Lue keskustelun säännöt.
Kotirouva, kerro tarinasi
14.11.2022 |
Oletko kotiorja ja kävikö huonosti? Vai onko kaikki mennyt hyvin tähän asti?
Meillä on mennyt todella hyvin ja pidän tätä ratkaisua meille parhaana. Yhdessä on oltu pian 35 vuotta ja rakkautta riittää. Elämä on ollut hyvin tavanomaista tai ehkä hiukan tavanomaista helpompaa, kun molempien kiireinen työelämä puuttuu eli sellainen on ollut vain toisella.
Kotirouvat eivät Suomessa ole kovin tavallisia. Tunnen itseni lisäksi kaksi, mutta toiseen heistä kadotin kontaktin noin 10 vuotta sitten, entinen naapuri. Meillä kaikilla on yllättäen sama ammatti.
Kommentit (321)
Kotirouva-kulttuuri on todentotta kadonnut meiltä, kun sekoitetaan jo työttömiinkin.
Ei, en ole työnhakija enkä nosta työttömyyskorvausta.
Jos hetkeksi unohtaa omat ennakkoasenteensa ja miettii, löytyisikö kotirouva/herra/puoliso -kulttuurista jotain positiivistakin? Esim kun kotityöt on suurin osa tehty jo päivän aikana, pariskunnalla ja perheellä on illalla aidosti aikaa toisilleen? Paraneeko jaksaminen, väheneekö stressi?
Nähdäänkö näille asioille mitään arvoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kotirouva-kulttuuri on todentotta kadonnut meiltä, kun sekoitetaan jo työttömiinkin.
Ei, en ole työnhakija enkä nosta työttömyyskorvausta.
Jos hetkeksi unohtaa omat ennakkoasenteensa ja miettii, löytyisikö kotirouva/herra/puoliso -kulttuurista jotain positiivistakin? Esim kun kotityöt on suurin osa tehty jo päivän aikana, pariskunnalla ja perheellä on illalla aidosti aikaa toisilleen? Paraneeko jaksaminen, väheneekö stressi?
Nähdäänkö näille asioille mitään arvoa?
Ehkä se on vain se perhe, joka näkee tilanteen arvon. Sivullisille ehkä herää vain kateus tai jokin muu määrittelemätön tunne. Ei ymmärretä sitä, että joku voi olla ja elää tekemättä palkkatyötä. Hyvin harva nainen tekee oikeasti uraa. He ovat pääsntöisesti töissä pienellä palkalla toimistoissa, hoitoalalla, kaupan alalla jne.
Vaimoni on joskus vitsaillut että voisiko hän jäädä hoitamaan kotia. Kyllä se varmaan minulle kävisi jos sitten koti ja rouva itse olisivat viimeisen päälle hoidettu ja saisi pihvit ja muut herkut työpäivän jälkeen tarjoiltuna. Ongelma vaan on heikko palkkaukseni jolla ei meidän perhe elä kovin leveästi. Joko saa etsiä varakkaamman miehen tai käydä töissä vastakin. Tästä keskustelusta taitaa olla jo tosin 7-9v joten taisi valita jälkimmäisen.
Vierailija kirjoitti:
Entisajan kotirouva = nykyajan elätti
Hienoa, että alkaa jo olla harvinaisuus!
Tarkoitin kotirouvalla nimenomaan elättiä aloituksessa. Siis miehen siivellä elävää naista, joka ei ole työtön eikä elä yhteiskunnan muillakaan tuilla. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisajan kotirouva = nykyajan elätti
Hienoa, että alkaa jo olla harvinaisuus!
Tarkoitin kotirouvalla nimenomaan elättiä aloituksessa. Siis miehen siivellä elävää naista, joka ei ole työtön eikä elä yhteiskunnan muillakaan tuilla. Ap
Mikä on sitten nimike naiselle (tai miksei miehellekin) joka on kotona, mutta ei ole puolisonsa "elätti"?
Miten määritellään vaikka lottovoittaja, perijä, joku joka on myynyt omaisuuttaan eikä enää tarvitse käydä töissä? Vapaaherra/-tar?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan nykynainen enää heittäydy kotirouvaksi? Omat rahat pitää tienata, koska muuten oot puilla paljailla eläkepäivillä ja mahdollisesti jo ennenkin. Aivotoimintakin surkastuu, jos tekeminen koostuu lähinnä pyykkäämisestä ja ruoanlaitosta. Kotirouvat, ryhdistäytykää! Enää ei olla 50-luvulla.
Taidat olla kateellinen? Nykyään kotirouvana/kotiäitinä ollaan omasta halusta ja yhteisestä päätöksestä. Olen ollut kotiäitinä nyt 10 vuotta ja hyvin onnellisena sellaisena. En tee kotitöitä yhtään enempää kuin töissä käydessänikään, sitä varten on siivoojat. Käytän aivojani tehokkaasti, kiitos kysymästä. Mieheni maksaa minulle eläkettä, minulla on sijoitussalkku ja kaksi sijoitusasuntoa, jotka ihan omilla säästöilläni olen hankkinut. Teen töitä asiantuntijana silloin kun pyyntö on minusta fiksu ja haluan duunin tehdä. Sulla on kyllä todella outo käsitys kotona olevasta naisesta.
En ole tämä kelle vastasit mutta meitä kotirouvia/kotiäitejä on erilaisia. Itse olen sairauksien ja vammani takia ns pakolla kotona ja pienituloinen mieheni on vuosikymmenet inhonnut tätä tilannetta. En myöskään itse pidä yhtään tästä tilanteesta mutta en ole mitään muutakaan keksinyt.
Et sä silloin ole kotiäiti/kotirouva vaan sairauden vuoksi kotona (työtön/sairaseläkkeellä).
En ole päässyt eläkkeelle enkä töihin pysty,joten mies elättää.
Tuo on kyllä todella hankala tilanne. Eikö kuitenkin kannata hakeutua työttömäksi ja pysyä siinä ruletissa, niin jossain vaiheessa on pakko tehdä lisää tutkimuksia ja päätelmä siitä, että olet työkyvytön? Kun olet vain kotona, sinulle ei kerry eläkettä ja tilanne rasittaa perheen taloutta ja avioliittoasi, kun kumpikin kärsii. Ap
Olen kyllä eläkkeelle useamman kerran hakenut. Täytyy taas vuoden lopussa miettiä näitä asioita,että miten ne saisi eteenpäin.
Toivottavasti tärppää. Ja toivottavasti miehesi tukee sinua... Tuli mieleen, että häntä voisi lämmittää, jos muistaisit usein mainita hänen uhrautumisensa tilanteessa, jossa ette kumpikaan ole mielellään (ellet ole jo sitä tehnyt)? Minusta sinun on tärkeä ymmärtää, ettei tarvitse tuntea minkäänlaista syyllisyyttä siitä, ettei pysty työelämään. Se ei ole sinun eikä muidenkaan vika. Ja miehesi on toiminut kuten miehen tulee tilanteessa toimia, kun on elättänyt sinua. Vaikkakin vastentahtoisesti, hän on kantanut vastuuta ja siten osoittanut rakastavansa sinua oikeasti. Kun vapaudut syyllisyydestä, sinun on helpompi nähdä asiat muiden näkökulmasta eikä ole tarvetta puolustautua. Koska tarve puolustautua on harhaa.
Kun sanotaan, että totuus vapauttaa, niin mielestäni se tarkoittaa juuri sitä, että vääristyneistä tunteista ja asenteista pääsee eroon. Tilanne näyttäytyy sellaisena kuin se näyttäytyy muille, hyväntahtoisesti ulkopuolisena asiaa tarkasteleville. Siihen asti kun saat eläkkeen, ajattelisin sinuna vaikkapa niin, että olen kotirouva, josta mieheni välittää niin paljon, että elättää, vaikkei tulot välttämättä niin hyvin riitäkään. Rahahan on hyvin konreettinen asia. Monet naiset tyytyvät esimerkiksi kauniisiin sanoihin ja tulevat vedätetyiksi, vaikka mies ei ole valmis tekemään heidän eteensä yhtään mitään, ei ainakaan mitään hyvää. Sinun miehesi elättää sinua, mieti sen merkitystä miehen kannalta. Ja ikiaikaisena osoituksena siitä, että mies kykenee siihen, vaimon ja perheen elatukseen. Se on saavutus varsinkin pienituloiselle. Jos tapaisin miehesi, ihailisin häntä siitä. Ap
Ei hän tue minua. Olen kuullut monesti erittäin rumaa haukkumista. Olen kyllä tukenut häntä ja kehunut,kannustanut.
Oletko kiittänyt häntä siitä, että hän elättää sinua? Jos et ole, se saattaisi vaikuttaa hänen asenteeseensa? Vaikka minusta tilanteenne vaikuttaa sellaiselta, että teidän kannattaisi hakeutua keskustelemaan pariterapiaan. Kirkon perheneuvonnassa se on tietääkseni ilmaista eikä tarvitse edes kuulua kirkkoon. Terapeutit ovat psykoterapeutteja eli ihan ammatti-ihmisiä. Minulla on tuttava, joka tekee sitä työtä, siitä tiedän. Ap
Olen Tottakai kiittänyt häntä. Hän vaan kokee epäoikeudenmukaiseksi sen että minä olen kotona ja hän joutuu tekemään erittäin raskasta ja pienipalkkaista työtä. Ei hän terapiaan lähde. On sen sanonut.
Terapiaan voi mennä yksinkin. Tarkoitin kommenttini siitä näkökulmasta, että muut ihmiset antavat tilanteeseen erilaisia näkökulmia, jolloin usein syntyy uusia ideoita ja oivalluksia. Miestä voi alkaa kiinnostaa mitä te siellä terapiassa oikein olette puhuneet, jos menet yksinäsi, jolloin hän haluaa tulla mukaan kuuntelemaan. Ei liene harvinaistakaan, että noin käy.
Mutta unohda koko juttu, jos ei tunnu omalta. Kunhan tässä kirjoittelen mitä mieleen pälähtää.
MInusta sinä olet kotirouva, jos et saa muualta tukia. Ainahan osa kotirouvista on ollut sellaisia, jotka eivät itse haluaisi sitä olla eli mies haluaa, ei ole koulutusta tai terveyttä ym. vastentahtoiset syyt. Ap
Kyllä se kotirouvuus on monille nykyään punainen vaate, hämmentäviä kommentteja voi kotirouva kuulla "sivistyneiltäkin" ihmisiltä.
"Minä en ainakaan pystyisi olla kotona, tylsistyisin kuoliaaksi".
Mitä jos kotirouva laukoisi muille, että "minä en kyllä kuuntelisi päivääkään tuollaista paskaa asiakkailta" tai "minun olisi kyllä vaikea löytää merkityksellisyyttä verovirkailijan työstä"? Moukkanahan tuota pidettäisiin. Hyviin tapoihin kuuluu kunnioittaa toisten elämänvalintoja ja olla kommentoimatta, jos ei ole kohteliasta kommentoitavaa.
Olen huomannut, että niihin ihmisiin ei suhtauduta yhtä vähättelevästi ja piikittelevästi, jotka pyrkivät taloudelliseen riippumattomuuteen sijoittamalla ja haaveilevat eläkkeelle jäämisestä 20 vuotta etuajassa. Vaikka samanlaiset arjen puitteet tuossakin elämäntavassa olisi: paljon on itsestä kiinni, miten päivänsä käyttää. Aika harva ihminen loppujen lopuksi kieltäytyisi palkkatyön lopettamisesta, jos toimeentulosta ei tarvitsisi murehtia. Se kuitenkin ärsyttää ihmisiä, jos joku on saavuttanut tuollaisen edun liian helpolla. Otsa hiessä sinun on leipäsi ansaittava.
Moni kauhistelee sitä, miten riskaabelia on olla puolison elätettävänä. Onhan se totta, riskinsä siinä on. Moni kuitenkin suhtautuu tähän aiheeseen niin tunteella, että on vaikea uskoa, että kyse olisi vain hyväntahtoisesta holhoamisesta. Monelle on paljon mieluisampi ajatus, että kotirouvat ovat miestensä sortamia, mutta eivät voi taloudellisista syistä lähteä. Epämieluisampaa on ajatella sellaisia seikkoja, että luultavasti sellainen suhde, jossa uskalletaan ottaa riski ja lähteä toisen elätettäväksi, on hyvin vakaalla pohjalla; tiimi ja perhe hyvin laajassa merkityksessä. Ja sitä, mitä vähemmän kuormittava arki parisuhteelle tekee. Yleensä hyvää.
En väitä, että KAIKKI naiset olisivat kotirouville kateellisia, tai että tuo elämäntapa sopisi kaikille. Ei varmasti. Mutta tämä suomalainen asenneilmapiiri, jossa kotirouvuuden arvostelu on sosiaalisesti hämmentävän hyväksyttyä jopa päin naamaa, kertoo mielestäni siitä, että monilla on tähän asiaan liittyviä kipupisteitä. Joillain ne voivat liittyä tuohon materiaaliseen puoleen, jos itse ei ole koskaan saanut mitään ilman kovaa työtä ja ei ole tämän asian kanssa sujut. Joillain ne voivat liittyä parisuhteeseen, jos omassa parisuhteessa on jotain sellaista, jonka takia tuollainen ei tulisi ikinä kuuloonkaan. Ja toki on paljon ihmisiä, joita ei toisten kotirouvuus tai elämänvalinnat juurikaan liikuta. On kuitenkin hämmentävää, miten näitä kotirouvien kauhistelijoita löytyy yllättävistäkin paikoista; ihmisiä, joita ei olisi uskonut suvaitsemattomiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan nykynainen enää heittäydy kotirouvaksi? Omat rahat pitää tienata, koska muuten oot puilla paljailla eläkepäivillä ja mahdollisesti jo ennenkin. Aivotoimintakin surkastuu, jos tekeminen koostuu lähinnä pyykkäämisestä ja ruoanlaitosta. Kotirouvat, ryhdistäytykää! Enää ei olla 50-luvulla.
Taidat olla kateellinen? Nykyään kotirouvana/kotiäitinä ollaan omasta halusta ja yhteisestä päätöksestä. Olen ollut kotiäitinä nyt 10 vuotta ja hyvin onnellisena sellaisena. En tee kotitöitä yhtään enempää kuin töissä käydessänikään, sitä varten on siivoojat. Käytän aivojani tehokkaasti, kiitos kysymästä. Mieheni maksaa minulle eläkettä, minulla on sijoitussalkku ja kaksi sijoitusasuntoa, jotka ihan omilla säästöilläni olen hankkinut. Teen töitä asiantuntijana silloin kun pyyntö on minusta fiksu ja haluan duunin tehdä. Sulla on kyllä todella outo käsitys kotona olevasta naisesta.
En ole tämä kelle vastasit mutta meitä kotirouvia/kotiäitejä on erilaisia. Itse olen sairauksien ja vammani takia ns pakolla kotona ja pienituloinen mieheni on vuosikymmenet inhonnut tätä tilannetta. En myöskään itse pidä yhtään tästä tilanteesta mutta en ole mitään muutakaan keksinyt.
Et sä silloin ole kotiäiti/kotirouva vaan sairauden vuoksi kotona (työtön/sairaseläkkeellä).
En ole päässyt eläkkeelle enkä töihin pysty,joten mies elättää.
Tuo on kyllä todella hankala tilanne. Eikö kuitenkin kannata hakeutua työttömäksi ja pysyä siinä ruletissa, niin jossain vaiheessa on pakko tehdä lisää tutkimuksia ja päätelmä siitä, että olet työkyvytön? Kun olet vain kotona, sinulle ei kerry eläkettä ja tilanne rasittaa perheen taloutta ja avioliittoasi, kun kumpikin kärsii. Ap
Olen kyllä eläkkeelle useamman kerran hakenut. Täytyy taas vuoden lopussa miettiä näitä asioita,että miten ne saisi eteenpäin.
Toivottavasti tärppää. Ja toivottavasti miehesi tukee sinua... Tuli mieleen, että häntä voisi lämmittää, jos muistaisit usein mainita hänen uhrautumisensa tilanteessa, jossa ette kumpikaan ole mielellään (ellet ole jo sitä tehnyt)? Minusta sinun on tärkeä ymmärtää, ettei tarvitse tuntea minkäänlaista syyllisyyttä siitä, ettei pysty työelämään. Se ei ole sinun eikä muidenkaan vika. Ja miehesi on toiminut kuten miehen tulee tilanteessa toimia, kun on elättänyt sinua. Vaikkakin vastentahtoisesti, hän on kantanut vastuuta ja siten osoittanut rakastavansa sinua oikeasti. Kun vapaudut syyllisyydestä, sinun on helpompi nähdä asiat muiden näkökulmasta eikä ole tarvetta puolustautua. Koska tarve puolustautua on harhaa.
Kun sanotaan, että totuus vapauttaa, niin mielestäni se tarkoittaa juuri sitä, että vääristyneistä tunteista ja asenteista pääsee eroon. Tilanne näyttäytyy sellaisena kuin se näyttäytyy muille, hyväntahtoisesti ulkopuolisena asiaa tarkasteleville. Siihen asti kun saat eläkkeen, ajattelisin sinuna vaikkapa niin, että olen kotirouva, josta mieheni välittää niin paljon, että elättää, vaikkei tulot välttämättä niin hyvin riitäkään. Rahahan on hyvin konreettinen asia. Monet naiset tyytyvät esimerkiksi kauniisiin sanoihin ja tulevat vedätetyiksi, vaikka mies ei ole valmis tekemään heidän eteensä yhtään mitään, ei ainakaan mitään hyvää. Sinun miehesi elättää sinua, mieti sen merkitystä miehen kannalta. Ja ikiaikaisena osoituksena siitä, että mies kykenee siihen, vaimon ja perheen elatukseen. Se on saavutus varsinkin pienituloiselle. Jos tapaisin miehesi, ihailisin häntä siitä. Ap
Ei hän tue minua. Olen kuullut monesti erittäin rumaa haukkumista. Olen kyllä tukenut häntä ja kehunut,kannustanut.
Oletko kiittänyt häntä siitä, että hän elättää sinua? Jos et ole, se saattaisi vaikuttaa hänen asenteeseensa? Vaikka minusta tilanteenne vaikuttaa sellaiselta, että teidän kannattaisi hakeutua keskustelemaan pariterapiaan. Kirkon perheneuvonnassa se on tietääkseni ilmaista eikä tarvitse edes kuulua kirkkoon. Terapeutit ovat psykoterapeutteja eli ihan ammatti-ihmisiä. Minulla on tuttava, joka tekee sitä työtä, siitä tiedän. Ap
Olen Tottakai kiittänyt häntä. Hän vaan kokee epäoikeudenmukaiseksi sen että minä olen kotona ja hän joutuu tekemään erittäin raskasta ja pienipalkkaista työtä. Ei hän terapiaan lähde. On sen sanonut.
Terapiaan voi mennä yksinkin. Tarkoitin kommenttini siitä näkökulmasta, että muut ihmiset antavat tilanteeseen erilaisia näkökulmia, jolloin usein syntyy uusia ideoita ja oivalluksia. Miestä voi alkaa kiinnostaa mitä te siellä terapiassa oikein olette puhuneet, jos menet yksinäsi, jolloin hän haluaa tulla mukaan kuuntelemaan. Ei liene harvinaistakaan, että noin käy.
Mutta unohda koko juttu, jos ei tunnu omalta. Kunhan tässä kirjoittelen mitä mieleen pälähtää.
MInusta sinä olet kotirouva, jos et saa muualta tukia. Ainahan osa kotirouvista on ollut sellaisia, jotka eivät itse haluaisi sitä olla eli mies haluaa, ei ole koulutusta tai terveyttä ym. vastentahtoiset syyt. Ap
Kiitos vaan kommenteistasi. Voin mä sinne terapiaan menoa miettiä. Ei se paha asia olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisajan kotirouva = nykyajan elätti
Hienoa, että alkaa jo olla harvinaisuus!
Tarkoitin kotirouvalla nimenomaan elättiä aloituksessa. Siis miehen siivellä elävää naista, joka ei ole työtön eikä elä yhteiskunnan muillakaan tuilla. Ap
Mikä on sitten nimike naiselle (tai miksei miehellekin) joka on kotona, mutta ei ole puolisonsa "elätti"?
Miten määritellään vaikka lottovoittaja, perijä, joku joka on myynyt omaisuuttaan eikä enää tarvitse käydä töissä? Vapaaherra/-tar?
Itse ajattelen niin, että omaa merkittävää omaisuuttaan hoitava ihminen ei ole kotirouva, vaan hänen työnsä on omaisuuden hoitaminen. Kotirouvallakin voi olla tuloja, mutta hänen elintasonsa määrää miehen tulotaso ja omaisuus eikä hänen omaisuutensa hoitaminen vaadi isoa ajallista panostusta.
Mutta tietty erilaisia määritelmiä voi olla ja onkin, kuten keskustelusta näkee. Jonkun mielestä työtön työnhakijakin on kotirouva. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se kotirouvuus on monille nykyään punainen vaate, hämmentäviä kommentteja voi kotirouva kuulla "sivistyneiltäkin" ihmisiltä.
"Minä en ainakaan pystyisi olla kotona, tylsistyisin kuoliaaksi".
Mitä jos kotirouva laukoisi muille, että "minä en kyllä kuuntelisi päivääkään tuollaista paskaa asiakkailta" tai "minun olisi kyllä vaikea löytää merkityksellisyyttä verovirkailijan työstä"? Moukkanahan tuota pidettäisiin. Hyviin tapoihin kuuluu kunnioittaa toisten elämänvalintoja ja olla kommentoimatta, jos ei ole kohteliasta kommentoitavaa.
Olen huomannut, että niihin ihmisiin ei suhtauduta yhtä vähättelevästi ja piikittelevästi, jotka pyrkivät taloudelliseen riippumattomuuteen sijoittamalla ja haaveilevat eläkkeelle jäämisestä 20 vuotta etuajassa. Vaikka samanlaiset arjen puitteet tuossakin elämäntavassa olisi: paljon on itsestä kiinni, miten päivänsä käyttää. Aika harva ihminen loppujen lopuksi kieltäytyisi palkkatyön lopettamisesta, jos toimeentulosta ei tarvitsisi murehtia. Se kuitenkin ärsyttää ihmisiä, jos joku on saavuttanut tuollaisen edun liian helpolla. Otsa hiessä sinun on leipäsi ansaittava.
Moni kauhistelee sitä, miten riskaabelia on olla puolison elätettävänä. Onhan se totta, riskinsä siinä on. Moni kuitenkin suhtautuu tähän aiheeseen niin tunteella, että on vaikea uskoa, että kyse olisi vain hyväntahtoisesta holhoamisesta. Monelle on paljon mieluisampi ajatus, että kotirouvat ovat miestensä sortamia, mutta eivät voi taloudellisista syistä lähteä. Epämieluisampaa on ajatella sellaisia seikkoja, että luultavasti sellainen suhde, jossa uskalletaan ottaa riski ja lähteä toisen elätettäväksi, on hyvin vakaalla pohjalla; tiimi ja perhe hyvin laajassa merkityksessä. Ja sitä, mitä vähemmän kuormittava arki parisuhteelle tekee. Yleensä hyvää.
En väitä, että KAIKKI naiset olisivat kotirouville kateellisia, tai että tuo elämäntapa sopisi kaikille. Ei varmasti. Mutta tämä suomalainen asenneilmapiiri, jossa kotirouvuuden arvostelu on sosiaalisesti hämmentävän hyväksyttyä jopa päin naamaa, kertoo mielestäni siitä, että monilla on tähän asiaan liittyviä kipupisteitä. Joillain ne voivat liittyä tuohon materiaaliseen puoleen, jos itse ei ole koskaan saanut mitään ilman kovaa työtä ja ei ole tämän asian kanssa sujut. Joillain ne voivat liittyä parisuhteeseen, jos omassa parisuhteessa on jotain sellaista, jonka takia tuollainen ei tulisi ikinä kuuloonkaan. Ja toki on paljon ihmisiä, joita ei toisten kotirouvuus tai elämänvalinnat juurikaan liikuta. On kuitenkin hämmentävää, miten näitä kotirouvien kauhistelijoita löytyy yllättävistäkin paikoista; ihmisiä, joita ei olisi uskonut suvaitsemattomiksi.
Fiksusti ja monipuolisesti funtsittu. Itselleni ei ole kukaan sanonut kotirouvan elämästäni mitään kielteistä koskaan. Yksi on vain todennut, että kumpa minäkin... Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisajan kotirouva = nykyajan elätti
Hienoa, että alkaa jo olla harvinaisuus!
Tarkoitin kotirouvalla nimenomaan elättiä aloituksessa. Siis miehen siivellä elävää naista, joka ei ole työtön eikä elä yhteiskunnan muillakaan tuilla. Ap
Mikä on sitten nimike naiselle (tai miksei miehellekin) joka on kotona, mutta ei ole puolisonsa "elätti"?
Miten määritellään vaikka lottovoittaja, perijä, joku joka on myynyt omaisuuttaan eikä enää tarvitse käydä töissä? Vapaaherra/-tar?
Itse ajattelen niin, että omaa merkittävää omaisuuttaan hoitava ihminen ei ole kotirouva, vaan hänen työnsä on omaisuuden hoitaminen. Kotirouvallakin voi olla tuloja, mutta hänen elintasonsa määrää miehen tulotaso ja omaisuus eikä hänen omaisuutensa hoitaminen vaadi isoa ajallista panostusta.
Mutta tietty erilaisia määritelmiä voi olla ja onkin, kuten keskustelusta näkee. Jonkun mielestä työtön työnhakijakin on kotirouva. Ap
Ei kotiäidin/-rouvqn elintasoa välttämättä miehen tulotaso määritä lainkaan. Kouluttautunut nainen on usein ehtinyt tehdä töitä useita vuodia ennen lapsia tai kotiin jääntiä. Monella on oma yritys, mahdollisesti yrityskauppa taustalla jne.
Silloin voidaan puhua kotiäidistä tai kotirpuvasta kun se ei ole pakon sanelemaa, rahaan se liittyy vain osalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se kotirouvuus on monille nykyään punainen vaate, hämmentäviä kommentteja voi kotirouva kuulla "sivistyneiltäkin" ihmisiltä.
"Minä en ainakaan pystyisi olla kotona, tylsistyisin kuoliaaksi".
Mitä jos kotirouva laukoisi muille, että "minä en kyllä kuuntelisi päivääkään tuollaista paskaa asiakkailta" tai "minun olisi kyllä vaikea löytää merkityksellisyyttä verovirkailijan työstä"? Moukkanahan tuota pidettäisiin. Hyviin tapoihin kuuluu kunnioittaa toisten elämänvalintoja ja olla kommentoimatta, jos ei ole kohteliasta kommentoitavaa.
Olen huomannut, että niihin ihmisiin ei suhtauduta yhtä vähättelevästi ja piikittelevästi, jotka pyrkivät taloudelliseen riippumattomuuteen sijoittamalla ja haaveilevat eläkkeelle jäämisestä 20 vuotta etuajassa. Vaikka samanlaiset arjen puitteet tuossakin elämäntavassa olisi: paljon on itsestä kiinni, miten päivänsä käyttää. Aika harva ihminen loppujen lopuksi kieltäytyisi palkkatyön lopettamisesta, jos toimeentulosta ei tarvitsisi murehtia. Se kuitenkin ärsyttää ihmisiä, jos joku on saavuttanut tuollaisen edun liian helpolla. Otsa hiessä sinun on leipäsi ansaittava.
Moni kauhistelee sitä, miten riskaabelia on olla puolison elätettävänä. Onhan se totta, riskinsä siinä on. Moni kuitenkin suhtautuu tähän aiheeseen niin tunteella, että on vaikea uskoa, että kyse olisi vain hyväntahtoisesta holhoamisesta. Monelle on paljon mieluisampi ajatus, että kotirouvat ovat miestensä sortamia, mutta eivät voi taloudellisista syistä lähteä. Epämieluisampaa on ajatella sellaisia seikkoja, että luultavasti sellainen suhde, jossa uskalletaan ottaa riski ja lähteä toisen elätettäväksi, on hyvin vakaalla pohjalla; tiimi ja perhe hyvin laajassa merkityksessä. Ja sitä, mitä vähemmän kuormittava arki parisuhteelle tekee. Yleensä hyvää.
En väitä, että KAIKKI naiset olisivat kotirouville kateellisia, tai että tuo elämäntapa sopisi kaikille. Ei varmasti. Mutta tämä suomalainen asenneilmapiiri, jossa kotirouvuuden arvostelu on sosiaalisesti hämmentävän hyväksyttyä jopa päin naamaa, kertoo mielestäni siitä, että monilla on tähän asiaan liittyviä kipupisteitä. Joillain ne voivat liittyä tuohon materiaaliseen puoleen, jos itse ei ole koskaan saanut mitään ilman kovaa työtä ja ei ole tämän asian kanssa sujut. Joillain ne voivat liittyä parisuhteeseen, jos omassa parisuhteessa on jotain sellaista, jonka takia tuollainen ei tulisi ikinä kuuloonkaan. Ja toki on paljon ihmisiä, joita ei toisten kotirouvuus tai elämänvalinnat juurikaan liikuta. On kuitenkin hämmentävää, miten näitä kotirouvien kauhistelijoita löytyy yllättävistäkin paikoista; ihmisiä, joita ei olisi uskonut suvaitsemattomiksi.
Fiksusti ja monipuolisesti funtsittu. Itselleni ei ole kukaan sanonut kotirouvan elämästäni mitään kielteistä koskaan. Yksi on vain todennut, että kumpa minäkin... Ap
*kunpa
Miten tuo viesti nyt pääsi lähtemään, vaikka oli kesken kun puhelin soi. Joka tapauksessa jatko kuului, että tuo ystäväni on ainoa ystävistäni, jonka tulotaso on melko alhainen. Muut ystäväni ovat nimenomaan näitä uranaisia, jotka nauttivat urastaan ja ovat siitä ylpeitä (syystäkin) ja jollainen ainakin yksi aito oli ketjussakin. He eivät todellakaan ryhtyisi kotirouviksi eivätkä viihtyisi vain kotosalla. Ja uskon heidän olevan eläkkeelläkin vielä töissä (samanlainen on mieheni) eli he keksivät jotain yhteiskuntaakin hyödyttävää tekemistä, mistä saa rahaa. Jotkut ihmiset vain ovat tällaisia luonnostaan. Kun mieheni alkoi tehdä harrastuksensa eteen töitä, oli hänellä viiden vuoden kuluttua siitä jo tuloja, joita ei voi luonnehtia pieniksi. Kaikki mihin mieheni koskee tuntuu muuttuvan rahaksi.
Arvostan tällaisia ihmisiä korkealle ja kaikkia muitakin töissä kävijöitä. Rautaisia ammattilaisia ja esikuvia monille. Jossain määrinhän se pitää paikkansa mitä ekoilla sivuilla sanottiin kotirouvista. Sellaista lokeroa ei oikein yhteiskunnassa enää ole, missä joutilaisuudessa nähtäisiin tuottavuutta. Jopa taiteilijoilta odotetaan näyttely, teos tai jokin muu vastaava joka toinen vuosi, jotta saa apurahoja. Historian valossa tuollainen ajatus on kuitenkin uusi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisajan kotirouva = nykyajan elätti
Hienoa, että alkaa jo olla harvinaisuus!
Tarkoitin kotirouvalla nimenomaan elättiä aloituksessa. Siis miehen siivellä elävää naista, joka ei ole työtön eikä elä yhteiskunnan muillakaan tuilla. Ap
Mikä on sitten nimike naiselle (tai miksei miehellekin) joka on kotona, mutta ei ole puolisonsa "elätti"?
Miten määritellään vaikka lottovoittaja, perijä, joku joka on myynyt omaisuuttaan eikä enää tarvitse käydä töissä? Vapaaherra/-tar?
Itse ajattelen niin, että omaa merkittävää omaisuuttaan hoitava ihminen ei ole kotirouva, vaan hänen työnsä on omaisuuden hoitaminen. Kotirouvallakin voi olla tuloja, mutta hänen elintasonsa määrää miehen tulotaso ja omaisuus eikä hänen omaisuutensa hoitaminen vaadi isoa ajallista panostusta.
Mutta tietty erilaisia määritelmiä voi olla ja onkin, kuten keskustelusta näkee. Jonkun mielestä työtön työnhakijakin on kotirouva. Ap
Ei kotiäidin/-rouvqn elintasoa välttämättä miehen tulotaso määritä lainkaan. Kouluttautunut nainen on usein ehtinyt tehdä töitä useita vuodia ennen lapsia tai kotiin jääntiä. Monella on oma yritys, mahdollisesti yrityskauppa taustalla jne.
Silloin voidaan puhua kotiäidistä tai kotirpuvasta kun se ei ole pakon sanelemaa, rahaan se liittyy vain osalla.
Tämä on se mitä suomalainen ei ymmärrä. Kotona olevan naisen oletetaan olevan kouluttamaton ressukka elätti vaikka todellisuudessa koulutettu, hyvin toimeentuleva nainen on kotona oikeasti tahdostaan, toisin kuin se kouluttamaton. Kotiäiti/kotirouva on mun mielestä juuri tällainen nainen, pakolla kotona olevat eivät sitä ole. Kuka pienituloinen edes voi jäädä kotiin vuosiksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisajan kotirouva = nykyajan elätti
Hienoa, että alkaa jo olla harvinaisuus!
Tarkoitin kotirouvalla nimenomaan elättiä aloituksessa. Siis miehen siivellä elävää naista, joka ei ole työtön eikä elä yhteiskunnan muillakaan tuilla. Ap
Mikä on sitten nimike naiselle (tai miksei miehellekin) joka on kotona, mutta ei ole puolisonsa "elätti"?
Miten määritellään vaikka lottovoittaja, perijä, joku joka on myynyt omaisuuttaan eikä enää tarvitse käydä töissä? Vapaaherra/-tar?
Itse ajattelen niin, että omaa merkittävää omaisuuttaan hoitava ihminen ei ole kotirouva, vaan hänen työnsä on omaisuuden hoitaminen. Kotirouvallakin voi olla tuloja, mutta hänen elintasonsa määrää miehen tulotaso ja omaisuus eikä hänen omaisuutensa hoitaminen vaadi isoa ajallista panostusta.
Mutta tietty erilaisia määritelmiä voi olla ja onkin, kuten keskustelusta näkee. Jonkun mielestä työtön työnhakijakin on kotirouva. Ap
Ei kotiäidin/-rouvqn elintasoa välttämättä miehen tulotaso määritä lainkaan. Kouluttautunut nainen on usein ehtinyt tehdä töitä useita vuodia ennen lapsia tai kotiin jääntiä. Monella on oma yritys, mahdollisesti yrityskauppa taustalla jne.
Silloin voidaan puhua kotiäidistä tai kotirpuvasta kun se ei ole pakon sanelemaa, rahaan se liittyy vain osalla.
Meillä ainakin puolison tulotaso määrittää lähes kaiken, vaikka kotirouvana olen tuonut kuvioon myös oman panokseni lisäksi. Muutenkin raha määrittää ihmiselämää paljon, niin töissä käyvällä kuin muillakin, esim. kotirouvalla. Raha on tärkeä asia, ja siitä riippuu paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisajan kotirouva = nykyajan elätti
Hienoa, että alkaa jo olla harvinaisuus!
Tarkoitin kotirouvalla nimenomaan elättiä aloituksessa. Siis miehen siivellä elävää naista, joka ei ole työtön eikä elä yhteiskunnan muillakaan tuilla. Ap
Mikä on sitten nimike naiselle (tai miksei miehellekin) joka on kotona, mutta ei ole puolisonsa "elätti"?
Miten määritellään vaikka lottovoittaja, perijä, joku joka on myynyt omaisuuttaan eikä enää tarvitse käydä töissä? Vapaaherra/-tar?
Itse ajattelen niin, että omaa merkittävää omaisuuttaan hoitava ihminen ei ole kotirouva, vaan hänen työnsä on omaisuuden hoitaminen. Kotirouvallakin voi olla tuloja, mutta hänen elintasonsa määrää miehen tulotaso ja omaisuus eikä hänen omaisuutensa hoitaminen vaadi isoa ajallista panostusta.
Mutta tietty erilaisia määritelmiä voi olla ja onkin, kuten keskustelusta näkee. Jonkun mielestä työtön työnhakijakin on kotirouva. Ap
Ei kotiäidin/-rouvqn elintasoa välttämättä miehen tulotaso määritä lainkaan. Kouluttautunut nainen on usein ehtinyt tehdä töitä useita vuodia ennen lapsia tai kotiin jääntiä. Monella on oma yritys, mahdollisesti yrityskauppa taustalla jne.
Silloin voidaan puhua kotiäidistä tai kotirpuvasta kun se ei ole pakon sanelemaa, rahaan se liittyy vain osalla.
Wikisanakirjan mukaan kotirouva on nainen, joka hoitaa perheen taloutta (!) eikä käy töissä. Aika jännä muotoilu, koska siinä nainen on ikään kuin matriarkka, joka pitää perheen rahakukkaroakin lanteillaan.
On selvää, että kotirouvia on monenlaisia, ketju tuo sellaisia esille. En siis ole tässä lukitsemassa omaa määritelmääni kotirouvasta. Minulla on itsellänikin jonkin verran "työllistävää" omaisuutta ja sen pohjalta ajattelin, että ison omaisuuden hoitaminenkin on työtä, joten kotirouvan aika menee siihen eikä siten ole kodin "palveluksessa". Ison omaisuuden omaava henkilö, esimerkiksi entinen yritysjohtaja on minusta sijoittaja, ei kotirouva. Minun korvaani siis tuntuisi vähän hassulta kutsua tuollaista ihmistä kotirouvaksi, joka on kuitenkin tehnyt merkittävän työuran ja omaisuuden. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisajan kotirouva = nykyajan elätti
Hienoa, että alkaa jo olla harvinaisuus!
Tarkoitin kotirouvalla nimenomaan elättiä aloituksessa. Siis miehen siivellä elävää naista, joka ei ole työtön eikä elä yhteiskunnan muillakaan tuilla. Ap
Mikä on sitten nimike naiselle (tai miksei miehellekin) joka on kotona, mutta ei ole puolisonsa "elätti"?
Miten määritellään vaikka lottovoittaja, perijä, joku joka on myynyt omaisuuttaan eikä enää tarvitse käydä töissä? Vapaaherra/-tar?
Itse ajattelen niin, että omaa merkittävää omaisuuttaan hoitava ihminen ei ole kotirouva, vaan hänen työnsä on omaisuuden hoitaminen. Kotirouvallakin voi olla tuloja, mutta hänen elintasonsa määrää miehen tulotaso ja omaisuus eikä hänen omaisuutensa hoitaminen vaadi isoa ajallista panostusta.
Mutta tietty erilaisia määritelmiä voi olla ja onkin, kuten keskustelusta näkee. Jonkun mielestä työtön työnhakijakin on kotirouva. Ap
Ei kotiäidin/-rouvqn elintasoa välttämättä miehen tulotaso määritä lainkaan. Kouluttautunut nainen on usein ehtinyt tehdä töitä useita vuodia ennen lapsia tai kotiin jääntiä. Monella on oma yritys, mahdollisesti yrityskauppa taustalla jne.
Silloin voidaan puhua kotiäidistä tai kotirpuvasta kun se ei ole pakon sanelemaa, rahaan se liittyy vain osalla.
Meillä ainakin puolison tulotaso määrittää lähes kaiken, vaikka kotirouvana olen tuonut kuvioon myös oman panokseni lisäksi. Muutenkin raha määrittää ihmiselämää paljon, niin töissä käyvällä kuin muillakin, esim. kotirouvalla. Raha on tärkeä asia, ja siitä riippuu paljon.
Tämä on totta. Ja tässä kirjoitettu on myös oma määritelmäni kotirouvasta. En kuitenkaan näe mitään syytä sille, että joku itsensä kotirouvana näkevä pitäisi sulkea ulos määritelmästä myöskään. Jonkun määritelmän mukaan minäkään en välttämättä olisi kotirouva, koska pystyisin kitkuttelemaan omillakin tuloilla tai kun olen tehnyt töitä harrastuksen vuoksi.
Sen takia tämä ketju on olemassa, että erilaisia kotirouvia ilmaantuisi. Ap
Vähän ohi. Äitini kertoi, että 70-luvun alussa kaikkia naisia , jotka eivät olleet ansiotöissä sanottiin yhteisesti kotirouviksi. Vasta tuolloin syntyi tarve erotella kotona olemisen syitä ja syntyi käsite kotiäiti kertomaan, että naisella saattoi olla työpaikkakin, mutta oli tällä hetkellä kotona hoitamassa lapsia. Äitiysvapaat olivat tuolloin 3 kk pituisia ( isyyslomia ei ollut ollenkaan). Moni nainen jäi kotiäidiksi, jos se suinkin oli taloudellisesti mahdollista hoitamaan lapsiaan ja halusivat erottautua kotirouvista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisajan kotirouva = nykyajan elätti
Hienoa, että alkaa jo olla harvinaisuus!
Tarkoitin kotirouvalla nimenomaan elättiä aloituksessa. Siis miehen siivellä elävää naista, joka ei ole työtön eikä elä yhteiskunnan muillakaan tuilla. Ap
Mikä on sitten nimike naiselle (tai miksei miehellekin) joka on kotona, mutta ei ole puolisonsa "elätti"?
Miten määritellään vaikka lottovoittaja, perijä, joku joka on myynyt omaisuuttaan eikä enää tarvitse käydä töissä? Vapaaherra/-tar?
Itse ajattelen niin, että omaa merkittävää omaisuuttaan hoitava ihminen ei ole kotirouva, vaan hänen työnsä on omaisuuden hoitaminen. Kotirouvallakin voi olla tuloja, mutta hänen elintasonsa määrää miehen tulotaso ja omaisuus eikä hänen omaisuutensa hoitaminen vaadi isoa ajallista panostusta.
Mutta tietty erilaisia määritelmiä voi olla ja onkin, kuten keskustelusta näkee. Jonkun mielestä työtön työnhakijakin on kotirouva. Ap
Ei kotiäidin/-rouvqn elintasoa välttämättä miehen tulotaso määritä lainkaan. Kouluttautunut nainen on usein ehtinyt tehdä töitä useita vuodia ennen lapsia tai kotiin jääntiä. Monella on oma yritys, mahdollisesti yrityskauppa taustalla jne.
Silloin voidaan puhua kotiäidistä tai kotirpuvasta kun se ei ole pakon sanelemaa, rahaan se liittyy vain osalla.
Tämä on se mitä suomalainen ei ymmärrä. Kotona olevan naisen oletetaan olevan kouluttamaton ressukka elätti vaikka todellisuudessa koulutettu, hyvin toimeentuleva nainen on kotona oikeasti tahdostaan, toisin kuin se kouluttamaton. Kotiäiti/kotirouva on mun mielestä juuri tällainen nainen, pakolla kotona olevat eivät sitä ole. Kuka pienituloinen edes voi jäädä kotiin vuosiksi?
Millainen ihminen on pakolla kotona? Kuka tai mikä pakottaa? Miten juuri kouluttamaton on pakolla kotona? Mitä eroa on koulutetulla ja kouluttamattomalla kotirouvalla, jos molemmat ovat kotirouvia vapaasta tahdostaan?
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohi. Äitini kertoi, että 70-luvun alussa kaikkia naisia , jotka eivät olleet ansiotöissä sanottiin yhteisesti kotirouviksi. Vasta tuolloin syntyi tarve erotella kotona olemisen syitä ja syntyi käsite kotiäiti kertomaan, että naisella saattoi olla työpaikkakin, mutta oli tällä hetkellä kotona hoitamassa lapsia. Äitiysvapaat olivat tuolloin 3 kk pituisia ( isyyslomia ei ollut ollenkaan). Moni nainen jäi kotiäidiksi, jos se suinkin oli taloudellisesti mahdollista hoitamaan lapsiaan ja halusivat erottautua kotirouvista.
Erittäin hyvä kommentti suoraan syvään päätyyn eli kotiäitiyden kulttuurihistoriaan. Minun äitini on elänyt tuon ajan eli minua ei todellakaan imetetty, sen takia minusta tällainen varmaan tulikin ;)
On selvää, että kotiäidin määritelmällä on poliittisia, itsemäärittelyyn liittyviä ulottuvuuksia. Tarkoitan siis politiikkaa vanhassa feministisessä retoriikassa ("henkilökohtainen on poliittista").
Mutta nyt täytyy mennä, toivottavasti ketjua ei poisteta sillä aikaa, kun olen muualla jolloin jää jatko näkemättä. Ap
Voi voi. Elätti on kaukana todellisuudesta kuomaseni. Tervetuloa katsomaan.