Miehellä tulee ensi vuonna vähintään kolmen päivän sairaalareissu

Minun pitäisi ottaa siksi ajaksi palkatonta tai sairaslomaa töistä. Lisäksi on toipilaana paljon pitempään tuon jälkeen. Käyn töissä ja sairastan itsekin vakavaa perussairautta jonka lisäksi käyn kokeissa sairaalassa jossa tutkitaan toista vakavaa sairautta.

Kuitenkin meistä minä olen se joka pyörittää kotia, maksaa laskut, tiskaa yleensä ja tekee ruoat. Eilen tunsin, että olen tulossa flunssaiseksi ja tein silti ruokaa ja tiskasin välttämättömät astiat. Mies jaksoi käydä kaupassa hakemassa jonkun pikkujutun ja osallistui ruoanlaitossa lihan paistoon.

Mulla on nyt parina viime päivänä jäänyt hampaankoloon se kun valitin omaa pahaa oloa ja masennusta ja miestä kiinnosti enemmän oma puhelin. Miehellä on vakava masennus ja mt-häiriö, mutta kun minullakin on!

Meillä se ero vain on, että miehen sairaus on minulle lisätaakka joka lisää omaa sairasteluani, pahaa oloa ja masennusta ja kun itse tarvitsisin tukea niin se "tuki" on ehkä yksi käynti kaupassa ja jotain sanallista "rakastan sua ja olet ihana".

Tuntuu että koko oma elämä on pelkkää taakan kantoa ja ei ole mitään hyvää tulossa tulevaisuudessa. Joudun sairauksieni takia pelkäämään, että en tule elämään pitkään, mutta samalla melkein toivon sitä kun en jaksa kohta enää :(