Mihin vedätte rajan miehen naispuolisten ystävien suhteen?

Vierailija kirjoitti:

Olen jo sen ikäinen ettei meillä ole vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä.

Ei minulla eikä miehelläni.

Enkä ikinä tulisi hyväksymään sitä että näin olisikaan.

En usko että miehenikään hyväksyisi että minulla olisi miesystäviä.

Ei tosin olla edes puhuttu asiasta kun se on ikäisillemme jotenkin tosi selvää.

Hyvä miespuolinen ystäväni on vaimonsa kanssa lapseni kummi. Vastaavasti me mieheni janssa olemme heidän lapsensa kummi.

Ikää 55+

Bros before hoes.

Minua häiritsee vain tietyt naispuoliset kaverit, eivät kaikki. Muutenkin mieheni on alusta saakka ollut sellainen, että tulee paremmin toimeen naisten kuin miesten kanssa. Yli 10 yhteisen vuoden jälkeen ne pahimmat naistuttavuudet ovat jääneet pois ja nykyisin homma menee tyyliin "Olen Emman (=lapsemme koulukaveri) äidin kanssa kahvilla". Toiset äidit ei haittaa mua samalla tavalla kuin joku nuoruuden naiskaveruus.

En minä mitään rajoja vetele miehelleni, mutta jos hän käyttäytyisi noin kuten ap kuvailee miestään, niin hän olisi ex. Minä olen joko mieheni ehdoton ykkönen tai en mitään.

Vaimolleni on useita läheisiä miespuolisia ystäviä ja he eivät häiritse minua tippaakaan. Jos vaimoni haluaisi pettää, ei hän ystäviä siihen tarvitsisi.

Vierailija kirjoitti:

Hehehheh. Naiset on kyllä huvittavia. Ihan kun toisen ystävien kontrolloimisella saavuttaisi jotain hyvää. Narsistiset mammat katsokaa peiliin.

joo ei sen parempaa kuin pettämiselläkään joten siinäpä kukin valitsee itse

ja jos joku nyt yrittää sanoa että ei se mies petä....🤣🤣🤣🤣🤣

Miehelläni ei ole naispuolisia ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Olettepa luottavaisia ja sinisilmäisiä, ilmankos suurin osa miehistä kertoo pettäneensä kiinni jäämättä... 

Ei kai pettämiseen ystäviä tarvita? Jos mieheni olisi halunnut suhteen naispuolisen ystävänsä kanssa, niin eiköhän sellainen olisi kehittynyt siinä vaiheessa, kun he molemmat olivat sinkkuja.

Pettäähän voi halutessaan koska tahansa muiden kuin kavereiden kanssa.

Ihan rehellisesti sanon, että vaikka rakastan miestäni niin jättäisin hänet jos hän vaatisi minua luopumaan ystävistäni. Minulla on muutama miespuolinen ystävä jotka ovat olleet elämässäni jo 20 vuotta, ilman että mitään ihastumista olisi ollut ilmassa miltään puolelta. Jos en saisi noita ihmisiä tavata, niin ennemmin pitäisin kiinni hyvistä ystävistä kuin sellaisesta miehestä joka ei luota eikä ymmärrä ystävyyden arvoa.

Ystävyys säilyy usein koko elämän. Parisuhteista ei valitettavasti voi sanoa samaa.

Itse teen paljon työmatkoja ja olen aina tottunut siihen, että iltaisin mennään sen kollegan kanssa syömään ja parille lasilliselle riippumatta sukupuolesta. Nyt uusi tyyppi töissä ja vähän hämmennyin, kun kieltäytyi tulemasta mun kanssa syömään. En ajatellutkaan, että syy voisi olla vaimo, joka kieltää.

Vierailija kirjoitti:

Suuseksi on on ok, paneminen ei.

Suuseksi ei ole oikeasti seksiä, sitä ei lasketa. Niinhän Bill Clintonkin sanoi ettei ollut harrastanut seksiä Monican kanssa.

Ei pysty

No, vetäisin rajan varmaan siihen, onko kyseessä oikea ystävä tai kaveri. En hyväksyisi sitä, jos mieheni alkaisi kaveerata jonkun viime viikolla kaverin tupareissa tapaamansa naisen kanssa, joka nyt vaan oli niiin kiva että lähtevät kahdestaan kaljalle. Jos kyseessä on jo entuudestaan tuttu kaveri, tai varsinkin ystävä, kahdestaan ajan viettäminen on ok. Sama pätee itseeni; en oikein osaa ajatella, että esim. itsekseni juhlissa ollessani alkaisin tutustua jonkun vieraan (ilman vaimoa/tyttöystävää paikalla olevan) miehen kanssa kauhean syvällisesti ja ilmoittaisin miehelleni, että "menen ensi torstaina lasilliselle viime viikonloppuna bileissä tapaamani Peran, kanssa". 

Meillä molemmilla on sen sijaan ystäviä ja kavereita, jotka olemme tunteneet kauan, useimmat jo ennen toistemme tapaamista ja heidän kanssaan ajan viettäminen on täysin ok. Oma kumppani tulee tietysti aina ensimmäisenä, jos toisella on hätä tms. Mieheni on samoilla linjoilla. Ensimmäinen, kaikki ok -vaihtoehto on meidän näkökulmastamme aika sinisilmäistä, mutta on sekin toisaalta paljon terveempää, kuin tässäkin ketjussa esiintyvä "mieheni ei saa hengittää kehenkään muuhun naiseen päin" -tyyppinen sekoilu. 

No miehellä on montakin naispuolista ystävää joita tapaa toisinaan. Olin aluksi mustasukkainen mutta en enää.

Vedän rajan siihen, ettei niitä saa olla. Liian monet tarinat olen kuullut kun onkin sitten petetty puolisoa sen "työkaverin" kanssa. Miehet vain eivät voi hallita halujaan, joten ainoa keino on kontrolloida ja rajoittaa kaverisuhteita.

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä olette tästä: Olin 7 kuulla raskaana. Olimme muuttamassa uuteen asuntoon. Mies ei auttanut minua ollenkaan pakkaamisessa ja siivoamisessa. Ainoa pyyntöni oli, että irrottaisi kattolamput, kun en halunnut raskaana ollessani kiivetä jakkaralle ja kurkotella. Sanoi että joo joo mutta mitään ei tapahtunut. Sitten yks miehen "puolituttu" nainen soitti ja itki että sillä olis muutto mutta ei oo ketään auttamassa, kun tuli erokin miehensä kanssa. No minun mies lähti viivana, oli koko päivän poissa. Minä irrotin ne kattolampun yksin. Oon vieläkin todella pettynyt mieheeni, mutta en harkinnut edes eroa, koska oli lapsi tulossa.

No sitä mieltä, että olisi ollut oikeastaan ihan yhtä paha, vaikka miehesi olisi ihan mistä muusta syystä tahansa lähtenyt muuttopäivänä litomaan. Toki se tuntui dramaattisemmalta noin.

En ymmärrä logiikkaa ettei saisi olla naisten kanssa kavereita. Jos mies on bi niin hänellä ei sitten saisi olla lainkaan kavereita?

Jos minun pitäisi jotain rajoja lähteä aikuiselle ihmiselle vetämään, niin eiköhän se kertoisi kaiken tarvittavan suhteesta.

Tosin tilanne on aika teoreettinen, koska vaimo on vannoutunut "mies ei *voi* olla naiselle vain kaveri" - koulukunnan edustaja.

Toisinpäin en ole niin varma, naispuoliset ystäväni eivät ole minulle niin läheisiä. Yhdestä entisestä työkaverista vaimo sanoi kyllä (ihan neutraalisti), että se saattaa olla ihastunut/kiinnostunut minusta. Jos jotain oli, niin ei ollut molemminpuolista, mutta ihan hyvä tietää.

Naispuolisia ystäviä?

Onko ne jotain satuolentoja, mulla ei saa olla edes miespuolisia!

Saa olla naispuoleisia ystäviä, mutta juurikin ystävyyssuhteiden tausta on tärkein. Onko tunnettu kauan vai ei, onko tutustuttu työn kautta, onko tutustuttu molempien ollessa sinkkuja, onko jotain romanssia joskus ollut puolin tai toisin? Jos ei, niin en huolestuisi. Mutta kyllähän se tuntuisi pahalta minustakin, jos mies lepertelisi jatkuvasti puhelimessa jotain tuommoista toiselle naiselle. Ehkä keskustelu miehesi kanssa olisi paikallaan, ehkä hän ei tajua että sinusta se tuntuu pahalta? Olisiko jotain, mitä voisitte omassa suhteessanne kehittää ettei se tuntuisi niin pahalta?

Mun mies tekee sellaista työtä, missä on paljon naisten kanssa tekemisissä ja naiset laittaa hälle paljon sähköpostia ja whatsappia. Se oli aluksi hankalaa, kun en tiennyt mikä tämäkin Pirjo nyt sitten on j miksi sille pitää vastata lauantai-iltana kesken leffaillan, mutta luotan kyllä että työasioissa siellä vaan ollaan tekemisissä. Miehellä on myös läheisiä naiskavereita, mutta ei se niitä näe kun ehkä kerran vuodessa. En siis ole huolissani heistä, mutta varmaan olisin jos ravaisi kaljalla tai syömässä heidän kanssaan.

Ei auta muu kuin luottaa. Jos haluaa pettää, niin kyllä se pettää vaikka musta tuntuisi miltä. Ja vielä todennäköisemmin pettää, jos piinaisin häntä aiheesta. Luottamus on riski joka on otettava joka päivä, muuten saa vaan itselleen pahan mielen.