Lue keskustelun säännöt.
Työkaveri piilov****ilee avoimesti
12.11.2022 |
Mä en ymmärrä, miten muut ihmiset ei nää, kuinka tämä henkilö piilov****ilee ihan kaikille ja kaikista. On muka todella vitsikäs ja hauska olevinaan. Suoraa kiusaamista kohdistaa joihinkin ihmisiin. Tämä henkilö on sosiaalinen ja hänellä on paljon kavereita työyhteisön sisällä ja esihenkilön kanssa on todella hyvää pataa, mutta haukkuu niitäkin selän takana, minkä jaksaa.
Todella raskas ihminen. En ole hänen kanssaan tekemisissä, mutta se tarkoittaa, etten myöskään ole tekemisissä monen muunkaan työkaverin kanssa, koska en halua käydä ko. henkilön kanssa samaan aikaan lounaalla.
Muilla tällaisia ihania työkavereita?
Kommentit (29)
Miten voi piilovittuilla avoimesti, eikö se ole avoinvittuilua silloin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kaikki ei sitä aina tajua. Että on se piilovit silloin. Mutta vastaus kysymykseen: voi kyllä. Ja valitettavasti.
enpä ottaisi tuosta stressiä, toisesta sisään ja toisesta ulos
No perus, kaikki leikkivät taitavasti mukana ettei ongelmaa ole kun itse haluaa päästä mahdollisimman vähällä kiusaamisella. Jotkut taas ovat niin yksinkertaisia etteivät tajua manipulointia ja vttuilua vaikka naamaan hierottaisiin, tällaiset ihmiset on erityisen helppo saada nuolemaan jonkun pebaa ja osaksi hovia
Äh, ap ei vaan ymmärrä huumoria!
Kerroppa nyt edes malliksi muutama esimerkki oikeista tilanteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon käsittänyt että tällaiset henkilöt on jotenkin narsistisia tai vaan huonoitsetuntoisia. Pakko jotenkin alentaa koko ajan muita
Voisiko aloittaja laittaa jonkin esimerkin mitä tuo henkilö sanoo? Olisi helpompi tässä keskustella, kun voisi esimerkin / esimerkkien kautta kertoa, miten itse reagoisin siihen. Ihmetyttää vaan, jos muut naureskelevat, miksi?.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(Piilo)vittuile takaisin.
Tuollaisille ihmisille ei kannata uhrata kovin montaa ajatusta tai pahoittaa liiaksi mieltään. Jotkut ovat tuollaisia ulosanniltaan, ihmisiä on niin monenlaisia, eikä kaikista todellakaan tarvitse pitää.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko aloittaja laittaa jonkin esimerkin mitä tuo henkilö sanoo? Olisi helpompi tässä keskustella, kun voisi esimerkin / esimerkkien kautta kertoa, miten itse reagoisin siihen. Ihmetyttää vaan, jos muut naureskelevat, miksi?.
Et ole tainnut paljoa työelämässä olla, etkä varsinkaan sote-alalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
(Piilo)vittuile takaisin.
Tuollaisille ihmisille ei kannata uhrata kovin montaa ajatusta tai pahoittaa liiaksi mieltään. Jotkut ovat tuollaisia ulosanniltaan, ihmisiä on niin monenlaisia, eikä kaikista todellakaan tarvitse pitää.
Juuri tuo asenne on ihan valtava ongelma. "Älä välitä, älä ole kuulevinasi tai näkevinäsi." Kaikki paska käytös pitäisi vaan lakaista maton alle, seistään tumput suorana että voi voi.
Vierailija kirjoitti:
Äh, ap ei vaan ymmärrä huumoria!
Kerroppa nyt edes malliksi muutama esimerkki oikeista tilanteista.
Törpön vakivastaus. "Etsä huumoria tajua hei, kylläpä oletkin herkkänahkainen!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esimerkkinä tilanne, että olimme lounaalla ja jonkin verran ylipainoinen työkaverini oli mukana. Tämä veetuilija istuu siinä pöydässä syöden ja sanoo, että "ei olis kyllä pitänyt ottaa näin paljon ruokaa, kun olen näin tukusassa kunnossa jo muutenkin" ja sitten katsoo tätä toista ylipainoista työkaveriani merkitsevästi. Ja sitten remahtaa nauruun. Itse tämä kommentoija on ihan normaalipainoinen.
Itse olen hiljaisempi ihminen ja en hirveästi pälpätä, mutta joskus, kun jotain sanon, niin heittää nasevaa komenttia, kuten "anna nyt muillekin puheenvuoro" ja sitten tuo nauraminen päälle.
Ap
Minä olen ollut (en tiedä olenko vieläkin?) tuollainen möläyttelijä ja ihan aidon oikeasti yritin vain olla hauska. Pohjimmiltani olen epävarma ja haen hyväksyntää, tämän ymmärrän ihan keittiöpsykologialla. Olen siis tyyppi, joka yrittää sanoa joka asiasta jotain nasevaa ja hauskaa.
Kerran tällaisessa tilanteessa ystäväni sanoi, että "Miettisit joskus, mitä oikein puhut!"
Ja kyllä, olen miettinyt. Jälkeenpäin olen tajunnut sanoneeni loukkaavasti ja aivan tökerösti monissakin tilanteissa. -Voin vakuuttaa, että en koskaan tarkoittanut niitä vittuillakseni tai ilkeilläkseni, olin vain olevinani hauska. Mitä enemmän mietin käytöstäni, sitä nolommaksi tunnen itseni, hävettää suunnattomasti jälkikäteen.
Tarinani opetus on, että sanokaa hyvät ihmiset rohkeasti tuollaiselle henkilölle, esimerkiksi juuri tuo minulle sanottu lause, jos haluatte tilanteeseen muutosta. Ei se muutos itsestään synny, jos käytökseen ei puututa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja lisään vielä, että itse menin hieman sanattomaksi tuossa tilanteessa, enkä juuri siinä hetkessä osannut vastata mitään, jatkoin jotain muka hauskaa. Eli voi olla, että se vastapuoli ei kykene asiasta järkevästi keskustelemaan ainakaan äkkiseltään, vaan on parempi antaa hänen miettiä useampi päiväkin itsekseen omaa käytöstään. Mutta olisi tärkeää antaa topakasti sellainen sysäys, että henkilö oikeasti pysähtyy ajattelemaan sanomisiaan.
Itsekin piiloviilailen usein. Varsinkin linssiin.
Kyllä ymmärrän myös sen, että tuollainen käyttäytyminen ei aina ole tahallista, vaan just tommosta mukamas hauskaa läppää. Ja jossain läheisissä ystäväpiireissä se onkin ihan hauskaa, kun voi nauraa itselle ja muille hyvässä hengessä.
Mutta ympäristössä, kun ei toista ja toisen toleranssia ei niin hyvin tunneta, se voi olla hyvin vahingollista. Itse siedän itseeni kohdistuvaa läppää tiettyyn pisteeseen asti ihan hyvin ihmisiltä, jotka tunnen hyvin ja joiden kanssa olen läheinen.
Lähiipiirissäni on henkilöitä, jotka ovat aika rankankin koulukiusaamisen uhreiksi joutuneet ja heille joku jonkun mielestä harmiton läppä voi sattua tosi syvästi.
Heitän myös itse hyvin hurttia huumoria itseeni kohdistuen, mutta teen sen sellaisten ihmisten seurassa, jotka tuntevat minut hyvin ja siten, että se läppä ei satuta ketään muuta seurassa olevaa.
Hauskaa saa olla ja hauska myös, mutta siten, että kunnioitetaan muita ihmisiä eikä loukata ketään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Esimerkkinä tilanne, että olimme lounaalla ja jonkin verran ylipainoinen työkaverini oli mukana. Tämä veetuilija istuu siinä pöydässä syöden ja sanoo, että "ei olis kyllä pitänyt ottaa näin paljon ruokaa, kun olen näin tukusassa kunnossa jo muutenkin" ja sitten katsoo tätä toista ylipainoista työkaveriani merkitsevästi. Ja sitten remahtaa nauruun. Itse tämä kommentoija on ihan normaalipainoinen.
Itse olen hiljaisempi ihminen ja en hirveästi pälpätä, mutta joskus, kun jotain sanon, niin heittää nasevaa komenttia, kuten "anna nyt muillekin puheenvuoro" ja sitten tuo nauraminen päälle.
Ap
Kommentoi siis muka itseään, vaikka kommentoi toista? Totta, vittuilua mutta voi olla myös keino osoittaa, että itse on normaalipainoinen siirtämällä katseella huomio johonkin tukevampaan.
Lopputuloksena henkilö itse siis on normaalipainoinen, ei hoikka ja kertoi ottaneensa paljon ruokaa. Siinä kaikki. Muu on hämäystä. En kyseenalaista ettei haukkuisi muita, mutta yhä on itse paljon ruokaa ottanut joka ei ole hoikka.
Nauraessaan "anna nyt muillekin puheenvuoro" ei itse ollut äänessä. Alkoiko sen jälkeen puhua vai peittikö vain kommentilla sen, ettei keksinyt sanottavaa? Myös minulle on tehty samaa.
Lisäksi kerrottuani tehneeni jotain yksi kommentoi muille, kuinka hänen ystävänsä oli samasta tietoinen ja piti asiaa tyhmänä. Eli henkilö itse ei ollut tehnyt asiaa, eikä ystäväkään. Kommentoija yritti vain siirtää huomion siihen, että hänellä muka oli ystävä, joka oli muka arvioinut asian tyhmäksi. Yritti saada muita puolelleen.
Eräs kai jopa kommentoi ääneen "toi kuulee ääniä päässään" sen jälkeen kun olin puhunut, minä ihan normaalisti ja järkevästi. Tulkitsin, että koska olin keksinyt puhuttavaa ja kommentoija oli ollut hiljaa. Muut eivät ehkä huomanneet mistä oli kyse. Myöhemmin kommentoija mutisi jotain mölinää ääneen työtä tehdessään. Hänkin oli siis kääntänyt asian, eli hänellä itsellään oli jotain ääniä päässään. En voi tietää, tarkoittiko minua kommentilla, mutta koska olin puhunut, tulkitsin niin.
Vierailija kirjoitti:
Esimerkkinä tilanne, että olimme lounaalla ja jonkin verran ylipainoinen työkaverini oli mukana. Tämä veetuilija istuu siinä pöydässä syöden ja sanoo, että "ei olis kyllä pitänyt ottaa näin paljon ruokaa, kun olen näin tukusassa kunnossa jo muutenkin" ja sitten katsoo tätä toista ylipainoista työkaveriani merkitsevästi. Ja sitten remahtaa nauruun. Itse tämä kommentoija on ihan normaalipainoinen.
Itse olen hiljaisempi ihminen ja en hirveästi pälpätä, mutta joskus, kun jotain sanon, niin heittää nasevaa komenttia, kuten "anna nyt muillekin puheenvuoro" ja sitten tuo nauraminen päälle.
Ap
Pelkää lihovansa. Selvä tapaus. Toinen on nyrkkeilysäkkinä, että saa iskun pois itsestään
Olen huomattavan lihava ja sanoisin, että 90% ruokailuista muiden ihmisten seurassa on sitä, että joku (tai kaikki) päivittelevät sitä, kuinka paljon tuli otettua lauteselle tai kuinka paljon tulikaan syötyä tai tulipa nyt otettua epäterveellistä jne.
En ole ajatellut, että tämä olisi minua kohtaan vittuilua, vaan että ihmiset ylipäätään puhuvat paljon tällaisesta, koska ovat kiinnostuneita omasta hyvinvoinnistaan. Tokihan se hölmöltä joskus tuntuu, kun minun silmiin hyvin hoikat ihmiset tuntuvat saavan kriisin yhden pullan syömisestä. Toisaalta olen miettinyt, että ehkäpä se on juurikin se syy, miksi he ovat pysyneet niin hoikkina.
Onko se nyt sitten piilotettua vai avointa?