Lue keskustelun säännöt.
Hesarissa taas tyypillinen juhlapävän kolumni: isänpäiväkorttien teko on lopetettava päiväkodeissa ja kouluissa
13.11.2022 |
Kannatan monimuotoisuutta mutta ottaa aivoon se, että pitäisi toimia vähemmistön diktatuurin mukaan joka asiassa! Jos luokalla kahdella ei ole isää tai neljällä on isäpuoli, on kaikkien muiden luovuttava kortin teosta. Ei ole oikein. Kortin voi tehdä ukille, papalle, isäpuolelle, jos aikuinen veli ja isä, niin hänelle jne.
Kommentit (817)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niitä kortteja pitää tehdä koulussa? Kotonakin voi askarrella. Ihan hyvä jos tuo tapa jää pois. Kiusallista niille joilla on osunut elämän arvonnassa pas ka isäkortti (pun intended).
Kotona voi askarrella, mutta kaikissa kodeissa ei valitettavasti askarrella. Ei edes silloin, kun lapsi sitä haluaisi. Kyse on mahdollisuuksien tasa-arvosta.
Ja itselleni ei ollut kiusallista. Ikävää jos sinulle oli.
No se on perheen sisäinen ongelma jos isä ei saa korttia. Ei pitäisi liittyä kouluun mitenkään.
Ei ollut minulle kiusallista, mulla oli ja on edelleen mahtava isä. Osaan kuitenkin ajatella muitakin kuin itseäni.
No etpä näköjään osaa, jos kuvittelet, että vähemmistöllä on vain yksi kokemus.
Ongelma liittyy kouluun sillä tavalla, että kaikki maksavat hyvinvointivaltiossa veroja yhteisten palvelujen kustantamiseksi. Myös se isä.
Sosiaalidemokratia tarkoittaa muun muassa pyrkimystä sosiaaliseen tasa-arvoon, eli siihen, että sen tukiverkottoman yh-isänkin lapselle kustannetaan verovaroista mahdollisuus samaan kuin lapselle, jolla on vaikkapa äiti tai sisarus, joka voi auttaa isänpäiväkortin askartelussa.
Sanoinko jossain että vähemmistöllä on vain yksi kokemus?
Oikeastiko joku hikinen koulussa tehty kortti on nyt palkinto isälle verojen maksamisesta? Isä voi halutessaan askarrella sen kortin kotona vaikka yhdessä lapsensa kanssa jos ilman korttia ei saa eletyksi.
Sanoit "Kotonakin voi askarrella. Ihan hyvä jos tuo tapa jää pois. Kiusallista niille joilla on osunut elämän arvonnassa pas ka isäkortti".
Minullekin on osunut elämän arvonnassa pas ka isäkortti, mutten samaistu kuvailemaasi kokemukseen. Kortin askartelu ei ole ollut minulle koskaan kiusallista, eikä ole ollut monelle muullekaan isättömälle/äidittömälle. Kokemuksia on enemmän kuin yksi.
Edelleenkään lapsi ei välttämättä halua askarrella isänpäiväkorttia isänsä kanssa. Silti hänelle pitää suoda oikeus askarrella isänpäiväkortti. Kannattaa myös pohtia askartelun merkitystä lapsen kasvulle ja kehitykselle. Esim. motorisille taidoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tuossa oli hyvä huomio se "entä jos isää ollaan paossa turvakodissa", ei varmaan huvita kortteja rustailla.
Voi hyvä luoja teidän kanssa! Jos tähän mennään, niin yhtään mitään ei voisi enää tehdä, koska aina löytyy joku esimerkki, miten jollakin on asiat niin että loukkaantuu jos asiat on jollakin muulla toisin. Ei elämä vaan voi toimia noin.
Kuka loukkaantuisi, jos isänpäivän ja äitienpäivän alla koulussa ja päiväkodissa tehtäisiin kortti rakkaalle aikuiselle? En minä ainakaan.
-ydinperheen äiti.
Tietenkin loukkaantuisit, jos et saisi sitä korttia äitienpäivänä, vaan lapsi olisi askarrellut sen jollekin muulle kuin sinulle.
Hesaristahan on tullut täysin vihapuhelehti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan älytöntä.
Aloitin koulun 1973 ja luokallani oli yksi poika, jonka isä oli kuollut. Kun muut teimme kortin isälle isänpäivän lähestyessä, poika teki kortin äidilleen. Ei ongelmaa.Meillä oli luokassa pari lasta, joiden isä oli kuollut, ja muistan kyllä yhden tytön katseen isän kuolemaa seuraavana isänpäivänä.
Ja sitten oli yksi lapsi, jonka isästä ei ollut mitään tietoa, ja äiti eli toisella paikkakunnalla uuden perheen kanssa. Hän askarteli mummolle ja ukille, jotka onneksi olivat melko hyväkuntoisia ja kasvattivat hänet. Harva nykypäivän ihminen tajuaa, millainen tabu au-lapset olivat vielä 1970-luvulla.
Kyllä tajuan, olen syntynyt 1968. Mutta nyt eletään tätä hetkeä eikä se ole mikään tabu vaan tavallinen tilanne.
Ja silti vieläkin askarrellaan isälle eikä rakkaalle aikuiselle.
Koska isänpäivänä muistetaan sitä rakasta isää.
Ja sekö estyy jos koulussa ei tehdä korttia?
Ei, mutta ei ole mitään todellista syytä kortin tekemättä jättämiseenkään.
Siinä on ihan tarpeeksi syytä että jollekin lapselle tuotetaan epämukava olo.
Kyllä päiväkodeissa ja kouluissa tiedetään eroperheet ja yksinhuoltajaperheet ja jos ei tiedetä, on huoltajan asia tiedottaa. Tilanteet otetaan huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän monella tuntuu menneen kolumnin varsinainen pointti ohi. Tekstin perimmäinen viesti oli, että loppujen lopuksi isän- ja äitienpäiväkorttien askartelu perustuu vanhempien eikä lasten tarpeisiin.
Tämä! Jos lapsilta kysyttäisiin, ei varmasti olisi pulma tehdä korttia ilman äiti/isä-liitettä. Mutta kun vanhempien mielissä perheinstituutio romahtaa tällaisesta hullutuksesta.
Ei varmasti olisikaan, mutta miksi niin pitäisi tehdä? Isänpäivä on isänpäivä ja sillä siisti.
Paitsi ei ole, jos (kun) se muutetaan äitienpäivän kanssa joksikin muuksi. Sinä voit hamaan tappiin silti juhlia vaikka pässinpäivää.
Muutaman lumihiutaleen takia näitä ei olla muuttamassa yhtään miksikään.
Kyse ei ole muutamasta lumihiutaleesta ja me enemmistöönkin kuuluvat kannatamme uudistuksia.
Ettehän te silloin kuulu enemmistöön 😀
En kuulu enemmistöön, jos olen valkoisesta hetero-ydinperheestä ja samalla kannatan vähemmistöjen oikeuksia? Taisit tarkoittaa omaa ajatustasi, että enemmistössä ei muka olisi kannatusta vähemmistön oikeuksille?
Vierailija kirjoitti:
Suomesta näköjään moni on valmis luopumaan vuodenkiertoisista juhlapäivien huomioimisesta. Luoko se parempaa ja turvallisempaa yhteiskuntaa, kun ei ole enää mitään yhteisiä hetkiä?! Ei luo. Perinteet luovat monille turvaa. Joillekin päiväkoti ja koulu tarjoaa ainoat selvät aikuiset ja juhlat ylipäätään. Korttimuistaminen on pieni osa ja sen voi tehdä monella tavalla. On aikuisen tehtävä sensitiivisesti huomioida tilanne ja niin oikeasti tehdäänkin. Mimosavanhemmat aliarvioivat päiväkotien ja koulujen ammattitaitoa näissä asioissa!
Mitä ihmettä nyt taas? Olet täysin vapaa juhlimaan isänpäivää perhepiirissäsi haluamallasi tavalla. Se että korttia ei tehdä koulussa ei estä yhteisiä hetkiä mitenkään. Voi luoja taas mitä mussutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kateelliset ja kaunaiset eivät soisi ns. kunnon isille askarreltua korttia ja lapselle askartelun iloa.
Miettikääpä sitä!
Miksihän tätä aihetta nostetaan esiin isänpäivänä, kun suurin osa lapsista viettää sitä ihan normaalisti isänsä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki juhlat ja liputuspäivät pois. Sitten on kaikilla perus harmaa mieli. Kenenkään ei tarvi surra tai iloita. Itsenäisyyspäiväkin turha ja kallis sirkus. Miksi siinäkin juhlitaan jotain jota ei edes ole.
Voihan sen kortin tehdä vaikka vaarille! Jos isä ei ole kuvioissa. Mä en kestä tätä aikaa. Kaikesta tehdään ongelma tai loukkaannutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapurin lapsen isä kuoli.
Hän teki päiväkodissa kynttilän isänsä haudalle. Siis koristeli hautakynttilän omalla tervehdyksellään. Kaunista.
Normaali lapsi kaipaa isää tai edes jonkinlaista isä- tai mieshahmoa.
No kyllä kai, pitääkö tätä kaipuun haavaa hieroa suolalla ihan aikuisten toimesta pakottamalla korttitalkoisiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan älytöntä.
Aloitin koulun 1973 ja luokallani oli yksi poika, jonka isä oli kuollut. Kun muut teimme kortin isälle isänpäivän lähestyessä, poika teki kortin äidilleen. Ei ongelmaa.Meillä oli luokassa pari lasta, joiden isä oli kuollut, ja muistan kyllä yhden tytön katseen isän kuolemaa seuraavana isänpäivänä.
Ja sitten oli yksi lapsi, jonka isästä ei ollut mitään tietoa, ja äiti eli toisella paikkakunnalla uuden perheen kanssa. Hän askarteli mummolle ja ukille, jotka onneksi olivat melko hyväkuntoisia ja kasvattivat hänet. Harva nykypäivän ihminen tajuaa, millainen tabu au-lapset olivat vielä 1970-luvulla.
Kyllä tajuan, olen syntynyt 1968. Mutta nyt eletään tätä hetkeä eikä se ole mikään tabu vaan tavallinen tilanne.
Ja silti vieläkin askarrellaan isälle eikä rakkaalle aikuiselle.
Koska isänpäivänä muistetaan sitä rakasta isää.
Ja sekö estyy jos koulussa ei tehdä korttia?
Ei, mutta ei ole mitään todellista syytä kortin tekemättä jättämiseenkään.
Siinä on ihan tarpeeksi syytä että jollekin lapselle tuotetaan epämukava olo.
Ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni oli oppilas, jonka isä kuoli äkillisesti. Keskustelin asiasta kodin ja lapsen itsensä kanssa. Lopputulema oli se, että onhan lapsella isä, hän vain ei ole enää elossa. Lapsi teki kauniin kortin ja vei sen isänpäivänä haudalle. Tarkoituksenani on sanoa, että kyllähän meillä suurimmalla osalla on isä. Ymmärrän että on alkoholisteja, väkivaltaisia yms isiä, joihin ei haluta pitää yhteyttä. Mutta suurimmalla osalla on isä, niilläkin, jotka asuvat kahden äidin perheessä. Kyllä vanhemman tehtävä on sanoittaa lapselle se, miten lapset yleensä syntyvät. Toistaiseksi siihen vielä tarvitaan biologisesti miehen ja naisen sukusolut. Jos joku aikuinen ei osaa isänpäivän merkitystä kertoa lapselleen, jolla ei isää ole elämässä, niin ei se oikeuta sitä että isänpäivä kielletään kaikilta muilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tuossa oli hyvä huomio se "entä jos isää ollaan paossa turvakodissa", ei varmaan huvita kortteja rustailla.
Täällä on paljon empatiakyvyttömiä ihmisiä haukutaan jos joku tai jotkut ei halua muistella isää mitenkään, kaikkien isät ei ansaitse muistamisia,monille tuntuu olevan ylivoimaisen vaikea asettua toisen ihmisen asemaan.
Oppihan ainakin sen että perheeseen kuuluu yleensä isä.
Terveisiä ydinperheestä? Kyllä se lapsi varmasti oppii, että jälkeläinen syntyy miehestä ja naisesta, samalla perhe on jotain ihan muuta ja lasta ei pidä satuttaa sen perusteella, että millainen perhemuoto on. Sinun logiikallasi lapsi oppii, että ydinperheen tyypit on tosi itsekkäitä.
Niin vanhempien vika se on jos perhe on epänormaali. Ei sitä pidä lapselle kostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoittajan mielestä "Eikä pitäisi luoda tilanteita, joissa lapset joutuvat selittelemään omia perheitään.". Ehkä ne perheen perustajat voisi itsekin ottaa tuon huomioon?
Miten tämän voisi ottaa huomioon esimerkiksi kuolemantapauksissa?
Kyllähän siitä lapsi saa ja hänen pitääkin saada puhua, jos on menettänyt toisen vanhempansa. Hyvänen aika sentään tätä hyssyttelykulttuuria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niitä kortteja pitää tehdä koulussa? Kotonakin voi askarrella. Ihan hyvä jos tuo tapa jää pois. Kiusallista niille joilla on osunut elämän arvonnassa pas ka isäkortti (pun intended).
Kotona voi askarrella, mutta kaikissa kodeissa ei valitettavasti askarrella. Ei edes silloin, kun lapsi sitä haluaisi. Kyse on mahdollisuuksien tasa-arvosta.
Ja itselleni ei ollut kiusallista. Ikävää jos sinulle oli.
No se on perheen sisäinen ongelma jos isä ei saa korttia. Ei pitäisi liittyä kouluun mitenkään.
Ei ollut minulle kiusallista, mulla oli ja on edelleen mahtava isä. Osaan kuitenkin ajatella muitakin kuin itseäni.
No etpä näköjään osaa, jos kuvittelet, että vähemmistöllä on vain yksi kokemus.
Ongelma liittyy kouluun sillä tavalla, että kaikki maksavat hyvinvointivaltiossa veroja yhteisten palvelujen kustantamiseksi. Myös se isä.
Sosiaalidemokratia tarkoittaa muun muassa pyrkimystä sosiaaliseen tasa-arvoon, eli siihen, että sen tukiverkottoman yh-isänkin lapselle kustannetaan verovaroista mahdollisuus samaan kuin lapselle, jolla on vaikkapa äiti tai sisarus, joka voi auttaa isänpäiväkortin askartelussa.
Sanoinko jossain että vähemmistöllä on vain yksi kokemus?
Oikeastiko joku hikinen koulussa tehty kortti on nyt palkinto isälle verojen maksamisesta? Isä voi halutessaan askarrella sen kortin kotona vaikka yhdessä lapsensa kanssa jos ilman korttia ei saa eletyksi.
Sanoit "Kotonakin voi askarrella. Ihan hyvä jos tuo tapa jää pois. Kiusallista niille joilla on osunut elämän arvonnassa pas ka isäkortti".
Minullekin on osunut elämän arvonnassa pas ka isäkortti, mutten samaistu kuvailemaasi kokemukseen. Kortin askartelu ei ole ollut minulle koskaan kiusallista, eikä ole ollut monelle muullekaan isättömälle/äidittömälle. Kokemuksia on enemmän kuin yksi.
Edelleenkään lapsi ei välttämättä halua askarrella isänpäiväkorttia isänsä kanssa. Silti hänelle pitää suoda oikeus askarrella isänpäiväkortti. Kannattaa myös pohtia askartelun merkitystä lapsen kasvulle ja kehitykselle. Esim. motorisille taidoille.
Niin, sinun kokemuksesi ei ole kaikkien kokemus. Osalle lapsista isänpäiväkortin askartelu tuottaa tuskaa vaikka sinulle ei tuottanutkaan.
Ja se yksi askarreltu kortti ei tee eroa lapsen motorisiin taitoihin. :D Muutakin voi askarrella kuin kortteja.
Ja miksi lapselle pitää suoda oikeus askarrella kortti? Missä tällainen oikeus on päätetty ja saneltu?
Vierailija kirjoitti:
Kaikille isille halutaan nyt syyllinen mieli kun oman korttinsa saavat. Lapsen kaveri Papu-Valo itkee kotonaan kun ei ole isää.
Minusta voisi opettaja sanoa, että askarrellaan kortti joko isälle isänpäiväksi/ äidille äitienpäiväksi tai sitten jollekin muulle tärkeälle ihmiselle, jos niin haluaa. Ja sitten lasten kanssa käydä läpi, että kaikilla ei ole sitä isää/ äitiä jostain syystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomesta näköjään moni on valmis luopumaan vuodenkiertoisista juhlapäivien huomioimisesta. Luoko se parempaa ja turvallisempaa yhteiskuntaa, kun ei ole enää mitään yhteisiä hetkiä?! Ei luo. Perinteet luovat monille turvaa. Joillekin päiväkoti ja koulu tarjoaa ainoat selvät aikuiset ja juhlat ylipäätään. Korttimuistaminen on pieni osa ja sen voi tehdä monella tavalla. On aikuisen tehtävä sensitiivisesti huomioida tilanne ja niin oikeasti tehdäänkin. Mimosavanhemmat aliarvioivat päiväkotien ja koulujen ammattitaitoa näissä asioissa!
Mitä ihmettä nyt taas? Olet täysin vapaa juhlimaan isänpäivää perhepiirissäsi haluamallasi tavalla. Se että korttia ei tehdä koulussa ei estä yhteisiä hetkiä mitenkään. Voi luoja taas mitä mussutusta.
MIKÄ SIINÄ ON NIIN KAMALAA, ETTEI SITÄ KORTTIA VOI KOULUSSA TEHDÄ? Voihan kortin tehdä vaikka vaarille.
Mutku mulle tulee paha mieli, kun muut tienaa enemmän kuin minä. Kyllä tällekkin asialle pitää tehdä jotain. Tasa-arvoa on että kaikille sama palkka!