Hesarissa taas tyypillinen juhlapävän kolumni: isänpäiväkorttien teko on lopetettava päiväkodeissa ja kouluissa

Minkälainen yhteiskunta on, jos kaikki tekeminen sovitetaan vähemmistöjen, tai jonkun yksittäisen mielensäpahoittajan edoilla?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä televisiosta pitäisi lopettaa lastenohjelmien esittäminen kokonaan sillä kukaan ei ajattele miten pahalta niiden näkeminen televisio-ohjelmissa tuntuu lapsettomille?

Sanomalehtien pitäisi myös harkita sitä miten mitätöiviltä tällaiset artikkelit tuntuvat perheissä joissa isä on vahvasti arjessa mukana.

Minun lasteni isä ei kyllä millään tavalla kokenut kolumnia mitätöivänä. Ehkä perheiden pitäisi yhdessä pohtia, miten isyyttä voitaisiin perhepiirissä vahvistaa, jos yksi kolumni sen mitätöi.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen miesvihaoksennus Hesarilta isänpäivän kunniaksi. Hyvä syy isille etsiä parempaa luettavaa tuleviksi vuosiksi.

Onneksi lopetin tilaukseni jo, kun oli pahin mammutus vaihe heillä päällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan älytöntä.

Aloitin koulun 1973 ja luokallani oli yksi poika, jonka isä oli kuollut. Kun muut teimme kortin isälle isänpäivän lähestyessä, poika teki kortin äidilleen. Ei ongelmaa.

Meillä oli luokassa pari lasta, joiden isä oli kuollut, ja muistan kyllä yhden tytön katseen isän kuolemaa seuraavana isänpäivänä.

Ja sitten oli yksi lapsi, jonka isästä ei ollut mitään tietoa, ja äiti eli toisella paikkakunnalla uuden perheen kanssa. Hän askarteli mummolle ja ukille, jotka onneksi olivat melko hyväkuntoisia ja kasvattivat hänet. Harva nykypäivän ihminen tajuaa, millainen tabu au-lapset olivat vielä 1970-luvulla.

Kyllä tajuan, olen syntynyt 1968. Mutta nyt eletään tätä hetkeä eikä se ole mikään tabu vaan tavallinen tilanne.

Ja silti vieläkin askarrellaan isälle eikä rakkaalle aikuiselle.

Koska isänpäivänä muistetaan sitä rakasta isää.

Ja sekö estyy jos koulussa ei tehdä korttia?

Ei, mutta ei ole mitään todellista syytä kortin tekemättä jättämiseenkään.

Siinä on ihan tarpeeksi syytä että jollekin lapselle tuotetaan epämukava olo.

Minulle tuli epämukava olo siitä kun näin muita lapsia isiensä kanssa kaupungilla ja kavereiden luona kyläillessä. Miten sellaisen epämukavan olon poistaisit isättömältä lapselta. Hän törmää siihen ihan joka päivä.

Kortin tai jonkun muun askartelun tekeminen oli koulun arjessa vain vaihtelua normaaliin koulurutiiniin.

Tietysti kurjaa jos on vasta vähän aikaa sitten menettänyt isänsä. Siinä hetkessä hänellä toki on kaikki muukin kurjaa.

Toisaalta, ihmisillä on tapana muistaa myös kuolleita läheisiään ja viedä heidän muistomerkeilleen lahjoja ja kukkia. Se on kaunis tapa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsella ei ole isää elämässä, se on fakta joka lapsen pitää äidin tuella opetella hyväksymään. Isättömyys/isä joka ei ole kuvioissa tulee ilmi joka tapauksessa jatkuvasti, ei korttien askartelun kieltäminen sitä poista. Samaan tapaan kuin esim. adoptiolapset on opetettava olemaan ok adoptiotaustansa kanssa ja pyörätuolissa istuvat lapset pyörätuolin kanssa, on isättömyys myös lapsen elämään kuuluva tosiseikka, jonka käsittelyssä ei hyssyttelyt auta.

Sen sanon vielä, että lesboparien ja itsellisten äitien kohdalla tuo ruikutus on oikeasti vain säälittävää. Jos koet että sussa on tarpeeksi naista tuomaan maailmaan isätön lapsi, niin pitää olla myös tarpeeksi naista pystyä selittämään se sille lapselle pienestä pitäen niin, että lapselle ei tule asiasta sen isompaa henkistä ongelmaa kuin siitä itsestäänselvästi tulee. En tosiaankaan korvaani lotkauta näille naisille jotka ehdoin tahdoin teki isättömän lapsen ja sitten itketään että muiden pitöisi hyssytellä omia isiään, kun prinsessa ei itse pystykään mukulalleen selittämään mitä on tullut tehtyä pipettien ja muumimukien ja lahjasolujen ja ties minkä kanssa härvättyä.

Elämässä on kaikenlaista mikä aiheuttaa negatiivisia tunteita ja luoja paratkoon, joskus jopa ulkopuolisuuden tunteita. Tämä on osa elämää, mitä ei pidä lapselta lähteä siloittamaan ja peittelemään. Kaikilla on isä, joillain se ei ole elämässä mukana. Totuus ei pala tulessakaan, lapsen on opittava hyväksymään ja käsittelemään asia. Ja noin muutenkin lapsen on vallan hyvä oppia handlaamaan ikäviäkin tunteita.

Jestas miten aivokuollut ja typerä kolumni. On sitten kai kiellettävä ihan kaikki. Viikonloput on erolapsille kurjia, juhannus sille jonka vanhemmat ryyppää, joulu on köyhälle kurja, kesäloma samasta syystä kiellettävä täysin. Kuten myös kaikki oppitunnit, onhan myös lasten kyvyissä eroja. Kun eihän saa tulla harmitusta ja ikäviä tunteita! Ei sellaiset elämään kuulu, aina pitää olla kivaa ja ihanaa hattaraa! Jos ei ole, niin sehän on sitten muiden vika.

Isyys ja äitiys on yhteiskunnan ja yksilön alkutaipaleen tukipilareita, jotka molemmat ansaitsevat omat juhlansa. Mielensä pahoittajat voivat ottaa tämänkin tragedian henkisenä harjoitteena. Resilienssin kehittämistä yksi askartelutuokio kerrallaan. Voi luoja sentään.

Entäs me joiden aviomies lähti lätkimään eikä isukita sen koommin kuultu? Meitäkin on kuule yllättävän paljon, voin tällaisiin porukoihin kuuluvana sinulle kertoa. Kehotatko meitäkin vaan miettimään puolisovalintaamme ja lapsia nielemään tuskansa? Toivottavasti sinulle ei koskaan tapahdu elämässä mitään ikävää, kun olet saanut elää noin täydellisenä tähän asti.

Sinun tehtäväsi vanhempana on työstää oma tuskasi siihen pisteeseen, että voit tukea ja auttaa lapsiasi työstämään omaa tuskaansa. Myös päiväkoti ja koulu tekevät parhaansa, mutta korteista luopuminen sinun ääliöukkosi ääliömäisyyden takia on kohtuuton vaatimus, kun suurimmalla osalla asiat ovat ihan hyvin. Osa täällä tuntuu olevan nyt sitä mieltä, että koska yksi kärsii, kaikkien muidenkin pitää kärsiä.

Vierailija kirjoitti:

Onnistunut trollaus hs:ltä

Kyllä ne kuule tosissaan on sen wokensa kanssa... Onhan se nähty.

Vierailija kirjoitti:

Maksaako tuosta paskapaperista joku oikeaa rahaa?

En ota edes ilmaiseksi, vaikka toisinaan kauppakeskusten käytävillä sitä tyrkyttävät.

Näköjään pieni äänekäs vähemmistö saa toimia rasistisesti enemmistöä kohtaan.

Oma isäni oli kamala, perhettään kiusaava väkivaltainen hirviö. Kyllä, hänelle askartelu oli kurjaa, ja yleensä revin kortit siinä vaiheessa kun muut veivät ne koteihinsa.

Mutta olisiko se poistanut väkivaltaista isää, jos kaikilta olisi kielletty askartelu? Ei tietenkään, tämä korttiasia ja juhlapyhät ja vastaavat ovat vain yksi hetki, joka alleviivaa tätä asetelmaa, mutta olen aika varma, että hienovaraisuudella siellä päiväkodissa nykyään nämä tilanteet saadaan kyllä lasten kanssa puhuttua.

Ja edelleen, isänpäivä on päivä jolloin itse suren ja on kurja fiilis. Ei silti olisi oikein kieltää iloisia hetkiä sellaisilta perheiltä, joissa asiat ovat hyvin.

Olen opettaja. Kerran oli luokka jossa oli 24 oppilasta, heistä vain 3 teki isälle kortin. 21 teki kortin jollekin muulle läheiselle (isäpuoli, vaari, äiti, mummo, eno, setä, täti). Silloin mietin mitä järkeä tässä isänpäivätouhussa on koulussa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän siinä pikku Manu itkee, että miksi hänellä on vain yksi äiti, kun toinen askartelee äitienpäivänä kaksi korttia.

Jos ei tehdä isänpäiväkorttia, eikös ole tasa-arvoa ettei tehdä myöskään äitienpäivä. Kielletään myös sanat isä ja äiti. Jollekin voi tulla paha mieli, jos huoltaja onkin joku muu. Turvallisinta olisi jos mitään kortteja ei tehdä.

Joko on joku ehtinyt nimittämään isänpäiväkorttia nat_sikortiksi?

Onkohan kukaan tullut ajatelleeksi sitä, että ihminen, myös lapsi, tarvitsee niitä epämukavia kokemuksia oppiakseen kestämään elämää ja sen aiheuttamia pettymyksiä? Suru, ikävät tunteet ja epäonnistumiset ovat osa elämää, mutta me emme opi kestämään, selviämään ja pääsemään niistä yli jos emme saa kokea niitä. Lapsista tulee jonain päivänä aikuisia joilla on omia lapsia ja jos aikuisena ei siellä selviytymispakissa ole selviytymisen keinoja niin miten ihmeessä osaat tukea lastasi kun sellainen tulee hänen kohdalleen?

Teemme ison karhunpalveluksen lapsille jos yhteiskunta alkaa joukolla poistamaan kaikki mahdolliset pettymyksen tunteet.

Minulla ei ollut isää, isää ei kiinnostanut, mutta minä selvisin siitä ja isänpäiväkorttia tehdessä omistin sen taivaassa oleelle papalleni joka kuoli kaksi vuotta ennen minun syntymääni. Parhaan kaverini isä oli minun esikuvani ja miehen mallini, mutta hei, pettymyksestä huolimatta kasvoin aikuiseksi ja minulla on halu ja kiinnostus olla omien lasteni elämässä mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsella ei ole isää elämässä, se on fakta joka lapsen pitää äidin tuella opetella hyväksymään. Isättömyys/isä joka ei ole kuvioissa tulee ilmi joka tapauksessa jatkuvasti, ei korttien askartelun kieltäminen sitä poista. Samaan tapaan kuin esim. adoptiolapset on opetettava olemaan ok adoptiotaustansa kanssa ja pyörätuolissa istuvat lapset pyörätuolin kanssa, on isättömyys myös lapsen elämään kuuluva tosiseikka, jonka käsittelyssä ei hyssyttelyt auta.

Sen sanon vielä, että lesboparien ja itsellisten äitien kohdalla tuo ruikutus on oikeasti vain säälittävää. Jos koet että sussa on tarpeeksi naista tuomaan maailmaan isätön lapsi, niin pitää olla myös tarpeeksi naista pystyä selittämään se sille lapselle pienestä pitäen niin, että lapselle ei tule asiasta sen isompaa henkistä ongelmaa kuin siitä itsestäänselvästi tulee. En tosiaankaan korvaani lotkauta näille naisille jotka ehdoin tahdoin teki isättömän lapsen ja sitten itketään että muiden pitöisi hyssytellä omia isiään, kun prinsessa ei itse pystykään mukulalleen selittämään mitä on tullut tehtyä pipettien ja muumimukien ja lahjasolujen ja ties minkä kanssa härvättyä.

Elämässä on kaikenlaista mikä aiheuttaa negatiivisia tunteita ja luoja paratkoon, joskus jopa ulkopuolisuuden tunteita. Tämä on osa elämää, mitä ei pidä lapselta lähteä siloittamaan ja peittelemään. Kaikilla on isä, joillain se ei ole elämässä mukana. Totuus ei pala tulessakaan, lapsen on opittava hyväksymään ja käsittelemään asia. Ja noin muutenkin lapsen on vallan hyvä oppia handlaamaan ikäviäkin tunteita.

Jestas miten aivokuollut ja typerä kolumni. On sitten kai kiellettävä ihan kaikki. Viikonloput on erolapsille kurjia, juhannus sille jonka vanhemmat ryyppää, joulu on köyhälle kurja, kesäloma samasta syystä kiellettävä täysin. Kuten myös kaikki oppitunnit, onhan myös lasten kyvyissä eroja. Kun eihän saa tulla harmitusta ja ikäviä tunteita! Ei sellaiset elämään kuulu, aina pitää olla kivaa ja ihanaa hattaraa! Jos ei ole, niin sehän on sitten muiden vika.

Isyys ja äitiys on yhteiskunnan ja yksilön alkutaipaleen tukipilareita, jotka molemmat ansaitsevat omat juhlansa. Mielensä pahoittajat voivat ottaa tämänkin tragedian henkisenä harjoitteena. Resilienssin kehittämistä yksi askartelutuokio kerrallaan. Voi luoja sentään.

Entäs me joiden aviomies lähti lätkimään eikä isukita sen koommin kuultu? Meitäkin on kuule yllättävän paljon, voin tällaisiin porukoihin kuuluvana sinulle kertoa. Kehotatko meitäkin vaan miettimään puolisovalintaamme ja lapsia nielemään tuskansa? Toivottavasti sinulle ei koskaan tapahdu elämässä mitään ikävää, kun olet saanut elää noin täydellisenä tähän asti.

Sinun tehtäväsi vanhempana on työstää oma tuskasi siihen pisteeseen, että voit tukea ja auttaa lapsiasi työstämään omaa tuskaansa. Myös päiväkoti ja koulu tekevät parhaansa, mutta korteista luopuminen sinun ääliöukkosi ääliömäisyyden takia on kohtuuton vaatimus, kun suurimmalla osalla asiat ovat ihan hyvin. Osa täällä tuntuu olevan nyt sitä mieltä, että koska yksi kärsii, kaikkien muidenkin pitää kärsiä.

Ahaa. Nyt siis jo tavallisten onnellisten heteroperheiden lapset kärsivät, jos eivät saa tehdä korttia juuri koulussa ja juuri isänpäiväkortin nimellä.

Ketkähän niitä herkkähipiäisiä ovat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsella ei ole isää elämässä, se on fakta joka lapsen pitää äidin tuella opetella hyväksymään. Isättömyys/isä joka ei ole kuvioissa tulee ilmi joka tapauksessa jatkuvasti, ei korttien askartelun kieltäminen sitä poista. Samaan tapaan kuin esim. adoptiolapset on opetettava olemaan ok adoptiotaustansa kanssa ja pyörätuolissa istuvat lapset pyörätuolin kanssa, on isättömyys myös lapsen elämään kuuluva tosiseikka, jonka käsittelyssä ei hyssyttelyt auta.

Sen sanon vielä, että lesboparien ja itsellisten äitien kohdalla tuo ruikutus on oikeasti vain säälittävää. Jos koet että sussa on tarpeeksi naista tuomaan maailmaan isätön lapsi, niin pitää olla myös tarpeeksi naista pystyä selittämään se sille lapselle pienestä pitäen niin, että lapselle ei tule asiasta sen isompaa henkistä ongelmaa kuin siitä itsestäänselvästi tulee. En tosiaankaan korvaani lotkauta näille naisille jotka ehdoin tahdoin teki isättömän lapsen ja sitten itketään että muiden pitöisi hyssytellä omia isiään, kun prinsessa ei itse pystykään mukulalleen selittämään mitä on tullut tehtyä pipettien ja muumimukien ja lahjasolujen ja ties minkä kanssa härvättyä.

Elämässä on kaikenlaista mikä aiheuttaa negatiivisia tunteita ja luoja paratkoon, joskus jopa ulkopuolisuuden tunteita. Tämä on osa elämää, mitä ei pidä lapselta lähteä siloittamaan ja peittelemään. Kaikilla on isä, joillain se ei ole elämässä mukana. Totuus ei pala tulessakaan, lapsen on opittava hyväksymään ja käsittelemään asia. Ja noin muutenkin lapsen on vallan hyvä oppia handlaamaan ikäviäkin tunteita.

Jestas miten aivokuollut ja typerä kolumni. On sitten kai kiellettävä ihan kaikki. Viikonloput on erolapsille kurjia, juhannus sille jonka vanhemmat ryyppää, joulu on köyhälle kurja, kesäloma samasta syystä kiellettävä täysin. Kuten myös kaikki oppitunnit, onhan myös lasten kyvyissä eroja. Kun eihän saa tulla harmitusta ja ikäviä tunteita! Ei sellaiset elämään kuulu, aina pitää olla kivaa ja ihanaa hattaraa! Jos ei ole, niin sehän on sitten muiden vika.

Isyys ja äitiys on yhteiskunnan ja yksilön alkutaipaleen tukipilareita, jotka molemmat ansaitsevat omat juhlansa. Mielensä pahoittajat voivat ottaa tämänkin tragedian henkisenä harjoitteena. Resilienssin kehittämistä yksi askartelutuokio kerrallaan. Voi luoja sentään.

Entäs me joiden aviomies lähti lätkimään eikä isukita sen koommin kuultu? Meitäkin on kuule yllättävän paljon, voin tällaisiin porukoihin kuuluvana sinulle kertoa. Kehotatko meitäkin vaan miettimään puolisovalintaamme ja lapsia nielemään tuskansa? Toivottavasti sinulle ei koskaan tapahdu elämässä mitään ikävää, kun olet saanut elää noin täydellisenä tähän asti.

No tilannehan kuulostaa siltä että lapsesi elämän osana on sellainen tosiasia, että hänen isänsä lähti lätkimään. Hyssyttely ja peittely tai muille vaatimusten esittäminen ei auta. Lapsesi kohtaa asian joka tapauksessa jatkuvasti kaikkialla, ei ole askarteluista kiinni. Kehotan sinua toimimaan kuten järkevä vanhempi toimii, eli opettamaan lapsen käsittelemään sellaisetkin tosiasiat, jotka voivat herättää ikäviä tunteita. Ihmisillä on elämässään erilaisia asioita, ja ne pitää oppia hyväksymään, ne kurjatkin. Ikävät asiat on osa elämää, ja jos et sen faktan hyväksymistä lapsellesi opeta, olet typerys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsella ei ole isää elämässä, se on fakta joka lapsen pitää äidin tuella opetella hyväksymään. Isättömyys/isä joka ei ole kuvioissa tulee ilmi joka tapauksessa jatkuvasti, ei korttien askartelun kieltäminen sitä poista. Samaan tapaan kuin esim. adoptiolapset on opetettava olemaan ok adoptiotaustansa kanssa ja pyörätuolissa istuvat lapset pyörätuolin kanssa, on isättömyys myös lapsen elämään kuuluva tosiseikka, jonka käsittelyssä ei hyssyttelyt auta.

Sen sanon vielä, että lesboparien ja itsellisten äitien kohdalla tuo ruikutus on oikeasti vain säälittävää. Jos koet että sussa on tarpeeksi naista tuomaan maailmaan isätön lapsi, niin pitää olla myös tarpeeksi naista pystyä selittämään se sille lapselle pienestä pitäen niin, että lapselle ei tule asiasta sen isompaa henkistä ongelmaa kuin siitä itsestäänselvästi tulee. En tosiaankaan korvaani lotkauta näille naisille jotka ehdoin tahdoin teki isättömän lapsen ja sitten itketään että muiden pitöisi hyssytellä omia isiään, kun prinsessa ei itse pystykään mukulalleen selittämään mitä on tullut tehtyä pipettien ja muumimukien ja lahjasolujen ja ties minkä kanssa härvättyä.

Elämässä on kaikenlaista mikä aiheuttaa negatiivisia tunteita ja luoja paratkoon, joskus jopa ulkopuolisuuden tunteita. Tämä on osa elämää, mitä ei pidä lapselta lähteä siloittamaan ja peittelemään. Kaikilla on isä, joillain se ei ole elämässä mukana. Totuus ei pala tulessakaan, lapsen on opittava hyväksymään ja käsittelemään asia. Ja noin muutenkin lapsen on vallan hyvä oppia handlaamaan ikäviäkin tunteita.

Jestas miten aivokuollut ja typerä kolumni. On sitten kai kiellettävä ihan kaikki. Viikonloput on erolapsille kurjia, juhannus sille jonka vanhemmat ryyppää, joulu on köyhälle kurja, kesäloma samasta syystä kiellettävä täysin. Kuten myös kaikki oppitunnit, onhan myös lasten kyvyissä eroja. Kun eihän saa tulla harmitusta ja ikäviä tunteita! Ei sellaiset elämään kuulu, aina pitää olla kivaa ja ihanaa hattaraa! Jos ei ole, niin sehän on sitten muiden vika.

Isyys ja äitiys on yhteiskunnan ja yksilön alkutaipaleen tukipilareita, jotka molemmat ansaitsevat omat juhlansa. Mielensä pahoittajat voivat ottaa tämänkin tragedian henkisenä harjoitteena. Resilienssin kehittämistä yksi askartelutuokio kerrallaan. Voi luoja sentään.

Entäs me joiden aviomies lähti lätkimään eikä isukita sen koommin kuultu? Meitäkin on kuule yllättävän paljon, voin tällaisiin porukoihin kuuluvana sinulle kertoa. Kehotatko meitäkin vaan miettimään puolisovalintaamme ja lapsia nielemään tuskansa? Toivottavasti sinulle ei koskaan tapahdu elämässä mitään ikävää, kun olet saanut elää noin täydellisenä tähän asti.

Sinun tehtäväsi vanhempana on työstää oma tuskasi siihen pisteeseen, että voit tukea ja auttaa lapsiasi työstämään omaa tuskaansa. Myös päiväkoti ja koulu tekevät parhaansa, mutta korteista luopuminen sinun ääliöukkosi ääliömäisyyden takia on kohtuuton vaatimus, kun suurimmalla osalla asiat ovat ihan hyvin. Osa täällä tuntuu olevan nyt sitä mieltä, että koska yksi kärsii, kaikkien muidenkin pitää kärsiä.

Olemme käsitelleet tuskamme, kiitos vain ehdotuksesta. Mutta eipä ole koulu tai päiväkoti tähän päivään asti juurikaan mitään tehnyt sen eteen että lapsilla olisi isänpäivänä enemmän joukkoon kuuluva olo. Itseäni ei äitienpäiväkään syvällisesti sykähdytä, voisimme puolestani luopua myös äitienpvän juhlinnasta KOULUSSA.

Kolumnihan oli 100% curling-mammautta. Eli poistetaan jo teoreettinenkin mahdollisuus sille että lapsi saattaisi pahoittaa mielensä siitä että kaverit kyselee omasta tilanteesta vaatimalla että yhteiskunta muuttaa tapojaan curling-mamman ehdoilla.

Vaihtoehtona olisi keskustella lapsen kanssa jo etukäteen näistä tilanteista jotta lapsen ei tarvitse yrittää valehdella kavereilleen hätäpäissään jotain, ja antaa lapsen käsitellä itse tunteensa tuon vuoksi koska tuollainen kuuluu elämään ja jokaisen tulee oppia niidenkin kanssa elää.

Siksi toiseksi teknisesti ottaen joka ainoalla syntyneellä lapsella on isä, jossain, vaikka se ei olisikaan mitenkään lapsen elämässä mukana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä televisiosta pitäisi lopettaa lastenohjelmien esittäminen kokonaan sillä kukaan ei ajattele miten pahalta niiden näkeminen televisio-ohjelmissa tuntuu lapsettomille?

Sanomalehtien pitäisi myös harkita sitä miten mitätöiviltä tällaiset artikkelit tuntuvat perheissä joissa isä on vahvasti arjessa mukana.

Minun lasteni isä ei kyllä millään tavalla kokenut kolumnia mitätöivänä. Ehkä perheiden pitäisi yhdessä pohtia, miten isyyttä voitaisiin perhepiirissä vahvistaa, jos yksi kolumni sen mitätöi.

Kolmelta alapeukuttajalta haluaisin kysyä, miksi mitätöitte heteromiestäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsella ei ole isää elämässä, se on fakta joka lapsen pitää äidin tuella opetella hyväksymään. Isättömyys/isä joka ei ole kuvioissa tulee ilmi joka tapauksessa jatkuvasti, ei korttien askartelun kieltäminen sitä poista. Samaan tapaan kuin esim. adoptiolapset on opetettava olemaan ok adoptiotaustansa kanssa ja pyörätuolissa istuvat lapset pyörätuolin kanssa, on isättömyys myös lapsen elämään kuuluva tosiseikka, jonka käsittelyssä ei hyssyttelyt auta.

Sen sanon vielä, että lesboparien ja itsellisten äitien kohdalla tuo ruikutus on oikeasti vain säälittävää. Jos koet että sussa on tarpeeksi naista tuomaan maailmaan isätön lapsi, niin pitää olla myös tarpeeksi naista pystyä selittämään se sille lapselle pienestä pitäen niin, että lapselle ei tule asiasta sen isompaa henkistä ongelmaa kuin siitä itsestäänselvästi tulee. En tosiaankaan korvaani lotkauta näille naisille jotka ehdoin tahdoin teki isättömän lapsen ja sitten itketään että muiden pitöisi hyssytellä omia isiään, kun prinsessa ei itse pystykään mukulalleen selittämään mitä on tullut tehtyä pipettien ja muumimukien ja lahjasolujen ja ties minkä kanssa härvättyä.

Elämässä on kaikenlaista mikä aiheuttaa negatiivisia tunteita ja luoja paratkoon, joskus jopa ulkopuolisuuden tunteita. Tämä on osa elämää, mitä ei pidä lapselta lähteä siloittamaan ja peittelemään. Kaikilla on isä, joillain se ei ole elämässä mukana. Totuus ei pala tulessakaan, lapsen on opittava hyväksymään ja käsittelemään asia. Ja noin muutenkin lapsen on vallan hyvä oppia handlaamaan ikäviäkin tunteita.

Jestas miten aivokuollut ja typerä kolumni. On sitten kai kiellettävä ihan kaikki. Viikonloput on erolapsille kurjia, juhannus sille jonka vanhemmat ryyppää, joulu on köyhälle kurja, kesäloma samasta syystä kiellettävä täysin. Kuten myös kaikki oppitunnit, onhan myös lasten kyvyissä eroja. Kun eihän saa tulla harmitusta ja ikäviä tunteita! Ei sellaiset elämään kuulu, aina pitää olla kivaa ja ihanaa hattaraa! Jos ei ole, niin sehän on sitten muiden vika.

Isyys ja äitiys on yhteiskunnan ja yksilön alkutaipaleen tukipilareita, jotka molemmat ansaitsevat omat juhlansa. Mielensä pahoittajat voivat ottaa tämänkin tragedian henkisenä harjoitteena. Resilienssin kehittämistä yksi askartelutuokio kerrallaan. Voi luoja sentään.

Entäs me joiden aviomies lähti lätkimään eikä isukita sen koommin kuultu? Meitäkin on kuule yllättävän paljon, voin tällaisiin porukoihin kuuluvana sinulle kertoa. Kehotatko meitäkin vaan miettimään puolisovalintaamme ja lapsia nielemään tuskansa? Toivottavasti sinulle ei koskaan tapahdu elämässä mitään ikävää, kun olet saanut elää noin täydellisenä tähän asti.

No tilannehan kuulostaa siltä että lapsesi elämän osana on sellainen tosiasia, että hänen isänsä lähti lätkimään. Hyssyttely ja peittely tai muille vaatimusten esittäminen ei auta. Lapsesi kohtaa asian joka tapauksessa jatkuvasti kaikkialla, ei ole askarteluista kiinni. Kehotan sinua toimimaan kuten järkevä vanhempi toimii, eli opettamaan lapsen käsittelemään sellaisetkin tosiasiat, jotka voivat herättää ikäviä tunteita. Ihmisillä on elämässään erilaisia asioita, ja ne pitää oppia hyväksymään, ne kurjatkin. Ikävät asiat on osa elämää, ja jos et sen faktan hyväksymistä lapsellesi opeta, olet typerys.

Itse kehotan sinua olemaan provosoitumatta muiden esittämistä näkokulmista.

T. Tuo yh

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsella ei ole isää elämässä, se on fakta joka lapsen pitää äidin tuella opetella hyväksymään. Isättömyys/isä joka ei ole kuvioissa tulee ilmi joka tapauksessa jatkuvasti, ei korttien askartelun kieltäminen sitä poista. Samaan tapaan kuin esim. adoptiolapset on opetettava olemaan ok adoptiotaustansa kanssa ja pyörätuolissa istuvat lapset pyörätuolin kanssa, on isättömyys myös lapsen elämään kuuluva tosiseikka, jonka käsittelyssä ei hyssyttelyt auta.

Sen sanon vielä, että lesboparien ja itsellisten äitien kohdalla tuo ruikutus on oikeasti vain säälittävää. Jos koet että sussa on tarpeeksi naista tuomaan maailmaan isätön lapsi, niin pitää olla myös tarpeeksi naista pystyä selittämään se sille lapselle pienestä pitäen niin, että lapselle ei tule asiasta sen isompaa henkistä ongelmaa kuin siitä itsestäänselvästi tulee. En tosiaankaan korvaani lotkauta näille naisille jotka ehdoin tahdoin teki isättömän lapsen ja sitten itketään että muiden pitöisi hyssytellä omia isiään, kun prinsessa ei itse pystykään mukulalleen selittämään mitä on tullut tehtyä pipettien ja muumimukien ja lahjasolujen ja ties minkä kanssa härvättyä.

Elämässä on kaikenlaista mikä aiheuttaa negatiivisia tunteita ja luoja paratkoon, joskus jopa ulkopuolisuuden tunteita. Tämä on osa elämää, mitä ei pidä lapselta lähteä siloittamaan ja peittelemään. Kaikilla on isä, joillain se ei ole elämässä mukana. Totuus ei pala tulessakaan, lapsen on opittava hyväksymään ja käsittelemään asia. Ja noin muutenkin lapsen on vallan hyvä oppia handlaamaan ikäviäkin tunteita.

Jestas miten aivokuollut ja typerä kolumni. On sitten kai kiellettävä ihan kaikki. Viikonloput on erolapsille kurjia, juhannus sille jonka vanhemmat ryyppää, joulu on köyhälle kurja, kesäloma samasta syystä kiellettävä täysin. Kuten myös kaikki oppitunnit, onhan myös lasten kyvyissä eroja. Kun eihän saa tulla harmitusta ja ikäviä tunteita! Ei sellaiset elämään kuulu, aina pitää olla kivaa ja ihanaa hattaraa! Jos ei ole, niin sehän on sitten muiden vika.

Isyys ja äitiys on yhteiskunnan ja yksilön alkutaipaleen tukipilareita, jotka molemmat ansaitsevat omat juhlansa. Mielensä pahoittajat voivat ottaa tämänkin tragedian henkisenä harjoitteena. Resilienssin kehittämistä yksi askartelutuokio kerrallaan. Voi luoja sentään.

Entäs me joiden aviomies lähti lätkimään eikä isukita sen koommin kuultu? Meitäkin on kuule yllättävän paljon, voin tällaisiin porukoihin kuuluvana sinulle kertoa. Kehotatko meitäkin vaan miettimään puolisovalintaamme ja lapsia nielemään tuskansa? Toivottavasti sinulle ei koskaan tapahdu elämässä mitään ikävää, kun olet saanut elää noin täydellisenä tähän asti.

Sinun tehtäväsi vanhempana on työstää oma tuskasi siihen pisteeseen, että voit tukea ja auttaa lapsiasi työstämään omaa tuskaansa. Myös päiväkoti ja koulu tekevät parhaansa, mutta korteista luopuminen sinun ääliöukkosi ääliömäisyyden takia on kohtuuton vaatimus, kun suurimmalla osalla asiat ovat ihan hyvin. Osa täällä tuntuu olevan nyt sitä mieltä, että koska yksi kärsii, kaikkien muidenkin pitää kärsiä.

Ahaa. Nyt siis jo tavallisten onnellisten heteroperheiden lapset kärsivät, jos eivät saa tehdä korttia juuri koulussa ja juuri isänpäiväkortin nimellä.

Ketkähän niitä herkkähipiäisiä ovat?

Sinä varmaan et kärsisi ollenkaan jos pistäisit sen koneesi kiinni ja viettäisit päiväsi jossain muualla kuin aukomalla päätäsi ketjuissa? En näe mitään syytä että mikset voisi noin tehdä joten kone kiinni ja hei hei. 

Vierailija kirjoitti:

Sen sijaan, että rajoitetaan milloin mitäkin, koska tulee paha mieli, pitäisi ihmisiä opettaa jo lapsina olemaan halukas tunteilleen. Ei siis mitään välttämiskäyttäytymistä, joksi "pahojen" tunteiden pakenemista nimitetään psykologiassa, vaan tunteiden kohtaamista.

Täältä yksi oksennus kommentillesi, nimittäin muistettakoon sitten, että on aika sairasta järjestää jollekin tahallisesti pettymyksiä jopa tökeuden rikosten avulla, jotta vähän oppisi sietämään niitä tai kohtaamaan "tunteet" järjestämällä sairaita gang stalking näytelmiä yhden ja saman henkilön ympärillä. Voiko joku hullu väittää että niih, kyllä sulla on ongelma jos xxx asiouden kuuleminen tai näkeminen ärsyttää. Noin voisi sanoa jos ilman gang stalking näytelmiä olisi noin, että kaikki ärsytyäisi. Mutta totta kai järjestettyjen kohtaamisten katselu ja kuuntelu ärsyttää, kiska se on jo sairasra järjestää tuollaista. Ihminen on todella typerä jos ei huomaisi tuollaista, vaikka olisi kuinka järjestetty mukamas normaaleiksi tilanteiksi. Mielestäni voisi kysyä silloin, kuinka normaalia on järjestää tuollaista testatakseen jonkun reaktioita, eihän sillä testata henkilön normaalia rektiota eti tilanteisiin, vaan ainoastaan reaktiota gang stalkingiin ja jäjestettyihin näyteltyihin epäaitoihin tilanteisiin.

Itseasiassa taitaa olla niin että ensin valehdellasn henkilön olevan jotain ja sitten tirsk gang stalkingilla ja lavastuksilka yritetään näyttää todeksi. Vain typerimmöt uskoo tuollaisen menevän läpi.