Kotirouva, kerro tarinasi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli kerran asiakkaana tällainen kotirouva, joka oli siis elänyt täysin miehen kustantamaa elämää ja mies hoitanut kaikki talousasiat. Nainen hoitanut lapset ja kodin. Arvovalintoja. Kävi vain sitten niin, että mies sitten halusikin avioeron, ja vei tietenkin osapuilleen kaiken omaisuuden (jonka oli omalla työllään hankkinutkin, omiin nimiinsä) mukaansa. Tää nainen oli aivan rikki, tietenkin, ei mitään omaa omaisuutta jolla vaikkapa ostaa asuntoa tai autoa tms, ei juurikaan työkokemusta joten sillä ei työmarkkinoilla kilpailla, oli työttömänä sitten että sai jotain korvauksia ruokaa ostaakseen, päälle siihen tietenkin huoltajuuskiistat jne. Oli aika kamalaa seurata vierestä. Toivoin tuolle asiakkaalle kaikkea hyvää, toivottavasti sai asiansa järjestykseen ja apua eri puolilta..

Aika monesti kai tässäkin mainittu että oma talous pitää kuitenkin turvata esim. eläkemaksuin. Ihan on omaa tyhmyyttä tai omanarvonpuutetta, tai mitä lie, jos ei tuon vertaa ymmärrä selustaansa turvata.

Millä sinä ne eläkemaksut maksat, jos ei ole tuloja ja mies ei niitä maksa? Jos olisin aviomies, en todellakaan kustantaisi kotirouvani vapaaehtoisia lisäeläkkeitä kaiken muun päälle. Kuka olisi niin typerä, että maksaisi ne?

Mies, joka vaimonsa kanssa valitsee sen että vaimo jää kotiin. Jokainen täysjärkinen, jokainen mies eikä idiootti.

Anteeksi jos vastaan ketjun vierestä, en kerkeä lukemaan sitä nyt läpi, saako ketjuun ilmoittaa myös miespuolisia? Meillä mies on nyt kotiherra. Oli menestyvä liikemies, vastuunkantaja vuosikymmeniä, jäi jonkin verran ennen eläkeikää elämään sijoituksilla ja vapaaehtoisilla eläkevakuutuksilla joita voi ottaa ulos ennen virallista eläkeikää. On tyytyväinen. Osallistuu monenlaisiin aktiviteetteihin, toimii vapaaehtoisjärjestöissä puheenjohtajana jne. Lopun ajan päivistä nikkaroi, metsästää ja kalastaa ym. Hoitaa myös kotityöt.

Itse jatkan työuran loppuun, minulla ei vastaavia vakuutuksia ja nautin työstäni jossa olen edennyt niin asemassa kuin palkassa ihan hyvin. Miehen kohdalla on huomannut miten identiteetti rakentuu perheen ja harrastusten lisäksi myös työstä, hänellä oli jonkin aikaa hankalaa vapaaherrana vaikka oli jo ihan valmis jättämään suuret haasteet pois. Meillä kiva kun mies jäi ensin, totuttautui uuteen elämänvaiheeseen, minä katselen sivusta ja alan myös valmistautua tulevaan, perustin mm. pikkuyrityksen jonka kautta jatkan konsulttina tekemistä eläkkeeltä voimien ja innon mukaan ja olen katsellut harrastuksia joita aloittaa kun aikaa riittää enemmän niihin. Työn mukana kun usein uraihmisillä tulee myös se sosiaalinen kehikko: kuinka Apkin, tuntuu olevan jo valmiiksi yksinäinen palstailija, miten kun mies jää pois töistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kotirouva voi silti kantaa osansa yhteisön hyväksi harrastuksissa, kodinhoidossa, lastenhoidossa, arjen pyörityksessä ja tuoden iloa.

Työssäkäyvä rouva tekee kaiken tuo, ja maksaa vielä  ansiotyöstään verot. Se, että on käynyt 20 vuotta elämästään töissä ei vielä riitä, kun elinajanodote kasvaa ja kasvaa. Nykyisten nelikymppisten tulee jaksaa työelämässä 70-vuotiaiksi. Väliin voi toki ottaa sapattivapaata, mutta kaikilla terveillä aikuisilla on velvollisuus pääosin joko opiskella tai olla työelämässä eläkeikään asti. Ei yhteiskunta yksinkertaisesti muuten pyöri.

Vai mitä ajattelette, jos kaikki heittäytyisivätkin kotirouviksi tai vapaaherroiksi? Kuka meitä esim. hoitaisi sairaaloissa, jos koko hoitohenkilöstö jäisikin kotiin lorvailemaan?

Oikein hyvin pyörii vaikka kaikki ei vanhuseläkeikään töissä olekaan. Ei kaikki ole yhtäaikaa poissa työelämästä, älä huoli.

Tästä tulee mieleen opiskeluaikojen ryhmätöiden vapaamatkustajat, joiden selviytymisstrategiana oli se, että muut ryhmäläiset hoitavat homman. Kotirouvilla sama juttu. Kaikki eivät ole yhtäaikaa pois työelämästä, koska suurin osaa kantaa vastuunsa kansalaisena. Kotirouva voi olla tekemättä mitään, koska se ahkera vastuuntuntoinen raataja viljelee viljan, hyllyttää elintarvikkeet lähikauppaan, tyhjentää taloyhtiön roskalaatikot ja ottaa ensiapuasemalla vastaan, jos huonosti käy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli kerran asiakkaana tällainen kotirouva, joka oli siis elänyt täysin miehen kustantamaa elämää ja mies hoitanut kaikki talousasiat. Nainen hoitanut lapset ja kodin. Arvovalintoja. Kävi vain sitten niin, että mies sitten halusikin avioeron, ja vei tietenkin osapuilleen kaiken omaisuuden (jonka oli omalla työllään hankkinutkin, omiin nimiinsä) mukaansa. Tää nainen oli aivan rikki, tietenkin, ei mitään omaa omaisuutta jolla vaikkapa ostaa asuntoa tai autoa tms, ei juurikaan työkokemusta joten sillä ei työmarkkinoilla kilpailla, oli työttömänä sitten että sai jotain korvauksia ruokaa ostaakseen, päälle siihen tietenkin huoltajuuskiistat jne. Oli aika kamalaa seurata vierestä. Toivoin tuolle asiakkaalle kaikkea hyvää, toivottavasti sai asiansa järjestykseen ja apua eri puolilta..

Aika monesti kai tässäkin mainittu että oma talous pitää kuitenkin turvata esim. eläkemaksuin. Ihan on omaa tyhmyyttä tai omanarvonpuutetta, tai mitä lie, jos ei tuon vertaa ymmärrä selustaansa turvata.

Millä sinä ne eläkemaksut maksat, jos ei ole tuloja ja mies ei niitä maksa? Jos olisin aviomies, en todellakaan kustantaisi kotirouvani vapaaehtoisia lisäeläkkeitä kaiken muun päälle. Kuka olisi niin typerä, että maksaisi ne?

Tilanteessa jossa kotirouvuus on yhteinen päätös, olettaisin että sovitaan tällainenkin asia etukäteen. On se sitten eläkevakuutus, joku rahasto tai mikä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että kotirouva sekoitetaan työttömään, on rouvalle kunnianosoitus. Työtön sentään yleensä hakee töitä ja on ahkera. Pyrkii tekemään jotain yhteiskunnan hyväksi.

Täällä puhuttiin myös siitä, että suurin osa naisista ei tee uraa, vaan on pienipalkkaisissa töissä. Tässä on joku asia ymmärretty nyt perusteellisesti väärin. Ei kotirouvuuden vastakohta ole uraohjus, vaan nainen, joka kantaa osansa yhteiskunnan pyörien pyörimisestä. Lähihoitaja, siivooja tai kaupan kassa täyttävät tämän tehtävän paremmin kuin hyvin. Heille nostan kuvitteellista hattuani.

Kotirouva osallistuu yhteiskunnan pyörittämiseen ihan samalla tavalla, kotiäidistä puhumattakaan.

Miten, josnei maksa veroja?

Pakko tähän väliin sanoa, että esim. tarhan lastenhoitajan, jolla on kaksi lasta tarhassa myöskin, verokertymä ei riitä kattamaan näiden kahden lapsen päivähoidon kustannuksia (n. 1200-1500e/lapsi). Tässä tapauksessa yhteiskunta jää siis aika reilusti tappiolle. Toki hän saa kerrytettyä eläkettään ja palkkaa, eli henkilökohtaista hyötyä itselleen.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli kerran asiakkaana tällainen kotirouva, joka oli siis elänyt täysin miehen kustantamaa elämää ja mies hoitanut kaikki talousasiat. Nainen hoitanut lapset ja kodin. Arvovalintoja. Kävi vain sitten niin, että mies sitten halusikin avioeron, ja vei tietenkin osapuilleen kaiken omaisuuden (jonka oli omalla työllään hankkinutkin, omiin nimiinsä) mukaansa. Tää nainen oli aivan rikki, tietenkin, ei mitään omaa omaisuutta jolla vaikkapa ostaa asuntoa tai autoa tms, ei juurikaan työkokemusta joten sillä ei työmarkkinoilla kilpailla, oli työttömänä sitten että sai jotain korvauksia ruokaa ostaakseen, päälle siihen tietenkin huoltajuuskiistat jne. Oli aika kamalaa seurata vierestä. Toivoin tuolle asiakkaalle kaikkea hyvää, toivottavasti sai asiansa järjestykseen ja apua eri puolilta..

No tuo nyt on silkkaa tyhmyyttä jo.

Eikä todennäköisesti tottakaan. Avioerossa tehdään ositus. Varmaan edes avioehto ei olisi johtanut noin epäreiluun tilanteeseen, jos sitä olisi riitautettu.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli kerran asiakkaana tällainen kotirouva, joka oli siis elänyt täysin miehen kustantamaa elämää ja mies hoitanut kaikki talousasiat. Nainen hoitanut lapset ja kodin. Arvovalintoja. Kävi vain sitten niin, että mies sitten halusikin avioeron, ja vei tietenkin osapuilleen kaiken omaisuuden (jonka oli omalla työllään hankkinutkin, omiin nimiinsä) mukaansa. Tää nainen oli aivan rikki, tietenkin, ei mitään omaa omaisuutta jolla vaikkapa ostaa asuntoa tai autoa tms, ei juurikaan työkokemusta joten sillä ei työmarkkinoilla kilpailla, oli työttömänä sitten että sai jotain korvauksia ruokaa ostaakseen, päälle siihen tietenkin huoltajuuskiistat jne. Oli aika kamalaa seurata vierestä. Toivoin tuolle asiakkaalle kaikkea hyvää, toivottavasti sai asiansa järjestykseen ja apua eri puolilta..

Aika monesti kai tässäkin mainittu että oma talous pitää kuitenkin turvata esim. eläkemaksuin. Ihan on omaa tyhmyyttä tai omanarvonpuutetta, tai mitä lie, jos ei tuon vertaa ymmärrä selustaansa turvata.

Millä sinä ne eläkemaksut maksat, jos ei ole tuloja ja mies ei niitä maksa? Jos olisin aviomies, en todellakaan kustantaisi kotirouvani vapaaehtoisia lisäeläkkeitä kaiken muun päälle. Kuka olisi niin typerä, että maksaisi ne?

Sellainen normaali, perhekeskeinen mies, joka ajattelee perheen olevan yksi yksikkö, jossa kaikki pitävät huolta toisistaan.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi jos vastaan ketjun vierestä, en kerkeä lukemaan sitä nyt läpi, saako ketjuun ilmoittaa myös miespuolisia? Meillä mies on nyt kotiherra. Oli menestyvä liikemies, vastuunkantaja vuosikymmeniä, jäi jonkin verran ennen eläkeikää elämään sijoituksilla ja vapaaehtoisilla eläkevakuutuksilla joita voi ottaa ulos ennen virallista eläkeikää. On tyytyväinen. Osallistuu monenlaisiin aktiviteetteihin, toimii vapaaehtoisjärjestöissä puheenjohtajana jne. Lopun ajan päivistä nikkaroi, metsästää ja kalastaa ym. Hoitaa myös kotityöt.

Itse jatkan työuran loppuun, minulla ei vastaavia vakuutuksia ja nautin työstäni jossa olen edennyt niin asemassa kuin palkassa ihan hyvin. Miehen kohdalla on huomannut miten identiteetti rakentuu perheen ja harrastusten lisäksi myös työstä, hänellä oli jonkin aikaa hankalaa vapaaherrana vaikka oli jo ihan valmis jättämään suuret haasteet pois. Meillä kiva kun mies jäi ensin, totuttautui uuteen elämänvaiheeseen, minä katselen sivusta ja alan myös valmistautua tulevaan, perustin mm. pikkuyrityksen jonka kautta jatkan konsulttina tekemistä eläkkeeltä voimien ja innon mukaan ja olen katsellut harrastuksia joita aloittaa kun aikaa riittää enemmän niihin. Työn mukana kun usein uraihmisillä tulee myös se sosiaalinen kehikko: kuinka Apkin, tuntuu olevan jo valmiiksi yksinäinen palstailija, miten kun mies jää pois töistä?

Tämä on hyvä kirjoitus ja tuo toisen näkökulman asiaan, kotirouva vs. kotimieshenkilö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kotirouva voi silti kantaa osansa yhteisön hyväksi harrastuksissa, kodinhoidossa, lastenhoidossa, arjen pyörityksessä ja tuoden iloa.

Työssäkäyvä rouva tekee kaiken tuo, ja maksaa vielä  ansiotyöstään verot. Se, että on käynyt 20 vuotta elämästään töissä ei vielä riitä, kun elinajanodote kasvaa ja kasvaa. Nykyisten nelikymppisten tulee jaksaa työelämässä 70-vuotiaiksi. Väliin voi toki ottaa sapattivapaata, mutta kaikilla terveillä aikuisilla on velvollisuus pääosin joko opiskella tai olla työelämässä eläkeikään asti. Ei yhteiskunta yksinkertaisesti muuten pyöri.

Vai mitä ajattelette, jos kaikki heittäytyisivätkin kotirouviksi tai vapaaherroiksi? Kuka meitä esim. hoitaisi sairaaloissa, jos koko hoitohenkilöstö jäisikin kotiin lorvailemaan?

Oikein hyvin pyörii vaikka kaikki ei vanhuseläkeikään töissä olekaan. Ei kaikki ole yhtäaikaa poissa työelämästä, älä huoli.

Tästä tulee mieleen opiskeluaikojen ryhmätöiden vapaamatkustajat, joiden selviytymisstrategiana oli se, että muut ryhmäläiset hoitavat homman. Kotirouvilla sama juttu. Kaikki eivät ole yhtäaikaa pois työelämästä, koska suurin osaa kantaa vastuunsa kansalaisena. Kotirouva voi olla tekemättä mitään, koska se ahkera vastuuntuntoinen raataja viljelee viljan, hyllyttää elintarvikkeet lähikauppaan, tyhjentää taloyhtiön roskalaatikot ja ottaa ensiapuasemalla vastaan, jos huonosti käy. 

Hyvä kun ravistelet! Kotirouvat eivät alapeukuista päätellen selvästikään ole tottuneet pohtimaan valintojensa yhteiskunnallisia vaikutuksia. Oma napa edellä mennään.

Ulkomailla on vähän erilaiset eläkejärjestelmät, eikä kotirouvaakaan ole unohdettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kotirouva voi silti kantaa osansa yhteisön hyväksi harrastuksissa, kodinhoidossa, lastenhoidossa, arjen pyörityksessä ja tuoden iloa.

Työssäkäyvä rouva tekee kaiken tuo, ja maksaa vielä  ansiotyöstään verot. Se, että on käynyt 20 vuotta elämästään töissä ei vielä riitä, kun elinajanodote kasvaa ja kasvaa. Nykyisten nelikymppisten tulee jaksaa työelämässä 70-vuotiaiksi. Väliin voi toki ottaa sapattivapaata, mutta kaikilla terveillä aikuisilla on velvollisuus pääosin joko opiskella tai olla työelämässä eläkeikään asti. Ei yhteiskunta yksinkertaisesti muuten pyöri.

Vai mitä ajattelette, jos kaikki heittäytyisivätkin kotirouviksi tai vapaaherroiksi? Kuka meitä esim. hoitaisi sairaaloissa, jos koko hoitohenkilöstö jäisikin kotiin lorvailemaan?

Oikein hyvin pyörii vaikka kaikki ei vanhuseläkeikään töissä olekaan. Ei kaikki ole yhtäaikaa poissa työelämästä, älä huoli.

Tästä tulee mieleen opiskeluaikojen ryhmätöiden vapaamatkustajat, joiden selviytymisstrategiana oli se, että muut ryhmäläiset hoitavat homman. Kotirouvilla sama juttu. Kaikki eivät ole yhtäaikaa pois työelämästä, koska suurin osaa kantaa vastuunsa kansalaisena. Kotirouva voi olla tekemättä mitään, koska se ahkera vastuuntuntoinen raataja viljelee viljan, hyllyttää elintarvikkeet lähikauppaan, tyhjentää taloyhtiön roskalaatikot ja ottaa ensiapuasemalla vastaan, jos huonosti käy. 

Hyvä kun ravistelet! Kotirouvat eivät alapeukuista päätellen selvästikään ole tottuneet pohtimaan valintojensa yhteiskunnallisia vaikutuksia. Oma napa edellä mennään.

Kuka on osannut tässä yhteiskunnassa minun työpanostani kaivata? Me olemme valinneet niin, että minä olen kotirouva ja toimin perheeni hyväksi. Mieheni ei aio luopua saavutetuista eduista.

Kiitos ap ketjusta! On ollut todella mukava lukea. Haaveilen itsekin kotirouvuudesta (vähän kankeasti taipuva sana) kotiäitiyden jälkeen, mutta toistaiseksi pitää tehdä vielä vähän töitä.

t. semi-kotirouva

En jotenkin ole yllättynyt, että tänne ketjuun tunkee setämiehiä tunteella puikko perseessä.

Arvostan kotirouvia. Ystävieni äideistä suurin osa olivat ensin kotiäitejä ja sittemmin kotirouvia. Meillä tähän ei pystytty, koska olimme köyhiä. En näe mitään pahaa siinä, että toinen hoitaa kotitaloutta, jos siihen on mahdollisuus.

En ymmärrä tätä vihaa kotirouvia/herroja vastaan. Antakaa vain olla. Jos ette pidä ideasta niin älkää antako sen toteutua suhteessanne.

Vierailija kirjoitti:

Täällä näkyy kotirouvan luonnetyyppi. Luovuttaja, kunnianhimoton, miehestä riippuvainen. Omista valinnoista johtuen pitää olla mielin kielin miestä kohtaan, vaikka hän olisi millainen petturi. Koska, mitä vaihtoehtoja kotirouvalla on muuta kuin jatkaa avioliitossa oli se millainen tahansa?

Toivon, että moni nuori nainen lukee tätä ketjua ja tarttuu vain sinnikkäästi niihin yliopiston pääsykoekirjoihin tarvittavan monta kertaa.

Höpsö. Kotirouva voi lähteä nostelemaan ihan koska lystää siinä missä kuka tahansa muukin nainen. Elintaso ei ehkä pysy samana, mutta ei Suomessa nälkään kuole.

Lisäksi me olemme sen verran fiksuja että osaamme valkata hyvän miehen, niin ei tarvitse petturia katsella.

Minulla muuten on taustalla useampikin tutkinto (osa suoritettu harrastuksena kotirouvailun ohessa) ynnä muutamia vuosia ns. ihan hyvissä, hyväpalkkaisissa töissä. Mutta totesin, että voin tavoitella omia päämääriäni ja kiinnostuksenkohteitani paljon paremmin kun en haaskaa aikaa työntekoon.

Jotenkin hassua ajatella, että minä tässä olisin jonkinlainen uhri tai orja. Ymmärtäisin, jos mieheni nähtäisiin sellaisena, varsinkin kun en tee edes kaikkia kotitöitä. Minä voin tehdä mitä haluan ja mies maksaa, joten miten ihmeessä tilannettani voisi pitää huonona?

Ja ne teitä muita niin kovasti huolestuttavat eläkepäivätkin on varmistettu. Fiksu kotirouva katsos huolehtii siitä, että mies perustaa sinulle eläkerahaston, korvauksesi siitä että olet sulostuttamassa sen elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kotirouva voi silti kantaa osansa yhteisön hyväksi harrastuksissa, kodinhoidossa, lastenhoidossa, arjen pyörityksessä ja tuoden iloa.

Työssäkäyvä rouva tekee kaiken tuo, ja maksaa vielä  ansiotyöstään verot. Se, että on käynyt 20 vuotta elämästään töissä ei vielä riitä, kun elinajanodote kasvaa ja kasvaa. Nykyisten nelikymppisten tulee jaksaa työelämässä 70-vuotiaiksi. Väliin voi toki ottaa sapattivapaata, mutta kaikilla terveillä aikuisilla on velvollisuus pääosin joko opiskella tai olla työelämässä eläkeikään asti. Ei yhteiskunta yksinkertaisesti muuten pyöri.

Vai mitä ajattelette, jos kaikki heittäytyisivätkin kotirouviksi tai vapaaherroiksi? Kuka meitä esim. hoitaisi sairaaloissa, jos koko hoitohenkilöstö jäisikin kotiin lorvailemaan?

Oikein hyvin pyörii vaikka kaikki ei vanhuseläkeikään töissä olekaan. Ei kaikki ole yhtäaikaa poissa työelämästä, älä huoli.

Tästä tulee mieleen opiskeluaikojen ryhmätöiden vapaamatkustajat, joiden selviytymisstrategiana oli se, että muut ryhmäläiset hoitavat homman. Kotirouvilla sama juttu. Kaikki eivät ole yhtäaikaa pois työelämästä, koska suurin osaa kantaa vastuunsa kansalaisena. Kotirouva voi olla tekemättä mitään, koska se ahkera vastuuntuntoinen raataja viljelee viljan, hyllyttää elintarvikkeet lähikauppaan, tyhjentää taloyhtiön roskalaatikot ja ottaa ensiapuasemalla vastaan, jos huonosti käy. 

Hyvä kun ravistelet! Kotirouvat eivät alapeukuista päätellen selvästikään ole tottuneet pohtimaan valintojensa yhteiskunnallisia vaikutuksia. Oma napa edellä mennään.

Kuka on osannut tässä yhteiskunnassa minun työpanostani kaivata? Me olemme valinneet niin, että minä olen kotirouva ja toimin perheeni hyväksi. Mieheni ei aio luopua saavutetuista eduista.

Yhteiskunnan etu itse asiassa olisi, että joka pariskunnasta toinen jäisi kotiin, oli se sitten mies tai vaimo. Loppuisi työttömyyskin siihen. Kun työttömyyttä ei olisi, palkat olisivat paremmat, koska olisi oikea työvoimapula. Sen takiahan männävuosina oli mahdollista yleisemminkin naisten olla kotona, duunarin palkkakin oli niin hyvä että joka miehellä oli varaa pitää vaimonsa kotona. Erityisesti muualla Euroopassa ja Yhdysvalloissa, Suomihan oli enimmäkseen niin köyhä koko ajan että muiden kuin yläluokkien naisten piti koko ajan tehdä töitä. Ja tästä raadannasta Suomen naiset ylpeilevät, ymmärtämättä että häpeähän sellainen kansallinen köyhyys on ollut, miehet eivät ole kyenneet edes täyttämään Raamatullista asemaansa perheen elättäjänä.

Yhteiskunnalle on myös suuri merkitys stressin vähenemisellä. Stressi aiheuttaa ja pahentaa sairauksia. Jos toinen pariskunnasta on kotona, molempien stressi vähenee, kun työssäkäyvä ei joudu enää työpäivän jälkeen tekemään kotitöitä, eikä tietenkään se kotonaolijakaan. Illat on siis todellista vapaa-aikaa kummallekin. Ei tarvitse tapella kumpi jää sairaan lapsen kanssa kotiin tai voiko lähteä työmatkalle.

Lapset hyötyvät, kun joku on kotona koulusta tullessa ja valmis auttamaan läksyissä. Puhumattakaan pienistä lapsista, joita ei kiduteta raahaamalla niitä itkevänä tarhaan älyttömiin kellonaikoihin ja taas pitkän tarhapäivän jälkeen parkuvana kotiin, altistaen lasta koko ajan vanhemman kiukulle ja stressihormoneille.

Ulkomailla asuvana onnellisena ja tyytyväisenä kotirouvana totean, että onneksi en asu Suomessa kateellisten ja ilkeiden ihmisten paneteltavana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kotirouva voi silti kantaa osansa yhteisön hyväksi harrastuksissa, kodinhoidossa, lastenhoidossa, arjen pyörityksessä ja tuoden iloa.

Työssäkäyvä rouva tekee kaiken tuo, ja maksaa vielä  ansiotyöstään verot. Se, että on käynyt 20 vuotta elämästään töissä ei vielä riitä, kun elinajanodote kasvaa ja kasvaa. Nykyisten nelikymppisten tulee jaksaa työelämässä 70-vuotiaiksi. Väliin voi toki ottaa sapattivapaata, mutta kaikilla terveillä aikuisilla on velvollisuus pääosin joko opiskella tai olla työelämässä eläkeikään asti. Ei yhteiskunta yksinkertaisesti muuten pyöri.

Vai mitä ajattelette, jos kaikki heittäytyisivätkin kotirouviksi tai vapaaherroiksi? Kuka meitä esim. hoitaisi sairaaloissa, jos koko hoitohenkilöstö jäisikin kotiin lorvailemaan?

Oikein hyvin pyörii vaikka kaikki ei vanhuseläkeikään töissä olekaan. Ei kaikki ole yhtäaikaa poissa työelämästä, älä huoli.

Tästä tulee mieleen opiskeluaikojen ryhmätöiden vapaamatkustajat, joiden selviytymisstrategiana oli se, että muut ryhmäläiset hoitavat homman. Kotirouvilla sama juttu. Kaikki eivät ole yhtäaikaa pois työelämästä, koska suurin osaa kantaa vastuunsa kansalaisena. Kotirouva voi olla tekemättä mitään, koska se ahkera vastuuntuntoinen raataja viljelee viljan, hyllyttää elintarvikkeet lähikauppaan, tyhjentää taloyhtiön roskalaatikot ja ottaa ensiapuasemalla vastaan, jos huonosti käy. 

Hyvä kun ravistelet! Kotirouvat eivät alapeukuista päätellen selvästikään ole tottuneet pohtimaan valintojensa yhteiskunnallisia vaikutuksia. Oma napa edellä mennään.

Puolisoiden yhteisellä sopimuksella kotirouva, joka hoitaa kodin ja lapset elatusta ja eläkerahastoa vastaan, on luuseri verrattuna siihen yhteen kuvitteelliseen tyyppiin, joka viljelee viljan, hyllyttää kaupassa, toimii roskakuskina ja ensiavun työntekijänä? No ihan varmasti, mutta ehkä nyt jotain rajaa maalailuun. 😅

Fanaattisten (muiden) elämänvalintojen arvostelijoiden mielestä parempi vaihtoehto tietysti on tämä: Nainen vie lapsensa päiväkotiin ja on itse lähihoitajana toisella puolen kaupunkia hoitamassa muiden lähihoitajien lapsia. Heistä kenenkään verokertymä ei kata heidän lastensa hoitoa.

Kotiin palkataan taloudenhoitaja, joka siivoaa, käy kaupassa, laittaa ruokaa ja hakee satunnaisesti lapset päiväkodista. Taloudenhoitajan palkka on vähintään sama kuin lähihoitajan. Naisen työmatkakulut viimeistään vetää yhtälön miinusmerkkiseksi.

Sopiihan sekin, jos sellainen päätös perheessä tehdään. Toivon, että kukaan ei enää tällä vuosisadalla kysy, miksi nainen ei toimisi "yhteisen hyvän ja perheen edun nimissä" ilmaisena kotipiikana töiden jälkeen.

Tämä näkemys on yllättävän yleinen vielä nykyään: Nainen loisii jos on kotirouva mutta nainen on lokki, jos ei palkkatyön lisäksi huolehdi kaikesta kotiin liittyvästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kotirouva voi silti kantaa osansa yhteisön hyväksi harrastuksissa, kodinhoidossa, lastenhoidossa, arjen pyörityksessä ja tuoden iloa.

Työssäkäyvä rouva tekee kaiken tuo, ja maksaa vielä  ansiotyöstään verot. Se, että on käynyt 20 vuotta elämästään töissä ei vielä riitä, kun elinajanodote kasvaa ja kasvaa. Nykyisten nelikymppisten tulee jaksaa työelämässä 70-vuotiaiksi. Väliin voi toki ottaa sapattivapaata, mutta kaikilla terveillä aikuisilla on velvollisuus pääosin joko opiskella tai olla työelämässä eläkeikään asti. Ei yhteiskunta yksinkertaisesti muuten pyöri.

Vai mitä ajattelette, jos kaikki heittäytyisivätkin kotirouviksi tai vapaaherroiksi? Kuka meitä esim. hoitaisi sairaaloissa, jos koko hoitohenkilöstö jäisikin kotiin lorvailemaan?

Oikein hyvin pyörii vaikka kaikki ei vanhuseläkeikään töissä olekaan. Ei kaikki ole yhtäaikaa poissa työelämästä, älä huoli.

Tästä tulee mieleen opiskeluaikojen ryhmätöiden vapaamatkustajat, joiden selviytymisstrategiana oli se, että muut ryhmäläiset hoitavat homman. Kotirouvilla sama juttu. Kaikki eivät ole yhtäaikaa pois työelämästä, koska suurin osaa kantaa vastuunsa kansalaisena. Kotirouva voi olla tekemättä mitään, koska se ahkera vastuuntuntoinen raataja viljelee viljan, hyllyttää elintarvikkeet lähikauppaan, tyhjentää taloyhtiön roskalaatikot ja ottaa ensiapuasemalla vastaan, jos huonosti käy. 

Hyvä kun ravistelet! Kotirouvat eivät alapeukuista päätellen selvästikään ole tottuneet pohtimaan valintojensa yhteiskunnallisia vaikutuksia. Oma napa edellä mennään.

Kuka on osannut tässä yhteiskunnassa minun työpanostani kaivata? Me olemme valinneet niin, että minä olen kotirouva ja toimin perheeni hyväksi. Mieheni ei aio luopua saavutetuista eduista.

Yhteiskunnan etu itse asiassa olisi, että joka pariskunnasta toinen jäisi kotiin, oli se sitten mies tai vaimo. Loppuisi työttömyyskin siihen. Kun työttömyyttä ei olisi, palkat olisivat paremmat, koska olisi oikea työvoimapula. Sen takiahan männävuosina oli mahdollista yleisemminkin naisten olla kotona, duunarin palkkakin oli niin hyvä että joka miehellä oli varaa pitää vaimonsa kotona. Erityisesti muualla Euroopassa ja Yhdysvalloissa, Suomihan oli enimmäkseen niin köyhä koko ajan että muiden kuin yläluokkien naisten piti koko ajan tehdä töitä. Ja tästä raadannasta Suomen naiset ylpeilevät, ymmärtämättä että häpeähän sellainen kansallinen köyhyys on ollut, miehet eivät ole kyenneet edes täyttämään Raamatullista asemaansa perheen elättäjänä.

Yhteiskunnalle on myös suuri merkitys stressin vähenemisellä. Stressi aiheuttaa ja pahentaa sairauksia. Jos toinen pariskunnasta on kotona, molempien stressi vähenee, kun työssäkäyvä ei joudu enää työpäivän jälkeen tekemään kotitöitä, eikä tietenkään se kotonaolijakaan. Illat on siis todellista vapaa-aikaa kummallekin. Ei tarvitse tapella kumpi jää sairaan lapsen kanssa kotiin tai voiko lähteä työmatkalle.

Lapset hyötyvät, kun joku on kotona koulusta tullessa ja valmis auttamaan läksyissä. Puhumattakaan pienistä lapsista, joita ei kiduteta raahaamalla niitä itkevänä tarhaan älyttömiin kellonaikoihin ja taas pitkän tarhapäivän jälkeen parkuvana kotiin, altistaen lasta koko ajan vanhemman kiukulle ja stressihormoneille.

Aivan. Näkeehän sen nyt sokeakin syyn sille, miksi Suomessa lapset ja nuoret voivat niin pahoin. Ja heistä sitten kasvaa masennuslääkkeitä syöviä aikuisia, joita tälläkin palstalla on yllin kyllin.

Vierailija kirjoitti:

Ulkomailla asuvana onnellisena ja tyytyväisenä kotirouvana totean, että onneksi en asu Suomessa kateellisten ja ilkeiden ihmisten paneteltavana.

Sama täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kotirouva voi silti kantaa osansa yhteisön hyväksi harrastuksissa, kodinhoidossa, lastenhoidossa, arjen pyörityksessä ja tuoden iloa.

Työssäkäyvä rouva tekee kaiken tuo, ja maksaa vielä  ansiotyöstään verot. Se, että on käynyt 20 vuotta elämästään töissä ei vielä riitä, kun elinajanodote kasvaa ja kasvaa. Nykyisten nelikymppisten tulee jaksaa työelämässä 70-vuotiaiksi. Väliin voi toki ottaa sapattivapaata, mutta kaikilla terveillä aikuisilla on velvollisuus pääosin joko opiskella tai olla työelämässä eläkeikään asti. Ei yhteiskunta yksinkertaisesti muuten pyöri.

Vai mitä ajattelette, jos kaikki heittäytyisivätkin kotirouviksi tai vapaaherroiksi? Kuka meitä esim. hoitaisi sairaaloissa, jos koko hoitohenkilöstö jäisikin kotiin lorvailemaan?

Oikein hyvin pyörii vaikka kaikki ei vanhuseläkeikään töissä olekaan. Ei kaikki ole yhtäaikaa poissa työelämästä, älä huoli.

Tästä tulee mieleen opiskeluaikojen ryhmätöiden vapaamatkustajat, joiden selviytymisstrategiana oli se, että muut ryhmäläiset hoitavat homman. Kotirouvilla sama juttu. Kaikki eivät ole yhtäaikaa pois työelämästä, koska suurin osaa kantaa vastuunsa kansalaisena. Kotirouva voi olla tekemättä mitään, koska se ahkera vastuuntuntoinen raataja viljelee viljan, hyllyttää elintarvikkeet lähikauppaan, tyhjentää taloyhtiön roskalaatikot ja ottaa ensiapuasemalla vastaan, jos huonosti käy. 

Hyvä kun ravistelet! Kotirouvat eivät alapeukuista päätellen selvästikään ole tottuneet pohtimaan valintojensa yhteiskunnallisia vaikutuksia. Oma napa edellä mennään.

Puolisoiden yhteisellä sopimuksella kotirouva, joka hoitaa kodin ja lapset elatusta ja eläkerahastoa vastaan, on luuseri verrattuna siihen yhteen kuvitteelliseen tyyppiin, joka viljelee viljan, hyllyttää kaupassa, toimii roskakuskina ja ensiavun työntekijänä? No ihan varmasti, mutta ehkä nyt jotain rajaa maalailuun. 😅

Fanaattisten (muiden) elämänvalintojen arvostelijoiden mielestä parempi vaihtoehto tietysti on tämä: Nainen vie lapsensa päiväkotiin ja on itse lähihoitajana toisella puolen kaupunkia hoitamassa muiden lähihoitajien lapsia. Heistä kenenkään verokertymä ei kata heidän lastensa hoitoa.

Kotiin palkataan taloudenhoitaja, joka siivoaa, käy kaupassa, laittaa ruokaa ja hakee satunnaisesti lapset päiväkodista. Taloudenhoitajan palkka on vähintään sama kuin lähihoitajan. Naisen työmatkakulut viimeistään vetää yhtälön miinusmerkkiseksi.

Sopiihan sekin, jos sellainen päätös perheessä tehdään. Toivon, että kukaan ei enää tällä vuosisadalla kysy, miksi nainen ei toimisi "yhteisen hyvän ja perheen edun nimissä" ilmaisena kotipiikana töiden jälkeen.

Tämä näkemys on yllättävän yleinen vielä nykyään: Nainen loisii jos on kotirouva mutta nainen on lokki, jos ei palkkatyön lisäksi huolehdi kaikesta kotiin liittyvästä.

Nyt vedät mutkia suoriksi. Ei oletuksena ole, että työssäkäyvä nainen tekisi kaikki kotityöt. Myös puoliso ja lapset osallistuvat tietysti ja kodinhoitaja, mikäli sellainen on varaa palkata. Ei naisen tarvitse tehdä kaikkea, mutta työssä pitää käydä, jos ei ole terveydellisiä syitä olla käymättä.