Isänpäivä ei ole kaikille kiva päivä, osalla meistä on hirviö isänä. Olkaa kiitollisia hyvistä isistänne!

Ei kuulu päiväkodin tehtäviin opettaa lapsia tekemään isäinpäiväkortteja. Johan Jeesuskin sanoi, että teillä on vain yksi Isä, hän, joka on taivaissa.

Hirviöitä on lasten saduissa. Kaikki isät ovat ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Nykyaikaa, jokainen ulkoistaa omia traumojaan muille. 

Älä nauti siitä tai tästä, muista että joillain on asiat huonommin.

Älä tunne myötätuntoa niitä kohtaan, jotka eivät ole olleet yhtä onnekkaita kuin sinä?

Usein tuntuu, että asiat halutaan lakaista maton alle nimenomaan sen takia, että silloin niihin ei tarvitse puuttua eikä vaikutusta tarvitse tunnistaa. Voi silmät kirkkaina hokea, että "kaikilla on Suomessa samat mahdollisuudet ja se on itsestä kiinni, miten niitä hyödynnät". "Menisit sinäkin töihin". "Laihtuminen on helppoa - kulutat vaan enemmän kuin syöt!".

Voi jättää huomiotta traumojen vaikutuksen mielenterveyteen, fyysiseen terveyteen, jaksamiseen, keskittymiskykyyn, kykyyn muodostaa parisuhteita, kykyyn sitoutua opiskelu- tai työpaikkoihin. Kaikki on kato ihan vaan itsestä kiinni! Sen kun meet ja teet! Ja mitään apua on turha odottaa, koska en itsekään tarvinnut.

Yrittämisen lopettamista ja traumoille antautumista en itsekään kannata, mutta paljonko hyvää kuolleen hevosen ruoskiminen tuottaa? Myötätunto ja kannustus ei maksa mitään. Kukaan meistä ei selviä täällä yksin.

Joo, voi kun olisinkin saanut hyvän isän. Oma isä on itsekäs alkoholisti, joka ei välitä muista. Sai kyllä aina työnsä hoidettua, mutta kaikki viikonloput, juhlapyhät ja sukulaisjuhlat vietti aina kännissä. Olimme hiljattain ulkomailla sukulaisen luona käymässä, ja samalla juhlistimme mun syntymäpäivää. Isäni pilasi sen haukkumalla kännissä ravintolan henkilökuntaa, kun olimme syömässä illallista. Joi itse koko seurueelle tarkoitetun viinipullon, eikä välittänyt, vaikka suoraan sanoin että hänen käytöksensä pilaa minun syntymäpäiväni. Silloin viimeistään tuli seinä vastaan ja tajusin, että tämä tyyppi ei välitä kenestäkään muusta kuin itsestään. Hänen itsekäs ja röyhkeä käytöksensä suututtaa minua. Hän haluaa olla huomion keskipiste, ja kenelläkään toisella ei ole väliä. Mua ei kiinnosta, vaikka hänellä olisikin "ongelmia", minkä takia juo - menisi sitten terapiaan, eikä aiheuttaisi käytöksellään häpeää toisille. Hän osaa uhriutua, niin kuin kaikki päihdeongelmaiset. Oon muutaman kerran sanonut hänelle hänen juomisestaan suoraan, milloin hän on raivostunut ("miten se on muka alkoholismia kun minä juon yhden oluen") ja haukkunut minut kännissä pystyyn. Jälkeenpäin selvinpäin on sitten kiistänyt sanoneensa mitään ja haukkunut minut valehtelijaksi. Oma isäni on puhunut minulle niin rumasti, etten pysty antamaan sitä anteeksi. Viimeksi matkalla ei välittänyt yhtään, mitä minä halusin tehdä omana syntymäpäivänäni, vaan valitti koko ajan etsien baaria ja valitti, kun me muut ei haluttu lähteä keskellä päivää baariin istumaan. Minusta alkoholismi ei ole sairaus. Ei, syöpä on sairaus. Alkoholismi on pelkästään itsekkyyttä ja välinpitämättömyyttä läheisiä ja toisia kohtaan. 

En onnittele isääni isäinpäivänä. En halua muutenkaan enää olla hänen kanssaan missään tekemisissä, ja joulukin ahdistaa jo valmiiksi. Ihmiset, älkää hankkiko lapsia, jos olette päihdeongelmaisia ja ette suostu hylkäämään päihteitä, kun hankitte lapsen. Jos ette pysty käyttäytymään järkevästi, kun olette juoneet, niin älkää juoko. Lapsi ansaitsee ja tarvitsee raittiin ja terveen aikuisen, koko elämänsä ajan. 

Isäni on narsisti, johon on myös osa perheen ulkopuoleltakin katkonut välit. Äitini sitävastoin on sydämellinen ihminen, mistä olen kiitollinen.

Kylläpä tässä taas lyödään isiä kuin vierasta sikaa (miksi sitäkään pitäisi lyödä?). Joo joo, varmaankin tosiaan 80% isistä on ollut narsisti-hakkaaja-pedofiili-juoppoja paitsi toki Porvoossa. Uskoo ken tahtoo.

Et viitsisi näin halveksua meidän kulttuuria, kiitollisuus ei ole mikään hyve tänä päivänä

Up

Kaikilla teillä on ihminen isänä. Hirviöitä on vain lasten saduissa.

Kaikki isät eivät ole hyviä, kaikki äidit eivät ole hyviä, edes kaikki lapset eivät ole hyviä. Kuka sitten mistäkin syystä, mutta näin on ja on aina ollut.

Mutta nykyään vaaditaan kyllä jo hieman ylenpalttistakin sensitiivisyyttä. Ei saa kysyä haluaisitko joskus lapsia, kun ei voi tietää onko se kipeä aihe. Ei saa onnitella äitejä eikä isiä, kun se voi olla kipeä aihe. Ei saa toivottaa hyvää joulua, kun sen juhliminen ei ole mikään itsestäänselvyys ja lisäksi sekin on monelle pahoinvoinnin aikaa. Aina pitää muistaa ottaa kaikki erilaiset tilanteet huomioon, tai olla sanomatta mitään.

Kaikilla meillä varmaan on omat kipukohtamme. Mutta jos itse kärsimme niistä vuodesta toiseen yrittäen hallita vain ympäristöämme, kannattaa ehdottomasti yrittää työstää asiaa tavalla tai toisella.

Omaa isääni en tule huomenna muistamaan, mutta todella monella muulla on siihen kaikki mahdolliset syyt. Onnekkaat näyttäkööt onnensa taas huomenna, hymyilen mukana.

Mulla on ristiriitaiset tunteet isänpäivästä, koska oma, nykyään hoitolaitoksessa oleva isäni on aina ollut oikein hyvä isä, vähän eteinen ja ei avoilesti niin tunteita osoittava, mutta sellainen perinteinen lapsistaan huolehtiva ja hyvä isä kuitenkin.

Mutta lasteni isä taas ei pidä lapsiinsa juuri mitään yhteyttä eikä tapaa heitä kuin pari kertaa vuodessa jos sitäkään. Lapset ovat asian jo hyväksyneet tai ainakin tilanteeseen tottuneet, toinen helpomman, toinen vaikeamman kautta mutta juuri isänpäivät ja muut tilanteet, joissa muut juhlivat isäänsä ja viettävät tämän kanssa laatuaikaa, tuovat "melkekn isättömyyden" traumat pintaan. Siksi minunkin on vaikea puhua isänpäivästä lasten kuullen tai juhlistaa omaa isääni, kun se lapsilleni vain korostaa sitä, miten huono isä heillä on. Olisi helpompaa, jos koko isää ei olisi ollenkaan tai hän ei olisi ikinä missään yhteydessä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on 4 lasta.. yhden lapsen (on aikuinen 23v) mielestä hänellä on hirviö vanhemmat.

Me emme ole cooleja, rajoitimme hänen elämää, arvostelimme, haukuimme, olemme ilkeitä jne

Hänen mielestään kaikki hänen ongelmansa ovat meidän vanhempien syy. Ei osaa pitää kiinni kaverisuhteista, ei hallitse rahankäyttöä (mieheni maksoi juuri hänen 4500€ vuokrarästit ja perintätoimistoon menneet sähkö- ja vesimaksut)

Hän saa meiltä joka kk 100-200€ rahaa ja ostamme hänelle vaatteet ja toisinaan ruokaa, kun omat rahat loppuu.

Olemme kuulema vanhempina pinnallisia pas-kisisia ja pakotimme lukioon ja AMK opintojen pariin.

Elämä on kurjaa, kun vanhemmat ovat kus*päitä.

Todellisuudessa tätä nuorta on kannatettu ja kannustettu. Hän näkee itse tilanteen aivan päinvastoin. Saan viikoittain häneltä haukkumaviestejä, uhkauksia. Kerran tässä oli tehnyt itselleen kasvoihin verinasrmuja ja teki meistä rikosilmoituksen e

Sorry, mutta ei osu autismin kirjon diagnoosiin. Muuten hyvä provo sulta.