Hesarissa taas tyypillinen juhlapävän kolumni: isänpäiväkorttien teko on lopetettava päiväkodeissa ja kouluissa

Jos lapsella ei ole isää elämässä, se on fakta joka lapsen pitää äidin tuella opetella hyväksymään. Isättömyys/isä joka ei ole kuvioissa tulee ilmi joka tapauksessa jatkuvasti, ei korttien askartelun kieltäminen sitä poista. Samaan tapaan kuin esim. adoptiolapset on opetettava olemaan ok adoptiotaustansa kanssa ja pyörätuolissa istuvat lapset pyörätuolin kanssa, on isättömyys myös lapsen elämään kuuluva tosiseikka, jonka käsittelyssä ei hyssyttelyt auta.

Sen sanon vielä, että lesboparien ja itsellisten äitien kohdalla tuo ruikutus on oikeasti vain säälittävää. Jos koet että sussa on tarpeeksi naista tuomaan maailmaan isätön lapsi, niin pitää olla myös tarpeeksi naista pystyä selittämään se sille lapselle pienestä pitäen niin, että lapselle ei tule asiasta sen isompaa henkistä ongelmaa kuin siitä itsestäänselvästi tulee. En tosiaankaan korvaani lotkauta näille naisille jotka ehdoin tahdoin teki isättömän lapsen ja sitten itketään että muiden pitöisi hyssytellä omia isiään, kun prinsessa ei itse pystykään mukulalleen selittämään mitä on tullut tehtyä pipettien ja muumimukien ja lahjasolujen ja ties minkä kanssa härvättyä.

Elämässä on kaikenlaista mikä aiheuttaa negatiivisia tunteita ja luoja paratkoon, joskus jopa ulkopuolisuuden tunteita. Tämä on osa elämää, mitä ei pidä lapselta lähteä siloittamaan ja peittelemään. Kaikilla on isä, joillain se ei ole elämässä mukana. Totuus ei pala tulessakaan, lapsen on opittava hyväksymään ja käsittelemään asia. Ja noin muutenkin lapsen on vallan hyvä oppia handlaamaan ikäviäkin tunteita.

Jestas miten aivokuollut ja typerä kolumni. On sitten kai kiellettävä ihan kaikki. Viikonloput on erolapsille kurjia, juhannus sille jonka vanhemmat ryyppää, joulu on köyhälle kurja, kesäloma samasta syystä kiellettävä täysin. Kuten myös kaikki oppitunnit, onhan myös lasten kyvyissä eroja. Kun eihän saa tulla harmitusta ja ikäviä tunteita! Ei sellaiset elämään kuulu, aina pitää olla kivaa ja ihanaa hattaraa! Jos ei ole, niin sehän on sitten muiden vika.

Isyys ja äitiys on yhteiskunnan ja yksilön alkutaipaleen tukipilareita, jotka molemmat ansaitsevat omat juhlansa. Mielensä pahoittajat voivat ottaa tämänkin tragedian henkisenä harjoitteena. Resilienssin kehittämistä yksi askartelutuokio kerrallaan. Voi luoja sentään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille isille halutaan nyt syyllinen mieli kun oman korttinsa saavat. Lapsen kaveri Papu-Valo itkee kotonaan kun ei ole isää.

Minusta voisi opettaja sanoa, että askarrellaan kortti joko isälle isänpäiväksi/ äidille äitienpäiväksi tai sitten jollekin muulle tärkeälle ihmiselle, jos niin haluaa. Ja sitten lasten kanssa käydä läpi, että kaikilla ei ole sitä isää/ äitiä jostain syystä.

Eiköhän useimmat opettajat ym ole tuon ymmärtäneetkin ja kertoneet asia lapsille.

Paitsi sen oman vanhemman asia on selvittää lapselle asiat, jos isää ei ole. Ja että se ei ole lapsen vika.

Tasan tämä. Näin jutun aamulla ja kauhistelin. Hyvä, että tänne tehty aloitus ja näköjään hurjasti kommentteja. Täytyykin lukea.

Yh-äidin tytär kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yh-äidin tytär kirjoitti:

Tuntuu, että kaikki on nykyään hirveän vaikeaa ja dramaattista. Tai jos ei ole, niin sitten siitä tehdään.

Itse tein aina peruskoulun ala-asteella ollessani isänpäiväkortin, jossa luki neutraalisti "Hyvää isänpäivää" ja annoin sen äidilleni. Meitä nauratti aina tämä jokavuotinen rituaali, mutta eipä siinä mitään sen kummempaa ollut.

Yläasteella ei enää tarvinnut isänpäiväkortteja väsätä. Kävin peruskoulun 1980-luvulla.

Miltä sinusta olisi tuntunut, jos sinun ei olisi tarvinnut tehdä tätä korttia? Olisiko ehkä tuntunut, että en ole niin erilainen kuin muut, on aivan ok olla isätön tai mikä tilanteesi ikinä olikaan? Olisiko se ollut huonompi vai parempi vaihtoehto vaikka tässä ei nyt olekaan kyse elämän ja kuoleman kysymyksestä? Eikö kuitenkin se ollut hetki, jolloin sinua muistutettiin, että et sovi kuvioon?

1. Ei yhtään sen kummemmalta kuin se, että tein joka vuosi sen kortin.

2. Osoittaisitko ystävällisesti tekstissäni kohdan, jossa väitin, että olisin tuntenut itseni erilaisemmaksi kuin muut? Itse en huomaa maininneeni mitään sellaista. Miksi olisin mielestäsi tuntenut itseni "erilaisemmaksi kuin muut"? Mikä sai sinut ajattelemaan noin?

3. Ei. Outo kysymys.

4. OUTO bonuskysymys, johon vastasin sinulle kattavasti kohdassa kaksi. Sen verran lisään, että ei ollut, koska sellaista muistutusta ei koskaan tullut. Miten niin?

5. Omat kysymykseni sinulle: miksi leimaat niin innokkaasti yh-perheiden lapset tieten tahtoen erilaisiksi, kuvioon sopimattomiksi yksilöiksi ja jopa surkimuksiksi? Mitä se kertoo sinun omista asenteistasi? Oletko koskaan pohtinut asiaa?

En todellakaan ajattele, että yh-perheet olisivat jopa surkimuksia, vaan pointtini on nimenomaan se, että kaikki perhemuodot ovat yhtä arvokkaita. Hyvä kuulla, että nämä korttitalkoot eivät muistuttaneet sinua isättömyydestä joka vuosi, kun äitisi kanssa asiaa naureskelit, vaan koit olevasi osa porukkaa. Minusta olisi hienoa, jos eri yhteisöissä annettaisiin tilaa kaikenlaisille perhemuodoille ja tilaa juhlia. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ehdotus. Lopetetaan sitten myös äitienpäivä-hössötys.

Tuota on myös ehdotettu jo monesti. Itse asuin nuorisokodissa ja äitini oli kuollut mutta tein kortin tädille. Ei siinä mitään ihan kiva oli tädillekin tehdä.

Juuri tuo kolumnisti on ennenkin Hesarissa kirjoitellut varsin provosoivia juttuja. Saapahan lehti taas kivast klikkauksia, kun kiihdyttää ihmisten mielet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomesta näköjään moni on valmis luopumaan vuodenkiertoisista juhlapäivien huomioimisesta. Luoko se parempaa ja turvallisempaa yhteiskuntaa, kun ei ole enää mitään yhteisiä hetkiä?! Ei luo. Perinteet luovat monille turvaa. Joillekin päiväkoti ja koulu tarjoaa ainoat selvät aikuiset ja juhlat ylipäätään. Korttimuistaminen on pieni osa ja sen voi tehdä monella tavalla. On aikuisen tehtävä sensitiivisesti huomioida tilanne ja niin oikeasti tehdäänkin. Mimosavanhemmat aliarvioivat päiväkotien ja koulujen ammattitaitoa näissä asioissa!

Mitä ihmettä nyt taas? Olet täysin vapaa juhlimaan isänpäivää perhepiirissäsi haluamallasi tavalla. Se että korttia ei tehdä koulussa ei estä yhteisiä hetkiä mitenkään. Voi luoja taas mitä mussutusta.

MIKÄ SIINÄ ON NIIN KAMALAA, ETTEI SITÄ KORTTIA VOI KOULUSSA TEHDÄ? Voihan kortin tehdä vaikka vaarille.

Voihan sen niiiin tärkeän kortin askarrella myös kotona eikö?

Sä ihan tosissasi ajattelet, että monessa perheessä ihan askarellaan kotona? Hankitaan kaikki tarvittava materiaali askartelua varten? Mieti nyt uudestaan tätäkin asiaa! Itse en ole mikään käsillä tekijä joten kotona ei juuri askarreltu. Sen sijaan ulkoiltiin, retkeiltiin ja pelattiin pelejä. Oli mukava, että lapseni saivat askarrella päiväkodissa.

Olen eri, mutta kyllä käytännössä kaikissa tuntemissani perheissä on perusaskartelutarvikkeet: kyniä, sakset, teippiä, liimaa jne. Kauniita papereita ja pahveja ja muita materiaaleja saa kierrättämällä.

Jos olisin jostain syystä niin kädetön ihminen, etten omistaisi saksia tai teippiä, neulaa tai lankaa, hankkisin sellaiset ihan lapsia varten. Vienhän lapsiani uimahalliinkin, vaikken yksin siellä kävisi.

Vitsit mitä mölinää. Kolumnisti taitaa olla oikeassa kun näin paljon öyhötystä herää. Huhhuh, koskaan ei ole vauvapalstalla ollut yhtä yksiäänistä öyhömylvintää.

Tuollaista ei pidä sallia. Nyt alkaa riittää vähemmistöjen pillin mukaan tanssiminen. Tehkööt jotain muuta askartelua, jos ei isää ole perheessä.

Espoossa ei meidän lapsen ryhmässä tehty isänpäiväkortteja, mutta muissa ryhmissä tehtiin. Ihme jos voi yhden ryhmän ideologistit tällaista päättää yksin. Miksi on parempi, että miljoonan pahoittaa mielensä kuin tuhat.

Ihan paskaa tämä Suomen touhu nykyään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomesta näköjään moni on valmis luopumaan vuodenkiertoisista juhlapäivien huomioimisesta. Luoko se parempaa ja turvallisempaa yhteiskuntaa, kun ei ole enää mitään yhteisiä hetkiä?! Ei luo. Perinteet luovat monille turvaa. Joillekin päiväkoti ja koulu tarjoaa ainoat selvät aikuiset ja juhlat ylipäätään. Korttimuistaminen on pieni osa ja sen voi tehdä monella tavalla. On aikuisen tehtävä sensitiivisesti huomioida tilanne ja niin oikeasti tehdäänkin. Mimosavanhemmat aliarvioivat päiväkotien ja koulujen ammattitaitoa näissä asioissa!

Mitä ihmettä nyt taas? Olet täysin vapaa juhlimaan isänpäivää perhepiirissäsi haluamallasi tavalla. Se että korttia ei tehdä koulussa ei estä yhteisiä hetkiä mitenkään. Voi luoja taas mitä mussutusta.

MIKÄ SIINÄ ON NIIN KAMALAA, ETTEI SITÄ KORTTIA VOI KOULUSSA TEHDÄ? Voihan kortin tehdä vaikka vaarille.

Voihan sen niiiin tärkeän kortin askarrella myös kotona eikö?

Sä ihan tosissasi ajattelet, että monessa perheessä ihan askarellaan kotona? Hankitaan kaikki tarvittava materiaali askartelua varten? Mieti nyt uudestaan tätäkin asiaa! Itse en ole mikään käsillä tekijä joten kotona ei juuri askarreltu. Sen sijaan ulkoiltiin, retkeiltiin ja pelattiin pelejä. Oli mukava, että lapseni saivat askarrella päiväkodissa.

Olen eri, mutta kyllä käytännössä kaikissa tuntemissani perheissä on perusaskartelutarvikkeet: kyniä, sakset, teippiä, liimaa jne. Kauniita papereita ja pahveja ja muita materiaaleja saa kierrättämällä.

Jos olisin jostain syystä niin kädetön ihminen, etten omistaisi saksia tai teippiä, neulaa tai lankaa, hankkisin sellaiset ihan lapsia varten. Vienhän lapsiani uimahalliinkin, vaikken yksin siellä kävisi.

Anna kun arvaan: elät köyhyysrajan yläpuolella?

Ei kai kukaan enää tilaa Wokesanomia?

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsella ei ole isää elämässä, se on fakta joka lapsen pitää äidin tuella opetella hyväksymään. Isättömyys/isä joka ei ole kuvioissa tulee ilmi joka tapauksessa jatkuvasti, ei korttien askartelun kieltäminen sitä poista. Samaan tapaan kuin esim. adoptiolapset on opetettava olemaan ok adoptiotaustansa kanssa ja pyörätuolissa istuvat lapset pyörätuolin kanssa, on isättömyys myös lapsen elämään kuuluva tosiseikka, jonka käsittelyssä ei hyssyttelyt auta.

Sen sanon vielä, että lesboparien ja itsellisten äitien kohdalla tuo ruikutus on oikeasti vain säälittävää. Jos koet että sussa on tarpeeksi naista tuomaan maailmaan isätön lapsi, niin pitää olla myös tarpeeksi naista pystyä selittämään se sille lapselle pienestä pitäen niin, että lapselle ei tule asiasta sen isompaa henkistä ongelmaa kuin siitä itsestäänselvästi tulee. En tosiaankaan korvaani lotkauta näille naisille jotka ehdoin tahdoin teki isättömän lapsen ja sitten itketään että muiden pitöisi hyssytellä omia isiään, kun prinsessa ei itse pystykään mukulalleen selittämään mitä on tullut tehtyä pipettien ja muumimukien ja lahjasolujen ja ties minkä kanssa härvättyä.

Elämässä on kaikenlaista mikä aiheuttaa negatiivisia tunteita ja luoja paratkoon, joskus jopa ulkopuolisuuden tunteita. Tämä on osa elämää, mitä ei pidä lapselta lähteä siloittamaan ja peittelemään. Kaikilla on isä, joillain se ei ole elämässä mukana. Totuus ei pala tulessakaan, lapsen on opittava hyväksymään ja käsittelemään asia. Ja noin muutenkin lapsen on vallan hyvä oppia handlaamaan ikäviäkin tunteita.

Jestas miten aivokuollut ja typerä kolumni. On sitten kai kiellettävä ihan kaikki. Viikonloput on erolapsille kurjia, juhannus sille jonka vanhemmat ryyppää, joulu on köyhälle kurja, kesäloma samasta syystä kiellettävä täysin. Kuten myös kaikki oppitunnit, onhan myös lasten kyvyissä eroja. Kun eihän saa tulla harmitusta ja ikäviä tunteita! Ei sellaiset elämään kuulu, aina pitää olla kivaa ja ihanaa hattaraa! Jos ei ole, niin sehän on sitten muiden vika.

Isyys ja äitiys on yhteiskunnan ja yksilön alkutaipaleen tukipilareita, jotka molemmat ansaitsevat omat juhlansa. Mielensä pahoittajat voivat ottaa tämänkin tragedian henkisenä harjoitteena. Resilienssin kehittämistä yksi askartelutuokio kerrallaan. Voi luoja sentään.

Entäs me joiden aviomies lähti lätkimään eikä isukita sen koommin kuultu? Meitäkin on kuule yllättävän paljon, voin tällaisiin porukoihin kuuluvana sinulle kertoa. Kehotatko meitäkin vaan miettimään puolisovalintaamme ja lapsia nielemään tuskansa? Toivottavasti sinulle ei koskaan tapahdu elämässä mitään ikävää, kun olet saanut elää noin täydellisenä tähän asti.

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva tietää mitä siinä kolumnissa luki? Nyt vaahdotaan pelkkää otsikkoa.

Siksaipä otsikko on noin muotoiltu.

Eli ei isille mitään kortteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomesta näköjään moni on valmis luopumaan vuodenkiertoisista juhlapäivien huomioimisesta. Luoko se parempaa ja turvallisempaa yhteiskuntaa, kun ei ole enää mitään yhteisiä hetkiä?! Ei luo. Perinteet luovat monille turvaa. Joillekin päiväkoti ja koulu tarjoaa ainoat selvät aikuiset ja juhlat ylipäätään. Korttimuistaminen on pieni osa ja sen voi tehdä monella tavalla. On aikuisen tehtävä sensitiivisesti huomioida tilanne ja niin oikeasti tehdäänkin. Mimosavanhemmat aliarvioivat päiväkotien ja koulujen ammattitaitoa näissä asioissa!

Mitä ihmettä nyt taas? Olet täysin vapaa juhlimaan isänpäivää perhepiirissäsi haluamallasi tavalla. Se että korttia ei tehdä koulussa ei estä yhteisiä hetkiä mitenkään. Voi luoja taas mitä mussutusta.

MIKÄ SIINÄ ON NIIN KAMALAA, ETTEI SITÄ KORTTIA VOI KOULUSSA TEHDÄ? Voihan kortin tehdä vaikka vaarille.

Voihan sen niiiin tärkeän kortin askarrella myös kotona eikö?

Sä ihan tosissasi ajattelet, että monessa perheessä ihan askarellaan kotona? Hankitaan kaikki tarvittava materiaali askartelua varten? Mieti nyt uudestaan tätäkin asiaa! Itse en ole mikään käsillä tekijä joten kotona ei juuri askarreltu. Sen sijaan ulkoiltiin, retkeiltiin ja pelattiin pelejä. Oli mukava, että lapseni saivat askarrella päiväkodissa.

Olen eri, mutta kyllä käytännössä kaikissa tuntemissani perheissä on perusaskartelutarvikkeet: kyniä, sakset, teippiä, liimaa jne. Kauniita papereita ja pahveja ja muita materiaaleja saa kierrättämällä.

Jos olisin jostain syystä niin kädetön ihminen, etten omistaisi saksia tai teippiä, neulaa tai lankaa, hankkisin sellaiset ihan lapsia varten. Vienhän lapsiani uimahalliinkin, vaikken yksin siellä kävisi.

Anna kun arvaan: elät köyhyysrajan yläpuolella?

Sanotaanko näin, että tulen vaatimattomasta kodista. Siksi osaan ommella, parsia, neuloa, leikata, liimata, piirtää, muovailla, korjata ja kierrättää.

Minulla on valmiiksi saksia, neuloja, meisseleitä ja niin edelleen. Materiaaleja askarteluun saa ilmaiseksi.

Surullista, jos lapselta jäävät perustaidot oppimatta köyhyyden vuoksi, koska juuri köyhä niitä tarvitsisi.

Ehkä televisiosta pitäisi lopettaa lastenohjelmien esittäminen kokonaan sillä kukaan ei ajattele miten pahalta niiden näkeminen televisio-ohjelmissa tuntuu lapsettomille?

Sanomalehtien pitäisi myös harkita sitä miten mitätöiviltä tällaiset artikkelit tuntuvat perheissä joissa isä on vahvasti arjessa mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsella ei ole isää elämässä, se on fakta joka lapsen pitää äidin tuella opetella hyväksymään. Isättömyys/isä joka ei ole kuvioissa tulee ilmi joka tapauksessa jatkuvasti, ei korttien askartelun kieltäminen sitä poista. Samaan tapaan kuin esim. adoptiolapset on opetettava olemaan ok adoptiotaustansa kanssa ja pyörätuolissa istuvat lapset pyörätuolin kanssa, on isättömyys myös lapsen elämään kuuluva tosiseikka, jonka käsittelyssä ei hyssyttelyt auta.

Sen sanon vielä, että lesboparien ja itsellisten äitien kohdalla tuo ruikutus on oikeasti vain säälittävää. Jos koet että sussa on tarpeeksi naista tuomaan maailmaan isätön lapsi, niin pitää olla myös tarpeeksi naista pystyä selittämään se sille lapselle pienestä pitäen niin, että lapselle ei tule asiasta sen isompaa henkistä ongelmaa kuin siitä itsestäänselvästi tulee. En tosiaankaan korvaani lotkauta näille naisille jotka ehdoin tahdoin teki isättömän lapsen ja sitten itketään että muiden pitöisi hyssytellä omia isiään, kun prinsessa ei itse pystykään mukulalleen selittämään mitä on tullut tehtyä pipettien ja muumimukien ja lahjasolujen ja ties minkä kanssa härvättyä.

Elämässä on kaikenlaista mikä aiheuttaa negatiivisia tunteita ja luoja paratkoon, joskus jopa ulkopuolisuuden tunteita. Tämä on osa elämää, mitä ei pidä lapselta lähteä siloittamaan ja peittelemään. Kaikilla on isä, joillain se ei ole elämässä mukana. Totuus ei pala tulessakaan, lapsen on opittava hyväksymään ja käsittelemään asia. Ja noin muutenkin lapsen on vallan hyvä oppia handlaamaan ikäviäkin tunteita.

Jestas miten aivokuollut ja typerä kolumni. On sitten kai kiellettävä ihan kaikki. Viikonloput on erolapsille kurjia, juhannus sille jonka vanhemmat ryyppää, joulu on köyhälle kurja, kesäloma samasta syystä kiellettävä täysin. Kuten myös kaikki oppitunnit, onhan myös lasten kyvyissä eroja. Kun eihän saa tulla harmitusta ja ikäviä tunteita! Ei sellaiset elämään kuulu, aina pitää olla kivaa ja ihanaa hattaraa! Jos ei ole, niin sehän on sitten muiden vika.

Isyys ja äitiys on yhteiskunnan ja yksilön alkutaipaleen tukipilareita, jotka molemmat ansaitsevat omat juhlansa. Mielensä pahoittajat voivat ottaa tämänkin tragedian henkisenä harjoitteena. Resilienssin kehittämistä yksi askartelutuokio kerrallaan. Voi luoja sentään.

Entäs me joiden aviomies lähti lätkimään eikä isukita sen koommin kuultu? Meitäkin on kuule yllättävän paljon, voin tällaisiin porukoihin kuuluvana sinulle kertoa. Kehotatko meitäkin vaan miettimään puolisovalintaamme ja lapsia nielemään tuskansa? Toivottavasti sinulle ei koskaan tapahdu elämässä mitään ikävää, kun olet saanut elää noin täydellisenä tähän asti.

Isä on aina olemassa, mutta voitte askarrella kortin jonkun muun teeman alla.

Vaikkapa jouluakalle.

Kyllä jollain tasolla ymmärrän, että lapsi voi kokea kurjaa oloa isättömyydestä ja vaikkapa päiväkodissa tulla ikävä olo siitä, että joutuu miettimään jonkun muun jolle askarrella. Se on asia, mistä pitää keskustella, perheitä on moninaisia ja yksi perhemuoto ei ole toista huonompi. Sen voisi vielä vahvemmin huomioida tällaisissa teemapäivissä, että yhdistetään samaan sitä toisten kunnioitusta, ymmärrystä jne sekä siellä päikyssä että tietysti omissa kodeissa. Eikä olisi pahitteeksi ollenkaan, että ydinperheellisetkin kertoisivat ikätasoisesti lapsilleen, että kavereilla voi olla monenlaisia perheitä monista eri syistä, ja kaikenlaiset perheet ovat arvokkaita.

Mutta että kiellettäisiin isänpäiväkortit. Voi jestas, voidaan puhua vaikka isien ja läheisten päivästä tai jotain, mutta älkää nyt hyvänen aika hulluiksi ryhtykö. Täysin tasavertaisia lähtökohtia ei tähän maailmaan saa millään, aina on joku jolla asiat on eri tavalla kuin muilla ja ratkaisu ei ole kieltää muilta kivoja asioita vaan opettaa kunnioitusta erilaisuutta kohtaan.

Onnistunut trollaus hs:ltä

Sellainen miesvihaoksennus Hesarilta isänpäivän kunniaksi. Hyvä syy isille etsiä parempaa luettavaa tuleviksi vuosiksi.