Onko se teistä hieno näkymä ikkunoista jos näkee peltoa?

Joo on kivan avara näkymä. 

On.

Minä pidän eniten lehtipuiden ja mäntyjen katsomisesta. 

On, peltomaisema on mun lempimaisema.

On, jos näkymä on peltoa eikä pellolle rakennettua asuinaluetta josta näkyy naapuriin.

Vierailija kirjoitti:

Se on kiva asua pellon naapurissa kun pelloille levitetään lantaa ja ties mitä muuta. Haisee aika pitkälle. Ja kivat pölinät kun maata käännetään.

Noita kyseisiä toimenpiteitä tehdään sille naapuripellollesi max viitenä päivänä vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Pelkkää ääretöntä peltoa? Ei hevletti, tykkään puista. Kun viimeksi olin muuttamassa ja etsin asuntoa, mietin, mitä haluan ikkunoistani nähdä. Päädyin tähän minimiin: puita ja taivasta.

Ostin asunnon, jonka ikkunoista näkyy puita ja taivasta, toki vähän muutakin. Mutta mun elinehto on nämä. Puut eri vuodenaikoina, lumikuormassa, lehtevinä, myrskyssä, leppoisassa kesätuulessa, lintuja täynnä. Oravia. Ja taivas, ah.

Muutin yhteen Suomen tiheimmin asuttuun paikkaan 150-vuotiaiden honkien keskelle korkealle kalliolle. Olen tässä lähiössä onnistunut bongaamaan jäniksiä, kauriin, ketun, joutsenia, hanhia.

Pelto on ihmisen luoma luonnoton monokulttuuri, jossa pörisee kymmeniä tunteja vuodessa pahanhajuisia koneita, johon levitetään lietelantaa, jota myrkytetään ja nyljetään toistuvasti. Se on yhtä elävä ja idyllinen kuin täytetty poro.

Maatilalla kasvaneena en voi enempää ihmetellä näkökulmaasi.

Pellolla nimenomaan on valtavasti elämää, vuodesta toiseen erilaisia viljelyskasveja, silloin tällöin kesantoa ja niittykukkia, valtava määrä hyönteisiä jotka löytävät sieltä ravintonsa ja kotinsa..

Talvisin pellon hankipeite on TÄYNNÄ eläinten jälkiä.. kettuja, hirviä, kauriita, jäniksiä.. kesäisin nuo eläimet saattavat viihtyä pelloilla pidempäänkin ja niiden rauhaisaa käyskentelyä on niin kovin levollista seurata sivusta.

Luonnon kiertokulkuun seuraaminen on kiehtovaa eikä siihen kyllästy koskaan.. vuodenajat ja niiden monimuotoisuus, säävaihtelut, myrskyt, kuivuus, kosteus, lumi, vesisade.. kaikki muokkaavat ympäristöä eri tavalla.

Auringonvalo eri vuorokauden aikoina saa kasvavan viljan näyttämään aina erilaiselta, kevään kylvökset hohtavat kirkkaan vihreinä aurinkoa vasten ja syksyn kypsä vilja hehkuu kullanruskeana ja antaa huumaavan viljan tuoksun leijailla ympäristöön. Ah.

Mutta tosiaan, tylsää, myrkytettyä ja nyljettyähän tämä kaikki toki on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on kiva asua pellon naapurissa kun pelloille levitetään lantaa ja ties mitä muuta. Haisee aika pitkälle. Ja kivat pölinät kun maata käännetään.

Puhutaanko tässä nyt luonnon peltoniitystä jota välillä hoidetaan vai lietepellosta jonka haju on kowa?

Luonnon peltoniittyjä ei ole olemassakaan.  Se on niitä luontotyyppejä, joita jossain päin yritetään elvyttää laiduntamalla lehmiä ja lampaita esimerkiksi merenrannoilla ja kaupunkipöheiköissä.

On. <3 Lapsuudenkodin näkymät.

Ei, ei todellakaan ole.

Tykkään puista.

Jos joutuisin muuttamaan esim Pohjanmaalle ja olisi peltomaisemaa, kun eihän siellä muuta ole, niin järsisin kyllä ranteeni auki.

Nyt mulla on ainakin 10 kerroksisen kerrostalon kokoisia puita täällä. Tykkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkkää ääretöntä peltoa? Ei hevletti, tykkään puista. Kun viimeksi olin muuttamassa ja etsin asuntoa, mietin, mitä haluan ikkunoistani nähdä. Päädyin tähän minimiin: puita ja taivasta.

Ostin asunnon, jonka ikkunoista näkyy puita ja taivasta, toki vähän muutakin. Mutta mun elinehto on nämä. Puut eri vuodenaikoina, lumikuormassa, lehtevinä, myrskyssä, leppoisassa kesätuulessa, lintuja täynnä. Oravia. Ja taivas, ah.

Muutin yhteen Suomen tiheimmin asuttuun paikkaan 150-vuotiaiden honkien keskelle korkealle kalliolle. Olen tässä lähiössä onnistunut bongaamaan jäniksiä, kauriin, ketun, joutsenia, hanhia.

Pelto on ihmisen luoma luonnoton monokulttuuri, jossa pörisee kymmeniä tunteja vuodessa pahanhajuisia koneita, johon levitetään lietelantaa, jota myrkytetään ja nyljetään toistuvasti. Se on yhtä elävä ja idyllinen kuin täytetty poro.

Maatilalla kasvaneena en voi enempää ihmetellä näkökulmaasi.

Pellolla nimenomaan on valtavasti elämää, vuodesta toiseen erilaisia viljelyskasveja, silloin tällöin kesantoa ja niittykukkia, valtava määrä hyönteisiä jotka löytävät sieltä ravintonsa ja kotinsa..

Talvisin pellon hankipeite on TÄYNNÄ eläinten jälkiä.. kettuja, hirviä, kauriita, jäniksiä.. kesäisin nuo eläimet saattavat viihtyä pelloilla pidempäänkin ja niiden rauhaisaa käyskentelyä on niin kovin levollista seurata sivusta.

Luonnon kiertokulkuun seuraaminen on kiehtovaa eikä siihen kyllästy koskaan.. vuodenajat ja niiden monimuotoisuus, säävaihtelut, myrskyt, kuivuus, kosteus, lumi, vesisade.. kaikki muokkaavat ympäristöä eri tavalla.

Auringonvalo eri vuorokauden aikoina saa kasvavan viljan näyttämään aina erilaiselta, kevään kylvökset hohtavat kirkkaan vihreinä aurinkoa vasten ja syksyn kypsä vilja hehkuu kullanruskeana ja antaa huumaavan viljan tuoksun leijailla ympäristöön. Ah.

Mutta tosiaan, tylsää, myrkytettyä ja nyljettyähän tämä kaikki toki on.

Älä huijaa itseäsi. Polttomoottoritraktori, karhii, kylvää, myrkyttää, lannoittaa lehmänpaskalitkulla, leikkuupuimuri ulisee monta vuorokautta syksyisin ja sitten taas kynnetään tai kylvetään.

Ei siellä ole kuin muutama hyönteislaji ja nekin te tapatte myrkyllä. Leivoset ovat kadonneet kauan sitten ja maahan pesivät linnut tuhotaan ajamalla traktorilla tai leikkuupuimurilla yli. Jopa kauriinvasoja silpoutuu puimurin teriin.

Vierailija kirjoitti:

Ei, ei todellakaan ole.

Tykkään puista.

Jos joutuisin muuttamaan esim Pohjanmaalle ja olisi peltomaisemaa, kun eihän siellä muuta ole, niin järsisin kyllä ranteeni auki.

Nyt mulla on ainakin 10 kerroksisen kerrostalon kokoisia puita täällä. Tykkään.

On siellä peltojen vastapainoksi raiskattuja turvesoita ja ihana, lämmin ja leppoisa kansanluonne.

Vierailija kirjoitti:

Ei, ei todellakaan ole.

Tykkään puista.

Jos joutuisin muuttamaan esim Pohjanmaalle ja olisi peltomaisemaa, kun eihän siellä muuta ole, niin järsisin kyllä ranteeni auki.

Nyt mulla on ainakin 10 kerroksisen kerrostalon kokoisia puita täällä. Tykkään.

Pohjanmaalla nytkin ja täällä asunut useassa eri osoitteessa. Peltoa, metsää, järvi tai joki on aina näkynyt ikkunasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkkää ääretöntä peltoa? Ei hevletti, tykkään puista. Kun viimeksi olin muuttamassa ja etsin asuntoa, mietin, mitä haluan ikkunoistani nähdä. Päädyin tähän minimiin: puita ja taivasta.

Ostin asunnon, jonka ikkunoista näkyy puita ja taivasta, toki vähän muutakin. Mutta mun elinehto on nämä. Puut eri vuodenaikoina, lumikuormassa, lehtevinä, myrskyssä, leppoisassa kesätuulessa, lintuja täynnä. Oravia. Ja taivas, ah.

Muutin yhteen Suomen tiheimmin asuttuun paikkaan 150-vuotiaiden honkien keskelle korkealle kalliolle. Olen tässä lähiössä onnistunut bongaamaan jäniksiä, kauriin, ketun, joutsenia, hanhia.

Pelto on ihmisen luoma luonnoton monokulttuuri, jossa pörisee kymmeniä tunteja vuodessa pahanhajuisia koneita, johon levitetään lietelantaa, jota myrkytetään ja nyljetään toistuvasti. Se on yhtä elävä ja idyllinen kuin täytetty poro.

Maatilalla kasvaneena en voi enempää ihmetellä näkökulmaasi.

Pellolla nimenomaan on valtavasti elämää, vuodesta toiseen erilaisia viljelyskasveja, silloin tällöin kesantoa ja niittykukkia, valtava määrä hyönteisiä jotka löytävät sieltä ravintonsa ja kotinsa..

Talvisin pellon hankipeite on TÄYNNÄ eläinten jälkiä.. kettuja, hirviä, kauriita, jäniksiä.. kesäisin nuo eläimet saattavat viihtyä pelloilla pidempäänkin ja niiden rauhaisaa käyskentelyä on niin kovin levollista seurata sivusta.

Luonnon kiertokulkuun seuraaminen on kiehtovaa eikä siihen kyllästy koskaan.. vuodenajat ja niiden monimuotoisuus, säävaihtelut, myrskyt, kuivuus, kosteus, lumi, vesisade.. kaikki muokkaavat ympäristöä eri tavalla.

Auringonvalo eri vuorokauden aikoina saa kasvavan viljan näyttämään aina erilaiselta, kevään kylvökset hohtavat kirkkaan vihreinä aurinkoa vasten ja syksyn kypsä vilja hehkuu kullanruskeana ja antaa huumaavan viljan tuoksun leijailla ympäristöön. Ah.

Mutta tosiaan, tylsää, myrkytettyä ja nyljettyähän tämä kaikki toki on.

Älä huijaa itseäsi. Polttomoottoritraktori, karhii, kylvää, myrkyttää, lannoittaa lehmänpaskalitkulla, leikkuupuimuri ulisee monta vuorokautta syksyisin ja sitten taas kynnetään tai kylvetään.

Ei siellä ole kuin muutama hyönteislaji ja nekin te tapatte myrkyllä. Leivoset ovat kadonneet kauan sitten ja maahan pesivät linnut tuhotaan ajamalla traktorilla tai leikkuupuimurilla yli. Jopa kauriinvasoja silpoutuu puimurin teriin.

Onko sulla koskaan tapana syödä mitään? 

Vierailija kirjoitti:

On. <3 Lapsuudenkodin näkymät.

Mulla oli myös lapsuudenkodin näkymät pellolle päin. Talo sijaitsi rinteessä. Etualalla oli iso piha puineen ja kukkineen, sen takana peltoa ja pellon takana metsää. Upea maisema, joka ei olisi ollut sama jos heti pihan takana olisi ollut metsä.

Vierailija kirjoitti:

Ei, ei todellakaan ole.

Tykkään puista.

Jos joutuisin muuttamaan esim Pohjanmaalle ja olisi peltomaisemaa, kun eihän siellä muuta ole, niin järsisin kyllä ranteeni auki.

Nyt mulla on ainakin 10 kerroksisen kerrostalon kokoisia puita täällä. Tykkään.

Mulla näkyy makkarista puita eikä niissä mitään ihmeellistä ole. Voisin hyvin tykätä pellosta, jos siellä jotain eläimiä olisi joskus. 

Jos siellä on vähän puitakin ja taloja vanhoja sellasia. Tykkään.

Lapsuudenkodissa oli pelto- ja järvimaisema olohuoneen puolella ja metsämaisema makuuhuoneen puolella. Kyllä tykkäsin olkkarin maisemasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, ei todellakaan ole.

Tykkään puista.

Jos joutuisin muuttamaan esim Pohjanmaalle ja olisi peltomaisemaa, kun eihän siellä muuta ole, niin järsisin kyllä ranteeni auki.

Nyt mulla on ainakin 10 kerroksisen kerrostalon kokoisia puita täällä. Tykkään.

Mulla näkyy makkarista puita eikä niissä mitään ihmeellistä ole. Voisin hyvin tykätä pellosta, jos siellä jotain eläimiä olisi joskus. 

Metsä on siis tummaa ja synkkää eikä tosiaan miltään ihmeelliseltä näytä. 

Meillä saattaa ruis heilimoida pellolla. Pellon takana näkyy järvi.

Toisella puolella talon ikkunoista näkyy puita.

On! Näkyisipä, täällä on vain meri :( Ajattelin ennen tykästyväni siihen, mutta en ole koskaan pitänyt merestä yhtä paljon kuin niityistä, puisto yms.

Ja onhan täällä asfalttitiet..