Miksi gynekologin vastaanotolla joutuu kärsimään kipua, josta ei aina edes varoiteta etukäteen?

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole ollut kivuliaita kokemuksia, pois lukien lyhyt vihlaisu kohdun mittauksen yhteydessä ja samanlainen kierukoiden asennushetkellä. Häpyhuulen kystan operoinnissa sattui puudutus. En osaa oikein samastua niihin, joille jo papanäytteen otto on painajaista.

Toisaalta, minulla on taustalla nuorena koettua seksuaalista väkivaltaa, mikä joskus aiheuttaa sen, ettei mikään tunnu oikein miltään ja leijailen jotenkin pois tilanteesta. Tämä varmasti vaikuttaa myös gynetutkimuksiin.

Dissosioit siis. Hyvin tavallista vakavan trauman kohdanneille. Kaikkea hyvää sinulle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla tehtiin munasarjojen rtg. Sattui aivan tolkuttomasti. Ihan kuin olisi ollut kidutuspöydällä. Otin ennen särkylääkettä, ei auttanut.

Vika on sinussa. Röntgen ei satu ollenkaan

Ei ole vika minussa. Siinä joudutaan avaamaan kohdunkaula ja työntämään sisään varjoainetta. Mun tutullekin on tehty ja sanoi, että sattui kamalasta.  Hoitaja sanoi ennen tutkimusta, että jokainen kokee tämän yksilöllisesti. Siitä tiesin, että jotain kamalaa on edessä.  Lisäksi sisään työnnettiin tietenkin jokin laite. en tarkasti tiedä.  Toki mulla oli erittäin huonossa kunnossa munasarjat, koska oli endometrioosi, mutta en usko, että se vaikutti niin paljon. 

onko samanlaista kokemusta pitkä lerssisestä miehestä, kertooko ennen sisääntyöntöä että tämä voi vähän kirpaista

Aika usein syynä on se, että gynen vastaanottoaikaan ei ole laskettu mukaan puudutuksen vaikutusaikaa ja varsinkin julkisella on myös kyse resursseista ja siitä, että pitkiä vastaanottoaikoja ei ole antaa kun järjestelmä on tukossa. Jos puudutuksen ehdottomasti haluaa ja on pelkopotilas, se tulisi kertoa etukäteen jo aikaa varatessa, jotta lääkärikin ymmärtää tilanteen ennen kuin sisuksiin mennään ronkkimaan. Tuolloin voidaan varata tarvittavat välineet, enemmän aikaa ja ehkä hoitaja avustamaan ja tukemaan asiakasta. Jos puudutusta alkaa vaatimaan vasta siellä gynen tuolissa niin eipä se lääkäri ole sille varannut aikaa tai ehkä välineitäkään. Mitään nukutuksia ei sairaalan ulkopuolella voida antaa ja sellaisiin liittyy sitten omat riskinsä, jotka arvioidaan ja punnitaan erikseen.

Kenenkään kipua vähättelemättä on myös niin, että kaikkea tuntoa ei yleensä saada lääkkeilläkään pois ja koska ihmisten kipukynnykset vaihtelevat niin tulisi liian kalliiksi ja olisi ylilääkintää laittaa oletuksena puudukkeet ja vahvat kipulääkkeet kaikille vastaanotolle tulijoille. Esilääkitykseenhän yleensä annetaan ohjeet ja esilääke otetaan jo kotona. Jos valtaosa naisista pärjää gynellä ja kokee keskimäärin lievää epämukavuutta, niin ongelma on tunnistaa sieltä se vähemmistö joka todella tarvitsee lisälääkitystä ja tukea ja ehkä henkilökuntaakin.

Vierailija kirjoitti:

Aika usein syynä on se, että gynen vastaanottoaikaan ei ole laskettu mukaan puudutuksen vaikutusaikaa ja varsinkin julkisella on myös kyse resursseista ja siitä, että pitkiä vastaanottoaikoja ei ole antaa kun järjestelmä on tukossa. Jos puudutuksen ehdottomasti haluaa ja on pelkopotilas, se tulisi kertoa etukäteen jo aikaa varatessa, jotta lääkärikin ymmärtää tilanteen ennen kuin sisuksiin mennään ronkkimaan. Tuolloin voidaan varata tarvittavat välineet, enemmän aikaa ja ehkä hoitaja avustamaan ja tukemaan asiakasta. Jos puudutusta alkaa vaatimaan vasta siellä gynen tuolissa niin eipä se lääkäri ole sille varannut aikaa tai ehkä välineitäkään. Mitään nukutuksia ei sairaalan ulkopuolella voida antaa ja sellaisiin liittyy sitten omat riskinsä, jotka arvioidaan ja punnitaan erikseen.

Kenenkään kipua vähättelemättä on myös niin, että kaikkea tuntoa ei yleensä saada lääkkeilläkään pois ja koska ihmisten kipukynnykset vaihtelevat niin tulisi liian kalliiksi ja olisi ylilääkintää laittaa oletuksena puudukkeet ja vahvat kipulääkkeet kaikille vastaanotolle tulijoille. Esilääkitykseenhän yleensä annetaan ohjeet ja esilääke otetaan jo kotona. Jos valtaosa naisista pärjää gynellä ja kokee keskimäärin lievää epämukavuutta, niin ongelma on tunnistaa sieltä se vähemmistö joka todella tarvitsee lisälääkitystä ja tukea ja ehkä henkilökuntaakin.

No kumma kun se onnistuu ulkomailla.

Ja hammaslääkärissä saa puudutuksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika usein syynä on se, että gynen vastaanottoaikaan ei ole laskettu mukaan puudutuksen vaikutusaikaa ja varsinkin julkisella on myös kyse resursseista ja siitä, että pitkiä vastaanottoaikoja ei ole antaa kun järjestelmä on tukossa. Jos puudutuksen ehdottomasti haluaa ja on pelkopotilas, se tulisi kertoa etukäteen jo aikaa varatessa, jotta lääkärikin ymmärtää tilanteen ennen kuin sisuksiin mennään ronkkimaan. Tuolloin voidaan varata tarvittavat välineet, enemmän aikaa ja ehkä hoitaja avustamaan ja tukemaan asiakasta. Jos puudutusta alkaa vaatimaan vasta siellä gynen tuolissa niin eipä se lääkäri ole sille varannut aikaa tai ehkä välineitäkään. Mitään nukutuksia ei sairaalan ulkopuolella voida antaa ja sellaisiin liittyy sitten omat riskinsä, jotka arvioidaan ja punnitaan erikseen.

Kenenkään kipua vähättelemättä on myös niin, että kaikkea tuntoa ei yleensä saada lääkkeilläkään pois ja koska ihmisten kipukynnykset vaihtelevat niin tulisi liian kalliiksi ja olisi ylilääkintää laittaa oletuksena puudukkeet ja vahvat kipulääkkeet kaikille vastaanotolle tulijoille. Esilääkitykseenhän yleensä annetaan ohjeet ja esilääke otetaan jo kotona. Jos valtaosa naisista pärjää gynellä ja kokee keskimäärin lievää epämukavuutta, niin ongelma on tunnistaa sieltä se vähemmistö joka todella tarvitsee lisälääkitystä ja tukea ja ehkä henkilökuntaakin.

No kumma kun se onnistuu ulkomailla.

Ja hammaslääkärissä saa puudutuksen.

Jos menet hammaslääkäriin hampaita paikkaamaan tai muuhun hoitoon mikä ei ole ihan perus tarkistus, niin puudutukselle on varattu se aika siihen vastaanottoon. Millään lyhyellä ajalla ei lähdetä korjailemaan tai puuduttelemaan, näin ainakin itselleni on sanottu kun olen hammaslääkärillä koko ikäni ravannut. Sehän se pointti tuossa on, että toimenpidettä on puudutuksen kanssa ihan turha tehdä jos puuduke ei ole ehtinyt vaikuttaa kunnolla. Varmaan monella on niitäkin kokemuksia, että hammaslääkäri on aloittanut hommansa ennen vaikutusta (tai puudutus ei ole toiminut) ja kipua on tullut. Hampaissa on myös se olennainen ero kohdunkaulaan, että porataan luuta jonka sisällä menee hermokanava ja poralla voi osua hyvin lähelle näitä hermoja, mutta toisaalta sen tietyn alueen voi puuduttaa melko hyvin. Kohdunkaula on pehmytkudosta ja se toki voidaan puuduttaa päältä, mutta puudutusta on vaikea saada koko kohdunkaulan ja kohdun alueelle.

Ulkomaista en tiedä mitään, se miten siellä varataan aikaa ja lääkkeitä per potilas ei varsinaisesti liity Suomen terveydenhoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Aika usein syynä on se, että gynen vastaanottoaikaan ei ole laskettu mukaan puudutuksen vaikutusaikaa ja varsinkin julkisella on myös kyse resursseista ja siitä, että pitkiä vastaanottoaikoja ei ole antaa kun järjestelmä on tukossa. Jos puudutuksen ehdottomasti haluaa ja on pelkopotilas, se tulisi kertoa etukäteen jo aikaa varatessa, jotta lääkärikin ymmärtää tilanteen ennen kuin sisuksiin mennään ronkkimaan. Tuolloin voidaan varata tarvittavat välineet, enemmän aikaa ja ehkä hoitaja avustamaan ja tukemaan asiakasta. Jos puudutusta alkaa vaatimaan vasta siellä gynen tuolissa niin eipä se lääkäri ole sille varannut aikaa tai ehkä välineitäkään. Mitään nukutuksia ei sairaalan ulkopuolella voida antaa ja sellaisiin liittyy sitten omat riskinsä, jotka arvioidaan ja punnitaan erikseen.

Kenenkään kipua vähättelemättä on myös niin, että kaikkea tuntoa ei yleensä saada lääkkeilläkään pois ja koska ihmisten kipukynnykset vaihtelevat niin tulisi liian kalliiksi ja olisi ylilääkintää laittaa oletuksena puudukkeet ja vahvat kipulääkkeet kaikille vastaanotolle tulijoille. Esilääkitykseenhän yleensä annetaan ohjeet ja esilääke otetaan jo kotona. Jos valtaosa naisista pärjää gynellä ja kokee keskimäärin lievää epämukavuutta, niin ongelma on tunnistaa sieltä se vähemmistö joka todella tarvitsee lisälääkitystä ja tukea ja ehkä henkilökuntaakin.

Eihän kaikkea tuntoa tarvitsekaan saada pois vaan se suurin kipu. Vika on selkeästi sekä resursseissa että henkilökunnan asenteissa. Kumma kyllä, ulkomailla puudutukset tai jopa nukutukset saa automaattisesti ilman aneluita! Mikä vikana Suomessa kun täällä ei saa?

Vierailija kirjoitti:

Aika usein syynä on se, että gynen vastaanottoaikaan ei ole laskettu mukaan puudutuksen vaikutusaikaa ja varsinkin julkisella on myös kyse resursseista ja siitä, että pitkiä vastaanottoaikoja ei ole antaa kun järjestelmä on tukossa. Jos puudutuksen ehdottomasti haluaa ja on pelkopotilas, se tulisi kertoa etukäteen jo aikaa varatessa, jotta lääkärikin ymmärtää tilanteen ennen kuin sisuksiin mennään ronkkimaan. Tuolloin voidaan varata tarvittavat välineet, enemmän aikaa ja ehkä hoitaja avustamaan ja tukemaan asiakasta. Jos puudutusta alkaa vaatimaan vasta siellä gynen tuolissa niin eipä se lääkäri ole sille varannut aikaa tai ehkä välineitäkään. Mitään nukutuksia ei sairaalan ulkopuolella voida antaa ja sellaisiin liittyy sitten omat riskinsä, jotka arvioidaan ja punnitaan erikseen.

Kenenkään kipua vähättelemättä on myös niin, että kaikkea tuntoa ei yleensä saada lääkkeilläkään pois ja koska ihmisten kipukynnykset vaihtelevat niin tulisi liian kalliiksi ja olisi ylilääkintää laittaa oletuksena puudukkeet ja vahvat kipulääkkeet kaikille vastaanotolle tulijoille. Esilääkitykseenhän yleensä annetaan ohjeet ja esilääke otetaan jo kotona. Jos valtaosa naisista pärjää gynellä ja kokee keskimäärin lievää epämukavuutta, niin ongelma on tunnistaa sieltä se vähemmistö joka todella tarvitsee lisälääkitystä ja tukea ja ehkä henkilökuntaakin.

Minulle laitettiin ennen kierukan laittoa puudutesuihketta kohdun napukkaan ja kohdunkaulakanavaan. Puudutesuihkeen laitto ei tuntunut missään ja sen vaikutuksen alkamista ei tarvinnut odotella kuin viitisen minuuttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se sattuu, jättäkää menemättä ja kuolkaa siihen pillusyöpäänne. Ei kukaan tuollaisia ruikuttajanaisia jää kaipaamaan.

Juuri tällaista asennetta tässä maassa on paljon, että pitää vaan kestää, ei saa ruikuttaa. Mutta entä kun osa ei kestä, ja vaikka kuinka tietää että pitäisi mennä tutkimuksiin, ei PYSTY pelon takia pakottamaan itseään sinne kun pelkää sitä kipua? Ei sille noin vain voi mitään, jos on fobia sitä kipua kohtaan. En ymmärrä miksei varsinkaan pelkopotilailla voisi käyttää vähän enemmän kivunlievitystä, rauhoittavia lääkkeitä tms. Monessa muussa maassa tarjotaankin. Esim. jouduin itse käymään paksusuolen tähystyksessä Saksassa ja oletus oli, että tehdään nukutuksessa mutta kun en halunnut, niin laitettiin kipulääkettä tippana suoneen ja rauhoittava esilääke. Suomessa nuo tehdään ilman mitään ja täytyy vaan kestää. Ja sitten on ihmisiä jotka sanoo että tosiaan kuolee syöpään mieluummin kuin ikinä menee rääkättäväksi.

Minä esimerkisi en pysty edes siihen papa kokeeseen menemään, koska olen saanut niin pahat traumat erään gynekologin käsittelyssä. Tapahtumasta on jo pari vuotta, mutta en usko tämän pelon helpottavan vielä vuosiin. Tuntuu erittäin hölmöltä ajatukselta kuolla mielummin syöpään kun mennä yksinkertaiseen tutkimukseen, mutta tämä nyt vaan on tilanne.

Laitoin kyllä tälle yksityiselle terveysasemalle palautetta käynnistä, mutta sain lukea nöyryyttävää tekstiä ja pelkkää vähättelyä gynen vastauksena. Olin siis hankala asiakas kun itkin kivusta. Gynen asenne ei todellakaan auttanut ja mielestäni oli erittäin kohtuutonta että hän tuskastuneena tästä hankaluudestani huusi ja tiuski minulle. Kokemus olisi aivan erilainen, mikäli hän olisi yrittänyt mitenkään helpottaa tilannetta omalla toiminnallaan tai olemuksellaan.

Voin vielä lisätä tähän, että olen yhden lapsen alateitse synnyttänyt nainen ja minut on ommeltu kasaan synnytyksen yhteydessä. Myös kierukan laiton olen käynyt läpi ja vaikka se oli erittäin epämukavaa, ei se ollut mitään verrattuna tuohon traumat aiheuttaneeseen käyntiin. Kierukan laiton hoitaneet henkilöt olivat inhimillisiä, ystävällisiä ja kiinnostuneita siitä miten pärjään toimeenpiteen aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika usein syynä on se, että gynen vastaanottoaikaan ei ole laskettu mukaan puudutuksen vaikutusaikaa ja varsinkin julkisella on myös kyse resursseista ja siitä, että pitkiä vastaanottoaikoja ei ole antaa kun järjestelmä on tukossa. Jos puudutuksen ehdottomasti haluaa ja on pelkopotilas, se tulisi kertoa etukäteen jo aikaa varatessa, jotta lääkärikin ymmärtää tilanteen ennen kuin sisuksiin mennään ronkkimaan. Tuolloin voidaan varata tarvittavat välineet, enemmän aikaa ja ehkä hoitaja avustamaan ja tukemaan asiakasta. Jos puudutusta alkaa vaatimaan vasta siellä gynen tuolissa niin eipä se lääkäri ole sille varannut aikaa tai ehkä välineitäkään. Mitään nukutuksia ei sairaalan ulkopuolella voida antaa ja sellaisiin liittyy sitten omat riskinsä, jotka arvioidaan ja punnitaan erikseen.

Kenenkään kipua vähättelemättä on myös niin, että kaikkea tuntoa ei yleensä saada lääkkeilläkään pois ja koska ihmisten kipukynnykset vaihtelevat niin tulisi liian kalliiksi ja olisi ylilääkintää laittaa oletuksena puudukkeet ja vahvat kipulääkkeet kaikille vastaanotolle tulijoille. Esilääkitykseenhän yleensä annetaan ohjeet ja esilääke otetaan jo kotona. Jos valtaosa naisista pärjää gynellä ja kokee keskimäärin lievää epämukavuutta, niin ongelma on tunnistaa sieltä se vähemmistö joka todella tarvitsee lisälääkitystä ja tukea ja ehkä henkilökuntaakin.

Eihän kaikkea tuntoa tarvitsekaan saada pois vaan se suurin kipu. Vika on selkeästi sekä resursseissa että henkilökunnan asenteissa. Kumma kyllä, ulkomailla puudutukset tai jopa nukutukset saa automaattisesti ilman aneluita! Mikä vikana Suomessa kun täällä ei saa?

Suomessa ei vaan ole mahdollista nukuttaa kaikkia, jotka nukutusta milloin mistäkin syystä pyytävät. Onhan se välillä jopa julman oloista, mutta resurssit ovat nämä ja nukutukseen vaaditaan anestesialääkäri ja jatkoseurantamahdollisuus sekä enemmän henkilökuntaa. Tuo käy niin kalliiksi, ettei sellainen ole mahdollista kuin hyvin harvoille ja perustellusti valituille potilaille joilla normaali toimenpide ei vain onnistu eikä sitä kannata yrittää.

Kipu on hyvin yksilöllinen ja henkilökohtainen kokemus, ei ole mitään kaavaa millä saataisiin suurin kipu pois kultakin yksilöltä sopivan helposti, koska toisille riittää esilääke ja toinen voi tarvita niin paljon kipulääkettä ja rauhoittavaa että tarvitsee toimenpiteen jälkeen jatkoseurannan kun lääkkeen vaikutus häviää ja potilas voidaan päästää kotiin. Tämän huomaa hyvin, kun lukee ihmisten kokemuksia kierukan laitosta. Toisille se tuntuu hetkellisenä ja siedettävänä vihlaisuna, toisille se on synnytystä pahempi tuska josta lähtee taju ja lentää oksennus. Etukäteen ei voi sanoa mihin ääripäähän itse asettuu, vai onko kokemus jotain tuosta välistä. Henkilökunnan asenteissa ei varmaan kollektiivisesti ole suurta vikaa, mutta joka alalla terveydenhuolto mukaanlukien on ihmisiä jotka eivät osoita alalla vaadittavaa empatiaa ja ymmärrystä potilaalle. Ikävää ja varmasti traumatisoivaa, kun tällainen sattuu kohdalle, mutta väitän että suurin osa esim. gynekologeista on kuitenkin hyvin asiantuntevasti työtään tekeviä ja kauhutarinat ovat se äänekäs, mutta pieni vähemmistö pieleen menneitä kohtaamisia joita luemme ja kuulemme ja lopulta pelkäämme, että kaikki kohtaamiset on väkisinkin samanlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Miten jotkut eivät kestä lainkaan kipua? Minusta se on asennekysymys. Kyllä jokainen pystyy kestämään hetkellistä kipua.

Se hetkellinen kipu on pientä kun vertaa siihen, miten kovaa ja jatkuvaa kipua jotkut sairaudet aiheuttavat. Monilla ihmisellä on kova krooninen kipu, sairauden takia.

Jos gynetutkimus aiheuttaa sietämätöntä kipua, se on ylireagointia. Ja olen nainen itse, tiedän mistä puhun.

Luun murtumat yms vielä menee, mutta papakoe ja mirenan asennus sattuu aivan saatanasti. Ensimmäisen mirenan asennuksen aikana pyörryin kivusta ja toinen vaihdettiin paikallispuudutuksessa. Papakoe otettiin samalla kertaa kun paikat oli ensin puudutettu.

Kunnalliset papan joukkoseulonnat ovat aivan erinomainen juttu, mutta kyllä siellä joka kerta sattuu. Viimeksi sattui (heh) kaikista eniten kun oli vielä harjoittelija tekemässä. Sanoin, että mulle tää on sitten aina kivuliasta, kun limakalvot ovat ohuet. Laittoi liukkaria, mutta ei meinannut saada instrumenttia kohdilleen, se jäi jotenkin puolitiehen ja sattui kamalasti. Ohjaaja snaoi minulle että älä hermostu ja yritti säätää minua parempaan asentoon (liiku siinä nyt sitten kun alapäästä roikkuu esine ja sattuu pirusti). Sitten molemmat tuijottivat alapäätäni ja tuumivat että käännetääs vähän sinne ja tonne, ja ah ihanaa, vihdoin saivat sen kohdilleen. Itse näytteenotto ei sattunut ollenkaan tuon rupeaman jälkeen. Onneksi seuraava on vasta viiden vuoden päästä...

Oma gyneni hoitaa instrumentin paikalleenlaiton lähes täysin kivuttomasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika usein syynä on se, että gynen vastaanottoaikaan ei ole laskettu mukaan puudutuksen vaikutusaikaa ja varsinkin julkisella on myös kyse resursseista ja siitä, että pitkiä vastaanottoaikoja ei ole antaa kun järjestelmä on tukossa. Jos puudutuksen ehdottomasti haluaa ja on pelkopotilas, se tulisi kertoa etukäteen jo aikaa varatessa, jotta lääkärikin ymmärtää tilanteen ennen kuin sisuksiin mennään ronkkimaan. Tuolloin voidaan varata tarvittavat välineet, enemmän aikaa ja ehkä hoitaja avustamaan ja tukemaan asiakasta. Jos puudutusta alkaa vaatimaan vasta siellä gynen tuolissa niin eipä se lääkäri ole sille varannut aikaa tai ehkä välineitäkään. Mitään nukutuksia ei sairaalan ulkopuolella voida antaa ja sellaisiin liittyy sitten omat riskinsä, jotka arvioidaan ja punnitaan erikseen.

Kenenkään kipua vähättelemättä on myös niin, että kaikkea tuntoa ei yleensä saada lääkkeilläkään pois ja koska ihmisten kipukynnykset vaihtelevat niin tulisi liian kalliiksi ja olisi ylilääkintää laittaa oletuksena puudukkeet ja vahvat kipulääkkeet kaikille vastaanotolle tulijoille. Esilääkitykseenhän yleensä annetaan ohjeet ja esilääke otetaan jo kotona. Jos valtaosa naisista pärjää gynellä ja kokee keskimäärin lievää epämukavuutta, niin ongelma on tunnistaa sieltä se vähemmistö joka todella tarvitsee lisälääkitystä ja tukea ja ehkä henkilökuntaakin.

Eihän kaikkea tuntoa tarvitsekaan saada pois vaan se suurin kipu. Vika on selkeästi sekä resursseissa että henkilökunnan asenteissa. Kumma kyllä, ulkomailla puudutukset tai jopa nukutukset saa automaattisesti ilman aneluita! Mikä vikana Suomessa kun täällä ei saa?

Suomessa ei vaan ole mahdollista nukuttaa kaikkia, jotka nukutusta milloin mistäkin syystä pyytävät. Onhan se välillä jopa julman oloista, mutta resurssit ovat nämä ja nukutukseen vaaditaan anestesialääkäri ja jatkoseurantamahdollisuus sekä enemmän henkilökuntaa. Tuo käy niin kalliiksi, ettei sellainen ole mahdollista kuin hyvin harvoille ja perustellusti valituille potilaille joilla normaali toimenpide ei vain onnistu eikä sitä kannata yrittää.

Kipu on hyvin yksilöllinen ja henkilökohtainen kokemus, ei ole mitään kaavaa millä saataisiin suurin kipu pois kultakin yksilöltä sopivan helposti, koska toisille riittää esilääke ja toinen voi tarvita niin paljon kipulääkettä ja rauhoittavaa että tarvitsee toimenpiteen jälkeen jatkoseurannan kun lääkkeen vaikutus häviää ja potilas voidaan päästää kotiin. Tämän huomaa hyvin, kun lukee ihmisten kokemuksia kierukan laitosta. Toisille se tuntuu hetkellisenä ja siedettävänä vihlaisuna, toisille se on synnytystä pahempi tuska josta lähtee taju ja lentää oksennus. Etukäteen ei voi sanoa mihin ääripäähän itse asettuu, vai onko kokemus jotain tuosta välistä. Henkilökunnan asenteissa ei varmaan kollektiivisesti ole suurta vikaa, mutta joka alalla terveydenhuolto mukaanlukien on ihmisiä jotka eivät osoita alalla vaadittavaa empatiaa ja ymmärrystä potilaalle. Ikävää ja varmasti traumatisoivaa, kun tällainen sattuu kohdalle, mutta väitän että suurin osa esim. gynekologeista on kuitenkin hyvin asiantuntevasti työtään tekeviä ja kauhutarinat ovat se äänekäs, mutta pieni vähemmistö pieleen menneitä kohtaamisia joita luemme ja kuulemme ja lopulta pelkäämme, että kaikki kohtaamiset on väkisinkin samanlaisia.

Sinunkin kirjoituksestasi paistaa läpi tietynlainen ylimielisyys, vaikka sinänsä yritätkin kirjoittaa empaattiseen sävyyn. Mistä tiedät, onko tuo "pieni ja äänekäs vähemmistö" oikeasti vähemmistö? Näistä asioista ei vieläkään ihan hirveästi puhuta ja naisten kipuja ja varsinkin naisten sukupuoli-ja lisääntymiselimiin liittyviä kipuja ja vaivoja vähätellään vielä nykyäänkin kuten synnytysväkivaltakeskusteluista on tullut selkeästi ilmi.

Terveydenhuoltomme todella kaipaa kipeästi lisää resursseja sekä ammattitaitoista, potilaan huomionottavaa ja empaattista henkilökuntaa, se on täysin totta.