Ihmisten kyttääminen ja kateus
Mikä into ihmisillä on Suomessa koko ajan kytätä, holhota ja puuttua toisten elämään?
Esimerkkejä: Rahan käyttö, työ, opiskelu, lasten kasvatus.
Kotirouvia kadehditaan, ikuisia opiskelijoita arvostellaan, työttömiä kadehditaan. Lasten kasvatuksen suhteen on Suomessa todella tiukkapipoinen ja niuhottava asenne.
Kaikessa täällä on tavallaan sellaiset "hyvät ihmiset", ja pahis-ihmiset. Hyvillä ihmisillä on OIKEA TYÖ. Oikea työ tarkoittaa joko fyysistä tai akateemista työtä. Oikean työn tekijät saavat ikäänkuin luvan haukkua suureen ääneen niitä, joilla ei työtä ole tai elämäntapa on jokin muu. Tai elämä on pudottanut muuten vaan ulos työelämästä mielenterveys-tai muiden terveysongelmien takia.
Sitten on OIKEAT KASVATTAJAT. Näillä on kotona todella tarkat säännöt, ja samaan aikaan holhotaan myös toisten tapaa kasvattaa. Kernaasti rustataan siinä sivussa lastensuojeluilmoituksia, jos lapsella on esim. kahtena peräkkäisenä päivänä sama paita päällä.
Lisäksi on myös VERONMAKSAJAT. Tämä ihmisryhmä kyttää suurta veronjulkaisupäivää kuin raamattua. Jokainen listalle päässyt arvioidaan, haukutaan ja listitään, ainakin somessa. Veronmaksukyttäys liittyy myös oikean työn tekijöihin. Oikeaa työtä ei ole tietenkään sometyö, muusikon työ tms.
Tätä siis ihmettelen, että miksi ei voi vaan keskittyä omaan elämään, vaan pitää kytätä naapurit, sukulaiset ja julkimot, armoa tuntematta. Mikä ihme meidän kulttuurissa saa ihmiset toimimaan näin?
Jos fokuksen siirtää oman elämän parantamiseen, onko silloin tarvetta olla kateellinen, katkera tai suorastaan ilkeä? Jos ei niin ahkerasti tarkkaile naapurin elämää tai elämättä jättämistä, tuo energia vapautuu suoraan oman hyvinvoinnin ylläpitöön. Katkeruus ei tuo mitään lisää elämään, se vaan sitoo energiaa.
Olisiko tässä kateuden ja katkeruuden kulttuurissa juurisyy siihen, miksi sekä koulu-, että työelämässä on Suomessa järkyttävä määrä kiusaamista?
Kommentit (5)
Isona syynä on kyllä internet ja some, sekä niiden saatavuus. Siksi olen vähentänyt somen käyttämistä, lakannut seuraamasta kaikkia ketkä ärsyttää (lietsoo riittämättömyyden tunteitani ja kateutta). Suosittelen tätä kaikille, jotka näitä tunteita kokevat somen/iltapäivälehtien/internetin syövereissä.
Tärkeintä on keskittyä omaan tekemiseen ja omaan elämään, eikä katsella mitä muut tekee/eivät tee. Harvassa asiassa on oikea tai väärä tapa, on vaan erilaisia tapoja. Minusta olisi hienoa etenkin työn ja kasvatuksen suhteen, ettei puututtaisi muiden tapoihin. Siinä missä joku vaka-työntekijä voi tietää jotain lapsen kehityksestä enemmän kuin minä, ei tee siitä parempaa vanhempaa kokonaisuutta katsoen. Samoin joku akateemikko ei ole raksamiestä parempi, vaikka jostain tietääkin enemmän. Mutta se akateemikkokin tarvitsee kodin jossa asua ja sen raksamies rakentaa. Ja silleen. Ei ole niin mustavalkoista mikään!
Tässä oli kyllä paljon asiaa ja samat aiheet ärsyttää itseänikin. Olipa kiva lukea jotain suoraa puhetta tältäkin palstalta tässä aamukahvin äärellä, ennen kuin aloitan ne oikeat työt!
En jaksanut lukea aloitusta. En ole mylskään kyttääjä ja en tunne ihmisiä, jotka olisivat sellaisia. Jotkut ovat varmasti, mutta mitä väliä?
Se johtuu nimenomaan somesta ja kaikesta mitä nykymaailmassa tapahtuu, pusketaan ulos ihan vääri arvoja ja tapoja ja olettamuksia, joka suunnasta. Sellasia ennakkoluuloja myös... Se on sellasta idiotismia mikä levii kulovalkean tavoin kokoajan.. Omalta osalta siihen voi vaikuttaa juurikin niin että ei paljon asustele somessa yms.
M.30
Onneksi minä en arvostele muita ihmisiä.
Kuka kadehtii kotirouvia? :D En oo koskaan kuullutkaan.