Jos ei osta mitään, niin mihin ihmiset sen rahan laittavat?

Vierailija kirjoitti:

Sama pohdinta kävi mielessä, kun katselin verotietoja. Oma pomoni koreilee siellä parhaiten tienaavien listalla. Hän on eläkeikää lähestyvä ihminen, jonka lapset ovat aikuisia. Asuu tavallisessa, ehkä jopa hiukan huonomaineisessa lähiössä. Valokuvien perusteella koti on aivan tavallinen koti kerrostalossa. Mökki löytyy järvenrannalta, mutta sekin on ihan tavallinen, juuri sellainen kuin suomalaisten mökit nyt yleensä ovat. Hän ei matkustele, ei harrasta purjehtimista, hevosurheilua tai mitään muutakaan rahaa vievää. Ei omista autoa eikä mitään kakkosasuntoa Espanjassa. Lenkkeilee ja käy mökillä. Kyllä kieltämättä kävi mielessä, että mihin ihmeeseen hän sen 120 000 euron vuosipalkkansa pistää? 

Tuon verran tienaava lahjoittaa palkastaan lähes puolet veroina ja maksuina pois.

Jäljelle jäävästä puolikkaasta menee ainakin neljäsosa tavanomaisiin elämisen kuluihin. Jäljelle jää noin 45t joka sitten varmaan jää tilille jos sitä ei käytä.

Se juttu on siinä että mitä enemmän tienaat, sitä pienemmiltä tuollaiset summat alkavat tuntua. Ei niillä kovatuloisilla tuollainen muutaman kymmenen tonnin rahaerä tunnu erityisen isolta.

Vierailija kirjoitti:

Ensin tilille, korkeampi korkoisille tileille, auto, vene, talo. Ja sitten pörssiin, siellä on tilaa.

Olen juuri tällainen, joka ei kuluta vaatteisiin, kahviloihin, ravinteleihin, parturiin, suoratoistoihin, lehtiin yms.

Ruokaa kyllä, mutta tarkasti valiten, vaatteet ainoastaan, kun vanha rikkoutuu.

Ilona tässä on, se, kun joskus haluaa ostaa jotain, niin on rahaa millä ostaa ilman velkaa mitä haluaa...

Ihan tavallistakin palkkaa saavat ihmiset pystyvät ostamaan asioita ilman velkaa. 

Ellet nyt sitten tarkoita, että silloin harvoin kuin sinä haluat jotain, niin se on ökykallista, etkä voisi ostaa sitä säästämättä ensin 10 vuotta. 

Asunnon maksamiseen menee vuosikausien rahat. Vaikka olis isotkin tulot.

Tulevaisuutta varten (jos työt loppuu tai ei jaksa töissä eläkeikään). Lapsien turvaksi, että pystyy auttamaan tarvittaessa. Tuleviin remontteihin varalle.

En ole hyvätuloinen, joten en tiedä, onko asiani kommentoida tästä aiheesta. Mutta ehkä mielessä oleva kokemukseni liittyy tähän laajempaan kuvioon, josta keskustellaan.

Olen suht. pienituloinen ja asun puolison kanssa vuokralla, mutta silti koen, että elintasoni on niin hyvä kuin se vain voi olla. On kiva asunto kivalla paikalla (merinäköala mutta myös metsää), siinä sauna ja parveke, ja kaikki sellaiset vempaimet keittiössä ja viihde-elektroniikan suhteen, joita tarvitsemme. Matkustella olen saanut pari vuosikymmentä, eli maailmaa on nähty. Käytössä on reissuilta ostettua käyttötavaraa, ei erillisiä matkamuistoja.

Kotikirjasto (myös elokuvakirjasto) on laaja, pikemminkin pitää poistaa jos uutta kirjaa haluaa lisätä, joskin kirjastoja käytämme paljon emmekä osta enää kirjoja kuin muutaman vuodessa. Kaapeista löytyy harrastevälineitä useampaan kymmeneen puuhaan (digipianosta ukuleleen, taiteilijanvälineistä lankoihin ja sukkapuikkoihin, luistimista pyöriin). Myös musiikkikirjasto cd-kokoelman muodossa on kattava.

Tilillä on puskuria hätätilanteiden varalle.

Ajokortti on, mutta ei autoa. Jos/kun tarvitsemme autoa esim. sukulaisten luona käymiseen tai muuten vain, vuokrataan auto tarvittavalle ajalle.

Bussilipun ostan vuodeksi, niin ei tarvitse miettiä, raaskiiko matkustaa. (Asun pk-seudulla.) Kuntosalille on sopuhintainen vuosikortti, uimahalliin kortti myös. Yksi vuosittainen kuluerä on koti-, matka- ja sairaskuluvakuutus. Kampaajalla käyn 3-4 kertaa vuodessa, hammaslääkärillä muutaman vuoden välein. Elokuvissa muutaman kerran vuodessa, teatterissa tai konsertissa ehkä saman verran.

Kotona pidän vanhoja vaatteita, ja töissäni kelpaavat perusvaatteet. Muutama muka hienompi vaatekerta on. Saatan pitää pikkujouluissa ja hautajaisissa samoja vaatteita. Ostan vuodessa ehkä yhdet kesäkengät ja seuraavana vuonna talvikengät. Muutenkin vaatetta ostan vain absoluuttisen tarpeen mukaan. Rikkinäiset vaatteet vielä käytössä viljelypalstan puuhissa. Rinkka on neljännesvuosisadan takaa partioajoilta, matkalaukut Samsonitea yli 10 vuoden takaa. On pari siistimpää laukkua mutta pääsääntöisesti olen reppulinjalla sen käytännöllisyyden vuoksi.

En ole sellainen, joka mielialan muutoksen mukaan pistää seinien värit ja kalustuksen uusiksi. Kalusteissa sekä Ikeaa että antiikkia, perintökaluja ja kirpparilta hankittua tyyliin sopivaa. Seinillä perittyjä (minun tai puolison) ja itse ostettuja tauluja ja muutamia taidejulisteita kehyksissä.

Jokin isompi kodinkone hajoaa ehkä noin 3-4 vuoden välein, silloin pitää tietysti ostaa uusi.

Sanalla sanoen: olen tyytyväinen elämäni materiaaliseen tasoon.

Olen toki tehnyt nuorempana tiettyjä, itselleni mielekkäitä hankintoja (cd-, dvd- ja kirja-kirjastot, digipiano, hyvä kahvinkeitin, retkeilyvarusteet), jotka ovat silloin olleet kalliita investointeja, mutta ne ovat kapineita, jotka eivät juuri kulu.

Ehkä tämä sama kuvio on niillä varakkailla / hyvätuloisilla, jotka eivät osta mitään. Jos kerran pienipalkkaisellakin voi olla näin, että ei tarvitse pääsääntöisesti hankkia mitään muuta kuin ruokaa ja arjen tarvikkeita (hygienia, siisteys) ja ehkä kerran vuodessa alusvaatteita ja muu vaatekerta uusiksi noin joka toinen vuosi, ja hyvätuloiset todennäköisesti hankkivat laadukkaammat vaatteet, kengät ja laukut kuin minä, niin heidän tarvitsee vielä harvemmin käydä vaateostoksilla.

Mihin ihmeeseen aikuinen ihminen tarvitsee paljon rahaa? Vuokran ja ruoan ja peruskulujen (puhelin, netti, lähialueen matkalippu, vakuutukset, harrastus) lisäksi - mihin sitä rahaa saa kulumaan? Etenkin siinä tilanteessa, että on joskus menneisyydessä käyttänyt jo sitä rahaa saadakseen haluamansa. Miten paljon ihminen voi tarvita - ja haluta?

Taidan olla aika kelvoton kuluttaja.

Sanokaa mitä sillä rahalla pitäisi ostaa? Vain köyhillä on jatkuvasti ostomoodi päällä

Me emme maksa harrastuksista, emme merkkivaatteista, autot on liisatut, emme käy (Suomessa) ravintoloissa, emme biletä, emme ostele elektroniikkaa emmekä sisustuskrääsää. Ei ole venettä eikä hevosta.

Me sitten käytimme ne rahat taloon Italiassa kun ei viitsitty rahastoissa makuuttaa

Elämykset, elämästä nauttiminen on paljon parempaa. Ja saahan nämä talot muutettua rahaksi jos käteistä tarvitsee.

Suomalaisten ihmisten rahoista on suurin osa kiinni asunnoissa.

Johtuu siitä, että omistusasunto on Suomessa erittäin yleinen asumismuoto.

Ja vuokra-asuntoja on Suomessa perinreisesti erittäin vähän.

Vuokrat ovat olleet korkeat, ja julkiset vuokra-asunnot ovat meillä olleet aina, erittäin huonokuntoisia, niitä harvoin temontoidaan.

Ja julkisissa vuokra-asunnoissa asui ennen vain kaikkein vähätuloisimmat ja syrjäyneet ihmiset.

Nuo vuokr-asunnot olivat levottomia, poliisi vieraili niissä usein, joten mitään rauhallista ja kotoista asumista niissä ei koskaan ollut.

Sittenmin, kun päästiin 1990- luvun lamasta, ja yhteiskunta virkistyi, oli taas työtä ja työpaikkoja, alkoi asuntosijoittamisen buumi.

Vuokra-asuntoja hyviltä alueilta tuli markkinoille. Asunnot olivat hyväkuntoisia ja siistejä, ja asuinalueet olivat rauhallisia ja turvallisia.

Myös Suomessa vuokra-asuminen lisääntyy koko ajan.

Syystä että, on ihmiset muuttavat paljon työnperässä, paikkakunnalta toiselle.

Syystä että, ihmiset tekevät sijaisuuksia ympäri Suomen, aina siellä, missä töitä on tarjolla.

Ja työsuhteet ovat pätkätöitä, johtuen siitäkin, ettei edes työnantaja itse tiedä, millainen hänen yrityksensä tilanne on vuoden kuluttua.

Mutta edelleen on töitä ja ammatteja, joissa voi luottaa, että työpaikka on pysyvä.

Kuten: Lääkärit, hammaslääkärit, eri tasojen terveydenalan hoitajat,

ja muut tietyt julkisen alan työntekijät.

Siis ap, ihmisten rahoista menee suurin osa asumiseen ja lämmitykseen ja muihin asumiskuluihin: kuten asuntilainan lyhennyksiin ja niiden korkoihin.

Sitten on ruokakulut perheessä.

Sitten lasten ja omat harrastuskulut. Työmatkat.

Mahdilliset lääkäri-ja muut kulut.

Kaikki perheet eivät ota mitään suuria vakuutusmaksuja sairauskuluihin.

Edelleen auton pitäminen maksaa, etenkin jos työn takia perheessä on pakko olla kaksi autoa. Vakuutiksineen sekin on suuri menoerä, jo ihan tavallisessa duunariperheessä.

Jote ap vois pitää tyhmän ja tiettämättömän turpansa tukossa.

Koska hänellä ei ole mitään käsitystä suomailsen yhteiskunnan normaali elämästä.

Tuollahan ne on pankissa. En tykkää haaskata turhuuteen mutta on levollinen olo kun tietää että voisi hakea vaikka uuden auton ilman velkaa tai rikkoutuneen kodinkoneen tilalle uuden tai jotain muuta tarpeellista ilman etukäteen säästämistä. Olisin syvästi ahdistunut jos ei olisi kunnollista puskuria olemassa. Kotoa oppinut säästäväiseksi.

Meidän suvun tapauksessa eläkeläiset laittavat rahaa lastenlasten asuntosäästöksi. Tämä on kai porvarismin kovaa ydintä, itselle vierasta, mutta omille lapsille hyväksi.

Se nuukasti eläjä jolta jää jaettavaa on ehkä menettänyt uskonsa siihen että yhteiskunta hoitaa, hän on kokenut turvallisuutta hautoessaan säästöjään, tietäen että lopulta lähes  kaikki ongelmat ratkeaa kun lyö käteistä pöytään. 

Paha mennä ostamaan mitään, jos se ostaminen ei tuo tyydytystä.

Näin on ainaskin omalla kohdallani.

En juurikaan osta tavaroita tms. Vaatteita ostan minimaalisen vähän ja usein nekin kenkiä lukuunottamatta kirpputoreilta. Huonekalut on enemmän tai vähemmän antiikkihankintoja ja nekin ostettu edullisina löytöinä jo ainakin parikymmentä vuotta sitten. 

Ostan teatteri- ja konserttilippuja, lippuja myös muihin esityksiin ja näyttelyihin. Ostan ravintolaruokaa. Joskus ostan hierojan palveluja. Ostan sisäänpääsyjä kuntosalille. Ja tietysti ostan ruokatarvikkeita niin itselleni kuin koirallenikin, itselleni ja kotiini ostan myös pesuaineita. Vielä kymmenen vuotta sitten ostin myös matkoja ja matkalippuja, mutta niitä en ole ostanut enää muuten kuin paikallisliikenteeseen.

Säästöt tuo turvaa. Voi tarvittaessa lopettaa työt milloin vain ja elää säästöillä.

Ihmisiä on kahdenlaisia, niitä jotka kuluttavat pieniä rahoja (ostavat jatkuvasti jotain ja tili käytetään nollille) ja niitä, jotka kuluttavat isoja rahoja (hankkivat sitten joskus joitain isoa jota oikeasti haluavat tai tarvitsevat ja jolla on suuri merkitys).

Minä kuulun näihin, jotka suht hyvätuloisia, mutta eivät laita rahaa mihinkään.... Mun rahat kuitenkin hupenee sijoituksiin, käytän yksityislääkäreitä (syöpähoidot taustalla tältä kesältä), ratsastusharrastukseen menee tuhansia (noin 8000 euroa) vuodessa, yksityiseen hammaslääkäriin, jne. 

Eli kyllä ne rahat minulla ainakain kiertoon menee, osa tietenkin eläkettä turvaamaan yksityisyrittäjä kun olen.

asianajaja

Eräs ystäväni ostaa joka vuosi esim. neljä takkia. Hän kertoo aina tarvitsevansa nyt uuden talvitakin, kevättakin, lenkkeilytakin ja syksyllä välikausitakin. Itse ihmettelen, miten aikuinen ihminen saa ryvetettyä takkinsa niin usein. Itse olen ostanut takin viimeksi yli 10 vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Perinteinen suomalainen laittaa patjan alle tai pitää korottomalla käyttö- tai säästötilillä. Valveutuneempi mutta edelleen varovainen laittaa rahat korolliselle säästötilille tai sijoitusasuntoihin. Uusi sukupolvi hajauttaa rahastoihin, osakkeisiin, sijoitusasuntoihin ja jopa virtuaalivaluuttoihin. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään.

Uusi sukupolvi tulee sitten taas notkumaan perinteisten nurkkiin, kun kaikki meni eikä jäänytkään.

On niin älyttömän vaikeaa edes keksiä mitään ostettavaa. Meinasin esim. ostaa uuden läppärin, mutta ymmärsin nopeasti ettei tuottavuuteni nouse lainkaan uusia laitteita ostamalla enkä muutenkaan saa sellaisesta mitään iloa.

Toisaalta kolmen tonnin nettopalkalla ei hirveästi turhuuksia edes ostella, kun asuminen, ruoka, liikkuminen, ym. pakollinen maksaa jo melkein 1500 ja yritän saada puolet palkasta säästöön.

Terveysongelmien hoitoon ja ihmisten auttamiseen. Ensimmäiseen, että pysyisin työkykyisenä, ja toiseen, koska olen itse ollut rutiköyhä ja tiedän, ettei kyse ole aina yrityksen puutteesta saati omasta tekemisestä.