Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko ketään työtä välttelevää?
15.11.2022 |
Minä olen nyt kuullut tässä 1,5 vuoden aikana kolmesta eri nuoresta (ikähaitari 22-29v), jotka eivät aio ikinä mennä töihin. Ovat tuttavien lapsia.
Ovat opiskelleet jonkin pakollisen ammatin, josta eivät ole edes kiinnostuneita eikä heillä ole aikomustakaan tätä työtä tehdä. Ovat ilmoittaneet vanhemmille, etteivät aio ikinä tehdä töitä. Ei kiinnosta. Ovat sitä mieltä, että pärjäävät vähemmällä ja eivät voi sietää sitä, että joku käskyttäisi työpaikalla ja joutuisi heräämään aamulla töihin.
Olen kieltämättä hieman järkyttynyt, että kuinka paljon tällaisia "nuoria" Suomessa on. Itse olen jo 47v, mutta minulle oli nuorena aivan selvää, että koulut käydään, opiskellaan ammattiin, kaikki lomat olin töissä ja kun valmstuin, hain heti töitä. En olisi voinut kuvitellakaan, että jäisin siinä vaiheessa jo kotiin makaamaan loppu iäksi.
Tämä yksi tällaisen nuoren vanhempi on tosi huolissaan lapsestaan. On jo siis 29v. On useasti kysellyt häneltä, että etkö halua ikinä mitään omaa, esim. asuntoa, autoa tai edes lomamatkaa. Mutta ei. Ei kuulemma halua. Tämä äiti sitten avustaa poikaansa ostamalla mm. talvivaatteita ja kenkiä, kun ei ne rahat sitten aina riitä kaikkeen, kun pitää ostaa mm. musatavaroita, että voi tehdä musiikkia yöllä ja nukkua päivät.
Onko teistä tällainen ok? Tai siis, että sallitaan tällainen Suomessa? Että toiset vaan makaa koko elämänsä ja me muut maksetaan se, eikä tällaiseen nuoreen saada mitään otetta, että hän joutuisi töihin tai jotenkin itse maksamaan elämisensä. Näillä nuorilla on kuulemma jotain kursseja joskus ja ihan mitättömiä juttuja, joissa joutuvat käymään ja silloinkin voi ilmoittaa osan aikaa olevansa kipeä ja vedota esim. koronaan.
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niitä kaikenlaisia töitä löytyy noille sohvalla makaajille, jos vain halua olisi. Rahahanat kiinni, jos työ ei kiinnosta. Muuttakoot sitten vaikka vanhemmille tai jonnekin yhteisasumuksiin. Ja tämä siis koskee niitä, jotka eivät ikinä aio mennä töihin ei niitä, jotka ovat työttömiä ja hakevat oikeasti töitä.
Syksyisin voisivat poimia marjatilojen palkkalistoilla marjoja, koko vuoden käydä hoitamassa tuurauksia päiväkodeissa, vanhustenhuollossa otettaisiin varmasti kaikki apu vastaan esim. ruokailussa, siirroissa, nosteluissa, päiväohjelmassa, voisi olla hautausmaiden siivoushommia, tienvarsien siivoushommia, puistojen siivousta, ihan mitä vaan, jotta tekisivät jotain vastiketta rahalle. ja jos ei kiinnosta, niin rahahanat kiinni.
Niinpä, ne jotka ei halua tehdä mitään yhteiskunnan hyväksi ja maksaa veroja, niin yhteiskunnan ei tulisi hyysätä yhtään. Jos palkka ei riittäisi kohtuulliseen elämiseen niin sitten voisi saada jotain tukea kompensoimaan, mutta muussa tapauksessa rahahanat vaan kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
n35 kirjoitti:
Tunnen. Itseni. En halua osallistua tällaiseen yhteiskuntaan, jossa vaan sorretaan ja kiusataan toisia kehdosta hautaan. Jo joskus viisi vuotiaana koin, että tämä maailma on ihan erilainen paikka kun se voisi olla jos ihmiset olisivat toisilleen ihmisiä. Mutta koska niin ei ole, niin sen yhteiskunnan rakentamiseen saa puolestani osallistua ne, jotka niin parhaakseen näkevät. Ja edelleen on sekin fakta, ettei kaikille ole töitä, eikä koskaan tule olemaankaan, vaikka miten kiinnostaisikin tehdä niitä. Loppuviimein En ole muutenkaan työkykyinen. Sitten päästään vielä siihen, että siitä että ihminen uhraa elämästään kolmanneksen työhön, noin siitä sitten pitäisi myös saada kohtuullista palkkaa. Näinhän ei kuitenkaan hyvin usein ole.
Ja sittenkö sinä odotat, että minä työssäkäyvänä maksan sinulle tuon elämän? Että kun sinua ei oikein kiinnosta työnteko ja minua kiinnostaa, niin sinä voit jäädä sitten kotiin. Siis oikeasti? Tällaisiako ihmisiä on?
Tuollaisia on, ja Suomessa ollaan menty siihen että täällä mietitään että kannattaako mennä töihin vai kannattaako ottaa täyselatusta valtiolta vastaan.
Tunnen muutamia tällaisia henkilöitä. Heillä on kaikilla jonkinasteisia mielenterveysongelmia. Osa voisi kuntoutua hoidon avulla, pari olisi kyllä hoidon tarpeessa, mutta pysyvästi työkyvyttömiä.
n35 kirjoitti:
Tunnen. Itseni. En halua osallistua tällaiseen yhteiskuntaan, jossa vaan sorretaan ja kiusataan toisia kehdosta hautaan. Jo joskus viisi vuotiaana koin, että tämä maailma on ihan erilainen paikka kun se voisi olla jos ihmiset olisivat toisilleen ihmisiä. Mutta koska niin ei ole, niin sen yhteiskunnan rakentamiseen saa puolestani osallistua ne, jotka niin parhaakseen näkevät. Ja edelleen on sekin fakta, ettei kaikille ole töitä, eikä koskaan tule olemaankaan, vaikka miten kiinnostaisikin tehdä niitä. Loppuviimein En ole muutenkaan työkykyinen. Sitten päästään vielä siihen, että siitä että ihminen uhraa elämästään kolmanneksen työhön, noin siitä sitten pitäisi myös saada kohtuullista palkkaa. Näinhän ei kuitenkaan hyvin usein ole.
Miksi haluat elää tällaisessa yhteiskunnassa? Oletko joku pilalle lellitty kermaperse? Oletat että kaikki tekee kaiken sun puolesta, käykö joku pyyhkimässä persauksenkin vessan jälkeen? Luuletko että kaikki saa johtajan palkan heti kun aloittavat työelämässä?
5 asiaa, joita ihminen katuu eniten kuolinvuoteellaan:
1. Ettei ollut rohkeutta elää omaa elämää.
2. Että tuli oltua niin paljon töissä.
3. Ettei uskaltanut näyttää omia tunteitaan.
4. Ettei tullut oltua yhteydessä ystäviin.
5. Ettei ollut rohkeutta olla onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen muutamia tällaisia henkilöitä. Heillä on kaikilla jonkinasteisia mielenterveysongelmia. Osa voisi kuntoutua hoidon avulla, pari olisi kyllä hoidon tarpeessa, mutta pysyvästi työkyvyttömiä.
Varmasti ihmisistä tulee mielenterveysongelmaisia kun eivät saa töitä ja sitten kun saavat töitä niin eivät kestä olla töissä. Oravanpyörä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ok. Ei kaikki kaipaa materiaa ja oravanpyörää. Työ syö myös valtaosan ajasta. Kuolinvuoteella tuskin kukaan harmittelee, että tuli tehtyä liian vähän töitä.
Ihan ok, omalla kustannuksella. Kunhan muiden ei tarvitse maksaa näiden loisten elätystä.
Toiset viettää valtaosan työurastaan sairauslomilla ja nämä tulevat kalliimmaksi kuin työttömät.
Osa tienaa niin paljon, että veronmaksajat saavat maksaa heillä aivan järjettömän suuria eläkkeitä ja tällainen henkilö tulee 100 kertaa kalliimmaksi kuin yksikään työtön.
Näitä elämisiä voi laskea monella tavalla, lopulta kaikki tuet ovat toisten verorahoilla elämistä ihan lapsilisistä ja verovähennyksistä lähtien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
n35 kirjoitti:
Tunnen. Itseni. En halua osallistua tällaiseen yhteiskuntaan, jossa vaan sorretaan ja kiusataan toisia kehdosta hautaan. Jo joskus viisi vuotiaana koin, että tämä maailma on ihan erilainen paikka kun se voisi olla jos ihmiset olisivat toisilleen ihmisiä. Mutta koska niin ei ole, niin sen yhteiskunnan rakentamiseen saa puolestani osallistua ne, jotka niin parhaakseen näkevät. Ja edelleen on sekin fakta, ettei kaikille ole töitä, eikä koskaan tule olemaankaan, vaikka miten kiinnostaisikin tehdä niitä. Loppuviimein En ole muutenkaan työkykyinen. Sitten päästään vielä siihen, että siitä että ihminen uhraa elämästään kolmanneksen työhön, noin siitä sitten pitäisi myös saada kohtuullista palkkaa. Näinhän ei kuitenkaan hyvin usein ole.
Ottamalla vastaan yhteiskunnan etuja ja palveluita osallistut kuitenkin yhteiskunnan toimintaan, vaikkakin passiivisesti saajana. Yhteiskunnasta ei voi erota, sen kanssa pitää oppia elämään ja tehdä oma osuutensa korjatakseen vikoja, joita siitä löytyy.
Loisimisen selittäminen muka filosofisilla periaatteilla on tekopyhää.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ap:
En halua mitalia, kiitos vaan :)
Mutta siis tässä oli kyse vain siitä, ettei nuori halua tehdä töitä siksi, koska ei vaan halua. Ei esim. halua, että joku käskyttää tai ei halua herätä aamulla liian aikaisin. Minusta tämä on täysin ok, kunhan ei sitten yhteiskunta joutuisi maksamaan hänelle mitään. Sitten pitäisi pystyä itse kustantamaan tämä elämä jotenkin. Mitä jos Suomessa kaikki ajattelisivat näin, mistäs ne tukirahat sitten saataisiin, kun kukaan ei kestäisi käskyttämistä tai aamulla heräämistä?
Ja asia on aivan toinen, jos joutuu työttömäksi vasten tahtoaan tai ei löydä töitä, vaikka yrittää. Tai sairastuu tms. Silloin tietenkin saa avustuksia ja tämä ok.
Nyt on siis kyse näistä täysin laiskoista ihmisistä, joiden elämän minäkin kustannan.
Vähän vierittäisin vastuuta myös vanhemmille. Miksi nämä maksavat aikuisen ihmisen kuluja jos toinen ei viitsi yhtään liikuttaa takapuoltaan oman elantonsa eteen? Ei ihme jos työt ei kiinnosta, kun kaikki hoituu ilmankin. Sen takiahan siellä töissä käydään, että voidaan ostaa ne talvikengät ja ruuat itselle. Eihän se nyt ole äidin tehtävä enää aikuista ihmistä elättää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen muutamia tällaisia henkilöitä. Heillä on kaikilla jonkinasteisia mielenterveysongelmia. Osa voisi kuntoutua hoidon avulla, pari olisi kyllä hoidon tarpeessa, mutta pysyvästi työkyvyttömiä.
Varmasti ihmisistä tulee mielenterveysongelmaisia kun eivät saa töitä ja sitten kun saavat töitä niin eivät kestä olla töissä. Oravanpyörä.
He ovat olleet mielenterveysongelmaisia jo ennen työikää.
En tunne nuoria mutta tunnen työnsä menettäneitä, jotka eivät halua takaisin työelämään, kerron oman esimerkkini:
Ennen oli hyvä palkka, hyvät edut, mukava työ, mukavat työkaverit, lyhyt työmatka (koska muutin), ihana työpaikkaruokala.
Nyt on huono palkka, ei etuja, veemäinen työ, ei työkavereita vaan täällä ollaan yksin, pitkä työmatka (no sain sitä vähän jo lyhennettyä haettua siirron), ei ruokalaa, ei edes ruokatuntia.
Työelämä on selvästi muuttunut ja todella paljon huonompaan suuntaan, valtaosa minun asemassa ei olisi vain jäänyt kotiin istumaan, itsekin sain ansiosidonnaista enemmän kuin nyt palkkaa, eikä soviteltuakaan tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loisilta lapsilisät pois. Ja muut etuudet. Ohis.
Minä. Näin jo 5v.
Hyppäsin oravanpyörästä 50v ja sanouduin irti hyväpalkkaisesta työstä ja ostin Saimaan rannalta vanhan talon. Ja tämä on ollut elämäni parasta aikaa, enkä koskaan ole ollut näin terve.
Nyt puuhailen mistä saan mielihyvää ja iloa, luen paljon, ulkoilen ja tarkastelen luontoa ja maailman menoa.
Jos haluan maailmalle, lentokenttä 70km ja junasema 40km.
Tavara ja raha ei tee ihmistä onnelliseksi.
Jo vanhakansa tiesi, jos työ olisi herkkua, herratkin sitä tekisi.
Työ on ihmiselämässä ylikorostunut ja raha, kun elämme vain kerran, eikä toista mahdollisuutta tule. Nyt on aika iloita elämästä, kun on siihen mahdollisuus. Suosittelen kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, onhan noita juttuja kuullut nuorista työnvieroksujista. Pistää miettimään tätä yhteiskuntaa 'hyvinvointivaltiona'. Me työikäiset maksamme palkoistamme nykyisten eläkeläisten eläkkeet. 7,15 - 8,65% bruttopalkoista. Isoja summia vuositasolla. Sosiaalitukia veroäyreissä, joilla kustannetaan näitä työnvieroksujia. Kuka tässä sitten on se tyhmä? Sekö joka tämän kaiken kustantaa (kiitos Suomen päättäjien) vai se, joka ottaa yhteiskunnalta ilmaisen rahan. Kande miettiä.
Tunnen paljonkin työvieroksujia. Kaikki ovat kuitenkin työelämässä, saikutetaan jatkuvasti, ensin lapset sairastaa, sitten sairastetaan itse, työteko on tehotonta lorvimista ja työkavereden kanssa juoruamista, ollaan tunti ruokatauolla ja lisäksi kahvitauot. Etätöitäkään ei voi nuhassa tehdä. Kuinka kalliiksi nämä tulevat?
Itseni. Töitä olen silti tehnyt 24/7. Yhteiskunta menetti yhden veronmaksajan ja sai 5 tilalle. Vois vähempää kiinnostaa näiden me maksetaan kaikki kun ette selkeästi maksa.
Vierailija kirjoitti:
n35 kirjoitti:
Tunnen. Itseni. En halua osallistua tällaiseen yhteiskuntaan, jossa vaan sorretaan ja kiusataan toisia kehdosta hautaan. Jo joskus viisi vuotiaana koin, että tämä maailma on ihan erilainen paikka kun se voisi olla jos ihmiset olisivat toisilleen ihmisiä. Mutta koska niin ei ole, niin sen yhteiskunnan rakentamiseen saa puolestani osallistua ne, jotka niin parhaakseen näkevät. Ja edelleen on sekin fakta, ettei kaikille ole töitä, eikä koskaan tule olemaankaan, vaikka miten kiinnostaisikin tehdä niitä. Loppuviimein En ole muutenkaan työkykyinen. Sitten päästään vielä siihen, että siitä että ihminen uhraa elämästään kolmanneksen työhön, noin siitä sitten pitäisi myös saada kohtuullista palkkaa. Näinhän ei kuitenkaan hyvin usein ole.
Ja sittenkö sinä odotat, että minä työssäkäyvänä maksan sinulle tuon elämän? Että kun sinua ei oikein kiinnosta työnteko ja minua kiinnostaa, niin sinä voit jäädä sitten kotiin. Siis oikeasti? Tällaisiako ihmisiä on?
Tuota noin. Pahastuit kommentoijan mielipiteestä, mutta sen lisäksi hän sanoi olevansa työkyvytön.
Minä olen hänen kanssaan samaa mieltä siinä, että ihmisten pitäisi olla toisilleen ihmisiä, ja tämä, että kunhan nyt ENSIN saataisiin työpaikka niille, jotka pystyy ja haluaa töihin.
Aika pieni prosentti on niitä, jotka ei halua töitä. Ja yhteiskunnan toiminnassa on paljonkin mätää, mikä syrjäyttää osan ihmisistä. Niiden ihmisten haukkuminen on maassa makaavan potkimista.
Tunnen. Puolisoni aikuinen lapsi. Elää puolisoni ja isovanhempiensa rahoilla ja erilaisilla tuilla. Säälittävä ikiteini, hävettää olla millään lailla tekemisissä hänen kanssaan.
Minä välttelen ainoastaan virallisia duuneja. Ihan mielelläni olen tehnyt pimeitä hommia jo lähes vuosikymmenen ajan suunnilleen puolet vuodesta.
Ja sittenkö sinä odotat, että minä työssäkäyvänä maksan sinulle tuon elämän? Että kun sinua ei oikein kiinnosta työnteko ja minua kiinnostaa, niin sinä voit jäädä sitten kotiin. Siis oikeasti? Tällaisiako ihmisiä on?