Lue keskustelun säännöt.
Lapsettomuus sattuu kipeästi taas tänään
13.11.2022 |
Taas sellainen päivä kun tahaton lapsettomuus satuttaa. Kohta on myös joulu jolloin sama paha olo nostaa päätään. Kiitollinen olen, että omat vanhempani ovat vielä elossa ja sisaruksia on myös, joten en ole yksin näinä hetkinä. Mutta kyllä se sattuu ettei ole sitä omaa perhettä ja joutuu aina katsomaan sivusta kaikkea. Miettii vaan, että milloin on minun vuoro vai ehtiikö sitä tulla koskaan.
N33.
Kommentit (150)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ehdotat ?
Sekä isän -että äitienpäivästä luovutaan, koska sinuun ja johonkin muihin koskee oma tilanne, joihin kukaan näistä ihmisistä ei ole syypää.
Kun sulla ei ole kivaa, ei muillakaan saa olla ?
Hautaudu poteroos surkuttelemaan itseäs ja elämääs ja anna muiden olla.
Turhanpäiväistä vinkumista ja vonkumista kukaan jaksa kuunnella loputtomiin.
Kun sinulle tulee joskus elämässä jokin vakava kriisi tai tuska, toivottavasti ihmiset tulevat vastaavalla lailla sinua tsemppaamaan. Jos vaikka sairastut syöpään, toivottavasti ihmiset tulevat vähättelemään kipujasi ja kuolemanpelkoasi. Toivottavasti et kohtaa yhtäkään empaattista kuuntelijaa, joka kuuntelisi ja tukisi kriisin hetkellä. Toivottavasti kriisisi hetkellä sinua kehotetaan hautautumaan poteroosi surkuttelemaan itseäsi. Sen olet tällaisella asenteella ansainnut.
Siinähän pösilö toivot.
Tuo turhanpäiväinen kitinä ja rutina alkaa olla jo saamarin rasittavaa.
Aina on joku, jonka kipuilujen ja mielipahan takia pitäis muiltakin viedä ilo.
Mene sinä vaan ihan itse sinne poteroos märisemään ja tukehdu sinne.
Ai että sinä et tällä hetkellä kirise ja rutise? 😃 Menes jo siitä keskenäsi
En todellakaan.
Vaikka sinä siellä harhaisessa mielessäsi haluat sen sellaiseksi vääntää ja väkisin kääntää.Nokkeluutesi ei vakuuta.
Mitä sinä tällä hetkellä koko ajan teet? Meuhkaat vauva palstalla, valitat ja kitiset miten pitäisi olla HILJAA. Mitäpä jos aloittaisit sen itse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ehdotat ?
Sekä isän -että äitienpäivästä luovutaan, koska sinuun ja johonkin muihin koskee oma tilanne, joihin kukaan näistä ihmisistä ei ole syypää.
Kun sulla ei ole kivaa, ei muillakaan saa olla ?
Hautaudu poteroos surkuttelemaan itseäs ja elämääs ja anna muiden olla.
Turhanpäiväistä vinkumista ja vonkumista kukaan jaksa kuunnella loputtomiin.
Kun sinulle tulee joskus elämässä jokin vakava kriisi tai tuska, toivottavasti ihmiset tulevat vastaavalla lailla sinua tsemppaamaan. Jos vaikka sairastut syöpään, toivottavasti ihmiset tulevat vähättelemään kipujasi ja kuolemanpelkoasi. Toivottavasti et kohtaa yhtäkään empaattista kuuntelijaa, joka kuuntelisi ja tukisi kriisin hetkellä. Toivottavasti kriisisi hetkellä sinua kehotetaan hautautumaan poteroosi surkuttelemaan itseäsi. Sen olet tällaisella asenteella ansainnut.
Siinähän pösilö toivot.
Tuo turhanpäiväinen kitinä ja rutina alkaa olla jo saamarin rasittavaa.
Aina on joku, jonka kipuilujen ja mielipahan takia pitäis muiltakin viedä ilo.
Mene sinä vaan ihan itse sinne poteroos märisemään ja tukehdu sinne.
Ai että sinä et tällä hetkellä kirise ja rutise? 😃 Menes jo siitä keskenäsi
En todellakaan.
Vaikka sinä siellä harhaisessa mielessäsi haluat sen sellaiseksi vääntää ja väkisin kääntää.Nokkeluutesi ei vakuuta.
Mitä sinä tällä hetkellä koko ajan teet? Meuhkaat vauva palstalla, valitat ja kitiset miten pitäisi olla HILJAA. Mitäpä jos aloittaisit sen itse?
Kohta duuniin muutenkin ...
Tuhlatkaa te muut vaan hyvä päivä täällä vinkumalla ja ulisemalla ...
Onhan tämä jotenkin surkuhupaisaa, että tämä aihe nostattaa erilaisia tunteita. Hyvä niin, vaikka kaikki kommentit eivät ole mieleen. Empatiakyvyttömät nostavat vain ketjua, jolloin muutkin lapsettomat löytää tänne :)
Meuhkaajilla kun on paha itsensä kanssa olla, niin yrittävät kanavoida kokeilemalla josko onnistuisivat osan haavoittuvassa asemassa olevia lyttäämään alas.
Ilmiantakaa vaan suoraan kaikki asiattomat kommentit tai ohittakaa ne. Niihin ei ole mikään pakko reagoida.
Vierailija kirjoitti:
Jos on kaikkensa tehnyt saadakseen lapsen ja sitä ei silti ole saanut kannattaa asia hyväksyä ja miettiä sitä elämää toiselta kantilta. Juhlapyhät voivat olla ihan yhtä merkityksellisiä ilman lastakin.
Ei useimmiten saa elämässä kaikkea mitä haluaa.
Useimmilla ihmisillä on jotain, josta on joutunut vain unelmoimaan. Se olisi hyvä muistaa eikä vain miettiä sitä mistä itse on jäänyt paitsi. Itse olisin halunnut ihanat vanhemmat ja tuntui, että kaikilla muilla oli sellaiset haaveilemani vanhemmat. Enhän asialle mitään voi, joten sen kanssa on vain elettävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on kaikkensa tehnyt saadakseen lapsen ja sitä ei silti ole saanut kannattaa asia hyväksyä ja miettiä sitä elämää toiselta kantilta. Juhlapyhät voivat olla ihan yhtä merkityksellisiä ilman lastakin.
Ei useimmiten saa elämässä kaikkea mitä haluaa.Useimmilla ihmisillä on jotain, josta on joutunut vain unelmoimaan. Se olisi hyvä muistaa eikä vain miettiä sitä mistä itse on jäänyt paitsi. Itse olisin halunnut ihanat vanhemmat ja tuntui, että kaikilla muilla oli sellaiset haaveilemani vanhemmat. Enhän asialle mitään voi, joten sen kanssa on vain elettävä.
Tämä. Harvalla elämä menee niinkuin on haaveillut. Tällöin ulinan ja uhriutumisen sijaan pitää toimia itse niin, että pääsee lähemmäs unelmiaan tai että löytää uusia unelmia. Pakko on aina uhriutua äitien ja isäinpäivinä kun lapsettomulle on ihan oma päivä eli lapsettomien lauantai, joka on viikkoa ennen äitienpäivää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luonto ei enää halua lisää ihmisiä tämän maapallon päälle kärsimään.
Nyt ei siis kannata olla itsekäs.
Voittehan aina adoptoida, maailmasta löytyy paljon orpoja jotka vailla rakkautta.
Siis jos omat itsekkäät geenit eivät ole se tärkein asia.
Se menee ohi ja keski-iässä olet kiitollinen kun ei ole lapsia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luonto ei enää halua lisää ihmisiä tämän maapallon päälle kärsimään.
Nyt ei siis kannata olla itsekäs.
Voittehan aina adoptoida, maailmasta löytyy paljon orpoja jotka vailla rakkautta.
Siis jos omat itsekkäät geenit eivät ole se tärkein asia.
Maailman yleisin harhaluulo. Todellakaan aina ei voi adoptoida. Ota selvää asioista. Adoptio on erittäin tiukasti säädeltyä, kallista ja hidasta touhua.
Vierailija kirjoitti:
Luonto ei enää halua lisää ihmisiä tämän maapallon päälle kärsimään.
Nyt ei siis kannata olla itsekäs.
Voittehan aina adoptoida, maailmasta löytyy paljon orpoja jotka vailla rakkautta.
Siis jos omat itsekkäät geenit eivät ole se tärkein asia.
Totta. Se on hyvin itsekästä tehdä lapsia. Kannattaisi vähän miettiä muutakin kuin niitä omia haluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on kaikkensa tehnyt saadakseen lapsen ja sitä ei silti ole saanut kannattaa asia hyväksyä ja miettiä sitä elämää toiselta kantilta. Juhlapyhät voivat olla ihan yhtä merkityksellisiä ilman lastakin.
Ei useimmiten saa elämässä kaikkea mitä haluaa.Useimmilla ihmisillä on jotain, josta on joutunut vain unelmoimaan. Se olisi hyvä muistaa eikä vain miettiä sitä mistä itse on jäänyt paitsi. Itse olisin halunnut ihanat vanhemmat ja tuntui, että kaikilla muilla oli sellaiset haaveilemani vanhemmat. Enhän asialle mitään voi, joten sen kanssa on vain elettävä.
Tämä. Harvalla elämä menee niinkuin on haaveillut. Tällöin ulinan ja uhriutumisen sijaan pitää toimia itse niin, että pääsee lähemmäs unelmiaan tai että löytää uusia unelmia. Pakko on aina uhriutua äitien ja isäinpäivinä kun lapsettomulle on ihan oma päivä eli lapsettomien lauantai, joka on viikkoa ennen äitienpäivää
Jos olet yhtään ketjua lukenut - ja kun et ilmeisesti ole, niin ymmärtäisit että lapsettomuus kulkee mukana läpi elämän. Oli sen asian sitten hyväksynyt, välillä tulee vastaan asia joka muistuttaa lapsettomuudesta. Onko se sinun mielestä väärin?
Sama koskee mitä tahansa kipeitä asioita elämässä. Jokin tai joku muistuttaa siitä, jolloin ikävät tunteet nousevat pintaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonto ei enää halua lisää ihmisiä tämän maapallon päälle kärsimään.
Nyt ei siis kannata olla itsekäs.
Voittehan aina adoptoida, maailmasta löytyy paljon orpoja jotka vailla rakkautta.
Siis jos omat itsekkäät geenit eivät ole se tärkein asia.
Maailman yleisin harhaluulo. Todellakaan aina ei voi adoptoida. Ota selvää asioista. Adoptio on erittäin tiukasti säädeltyä, kallista ja hidasta touhua.
No senpä takia tulisi juuri oppia elämään ihan itsellistä elämää ilman minun sitä, minun tätä. Pääsee maapallokin helpommalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luonto ei enää halua lisää ihmisiä tämän maapallon päälle kärsimään.
Nyt ei siis kannata olla itsekäs.
Voittehan aina adoptoida, maailmasta löytyy paljon orpoja jotka vailla rakkautta.
Siis jos omat itsekkäät geenit eivät ole se tärkein asia.
Ota adoptiosta selvää! Todellakaan ei voi aina adoptoida. Sitä paitsi adoptiovanhempia on nykyisin enemmän kuin niitä lapsia annetaan adoptioon. Vaikka adoptio-ohjelmaan pääsisit, et välttämättä lasta saa.
Miten pihalla ihminen voi olla?
Lapsettomuus on juhlaa ei koskaan mitään kärsimystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma isä kuollut ja lasten isä häipyi lopullisesti kuvioista 3v sitten, ei ole nähnyt lapsia kertaakaan sen jälkeen, joten on monesta syistä ihmisiä joita asia koskettaa eri tavalla kuin päivää hehkuttavat mainokset tarkoittaa. Kuitenkin on minusta hyvä että isille on päivänsä kuten äideillekin, vaikka meillä ei olekaan ketä juhlia. Pappaa, isää ja isoisää voi kuitenkin muistella kun väkisinkin tulee tämä isät aiheena esiin. Päivän oletuksista korttien ja lahjojen askartelu koulussa tai päiväkodissa on osoittautunut kiusallisimmaksi asiaksi. Tytöt nyt jo niin isoja että askartelevat kenelle haluavat jos on pakko askarrella, mut pojalla jäi paha mieli kun päiväkodilla toiset lapset kyselee että miks ei sun isä tule juhliin ja miksi teet äidille kortin, eikä sijaishoitajat vissiin osanneet mitään järkevää siinä sanoa myöskään kun eivät tunne perhettä ollenkaan 🤔
minulla oli lapsena tuollainen ystävä, jolta isä oli kuollut, kun hän oli jotain 2-3 vuotias. Kun tuli isänpäivä ja koulussa tehtiin kortteja, kysyin miksei hän tee isänpäiväkorttia isälleen, hän kertoi, että koska isä on kuollut. Se oli siinä. En minä tietenkään osannut ajatella, että niin olisi voinut olla, vaikka vaikka siitä joskus olinkin kuullut, että on myös lapsia, joilla ei ole isää. Se asia selvisi siinä. Sitten ryhmässä keksittiin yhdessä, että hän voi silti tehdä kortin isälleen ja sen voi viedä vaikka haudalle (ja niin me teimmekin yhdessä). Lapset yleensä osaavat suhtautua näihin asioihin hyvinkin rationaalisesti ja keksiä myös ratkaisut. Samalla nähtiin, että kenenkään ei tarvitse häpeillä isättömyyttään ja isättömätkin voi ottaa mukaan ihan kaikkeen eikä heitä tarvitse säälitellä (useinhan sanotaan, että sääli on sairautta...).
Kaikella kunnioituksella, mutta ei se sen isättömän päässä ihan näin helposti mene, vaikka siltä näyttäisi. Kyllä lapsi tuntee todennäköisesti vaillejäämistä ja surua asiasta. Vaikka asiaan keksittäisiin ratkaisu käytännön, silti isätön voi hävetä asiaa.
Olen itse kasvanut isättömänä ja häpesin sekä koin olevani erilainen. Isättömyydeen kyselyyn, säälimiseen ja ihmettelyyn törmäsin todella paljon.
Vierailija kirjoitti:
Terveisiä kaikille empatiakyvyttömille vanhemmille, että se teidän asemanne ei ole mitenkään kiveen hakattu ja jonain päivänä voitte itse olla kriisitilanteessa, jopa lapsettomana. Miltä tuntuu, jos sitten tullaan sanomaan, että mitä turhaa siinä itkette ja haluatte viedä toisten onnen vaikkapa jostain isänpäivän vietosta. Kyllä se aikuinen ihminen kestää ihan kaiken, eikö niin??
en minä alkaisi kitisemään ja rutisemaan isän- tai äitienpäivänä, olisipa minulla lapsia tai ei, kuolleita tai eläviä. Olisin käsitellyt traumani sen verran hyvin ettei tarvitsisi rutista pitkin vuotta milloin minäkin erityispäivänä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma isä kuollut ja lasten isä häipyi lopullisesti kuvioista 3v sitten, ei ole nähnyt lapsia kertaakaan sen jälkeen, joten on monesta syistä ihmisiä joita asia koskettaa eri tavalla kuin päivää hehkuttavat mainokset tarkoittaa. Kuitenkin on minusta hyvä että isille on päivänsä kuten äideillekin, vaikka meillä ei olekaan ketä juhlia. Pappaa, isää ja isoisää voi kuitenkin muistella kun väkisinkin tulee tämä isät aiheena esiin. Päivän oletuksista korttien ja lahjojen askartelu koulussa tai päiväkodissa on osoittautunut kiusallisimmaksi asiaksi. Tytöt nyt jo niin isoja että askartelevat kenelle haluavat jos on pakko askarrella, mut pojalla jäi paha mieli kun päiväkodilla toiset lapset kyselee että miks ei sun isä tule juhliin ja miksi teet äidille kortin, eikä sijaishoitajat vissiin osanneet mitään järkevää siinä sanoa myöskään kun eivät tunne perhettä ollenkaan 🤔
minulla oli lapsena tuollainen ystävä, jolta isä oli kuollut, kun hän oli jotain 2-3 vuotias. Kun tuli isänpäivä ja koulussa tehtiin kortteja, kysyin miksei hän tee isänpäiväkorttia isälleen, hän kertoi, että koska isä on kuollut. Se oli siinä. En minä tietenkään osannut ajatella, että niin olisi voinut olla, vaikka vaikka siitä joskus olinkin kuullut, että on myös lapsia, joilla ei ole isää. Se asia selvisi siinä. Sitten ryhmässä keksittiin yhdessä, että hän voi silti tehdä kortin isälleen ja sen voi viedä vaikka haudalle (ja niin me teimmekin yhdessä). Lapset yleensä osaavat suhtautua näihin asioihin hyvinkin rationaalisesti ja keksiä myös ratkaisut. Samalla nähtiin, että kenenkään ei tarvitse häpeillä isättömyyttään ja isättömätkin voi ottaa mukaan ihan kaikkeen eikä heitä tarvitse säälitellä (useinhan sanotaan, että sääli on sairautta...).
Kaikella kunnioituksella, mutta ei se sen isättömän päässä ihan näin helposti mene, vaikka siltä näyttäisi. Kyllä lapsi tuntee todennäköisesti vaillejäämistä ja surua asiasta. Vaikka asiaan keksittäisiin ratkaisu käytännön, silti isätön voi hävetä asiaa.
Olen itse kasvanut isättömänä ja häpesin sekä koin olevani erilainen. Isättömyydeen kyselyyn, säälimiseen ja ihmettelyyn törmäsin todella paljon.
Daa! no shit sherlock!!!! En missään väittänyt, että isänsä menettänyt koulukaverini olisi sillä hetkellä unohtanut koko menetyksensä. Vaan pointti oli se, että vaikka hänen isänsä olikin kuollut, hänellä oli silti syy tehdä se isänpäiväkortti, koska hänelläkin on isä...
Jos ei saa lasta, niin sen on Jumala/evoluutio säätänyt ja ihminen tyytyköön kohtaloonsa
Nämä on vaikeita asioita. Vuosia kärsimme lapsettomuudesta ja raskaiden hoitojen ansiosta saimme vihdoin kaksi lasta. On raskasta kätkeä surunsa mutta on myös raskasta kätkeä onnensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terveisiä kaikille empatiakyvyttömille vanhemmille, että se teidän asemanne ei ole mitenkään kiveen hakattu ja jonain päivänä voitte itse olla kriisitilanteessa, jopa lapsettomana. Miltä tuntuu, jos sitten tullaan sanomaan, että mitä turhaa siinä itkette ja haluatte viedä toisten onnen vaikkapa jostain isänpäivän vietosta. Kyllä se aikuinen ihminen kestää ihan kaiken, eikö niin??
en minä alkaisi kitisemään ja rutisemaan isän- tai äitienpäivänä, olisipa minulla lapsia tai ei, kuolleita tai eläviä. Olisin käsitellyt traumani sen verran hyvin ettei tarvitsisi rutista pitkin vuotta milloin minäkin erityispäivänä
Jos ja ilmeisesti kun sinulla ei asiasta ole minkäänlaista kokemusta, älä tule kirjoittamaan tuollaista.
Jaahas, palstahullut liikenteessä! Ei voi kuin nauraa.
Meuhkataan, miten muut täällä märisevät, vaikka todellisuudessa ovat itse niitä pahempia narisijoita. Olisi puistattavaa jos omassa tuttavapiirissä olisi tuollainen elämään kyllästynyt henkilö, joka valittamisen ilosta valittaa ja yrittää hallita keskustelun aihetta.