Lue keskustelun säännöt.
Isänpäivä ei ole kaikille kiva päivä, osalla meistä on hirviö isänä. Olkaa kiitollisia hyvistä isistänne!
13.11.2022 |
Tätä ei kaikki aina jotenkin tajua. Luullaan että kaikilla on hyvä isä jos itsellä on. Näinhän ei ole vaan erittäin isolla osalla on kelvoton, kamala isä. Sama dilemma taitaa olla äitienpäivässä myös.
Ja hyvät isät ovat juhlansa ansainneet, onnea heille! Kaltoinkohtelevat surkeat isät eivät onnittelua ansaitse.
Kommentit (132)
Isänpäivä on hyvien ihmisten juhla. Pahat isät hävetköön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilkeille isille on oma paikka helvetissä.
Jos on huolehtiva äiti, voisi erota ikävästä isästä ja lopettaa ruikuttaminen. Sitten on hankalampi jos ei ole äitiä ja on vain se hirviöisä. Joillakin on tosiaan hirviöäiti, eikä mitään muuta. Joillakin isä on voinut olla ihan kiva, mutta hirviö tullut esiin joitakin kertoja, joka pilasi asian. Kaikki on suhteellista. Ihmisille pitäisi löytää muu ihmiskontakti, joka on hyvä.
Se on vain ja ainoastaan suomalaisen salailukulttuurin tulosta. Ei kaikilla ole mitään hyvää isää, minullakin on hirviöisä jonka narsistiset piirteet ovat tulleet esille lähempänä oletettua kuolemaa. Vastenmielinen äijä joka piinaa perhettäni viimeiseen asti, kaikki uskovat että hän on hyvä mies ja varsinainen marttyyri-isä. Ilman psykoterapiaa en olisi selvinnyt aikuiseksi järjissäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki ole mustavalkoista. Joku isä on voinut olla etäinen, ongelmainen tai hankala mutta on tämän isänpäivän lapsensa kanssa.
Isä voi olla lapselle etäinen mutta silti lapsi voi olla ihan tyytyväinen nähdessään isän isänpäivänä. Yksi isänpäivä ei tosiaan korvaa kuitenkaan mitään.
Tietenkin on. Lapsi on riemuissaan kun saa huomiota vanhemmaltaan, vaikka se vanhempi olisi hakkaava juoppo. Moni hellii jopa kolmekymppiseksi muistoja niistä harvoista hyvistä jutuista, kuvitellen että lapsuus oli hyvä. Sitten jossain vaiheessa alkaa kyseenalaistaa. Ja ne hyvät hetket alkaakin tuntua irvokkailta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paskat, jopa hirviö isät ja mahdollistaja äidit taitaa olla aika yleisiä. Minulla oli isä lapsena täysi hirviö, joka pyrki työstressiä minuun hakkaamalla, äidin katsellessa vierestä. Jos en ollut äidille mieliksi, sanoi hän että nyt saa isä tietää illalla kun tulee kotiin. Joka käytännössä tarkoitti vetää sinua vyötärönkorkuista turpaan.
Kaikilla ei ole suoerisiä. Mut ei sitä kierrettä tarvi jatkaa. Isoisä haukku ilman mitään syytä pojanpoikansa keinussa. Rähisi menemään, ettei siitä ole mihinkään. Huomasi minut ja alkoi mummolle vetää roolia mitäs tänään syödään. Pojan isä samanlainen, kuin isänsä. Huutaa ja rähjää lapsilleen. Eikä mitään osaa opettaa. Pahalta on tuntunut lasten puolesta monta kertaa. Pitääkö tehdä lapsia jos niistä ei tykkää. Tai olla niiden kanssa ulkona jos osaa vain rähjätä.
Onneks omilla vekaroilla on hyvä isä. Vaik eri osoitteessa. Omastakin faijasta löyty hyvää vaik juoppo olikin. Osas antaa hyviä ominaisuuksia perinnökseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset valitsee näitä mielipuolia väkivaltaisia paskiaisia lastensa isiksi. Naiset on enemmän vastuussa.
Vierailija kirjoitti:
Naiset valitsee näitä mielipuolia väkivaltaisia paskiaisia lastensa isiksi. Naiset on enemmän vastuussa.
Tyhmä trolli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi nykymiehissä on myös ahdasmielisiä kuten isänsä, kun piti tulla avarakatseisia, ei jatkaa muiden kovistelumallia. Onko pojasta polvi parantunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki ole mustavalkoista. Joku isä on voinut olla etäinen, ongelmainen tai hankala mutta on tämän isänpäivän lapsensa kanssa.
Isä voi olla lapselle etäinen mutta silti lapsi voi olla ihan tyytyväinen nähdessään isän isänpäivänä. Yksi isänpäivä ei tosiaan korvaa kuitenkaan mitään.
Tietenkin on. Lapsi on riemuissaan kun saa huomiota vanhemmaltaan, vaikka se vanhempi olisi hakkaava juoppo. Moni hellii jopa kolmekymppiseksi muistoja niistä harvoista hyvistä jutuista, kuvitellen että lapsuus oli hyvä. Sitten jossain vaiheessa alkaa kyseenalaistaa. Ja ne hyvät hetket alkaakin tuntua irvokkailta.
Kamalinta on kun lapsi tajuaa aikuisena henkisen tai fyysisen pahoinpitelyn ja laiminlyönnin koko kuvion. Miten se on tuhoavasti vaikuttanut varhaisaikuisuuteen ja koko elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi nykymiehissä on myös ahdasmielisiä kuten isänsä, kun piti tulla avarakatseisia, ei jatkaa muiden kovistelumallia. Onko pojasta polvi parantunut.
Huonoja vanhempia on aina ollut ja tulee aina olemaan. Ei johdu sotatraumoista eikä tiedon puutteesta. Osa ihmisistä vain tykkää kiusata ja nöyryyttää heikompia.
Hyviä vanhempia on myös ollut aina, oli maailma millainen hyvänsä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 4 lasta.. yhden lapsen (on aikuinen 23v) mielestä hänellä on hirviö vanhemmat.
Me emme ole cooleja, rajoitimme hänen elämää, arvostelimme, haukuimme, olemme ilkeitä jneHänen mielestään kaikki hänen ongelmansa ovat meidän vanhempien syy. Ei osaa pitää kiinni kaverisuhteista, ei hallitse rahankäyttöä (mieheni maksoi juuri hänen 4500€ vuokrarästit ja perintätoimistoon menneet sähkö- ja vesimaksut)
Hän saa meiltä joka kk 100-200€ rahaa ja ostamme hänelle vaatteet ja toisinaan ruokaa, kun omat rahat loppuu.Olemme kuulema vanhempina pinnallisia pas-kisisia ja pakotimme lukioon ja AMK opintojen pariin.
Elämä on kurjaa, kun vanhemmat ovat kus*päitä.Todellisuudessa tätä nuorta on kannatettu ja kannustettu. Hän näkee itse tilanteen aivan päinvastoin. Saan viikoittain häneltä haukkumaviestejä, uhkauksia. Kerran tässä oli tehnyt itselleen kasvoihin verinasrmuja ja teki meistä rikosilmoituksen että olemme pahoinpidelleet häntä!
Sitten muutaman päivän päästä tulee hätääntyneitä puheluita, kun rahat on loppu. Anna rahaa, maksa mun laskut jne.
Eli tässäkin tapauksessa varmasti nuoremmat toitottaa joka paikkaan huonoista vanhemmista täyttä tarinaa ja varmasti monet sen uskovat, että huono isä ja huono äiti.
Nuorella on autisminkirjon DG.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle ei isänpäivä ole ikinä merkannut mitään. Tottakai sitä juhlittiin kun pakko oli ja se oli lähinnä tekopyhää teeskentelyä kaikkine maailman paras isä-kortteineen ja lahjoineen. Loput 364 päivää oli sitten sitä jatkuvaa haukkumista, vittuilua, dokaamista, valehtelua ja huutoa.
Isä jo kuollut ja olen edelleenkin vakuuttunut että vihasi minua.
Vierailija kirjoitti:
Miksi nykymiehissä on myös ahdasmielisiä kuten isänsä, kun piti tulla avarakatseisia, ei jatkaa muiden kovistelumallia. Onko pojasta polvi parantunut.
Taitaa olla ne naiset nykysuomessa kun kovistelee aina kun pääsee niskan päälle. Tunnekylmiä pinnallisia kiussajia. Naisen luonne on sellainen ettei haluta armeijaan, todella julma.
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei isänpäivä ole ikinä merkannut mitään. Tottakai sitä juhlittiin kun pakko oli ja se oli lähinnä tekopyhää teeskentelyä kaikkine maailman paras isä-kortteineen ja lahjoineen. Loput 364 päivää oli sitten sitä jatkuvaa haukkumista, vittuilua, dokaamista, valehtelua ja huutoa.
Isä jo kuollut ja olen edelleenkin vakuuttunut että vihasi minua.
Eikä kukaan koskaan nähnyt tai kuullut mitään. Ympäristö antaa hiljaisen hyväksynnän, vaikka näkee lapsen itkeneen.
Joo, moni isä on luonnevikainen, esim narsisteja ja psykopatteja on paljon luultua enemmän, jopa 8-10% väestöstä eikä 4-5% kuten ennen luultiin. Miehissä osuus on naisia isompi.
Narsisti ja psyko on sairas mieleltään ja patologinen häiriökäytös aina päällä, ja tämä haluaa tuhota lapsensa, vahingoittaa lastaan, toivoo lapselleen pahaa ja hädän hetkellä vaan voitonriemuissaan ilkkuu ja pilkkaa sitä kärsivää lasta - vahingossakaan ei auta, vaan oikein toivoo että kärsimys pitkittyy.
Narsisti/psyko on onnellinen voidessan vahingoittaa lastaan.
Mulla tällainen isä. Joudun elämään salatuin tiedoin, numerot estossa, ja joudun muuttamaan aina jos saa osoitteen selville.
Isänpäivä on aika irvokas niille lapsille joilla isä on vastaavaa laatua. Hyvät isät ovat tietenkin päivänsä ansainneet!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei isänpäivä ole ikinä merkannut mitään. Tottakai sitä juhlittiin kun pakko oli ja se oli lähinnä tekopyhää teeskentelyä kaikkine maailman paras isä-kortteineen ja lahjoineen. Loput 364 päivää oli sitten sitä jatkuvaa haukkumista, vittuilua, dokaamista, valehtelua ja huutoa.
Isä jo kuollut ja olen edelleenkin vakuuttunut että vihasi minua.Eikä kukaan koskaan nähnyt tai kuullut mitään. Ympäristö antaa hiljaisen hyväksynnän, vaikka näkee lapsen itkeneen.
Tämä. Mun surkeista oloista ja kohtelusta tiesi kaikki naapurit ja kaikki sukulaiset ja melko varmasti opettaja koulussa. Kukaan ei tehnyt mitään. Koskaan.
Varmasti suuri osa ihmisistä ymmärtää, että näin on. Vaikka tämänkaltaisilla palstoilla tuntuu väliin ymmärrys olevan sitä, että ei tajuta mitään oman kuplan ulkopuolelta
Mullekaan isänpäivä ei merkkaa mitään,silloinkun isä sai olla yhden päivän huomion keskipiste (piti olla muutenkin muina päivinä ja juhlapyhinä) ollaan niin kilttiä, vitsailevaa ja mukavaa seuraavana päivänä taas ollaan kui myrskynmerkki sama myös jouluna äidin mukaan "joulustressiä" mutta tuota "stressiä" ollut sitten jo 30 vuotta minkä ollut naimisissa, meidän isä ei todellakaan ottanut koskaan syliin,lohduttanut, loputonta räyhäämistä ja paasaamista kuinka muut on p"skiaisia, ilkeitä kiusaajia samaan aikaan kun itse lietso itsensä vihaan ja aggressioon asiasta kuin asiasta, ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen kerta kun itkettiin peloissaan. Että hyvää isänpäivää aidosti mukaville iseille.