Lapsettomuus sattuu kipeästi taas tänään

Kyllä muistan, että kolmikymppisenä ajattelin äitienpäivänä, että missäs mun lapset on? Ekat suhteet meni harjotteluksi. Nykyään onnellisesti kahden teinin äiti.

Monen näiden kommentoijan takia maailma on välillä niin paska paikka. Hävetkää empatiakyvyttömät ääliöt. Toivottavasti joku tulee joskus vähättelemään teitä kun olette heikoimmillanne ja tunnette syvää tuskaa.

Kaikki rakkaus ja ymmärrys sinulle ap. Kaipuu omaan lapseen ja perheeseen kumpuaa ihmisessä niin syvältä sielusta, että sitä ei voi eikä todellakaan tarvitse kenellekään selittää. Siinä on turha kenenkään neuvoa rakentamaan merkityksellistä elämää ilman lapsia.

Olen todella pahoillani, että olet joutunut kokemaan keskenmenojen tuskan. Uskon että sinun aikasi koittaa vielä. On tyhmä verrata ihmisten elämiä, mutta jos sinua yhtään lohduttaa - Tapasin elämäni rakkauden 33 vuotiaana, vähän ennen 35v synttäreitä tulin äidiksi ja pitkän sekundaarisen lapsettomuuden jälkeen pian saamme toisen. Toivon sinulle hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halauksia AP. Tällä palstalla ei kannata kyllä asialle etsiä tukea, ihmiset ovat kummallisen vihamielisiä sekä tahattomasti että vapaaehtoisesti lapsettomia kohtaan. Jos et saa lapsia, niin vittuakos valitat ja jos et halua lapsia, niin miksi muka et, pakko olla itsekäs ja tyhmäkin vielä.

Me yritettiin 3 vuotta joten useampi äitienpäivä, isänpäivä, joulu ja muu mukava juhla meni synkeissä tunnelmissa.

ihmiset eivät ehkä jaksa kuunnella ainaista valinttamista ja uhriutumista. Kyse ei ole siitä etteikö (Edes joku lapsellinen) voisi ymmärtää miten paljon lapsettomuus voisi satuttaa, vaan siitä, että normaalipsyykeisen aikuisen luulisi osaavan olla iloinen myös muiden onnesta, eikä oe kivaa, jos joku tulee pilaamaan juhlan sillä, että nostaa tahallisesti itsensä valokeilaan ja alkaa vinkua siitä ettei ehkä koskaan saa itse olla isänpäivä/äitienpäivä juhlinnoissa. ei sillä, ei lapsellistenkaan pidä mieltään pahoittaa siitä, että joku tulee pahoittelemaan omaa lapsettomuuttaan, mutta kun on tällainen tiettyyn aiheeseen rajattu juhlapäivä, niin pitää ymmärtää, että joku sitten hermostuu ja käskee olemaan pilaamatta juhlapäivää omanapaisuudellaan.

yksi sukulaiseni tuli lapsettomaksi lapsena sairastetun sairauden vuoksi, löysi silti ihanan naisen, joka tajuttuaan rakastuneensa lapsettomaan mieheen, päätti, että niin kauan kun rakkautensa kestää, hänkin aikoo olla lapseton, koska ensi sijassa haluaa elää loppuelämänsä juuri tuon miehen kanssa. He ovat aina olleet iloinen pariskunta ja juhlineet täysillä mukana toisten ihmisten lapsibileissä eikä heistä näy surua lapsettomuudesta. He kanavoivat oman lapsettomuussurunsa siihen, että menivät ulkomaille auttamaan isättömiä ja äidittömiä lapsia, ovat aina sanoneet, se on ollut maailman parasta terapiaa ja sen ansiosta ovat oppineet, että vanhempana voi olla niin monella tavalla, ei siihen samoja geenejä tarvita tai synnytyskokemuksia. Ja heistä todellakin näkee, että ovat tasapainossa asian kanssa.

Harmi vain että sulla menee ohi se, että kaikilla ei ole mahdollisuutta matkustaa ja tehdä hyväntekeväisyyttä. Jokainen käsittelee asiat eri tavalla ja kokemuksella kerron, että lapsettomuus kulkee läpi elämän mukana omine tuntemuksineen. Siitäkin huolimatta että asian olisi käsitellyt ja hyväksynyt.

On todella mautonta sanoa yhtään kenellekään, ettei ole tasapainoinen ja aikuisen tulisi vain kestää. Ei. Ei todellakaan tarvitse, eikä se automaattisesti tarkoita ettei ihminen olisi tasapainoinen. Toki järki pidettävä mukana, esimerkiksi yrittää tehdä töitä että asian kanssa oppii elämään.

Se lapseton pariskunta voi juhlia toisten lasten juhlia, mutta tiedätkö mikä heillä voi juhlien jälkeen kotona olla tilanne? Veikkaanpa ettet. Iloinen voi olla toisen puolesta, mutta omissa oloissa voidaan surra.

Toisekseen - näitä keskusteluja EI ole pakko aukaista ja lukea, jos se pilaa just sun juhlapäivän.

Harmi, että sulla menee ohi, että jokainen voi löytää paikan kanavoida oma lapsettomuussurunsa tuottavampaan toimintaan kuin valittamiseen. Jokainen. Jokaisen ei tarvitse matkustaa ulkomaille, jokainen etsikööt omat tapansa. Tiedän kyllä millainen tilanne heillä on kotona juhlien jälkeen. He ovat aidosti iloisia toisen onnesta ja ymmärtävät, että se ei ole heiltä pois.  He ovat aina myös avoimesti puhuneet tästä asiasta, kaikista sen puolista. Tämä siksi, että aikoinaan myös päättivät, että lapsettomuus ei heitä murra, se on asia, josta he aikoinaan päättivät, että kääntävät sen positiiviseksi.

Eniten sun kommenteissa huvittaa, että kaikkien tulisi olla sun tuttavien kaltaisia. Tämä tuntuu olevan aihe, josta ei saa olla surullinen millään muotoa vaan TÄYTYY heti päästä asian yli ja mindfluness- periaatteella elää.

Ole hyvä, ja anna sellaisten ihmisten keskustella täällä jotka saavat vertaistukea tilanteeseensa. Tiesitkö muuten, että sekin voi olla myös yksi muoto kanavoida omaa surua? Jakaa kokemuksia ja tunteita toisen sellaisen kanssa, joka ymmärtää mistä puhutaan.

Sinun kommenteissasi huvittaa eniten se, ettet näytä tajuavan, että tämä on aihe vapaa palsta. Täällä saa tosiaan puhua mistä vain, mutta pitää myös ymmärtää, että kommenttejakin tulee jokaisesta eri näkökulmasta. Jos haluat puhua pelkästään lapsettomien kanssa, niin mene lapsettomien keskustelupalstalle. Siellä saat hymistelyä ja yhden näkökulman.

Toki, mutta sitä en ymmärrä minkä takia tosissasi tulet kertomaan tuttaviesi asioista tänne? Ja oikein tuputat, että näin sen asian pitää olla. Yksi tuntemasi lapseton pariskunta ei ole yhtä kuin kaikki muut. Suosittelisin tutustumaan muitakin tapoja käsitellä lapsettomuutta (tai mitä tahansa koskettavia aiheita) ja niiden kanssa eläviin ihmisiin.

Ja ennen kuin sanot, niin kyllä. Tiedän pariskuntia, jotka toimivat mm. tukiperheinä ja käsittelevät tätä kautta lapsettomuutta sekä kokevat olevan eri tavalla hyödyksi. Mutta tiedän myös heitä, jotka edelleen kamppailevat asian kanssa. Hyväksymisprosessi ei ole kaikille itse selvää kertalaakista.

Olet ilmeisen harhainen. Missään en sanonut, että kaikkien pitää olla heidän kaltaisiaan. Koen, että he ovat menestystarina ihmisistä, jotka ovat tajunneet miten he itse ovat vastuussa omasta onnestaan ja onnellisuudestaan. He hyväksyivät heidän elämänsä tosiasiat ja alkoivat elää sen mukaan millaisia kortteja heidän käteensä on jaettu.

Vierailija kirjoitti:

Uskomaton valittaja tuo ap. Kertoi isänsä olevan elossa, olisi nyt sitten muistanut häntä. Miehet ovat pettäneet ap:tä eikä hänellä edes ole miestä, jonka kanssa tehdä lapsi. Yksin ei voi lasta tehdä, koska ketä lapsi silloin isänpäivänä muistaisi.

Olet kamala ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Uskomaton valittaja tuo ap. Kertoi isänsä olevan elossa, olisi nyt sitten muistanut häntä. Miehet ovat pettäneet ap:tä eikä hänellä edes ole miestä, jonka kanssa tehdä lapsi. Yksin ei voi lasta tehdä, koska ketä lapsi silloin isänpäivänä muistaisi.

Miehetkään eivät jaksa valittajia, mutta onneksi nykypäivänä myös yksinäinen nainen voi lähteä lapsettomuushoitoihin. Toisin on yksinäisten miesten laita, kun kohdunvuorkaus on suomessa kielletty.

Vierailija kirjoitti:

Monen näiden kommentoijan takia maailma on välillä niin paska paikka. Hävetkää empatiakyvyttömät ääliöt. Toivottavasti joku tulee joskus vähättelemään teitä kun olette heikoimmillanne ja tunnette syvää tuskaa.

Kaikki rakkaus ja ymmärrys sinulle ap. Kaipuu omaan lapseen ja perheeseen kumpuaa ihmisessä niin syvältä sielusta, että sitä ei voi eikä todellakaan tarvitse kenellekään selittää. Siinä on turha kenenkään neuvoa rakentamaan merkityksellistä elämää ilman lapsia.

Olen todella pahoillani, että olet joutunut kokemaan keskenmenojen tuskan. Uskon että sinun aikasi koittaa vielä. On tyhmä verrata ihmisten elämiä, mutta jos sinua yhtään lohduttaa - Tapasin elämäni rakkauden 33 vuotiaana, vähän ennen 35v synttäreitä tulin äidiksi ja pitkän sekundaarisen lapsettomuuden jälkeen pian saamme toisen. Toivon sinulle hyvää.

Taattua av laatua, että empatiakyvyttömät tulevat haaskalle. Arvasin jo pelkän otsikon perusteella mitä kommenttien sisältö parhaimmillaan on, eikä vaistoni pettänyt.

Ap:lle voimia. On hyvä juhlia olemassa olevia isejä sekä pappoja, mutta kai nyt ihminen saa surra päivän päätteeksi? Joilla bileet vielä jatkuu, niin voi keskittyä varmaan siihen olennaiseen.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä apta, mutta kaikelle on aika ja paikka. Tänään juhlitaan isiä, joten synkistely omasta tilanteesta ei oikein sovi juhlapäivään. Moni isänpäivää viettäväkin on voinut painia lapsettomuuden surun kanssa aiemmin, joten on rumaa tuoda ongelmia esiin vain oman surkean fiiliksensä johdosta. Annetaan isien juhlia omaa onneaan.

Tällaisia mielipiteitä en ymmärrä. Jos kirjoittaa internetissä anonyymilla palstalla tunteistaan niin ei se tarkoita, että ei tuolla reaalielämässä osaisi iloita juhlapöydässä muiden mukana. Usein lapsettomuuden surusta kärsivät piilottavat tunteensa ja tekevät kaikkensa jottei se näy ulospäin tai vaikuta muihin. Eivät he itke ja huutele sitä perheellisille heidän juhlapäivinä vaan vetäytyvät päivän jälkeen omiin oloihinsa käsittelemään asiaa ja purkamaan sitä esimerkiksi keskustelupalstalle. Mutta näinkään ei ilmeisesti saa tehdä ettei perheellisten päivä mene pilalle.

Oksettavia kommentteja. Siis aikuiset ihmiset suoltavat tällaista empatiakyvytöntä paskaa. Ei tarvitse paljon miettiä miksi tässä maassa on paljon mielenterveysongelmia ja koulukiusaaminen kukoistaa. Tällaista mallia me annetaan lapsille ja nuorille. Puistattavaa.

Vierailija kirjoitti:

yksi sukulaiseni tuli lapsettomaksi lapsena sairastetun sairauden vuoksi, löysi silti ihanan naisen, joka tajuttuaan rakastuneensa lapsettomaan mieheen, päätti, että niin kauan kun rakkautensa kestää, hänkin aikoo olla lapseton, koska ensi sijassa haluaa elää loppuelämänsä juuri tuon miehen kanssa. He ovat aina olleet iloinen pariskunta ja juhlineet täysillä mukana toisten ihmisten lapsibileissä eikä heistä näy surua lapsettomuudesta. He kanavoivat oman lapsettomuussurunsa siihen, että menivät ulkomaille auttamaan isättömiä ja äidittömiä lapsia, ovat aina sanoneet, se on ollut maailman parasta terapiaa ja sen ansiosta ovat oppineet, että vanhempana voi olla niin monella tavalla, ei siihen samoja geenejä tarvita tai synnytyskokemuksia. Ja heistä todellakin näkee, että ovat tasapainossa asian kanssa.

Luuletko että tämä tuntemasi pariskunta näyttää surunsa ja tuskansa sinulle, random sukulaiselle josta selvästi paistaa kilometrien päähän empatiakyvyttömyys? Se että ovat kanavoineet oman lapsettomuussurunsa noin merkittävillä toimilla pitäisi viimeistään olla vihje yksinkertaisemmallekin sukulaiselle, että nyt ollaan todella ison ja painavan asian äärellä. Ehkä voisit hetken miettiä, mitä tämä pariskunta on yhdessä ja erikseen joutunut käymään läpi että ovat päätyneet tekemään mittavaa hyväntekeväisyystyötä juuri tämän asian äärellä.

Ei hyväntekeväisyystyö terapiana paranna lapsettomuudesta. Se on tuska joka kulkee mukana läpi elämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä apta, mutta kaikelle on aika ja paikka. Tänään juhlitaan isiä, joten synkistely omasta tilanteesta ei oikein sovi juhlapäivään. Moni isänpäivää viettäväkin on voinut painia lapsettomuuden surun kanssa aiemmin, joten on rumaa tuoda ongelmia esiin vain oman surkean fiiliksensä johdosta. Annetaan isien juhlia omaa onneaan.

Tällaisia mielipiteitä en ymmärrä. Jos kirjoittaa internetissä anonyymilla palstalla tunteistaan niin ei se tarkoita, että ei tuolla reaalielämässä osaisi iloita juhlapöydässä muiden mukana. Usein lapsettomuuden surusta kärsivät piilottavat tunteensa ja tekevät kaikkensa jottei se näy ulospäin tai vaikuta muihin. Eivät he itke ja huutele sitä perheellisille heidän juhlapäivinä vaan vetäytyvät päivän jälkeen omiin oloihinsa käsittelemään asiaa ja purkamaan sitä esimerkiksi keskustelupalstalle. Mutta näinkään ei ilmeisesti saa tehdä ettei perheellisten päivä mene pilalle.

Juurikin näin.

Minä juhlin perheeni ja miehen perheen kanssa päivän, ei käynyt oma tilanne niissä hetkissä mielessäkään. Hetken kotona ollessa olin iloinen siitä, että sain viettää päivän heidän kanssaan. Kun mieli laantui, tuli seuraavaksi suru. Suru siitä, että miestäni en voi juhlia isänä. Enkä vastaavasti itseäni äitinä äitienpäivänä. Itkut siinä tuli ja kohta olo helpotti, päivä jatkui.

Anteeksi, jos tämä nyt loukkasi jotakin ja minulla on tunteet, jotka näytän omissa oloissani. Joskus vain tarvitsen sen pienen ajan, jolloin voin "itsesääliä" rauhassa ja vähän itkeä jos sille tuntuu. Onnellinen olen silti perhepiiristäni.

Sinulle, joka jaat tuttavasi "selviytymistarinaa". Olitko 24/7 paikalla näkemässä heidän hyväksymistä asiaan?

Sinua ei varmasti kiinnosta, mutta jaan silti kokemukseni siitä hetkestä kun sain tietää etten voi hankkia lapsia.

Aikaa tuosta tiedosta on neljä vuotta. Kokonaiset kolme vuotta meni pelkästään itkiessä, enkä halunnut asiaa hyväksyä. Kävimme puolisoni kanssa monta pitkää keskustelua, puolisoni käsitteli asian myös itsekseen. Hän hyväksyi asian nopeammin ja pääsi asian yli. Oltiin toistemme tukena koko ajan. Kävin puhumassa ammattilaiselle, sen kautta pystyin hyväksymään tosiasiat ja käsittelemään tilannetta.

Monet itkut silti edelleen itkin, ja kun lopulta olin valmis sanomaan itselleni että tässä ollaan kahdestaan ja se riittää minulle, niin tunnistin että nyt olen asian kanssa oppinut elämään.

Vaikeina aikoina oli vaikeaa katsoa sivusta, kun ystävät ja sisarukset saivat lapsia. En silti koskaan jättänyt mitään juhlia välistä, enkä näyttänyt tunteitani heillä. Kotona kaikki sitten purkaantui. Vaikka olin iloinen muiden puolesta ja rakastan sisarusteni lapsia, niin kai nyt muutakin saa tuntea kuin pelkkää iloisuutta? Olen jutellut asiasta myös perheeni sekä ystävien kanssa, eikä kukaan ole tuominnut samalla tavalla kuin mitä tällä palstalla ap saa niskaansa. Silti elämä jatkuu normaalisti ja olen tyytyväinen, että kukaan ei kohtele minua tyylillä "tuota lapsetonta ei voi kutsua".

Rehellisesti voin sanoa, että etenkin nämä juhlapyhät tuovat ikävät tunteet pintaan. En niitä silti näyttänyt isänpäivän kahvipöydässä. Vaikka lapsettomuuden on hyväksynyt ja oppinut sen kanssa elämään, se kulkee mukana läpi elämän. Välillä tulee eteen joku asia, joka muistuttaa siitä että olet lapseton. Eikä siinä ole mitään väärää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monen näiden kommentoijan takia maailma on välillä niin paska paikka. Hävetkää empatiakyvyttömät ääliöt. Toivottavasti joku tulee joskus vähättelemään teitä kun olette heikoimmillanne ja tunnette syvää tuskaa.

Kaikki rakkaus ja ymmärrys sinulle ap. Kaipuu omaan lapseen ja perheeseen kumpuaa ihmisessä niin syvältä sielusta, että sitä ei voi eikä todellakaan tarvitse kenellekään selittää. Siinä on turha kenenkään neuvoa rakentamaan merkityksellistä elämää ilman lapsia.

Olen todella pahoillani, että olet joutunut kokemaan keskenmenojen tuskan. Uskon että sinun aikasi koittaa vielä. On tyhmä verrata ihmisten elämiä, mutta jos sinua yhtään lohduttaa - Tapasin elämäni rakkauden 33 vuotiaana, vähän ennen 35v synttäreitä tulin äidiksi ja pitkän sekundaarisen lapsettomuuden jälkeen pian saamme toisen. Toivon sinulle hyvää.

Taattua av laatua, että empatiakyvyttömät tulevat haaskalle. Arvasin jo pelkän otsikon perusteella mitä kommenttien sisältö parhaimmillaan on, eikä vaistoni pettänyt.

Ap:lle voimia. On hyvä juhlia olemassa olevia isejä sekä pappoja, mutta kai nyt ihminen saa surra päivän päätteeksi? Joilla bileet vielä jatkuu, niin voi keskittyä varmaan siihen olennaiseen.

eipä sinullakaan empatiakykyä ole, kun et tajua toisten ihmisten mielipiteitä tai heidän näkemyksiään, kas kun empatiakyky kattaa senkin

Vierailija kirjoitti:

eipä sinullakaan empatiakykyä ole, kun et tajua toisten ihmisten mielipiteitä tai heidän näkemyksiään, kas kun empatiakyky kattaa senkin

Perinteinen ilkeän ihmisen puolustus. Ei empatiaan kuulu se että ymmärtää toisen alas lyömistä tämän ollessa heikoimmillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

eipä sinullakaan empatiakykyä ole, kun et tajua toisten ihmisten mielipiteitä tai heidän näkemyksiään, kas kun empatiakyky kattaa senkin

Perinteinen ilkeän ihmisen puolustus. Ei empatiaan kuulu se että ymmärtää toisen alas lyömistä tämän ollessa heikoimmillaan.

empatiakykyinen kykenee ymmärtämään näkökulmat, toisistaan poikkeavatkin

No miksei Ap ole sitä miestä hommannut? Kukaan ei kelpaa? Joko juoksut on juostu ym.?

Voi. Ia ap, toivon että sinulla on vielä joku päivä toivomasi perhe. Tsemppiä eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

moni hankkiutuu niin vain raskaaksi

On pelottava huomata, että monen (oletettavasti) lisääntymisikäisen tietous naisen hedelmällisyydestä on tämä.

Vierailija kirjoitti:

]Harmi, että sulla menee ohi, että jokainen voi löytää paikan kanavoida oma lapsettomuussurunsa tuottavampaan toimintaan kuin valittamiseen. Jokainen. Jokaisen ei tarvitse matkustaa ulkomaille, jokainen etsikööt omat tapansa. Tiedän kyllä millainen tilanne heillä on kotona juhlien jälkeen. He ovat aidosti iloisia toisen onnesta ja ymmärtävät, että se ei ole heiltä pois.  He ovat aina myös avoimesti puhuneet tästä asiasta, kaikista sen puolista. Tämä siksi, että aikoinaan myös päättivät, että lapsettomuus ei heitä murra, se on asia, josta he aikoinaan päättivät, että kääntävät sen positiiviseksi.

Aivan, koska sun tuntema pariskunta on toiminut näin, tulisi koko lapsettomuustuskan poistua maailmasta kanavoinnin kautta. Sä. Et. Tiedä. Mitä. Ne. Käy. Läpi. Kun. Ovet. Suljetaan. Koeta se nyt edes ymmärtää. Sitä tuskaa ei satunnaisille tutuille näytetä, vaikka kuinka avoimesti asiasta muuten puhuisivat.

Kehotan sua olemaan jatkossa kommentoimatta tätä aihetta missään, jos sun ainoa referenssi on tuntemasi pariskunta ja niiden teot eikä omakohtainen kokemus lapsettomuudesta.

Oma isä kuollut ja lasten isä häipyi lopullisesti kuvioista 3v sitten, ei ole nähnyt lapsia kertaakaan sen jälkeen, joten on monesta syistä ihmisiä joita asia koskettaa eri tavalla kuin päivää hehkuttavat mainokset tarkoittaa. Kuitenkin on minusta hyvä että isille on päivänsä kuten äideillekin, vaikka meillä ei olekaan ketä juhlia. Pappaa, isää ja isoisää voi kuitenkin muistella kun väkisinkin tulee tämä isät aiheena esiin. Päivän oletuksista korttien ja lahjojen askartelu koulussa tai päiväkodissa on osoittautunut kiusallisimmaksi asiaksi. Tytöt nyt jo niin isoja että askartelevat kenelle haluavat jos on pakko askarrella, mut pojalla jäi paha mieli kun päiväkodilla toiset lapset kyselee että miks ei sun isä tule juhliin ja miksi teet äidille kortin, eikä sijaishoitajat vissiin osanneet mitään järkevää siinä sanoa myöskään kun eivät tunne perhettä ollenkaan 🤔

Vierailija kirjoitti:

empatiakykyinen kykenee ymmärtämään näkökulmat, toisistaan poikkeavatkin

Tietysti, mutta ei useissa tämän ketjun kommenteissa ole kyse näkökulmasta. Näkökulman asiaan voi antaa ihminen, joka on itse kokenut ja käy läpi lapsettomuutta. Se että kukaan muu tulee neuvomaan kuinka tutustua taiteeseen ja tehdä elämästä merkityksellistä tai kuinka hänen tuntema pariskunta tekee hyväntekeväisyystyötä on vaan ylimielistä toisen surun vähättelyä hetkellä, joilloin toinen on vereslihalla kokemastaan tuskasta.