Lue keskustelun säännöt.
Lapsettomuus sattuu kipeästi taas tänään
13.11.2022 |
Taas sellainen päivä kun tahaton lapsettomuus satuttaa. Kohta on myös joulu jolloin sama paha olo nostaa päätään. Kiitollinen olen, että omat vanhempani ovat vielä elossa ja sisaruksia on myös, joten en ole yksin näinä hetkinä. Mutta kyllä se sattuu ettei ole sitä omaa perhettä ja joutuu aina katsomaan sivusta kaikkea. Miettii vaan, että milloin on minun vuoro vai ehtiikö sitä tulla koskaan.
N33.
Kommentit (150)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sä aikuisena ihmisenä kestät. Enemmän minua säälittää ne lapset, joilla ei ole isää. Esim tuttavaperheen isä kuoli tapaturmaisesti kesällä. Hän oli kaikki kaikessa perheen 8- ja 6-vuotiaille lapsille.
Miksi näitä asioita pitää vertailla?? Aina on joka tilanteessa olemassa joku jolla asiat on huonommin. Jokaisella on tunteisiinsa oikeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei kai se isänpäivänä satu vaan Äitienpäivänä. Suomessa n 30 000 kärsii lapsettomuudesta. Se on kamalaa kun haluaa lapsen ja ei vaan onnaa. Sain ilman mitään hokkupokkus temppija vanhemmalla iällä. Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Ainainen yritys pilata äitienpäivä, tai isänpäivä.
Vuodessa on aika monta muuta päivää jolloin voitte valittaa sielunne kyllyydestä. Olkaa edes nämä kaksi päivää hiljaa.
Joka vuosi tämä sama virsi. Miksi pitäisi olla hiljaa? Muistatko edes milloin vietetään lapsettomien päivää?
Juhlapyhät koskettavat monella eri tavalla meitä jokaista, eikä vain sinua perheellisenä. Tahattomasti lapsettomia on paljon, ja on ihan ymmärrettävää että tällaiset päivät kuten isän- ja äitienpäivät voivat tuoda surua. Se ei ole kiusantekoa, kuten ilmeisesti kuvittelet.
Muistin tänään omaa isääni ja edesmenneiden ukkien haudoilla kävin. Mukavaa oli viettää isän ja muun perheen kanssa aikaa, mutta kotiin päästessä hetkellisesti tuli paha mieli. Olemme tahattomasti lapseton pariskunta ja surin sitä, että en pysty miehelleni antamaan mahdollisuutta olla isä. Hän on asian hyväksynyt ja siksi edelleen kanssani, vaikka annoin vuosia sitten mahdollisuuden lähteä jos kokee että haluaa lapsia. Ja edelleen hän voi lähteä halutessaan.
Vaikka olenkin asian hyväksynyt ettei lasta tule enkä ole asian suhteen enää yhtä herkkä kuin aikaisemmin, niin kyllä silti pienimuotoinen kaipuu ja suru tulee tällaisina päivinä. Joka vuosi.
Olen vain todennut, että lapsettomuutta ja sen tuomia tuntemuksia ei voi ymmärtää ennen kuin sen kohtaa itse tai lähipiirissä on lapseton. Hiljaa ei edelleenkään asiasta tarvitse olla, olipa päivä mikä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainainen yritys pilata äitienpäivä, tai isänpäivä.
Vuodessa on aika monta muuta päivää jolloin voitte valittaa sielunne kyllyydestä. Olkaa edes nämä kaksi päivää hiljaa.
Mikä ihmeen yritys pilata? Ymmärrä se, että näihin päiviin liittyy joillain paljon kipua ja siitä on myös oikeus puhua, miksi ei olisi? Tässä maailmassa kaikki pyörii perheiden ympärillä joka ikinen päivä.
No ei todellakaan pyöri!
Ota pää pois takapuolesta ja ymmärrä, että pilaatte ihan jokaisen juhlapäivän tuolla saakelin valituksella. Yhyy, Yhyy, huomatkaa minut!! Minulla ei ole lasta, kyynel, nyt kaikki hiljaa perheonnestanne ja huomatkaa minun kärsimykseni. Minä, minä, minä.Nyt on isänpäivä. Ole hiljaa.
Kuka se nyt on minä minä minä?
Haluat vain huomiosi itseesi.
Kannattaa alkaa rakentaa hyvää elämää ilman lapsia. Voi miettiä, mikä se oma juttu tässä maailmassa olisi, mikä kiinnostaa ja mihin päin haluaa mennä elämässään eteenpäin.
Nähdä lapsettomuuden valoisat puolet, miten voi omistautua työlle, taiteille, harrastuksille, opiskelulle, matkustamiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainainen yritys pilata äitienpäivä, tai isänpäivä.
Vuodessa on aika monta muuta päivää jolloin voitte valittaa sielunne kyllyydestä. Olkaa edes nämä kaksi päivää hiljaa.
Joka vuosi tämä sama virsi. Miksi pitäisi olla hiljaa? Muistatko edes milloin vietetään lapsettomien päivää?
Juhlapyhät koskettavat monella eri tavalla meitä jokaista, eikä vain sinua perheellisenä. Tahattomasti lapsettomia on paljon, ja on ihan ymmärrettävää että tällaiset päivät kuten isän- ja äitienpäivät voivat tuoda surua. Se ei ole kiusantekoa, kuten ilmeisesti kuvittelet.
Muistin tänään omaa isääni ja edesmenneiden ukkien haudoilla kävin. Mukavaa oli viettää isän ja muun perheen kanssa aikaa, mutta kotiin päästessä hetkellisesti tuli paha mieli. Olemme tahattomasti lapseton pariskunta ja surin sitä, että en pysty miehelleni antamaan mahdollisuutta olla isä. Hän on asian hyväksynyt ja siksi edelleen kanssani, vaikka annoin vuosia sitten mahdollisuuden lähteä jos kokee että haluaa lapsia. Ja edelleen hän voi lähteä halutessaan.
Vaikka olenkin asian hyväksynyt ettei lasta tule enkä ole asian suhteen enää yhtä herkkä kuin aikaisemmin, niin kyllä silti pienimuotoinen kaipuu ja suru tulee tällaisina päivinä. Joka vuosi.
Olen vain todennut, että lapsettomuutta ja sen tuomia tuntemuksia ei voi ymmärtää ennen kuin sen kohtaa itse tai lähipiirissä on lapseton. Hiljaa ei edelleenkään asiasta tarvitse olla, olipa päivä mikä tahansa.
No mikähän poru siitä lapsettomien päivästä tulisi, taas itkua siitä mite oikein pitää repiä haavoja auki ja hieroa vielä suolaa perään muistuttamalla lapsettomia lapsettomuudesta. Siitäpä vasta kilarit vedettäisiin.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa alkaa rakentaa hyvää elämää ilman lapsia. Voi miettiä, mikä se oma juttu tässä maailmassa olisi, mikä kiinnostaa ja mihin päin haluaa mennä elämässään eteenpäin.
Nähdä lapsettomuuden valoisat puolet, miten voi omistautua työlle, taiteille, harrastuksille, opiskelulle, matkustamiselle.
Eiköhän jokainen lapseton tuon asian ymmärrä. Minulla on hyvä ura, hyvä puoliso ja muutoinkin eletään ihan mukavasti.
Mutta SILTI välillä tulee mieleen mitä elämä voisi olla, jos se lapsi olisi siunaantunut. Käy myös mielessä jäänkö jostain paitsi kun ei lasta ole.
Ei lapsettomat ole tyhmiä, joilla ei ole elämää. Samalla tavalla sitä tehdään töitä ja pidetään sosiaalista elämää yllä kuten perheelliset, sekä haaveillaan muistakin asioista kuin siitä perinteisestä perhe-elämästä. Jokainen vain käsittelee menetyksensä eri tavalla, eri tahdissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa alkaa rakentaa hyvää elämää ilman lapsia. Voi miettiä, mikä se oma juttu tässä maailmassa olisi, mikä kiinnostaa ja mihin päin haluaa mennä elämässään eteenpäin.
Nähdä lapsettomuuden valoisat puolet, miten voi omistautua työlle, taiteille, harrastuksille, opiskelulle, matkustamiselle.
Tällaista olen yrittänytkin tehdä, vielä se vaan ei onnistu. En osaa nähdä tilanteessa vielä mitään valoisaa ja koen elämäni varsin merkityksettömäksi, koska olen aina nähnyt itseni vanhempana. En ole vielä onnistunut löytämään sitä merkityksellisyyttä muualta, tilanteen hyväksyminen on kesken. -Ap
Vierailija kirjoitti:
Reagoin aina vatsallani vastoinkäymisiin. Nyt minulla alkoi jatkuvat ilmavaivat. Peppuni rutisee kovaan ääneen koko ajan ja hirveän hajuista kaasua purkautuu pyllystäni kovalla paineella. Mikä avuksi?
Ap
Laita viinipullon korkki takalistoosi tapiksi niin kaasut purkautuvat suun kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainainen yritys pilata äitienpäivä, tai isänpäivä.
Vuodessa on aika monta muuta päivää jolloin voitte valittaa sielunne kyllyydestä. Olkaa edes nämä kaksi päivää hiljaa.
Joka vuosi tämä sama virsi. Miksi pitäisi olla hiljaa? Muistatko edes milloin vietetään lapsettomien päivää?
Juhlapyhät koskettavat monella eri tavalla meitä jokaista, eikä vain sinua perheellisenä. Tahattomasti lapsettomia on paljon, ja on ihan ymmärrettävää että tällaiset päivät kuten isän- ja äitienpäivät voivat tuoda surua. Se ei ole kiusantekoa, kuten ilmeisesti kuvittelet.
Muistin tänään omaa isääni ja edesmenneiden ukkien haudoilla kävin. Mukavaa oli viettää isän ja muun perheen kanssa aikaa, mutta kotiin päästessä hetkellisesti tuli paha mieli. Olemme tahattomasti lapseton pariskunta ja surin sitä, että en pysty miehelleni antamaan mahdollisuutta olla isä. Hän on asian hyväksynyt ja siksi edelleen kanssani, vaikka annoin vuosia sitten mahdollisuuden lähteä jos kokee että haluaa lapsia. Ja edelleen hän voi lähteä halutessaan.
Vaikka olenkin asian hyväksynyt ettei lasta tule enkä ole asian suhteen enää yhtä herkkä kuin aikaisemmin, niin kyllä silti pienimuotoinen kaipuu ja suru tulee tällaisina päivinä. Joka vuosi.
Olen vain todennut, että lapsettomuutta ja sen tuomia tuntemuksia ei voi ymmärtää ennen kuin sen kohtaa itse tai lähipiirissä on lapseton. Hiljaa ei edelleenkään asiasta tarvitse olla, olipa päivä mikä tahansa.No mikähän poru siitä lapsettomien päivästä tulisi, taas itkua siitä mite oikein pitää repiä haavoja auki ja hieroa vielä suolaa perään muistuttamalla lapsettomia lapsettomuudesta. Siitäpä vasta kilarit vedettäisiin.
Mikä v****ki oot?
Lapsettomien päivä on oikeasti olemassa. Eikä sen tarkoitus ole repiä haavoja auki, vaan muistuttaa että kaikille ei siunaannu lasta, vaikka haluaisivat. Toivottavasti lähipiirissäsi ei ole lapsettomia tai lapsista kukaan ei jää lapsettomaksi. Et vaikuta kovin empaattiselta.
T. Eri
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsenteko mitään rakettitiedettä ole. Ahkeraa panemista vain 😎
Voi kun olisi niin helppoa. Täällä kohta kaksi vuotta ahkeraa yrittämistä eikä tulosta. Nyt hoitojen avulla yritetään, muttei vieläkään ole tärpännyt. Kyllä se pahalta tuntuu eikä ne hoidotkaan ilmaisia ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se isänpäivä on juhlimisen arvoinen ja "lapsettomat pilaa päivän!"- ketjut ahdistaa, niin miksi ette tällä hetkellä ole juhlimassa niitä omia isejä tai miehiänne? Niinpä. Todellisuudessa teillä ei taida olla ketään, ketä juhlia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun tietääkseni vaihdevuodet ei ala 33-vuotiaana.
Hedelmöityshoitoon pääsee yksinkin.
Money money.
Sulla on ainakin 7 vuotta aikaa.
Olet väärässä jo ensimmäisessä lauseessa. Jopa 20-vuotiaat naiset voivat kärsiä ennenaikaisesta munasarjojen hiipumisesta. Toiseksi kukaan ei tiedä ulkoapäin paljonko kenelläkin on aikaa lapsen saamiseen. Ei se lapsen saaminen ole mikään itsestäänselvyys. Hedelmöityshoitoihinkin on tietyt kriteerit. Miksi aloit tässä turhaan syyttelemään ap:ta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tietääkseni vaihdevuodet ei ala 33-vuotiaana.
Hedelmöityshoitoon pääsee yksinkin.
Money money.
Sulla on ainakin 7 vuotta aikaa.Olet väärässä jo ensimmäisessä lauseessa. Jopa 20-vuotiaat naiset voivat kärsiä ennenaikaisesta munasarjojen hiipumisesta. Toiseksi kukaan ei tiedä ulkoapäin paljonko kenelläkin on aikaa lapsen saamiseen. Ei se lapsen saaminen ole mikään itsestäänselvyys. Hedelmöityshoitoihinkin on tietyt kriteerit. Miksi aloit tässä turhaan syyttelemään ap:ta?
Lapsettomuudelle voi olla myös muita syitä kuin vaihdevuodet. Juurikin tuo kriteerit hedelmöityshoitoihin, mutta myös erilaiset sairaudet voivat olla este ettei raskautta suositella.
Ihmisillä on hyvin usein käsitys, että lapseton = ei olla pantu tarpeeksi paljon tai ei haluta mennä hedelmöityshoitoihin.
Vierailija kirjoitti:
Jos se isänpäivä on juhlimisen arvoinen ja "lapsettomat pilaa päivän!"- ketjut ahdistaa, niin miksi ette tällä hetkellä ole juhlimassa niitä omia isejä tai miehiänne? Niinpä. Todellisuudessa teillä ei taida olla ketään, ketä juhlia.
isämme ja miehemme ovat tällä hetkellä saunassa, viettävät ansaittua äijähetkeä keskenään. Pöydälle on katettu miehinen illallinen, johon sitten siirtyvät saunottelunsa jälkeen. Meillä kun on ollut tapana isänpäivänä antaa isille äijähetkiä. Aamupäivään asti vietetään perheenä, sitten miehet pääsee vapaalle
Halauksia AP. Tällä palstalla ei kannata kyllä asialle etsiä tukea, ihmiset ovat kummallisen vihamielisiä sekä tahattomasti että vapaaehtoisesti lapsettomia kohtaan. Jos et saa lapsia, niin vittuakos valitat ja jos et halua lapsia, niin miksi muka et, pakko olla itsekäs ja tyhmäkin vielä.
Me yritettiin 3 vuotta joten useampi äitienpäivä, isänpäivä, joulu ja muu mukava juhla meni synkeissä tunnelmissa.
Vierailija kirjoitti:
Halauksia AP. Tällä palstalla ei kannata kyllä asialle etsiä tukea, ihmiset ovat kummallisen vihamielisiä sekä tahattomasti että vapaaehtoisesti lapsettomia kohtaan. Jos et saa lapsia, niin vittuakos valitat ja jos et halua lapsia, niin miksi muka et, pakko olla itsekäs ja tyhmäkin vielä.
Me yritettiin 3 vuotta joten useampi äitienpäivä, isänpäivä, joulu ja muu mukava juhla meni synkeissä tunnelmissa.
ihmiset eivät ehkä jaksa kuunnella ainaista valinttamista ja uhriutumista. Kyse ei ole siitä etteikö (Edes joku lapsellinen) voisi ymmärtää miten paljon lapsettomuus voisi satuttaa, vaan siitä, että normaalipsyykeisen aikuisen luulisi osaavan olla iloinen myös muiden onnesta, eikä oe kivaa, jos joku tulee pilaamaan juhlan sillä, että nostaa tahallisesti itsensä valokeilaan ja alkaa vinkua siitä ettei ehkä koskaan saa itse olla isänpäivä/äitienpäivä juhlinnoissa. ei sillä, ei lapsellistenkaan pidä mieltään pahoittaa siitä, että joku tulee pahoittelemaan omaa lapsettomuuttaan, mutta kun on tällainen tiettyyn aiheeseen rajattu juhlapäivä, niin pitää ymmärtää, että joku sitten hermostuu ja käskee olemaan pilaamatta juhlapäivää omanapaisuudellaan.
yksi sukulaiseni tuli lapsettomaksi lapsena sairastetun sairauden vuoksi, löysi silti ihanan naisen, joka tajuttuaan rakastuneensa lapsettomaan mieheen, päätti, että niin kauan kun rakkautensa kestää, hänkin aikoo olla lapseton, koska ensi sijassa haluaa elää loppuelämänsä juuri tuon miehen kanssa. He ovat aina olleet iloinen pariskunta ja juhlineet täysillä mukana toisten ihmisten lapsibileissä eikä heistä näy surua lapsettomuudesta. He kanavoivat oman lapsettomuussurunsa siihen, että menivät ulkomaille auttamaan isättömiä ja äidittömiä lapsia, ovat aina sanoneet, se on ollut maailman parasta terapiaa ja sen ansiosta ovat oppineet, että vanhempana voi olla niin monella tavalla, ei siihen samoja geenejä tarvita tai synnytyskokemuksia. Ja heistä todellakin näkee, että ovat tasapainossa asian kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Halauksia AP. Tällä palstalla ei kannata kyllä asialle etsiä tukea, ihmiset ovat kummallisen vihamielisiä sekä tahattomasti että vapaaehtoisesti lapsettomia kohtaan. Jos et saa lapsia, niin vittuakos valitat ja jos et halua lapsia, niin miksi muka et, pakko olla itsekäs ja tyhmäkin vielä.
Me yritettiin 3 vuotta joten useampi äitienpäivä, isänpäivä, joulu ja muu mukava juhla meni synkeissä tunnelmissa.
Tämä on kyllä ihan vihon viimeinen paikka missä aloittaisin keskustelun lapsettomuudesta. Näkeehän syyn osasta kommenteista. Haukutaan (tahattomasti) lapsettomia itsekkäiksi, mutta melko itsekästä toimintaa on kommentoida "ole hiljaa asiasta". Ihan kuin se tilanne kenenkään kohdalla sillä paranisi, ja onko tosiaan eri tilanteessa olevilla oikeus sanella keiden pitäisi vaieta ja hävetä?
Ap, jos et vielä ole tutustunut, niin kannattaa tutustua simpukka ry sivuihin. Fb:ssa on myös hyviä vertaistukiryhmiä, sieltä et varmana saa samanlaisia ikäviä ja näsäviisaita kommentteja kuin täällä. Voimia sinulle ja muille, joita tämä päivä koskettaa ikävässä mielessä.
Mua taas surettaa Isänpäivänä se, että isäni kuoli ennen kuin synnyinkään. Kuinka paljon jäi hyviä hetkiä kokematta. Kaipuu on aina. Kuinka vierasta, jota ei ole koskaan nähnytkään voi kaivatakkaan?