Isänpäivä ei ole kaikille kiva päivä, osalla meistä on hirviö isänä. Olkaa kiitollisia hyvistä isistänne!

Vierailija kirjoitti:

Minulla on isä joka välittää vain lapsestani. Minusta ei ennen, ei nyt ja tuskin tulevaisuudessakaan. Yritin ehdottaa yhteistä isänpäivän viettoa, mutta ei halunnut. Haluaa viettää sitä kuulemma lapseni kanssa. Laitoin isänpäivätoivotuksen kuitenkin viestillä, mutta ei vastannut.

Sattuu ihan hirveästi seurata vierestä sitä rakkautta jota hän osoittaa lastani kohtaan, kun itse en ole saanut häneltä ikinä mitään lämpöä, hoivaa tai rakkautta. Mutta rakastan omaa lastani niin paljon että en estä häntä saamasta sitä mistä itse jäin paitsi, vaikka se niin älyttömän pahalta tuntuukin.

Miksi annat sen saada iloa lapsestasi. Nyt niitä rajoja sille tyypille. Sinun lapsi ei ole sen lapsi. Minä en antaisi olla missään tekemisissä lasteni kanssa. 

Mä kyllä tiedän, että kaikilla ei ole ollut hyvä isä. Mulla on ja olen kiitollinen siitä. Kohta lähden käymään isäni luona iltakahvilla, isä on jo 93-vuotias. Mutta en mä ole koskaan kokenut syyllisyyttä siitä, että mulla on hyvä isä. Eikä se, että jollain muulla ei ole ollut hyvää isää, vaikuta mun isänpäivänviettooni millään tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle ei isänpäivä ole ikinä merkannut mitään. Tottakai sitä juhlittiin kun pakko oli ja se oli lähinnä tekopyhää teeskentelyä kaikkine maailman paras isä-kortteineen ja lahjoineen. Loput 364 päivää oli sitten sitä jatkuvaa haukkumista, vittuilua, dokaamista, valehtelua ja huutoa.

Isä jo kuollut ja olen edelleenkin vakuuttunut että vihasi minua.

Eikä kukaan koskaan nähnyt tai kuullut mitään. Ympäristö antaa hiljaisen hyväksynnän, vaikka näkee lapsen itkeneen.

Tämä. Mun surkeista oloista ja kohtelusta tiesi kaikki naapurit ja kaikki sukulaiset ja melko varmasti opettaja koulussa. Kukaan ei tehnyt mitään. Koskaan.

Heikot huoneenlämpöiset ihmiset on avoin ovi saatanalle.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Mä kyllä tiedän, että kaikilla ei ole ollut hyvä isä. Mulla on ja olen kiitollinen siitä. Kohta lähden käymään isäni luona iltakahvilla, isä on jo 93-vuotias. Mutta en mä ole koskaan kokenut syyllisyyttä siitä, että mulla on hyvä isä. Eikä se, että jollain muulla ei ole ollut hyvää isää, vaikuta mun isänpäivänviettooni millään tavalla. 

Koska olet itsekäs omaan napaan tuijottelija. Heikko.

Minulla oli hyvä Isä. On aina.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Mä kyllä tiedän, että kaikilla ei ole ollut hyvä isä. Mulla on ja olen kiitollinen siitä. Kohta lähden käymään isäni luona iltakahvilla, isä on jo 93-vuotias. Mutta en mä ole koskaan kokenut syyllisyyttä siitä, että mulla on hyvä isä. Eikä se, että jollain muulla ei ole ollut hyvää isää, vaikuta mun isänpäivänviettooni millään tavalla. 

Koska olet itsekäs omaan napaan tuijottelija. Heikko.

Ehkä sitten olen, mutta en todellakaan anna joidenkin mulle täysin tuntemattomien miesten pilata mun ja isäni isänpäivänviettoa. 

Itsellä isä oli väkivaltainen mutta oli myös empaattinen.

Äiti tunnekylmä narsisti.

Hirveän vaikeita nämä juhlapyhät ja joulu.

Pitäisi muka olla kiitollinen vanhemmista vaikka meidät nykymittapuun mukaan olisi pitänyt huostaanottaa.

Itse haluan olla vain RAUHASSA.

En ole muistanut isääni koskaan millään tavoin. Yhä edelleen yrittää minua siitä vastuuttaa etten välitä. Mun eka lapsuusmuisto on se kun isäni on tuhannen päissään, yritettiin päästä karkuun siskon kanssa, mutta sai meidät kiinni. Sisko sai selkäänsä, mä olin niin pieni että säästyin. Nää isän ja äitien päivät pitäisi lakkauttaa. Muistaa voi joka päivä. Jos on aihetta.

Hirviö-isä -aloitus sai sitten jäädä. Muut poistetaan. Sairas palsta.

Jep. Omalle isälleni en onnitteluja laita, ei ole hänkään yhteydessä minuun ja hyvä niin.

Vastuuton ja selkärangaton valehtelija joka hylkäsi. Olen sittemmin ymmärtänyt että parempi näin.

Vierailija kirjoitti:

En ole muistanut isääni koskaan millään tavoin. Yhä edelleen yrittää minua siitä vastuuttaa etten välitä. Mun eka lapsuusmuisto on se kun isäni on tuhannen päissään, yritettiin päästä karkuun siskon kanssa, mutta sai meidät kiinni. Sisko sai selkäänsä, mä olin niin pieni että säästyin. Nää isän ja äitien päivät pitäisi lakkauttaa. Muistaa voi joka päivä. Jos on aihetta.

Voisi olla pahan isän tai pahan äidin päivä. Jolloin muistettaisiin vaikka kiinniottamalla ilkimyksiä. Putkaan vuorokaudeksi.

Nostan tätä, koska aihe on jälleen ajankohtainen

Oma isäni kuoli kun olin alaikäinen ja jäin orvoksi. Onneksi silloin ei ollut pidennettyä oppivelvollisuutta ja pääsin heti töihin ja vältin näin orpokodin. Opiskelin sitten myöhemmin. 

Jokaisella on kuitenkin Rakas Isä Taivaassa, Joka rakastaa jokaista ihmistä. 

Vain ihmiset täällä toisiaan satuttavat. 

Minä vietän riemullista Isänpäivää ja jos on varaa ostan jonkun pikkuherkunkin.

Meillä on kuitenkin rauhan aika ja jonkinlainen katto pään päällä tai ainakin oma tila käytössä. Monilla ei ole näitä ylellisyyksiä, siksi on hyvä olla kiitollinen. 

Kuoli jo vuonna 2011, ja jätti viidenkymmenen vuoden elossaolostaan jäljelle vain velkaisen kuolinpesän, itsemurhasotkunsa ja hautajaiset muiden maksettaviksi. Uskoni miehiin ei ole hirveän korkealla.

Niin?

Mun isä vakoili mun äitiä meidän lasten kautta. Kyseli mukamas kiinnostuneena, mitä ollaan tehty ja kenen kanssa yms. Sillon pienenä luulin, että oli kiinnostunut mun asioista, mutta vanhemmiten olen tajunnut, että se halus vaan udella p askaa mun äidistä. Halus jonkunlaisen kiristysaseen äitiä vastaan. Varmaan arvaattekin, että ero oli riitaisa. 

Isänpäivä on mulle aina ollut aika ristiriitainen juhla. Vaikka oma isäni kohteli minua hyvin, hän käyttäytyi äitiäni kohtaan todella törkeästi ja kohteli häntä huonosti. 

Totta!

On kokemusta

Nyt onkin oiva tilaisuus jälleen solvata miehiä.

Nykyaikaa, jokainen ulkoistaa omia traumojaan muille. 

Älä nauti siitä tai tästä, muista että joillain on asiat huonommin.