Hesarissa taas tyypillinen juhlapävän kolumni: isänpäiväkorttien teko on lopetettava päiväkodeissa ja kouluissa

Päiväkodissa ollaan keskimäärin 3-5 vuoden iässä, eikö niin? Eikö se ole oikeasti surullista, jos kovin moni lapsi on jo silloin ilman isää?!! Mikä on mennyt niin h..tin pieleen parisuhteissa? No, tämä vaan taustapohdintana. Muumimukimentelmä on häviävän pieni keino siittää edelleen. Jatkakaa vaan vääntöä kortista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomesta näköjään moni on valmis luopumaan vuodenkiertoisista juhlapäivien huomioimisesta. Luoko se parempaa ja turvallisempaa yhteiskuntaa, kun ei ole enää mitään yhteisiä hetkiä?! Ei luo. Perinteet luovat monille turvaa. Joillekin päiväkoti ja koulu tarjoaa ainoat selvät aikuiset ja juhlat ylipäätään. Korttimuistaminen on pieni osa ja sen voi tehdä monella tavalla. On aikuisen tehtävä sensitiivisesti huomioida tilanne ja niin oikeasti tehdäänkin. Mimosavanhemmat aliarvioivat päiväkotien ja koulujen ammattitaitoa näissä asioissa!

Mitä ihmettä nyt taas? Olet täysin vapaa juhlimaan isänpäivää perhepiirissäsi haluamallasi tavalla. Se että korttia ei tehdä koulussa ei estä yhteisiä hetkiä mitenkään. Voi luoja taas mitä mussutusta.

MIKÄ SIINÄ ON NIIN KAMALAA, ETTEI SITÄ KORTTIA VOI KOULUSSA TEHDÄ? Voihan kortin tehdä vaikka vaarille.

Miksi se kortti täytyy tehdä koulussa?

Siksi että sateekaarilapset näkevät että joissakin perheissä on myös isä.

Käännös: sitä pitää hieroa kyseisten lasten naamaan

Lopetetaan kaikkien aineiden opettaminen, koska yksikään aine ei mene sataprosenttisesti jokaisen kaaliin ja voi tulla paha mieli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi niitä kortteja pitää tehdä koulussa? Kotonakin voi askarrella. Ihan hyvä jos tuo tapa jää pois. Kiusallista niille joilla on osunut elämän arvonnassa pas ka isäkortti (pun intended).

Kotona voi askarrella, mutta kaikissa kodeissa ei valitettavasti askarrella. Ei edes silloin, kun lapsi sitä haluaisi. Kyse on mahdollisuuksien tasa-arvosta.

Ja itselleni ei ollut kiusallista. Ikävää jos sinulle oli.

No se on perheen sisäinen ongelma jos isä ei saa korttia. Ei pitäisi liittyä kouluun mitenkään.

Ei ollut minulle kiusallista, mulla oli ja on edelleen mahtava isä. Osaan kuitenkin ajatella muitakin kuin itseäni.

No etpä näköjään osaa, jos kuvittelet, että vähemmistöllä on vain yksi kokemus.

Ongelma liittyy kouluun sillä tavalla, että kaikki maksavat hyvinvointivaltiossa veroja yhteisten palvelujen kustantamiseksi. Myös se isä.

Sosiaalidemokratia tarkoittaa muun muassa pyrkimystä sosiaaliseen tasa-arvoon, eli siihen, että sen tukiverkottoman yh-isänkin lapselle kustannetaan verovaroista mahdollisuus samaan kuin lapselle, jolla on vaikkapa äiti tai sisarus, joka voi auttaa isänpäiväkortin askartelussa.

Sanoinko jossain että vähemmistöllä on vain yksi kokemus?

Oikeastiko joku hikinen koulussa tehty kortti on nyt palkinto isälle verojen maksamisesta? Isä voi halutessaan askarrella sen kortin kotona vaikka yhdessä lapsensa kanssa jos ilman korttia ei saa eletyksi.

Sanoit "Kotonakin voi askarrella. Ihan hyvä jos tuo tapa jää pois. Kiusallista niille joilla on osunut elämän arvonnassa pas ka isäkortti".

Minullekin on osunut elämän arvonnassa pas ka isäkortti, mutten samaistu kuvailemaasi kokemukseen. Kortin askartelu ei ole ollut minulle koskaan kiusallista, eikä ole ollut monelle muullekaan isättömälle/äidittömälle. Kokemuksia on enemmän kuin yksi.

Edelleenkään lapsi ei välttämättä halua askarrella isänpäiväkorttia isänsä kanssa. Silti hänelle pitää suoda oikeus askarrella isänpäiväkortti. Kannattaa myös pohtia askartelun merkitystä lapsen kasvulle ja kehitykselle. Esim. motorisille taidoille.

Niin, sinun kokemuksesi ei ole kaikkien kokemus. Osalle lapsista isänpäiväkortin askartelu tuottaa tuskaa vaikka sinulle ei tuottanutkaan.

Ja se yksi askarreltu kortti ei tee eroa lapsen motorisiin taitoihin. :D Muutakin voi askarrella kuin kortteja.

Ja miksi lapselle pitää suoda oikeus askarrella kortti? Missä tällainen oikeus on päätetty ja saneltu?

Ei tietenkään ole, enkä ole sellaista väittänytkään. Sinä yleistit, minä en.

Lapselle pitää suoda oikeus askarrella kortti, jos hän haluaa askarrella kortin. Se on lapsen oikeus, jota ei pidä kieltää sen vuoksi, että joillain muilla on mahdollisuus askarrella kortti kotona.

En viitsi edes vastata tuohon yhteen askarreltuun korttiin. Ymmärrät tahallasi väärin.

Missä tällainen oikeus on määritelty?

Lapsi määrittelee sen oikeuden ihan itse tuodessaan ilmi halunsa askarrella. Vai oletko sitä mieltä, että askartelua haluavan lapsen toivetta ei tulisi kunnioittaa?

Myös varhaiskasvatussuunnitelma ja perusopetuksen opetussuunnitelma määrittelevät lapselle ja nuorelle oikeuden vaikuttaa opetuksen sisältöjen järjestämiseen.

Kolmasluokkalaisella oli enkun sanakoe. Ihmettelin, kun kysyi minulta uusperheeseen liittyviä termejä, myöhemmin selvisi että kokeessa oli lähinnä niitä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän siinä pikku Manu itkee, että miksi hänellä on vain yksi äiti, kun toinen askartelee äitienpäivänä kaksi korttia.

Jos ei tehdä isänpäiväkorttia, eikös ole tasa-arvoa ettei tehdä myöskään äitienpäivä. Kielletään myös sanat isä ja äiti. Jollekin voi tulla paha mieli, jos huoltaja onkin joku muu. Turvallisinta olisi jos mitään kortteja ei tehdä.

Vierailija kirjoitti:

"Ei ole oikein. Kortin voi tehdä ukille, papalle, isäpuolelle, jos aikuinen veli ja isä, niin hänelle jne."

Tai mummulle, mummille, mummalle, mömmälle, tädille, äidille, naapurin Kertulle. Annetaan tehdä siis kortti kenelle tahansa, varmasti kotoa ohjataan lapsen ajatuksia isäänpäin kääntyväksi ja lapsi haluaa sen kortin tehdä isälle, jos hänellä sellainen on.

Toisaalta jos asiaa miettii siltä kannalta, niin onko julmaakin jopa pakottaa lapsi tekemään isänpäiväkortteja, koska kaikki isät eivät valitettavasti suinkaan ole kauhean mukavia ihmisiä, joille edes oma lapsi haluaisi mitään korttia tehdä. Pitäisikö lapsella olla ihan vapaus valita, että tekeekö kortin? Ja ilman mitään painostusta.

Tottakai sama homma koskee äitienpäivääkin.

Varmasti kaikista asioista saa h..tin monimutkaista, kun oikein vääntää!! Suurin osa saa ja haluaa muistaa isäänsä ja pappaansa ja se on erittäin ok. Ne, jotka ei halua, askartelee jotain muuta! Problem solved ja case closed.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei voida kotona askarrella juuri omaan kotiin sopivaa korttia?

Ymmärrän, että isästä on kiva saada kiva kortti, mukavilla sanoilla. Niin miksi sitä ei voi askarrella kotona?

Lapsi ei välttämättä halua, että isä on mukana askartelemassa omaa korttiaan.

Isää ei voi pyytää lähtemään asioille siksi aikaa?

Kaikilla ei voi olla riittävästi älynlahjoja ymmärtämään jotain näin monimutkaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän siinä pikku Manu itkee, että miksi hänellä on vain yksi äiti, kun toinen askartelee äitienpäivänä kaksi korttia.

Jos ei tehdä isänpäiväkorttia, eikös ole tasa-arvoa ettei tehdä myöskään äitienpäivä. Kielletään myös sanat isä ja äiti. Jollekin voi tulla paha mieli, jos huoltaja onkin joku muu. Turvallisinta olisi jos mitään kortteja ei tehdä.

Tehtäköön isän- ja äitienpäiväkortteja ja muita tarpeellisia kortteja. Kotona.

Vierailija kirjoitti:

Kolmasluokkalaisella oli enkun sanakoe. Ihmettelin, kun kysyi minulta uusperheeseen liittyviä termejä, myöhemmin selvisi että kokeessa oli lähinnä niitä.

Niin?

Vierailija kirjoitti:

Kolmasluokkalaisella oli enkun sanakoe. Ihmettelin, kun kysyi minulta uusperheeseen liittyviä termejä, myöhemmin selvisi että kokeessa oli lähinnä niitä.

Sanakokeissa on usein nimenomaan tietyn teeman alla olevia sanoja. 

Vierailija kirjoitti:

"Ei ole oikein. Kortin voi tehdä ukille, papalle, isäpuolelle, jos aikuinen veli ja isä, niin hänelle jne."

Tai mummulle, mummille, mummalle, mömmälle, tädille, äidille, naapurin Kertulle. Annetaan tehdä siis kortti kenelle tahansa, varmasti kotoa ohjataan lapsen ajatuksia isäänpäin kääntyväksi ja lapsi haluaa sen kortin tehdä isälle, jos hänellä sellainen on.

Toisaalta jos asiaa miettii siltä kannalta, niin onko julmaakin jopa pakottaa lapsi tekemään isänpäiväkortteja, koska kaikki isät eivät valitettavasti suinkaan ole kauhean mukavia ihmisiä, joille edes oma lapsi haluaisi mitään korttia tehdä. Pitäisikö lapsella olla ihan vapaus valita, että tekeekö kortin? Ja ilman mitään painostusta.

Tottakai sama homma koskee äitienpäivääkin.

No näinhän se pääsääntöisesti onkin. Jos joku aikuinen jossain päiväkodissa on pakottanut isättömän lapsen askartelemaan isänpäiväkortin tai jättänyt puuttumatta isättömyydestä kiusaamiseen, hän on toiminut väärin. Täällä nyt jotkut ovat sitä mieltä, että korteista pitäisi luopua kokonaan, koska jotkut yksittäiset henkilöt eivät ole tehtäviensä tasalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei voida kotona askarrella juuri omaan kotiin sopivaa korttia?

Ymmärrän, että isästä on kiva saada kiva kortti, mukavilla sanoilla. Niin miksi sitä ei voi askarrella kotona?

Lapsi ei välttämättä halua, että isä on mukana askartelemassa omaa korttiaan.

Isää ei voi pyytää lähtemään asioille siksi aikaa?

Tässä puhutaan nyt yh-vanhemmista, tukiverkostojen puutteesta ja siitä, miksi korttiperinnettä on perusteltua jatkaa verovaroin kustannetuissa palveluissa.

Miksi avio- ja avoerot yleistyvät koko ajan ja jo pikkulapsivaiheessa? Lapsia syntyy koko ajan vähemmän ja jo syntyneiden kanssa ei osa osaa elää.

Vierailija kirjoitti:

Lopetetaan kaikkien aineiden opettaminen, koska yksikään aine ei mene sataprosenttisesti jokaisen kaaliin ja voi tulla paha mieli.

Ja linjataan myös, että väreinä on vain musta ja valkoinen.

Vierailija kirjoitti:

En voi kuin ihmetellä, miten osa teistä kuvittelee lastenne selviävän elämästä, jos kaksikymmentä vuottaon ensin pedattu kuvitelmaa siitä että kaikki on samanlaisia ja siivottu silmistä joka ikinen asia, josta voi tulla lievästi paha mieli? Miten tasapainoton pitää olla, jos toisen kortin askartelu tai sanat "isä" ja "äiti" järkyttää?

Aiempi vankkumaton avarakatseisuuteni alkaa olla todella kortilla. Kas kun itse olen naiivisti kuvitellut, että kun annan muiden elää haluamallaan tavalla, niin hekin jättävät minut omilleni. Ehei. Olen saamassa pukuhuoneeseeni miehiä ja juhlapyhieni juhlintaan vähemmistöohjeita.

Tässä nyt varmaan alkaa näkyä se, että ensimmäisten curling-vanhempien lapset ovat kasvaneet aikuisiksi ja saaneet omia lapsia. Näin siinä sitten käy, kun kaikki pettymykset on siloteltu pois lapsen tieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi niitä kortteja pitää tehdä koulussa? Kotonakin voi askarrella. Ihan hyvä jos tuo tapa jää pois. Kiusallista niille joilla on osunut elämän arvonnassa pas ka isäkortti (pun intended).

Kotona voi askarrella, mutta kaikissa kodeissa ei valitettavasti askarrella. Ei edes silloin, kun lapsi sitä haluaisi. Kyse on mahdollisuuksien tasa-arvosta.

Ja itselleni ei ollut kiusallista. Ikävää jos sinulle oli.

No se on perheen sisäinen ongelma jos isä ei saa korttia. Ei pitäisi liittyä kouluun mitenkään.

Ei ollut minulle kiusallista, mulla oli ja on edelleen mahtava isä. Osaan kuitenkin ajatella muitakin kuin itseäni.

No etpä näköjään osaa, jos kuvittelet, että vähemmistöllä on vain yksi kokemus.

Ongelma liittyy kouluun sillä tavalla, että kaikki maksavat hyvinvointivaltiossa veroja yhteisten palvelujen kustantamiseksi. Myös se isä.

Sosiaalidemokratia tarkoittaa muun muassa pyrkimystä sosiaaliseen tasa-arvoon, eli siihen, että sen tukiverkottoman yh-isänkin lapselle kustannetaan verovaroista mahdollisuus samaan kuin lapselle, jolla on vaikkapa äiti tai sisarus, joka voi auttaa isänpäiväkortin askartelussa.

Sanoinko jossain että vähemmistöllä on vain yksi kokemus?

Oikeastiko joku hikinen koulussa tehty kortti on nyt palkinto isälle verojen maksamisesta? Isä voi halutessaan askarrella sen kortin kotona vaikka yhdessä lapsensa kanssa jos ilman korttia ei saa eletyksi.

Sanoit "Kotonakin voi askarrella. Ihan hyvä jos tuo tapa jää pois. Kiusallista niille joilla on osunut elämän arvonnassa pas ka isäkortti".

Minullekin on osunut elämän arvonnassa pas ka isäkortti, mutten samaistu kuvailemaasi kokemukseen. Kortin askartelu ei ole ollut minulle koskaan kiusallista, eikä ole ollut monelle muullekaan isättömälle/äidittömälle. Kokemuksia on enemmän kuin yksi.

Edelleenkään lapsi ei välttämättä halua askarrella isänpäiväkorttia isänsä kanssa. Silti hänelle pitää suoda oikeus askarrella isänpäiväkortti. Kannattaa myös pohtia askartelun merkitystä lapsen kasvulle ja kehitykselle. Esim. motorisille taidoille.

Niin, sinun kokemuksesi ei ole kaikkien kokemus. Osalle lapsista isänpäiväkortin askartelu tuottaa tuskaa vaikka sinulle ei tuottanutkaan.

Ja se yksi askarreltu kortti ei tee eroa lapsen motorisiin taitoihin. :D Muutakin voi askarrella kuin kortteja.

Ja miksi lapselle pitää suoda oikeus askarrella kortti? Missä tällainen oikeus on päätetty ja saneltu?

Ei tietenkään ole, enkä ole sellaista väittänytkään. Sinä yleistit, minä en.

Lapselle pitää suoda oikeus askarrella kortti, jos hän haluaa askarrella kortin. Se on lapsen oikeus, jota ei pidä kieltää sen vuoksi, että joillain muilla on mahdollisuus askarrella kortti kotona.

En viitsi edes vastata tuohon yhteen askarreltuun korttiin. Ymmärrät tahallasi väärin.

Missä tällainen oikeus on määritelty?

Koulutuksen tulee pyrkiä kehittämään lapsen kasvua täyteen mittaansa. Koulutuksen tulee edistää ihmisoikeuksien, lapsen vanhempien sekä oman ja muiden kulttuurien kunnioittamista.

-Lasten oikeudet, Unicef, Yk

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan älytöntä.

Aloitin koulun 1973 ja luokallani oli yksi poika, jonka isä oli kuollut. Kun muut teimme kortin isälle isänpäivän lähestyessä, poika teki kortin äidilleen. Ei ongelmaa.

Meillä oli luokassa pari lasta, joiden isä oli kuollut, ja muistan kyllä yhden tytön katseen isän kuolemaa seuraavana isänpäivänä.

Ja sitten oli yksi lapsi, jonka isästä ei ollut mitään tietoa, ja äiti eli toisella paikkakunnalla uuden perheen kanssa. Hän askarteli mummolle ja ukille, jotka onneksi olivat melko hyväkuntoisia ja kasvattivat hänet. Harva nykypäivän ihminen tajuaa, millainen tabu au-lapset olivat vielä 1970-luvulla.

Kyllä tajuan, olen syntynyt 1968. Mutta nyt eletään tätä hetkeä eikä se ole mikään tabu vaan tavallinen tilanne.

Ja silti vieläkin askarrellaan isälle eikä rakkaalle aikuiselle.

Koska isänpäivänä muistetaan sitä rakasta isää.

Ja sekö estyy jos koulussa ei tehdä korttia?

Ei, mutta ei ole mitään todellista syytä kortin tekemättä jättämiseenkään.

Siinä on ihan tarpeeksi syytä että jollekin lapselle tuotetaan epämukava olo.

Lapselleen kannattaa jo hyvin varhain kertoa, että perheet ovat erilaisia ja se on ihan ok, että on. Pumpulissa kasvattamalla tekee vain karhunpalveluksen lapselleen. Kyllä lapsi tietää, että kavereilla on isä tai äiti, vaikka itsellä ei olisikaan. Yksi onnittelukortti ei muuta asiaa miksikään. Aikoinaan päiväkodissa multa kysyttiin, kenelle lapsi voisi osoittaa kortin, kun lapseni isä oli kuollut. Vaarille siis teki korttinsa. Jollain voi olla isäpuoli, kummisetä tai muu läheinen miespuolinen henkilö. Lapset tulevat huomaamaan, että kavereilla on paljon muutakin, mitä heillä ei ole. Ei pidä tehdä asiasta lapselleen mitään mörköä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomesta näköjään moni on valmis luopumaan vuodenkiertoisista juhlapäivien huomioimisesta. Luoko se parempaa ja turvallisempaa yhteiskuntaa, kun ei ole enää mitään yhteisiä hetkiä?! Ei luo. Perinteet luovat monille turvaa. Joillekin päiväkoti ja koulu tarjoaa ainoat selvät aikuiset ja juhlat ylipäätään. Korttimuistaminen on pieni osa ja sen voi tehdä monella tavalla. On aikuisen tehtävä sensitiivisesti huomioida tilanne ja niin oikeasti tehdäänkin. Mimosavanhemmat aliarvioivat päiväkotien ja koulujen ammattitaitoa näissä asioissa!

Mitä ihmettä nyt taas? Olet täysin vapaa juhlimaan isänpäivää perhepiirissäsi haluamallasi tavalla. Se että korttia ei tehdä koulussa ei estä yhteisiä hetkiä mitenkään. Voi luoja taas mitä mussutusta.

MIKÄ SIINÄ ON NIIN KAMALAA, ETTEI SITÄ KORTTIA VOI KOULUSSA TEHDÄ? Voihan kortin tehdä vaikka vaarille.

Miksi se kortti täytyy tehdä koulussa?

Siksi että sateekaarilapset näkevät että joissakin perheissä on myös isä.

Sateenkaariperheissähän niitä isiä voi vasta ollakin.

Olisi kiva tietää mitä siinä kolumnissa luki? Nyt vaahdotaan pelkkää otsikkoa.

Sen sijaan, että rajoitetaan milloin mitäkin, koska tulee paha mieli, pitäisi ihmisiä opettaa jo lapsina olemaan halukas tunteilleen. Ei siis mitään välttämiskäyttäytymistä, joksi "pahojen" tunteiden pakenemista nimitetään psykologiassa, vaan tunteiden kohtaamista.