IS: Jussi, 48, sai nähdä poikansa vasta puoli vuotta syntymän jälkeen - "Minusta on tehty paperi-isä, joka maksaa elatusmaksuja"

Miksi Jussilla valvotut tapaamiset?

Minusta on tehty paperi isä joka maksaa elatusmaksuja ja saa tavara lasta määrätysti valvotussa paikassa. Otsikossa jo marttyyrisi uhriutuminen paistaa läpi.

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea juttua kokonaan, sillä usein näissä kumppanuusvanhemmuus jutuissa käy tyyliin tälleen. Paperilla voidaan sopia ja ennen lapsen tuloa olla hyvätkin suunnitelmat. Mutta kun tosipaikka iskee ja vauva tekee tuloa ja kun on maailmaan saapunut, niin todellisuus voikin olla ihan muuta mitä se suunnittelu oli ennen vauvan alkuunpanoa. Tilanteet muuttuu. Toki lapsella on oikeus vanhempiinsa, mutta joskus lasta täytyy suojella siltä toiselta vanhemmalta. 

Mitä sä oikein horiset?

Vierailija kirjoitti:

Miksi, oi miksi, ei oltu tehty pitäviä juridisia sopimuksia?? Vai voiko sellaisia tuossa tilanteessa täysin tehdäkään?

Mikään sopimus ei ole laillinen. Suomen laki ei tuollaisia sopimuksia tunne

Kummallisia asioita alkanut Suomessa tapahtumaan.

Vierailija kirjoitti:

Että jatkossa olemme yhteydessä vain lastenvalvojan kautta eiköhän tälle ole ollut sitten joku perusteltu syy miksi näin? Tämä särähti korvaan ja uhriutuminen tekstistä pelkästään omaa versiotaan kerrottaen. Lastenvalvojalle ei voi ennakkoon varata aikaa kun tekstin mukaan laskettu aika vasta oli eikä vauva edes syntynyt..(?). Mistä syystä Jussille annettu valvotut tapaamiset, tätähän äiti on joutunut tällöin hakemaan? Tekstistä tulee omaan korvaani vai uhriutuminen (median luku taidon kautta)jos kyseessä vauvan turvallisuus, kun valvotusti määrätty tapaamiset. Tällöinhän näkö ja kuulo yhteys on tapaamisissa ja varmasti perusteilluista syistä saatu lapselle.

Tiedän tapauksen jossa oli valvotut tapaamiset. Lapsen isä uhriutui, levitti perättömyyksiä niin lapsesta kuin lapsen äidistä, syytti lapsen äitiä vieraannuttamisesta jne jne. Isä sai valheillaan sukunsa ja kylänmiehet puolelleen. Tosiasiassa, isä oli pedofiili, eikä isä omasta mielestään edes tarvinnut hoitoa tilaansa. Isän pedofiiliys ei ollut yleisessä tiedossa, isä halusi salata sen. Äiti halusi suojella lasta, eikä myöskään paljastanut isän pedofiiliyttä.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi ihan lakimiehen avulla laatia etukäteen sopimukset.

Ei auta vaikka olisi 10 lakimiestä laatimassa sopimusta, se ei ole juridisesti pätevä oikeudessa, vaikka se muuten otetaan huomioon käsittelyssä

Ystäväni etsi kumppanuusvanhempaa ja tapasi tarkoitukseen sopivan miehen, jolla on perhe, mutta ei biologisia lapsia. Päätyivät mutkien kautta sänkyyn lopulta kun ajattelivat sen olevan varmempi tapa saada lapsi varmasti alulle (ystävällä 2 keskenmenoa alla). Miehen puoliso oli tähän antanut jopa suostumuksensakin kun tiesi miehensä suuren halun saada biologisia lapsia. Sänkyynmenon seurauksena ystäväni rakastui mieheen ja nyt riutuu rakkaudessaan kun se on yksipuolista. Kerrottakoon vielä, että hän on nyt raskaana. Laittelee viestejä, soittelee, keksii tekosyitä tapaamisiin, jotta näkisi miestä. Aika ikävä tilanne kun mies rakastaa vaimoaan ja ystäväni on välillä suutuspäissään jopa uhkaillut ettei ottaisi isää mukaan lapsen elämään jos ei valitse häntä. Olen yrittänyt puhua hänelle järkeä mutta hän kuulemma rakastaa miestä eikä pääse tunteistaan irti. He käyvät neuvolassa ja tapaavat silloin tällöin keskustellakseen syntyvän lapsen asioista, mutta ystäväni on aina sen jälkeen ihan pois tolaltaan kun ei saa miestä mielestään. Tosi hankala tilanne ja olen yrittänyt sanoa että hänen pitäisi käydä tämä raskaus nyt yksin loppuun, jotta saisi etäisyyttä mieheen. En keksi miten muuten päästä irti yksipuolisesta rakastumisesta. Vinkkejä?

Tämä on todella monen etävanhemman kohtalo.

Lapset etääntyvät tosi nopeasti vanhemmasta, jota ei näe tarpeeksi säännöllisesti.

Monesti myös etävanhempi ajetaan taloudellisesti niin ahtaalle, ettei varaa asua kuin pienessä yksiössä, mihin lapset eivät mahdu tai halua tulla. Myöskään varaa ei ole ostaa lapsille mitään.

Lapsi voi päättää jo aika nuorena haluaako toisen vanhemman luokse. Etävanhemmalla ei juurikaan ole oikeuksia, vain maksu velvollisuus.

Käytännössä tapaamissopimus velvoittaa vain, jos lähivanhempi ja lapsi haluaa niin.

Ehkä olisi parempi, että poistettaisiin elatusmaksut ja se kenellä lapsi milloinkin olisi kustantaisi lapsen menot. Ellei olisi varaa hakisi toimeentulotukea tai antaisi lapsen toiselle, jolla varaa. Ei sitä voi olettaa , että toinen kustantaa lapsen menoja, jos kerran ei näe edes lastaan ja toinen nauttii lapsen kanssa olemisesta. Tässä tapauksessa maksetaan turhasta.

Elatusmaksut on paljolti tulonsiirtoa toiselle vanhemmalle, siitä ei pääse yli eikä ympäri etteikö lähivanhempi hyötyisi rahallisesti enemmän kuin etä. Jos lähivanhempi ei saisi elatusmaksuja, näkisivät etävanhemmat lapsiaan useammin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi on varmaan maailman huonoin maa elää miehenä, ja paras naisena

Onneksi täältä saa muuttaa pois ihan vapaasti. Kuinka olisi vaikkapa Venäjä?

Tällaiset vastaukset ovat niin kuluneita ja väsyneitä ja kertovat v-ttumaisesta mentaliteetista, jonka mukaan Suomen epäkohdille ei voi tai ei saa tehdä mitään.

Suosittelen lapsesta haaveileville terveille miehille omistushalun droppaamista ja menkää luovuttamaan sukusoluja.

Sitten teette dna testin ja toivotte yhteydenottoa lapselta.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni etsi kumppanuusvanhempaa ja tapasi tarkoitukseen sopivan miehen, jolla on perhe, mutta ei biologisia lapsia. Päätyivät mutkien kautta sänkyyn lopulta kun ajattelivat sen olevan varmempi tapa saada lapsi varmasti alulle (ystävällä 2 keskenmenoa alla). Miehen puoliso oli tähän antanut jopa suostumuksensakin kun tiesi miehensä suuren halun saada biologisia lapsia. Sänkyynmenon seurauksena ystäväni rakastui mieheen ja nyt riutuu rakkaudessaan kun se on yksipuolista. Kerrottakoon vielä, että hän on nyt raskaana. Laittelee viestejä, soittelee, keksii tekosyitä tapaamisiin, jotta näkisi miestä. Aika ikävä tilanne kun mies rakastaa vaimoaan ja ystäväni on välillä suutuspäissään jopa uhkaillut ettei ottaisi isää mukaan lapsen elämään jos ei valitse häntä. Olen yrittänyt puhua hänelle järkeä mutta hän kuulemma rakastaa miestä eikä pääse tunteistaan irti. He käyvät neuvolassa ja tapaavat silloin tällöin keskustellakseen syntyvän lapsen asioista, mutta ystäväni on aina sen jälkeen ihan pois tolaltaan kun ei saa miestä mielestään. Tosi hankala tilanne ja olen yrittänyt sanoa että hänen pitäisi käydä tämä raskaus nyt yksin loppuun, jotta saisi etäisyyttä mieheen. En keksi miten muuten päästä irti yksipuolisesta rakastumisesta. Vinkkejä?

Ystävällesi neuvo ottaa nyt 2-3 kk ainakin etäisyyttä niin ettei ole missään yhteyksissä mieheen. Samalla tavalla se rakkaus hälvenee normaaleissa parisuhteissakin jos ei ole tekemisissä. Rakastuminen on pirullista kun ei siihen pysty aina vaikuttamaan itse, mutta nyt on täysin itsestä kiinni, pitääkö mielikuvaa yllä jatkuvilla tapaamisilla. Mitä mieltä mies on tästä rakastumisesta? Entä hänen vaimonsa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni etsi kumppanuusvanhempaa ja tapasi tarkoitukseen sopivan miehen, jolla on perhe, mutta ei biologisia lapsia. Päätyivät mutkien kautta sänkyyn lopulta kun ajattelivat sen olevan varmempi tapa saada lapsi varmasti alulle (ystävällä 2 keskenmenoa alla). Miehen puoliso oli tähän antanut jopa suostumuksensakin kun tiesi miehensä suuren halun saada biologisia lapsia. Sänkyynmenon seurauksena ystäväni rakastui mieheen ja nyt riutuu rakkaudessaan kun se on yksipuolista. Kerrottakoon vielä, että hän on nyt raskaana. Laittelee viestejä, soittelee, keksii tekosyitä tapaamisiin, jotta näkisi miestä. Aika ikävä tilanne kun mies rakastaa vaimoaan ja ystäväni on välillä suutuspäissään jopa uhkaillut ettei ottaisi isää mukaan lapsen elämään jos ei valitse häntä. Olen yrittänyt puhua hänelle järkeä mutta hän kuulemma rakastaa miestä eikä pääse tunteistaan irti. He käyvät neuvolassa ja tapaavat silloin tällöin keskustellakseen syntyvän lapsen asioista, mutta ystäväni on aina sen jälkeen ihan pois tolaltaan kun ei saa miestä mielestään. Tosi hankala tilanne ja olen yrittänyt sanoa että hänen pitäisi käydä tämä raskaus nyt yksin loppuun, jotta saisi etäisyyttä mieheen. En keksi miten muuten päästä irti yksipuolisesta rakastumisesta. Vinkkejä?

Ystävällesi neuvo ottaa nyt 2-3 kk ainakin etäisyyttä niin ettei ole missään yhteyksissä mieheen. Samalla tavalla se rakkaus hälvenee normaaleissa parisuhteissakin jos ei ole tekemisissä. Rakastuminen on pirullista kun ei siihen pysty aina vaikuttamaan itse, mutta nyt on täysin itsestä kiinni, pitääkö mielikuvaa yllä jatkuvilla tapaamisilla. Mitä mieltä mies on tästä rakastumisesta? Entä hänen vaimonsa?

Samaa olen yrittänyt sanoa että nyt täysi radiohiljaisuus muutamaksi kuukaudeksi tai siiheksi kun on yhtään mitään raportoitavaa raskauden sujumisesta. Olen yrittänyt keksiä kaikenlaista tekemistä ystäväni kanssa, jotta ei kotona miettisi vain, mitä voisi olla tuon miehen kanssa. En tiedä miten miehen vaimo asiaan suhtautuu, koska ystäväni ei halua tätä enää tavata. Mies selvästi yrittää vältellä ikävien tilanteiden syntymistä ja on vähän varpaillaan, koska ystäväni on nyt aikamoisissa hormonicoctaileissa.

Olen itse sitä mieltä, että tässä on toimittu väärin miestä kohtaan, sillä hän halusi vaimonsa kanssa kumppanuusvanhemman, mutta ystäväni onkin nyt takertunut mieheen mahdollisena puolisona :-(. Toivottavasti tilanne muuttuu ennen kuin lapsi syntyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni etsi kumppanuusvanhempaa ja tapasi tarkoitukseen sopivan miehen, jolla on perhe, mutta ei biologisia lapsia. Päätyivät mutkien kautta sänkyyn lopulta kun ajattelivat sen olevan varmempi tapa saada lapsi varmasti alulle (ystävällä 2 keskenmenoa alla). Miehen puoliso oli tähän antanut jopa suostumuksensakin kun tiesi miehensä suuren halun saada biologisia lapsia. Sänkyynmenon seurauksena ystäväni rakastui mieheen ja nyt riutuu rakkaudessaan kun se on yksipuolista. Kerrottakoon vielä, että hän on nyt raskaana. Laittelee viestejä, soittelee, keksii tekosyitä tapaamisiin, jotta näkisi miestä. Aika ikävä tilanne kun mies rakastaa vaimoaan ja ystäväni on välillä suutuspäissään jopa uhkaillut ettei ottaisi isää mukaan lapsen elämään jos ei valitse häntä. Olen yrittänyt puhua hänelle järkeä mutta hän kuulemma rakastaa miestä eikä pääse tunteistaan irti. He käyvät neuvolassa ja tapaavat silloin tällöin keskustellakseen syntyvän lapsen asioista, mutta ystäväni on aina sen jälkeen ihan pois tolaltaan kun ei saa miestä mielestään. Tosi hankala tilanne ja olen yrittänyt sanoa että hänen pitäisi käydä tämä raskaus nyt yksin loppuun, jotta saisi etäisyyttä mieheen. En keksi miten muuten päästä irti yksipuolisesta rakastumisesta. Vinkkejä?

Ystävällesi neuvo ottaa nyt 2-3 kk ainakin etäisyyttä niin ettei ole missään yhteyksissä mieheen. Samalla tavalla se rakkaus hälvenee normaaleissa parisuhteissakin jos ei ole tekemisissä. Rakastuminen on pirullista kun ei siihen pysty aina vaikuttamaan itse, mutta nyt on täysin itsestä kiinni, pitääkö mielikuvaa yllä jatkuvilla tapaamisilla. Mitä mieltä mies on tästä rakastumisesta? Entä hänen vaimonsa?

Samaa olen yrittänyt sanoa että nyt täysi radiohiljaisuus muutamaksi kuukaudeksi tai siiheksi kun on yhtään mitään raportoitavaa raskauden sujumisesta. Olen yrittänyt keksiä kaikenlaista tekemistä ystäväni kanssa, jotta ei kotona miettisi vain, mitä voisi olla tuon miehen kanssa. En tiedä miten miehen vaimo asiaan suhtautuu, koska ystäväni ei halua tätä enää tavata. Mies selvästi yrittää vältellä ikävien tilanteiden syntymistä ja on vähän varpaillaan, koska ystäväni on nyt aikamoisissa hormonicoctaileissa.

Olen itse sitä mieltä, että tässä on toimittu väärin miestä kohtaan, sillä hän halusi vaimonsa kanssa kumppanuusvanhemman, mutta ystäväni onkin nyt takertunut mieheen mahdollisena puolisona :-(. Toivottavasti tilanne muuttuu ennen kuin lapsi syntyy.

Nyt täytyy todeta, että mitä hel.... ystäväsi ja tämä mies edes ajatteli kun lähtivät kumppanuusvanhemmuuteen sängyn kautta? Sehän romuttaa koko kumppanuuden idean jo heti alkumetreillä ja tietää jatkossa läjän ongelmia. Noinkohan miehen vaimo on ihan oikeasti antanut jopa suostumuksensa tähän vai onko ystäväsi jättänyt kenties jotain kertomatta? Tai ystäväsi mieskumppani. Kyllähän tuollainen haiskahtaa aikamoiselta petokselta enkä voi kuvitella, että vaimo on täysin tietoinen kaikista tapahtumista. Ja jo se, että ystäväsi on rakastunut mieheen viestii siitä, että siellä sängyssä tuskin on käyty vain kerran....?

Pääsi panemaan itseään parikymmentä vuotta nuorempaa naista, joka ei halunnut sitoutua papparaiseen. Niin. on se niin väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi on varmaan maailman huonoin maa elää miehenä, ja paras naisena

Onneksi täältä saa muuttaa pois ihan vapaasti. Kuinka olisi vaikkapa Venäjä?

Tällaiset vastaukset ovat niin kuluneita ja väsyneitä ja kertovat v-ttumaisesta mentaliteetista, jonka mukaan Suomen epäkohdille ei voi tai ei saa tehdä mitään.

Suomessa on laillista teettää isyystesti. Pelkästään googlettamalla löytyy helposti luotettavia isyystesti kitin tarjoajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni etsi kumppanuusvanhempaa ja tapasi tarkoitukseen sopivan miehen, jolla on perhe, mutta ei biologisia lapsia. Päätyivät mutkien kautta sänkyyn lopulta kun ajattelivat sen olevan varmempi tapa saada lapsi varmasti alulle (ystävällä 2 keskenmenoa alla). Miehen puoliso oli tähän antanut jopa suostumuksensakin kun tiesi miehensä suuren halun saada biologisia lapsia. Sänkyynmenon seurauksena ystäväni rakastui mieheen ja nyt riutuu rakkaudessaan kun se on yksipuolista. Kerrottakoon vielä, että hän on nyt raskaana. Laittelee viestejä, soittelee, keksii tekosyitä tapaamisiin, jotta näkisi miestä. Aika ikävä tilanne kun mies rakastaa vaimoaan ja ystäväni on välillä suutuspäissään jopa uhkaillut ettei ottaisi isää mukaan lapsen elämään jos ei valitse häntä. Olen yrittänyt puhua hänelle järkeä mutta hän kuulemma rakastaa miestä eikä pääse tunteistaan irti. He käyvät neuvolassa ja tapaavat silloin tällöin keskustellakseen syntyvän lapsen asioista, mutta ystäväni on aina sen jälkeen ihan pois tolaltaan kun ei saa miestä mielestään. Tosi hankala tilanne ja olen yrittänyt sanoa että hänen pitäisi käydä tämä raskaus nyt yksin loppuun, jotta saisi etäisyyttä mieheen. En keksi miten muuten päästä irti yksipuolisesta rakastumisesta. Vinkkejä?

Ystävällesi neuvo ottaa nyt 2-3 kk ainakin etäisyyttä niin ettei ole missään yhteyksissä mieheen. Samalla tavalla se rakkaus hälvenee normaaleissa parisuhteissakin jos ei ole tekemisissä. Rakastuminen on pirullista kun ei siihen pysty aina vaikuttamaan itse, mutta nyt on täysin itsestä kiinni, pitääkö mielikuvaa yllä jatkuvilla tapaamisilla. Mitä mieltä mies on tästä rakastumisesta? Entä hänen vaimonsa?

Samaa olen yrittänyt sanoa että nyt täysi radiohiljaisuus muutamaksi kuukaudeksi tai siiheksi kun on yhtään mitään raportoitavaa raskauden sujumisesta. Olen yrittänyt keksiä kaikenlaista tekemistä ystäväni kanssa, jotta ei kotona miettisi vain, mitä voisi olla tuon miehen kanssa. En tiedä miten miehen vaimo asiaan suhtautuu, koska ystäväni ei halua tätä enää tavata. Mies selvästi yrittää vältellä ikävien tilanteiden syntymistä ja on vähän varpaillaan, koska ystäväni on nyt aikamoisissa hormonicoctaileissa.

Olen itse sitä mieltä, että tässä on toimittu väärin miestä kohtaan, sillä hän halusi vaimonsa kanssa kumppanuusvanhemman, mutta ystäväni onkin nyt takertunut mieheen mahdollisena puolisona :-(. Toivottavasti tilanne muuttuu ennen kuin lapsi syntyy.

Nyt täytyy todeta, että mitä hel.... ystäväsi ja tämä mies edes ajatteli kun lähtivät kumppanuusvanhemmuuteen sängyn kautta? Sehän romuttaa koko kumppanuuden idean jo heti alkumetreillä ja tietää jatkossa läjän ongelmia. Noinkohan miehen vaimo on ihan oikeasti antanut jopa suostumuksensa tähän vai onko ystäväsi jättänyt kenties jotain kertomatta? Tai ystäväsi mieskumppani. Kyllähän tuollainen haiskahtaa aikamoiselta petokselta enkä voi kuvitella, että vaimo on täysin tietoinen kaikista tapahtumista. Ja jo se, että ystäväsi on rakastunut mieheen viestii siitä, että siellä sängyssä tuskin on käyty vain kerran....?

Tätä tulin itsekin ihmettelemään, että jos haetaan nimenomaan kumppanuusvanhempaa ja on itse varattu mies/nainen niin seksi pidetään tästä kaukana! Koti-inseminaatio on AINOA vaihtoehto ja toimii siinä missä yhdyntäkin. Seksin kun sekottaa kuvaan, tietää se lukemattoman määrän ongelmia, koska naisella varsinkin lävähtää heti romanttiset tunteet peliin mukaan ja jos/kun ei saakaan mieheltä vastakaikua => katkeruus ja iso poru! Miehellä ei välttämättä tunteet niinkään herää vaan yhdyntä on yksi "run*kaus" muiden joukossa. Seksin jälkeen nainen kuvittelee heti omistavansa miehen ja luulee lapsen avulla syrjäyttävän nykyisen vaimon/tyttöystävän. Ei näin, hyvät ihmiset!!! Kumppanuusvanhemmuus on mielestäni hyvä tapa hankkia lapsia, koska tällöin parisuhde ja lapset ovat toisistaan täysin irrallaan olevia eikä suuremmalla todennäköisyydellä tule tätä rakkaudenkaipuun aiheuttamaa katkeruutta mukaan kuvioihin. Mutta nyt on lähdetty pazkat jo valmiiksi housussa hommaan. Olisi mielenkiintoista kuulla miten kaikki päättyi? Kostiko nainen ja kielsi isältä lapsen tapaamisen vai pääsikö yli tunteistaan ja ottaa miehen vaimoineen mukaan kuvioon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni etsi kumppanuusvanhempaa ja tapasi tarkoitukseen sopivan miehen, jolla on perhe, mutta ei biologisia lapsia. Päätyivät mutkien kautta sänkyyn lopulta kun ajattelivat sen olevan varmempi tapa saada lapsi varmasti alulle (ystävällä 2 keskenmenoa alla). Miehen puoliso oli tähän antanut jopa suostumuksensakin kun tiesi miehensä suuren halun saada biologisia lapsia. Sänkyynmenon seurauksena ystäväni rakastui mieheen ja nyt riutuu rakkaudessaan kun se on yksipuolista. Kerrottakoon vielä, että hän on nyt raskaana. Laittelee viestejä, soittelee, keksii tekosyitä tapaamisiin, jotta näkisi miestä. Aika ikävä tilanne kun mies rakastaa vaimoaan ja ystäväni on välillä suutuspäissään jopa uhkaillut ettei ottaisi isää mukaan lapsen elämään jos ei valitse häntä. Olen yrittänyt puhua hänelle järkeä mutta hän kuulemma rakastaa miestä eikä pääse tunteistaan irti. He käyvät neuvolassa ja tapaavat silloin tällöin keskustellakseen syntyvän lapsen asioista, mutta ystäväni on aina sen jälkeen ihan pois tolaltaan kun ei saa miestä mielestään. Tosi hankala tilanne ja olen yrittänyt sanoa että hänen pitäisi käydä tämä raskaus nyt yksin loppuun, jotta saisi etäisyyttä mieheen. En keksi miten muuten päästä irti yksipuolisesta rakastumisesta. Vinkkejä?

Ystävällesi neuvo ottaa nyt 2-3 kk ainakin etäisyyttä niin ettei ole missään yhteyksissä mieheen. Samalla tavalla se rakkaus hälvenee normaaleissa parisuhteissakin jos ei ole tekemisissä. Rakastuminen on pirullista kun ei siihen pysty aina vaikuttamaan itse, mutta nyt on täysin itsestä kiinni, pitääkö mielikuvaa yllä jatkuvilla tapaamisilla. Mitä mieltä mies on tästä rakastumisesta? Entä hänen vaimonsa?

Samaa olen yrittänyt sanoa että nyt täysi radiohiljaisuus muutamaksi kuukaudeksi tai siiheksi kun on yhtään mitään raportoitavaa raskauden sujumisesta. Olen yrittänyt keksiä kaikenlaista tekemistä ystäväni kanssa, jotta ei kotona miettisi vain, mitä voisi olla tuon miehen kanssa. En tiedä miten miehen vaimo asiaan suhtautuu, koska ystäväni ei halua tätä enää tavata. Mies selvästi yrittää vältellä ikävien tilanteiden syntymistä ja on vähän varpaillaan, koska ystäväni on nyt aikamoisissa hormonicoctaileissa.

Olen itse sitä mieltä, että tässä on toimittu väärin miestä kohtaan, sillä hän halusi vaimonsa kanssa kumppanuusvanhemman, mutta ystäväni onkin nyt takertunut mieheen mahdollisena puolisona :-(. Toivottavasti tilanne muuttuu ennen kuin lapsi syntyy.

Nyt täytyy todeta, että mitä hel.... ystäväsi ja tämä mies edes ajatteli kun lähtivät kumppanuusvanhemmuuteen sängyn kautta? Sehän romuttaa koko kumppanuuden idean jo heti alkumetreillä ja tietää jatkossa läjän ongelmia. Noinkohan miehen vaimo on ihan oikeasti antanut jopa suostumuksensa tähän vai onko ystäväsi jättänyt kenties jotain kertomatta? Tai ystäväsi mieskumppani. Kyllähän tuollainen haiskahtaa aikamoiselta petokselta enkä voi kuvitella, että vaimo on täysin tietoinen kaikista tapahtumista. Ja jo se, että ystäväsi on rakastunut mieheen viestii siitä, että siellä sängyssä tuskin on käyty vain kerran....?

Tätä tulin itsekin ihmettelemään, että jos haetaan nimenomaan kumppanuusvanhempaa ja on itse varattu mies/nainen niin seksi pidetään tästä kaukana! Koti-inseminaatio on AINOA vaihtoehto ja toimii siinä missä yhdyntäkin. Seksin kun sekottaa kuvaan, tietää se lukemattoman määrän ongelmia, koska naisella varsinkin lävähtää heti romanttiset tunteet peliin mukaan ja jos/kun ei saakaan mieheltä vastakaikua => katkeruus ja iso poru! Miehellä ei välttämättä tunteet niinkään herää vaan yhdyntä on yksi "run*kaus" muiden joukossa. Seksin jälkeen nainen kuvittelee heti omistavansa miehen ja luulee lapsen avulla syrjäyttävän nykyisen vaimon/tyttöystävän. Ei näin, hyvät ihmiset!!! Kumppanuusvanhemmuus on mielestäni hyvä tapa hankkia lapsia, koska tällöin parisuhde ja lapset ovat toisistaan täysin irrallaan olevia eikä suuremmalla todennäköisyydellä tule tätä rakkaudenkaipuun aiheuttamaa katkeruutta mukaan kuvioihin. Mutta nyt on lähdetty pazkat jo valmiiksi housussa hommaan. Olisi mielenkiintoista kuulla miten kaikki päättyi? Kostiko nainen ja kielsi isältä lapsen tapaamisen vai pääsikö yli tunteistaan ja ottaa miehen vaimoineen mukaan kuvioon?

Lapsi saatettu maailmaan - olin ystävän mukana synnytyksessä. Isää ei päästänyt mukaan, vaikka isä olisi halunnut. Yrittää saada yh:n, vaikka sanoin että on taistelua tuulimyllyjä vastaan ja tulee häviämään, mutta katkeruudessaan vie asian käräjille asti. Lisäksi on päättänyt etsiä asunnon mahdollisimman kaukaa isästä (suunnitelmissa n.300 km:n päähän), jotta saisi estettyä tapaamisen. Sanoi jo ystävälleni etten voi hyväksyä tällaista toimintaa ja katkaisen ystävyyden jos tekee lapselleen näin.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi ihan lakimiehen avulla laatia etukäteen sopimukset.

Kumppanuusvanhemmuudessa tehdyt kahdenkeskiset sopimukset ei päde missään