Isänpäivä ei ole kaikille kiva päivä, osalla meistä on hirviö isänä. Olkaa kiitollisia hyvistä isistänne!

Minulla on isä joka välittää vain lapsestani. Minusta ei ennen, ei nyt ja tuskin tulevaisuudessakaan. Yritin ehdottaa yhteistä isänpäivän viettoa, mutta ei halunnut. Haluaa viettää sitä kuulemma lapseni kanssa. Laitoin isänpäivätoivotuksen kuitenkin viestillä, mutta ei vastannut.

Sattuu ihan hirveästi seurata vierestä sitä rakkautta jota hän osoittaa lastani kohtaan, kun itse en ole saanut häneltä ikinä mitään lämpöä, hoivaa tai rakkautta. Mutta rakastan omaa lastani niin paljon että en estä häntä saamasta sitä mistä itse jäin paitsi, vaikka se niin älyttömän pahalta tuntuukin.

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikki ole mustavalkoista. Joku isä on voinut olla etäinen, ongelmainen tai hankala mutta on tämän isänpäivän lapsensa kanssa.

Isä voi olla lapselle etäinen mutta silti lapsi voi olla ihan tyytyväinen nähdessään isän isänpäivänä. Yksi isänpäivä ei tosiaan korvaa kuitenkaan mitään.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on isä joka välittää vain lapsestani. Minusta ei ennen, ei nyt ja tuskin tulevaisuudessakaan. Yritin ehdottaa yhteistä isänpäivän viettoa, mutta ei halunnut. Haluaa viettää sitä kuulemma lapseni kanssa. Laitoin isänpäivätoivotuksen kuitenkin viestillä, mutta ei vastannut.

Sattuu ihan hirveästi seurata vierestä sitä rakkautta jota hän osoittaa lastani kohtaan, kun itse en ole saanut häneltä ikinä mitään lämpöä, hoivaa tai rakkautta. Mutta rakastan omaa lastani niin paljon että en estä häntä saamasta sitä mistä itse jäin paitsi, vaikka se niin älyttömän pahalta tuntuukin.

Pystyn samaistumaan tunteisiisi.

Mulla hirviö isänä,narsisti psykopaatti, ihmeissäni lukenut näitä isänpäivä ketjuja, monilta puuttuu synpatia ja empatia muita kohtaan ,kukaan ei ole kieltänyt juhlimasta isänpäivää jos sanoo ettei itse juhli eikä isänpäivä merkitse mitään.

Joistakin miehistä ei koskaan tule isiä vaikka hedelmöittäisivätkin naisen lapsensa äidiksi.

Pysyvät kypsymättöminä räkänokkina, ikuisina "jätkinä" jotka eivät osaa olla lapsen kanssa. Annetaan katsoa Squid Gamea ja muita iktasoon nähden täysin sopimatonta materiaalia, eikä mieleen juolahda että lapsi on vasta lapsi ja ei osaa käsitellä aikuisten maailmaa mitenkään eikä millään tasolla.

Nämä jätkät eivät ikinä yllä miehuuteen, kypsäksi täysikasvuiseksi vastuuta ottavaksi mieheksi, mitä isyys vaatii.

Samoin on naisiakin jotka pysyvät ikuisina itsekkäinä teineinä henkisesti,

"me ollaan niinku siskot" -äiteinä lapsilleen, käydään oluisilla terassilla heti kun lapsen ikä antaa myöden, jaetaan miesongelmat ja talousongelmat, rahaa vipataan heti kun lapsi alkaa tienaamaan.

Suurin osa kuitenkin on hyviä isiä ja äitejä, ei tämä maailma muuten pyörisi.

Ja sitä on syytäkin juhlia.

Vierailija kirjoitti:

Hyviä isiä kuuluu juhlia, MUTTA samalla pitää ymmärtää että kaikki isät ei ole normaaleita eikä hyviä isiä. Minuakin ärsyttää se miten lehdet hehkuttaa sitä tarinaa että 100% isistä on hyviä isiä. Kun niin ei ole.

Ymmärrän hyvin että tämä on se asia mikä ärsyttää esim väkivaltaisten hullujen isien aikuisia lapsia. Ikäänkuin heidänkin isänsä siinä samalla ylennetään loisto-isäksi vaikka näin ei ole.

Pitääkö isän- ja äitienpäivän kunniaksi muistellakin niitä huonoja isiä ja äitejä? Toivoakseni suurimmalla osalla on hyvät sellaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai että on olemassa myös huonoja vanhempia??? Tajunnanräjäyttävää, enpä ole tullut ajatelleeksi.

Todella ikävää, jos joillakin on hirveä isä tai äiti tai molemmat vanhemmat. Teissä on kuitenkin monesti se ongelma, että koska teillä on ollut huono vanhempi tai surkea lapsuus, niin se asia esitetään hieman syyllistäen niille, joilla asiat on ollut kunnossa. Menkää terapiaa puhumaan päänne selväksi.

Itsellä on ollut huippuvanhemmat ja isovanhemmat. Olen kyllä aina ollut todella tietoinen, että kaikilla näin ei ole. En silti ymmärrä, että miksi minun pitäisi siitä kuitenkin olla muistuttamassa itseäni ihan joka hetki ja potea syyllisyyttä.

Olet tyypillinen ylimielinen hyväosainen. etkä tajua mistään mitään, huonoa lapsuutta koskien.

Trauma ei lähde koskaan pois. Ei terapiassakaan. Sen kanssa voi elää mutta se on silti muistona joka hengenvedossa, sydämenlyönnissä, ajatuksissa. Voi kun te luulette että asia on niin helppoa että käy terapiassa ja asia pyyhkiytyy pois. Ei se mene noin, vain todella naiivi typerys ajattelee noin.

Mutta jatka pumpulipallo elämääsi, me emme häiritse sinun ylivertaisuuden tunteitasi tämän enempää. Onneksi en tunne sinua, sillä liki aina lempeimpia ja empattisimpia ovat ne jotka ovat kokeneet kovia. Tästä oli taannoin tutkimuskin että hyväosaiset on kaikkein empatiakyvyttömiä. Sinähän sen näytit toteen juuri.

Jep saman huomannut että hyväosaiset on empatiakyvyttömiä ja suorastaan nauttivat ilkeilystä niitä kohtaan jotka muutenkin voi huonosti, ne ei kestä pienintäkään asiaa mikä menee pieleen niiden omassa pumpulikuplassa olkoot vaikka pieleen mennyt meikki tai rikkinäinen puhelin niille nuo asiat on elämää suuremmat traumat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai että on olemassa myös huonoja vanhempia??? Tajunnanräjäyttävää, enpä ole tullut ajatelleeksi.

Todella ikävää, jos joillakin on hirveä isä tai äiti tai molemmat vanhemmat. Teissä on kuitenkin monesti se ongelma, että koska teillä on ollut huono vanhempi tai surkea lapsuus, niin se asia esitetään hieman syyllistäen niille, joilla asiat on ollut kunnossa. Menkää terapiaa puhumaan päänne selväksi.

Itsellä on ollut huippuvanhemmat ja isovanhemmat. Olen kyllä aina ollut todella tietoinen, että kaikilla näin ei ole. En silti ymmärrä, että miksi minun pitäisi siitä kuitenkin olla muistuttamassa itseäni ihan joka hetki ja potea syyllisyyttä.

Olet tyypillinen ylimielinen hyväosainen. etkä tajua mistään mitään, huonoa lapsuutta koskien.

Trauma ei lähde koskaan pois. Ei terapiassakaan. Sen kanssa voi elää mutta se on silti muistona joka hengenvedossa, sydämenlyönnissä, ajatuksissa. Voi kun te luulette että asia on niin helppoa että käy terapiassa ja asia pyyhkiytyy pois. Ei se mene noin, vain todella naiivi typerys ajattelee noin.

Mutta jatka pumpulipallo elämääsi, me emme häiritse sinun ylivertaisuuden tunteitasi tämän enempää. Onneksi en tunne sinua, sillä liki aina lempeimpia ja empattisimpia ovat ne jotka ovat kokeneet kovia. Tästä oli taannoin tutkimuskin että hyväosaiset on kaikkein empatiakyvyttömiä. Sinähän sen näytit toteen juuri.

Ah, taas tää klassikko, että jos on ollut hyvät vanhemmat, niin ei ole voinut kokea mitään vastoinkäymisiä elämässä. Niinpä niin. Minulla kuoli isosisko kun olin 10 vuotta, mutta koska suhteeni vanhempiin olivat hyvät, niin sehä ei ole yhtä paha asia kuin jos minulla olisi ollut paska perhedynamiikka. Muistan kun koulussa puhuttiin joulusta kavereiden kesken ja totesin, että on ristiriitaiset fiilikset kun on ensimmäinen joulu ilman siskoa. Niin siihen juuri sain tällaiselta huonon isä suhteen omaavalta kommentin, etten saisi ruikuttaa koska sentään minulla on kivat vanhemmat. Ihan ku se poistaisi sitä menetystä.

Meillä meni lamassa myös aivan kaikki, on ollut sairastelua ja vaikka mitä.

Ero sussa ja mussa on vaan se, että jos joku kertoo mitä kaikkea oli varaa tehdä lapsena tai kuinka kivaa on kun on siskon kanssa samanikäiset lapset, niin mä en kommentoi siihen "no meilläpä ei ollut lapsena varaa mihinkään" tai "niin, kivaahan se varmaan on jos sisko on elossa" tyylisiä katkeransuloisia kommentteja.

Empatia on muuten vastavuoroista ja siihen kuuluu myös se, että osaa olla onnellinen muiden puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on isä joka välittää vain lapsestani. Minusta ei ennen, ei nyt ja tuskin tulevaisuudessakaan. Yritin ehdottaa yhteistä isänpäivän viettoa, mutta ei halunnut. Haluaa viettää sitä kuulemma lapseni kanssa. Laitoin isänpäivätoivotuksen kuitenkin viestillä, mutta ei vastannut.

Sattuu ihan hirveästi seurata vierestä sitä rakkautta jota hän osoittaa lastani kohtaan, kun itse en ole saanut häneltä ikinä mitään lämpöä, hoivaa tai rakkautta. Mutta rakastan omaa lastani niin paljon että en estä häntä saamasta sitä mistä itse jäin paitsi, vaikka se niin älyttömän pahalta tuntuukin.

Miksi lapsi ei vietä isänpäivää isänsä kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai että on olemassa myös huonoja vanhempia??? Tajunnanräjäyttävää, enpä ole tullut ajatelleeksi.

Todella ikävää, jos joillakin on hirveä isä tai äiti tai molemmat vanhemmat. Teissä on kuitenkin monesti se ongelma, että koska teillä on ollut huono vanhempi tai surkea lapsuus, niin se asia esitetään hieman syyllistäen niille, joilla asiat on ollut kunnossa. Menkää terapiaa puhumaan päänne selväksi.

Itsellä on ollut huippuvanhemmat ja isovanhemmat. Olen kyllä aina ollut todella tietoinen, että kaikilla näin ei ole. En silti ymmärrä, että miksi minun pitäisi siitä kuitenkin olla muistuttamassa itseäni ihan joka hetki ja potea syyllisyyttä.

Olet tyypillinen ylimielinen hyväosainen. etkä tajua mistään mitään, huonoa lapsuutta koskien.

Trauma ei lähde koskaan pois. Ei terapiassakaan. Sen kanssa voi elää mutta se on silti muistona joka hengenvedossa, sydämenlyönnissä, ajatuksissa. Voi kun te luulette että asia on niin helppoa että käy terapiassa ja asia pyyhkiytyy pois. Ei se mene noin, vain todella naiivi typerys ajattelee noin.

Mutta jatka pumpulipallo elämääsi, me emme häiritse sinun ylivertaisuuden tunteitasi tämän enempää. Onneksi en tunne sinua, sillä liki aina lempeimpia ja empattisimpia ovat ne jotka ovat kokeneet kovia. Tästä oli taannoin tutkimuskin että hyväosaiset on kaikkein empatiakyvyttömiä. Sinähän sen näytit toteen juuri.

Jep saman huomannut että hyväosaiset on empatiakyvyttömiä ja suorastaan nauttivat ilkeilystä niitä kohtaan jotka muutenkin voi huonosti, ne ei kestä pienintäkään asiaa mikä menee pieleen niiden omassa pumpulikuplassa olkoot vaikka pieleen mennyt meikki tai rikkinäinen puhelin niille nuo asiat on elämää suuremmat traumat.

Hyvät suhteet vanhempiin ei ole sama asia kuin hyväosaisuus. Käsittääkseni niilläkin joilla on kaikki muut resurssit kunnossa on usein just niitä kpäisimpiä vanhempia. Sä dissaat täällä jengiä pumpulissa elämisestä, mutta ehkä tekis sullekin hyvää tulla joskus sieltä sadepilven alta pois. Asiat ei oo niin mustavalkoisia.

Vierailija kirjoitti:

hankkiutuiko äitisi salaa raskaaksi valehtelemalla pillereistä tai tekemällä kondomiin reikiä vai miksi tunnet itsesi ei-halutuksi lapseksi, jota isäsi ei arvosta?

Tai sitten on käenpoikanen, mutta siinä tapauksessa kasvatti-isä ei ole syyllinen, vaan äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikki ole mustavalkoista. Joku isä on voinut olla etäinen, ongelmainen tai hankala mutta on tämän isänpäivän lapsensa kanssa.

Isä voi olla lapselle etäinen mutta silti lapsi voi olla ihan tyytyväinen nähdessään isän isänpäivänä. Yksi isänpäivä ei tosiaan korvaa kuitenkaan mitään.

Oma lapseni kutsui miesystävääni isäksi viime talvena. Se saattoi olla myös vahinko. En tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on 4 lasta.. yhden lapsen (on aikuinen 23v) mielestä hänellä on hirviö vanhemmat.

Me emme ole cooleja, rajoitimme hänen elämää, arvostelimme, haukuimme, olemme ilkeitä jne

Hänen mielestään kaikki hänen ongelmansa ovat meidän vanhempien syy. Ei osaa pitää kiinni kaverisuhteista, ei hallitse rahankäyttöä (mieheni maksoi juuri hänen 4500€ vuokrarästit ja perintätoimistoon menneet sähkö- ja vesimaksut)

Hän saa meiltä joka kk 100-200€ rahaa ja ostamme hänelle vaatteet ja toisinaan ruokaa, kun omat rahat loppuu.

Olemme kuulema vanhempina pinnallisia pas-kisisia ja pakotimme lukioon ja AMK opintojen pariin.

Elämä on kurjaa, kun vanhemmat ovat kus*päitä.

Todellisuudessa tätä nuorta on kannatettu ja kannustettu. Hän näkee itse tilanteen aivan päinvastoin. Saan viikoittain häneltä haukkumaviestejä, uhkauksia. Kerran tässä oli tehnyt itselleen kasvoihin verinasrmuja ja teki meistä rikosilmoituksen että olemme pahoinpidelleet häntä!

Sitten muutaman päivän päästä tulee hätääntyneitä puheluita, kun rahat on loppu. Anna rahaa, maksa mun laskut jne.

Eli tässäkin tapauksessa varmasti nuoremmat toitottaa joka paikkaan huonoista vanhemmista täyttä tarinaa ja varmasti monet sen uskovat, että huono isä ja huono äiti.

Nuorella on autisminkirjon DG.

Lakatkaa herranjumala mahdollistamasta, noin ei voi jatkua oli diagnoosi sitten mikä tahansa. Se on varmasti hirveää seurata oman lapsen sekoilua ja syöksykierrettä mutta jossain vaiheessa ne rajat on laitettava. Ei voi olla niin ettei teoilla ole mitään seurauksia. En tiedä mikä kaikki on mennyt pieleen ja mietityttää onko tuossa edes diagnoosi oikea (kuullostaa niin vahvasti epävakaalta persoonallisuushäiriöltä, se ja myös päihteet voi olla kyseessä autismikirjon lisäksi.) Joskus vaan ihmisen on mentävä täysin pohjalle ennen kuin mitään henkistä kasvua ja kehitystä voi tapahtua.

Vierailija kirjoitti:

Olen viimeksi tavannut isejä kotioloissaan silloin kun olin itse lapsi ja vierailen kavereiden kotona. Omien havaintojen mukaan isät oli yleensä mukavia ja rentoja ja äidit oli takakireitä, usein nalkuttavia.

Kumpi vanhemmista oli sinun kavereiden suosikki? Se ratkaisee kumpi on se parempi vanhempi. Toivottavasti kaikilla molemmat oli yhtä suosikkeja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen viimeksi tavannut isejä kotioloissaan silloin kun olin itse lapsi ja vierailen kavereiden kotona. Omien havaintojen mukaan isät oli yleensä mukavia ja rentoja ja äidit oli takakireitä, usein nalkuttavia.

Kumpi vanhemmista oli sinun kavereiden suosikki? Se ratkaisee kumpi on se parempi vanhempi. Toivottavasti kaikilla molemmat oli yhtä suosikkeja. 

Ei asioita voi vertailla noin. Esimerkiksi äitini vei minut ja kaverini uimaan. Isäni taas saattoi heittää hyvän vitsin mutta välillä meni putki päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikki ole mustavalkoista. Joku isä on voinut olla etäinen, ongelmainen tai hankala mutta on tämän isänpäivän lapsensa kanssa.

Isä voi olla lapselle etäinen mutta silti lapsi voi olla ihan tyytyväinen nähdessään isän isänpäivänä. Yksi isänpäivä ei tosiaan korvaa kuitenkaan mitään.

Oma lapseni kutsui miesystävääni isäksi viime talvena. Se saattoi olla myös vahinko. En tiedä.

Tämä saattoi olla myös inhimillinen vahinko joten miksi alapeukuttaa. Isä on aina isä vaikka oli sitten etäinen isä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on 4 lasta.. yhden lapsen (on aikuinen 23v) mielestä hänellä on hirviö vanhemmat.

Me emme ole cooleja, rajoitimme hänen elämää, arvostelimme, haukuimme, olemme ilkeitä jne

Hänen mielestään kaikki hänen ongelmansa ovat meidän vanhempien syy. Ei osaa pitää kiinni kaverisuhteista, ei hallitse rahankäyttöä (mieheni maksoi juuri hänen 4500€ vuokrarästit ja perintätoimistoon menneet sähkö- ja vesimaksut)

Hän saa meiltä joka kk 100-200€ rahaa ja ostamme hänelle vaatteet ja toisinaan ruokaa, kun omat rahat loppuu.

Olemme kuulema vanhempina pinnallisia pas-kisisia ja pakotimme lukioon ja AMK opintojen pariin.

Elämä on kurjaa, kun vanhemmat ovat kus*päitä.

Todellisuudessa tätä nuorta on kannatettu ja kannustettu. Hän näkee itse tilanteen aivan päinvastoin. Saan viikoittain häneltä haukkumaviestejä, uhkauksia. Kerran tässä oli tehnyt itselleen kasvoihin verinasrmuja ja teki meistä rikosilmoituksen että olemme pahoinpidelleet häntä!

Sitten muutaman päivän päästä tulee hätääntyneitä puheluita, kun rahat on loppu. Anna rahaa, maksa mun laskut jne.

Eli tässäkin tapauksessa varmasti nuoremmat toitottaa joka paikkaan huonoista vanhemmista täyttä tarinaa ja varmasti monet sen uskovat, että huono isä ja huono äiti.

Nuorella on autisminkirjon DG.

Tai sittten nuorella on vain ymmärtämättmät vanhemmat. En ikinä kirjoittaisi lapsestani tuohon sävyyn, vaikka olisi kuinka huonosti käyttäytyyt.

Käytiin miehen ja lapsemme kanssa raflassa syömässä ja käveltiin tosta puiston läpi, niin siellä miehen isä kavereidensa kanssa juomassa viinaa puistossa ja mölisemässä. Joka isänpäivä minulle tulee surullinen olo mieheni puolesta. Mies kävi toivottamassa hyvää isänpäivää ja  halas ja sanoi, että älä juo itseäsi liian humalaan. Se on vaan kauheaa katsoa. Hänen isä on alkoholisti. Kyllä miehen isälle menee se aina tunteisiin, mutta minkäs hän sairaudelleen mitään voi. Kun hän kuitenkin myös näki lapsenlapsensa etäältä ja katsoi meitä, niin tuli itkunen olo. Se hiljasuus mikä siinä juopporingissä oli, niin kaikkihan he ymmärsivät.

Mun oma isä oli ankara kännissä räyhääjä, mut mä ite oon myös isä niin siks isänpäivä on kiva päivä.

Vierailija kirjoitti:

Ai mitä yksi päivä merkitsee muiden joukossa? Joillain voi olla omasta lapsuudestaan isän toimesta tehtyjä pahoinpitelyitä, heitteillejättöjä ym. traumoja muistissa, ja ko. muistot heräävät "eloon" isänpäivänä, jolloin isiä traditionaalisesti kuuluisi "juhlistaa" - synnyttää se äärimmäisen ristiriitaisen olon ja on siten äärimmäisen triggeröivä päivä. Vain empatiakyvytön ihminen sanoo jotain noin vähättelevää kuin "se on vain se yksi päivä vuodesta" - niinkö sanoisit koulumurhista selvinneelle, traumatisoituneelle nuorelle ihmisellekin ko. kouluampumisen vuosipäivänä? "Se on vaan yksi päivä muiden joukossa"?

Taisit kiskaista herneen nenään väärin ymmärtämästäsi kommentista. Kyse oli siitä että isänpäivä ei merkitse mitään vaikka silloin isä olisi mukava, jos se on kaikkina muina päivinä hirviö. Kannattaa oikeasti lukea kunnolla.