Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko ketään työtä välttelevää?
15.11.2022 |
Minä olen nyt kuullut tässä 1,5 vuoden aikana kolmesta eri nuoresta (ikähaitari 22-29v), jotka eivät aio ikinä mennä töihin. Ovat tuttavien lapsia.
Ovat opiskelleet jonkin pakollisen ammatin, josta eivät ole edes kiinnostuneita eikä heillä ole aikomustakaan tätä työtä tehdä. Ovat ilmoittaneet vanhemmille, etteivät aio ikinä tehdä töitä. Ei kiinnosta. Ovat sitä mieltä, että pärjäävät vähemmällä ja eivät voi sietää sitä, että joku käskyttäisi työpaikalla ja joutuisi heräämään aamulla töihin.
Olen kieltämättä hieman järkyttynyt, että kuinka paljon tällaisia "nuoria" Suomessa on. Itse olen jo 47v, mutta minulle oli nuorena aivan selvää, että koulut käydään, opiskellaan ammattiin, kaikki lomat olin töissä ja kun valmstuin, hain heti töitä. En olisi voinut kuvitellakaan, että jäisin siinä vaiheessa jo kotiin makaamaan loppu iäksi.
Tämä yksi tällaisen nuoren vanhempi on tosi huolissaan lapsestaan. On jo siis 29v. On useasti kysellyt häneltä, että etkö halua ikinä mitään omaa, esim. asuntoa, autoa tai edes lomamatkaa. Mutta ei. Ei kuulemma halua. Tämä äiti sitten avustaa poikaansa ostamalla mm. talvivaatteita ja kenkiä, kun ei ne rahat sitten aina riitä kaikkeen, kun pitää ostaa mm. musatavaroita, että voi tehdä musiikkia yöllä ja nukkua päivät.
Onko teistä tällainen ok? Tai siis, että sallitaan tällainen Suomessa? Että toiset vaan makaa koko elämänsä ja me muut maksetaan se, eikä tällaiseen nuoreen saada mitään otetta, että hän joutuisi töihin tai jotenkin itse maksamaan elämisensä. Näillä nuorilla on kuulemma jotain kursseja joskus ja ihan mitättömiä juttuja, joissa joutuvat käymään ja silloinkin voi ilmoittaa osan aikaa olevansa kipeä ja vedota esim. koronaan.
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen muutamia tällaisia henkilöitä. Heillä on kaikilla jonkinasteisia mielenterveysongelmia. Osa voisi kuntoutua hoidon avulla, pari olisi kyllä hoidon tarpeessa, mutta pysyvästi työkyvyttömiä.
Varmasti ihmisistä tulee mielenterveysongelmaisia kun eivät saa töitä ja sitten kun saavat töitä niin eivät kestä olla töissä. Oravanpyörä.
Just näin. Kotiin on helppo jäädä makoilemaan päivärahan ja avustusten turvin. Osatyökykyiset pystyis ihan varmadti käymään vaikka 4 tai 5h töissä. Mieli pysyy paempana ku kotona yksin nysväten. Monilla toki voi olla perintöjä tai pappa betala muuten vaan kun kullannupulla on vähän masis eikä viitsi nähdä vaivaa ja lähteä töihin.
Ymmärrän täysin että joku jättäytyy pois työelämästä mutta sitten ei pidä elättää itseään yhteiskunnan rahoilla. Jos ei viitsi tehdä töitä niin tuet pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapset kasvoi pienituloisessa perheessä ja suurimman osan ajasta oltiin köyhiä. Ei lapset ymmärrä aikuisenakaan rahan päälle, ei ole haaveita eikä kiinnosta mikään. Ovat ihan tyytyväisiä muutamaan sataan euroon toimeentulotukea. Ei niillä ole mitään kokemusta siitä, että rahaa olisi yli minimin, joten eivät kaipaa mitään.
Mun naispuolinen 27-vuotias serkku on sellainen, että hän kyllä periaatteessa haluaisi tehdä sellaista työtä, joka on mielenkiintoista,rentoa ja josta maksetaan hyvin. Hänellä on siis korkeakoulututkinto alalta joka työllistää huonosti.
Sitten mun nelikymppinen miesserkku on omasta halustaan työtön, vaikka hän ammattinsa puolesta saisi töitä ihan milloin vaan ja voisi tehdä töitä niin paljon kuin haluaa ja kuukausipalkka olisi varsin hyvä (reilusti yli 2000€), mutta häntä ei vaan kiinnosta. Hän asuu pikkupaikkakunnalla maalla velattomassa omakotitalossa. Tosin luulisi, että hänellä myös olisi rahanmenoa, koska hönellä on kolme lasta elätettävänä ja vaimo on pienituloinen.
Christiiina kirjoitti:
Mun naispuolinen 27-vuotias serkku on sellainen, että hän kyllä periaatteessa haluaisi tehdä sellaista työtä, joka on mielenkiintoista,rentoa ja josta maksetaan hyvin. Hänellä on siis korkeakoulututkinto alalta joka työllistää huonosti.
Sitten mun nelikymppinen miesserkku on omasta halustaan työtön, vaikka hän ammattinsa puolesta saisi töitä ihan milloin vaan ja voisi tehdä töitä niin paljon kuin haluaa ja kuukausipalkka olisi varsin hyvä (reilusti yli 2000€), mutta häntä ei vaan kiinnosta. Hän asuu pikkupaikkakunnalla maalla velattomassa omakotitalossa. Tosin luulisi, että hänellä myös olisi rahanmenoa, koska hönellä on kolme lasta elätettävänä ja vaimo on pienituloinen.
Ei tuolla miehellä ole lapsia elätettävänä vaan vaimo elättää ne. Ja mies on itsekin elätti.
n35 kirjoitti:
Tunnen. Itseni. En halua osallistua tällaiseen yhteiskuntaan, jossa vaan sorretaan ja kiusataan toisia kehdosta hautaan. Jo joskus viisi vuotiaana koin, että tämä maailma on ihan erilainen paikka kun se voisi olla jos ihmiset olisivat toisilleen ihmisiä. Mutta koska niin ei ole, niin sen yhteiskunnan rakentamiseen saa puolestani osallistua ne, jotka niin parhaakseen näkevät. Ja edelleen on sekin fakta, ettei kaikille ole töitä, eikä koskaan tule olemaankaan, vaikka miten kiinnostaisikin tehdä niitä. Loppuviimein En ole muutenkaan työkykyinen. Sitten päästään vielä siihen, että siitä että ihminen uhraa elämästään kolmanneksen työhön, noin siitä sitten pitäisi myös saada kohtuullista palkkaa. Näinhän ei kuitenkaan hyvin usein ole.
Onko sinulla lääkärintodistus siitä että olet työkyvytön? Joka toisella elämäntapatyöttömällä nimittäin on itse tehty diagnoosi, jota ei jostain ihmeen syystä suostuta missään varmistamaan. Kun yhteiskunta vaan kiusaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoremmat sukupolvet tietävät että parinkymmenen vuoden sisällä rysähtää. Yhteiskunta ei tule jatkumaan tämmöisenä kun se nyt on. Se on aloittanut jo kuolinkouristelut, ja poliitikot ja yrityselämä yrittävät epätoivoisena olla näkemättä tulevaa.
Tietenkään nuorempia ei kiinnosta pskaakaan. Ne nuoret jotka on vielä sisäistäneet kapitalismin, on viimeinen sukupolvi joka yrittää vielä epätoivoisena juosta oravanpyörässä koska eivät tiedä mitä muutakaan tehdä, kun vaihtoehtoja ei tunnu olevan. Ne nuoret, jotka kärsivät "mielenterveysongelmista" (=näkevät missä mennään jo) jäävät mieluummin vaikka kotiin. He tietävät, että MIKÄÄN määrä "yrittämistä" ja itsensä brändäämistä ei tule takaamaan heille sitä elintasoa mitä heidän vanhemmillaan on, saatikka parempaa. Ja joka tapauksessa se on turhaa kun koko maailma on nilkuttamassa hautaansa.
Kaikki yhteiskunnat tulevat tuhoutumaan vielä minun elinaikanani. Asiat olisi voitu estää jos ihmisten tarve elää kieltotilassa ei olisi niin voimakas, vaan tässä ollaan. On ihan ymmärrettävää että nuoret nostaa kädet pystyyn ja kieltäytyy kaikesta kun heille on annettu vain maailma joka on valmiiksi pas-kottu ja työelämä joka on täysin sietämätöntä.
Pimeitä töitä vaan kaikki. Valtio on mätä ja tuhlaa sinunki veroeurot byrokratiaan ja muuhun turhuuteen. Tulovero pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki haluaa helppoa somekelpoista elämää jota voi esittää kaikille, mutteivät ole valmiita tekemään oikeita töitä.
Olen yläkoulun opettaja ja todellakin tunnen tai olen tuntenut urani aikana valtavan määrän työtä vältteleviä ihmisiä. Jotkut oppilaat tekevät työn välttelystä lähes taiteenlajin. Se into, millä etsitään aidan matalinta kohtaa, on kiihkeä. Samaan aikaan äidit parkuvat Wilmassa tukitoimia ja tehostetun tuen päätöksissä luvataan lisäaikaa kokeisiin ja tehtäviin. Sankari itse jopa aivan kirjaimellisesti juoksee karkuun käytävillä, jotta ei joutuisi tekemään mitään. Huoltajat odottavat kaseja ja oppilas itse kyselee, josko voisi nyt vain jättää tämänkin tekemättä ja ottaa vitosen.
Valitettavasti on niin, että ketään ei voi opettaa väkisin, koska oppiminen tapahtuu aina ihan siellä omassa päässä. Tai sitten ei tapahdu. Oppilaan voi pakottaa kouluun, istumaan pulpetissa, avaamaan kirjan ja tuijottamaan sitä, sohimaan jotain tehtävää kynällä jne. Todellinen oppiminen tapahtuu kuitenkin vasta sitten, kun ottaa itse vastuun prosessista ja asettaa tavoitteekseen ymmärtää ja oppia.
Osa näistä toki jossain vaiheessa aikuistuu, mutta osa ei. He jäävät roikkumaan sen varaan, minkä muut järjestävät. Joku muu aina hoitaa. Jotkut oppilaat itse asiassa ilmoittavat sossupummiuden tavoitteekseen. Poikiahan nämä yleensä ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset kasvoi pienituloisessa perheessä ja suurimman osan ajasta oltiin köyhiä. Ei lapset ymmärrä aikuisenakaan rahan päälle, ei ole haaveita eikä kiinnosta mikään. Ovat ihan tyytyväisiä muutamaan sataan euroon toimeentulotukea. Ei niillä ole mitään kokemusta siitä, että rahaa olisi yli minimin, joten eivät kaipaa mitään.
Miksi et opettanut lapsia työntekoon? Kasvatit toisen sukupolven toimeentulotuen elättejä ja opetit lapsesi samaan elämään.
Perusongelma ap:n aloituksen kuvaamassa tilanteessa on se, että äiti rahoittaa 29-vuotiasta laiskuripoikaansa. Tuollaiset vanhemmat mahdollistavat lastensa loismaisen elämäntyylin. Rahahanat kiinni, eiköhän alkaisi työt maistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuoremmat sukupolvet tietävät että parinkymmenen vuoden sisällä rysähtää. Yhteiskunta ei tule jatkumaan tämmöisenä kun se nyt on. Se on aloittanut jo kuolinkouristelut, ja poliitikot ja yrityselämä yrittävät epätoivoisena olla näkemättä tulevaa.
Tietenkään nuorempia ei kiinnosta pskaakaan. Ne nuoret jotka on vielä sisäistäneet kapitalismin, on viimeinen sukupolvi joka yrittää vielä epätoivoisena juosta oravanpyörässä koska eivät tiedä mitä muutakaan tehdä, kun vaihtoehtoja ei tunnu olevan. Ne nuoret, jotka kärsivät "mielenterveysongelmista" (=näkevät missä mennään jo) jäävät mieluummin vaikka kotiin. He tietävät, että MIKÄÄN määrä "yrittämistä" ja itsensä brändäämistä ei tule takaamaan heille sitä elintasoa mitä heidän vanhemmillaan on, saatikka parempaa. Ja joka tapauksessa se on turhaa kun koko maailma on nilkuttamassa hautaansa.
Kaikki yhteiskunnat tulevat tuhoutumaan vielä minun elinaikanani. Asiat olisi voitu estää jos ihmisten tarve elää kieltotilassa ei olisi niin voimakas, vaan tässä ollaan. On ihan ymmärrettävää että nuoret nostaa kädet pystyyn ja kieltäytyy kaikesta kun heille on annettu vain maailma joka on valmiiksi pas-kottu ja työelämä joka on täysin sietämätöntä.
Höpö höpö. Maailma on lähes kaikilla mittareilla paljon parempi paikka kuin esim. 20 vuotta sitten. Tuollainen katastrofiajattelu on täysin perusteetonta, ja kertoo lähinnä mielenterveyden ongelmista.
Tunnen 2 keitä duunit ei ole ikinä kiinnostanut. Ovat 45v nyt. Silti muiden pitää kuunnella kuinka tiukkaa heillä on ja kun yksikään ei auta esim lainaamalla rahaa. Itse olen molemmille sanonut, kun ei työt kiinnosta, niin ei voi hirveästi kiinnostaa muutkaan asiat, jos ei itse niiitä saa hommattua. Heidän tiukkuus ja köyhyys ei hetkauta minua yhtään. Olen sanonut myös molemmille, että minun työlläni saatte ainakin ne pakolliset tuet nostettua. Se riittää mulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoremmat sukupolvet tietävät että parinkymmenen vuoden sisällä rysähtää. Yhteiskunta ei tule jatkumaan tämmöisenä kun se nyt on. Se on aloittanut jo kuolinkouristelut, ja poliitikot ja yrityselämä yrittävät epätoivoisena olla näkemättä tulevaa.
Tietenkään nuorempia ei kiinnosta pskaakaan. Ne nuoret jotka on vielä sisäistäneet kapitalismin, on viimeinen sukupolvi joka yrittää vielä epätoivoisena juosta oravanpyörässä koska eivät tiedä mitä muutakaan tehdä, kun vaihtoehtoja ei tunnu olevan. Ne nuoret, jotka kärsivät "mielenterveysongelmista" (=näkevät missä mennään jo) jäävät mieluummin vaikka kotiin. He tietävät, että MIKÄÄN määrä "yrittämistä" ja itsensä brändäämistä ei tule takaamaan heille sitä elintasoa mitä heidän vanhemmillaan on, saatikka parempaa. Ja joka tapauksessa se on turhaa kun koko maailma on nilkuttamassa hautaansa.
Kaikki yhteiskunnat tulevat tuhoutumaan vielä minun elinaikanani. Asiat olisi voitu estää jos ihmisten tarve elää kieltotilassa ei olisi niin voimakas, vaan tässä ollaan. On ihan ymmärrettävää että nuoret nostaa kädet pystyyn ja kieltäytyy kaikesta kun heille on annettu vain maailma joka on valmiiksi pas-kottu ja työelämä joka on täysin sietämätöntä.
Höpö höpö. Maailma on lähes kaikilla mittareilla paljon parempi paikka kuin esim. 20 vuotta sitten. Tuollainen katastrofiajattelu on täysin perusteetonta, ja kertoo lähinnä mielenterveyden ongelmista.
Me asutaan vissiin eri maapallolla.
Työelämä ei enää tarjoa niitä mahdollisuuksia, mitä aikaisemmin. Ennen riitti, kun osasi kävellä tehtaan portista sisälle ja oli mahdollisuus hankkia talot, autot ja mökit. Mitä tämä aika tarjoaa nuorille? Ellet ole superlahjakas ja osaa vielä lisäksi myydä osaamistasi, niin tarjolla on vain matalapalkka-alan töitä, silppua ja sälää. Nuoret näkevät tämän kyllä, eivät he ole tyhmiä.
Näitä on Suomessa noin puoli miljoonaa, joille ei työ nappaa. Annetaan heille menolippu esim. Usaan. Tulevat huomaamaan, että itse pitää itsensä elättää. Ei naapuri eikä tulevat sukupolvet (velanotto).
Ei töitä kannata edes hakea koska 20 vuotiaana pitää olla 10 vuoden kokemus että edes kelpaa töihin.
Minä välttelen töitä. Minä en ole saanut töitä 7 vuoteen vaikka on 18 vuoden kokemus raksatöistä ja muistakin töistä. Olen monta vuotta halunnut töihin mutta kun ei pääse niin en ole jaksanut edes hakea eikä kiinnosta enää. Hakemuksia teen huvikseni jotta saan työttömyysrahaa mutta hakemuksen teen huonosti joten ei kukaan pyydä haastatteluun. Eipä kukaan pyytänyt kun tein kunnollisia hakemuksia vuosia.
Tiedän kyllä moniakin. Kerran katsottiin tuossa ostarilla diilereiden, sekakäyttäjien ja muiden syrjäytyneiden säpinää. Valtavat energiat oli liikkeellä, mutta kaikki suuntautui johonkin jonninjoutavaan (esim. sosiaalisiin suhteisiin Sipen, Arskan ja Jonnen välillä tai jonkun vapen diilaamiseen eteenpäin...). Mietin, että nuokin kun olisivat aikanaan laittaneet tikkua ristiin siellä koulussa, voisivat nyt kantaa osansa yhteiseen hyvinvointiin.
Minä tunnen paikan joka kuhisee työtävieroksuvia - sitä kutsutaan eduskunnaksi.
Haukut työkyvytöntä kermaperseeksi ja pilkkaat? Tämähän oli loistoesimerkki siitä, mitä hän kirjoitti. Eihän hän puhunut johtajan palkasta mitään, vaan kohtuullisesta palkasta. Ja siitä, että ihmiset ei olisi toisilleen 💩.