Lue keskustelun säännöt.
Jäisikö pois työelämästä, jos olisit velaton ja tililläsi 100 000€?
15.11.2022 |
Yhteiskunnan tukia en nostaisi, paitsi työeläkkeen sitten joskus kymmenen vuoden kuluttua. Töitä olen tehnyt 36 vuotta putkeen. Nyt tekisi mieli ostaa mummonmökki maalta, hankkia kissa ja koira ja nauttia elämästä ennen vanhuuden vaivoja.
Uskaltaisitko sinä, vai onko ihan hullu ajatus?
Kommentit (130)
Pienet menot niin pärjää ja aina voi tehdä hommia tarvittaessa. Pärjää ne pienituloiset eläkeläisetkin ja vähemmälläkin. Ihminen on sopeutuvainen ja turha krääsä ja kulutus pienenee. Voi keskittyä olennaiseen eli elämään omalla tavalla ja tyylillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu iästä ja kulutustottumuksista . 30v sain perintöä 3000€, 3:n kuukauden jälkeen ne oli mennyt, enkä edes huomannut mihin. Helppo raha helposti menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensi vuonna nousee lääkkeet, terveydenhuolto, asuminen, ruoka, sähkö ja joukkoliikenne. Itsellä summa olisi 360 000 e uskaltaisin jäädä pois. Olen viisikymppinen.
Joukkoliikennettä ei ole siellä mihin olen muuttamassa.
On siis jo tähtäimessä se mummonmökki, jonka ehkäpä ostan. Tuosta sadastatonnista se lohkaisee 15000€, mutta mukana tulee sen verran metsää, että voin mökkiäni puilla lämmittaa. Keväällä istuttaisin perunoita ja syksyllä marjastaisinja sienestäisin.
Joten aika pienellä rahalla varmaan tulisin toimeen.
Ja kuten joku sanoikin, ainahan voisin paikata talouttani tekemällä työkeikkoja. T. ApHalvassa mummonmökissä asuminen on kallista. Loputtomasti menoja jätemaksuista ja jatkuvista korjauskuluista lähtien. Marjastaa ja sienestää voi myös työssäkäyvänä ja perunaa kasvattaa.
Maksan jätemaksua vähemmän kuin kaupungissa kerrostalossa asuessani, korjauskulut on vuodessa alle 500 e, joskin talo edellyttää jatkuvaa huoltoa, rännit on putsattava kahdesti vuodessa jne. Mutta eipä tarvitse maksaa huoltoyhtiölle.
Mistä ap tietää ennen mökin ostoa, millaiset korjauskulut siinä on? 15 000 euron hinnalla ei saa kovin kummoista mökkiä.
Minulla on sijoitusvarallisuutta 550 000 euroa ja maksettu RT-kaksio Tampereen alueella.
Nyt nelikymppisenä olen alkanut harkitsemaan keventämistä työelämässä. Tuntuu että kiirettä on aina, ja uusia asioita tulee aina vain nopeammassa tahdissa.
Olen keskustellut työnantajan kanssa alustavasti siitä että kun pian on tarvetta palkata lisähenkilö, alkaisin tekemään neljän päivän viikkoa. En ole vielä itsekään tehnyt päätöstä asiasta.
Sijoitusvarallisuus on yhä kasvussa, koska palkkatuloista jää yli (olen keskituloinen tai hieman alle). En kaipaa lisää materiaa, tai luksusta. Kun asumisen juoksevat kulut ovat pienet ja harrastukset edullisia nyt kun tarvikkeet on hankittu, ei rahaa kulu tolkuttomasti ellei tarkoituksella kuluta. Parisuhdetta ei ole, ja palstallakin on annettu naisten toimesta perustelut miksei sellaista kannata odottaa. Neljäpäiväisellä viikolla mentäisiin plus miinus nolla, mutta yhäkin sijoitusten tuotot uudelleensijoittaisin kasvattamaan sijoituspääomaa.
Työelämästä aion kyllä jättäytyä pois ennen eläkeikää, tai sitten alan tekemään jotain kivaa, vaikkei sillä tienaisi paljoa. Ajatus asumisesta Lapissa erämaan liepeillä on täysin mahdollinen jossain vaiheessa, ja se olisikin hyvä toteuttaa ennen kuin vanhuus alkaa vaivata. Vaikka olenkin nyt terve ja hyväkuntoinen, niin ei kellään ole takeita siitä että pysyy terveenä seitsemänkymppiseksi, tai edes seuraavaa vuotta.
Ap:n laskelmia en ymmärrä. 100 000 euroa, kymmenen vuotta ja ei tukia? Onko ap:lla ehkä asunto jonka myyntihinta olisi paljon suurempi kuin sen mummonmökin ostohinta?
Todellakin irtisanoutuisin. Tosin tekisin kesät Suomessa töitä ja lähtisin talveksi ulkomaille lämpimään. Ja näin meinaan tehdä n. 10v päästä. Juuri kuoli työkaveri eikä kerennyt eläkkeelle päästä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli ap ostaisi mummonmökin ja rahaa olisi enää 85 000 euroa. Se ei riittäisi edes eläkeikään saakka siellä mummonmökissä.
Vierailija kirjoitti:
En jäisi pois työelämästä missään olosuhteissa, enkä mistään hinnasta.
Opiskelin vuosikausia alalle, joka minua kiinnostaa, ja jota duunia halusin tehdä.
Opiskeluun jouduin tietenkin ottamaan opintolainaa, sillä yliopisto sijaitsi satojen kilometrien päästä kotiseudultani.
Olin sikäli onnekas, että joka kesäksi sain duunia opiskeluaikoina.
Lisäksi loppuvuosina, pystyin tekemään töitä satumnaisesti niin iltaisin kuin joskus vkonloppuinakin ja juhlapyhinä.Toki mulla on harrastuksia, työ esiis ole ainoa, mikä täyttää elämåni ja oloni.
Mutta en voisi kuvitellakaan, että eläisin nuoruudesta lähtien, koko elämäni, pelkästään oleskelemalla ja silloin tällöin harrastamalla asioita, joista niin pidän.
Työ tuo suurta tyydystä useimpien ihmisten elämään, huolimatta siitä, mikä on koulutus, tai mitä työtä tekee.
Ja tuohon vaikuttavat monet eri asiat.
Kun käy duunissa, tietää kuuluvansa tiettyyn yhteisöön.
On tärkeä niin työnantajalle, kuin myös niille ihmisille, joiden hyväksi sitä työtään tekee.
Työssä voi myös voi aina myös näyttää ja käyttää kaikki ne parhaimmat puolensa, osaamisensa sun muut.
Vaikka niistä ei mitään erityiskiitoksia milloinkaan saisi, ei työkavereilta, eikä esimiehiltä.Työstä, ja hyvin tehdystä duunistaan saa kuitenkin aina oman sisäisen tyydytksensä.
Senkin tunteen, ettei ole täysin tarpeeton ihminen tässä yhteiskunnassa, eikä elämässä.
Siinäpä oiva esimerkki esimerkillisestä kansalaisesta. Kehottaisin sinua vakavasti miettimään elämääsi ja sitä, miksi kokisit olevasi tarpeeton jos et kävisi töissä? Eikö elämässä voi olla muuta tekemist+ tai elämällä muuta tarkoitusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos eläkeikään olisi vain 10 vuotta, pärjäisi sillä sadallatonnilla ihan hyvin.
Ei ne suuret tulot vaan pienet menot...
Mä tienaan 100 000 vuodessa. Että ei oikein kannata, ellei ikä ole 65.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain juuri perintöä tuon verran tilille
Käyn töissä ihan samalla lailla, en ole muuttanut yhtään elintapojani.
Sama, mulla on tileillä ja sijoituksissa nyt n 250 000 euroa.
Siis miten tuolla summalla voisi selvitä? Vaikka siinä olisi yksi nolla perässä niin silti tekisi tiukkaa.
Säästin ja sitten sijoitin 100000e ja turvaahan se elämään tuo muttei oikeastaan muuta elämässäni mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jäisi, summa on liian pieni ja eläkekin jäisi liian pieneksi. Jos summa olisi 500.000€, niin jäisin.
1,5 milj. e jäisin. Muuten menee kituuttamisen puolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menisin työkyvyttömyyseläkkeelle.
On sellainen lääkärinlausunto. Olen nyt työtön.
Menisit?
Jos olet työtön ja lääkärinlausunnon mukaan työkyvytön, sinun pitäisi olla työkyvyttömyyseläkkeellä.
Taitaa olla niin, että työkyvyttömyyseläkkeelle ei niin vain mennä, työeläkeyhtiön lääkärit kyllä sinut kaukoparantavat.
Vierailija kirjoitti:
Jos eläkeikään olisi vain 10 vuotta, pärjäisi sillä sadallatonnilla ihan hyvin.
Ei ne suuret tulot vaan pienet menot...
Ei ne suuret tulot vaan pienet menot on tyhmin lause ikinä.
Jos tulot on 1000e kuukaudessa ja menot 990e verrattuna 3000e tulot/1500e menot niin kumman valitset? Saatikka jos tulot vielä korkeammat..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jäisi pois työelämästä missään olosuhteissa, enkä mistään hinnasta.
Opiskelin vuosikausia alalle, joka minua kiinnostaa, ja jota duunia halusin tehdä.
Opiskeluun jouduin tietenkin ottamaan opintolainaa, sillä yliopisto sijaitsi satojen kilometrien päästä kotiseudultani.
Olin sikäli onnekas, että joka kesäksi sain duunia opiskeluaikoina.
Lisäksi loppuvuosina, pystyin tekemään töitä satumnaisesti niin iltaisin kuin joskus vkonloppuinakin ja juhlapyhinä.Toki mulla on harrastuksia, työ esiis ole ainoa, mikä täyttää elämåni ja oloni.
Mutta en voisi kuvitellakaan, että eläisin nuoruudesta lähtien, koko elämäni, pelkästään oleskelemalla ja silloin tällöin harrastamalla asioita, joista niin pidän.
Työ tuo suurta tyydystä useimpien ihmisten elämään, huolimatta siitä, mikä on koulutus, tai mitä työtä tekee.
Ja tuohon vaikuttavat monet eri asiat.
Kun käy duunissa, tietää kuuluvansa tiettyyn yhteisöön.
On tärkeä niin työnantajalle, kuin myös niille ihmisille, joiden hyväksi sitä työtään tekee.
Työssä voi myös voi aina myös näyttää ja käyttää kaikki ne parhaimmat puolensa, osaamisensa sun muut.
Vaikka niistä ei mitään erityiskiitoksia milloinkaan saisi, ei työkavereilta, eikä esimiehiltä.Työstä, ja hyvin tehdystä duunistaan saa kuitenkin aina oman sisäisen tyydytksensä.
Senkin tunteen, ettei ole täysin tarpeeton ihminen tässä yhteiskunnassa, eikä elämässä.
Siinäpä oiva esimerkki esimerkillisestä kansalaisesta. Kehottaisin sinua vakavasti miettimään elämääsi ja sitä, miksi kokisit olevasi tarpeeton jos et kävisi töissä? Eikö elämässä voi olla muuta tekemist+ tai elämällä muuta tarkoitusta?
Totta kai on.
Työelämästä pois jättäytyminen olisi periaatteessa mahdollista, mutta esimerkiksi ison talouskriisin sattuessa epävarmaa.
Koen itse etten ole vielä valmis "eläkkeelle". Työ ei ole elämän tarkoitus, mutta osa sitä palettia joka tekee elämästäni merkityksellistä. Jos rahaa olisi kymmenkertaisesti, luultavasti omistaisin aikani perustamalleni luonnonsuojelujärjestölle, jonka toiminta on nykyisellään todella pienimuotoista. Pitäisin miljoonan itselläni ja lopuilla hankkisin metsää luonnonsuojelualueiksi. Niistä voisin kehittää paikkoja joissa kiireiset uraihmiset voisivat rentoutua ja muistuttaa itseään luonnon tärkeydestä.
En jäisi. Olen nyt eläkeputkessa eli työttömänä vanhuuseläkkeeseen asti. Oma maksettu asunto ja kun vanhempien perintö saatiin jaettua, tilillä 130000. En silti uskaltaisi tehdä mitään radikaalia!
Säästössä oleva raha ei kovin pitkälle riitä koska eläkkeeni tulee olemaan melko pieni. Mistä rahoista maksaisin kotihoidon ja hammasproteesin? Jos ajattelen äitiäni, jolla oli paljon vaivoja ja sairauksia ja joka tarvitsi paljon apua, ei raha oikein riittäisi. Äidin eläke oli hyvä ja se meni kaikki, kotihoito maksoi yli tonnin kuussa.
Mummonmökissä olisi kiva asua jonkin aikaa, mutta entä sitten kun siellä ei oikein jaksaisi olla? Pitää luoda lumet, korjata taloa, olisi pakko pyytää maksullista apua. Vanheneminen ei ole kivaa, olen sitä seurannut sivusta sen verran hyvin että tiedän.
Mieluummin jos on töissä niin kasvattaa eläkettään vielä jonkun aikaa ja sitten harkitsee varhaiseläkkeelle jäämistä. Sata tonnia ei ole nykyisin hirmuisen suuri raha, valitettavasti.
On täällä ankeaa porukkaa. Seuraa unelmaasi ja anna muiden roikkua oravanpyörissään ja sijoituksissaan.
Ei riittäisi tuo raha siihen, mutta 80% työaikaan saattaisin vaihtaa.
350 000 e säästöjä, puolison kanssa varallisuutta n. 1,5 Me. Sisältää velattoman omistusasunnon, tontteja ja mökit. Lopetin työt vajaa 3 vuotta sitten 56-vuotiaana. Olen tehnyt työtä yrittäjästatuksella, osin alivakuuttanut. Tulen saamaan jonkin kansaneläkkeen vai mikä se nyt on jonkun vuoden päästä. Haasteena yrittää säilyttää säästöjen arvo. Ei niitä voi kun osan riskisijoittaa, kun tästä eteenpäin tarvitsee jotain 15-20 000 vuodessa vähän riippuen matkustamisen määrästä.
Eräs rikas nainen sanoi hesarissa jotenkin: Minulla on vain vähän mielenkiinnon kohteita, joissa rahalla on merkitystä. Harrastukset ja aktiviteetit voi valita tältä pohjalta. Kirjasto, museokortti, ei väline urheilua jne. Kun vapauttaa itsensä materian lumosta, elämästä tule todella halpaa.