Hesarissa taas tyypillinen juhlapävän kolumni: isänpäiväkorttien teko on lopetettava päiväkodeissa ja kouluissa

Vierailija kirjoitti:

On perheen aikuisen (Huom! Oikeasti kypsän aikuisen!) asia sanoittaa perheen tilanne lapselle ja sekin, että päiväkodissa ja koulussa askarrellaan eri juhlapäivinä teemaan liittyviä asioita. Jos isää ei ole syystä tai toisesta, asia ratkaistaan yhteistyössä päiväkodin kanssa aikusten viestinnällä. Kyseessä vaan taitaa yhä enemmän olla se, että kypsää vanhemmuutta ei enää ole vaan lapsi pidetään kuplassa, jossa ei ole totuudenmukaista kuvaa todellisuudesta perheessä haluttu kertoa! Pimitys kostautuu aina jotenkin.

Harvemmin asiaa pimitetään. Onhan lapsella kavereita joilla on osät. Saduissa sankareilla/sankarittarilla on isät. Lapsen äidillä itsellään on isä eli lapsen isoisä. Lapsen arki on yksinkertaisesti se, mikä on hänelle itselleen normaalia omassa arjessa.

*

Asiasta on voitu viestiä. Isättömälle ne toisten kyselyt kuten miksi sulla ei ole isää ovat ahdistavia. On päiväkodin henkilökunnan tehtävä valistaa lapsoa siitä että on erilaisia perheitä ja

se tuossa käy ilmi, _ettei näin ole tehty_.

Vierailija kirjoitti:

Vihasin isääni lapsena, hän kohteli minua huonosti ja epäreilusti, kyllä oli ahdistavaa kokea huonommuutta siitä, eten olisi halunnut tehdä korttia isälle: Pakkohan se sitten oli kun kaikki tarhantädit ja opettajat ja muut lapset vain oletti, että jokainen haluaa sellaisen innolla tehdä.

Isänpäivää voi viettää ja kortteja askarrella, mutta jättää hehkumatta ja korostamatta sitä isä-osuutta siinä, sen tehtävän voi aivan hyvin heittää sinne perheille: Ei mielestäni kuulu perhesuhteet kenellekkään ulkopuoliselle saati voida painostaa pitämään ihmisistä jotka voivat olla hyvinkin inhottavia lapsia kohtaan.

Tätä yritin tuoda tässä ketjussa että kaikilla ei ole välittävää tai rakastavaa isää,haukut sain, monet on empatiakyvyttömiä eivätkä mieti kuin omaa napaansa ei ihme että lapset ja nuoret voi huonosti kun korostetaan erinarvoisuutta toisella on huolehtiva rakastava ja välittävä isä toisella isä joka kohtelee huonosti,pahoinpitelee henkisesti ja joskus fyysisesti yms, kyse ei ole sateenkaari jutuista tässä tapauksessa, itsekin toivoisin että isä vaan kuolisi ja kyllä oli ala asteella muistan hirveetä askarrella psykopaatti isälle korttia itku kurkussa kun muut innoissaan, se kortti revittiin isän toimesta ja poltettiin muistettiin naureskella ja nälviä ettei tälläistä p""kaa tarvitse hänelle antaa.

Voi hellanlettas tätä mielensäpahoittajien maata!

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä televisiosta pitäisi lopettaa lastenohjelmien esittäminen kokonaan sillä kukaan ei ajattele miten pahalta niiden näkeminen televisio-ohjelmissa tuntuu lapsettomille?

Sanomalehtien pitäisi myös harkita sitä miten mitätöiviltä tällaiset artikkelit tuntuvat perheissä joissa isä on vahvasti arjessa mukana.

Minun lasteni isä ei kyllä millään tavalla kokenut kolumnia mitätöivänä. Ehkä perheiden pitäisi yhdessä pohtia, miten isyyttä voitaisiin perhepiirissä vahvistaa, jos yksi kolumni sen mitätöi.

Kolmelta alapeukuttajalta haluaisin kysyä, miksi mitätöitte heteromiestäni.

Mä alapeukutin siksi, että mun mielestä tässä on nyt kyse paljon isommasta asiasta kuin yhdestä isänpäiväkortista. Jos me Suomessa halutaan, ettei meidän lapsilla ole päiväkodeissa ja kouluissa mitään muuta kuin tavallista harmaata arkea, niin sitten se on niin. Kaikki vanhat perinteet vaan roskiin. Joulujuhlat kokonaan pois, koska kaikki eivät vietä joulua tai joillain voi olla kurja joulu köyhyyden tai esim vanhempien päihteidenkäytön vuoksi. Talviloma pois, koska kaikilla ei ole  kivaa talvilomalla. Kevätjuhlat pois, koska joissain perheissä ei ole varaa ruokkia lapsiaan kesällä eikä ainakaan tehdä mitään kivaa lasten kanssa. Ei mitään pääsiäiskoristeita, ei vappua eikä mitään muutakaan päiväkoteihin tai kouluihin, koska aina on joku, jolle tulee paha mieli. 

On sinisilmäistä kuvitella, että lapset eivät näkisi erilaisten perheiden elämää, jos poistettaisiin päiväkodeista ja kouluista ihan kaikki sellainen, joka vähäkään voisi aiheuttaa jollekin pahaa mieltä. Jossain vaiheessa jokainen lapsi törmää siihen, että kavereiden elämä on erilaista kuin oma elämä. On erilaisia kotiintuloaikoja, erilaisia tapoja viettää synttäreitä ja lomia, erilaisia harrastuksia jne jne jne. Jotkut saavat aikanaan rahat autokouluun, joidenkin pitää tienata ne rahansa itse. Joillekin jopa hankitaan ensiasunnot. Vanhemman tehtävä on selittää omalle lapselleen - lapsen ikätaso huomoiden - miksi jollain muulla on jotain, mitä lapsella itsellään ei ole. Olipa sitten kyse isästä tai äidistä, omasta huoneesta, lemmikkieläimestä, kalliimmista leluista ja vaatteista, isovanhempien kerryttämistä säästöistä, ajokorttitarhoista, vanhempien hankkimasta ensiasunnosta tai mistä tahansa. 

Lastenhoitajana sanoisin, että asiat voi myös hoitaa sensitiivisemmin: Jouluun kuuluun nykyään paljon muutakin kuin jeesustelua ja kristinuskoa: On joulupukki ja tonttuja ja kaikenlaisia joulutarinoita, mitkä ei liity mitenkään uskontoon. Joulua on juhlittu Suomessa jo ennenkuin kristinusko rantautui, kyse ei siis ole edes kristillisestä juhlasta.

Isänpäivän kohdalla voidaan toimia sensitiivisemmin, voidaan puhua, että nyt on isänpäivä, mutta kaikilla ei välttämättä ole isää tai ei halua tehdä isälle korttia, lapsi voi itse päättää kenelle kortin tekee: Tämä tukee lapsen omia kiintymyssuhteita ja kunnioittaa lapsen omaa tilannetta. Kotona voi sitten jokaisella perheellä olla ihan omat perinteet isänpäivän suhteen ja tällöin on perheiden oma tehtävä huolehtia, että niitä perinteitä noudatetaan: Ei ole päiväkodin tai koulujen tehtävä.

Ei kannata heittäytyä marttyyriksi että "kielletään sitten kaikki kiva", kun ei tarvitse kieltää, muokkaa vain hieman joustavampaan suuntaan ja siinäpä se: Juhlinta voi jatkua ja perinteitäkin kunnioittaa samalla.

En ole himouskova mutta joulua vietetään kaikkialla kristikunnassa Jeesuksen syntymäjuhlana. Se nyt vaan on niin. On aivan sama mikä roomalainen juhla siellä on taustalla. Kun asiat esitetään oikein, peittelemättä, se on paras. Aikuisten tehtävä on kertoa sekä kotona huom! että päiväkodissa/koulussa, miten Suomessa on vietetty juhlia. Jos jossakin on muualta tulleita paljon, on se entistäkin tärkeämpää. Lapset ovat suvaitsevaisia eivät aikuiset!!

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä televisiosta pitäisi lopettaa lastenohjelmien esittäminen kokonaan sillä kukaan ei ajattele miten pahalta niiden näkeminen televisio-ohjelmissa tuntuu lapsettomille?

Sanomalehtien pitäisi myös harkita sitä miten mitätöiviltä tällaiset artikkelit tuntuvat perheissä joissa isä on vahvasti arjessa mukana.

Minun lasteni isä ei kyllä millään tavalla kokenut kolumnia mitätöivänä. Ehkä perheiden pitäisi yhdessä pohtia, miten isyyttä voitaisiin perhepiirissä vahvistaa, jos yksi kolumni sen mitätöi.

Kolmelta alapeukuttajalta haluaisin kysyä, miksi mitätöitte heteromiestäni.

Mä alapeukutin siksi, että mun mielestä tässä on nyt kyse paljon isommasta asiasta kuin yhdestä isänpäiväkortista. Jos me Suomessa halutaan, ettei meidän lapsilla ole päiväkodeissa ja kouluissa mitään muuta kuin tavallista harmaata arkea, niin sitten se on niin. Kaikki vanhat perinteet vaan roskiin. Joulujuhlat kokonaan pois, koska kaikki eivät vietä joulua tai joillain voi olla kurja joulu köyhyyden tai esim vanhempien päihteidenkäytön vuoksi. Talviloma pois, koska kaikilla ei ole  kivaa talvilomalla. Kevätjuhlat pois, koska joissain perheissä ei ole varaa ruokkia lapsiaan kesällä eikä ainakaan tehdä mitään kivaa lasten kanssa. Ei mitään pääsiäiskoristeita, ei vappua eikä mitään muutakaan päiväkoteihin tai kouluihin, koska aina on joku, jolle tulee paha mieli. 

On sinisilmäistä kuvitella, että lapset eivät näkisi erilaisten perheiden elämää, jos poistettaisiin päiväkodeista ja kouluista ihan kaikki sellainen, joka vähäkään voisi aiheuttaa jollekin pahaa mieltä. Jossain vaiheessa jokainen lapsi törmää siihen, että kavereiden elämä on erilaista kuin oma elämä. On erilaisia kotiintuloaikoja, erilaisia tapoja viettää synttäreitä ja lomia, erilaisia harrastuksia jne jne jne. Jotkut saavat aikanaan rahat autokouluun, joidenkin pitää tienata ne rahansa itse. Joillekin jopa hankitaan ensiasunnot. Vanhemman tehtävä on selittää omalle lapselleen - lapsen ikätaso huomoiden - miksi jollain muulla on jotain, mitä lapsella itsellään ei ole. Olipa sitten kyse isästä tai äidistä, omasta huoneesta, lemmikkieläimestä, kalliimmista leluista ja vaatteista, isovanhempien kerryttämistä säästöistä, ajokorttitarhoista, vanhempien hankkimasta ensiasunnosta tai mistä tahansa. 

Lastenhoitajana sanoisin, että asiat voi myös hoitaa sensitiivisemmin: Jouluun kuuluun nykyään paljon muutakin kuin jeesustelua ja kristinuskoa: On joulupukki ja tonttuja ja kaikenlaisia joulutarinoita, mitkä ei liity mitenkään uskontoon. Joulua on juhlittu Suomessa jo ennenkuin kristinusko rantautui, kyse ei siis ole edes kristillisestä juhlasta.

Isänpäivän kohdalla voidaan toimia sensitiivisemmin, voidaan puhua, että nyt on isänpäivä, mutta kaikilla ei välttämättä ole isää tai ei halua tehdä isälle korttia, lapsi voi itse päättää kenelle kortin tekee: Tämä tukee lapsen omia kiintymyssuhteita ja kunnioittaa lapsen omaa tilannetta. Kotona voi sitten jokaisella perheellä olla ihan omat perinteet isänpäivän suhteen ja tällöin on perheiden oma tehtävä huolehtia, että niitä perinteitä noudatetaan: Ei ole päiväkodin tai koulujen tehtävä.

Ei kannata heittäytyä marttyyriksi että "kielletään sitten kaikki kiva", kun ei tarvitse kieltää, muokkaa vain hieman joustavampaan suuntaan ja siinäpä se: Juhlinta voi jatkua ja perinteitäkin kunnioittaa samalla.

Mä en ole kristitty, mutta ei mua silti haittaa jouluun liittyvät enkeli-, seimi- ja Jeesus -osuudet. Ne on osa vuosikymmeniä ollutta perinnettä koulujen ja päiväkotien joulujuhlissa. Olen sen verran suvaitsevainen, ettei mua loukkaa kristinuskoon liittyvät asiat, vaikka itse en niihi uskokaan. 

Lihavoin kommentistasi yhden oleellisen lauseen. Mun lapsuudessani (kansakoulussa 1960-luvulla ja oppikoulussa 1970-luvuilla) koulun tehtäviin kuului myös suomalaisten perinteiden vaaliminen ihan siinä missä ädinkielen opetus tai yhteiskuntaoppi (kansakoulussa tuota kutsuttiin kansalaistaidoksi). Jos tämä on nyt muuttunut, niin ehkä tosiaan pitäisi lopettaa kaikki, mikä liittyy jollain tavalla suomalaisuuteen ja meidän kulttuuriimme sekä historiaamme. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ehdotus. Lopetetaan sitten myös äitienpäivä-hössötys.

Äitienpäivä on maailman ainut oikea juhlapäivä. Naisten kärsimyksellä on kaikki ihmiset tänne luotu.

Voi jessus, mitä vastenmielistä marttyyriutta! Kuulut varmaan niihin naisiin, jotka syyllistävät miehen siitä, että hän ei pysty synnyttämään.

Jos joku lapsi ei halua askarrella kuolleelle tai psykopaatti isälle, niin ei askartele korttia! Mikä tässä on ongelma!? Askartelee sillä tunnilla jotain muuta! Eihän siihen koko päivää käytetä.

Isä hylkäsi minut ennen syntymääni. En ole koskaan tavannut.

Tein isänpäiväkortit ja muut askartelut aina kivalle ukilleni. Kaikilla ei ole sitä kivaa ukkiakaan. Kenelle se lahja tai kortti pitäisi silloin tehdä?

Muistan myös, että v*tutti tehdä kerran patalappua isänpäivälahjaksi, kun 30-luvulla syntynyt ukkini ei tehnyt ikinä kotona ruokaa. En antanut patalappua lahjaksi vaan jotain muuta. Mutta tuotakaan lahjan tekemiseen käytettyä aikaa ei saanut käyttää minkään toisenlaisen lahjaan tekoon, niin tuntui tosi turhalta.

Aivan painajaismaisia koulutehtäviä olivat oman perheen ja sukupuun piirtäminen. Tuollaiset pitäisi kieltää, koska ei kaikilla ole normaalia ja kivaa perhettä tai sukua, joita haluaisi esitellä koulukavereille tai opettajalle.

Mistä kumpuaa tämä mitättömistä asioista ahdistuminen , loukkaantuminen, itseensä ottaminen. Yliherkkiä ihmisiä nykyään niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Sodan jälkeen melkein joka perheestä kaatui isä tai joku sukulaismies. Perheet ponnistelivat eteenpäin yhdessä  ruikuttamatta, tätä maata rakentaen. Moni nuori leski jäi miestään kaipaamaan ja moni äiti itkemään poikieaan. Kaikki eivät suinkaan lähteneet Norjasta siittiöitä hakemaan.

Mitä yrität tällä sanoa? Että lapsettoman pysykööt lapsettomina, koska sodan jälkeen ei ollut hedelmöityshoitoja?

Kuka täällä nyt oikein pahoittaa mieltään?

Vierailija kirjoitti:

Sodan jälkeen melkein joka perheestä kaatui isä tai joku sukulaismies. Perheet ponnistelivat eteenpäin yhdessä  ruikuttamatta, tätä maata rakentaen. Moni nuori leski jäi miestään kaipaamaan ja moni äiti itkemään poikieaan. Kaikki eivät suinkaan lähteneet Norjasta siittiöitä hakemaan.

Nämä sodan kokeneet ja sotalesket jäivät historiaan kylminä kasvattajina, jotka eivät sallineet sitä ruikutusta lapsiltaankaan, ei edes silloin jos aihetta olisi ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sodan jälkeen melkein joka perheestä kaatui isä tai joku sukulaismies. Perheet ponnistelivat eteenpäin yhdessä  ruikuttamatta, tätä maata rakentaen. Moni nuori leski jäi miestään kaipaamaan ja moni äiti itkemään poikieaan. Kaikki eivät suinkaan lähteneet Norjasta siittiöitä hakemaan.

Mitä yrität tällä sanoa? Että lapsettoman pysykööt lapsettomina, koska sodan jälkeen ei ollut hedelmöityshoitoja?

Kuka täällä nyt oikein pahoittaa mieltään?

Entä saako käyttää ehkäisyä? Suuret ikäluokat syntyivät paljolti ehkäisyn puutteen vuoksi, ei siksi että vanhemmat olisivat halunneet lapsen vuoden välein miehityksen uhan alla ja monin paikoin nälästä kärsien.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän mitä tuossa haetaan takaa. Ei ehkä ole ihan tätä päivää alleviivata mitään ihanteellisia perheitä, missä on äiti ja isä ja lapset, kun perheitä on eri syistä niin monenlaisia.

Sanoisin kuitenkin, että enemmän tämä on viestintäasia. Kun käytetään oikeanlaisia ja hienotunteisia termejä, korostetaan moninaisuutta ja kunnioitusta, lapset kyllä ymmärtävät ja oppivat luontevasti kohtaamaan kaikenlaiset perhemuodot.

Esim omien lasten päiväkodista tuli kutsu aamiaiselle jollekin läheiselle aikuiselle isänpäivän kunniaksi. Minusta se oli ihan luonteva tapa. Ja aamiaisella olikin isejä, äitejä, ukkeja ja mummoja. Jollakin lapsella oli isoveli. Eikä kukaan ihmetellyt.

Perheitä on monenlaisia.

Silti jokaisella lapsella on isä, ja lapsella on oikeus muistaa isäänsä vaikka hän ei olisi läsnä ja vaikka perheen aikuiset kieltäisivät häntä muistamasta tai ajattelemasta isäänsä.

Se, että jokaisella lapsella on isä, ei vähennä lainkaan monimuotoisten perheiden arvoa.

Tästä korttiasiasta tuntuvat nyt eniten loukkaantuan ne äidit, jotka eivät ole syystä tai toisesta tyytyväisiä lapsensa isään. Isänpäivä ilmeisesti nostaa joillakin katkerat tunteet pintaan.

Isättömät lapset elävät isättömyytensä kanssa joka päivä. Ei se heille ole pelkkä isänpäivään kuuluva asia.

-isänsä lapsena menettänyt

Vierailija kirjoitti:

Jos joku lapsi ei halua askarrella kuolleelle tai psykopaatti isälle, niin ei askartele korttia! Mikä tässä on ongelma!? Askartelee sillä tunnilla jotain muuta! Eihän siihen koko päivää käytetä.

Ja niin sanotut varhaiskasvatuksen ammattilaiset tuuppaavat samalla mielipiteitään askartelutehtäviin. Isässä on parasta . . .

Isässä oli parasta, kun hän vielä eli.

Äidissä on parasta, ettei hän lyö minua enää.

Haistakaa paska, tuputtajakorttipakottajat.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku lapsi ei halua askarrella kuolleelle tai psykopaatti isälle, niin ei askartele korttia! Mikä tässä on ongelma!? Askartelee sillä tunnilla jotain muuta! Eihän siihen koko päivää käytetä.

Isompi lapsi voi tosiaan kieltäytyä muistamista isää, mutta toisaalta taas isommat lapset voisivat myös muistaa isää oma-aloitteisesti, riippumatta koulun askarteluista.

Tässä keskustelussa on kovasti tähdennetty, että nimenomaan parivuotiaiden pitää tehdä se kortti tarhan tädin avustamana, koska kortti on tärkeä isälle. Ilmeisesti isän muistaminen on erityisen tärkeää siinä iässä, kun lapsi ei vielä kykene itse arvioimaan isän laatua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsella ei ole isää elämässä, se on fakta joka lapsen pitää äidin tuella opetella hyväksymään. Isättömyys/isä joka ei ole kuvioissa tulee ilmi joka tapauksessa jatkuvasti, ei korttien askartelun kieltäminen sitä poista. Samaan tapaan kuin esim. adoptiolapset on opetettava olemaan ok adoptiotaustansa kanssa ja pyörätuolissa istuvat lapset pyörätuolin kanssa, on isättömyys myös lapsen elämään kuuluva tosiseikka, jonka käsittelyssä ei hyssyttelyt auta.

Sen sanon vielä, että lesboparien ja itsellisten äitien kohdalla tuo ruikutus on oikeasti vain säälittävää. Jos koet että sussa on tarpeeksi naista tuomaan maailmaan isätön lapsi, niin pitää olla myös tarpeeksi naista pystyä selittämään se sille lapselle pienestä pitäen niin, että lapselle ei tule asiasta sen isompaa henkistä ongelmaa kuin siitä itsestäänselvästi tulee. En tosiaankaan korvaani lotkauta näille naisille jotka ehdoin tahdoin teki isättömän lapsen ja sitten itketään että muiden pitöisi hyssytellä omia isiään, kun prinsessa ei itse pystykään mukulalleen selittämään mitä on tullut tehtyä pipettien ja muumimukien ja lahjasolujen ja ties minkä kanssa härvättyä.

Elämässä on kaikenlaista mikä aiheuttaa negatiivisia tunteita ja luoja paratkoon, joskus jopa ulkopuolisuuden tunteita. Tämä on osa elämää, mitä ei pidä lapselta lähteä siloittamaan ja peittelemään. Kaikilla on isä, joillain se ei ole elämässä mukana. Totuus ei pala tulessakaan, lapsen on opittava hyväksymään ja käsittelemään asia. Ja noin muutenkin lapsen on vallan hyvä oppia handlaamaan ikäviäkin tunteita.

Jestas miten aivokuollut ja typerä kolumni. On sitten kai kiellettävä ihan kaikki. Viikonloput on erolapsille kurjia, juhannus sille jonka vanhemmat ryyppää, joulu on köyhälle kurja, kesäloma samasta syystä kiellettävä täysin. Kuten myös kaikki oppitunnit, onhan myös lasten kyvyissä eroja. Kun eihän saa tulla harmitusta ja ikäviä tunteita! Ei sellaiset elämään kuulu, aina pitää olla kivaa ja ihanaa hattaraa! Jos ei ole, niin sehän on sitten muiden vika.

Isyys ja äitiys on yhteiskunnan ja yksilön alkutaipaleen tukipilareita, jotka molemmat ansaitsevat omat juhlansa. Mielensä pahoittajat voivat ottaa tämänkin tragedian henkisenä harjoitteena. Resilienssin kehittämistä yksi askartelutuokio kerrallaan. Voi luoja sentään.

Entäs me joiden aviomies lähti lätkimään eikä isukita sen koommin kuultu? Meitäkin on kuule yllättävän paljon, voin tällaisiin porukoihin kuuluvana sinulle kertoa. Kehotatko meitäkin vaan miettimään puolisovalintaamme ja lapsia nielemään tuskansa? Toivottavasti sinulle ei koskaan tapahdu elämässä mitään ikävää, kun olet saanut elää noin täydellisenä tähän asti.

Sinun tehtäväsi vanhempana on työstää oma tuskasi siihen pisteeseen, että voit tukea ja auttaa lapsiasi työstämään omaa tuskaansa. Myös päiväkoti ja koulu tekevät parhaansa, mutta korteista luopuminen sinun ääliöukkosi ääliömäisyyden takia on kohtuuton vaatimus, kun suurimmalla osalla asiat ovat ihan hyvin. Osa täällä tuntuu olevan nyt sitä mieltä, että koska yksi kärsii, kaikkien muidenkin pitää kärsiä.

Olemme käsitelleet tuskamme, kiitos vain ehdotuksesta. Mutta eipä ole koulu tai päiväkoti tähän päivään asti juurikaan mitään tehnyt sen eteen että lapsilla olisi isänpäivänä enemmän joukkoon kuuluva olo. Itseäni ei äitienpäiväkään syvällisesti sykähdytä, voisimme puolestani luopua myös äitienpvän juhlinnasta KOULUSSA.

No kun ei ole muun yhteiskunnan tehtävä huolehtia että sun vilipetterillä on aina tosi ihana ja pörröinen ja pelkästään positiivinen olo. Sinä kasvatta sen vilipetterisi siten että vilipetteri oppii käsittelemään elämäänsä kuuluvat ikävät jutut. Ei se ole muiden vastuulla. Ja selvästi ette ole tuskaanne käsitelleet, älä nyt naurata :D eiköhän se ole niin että jos olisit edes alkeellisella tasolla käsitellyt omat tunteesi ja opettanut lapsellesi että tällaiset kurjat asiat on osa elämää ja niiden kanssa pärjätään, niin et olisi suu vaahdossa mesoamassa muiden lasten askarteluista tai muiden lasten isistä. Etkä vaatisi että koulu jotenkin pehmustaisi vilipetterin eloa sen suhteen, että vilipetterin isä on kelvoton. Sinä olet vanhempi. Hoida osasi, kasvata lapsesi vahvemmaksi, älä vaadi typeryyksiä ja tiedosta, että koko maailma ei pyöri sinun ja sen jälkeläisesi ympärillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku lapsi ei halua askarrella kuolleelle tai psykopaatti isälle, niin ei askartele korttia! Mikä tässä on ongelma!? Askartelee sillä tunnilla jotain muuta! Eihän siihen koko päivää käytetä.

Isompi lapsi voi tosiaan kieltäytyä muistamista isää, mutta toisaalta taas isommat lapset voisivat myös muistaa isää oma-aloitteisesti, riippumatta koulun askarteluista.

Tässä keskustelussa on kovasti tähdennetty, että nimenomaan parivuotiaiden pitää tehdä se kortti tarhan tädin avustamana, koska kortti on tärkeä isälle. Ilmeisesti isän muistaminen on erityisen tärkeää siinä iässä, kun lapsi ei vielä kykene itse arvioimaan isän laatua.

Lapsen huoltaja voi jopa toivoa päiväkodista, että jos on tarkoitus kortti tehdä, lapselle annetaan muuta askaretta. Miksi aikuisten huono kommunikaatio pitää kostaa kaikille!?

Urheilukisoissakin suurin osa häviää ja pahoittaa mielensä... Yhyy...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku lapsi ei halua askarrella kuolleelle tai psykopaatti isälle, niin ei askartele korttia! Mikä tässä on ongelma!? Askartelee sillä tunnilla jotain muuta! Eihän siihen koko päivää käytetä.

Ja niin sanotut varhaiskasvatuksen ammattilaiset tuuppaavat samalla mielipiteitään askartelutehtäviin. Isässä on parasta . . .

Isässä oli parasta, kun hän vielä eli.

Äidissä on parasta, ettei hän lyö minua enää.

Haistakaa paska, tuputtajakorttipakottajat.

Läheisensä menettäneillä on yleensä hyviä muistoja läheisistään.

Toki jos läheinen on ollut joku psykohirviö, voi se hyvä asia olla että hän on kuollut.

Katkeruuteen ei kannata hautautua, eikä kaataa katkeruuttaan lastensa kannettavaksi.

Osasin odottaa Hesaria selatessani, että tällainen kirjoitus sieltä löytyy ja niinhän sieltä löytyikin.

En ihmettele, miksi kauppakeskuksissa on niitä HS:n ständejä, joissa jaetaan ilmaiseksi päivän Hesaria ja pyritään saamaan lehdelle uusia lukijoita ja tilaajia.