Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jos ei osta mitään, niin mihin ihmiset sen rahan laittavat?
11.11.2022 |
Hesarissa oli kiinnostava juttu miehestä, joka ei osta juuri koskaan mitään. Viime päivinä on mediassa ollut veroasiat taas esillä ja ihmisten isoja palkkoja ihmetelty.
Mä rupesin miettimään, että mitä ihmiset sitten tekee sillä palkalla ja rahalla, jos he eivät käytä sitä? Saavatko he jotakin tyydytystä siitä, että tilillä on aina paljon rahaa, ihailevat saldoa iltaisin? Vai antavatko ylimääräiset rahansa muille tai hyväntekeväisyyteen? Ostavatko uuden auton kerran kymmeneen vuoteen käteisellä?
Hyvin tienaavat, mutta minimaalisesti kuluttavat ihmiset kiinnostavat.
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Monet täällä tarjoavat vastausta, että nuukasti elävät hyvin tienaavat sijoittavat ne rahansa. OK, ehkä näin. Mutta mitä järkeä siinä on? Että sulla on joku satojen tuhansien eurojen osakesalkku jossakin jemmassa, mutta itse ostat Lidlistä halvinta mitä löytyy etkä ikinä esim. matkusta minnekään?
No, onpa perillisillä jotakin, mistä tapella oikein urakalla sitten aikanaan. Minä ajattelin käyttää itse omat rahani.
Sijoituksissa on se järki, että meillä itse kullakin lienee tarkoitus jossain vaiheessa jäädä työelämästä pois. Joko eläkkeelle tai sitten varhemmin. Tässä "ei osta mitään" on ehkä pieni harha, koska kyllähän hyvätuloisetkin esimerkiksi remontoivat asuntojaan tai taloyhtiöissä tehdään isompia remontteja, jonka osakkaat maksavat. Onhan sekin "ostamista". Uskoisin, että mone täästävät ja sijoittavat juuri sitä varten, että eläkkeelle jäädessään ei ole pelkän eläkkeensä varassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama pohdinta kävi mielessä, kun katselin verotietoja. Oma pomoni koreilee siellä parhaiten tienaavien listalla. Hän on eläkeikää lähestyvä ihminen, jonka lapset ovat aikuisia. Asuu tavallisessa, ehkä jopa hiukan huonomaineisessa lähiössä. Valokuvien perusteella koti on aivan tavallinen koti kerrostalossa. Mökki löytyy järvenrannalta, mutta sekin on ihan tavallinen, juuri sellainen kuin suomalaisten mökit nyt yleensä ovat. Hän ei matkustele, ei harrasta purjehtimista, hevosurheilua tai mitään muutakaan rahaa vievää. Ei omista autoa eikä mitään kakkosasuntoa Espanjassa. Lenkkeilee ja käy mökillä. Kyllä kieltämättä kävi mielessä, että mihin ihmeeseen hän sen 120 000 euron vuosipalkkansa pistää?
Mitä enemmän on tavaraa, sitä enemmän on rasitteita.
Kakkosasunto ja auto vaatii huoltoa ja joskus jopa aiheuttaa stressiä. Iso omakotitalo vaatii työtä. Lumityöt, korjaus, nurmikko, putoavat puiden lehdet jne. Ehkä hänellä on siellä lähiössä kivat naapurit, kauppa lähellä ja mukava näköala ja julkiset liikennevälineet vieressä.
Jos ei ole koskaan purjehtinut, niin aika vaikeaa se on yksin aloittaa, vaikka siihen veneeseen varaa olisikin ja varsinkin, jos ei kauheasti kiinnosta veneily tai purjehtiminen.
Ehkei hän käytä niitä mihinkään. Ostaa ehkä osakkeita tai cryptoja.Tässä on hyvä pointti, minäkään en halua suurta määrää tuollaisia "jatkuvaa hoitoa ja huolenpitoa" vaativia asioita, koen sen rasittavaksi "ilmaiseksi työnteoksi" kun kokoajan pitää viedä jotain autoa johonkin huoltoon tai katsastukseen tai käydä siistimässä jotain kakkos-kolmos asuntoa tai sen pihaa jne.
Vene olisi minulle täysin painajaismainen hankinta, jos niitä jaettaisiin ilmaiseksi, en ottaisi, voisin jopa maksaa siitä, että ei tarvitse ottaa venettä jos olisi joku mielikuvitusmaailma, että jokaisen pakko ottaa vene.
ps en ole laiska, siitä ei ole kyse, haluan vain kohdentaan voimat/ajankäytön itselleni mieluisiin kohteisiin
Tämä voisi olla minun näppikseltäni, ajattelen aivan samoin. Käytännössä kaikki omistaminen, oli se sitten asunto, kesämökki, auto, hevonen tai vaikka se purjevene, tuo mukanaan lisää rahanmenoa, työtä ja huolehdittavia asioita. Minulla on hyvät tulot ja voisin halutessani varmaan ostaa sen kesämökin tai purheveneen, mutta en todellakaan halua.
miten tämä sama aloitus kiertää koko ajan tällä palstalla. Vain päivämäärä vaihtuu...
Vierailija kirjoitti:
Ostaa osakkeita tai jotain muita sijoituksia. Voi myöhemmin jäädä pääomatulojen turvin vapaaherrana elämää. Ei tartte eläkeikään saakka raataa töissä.
Ihmiset aina sanoo näin, mutta toteutuuko käytännössä?
Minun tuntemani hyvin tienaavat ihmiset päin vastoin venyttävät työuriaan ja eläkkeelle jääminen voi olla tosi kova pala. Usein eläkkeelle jäätyään perustavat kohta jo jotakin uutta pientä bisnestä.
Yleensä ihmiset, jotka tienaavat poikkeuksellisen hyvin ovat siellä johtoportaassa tai esimerkiksi hyvin menestyviä yrittäjiä, ja eteneminen sinne on taas edellyttänyt yleensä innostusta, osaamista ja kovaa työn imua. Eivät nämä tulotilastojen kärjessä koreilevat ihmiset sen takia töitä tee, että saavat kuukausipalkan. Motiivi on usein jokin muu.
Ajatus siitä, että viisikymppisenä siirryn golfaamaan sijoitusteni ansiosta on kiva, mutta harva viisikymppinen korkeakoulutettu kuitenkaan haluaisi oikeasti ruveta elämään ilman työyhteisöä, töiden sanelemaa päivärytmiä, tavoitteita jne. Tylsäksi käy elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama pohdinta kävi mielessä, kun katselin verotietoja. Oma pomoni koreilee siellä parhaiten tienaavien listalla. Hän on eläkeikää lähestyvä ihminen, jonka lapset ovat aikuisia. Asuu tavallisessa, ehkä jopa hiukan huonomaineisessa lähiössä. Valokuvien perusteella koti on aivan tavallinen koti kerrostalossa. Mökki löytyy järvenrannalta, mutta sekin on ihan tavallinen, juuri sellainen kuin suomalaisten mökit nyt yleensä ovat. Hän ei matkustele, ei harrasta purjehtimista, hevosurheilua tai mitään muutakaan rahaa vievää. Ei omista autoa eikä mitään kakkosasuntoa Espanjassa. Lenkkeilee ja käy mökillä. Kyllä kieltämättä kävi mielessä, että mihin ihmeeseen hän sen 120 000 euron vuosipalkkansa pistää?
Mitä enemmän on tavaraa, sitä enemmän on rasitteita.
Kakkosasunto ja auto vaatii huoltoa ja joskus jopa aiheuttaa stressiä. Iso omakotitalo vaatii työtä. Lumityöt, korjaus, nurmikko, putoavat puiden lehdet jne. Ehkä hänellä on siellä lähiössä kivat naapurit, kauppa lähellä ja mukava näköala ja julkiset liikennevälineet vieressä.
Jos ei ole koskaan purjehtinut, niin aika vaikeaa se on yksin aloittaa, vaikka siihen veneeseen varaa olisikin ja varsinkin, jos ei kauheasti kiinnosta veneily tai purjehtiminen.
Ehkei hän käytä niitä mihinkään. Ostaa ehkä osakkeita tai cryptoja.Tässä on hyvä pointti, minäkään en halua suurta määrää tuollaisia "jatkuvaa hoitoa ja huolenpitoa" vaativia asioita, koen sen rasittavaksi "ilmaiseksi työnteoksi" kun kokoajan pitää viedä jotain autoa johonkin huoltoon tai katsastukseen tai käydä siistimässä jotain kakkos-kolmos asuntoa tai sen pihaa jne.
Vene olisi minulle täysin painajaismainen hankinta, jos niitä jaettaisiin ilmaiseksi, en ottaisi, voisin jopa maksaa siitä, että ei tarvitse ottaa venettä jos olisi joku mielikuvitusmaailma, että jokaisen pakko ottaa vene.
ps en ole laiska, siitä ei ole kyse, haluan vain kohdentaan voimat/ajankäytön itselleni mieluisiin kohteisiin
Tämä voisi olla minun näppikseltäni, ajattelen aivan samoin. Käytännössä kaikki omistaminen, oli se sitten asunto, kesämökki, auto, hevonen tai vaikka se purjevene, tuo mukanaan lisää rahanmenoa, työtä ja huolehdittavia asioita. Minulla on hyvät tulot ja voisin halutessani varmaan ostaa sen kesämökin tai purheveneen, mutta en todellakaan halua.
Samaa mieltä. Kesämökin voi vuokrata. Joku toinen hankkii polttopuut, siivoaa ja maksaa jätemaksut. Purjeveneen voi vuokrata vaikka omalla kipparilla. Itse voi vain köllötella kannella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina ollut tasapainon kannalla. Maksan laskut ja jätän joka kuukausi saman summan tilille. Jos tulee tilanne, että rahat loppuu maksan luottokortilla ja sen sitten laskuna seuraavasta palkasta.
Säästöön jää 1000-2000e paitsi sinä kuukautena, kun tulee öljylämmityksen lasku.
Siitä 750e/kk menee sijoituksiin. Loppuja käytän sitten lomailuun, kotiin, puskurina pahan päivän varalla jne. Mutta yleensä tuosta menee sellainen yksi lomamatka ja jotain satasia kotiin.
Ei ole suuria tarpeita mitään ostella. Toki jos jotain hajoaa, ostetaan, mutta en tarvitse joka vuosi uutta tv:tä, pesukonetta, sohvaa ja patjaa. Enkä joka kuukausi uusia vaatteita, pienelektroniikkaa ja muuta krääsää. Tavaraa ostetaan tarpeeseen, ilmaisjakelumainosten peruminen ja netin postituslistoilta poistuminen on auttanut ymmärtämään mitä oikeasti arjessa tarvitsee. Niistä sitten etsitään ajan kanssa hyvä tarjous.
Näin elän mukavaa elämää, mutta säästöjä kertyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostaa osakkeita tai jotain muita sijoituksia. Voi myöhemmin jäädä pääomatulojen turvin vapaaherrana elämää. Ei tartte eläkeikään saakka raataa töissä.
Ihmiset aina sanoo näin, mutta toteutuuko käytännössä?
Minun tuntemani hyvin tienaavat ihmiset päin vastoin venyttävät työuriaan ja eläkkeelle jääminen voi olla tosi kova pala. Usein eläkkeelle jäätyään perustavat kohta jo jotakin uutta pientä bisnestä.
Yleensä ihmiset, jotka tienaavat poikkeuksellisen hyvin ovat siellä johtoportaassa tai esimerkiksi hyvin menestyviä yrittäjiä, ja eteneminen sinne on taas edellyttänyt yleensä innostusta, osaamista ja kovaa työn imua. Eivät nämä tulotilastojen kärjessä koreilevat ihmiset sen takia töitä tee, että saavat kuukausipalkan. Motiivi on usein jokin muu.
Ajatus siitä, että viisikymppisenä siirryn golfaamaan sijoitusteni ansiosta on kiva, mutta harva viisikymppinen korkeakoulutettu kuitenkaan haluaisi oikeasti ruveta elämään ilman työyhteisöä, töiden sanelemaa päivärytmiä, tavoitteita jne. Tylsäksi käy elämä.
Mä tunnen yhden ei-korkeasti koulutetun, joka painoi viiskymppiseksi asti pitkää päivää duunia (oma yritys, jota laajensi) ja sitten myi firmansa ja jäi oloneuvokseksi. Ei ole käynyt elämä tylsäksi, koska nyt voi tehdä mitä haluaa ja mihin aiemmin ei ollut aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostaa osakkeita tai jotain muita sijoituksia. Voi myöhemmin jäädä pääomatulojen turvin vapaaherrana elämää. Ei tartte eläkeikään saakka raataa töissä.
Ihmiset aina sanoo näin, mutta toteutuuko käytännössä?
Minun tuntemani hyvin tienaavat ihmiset päin vastoin venyttävät työuriaan ja eläkkeelle jääminen voi olla tosi kova pala. Usein eläkkeelle jäätyään perustavat kohta jo jotakin uutta pientä bisnestä.
Yleensä ihmiset, jotka tienaavat poikkeuksellisen hyvin ovat siellä johtoportaassa tai esimerkiksi hyvin menestyviä yrittäjiä, ja eteneminen sinne on taas edellyttänyt yleensä innostusta, osaamista ja kovaa työn imua. Eivät nämä tulotilastojen kärjessä koreilevat ihmiset sen takia töitä tee, että saavat kuukausipalkan. Motiivi on usein jokin muu.
Ajatus siitä, että viisikymppisenä siirryn golfaamaan sijoitusteni ansiosta on kiva, mutta harva viisikymppinen korkeakoulutettu kuitenkaan haluaisi oikeasti ruveta elämään ilman työyhteisöä, töiden sanelemaa päivärytmiä, tavoitteita jne. Tylsäksi käy elämä.
Mä tunnen yhden ei-korkeasti koulutetun, joka painoi viiskymppiseksi asti pitkää päivää duunia (oma yritys, jota laajensi) ja sitten myi firmansa ja jäi oloneuvokseksi. Ei ole käynyt elämä tylsäksi, koska nyt voi tehdä mitä haluaa ja mihin aiemmin ei ollut aikaa.
Tässäkin vaikuttaa ihmisen kiinnostuksen kohteet. Jos on monia, golf, matkailu, autot, kalastus jne. töistä pois jääminen on henkisesti helpompaa, koska on vaikka mitä kiinnostaa tekemistä. Toisaalta rahaa tarvitsee enemmän. Vaikka yksi kiinnostus oli se työ, on helppo mennä toisiin kiinnostuksiiin, kun rahaa kertyy.
Sitten jos on vaan hirveän kiinnostunut siitä busineksestä, niin tylsäksijän sellainen oloneuvostelu käy, vaikka olisi miten rahaa. Siitä on sitten helppo taas keksiä uusia yrityksiä ja lähteä rakentamaan niitä, vaikka moni muu olisi jo jäänyt eläkkeelle siinä iässä. Silloin ei työtä tehdä rahan vuoksi, vaan sen työn ja silloin usein myös menestyy.
Vierailija kirjoitti:
Perinteinen suomalainen laittaa patjan alle tai pitää korottomalla käyttö- tai säästötilillä. Valveutuneempi mutta edelleen varovainen laittaa rahat korolliselle säästötilille tai sijoitusasuntoihin. Uusi sukupolvi hajauttaa rahastoihin, osakkeisiin, sijoitusasuntoihin ja jopa virtuaalivaluuttoihin. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään.
Korollinen säästötili on nykyään vitsi ja sijoitusasunnoissa on kyllä valtava riski. Asunnonvuokraus ei ole varovaisen hommaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me lomaillaan 4-5 kk vuodessa, eli ostetaan aikaa. Suurin osa menee reissaamiseen, 2-2,5 kk kerralla. Pohjoisen kesä on lyhyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostaa osakkeita tai jotain muita sijoituksia. Voi myöhemmin jäädä pääomatulojen turvin vapaaherrana elämää. Ei tartte eläkeikään saakka raataa töissä.
Ihmiset aina sanoo näin, mutta toteutuuko käytännössä?
Minun tuntemani hyvin tienaavat ihmiset päin vastoin venyttävät työuriaan ja eläkkeelle jääminen voi olla tosi kova pala. Usein eläkkeelle jäätyään perustavat kohta jo jotakin uutta pientä bisnestä.
Yleensä ihmiset, jotka tienaavat poikkeuksellisen hyvin ovat siellä johtoportaassa tai esimerkiksi hyvin menestyviä yrittäjiä, ja eteneminen sinne on taas edellyttänyt yleensä innostusta, osaamista ja kovaa työn imua. Eivät nämä tulotilastojen kärjessä koreilevat ihmiset sen takia töitä tee, että saavat kuukausipalkan. Motiivi on usein jokin muu.
Ajatus siitä, että viisikymppisenä siirryn golfaamaan sijoitusteni ansiosta on kiva, mutta harva viisikymppinen korkeakoulutettu kuitenkaan haluaisi oikeasti ruveta elämään ilman työyhteisöä, töiden sanelemaa päivärytmiä, tavoitteita jne. Tylsäksi käy elämä.
Kyllä toteutuu. Tiedän yhden parin sada työntekin firman toimitusjohtajan joka jäi viisikymppisenä kokonaan pois työelämästä. Oli ostellut vähän takametsää ja muuta vuosien varrella.
Ja eihän työntekoa kukaan pakota kokonaan lopettamaan. Onhan se silti kiva fiilis herätä aamulla silleen, että lähden töihin koska haluan mennä. Voin jäädä kotiin jos ei huvita. Ei paljon työstressi paina tai työttömyys uhkaa sellaista ihmistä. Se on juuri sitä vapautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monet täällä tarjoavat vastausta, että nuukasti elävät hyvin tienaavat sijoittavat ne rahansa. OK, ehkä näin. Mutta mitä järkeä siinä on? Että sulla on joku satojen tuhansien eurojen osakesalkku jossakin jemmassa, mutta itse ostat Lidlistä halvinta mitä löytyy etkä ikinä esim. matkusta minnekään?
No, onpa perillisillä jotakin, mistä tapella oikein urakalla sitten aikanaan. Minä ajattelin käyttää itse omat rahani.
Minä aion lopettaa työt 60-vuotiaana. Enkä usko että silloin enää maksellaan eläkkeitä kelleen, ainakaan alle 100-vuotiaalle... Ja toinen on lapset. Itse ollaan aloitettu nollasta, haluaisin tarjota lapsille vähän helpomman alun, esimerkiksi omat asunnot kun lähtevät opiskelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet täällä tarjoavat vastausta, että nuukasti elävät hyvin tienaavat sijoittavat ne rahansa. OK, ehkä näin. Mutta mitä järkeä siinä on? Että sulla on joku satojen tuhansien eurojen osakesalkku jossakin jemmassa, mutta itse ostat Lidlistä halvinta mitä löytyy etkä ikinä esim. matkusta minnekään?
No, onpa perillisillä jotakin, mistä tapella oikein urakalla sitten aikanaan. Minä ajattelin käyttää itse omat rahani.
Minä aion lopettaa työt 60-vuotiaana. Enkä usko että silloin enää maksellaan eläkkeitä kelleen, ainakaan alle 100-vuotiaalle... Ja toinen on lapset. Itse ollaan aloitettu nollasta, haluaisin tarjota lapsille vähän helpomman alun, esimerkiksi omat asunnot kun lähtevät opiskelemaan.
Ja jo nyt kotonaan asuva ikäihminen joutuu itse ostamaan mitä erilaisimpia palveluita, koska maksuttomia palveluita ei enää ole. Moni eläkkeelle jäädessää tipahtaa julkisen terveydenhuollon piiriin, mutta jos on rahaa, voi edelleen käyttää yksityistä terveydenhuoltoa. Kotona pystyy myös asumaan pidempään, jos sen voi remontoida sopivaksi. Mun 90+ vahempani hommasivat pari vuotta sitten kaksikerroksisen rivitaloasuntonsa portaikkoon porrashissin eli yläkerrasta alakertaan ja päinvastoin pääsee nyt istuen. Hissin hinnaksi tuli hieman yli 10 000€.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostaa osakkeita tai jotain muita sijoituksia. Voi myöhemmin jäädä pääomatulojen turvin vapaaherrana elämää. Ei tartte eläkeikään saakka raataa töissä.
Ihmiset aina sanoo näin, mutta toteutuuko käytännössä?
Minun tuntemani hyvin tienaavat ihmiset päin vastoin venyttävät työuriaan ja eläkkeelle jääminen voi olla tosi kova pala. Usein eläkkeelle jäätyään perustavat kohta jo jotakin uutta pientä bisnestä.
Yleensä ihmiset, jotka tienaavat poikkeuksellisen hyvin ovat siellä johtoportaassa tai esimerkiksi hyvin menestyviä yrittäjiä, ja eteneminen sinne on taas edellyttänyt yleensä innostusta, osaamista ja kovaa työn imua. Eivät nämä tulotilastojen kärjessä koreilevat ihmiset sen takia töitä tee, että saavat kuukausipalkan. Motiivi on usein jokin muu.
Ajatus siitä, että viisikymppisenä siirryn golfaamaan sijoitusteni ansiosta on kiva, mutta harva viisikymppinen korkeakoulutettu kuitenkaan haluaisi oikeasti ruveta elämään ilman työyhteisöä, töiden sanelemaa päivärytmiä, tavoitteita jne. Tylsäksi käy elämä.
Itse en ole missään johtoportaassa tai kovin lennokkaalla urallakaan, mutta tunnistan tämän.
Olin kerran 8kk työttömänä ja pää meinasi hajota siihen tylsyyteen alun jälkeen, vaikka taloudellisesti ei ollut mitään hätää, koska mulla oli silloin 100k sijoitussalkku. Ympärillä kaikki ml. mies oli töissä, lapset koulussa. Joo, sai rauhassa hakea uutta suuntaa, mutta elämästä katosi rytmi, koska päivät vietin yksin. Lisäksi toleranssi putosi. Käynti dayspassa tai päiväjumpassa tuntui ihan liian rasittavalta siihen nähden mistä oli kyse. Ehkä jos olisi joku muiden vapaaherrattarien porukka siinä ympärillä ja kaikilla joutilasta aikaa niin ei olisi niin yksin.
Minä en osta paljoa mitään. Ylimääräinen raha menee parempaan elintasoon, esim. isompi asunto kuin on tarve ja ruokaostokset ilman pihistelyä. Loput menee säästötilille tai rahastoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostaa osakkeita tai jotain muita sijoituksia. Voi myöhemmin jäädä pääomatulojen turvin vapaaherrana elämää. Ei tartte eläkeikään saakka raataa töissä.
Ihmiset aina sanoo näin, mutta toteutuuko käytännössä?
Minun tuntemani hyvin tienaavat ihmiset päin vastoin venyttävät työuriaan ja eläkkeelle jääminen voi olla tosi kova pala. Usein eläkkeelle jäätyään perustavat kohta jo jotakin uutta pientä bisnestä.
Yleensä ihmiset, jotka tienaavat poikkeuksellisen hyvin ovat siellä johtoportaassa tai esimerkiksi hyvin menestyviä yrittäjiä, ja eteneminen sinne on taas edellyttänyt yleensä innostusta, osaamista ja kovaa työn imua. Eivät nämä tulotilastojen kärjessä koreilevat ihmiset sen takia töitä tee, että saavat kuukausipalkan. Motiivi on usein jokin muu.
Ajatus siitä, että viisikymppisenä siirryn golfaamaan sijoitusteni ansiosta on kiva, mutta harva viisikymppinen korkeakoulutettu kuitenkaan haluaisi oikeasti ruveta elämään ilman työyhteisöä, töiden sanelemaa päivärytmiä, tavoitteita jne. Tylsäksi käy elämä.
Itse en ole missään johtoportaassa tai kovin lennokkaalla urallakaan, mutta tunnistan tämän.
Olin kerran 8kk työttömänä ja pää meinasi hajota siihen tylsyyteen alun jälkeen, vaikka taloudellisesti ei ollut mitään hätää, koska mulla oli silloin 100k sijoitussalkku. Ympärillä kaikki ml. mies oli töissä, lapset koulussa. Joo, sai rauhassa hakea uutta suuntaa, mutta elämästä katosi rytmi, koska päivät vietin yksin. Lisäksi toleranssi putosi. Käynti dayspassa tai päiväjumpassa tuntui ihan liian rasittavalta siihen nähden mistä oli kyse. Ehkä jos olisi joku muiden vapaaherrattarien porukka siinä ympärillä ja kaikilla joutilasta aikaa niin ei olisi niin yksin.
Aikaa köyhää elämää jos ainoa sisältö on töissä käyminen.
Minulle ainakin työ on vain keino mahdollistaa se ihan oikea oma elämä. Ei minulla mitään työntekoa vastaan ole ja nautin työstäni. Siltikään en ajattele sen olevan tärkein osa identiteettiäni. Jos voittaisin lotossa niin lopettaisin työnteon sillä samalla silmänräpäyksellä.
Ei olla järin isotuloisia ja säästöön on laitettu kaikki lomamatka rahat ja sellaisiin muihinkin turhiin huveihin menisivät rahat, ettei tule ihan heti ulosottomies talon ovelle. Ajattelin jo 20 vuotta sitten ettei tämmöinen nousukausi voi jatkua ihan loputtomiin ja jossain kohtaa se loppu alkaa häämöttää.
Kerrostalo rääkissä asuminen oli niin kamalaa ettei sinne hevillä takaisin lähde. Omakotitalossa saa itse tehdä talonmiehen työt ja on harraste tilaa sekää ulkona että sisällä. Ei tarvitse välttämättä pitkin ulkomaita ravata eniten saastuttaenkin saadakseen virikkeitä.
Nyt on varaa yllättäviin suuriinkin menoihin ja kaupasta ostetaan kaikki elämisen perustarvikkeet mitkä ennenkin on ostettu hintoja katsomatta. Muissa sitten vähän hintoja katsellaan.
Kun emme ole eläneet hyvinä aikoina niin kuin kaikki muut eläen ja tuhlaten kuin viimeistä päivää niin meidän vene ei vielä kaadu eikä edes keiku näillä hinnoilla.
Ostetaan pelkästään kotimaassa ja mielellään ihan kotimaisia tuotteita edistääksemme kotimaista työllisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostaa osakkeita tai jotain muita sijoituksia. Voi myöhemmin jäädä pääomatulojen turvin vapaaherrana elämää. Ei tartte eläkeikään saakka raataa töissä.
Ihmiset aina sanoo näin, mutta toteutuuko käytännössä?
Minun tuntemani hyvin tienaavat ihmiset päin vastoin venyttävät työuriaan ja eläkkeelle jääminen voi olla tosi kova pala. Usein eläkkeelle jäätyään perustavat kohta jo jotakin uutta pientä bisnestä.
Yleensä ihmiset, jotka tienaavat poikkeuksellisen hyvin ovat siellä johtoportaassa tai esimerkiksi hyvin menestyviä yrittäjiä, ja eteneminen sinne on taas edellyttänyt yleensä innostusta, osaamista ja kovaa työn imua. Eivät nämä tulotilastojen kärjessä koreilevat ihmiset sen takia töitä tee, että saavat kuukausipalkan. Motiivi on usein jokin muu.
Ajatus siitä, että viisikymppisenä siirryn golfaamaan sijoitusteni ansiosta on kiva, mutta harva viisikymppinen korkeakoulutettu kuitenkaan haluaisi oikeasti ruveta elämään ilman työyhteisöä, töiden sanelemaa päivärytmiä, tavoitteita jne. Tylsäksi käy elämä.
Itse en ole missään johtoportaassa tai kovin lennokkaalla urallakaan, mutta tunnistan tämän.
Olin kerran 8kk työttömänä ja pää meinasi hajota siihen tylsyyteen alun jälkeen, vaikka taloudellisesti ei ollut mitään hätää, koska mulla oli silloin 100k sijoitussalkku. Ympärillä kaikki ml. mies oli töissä, lapset koulussa. Joo, sai rauhassa hakea uutta suuntaa, mutta elämästä katosi rytmi, koska päivät vietin yksin. Lisäksi toleranssi putosi. Käynti dayspassa tai päiväjumpassa tuntui ihan liian rasittavalta siihen nähden mistä oli kyse. Ehkä jos olisi joku muiden vapaaherrattarien porukka siinä ympärillä ja kaikilla joutilasta aikaa niin ei olisi niin yksin.
Aikaa köyhää elämää jos ainoa sisältö on töissä käyminen.
Minulle ainakin työ on vain keino mahdollistaa se ihan oikea oma elämä. Ei minulla mitään työntekoa vastaan ole ja nautin työstäni. Siltikään en ajattele sen olevan tärkein osa identiteettiäni. Jos voittaisin lotossa niin lopettaisin työnteon sillä samalla silmänräpäyksellä.
Mielestäni lottovoittajan ei pidäkkään käydä töissä enää vaan antaa työpaikkansa jollekkin perheelliselle joka sitä perheensä elättämiseen tarvitsee enemmän.
Suuren potin voittanut voisi alkaa yksityisyrittäjäksi jos olisi pakko mielle töitä tehdä eikä harrastukset riitä ja voisi palkata sillä apulaisiakin, vaikka koko sukunsa.
Kuule ap, ei sitä rahaa tarvitse olla koko ajan johonkin "laittamassa."
Alue: Aihe vapaa
Pääomatuloilla saa turvaa ja vapautta. Mitä jos sinulle tulisi 1000 € tai 2000 € tilille joka kuukausi? Ihan joka kuukausi elämäsi loppuun asti. Tekemättä töitä.
Olisi vapaus tehdä mitä huvittaa.