Jos ei osta mitään, niin mihin ihmiset sen rahan laittavat?

Vierailija kirjoitti:

Monet täällä tarjoavat vastausta, että nuukasti elävät hyvin tienaavat sijoittavat ne rahansa. OK, ehkä näin. Mutta mitä järkeä siinä on? Että sulla on joku satojen tuhansien eurojen osakesalkku jossakin jemmassa, mutta itse ostat Lidlistä halvinta mitä löytyy etkä ikinä esim. matkusta minnekään?

No, onpa perillisillä jotakin, mistä tapella oikein urakalla sitten aikanaan. Minä ajattelin käyttää itse omat rahani.

Sinusta Lidlistä ostaminen on nuukailua, mutta moni jolla on varaa ostaa noita kalliita tuotteita ei oikeasti koe niitä mitenkään paremmiksi, kun jotkut halvat Lidl tuotteet. Halvoissa ja kalliissa hotellissa on ehkä suuri ero, mutta siinä kreikkalaisessa jugurtissa ei oikeastaan paljoakaan.

Tiedätkö millaisen stressin joku yli 100 tuhannen auton omistaminen on? On paljon helpompaa liikkua ihan turvallisen harmaan ei upouuden tavisauton kanssa. Ei herätä huomiota, ei erikoisjuttuja ja renkaita. Ei kateutta, ei juoruja jne. Muutama naarmu ei haittaa ja hyvin mielin voi jättää sen suurimpaan osaan parkkipaikoista.

Kaikkia ei taas matkustelu kiinnosta. Se on raskasta ellet mene suurin turistikohteisiin lentokentän vieressä. Moni rakastaa ihan oikeasti sitä omaa vaatimatonta mökkiään ja istua siellä vaikka saunassa. Sen sijaan, että istuu suurkaupungin metrossa tai patikoi jossain +30 asteessa auringonpaisteessa tai jonottaa tunnin johonkin museoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostaa osakkeita tai jotain muita sijoituksia. Voi myöhemmin jäädä pääomatulojen turvin vapaaherrana elämää. Ei tartte eläkeikään saakka raataa töissä.

Ihmiset aina sanoo näin, mutta toteutuuko käytännössä? 

Minun tuntemani hyvin tienaavat ihmiset päin vastoin venyttävät työuriaan ja eläkkeelle jääminen voi olla tosi kova pala. Usein eläkkeelle jäätyään perustavat kohta jo jotakin uutta pientä bisnestä.

Yleensä ihmiset, jotka tienaavat poikkeuksellisen hyvin ovat siellä johtoportaassa tai esimerkiksi hyvin menestyviä yrittäjiä, ja eteneminen sinne on taas edellyttänyt yleensä innostusta, osaamista ja kovaa työn imua. Eivät nämä tulotilastojen kärjessä koreilevat ihmiset sen takia töitä tee, että saavat kuukausipalkan. Motiivi on usein jokin muu. 

Ajatus siitä, että viisikymppisenä siirryn golfaamaan sijoitusteni ansiosta on kiva, mutta harva viisikymppinen korkeakoulutettu kuitenkaan haluaisi oikeasti ruveta elämään ilman työyhteisöä, töiden sanelemaa päivärytmiä, tavoitteita jne. Tylsäksi käy elämä.

Itse en ole missään johtoportaassa tai kovin lennokkaalla urallakaan, mutta tunnistan tämän.

Olin kerran 8kk työttömänä ja pää meinasi hajota siihen tylsyyteen alun jälkeen, vaikka taloudellisesti ei ollut mitään hätää, koska mulla oli silloin 100k sijoitussalkku. Ympärillä kaikki ml. mies oli töissä, lapset koulussa. Joo, sai rauhassa hakea uutta suuntaa, mutta elämästä katosi rytmi, koska päivät vietin yksin. Lisäksi toleranssi putosi. Käynti dayspassa tai päiväjumpassa tuntui ihan liian rasittavalta siihen nähden mistä oli kyse. Ehkä jos olisi joku muiden vapaaherrattarien porukka siinä ympärillä ja kaikilla joutilasta aikaa niin ei olisi niin yksin.

Aikaa köyhää elämää jos ainoa sisältö on töissä käyminen.

Minulle ainakin työ on vain keino mahdollistaa se ihan oikea oma elämä. Ei minulla mitään työntekoa vastaan ole ja nautin työstäni. Siltikään en ajattele sen olevan tärkein osa identiteettiäni. Jos voittaisin lotossa niin lopettaisin työnteon sillä samalla silmänräpäyksellä.

Käytännössä se kuitenkin tarkoittaa, että monet sosiaaliset kontaktit häviävät. Moni kun on päivisin töissä tai kouluissa. Ei heillä ole päivisin aikaa mennä lounaalle tai kahville kanssasi. Sitä jää todella helposti yksin.

Harrastukset täyttävät vain osan päivästäsi tai osan tilaustasi. Vaikka nyt ehkä rakastaisit kutomista, niin vuoden jälkeen kotisi alkaa olla täynnä neuleita, eikä muut halua niitä edes lahjaksi.

Opiskelu ilman päämäärä muuttuu tylsäksi ja kielten opiskelu vain, koska voit sitten matkalla puhua ja tilata baarista ruokaa ei lopulta pitkälle motivoi. Luulet ehkä, että voit urheilla koko päivän, joka päivä, mutta jos et tee sitä lähes kuin ammattilainen se ei päivääsi täytä.

Eläkeläiset pärjäävät, koska puolisokin on kotona ja muut eläkeläiset tuovat seuraa. Nuoret ihmiset jäävät vain yksinäisiksi ellei heillä ole samanlaisia kotona olevia kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostaa osakkeita tai jotain muita sijoituksia. Voi myöhemmin jäädä pääomatulojen turvin vapaaherrana elämää. Ei tartte eläkeikään saakka raataa töissä.

Ihmiset aina sanoo näin, mutta toteutuuko käytännössä? 

Minun tuntemani hyvin tienaavat ihmiset päin vastoin venyttävät työuriaan ja eläkkeelle jääminen voi olla tosi kova pala. Usein eläkkeelle jäätyään perustavat kohta jo jotakin uutta pientä bisnestä.

Yleensä ihmiset, jotka tienaavat poikkeuksellisen hyvin ovat siellä johtoportaassa tai esimerkiksi hyvin menestyviä yrittäjiä, ja eteneminen sinne on taas edellyttänyt yleensä innostusta, osaamista ja kovaa työn imua. Eivät nämä tulotilastojen kärjessä koreilevat ihmiset sen takia töitä tee, että saavat kuukausipalkan. Motiivi on usein jokin muu. 

Ajatus siitä, että viisikymppisenä siirryn golfaamaan sijoitusteni ansiosta on kiva, mutta harva viisikymppinen korkeakoulutettu kuitenkaan haluaisi oikeasti ruveta elämään ilman työyhteisöä, töiden sanelemaa päivärytmiä, tavoitteita jne. Tylsäksi käy elämä.

Itse en ole missään johtoportaassa tai kovin lennokkaalla urallakaan, mutta tunnistan tämän.

Olin kerran 8kk työttömänä ja pää meinasi hajota siihen tylsyyteen alun jälkeen, vaikka taloudellisesti ei ollut mitään hätää, koska mulla oli silloin 100k sijoitussalkku. Ympärillä kaikki ml. mies oli töissä, lapset koulussa. Joo, sai rauhassa hakea uutta suuntaa, mutta elämästä katosi rytmi, koska päivät vietin yksin. Lisäksi toleranssi putosi. Käynti dayspassa tai päiväjumpassa tuntui ihan liian rasittavalta siihen nähden mistä oli kyse. Ehkä jos olisi joku muiden vapaaherrattarien porukka siinä ympärillä ja kaikilla joutilasta aikaa niin ei olisi niin yksin.

Aikaa köyhää elämää jos ainoa sisältö on töissä käyminen.

Minulle ainakin työ on vain keino mahdollistaa se ihan oikea oma elämä. Ei minulla mitään työntekoa vastaan ole ja nautin työstäni. Siltikään en ajattele sen olevan tärkein osa identiteettiäni. Jos voittaisin lotossa niin lopettaisin työnteon sillä samalla silmänräpäyksellä.

Käytännössä se kuitenkin tarkoittaa, että monet sosiaaliset kontaktit häviävät. Moni kun on päivisin töissä tai kouluissa. Ei heillä ole päivisin aikaa mennä lounaalle tai kahville kanssasi. Sitä jää todella helposti yksin.

Harrastukset täyttävät vain osan päivästäsi tai osan tilaustasi. Vaikka nyt ehkä rakastaisit kutomista, niin vuoden jälkeen kotisi alkaa olla täynnä neuleita, eikä muut halua niitä edes lahjaksi.

Opiskelu ilman päämäärä muuttuu tylsäksi ja kielten opiskelu vain, koska voit sitten matkalla puhua ja tilata baarista ruokaa ei lopulta pitkälle motivoi. Luulet ehkä, että voit urheilla koko päivän, joka päivä, mutta jos et tee sitä lähes kuin ammattilainen se ei päivääsi täytä.

Eläkeläiset pärjäävät, koska puolisokin on kotona ja muut eläkeläiset tuovat seuraa. Nuoret ihmiset jäävät vain yksinäisiksi ellei heillä ole samanlaisia kotona olevia kavereita.

Voihan sitä "harrastuksena" alkaa tekemään töitä vaikka osa-aikaisesti parina päivänä viikossa. Mikä parasta ei tarvitse edes miettiä onko se taloudellisesti kannattavaa. Voi tehdä sellaista työtä kuin haluaa. Koska toimeentulo on joka tapauksessa turvattu. Ja sitten jos tulee mieli ottaa irtiotto työelämästä niin voi ottaa vaikka puoli vuotta vapaata. Ei tartte tyytyä parin viikon lomiin vuodessa.

Eihän vapaaherran elämä sitä tarkota, että täytyy vain möllöttää kotona tylsistyen kuoliaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostaa osakkeita tai jotain muita sijoituksia. Voi myöhemmin jäädä pääomatulojen turvin vapaaherrana elämää. Ei tartte eläkeikään saakka raataa töissä.

Ihmiset aina sanoo näin, mutta toteutuuko käytännössä? 

Minun tuntemani hyvin tienaavat ihmiset päin vastoin venyttävät työuriaan ja eläkkeelle jääminen voi olla tosi kova pala. Usein eläkkeelle jäätyään perustavat kohta jo jotakin uutta pientä bisnestä.

Yleensä ihmiset, jotka tienaavat poikkeuksellisen hyvin ovat siellä johtoportaassa tai esimerkiksi hyvin menestyviä yrittäjiä, ja eteneminen sinne on taas edellyttänyt yleensä innostusta, osaamista ja kovaa työn imua. Eivät nämä tulotilastojen kärjessä koreilevat ihmiset sen takia töitä tee, että saavat kuukausipalkan. Motiivi on usein jokin muu. 

Ajatus siitä, että viisikymppisenä siirryn golfaamaan sijoitusteni ansiosta on kiva, mutta harva viisikymppinen korkeakoulutettu kuitenkaan haluaisi oikeasti ruveta elämään ilman työyhteisöä, töiden sanelemaa päivärytmiä, tavoitteita jne. Tylsäksi käy elämä.

Itse en ole missään johtoportaassa tai kovin lennokkaalla urallakaan, mutta tunnistan tämän.

Olin kerran 8kk työttömänä ja pää meinasi hajota siihen tylsyyteen alun jälkeen, vaikka taloudellisesti ei ollut mitään hätää, koska mulla oli silloin 100k sijoitussalkku. Ympärillä kaikki ml. mies oli töissä, lapset koulussa. Joo, sai rauhassa hakea uutta suuntaa, mutta elämästä katosi rytmi, koska päivät vietin yksin. Lisäksi toleranssi putosi. Käynti dayspassa tai päiväjumpassa tuntui ihan liian rasittavalta siihen nähden mistä oli kyse. Ehkä jos olisi joku muiden vapaaherrattarien porukka siinä ympärillä ja kaikilla joutilasta aikaa niin ei olisi niin yksin.

Aikaa köyhää elämää jos ainoa sisältö on töissä käyminen.

Minulle ainakin työ on vain keino mahdollistaa se ihan oikea oma elämä. Ei minulla mitään työntekoa vastaan ole ja nautin työstäni. Siltikään en ajattele sen olevan tärkein osa identiteettiäni. Jos voittaisin lotossa niin lopettaisin työnteon sillä samalla silmänräpäyksellä.

Käytännössä se kuitenkin tarkoittaa, että monet sosiaaliset kontaktit häviävät. Moni kun on päivisin töissä tai kouluissa. Ei heillä ole päivisin aikaa mennä lounaalle tai kahville kanssasi. Sitä jää todella helposti yksin.

Harrastukset täyttävät vain osan päivästäsi tai osan tilaustasi. Vaikka nyt ehkä rakastaisit kutomista, niin vuoden jälkeen kotisi alkaa olla täynnä neuleita, eikä muut halua niitä edes lahjaksi.

Opiskelu ilman päämäärä muuttuu tylsäksi ja kielten opiskelu vain, koska voit sitten matkalla puhua ja tilata baarista ruokaa ei lopulta pitkälle motivoi. Luulet ehkä, että voit urheilla koko päivän, joka päivä, mutta jos et tee sitä lähes kuin ammattilainen se ei päivääsi täytä.

Eläkeläiset pärjäävät, koska puolisokin on kotona ja muut eläkeläiset tuovat seuraa. Nuoret ihmiset jäävät vain yksinäisiksi ellei heillä ole samanlaisia kotona olevia kavereita.

Voihan sitä "harrastuksena" alkaa tekemään töitä vaikka osa-aikaisesti parina päivänä viikossa. Mikä parasta ei tarvitse edes miettiä onko se taloudellisesti kannattavaa. Voi tehdä sellaista työtä kuin haluaa. Koska toimeentulo on joka tapauksessa turvattu. Ja sitten jos tulee mieli ottaa irtiotto työelämästä niin voi ottaa vaikka puoli vuotta vapaata. Ei tartte tyytyä parin viikon lomiin vuodessa.

Eihän vapaaherran elämä sitä tarkota, että täytyy vain möllöttää kotona tylsistyen kuoliaaksi.

Missä tällaisia työantajia on? Tee niin paljon kun haluat ja juuri sellaista kivaa työtä mistä pidät ja vapaata saat puolivuotta silloin kun haluat ja aina vaan se työ on sinua odottamassa.

Tietenkin, jos haluat perustaa oman firman, etkä välitä vaikka tappiota, tulee niin se tietenkin käy. Mutta, jos sitten aiot palkata itsellesi myös työkaverit, ettet aina ole yksin, niin se ei ole enää kovin paljoa harrastamista. Siinä vaiheessa voi jo palkata suoraan siivojan ja kokin ja he siinä työnsä lomassa rupattelevat kanssasi.

Itse en juuri muuta osta kuin ruokaa, koska ei oikein ole mitään ostettavaa. Vaatteita on varmaan 10v tarpeiksi, harrastukset on punttisali, muu kuntoilu ja tietokoneella nörtteily, eli sellaisia mitkä ei maksa mitään. Auto on noin tonnin arvoinen, mutta sitä ei kannata vaihtaa koska uudemmalla ei pääse yhtään nopeammin perille.

Työt vaan ikävästi haittaa harrastuksia, joten teen max 30-tuntista viikkoa ja säästöön jää silti mukavasti. Jos keksin jonkin tavan rikastua, niin sitten pääsen eroon töistä ja voin tehdä sitä mitä haluan.

Rahaa voi käyttää ostamatta tavaraa. Voi esimerkiksi kerryttää itselleen turvaa eläkepäiviä varten tai auttaa rahallisesti muita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostaa osakkeita tai jotain muita sijoituksia. Voi myöhemmin jäädä pääomatulojen turvin vapaaherrana elämää. Ei tartte eläkeikään saakka raataa töissä.

Ihmiset aina sanoo näin, mutta toteutuuko käytännössä? 

Minun tuntemani hyvin tienaavat ihmiset päin vastoin venyttävät työuriaan ja eläkkeelle jääminen voi olla tosi kova pala. Usein eläkkeelle jäätyään perustavat kohta jo jotakin uutta pientä bisnestä.

Yleensä ihmiset, jotka tienaavat poikkeuksellisen hyvin ovat siellä johtoportaassa tai esimerkiksi hyvin menestyviä yrittäjiä, ja eteneminen sinne on taas edellyttänyt yleensä innostusta, osaamista ja kovaa työn imua. Eivät nämä tulotilastojen kärjessä koreilevat ihmiset sen takia töitä tee, että saavat kuukausipalkan. Motiivi on usein jokin muu. 

Ajatus siitä, että viisikymppisenä siirryn golfaamaan sijoitusteni ansiosta on kiva, mutta harva viisikymppinen korkeakoulutettu kuitenkaan haluaisi oikeasti ruveta elämään ilman työyhteisöä, töiden sanelemaa päivärytmiä, tavoitteita jne. Tylsäksi käy elämä.

Itse en ole missään johtoportaassa tai kovin lennokkaalla urallakaan, mutta tunnistan tämän.

Olin kerran 8kk työttömänä ja pää meinasi hajota siihen tylsyyteen alun jälkeen, vaikka taloudellisesti ei ollut mitään hätää, koska mulla oli silloin 100k sijoitussalkku. Ympärillä kaikki ml. mies oli töissä, lapset koulussa. Joo, sai rauhassa hakea uutta suuntaa, mutta elämästä katosi rytmi, koska päivät vietin yksin. Lisäksi toleranssi putosi. Käynti dayspassa tai päiväjumpassa tuntui ihan liian rasittavalta siihen nähden mistä oli kyse. Ehkä jos olisi joku muiden vapaaherrattarien porukka siinä ympärillä ja kaikilla joutilasta aikaa niin ei olisi niin yksin.

Aikaa köyhää elämää jos ainoa sisältö on töissä käyminen.

Minulle ainakin työ on vain keino mahdollistaa se ihan oikea oma elämä. Ei minulla mitään työntekoa vastaan ole ja nautin työstäni. Siltikään en ajattele sen olevan tärkein osa identiteettiäni. Jos voittaisin lotossa niin lopettaisin työnteon sillä samalla silmänräpäyksellä.

Käytännössä se kuitenkin tarkoittaa, että monet sosiaaliset kontaktit häviävät. Moni kun on päivisin töissä tai kouluissa. Ei heillä ole päivisin aikaa mennä lounaalle tai kahville kanssasi. Sitä jää todella helposti yksin.

Harrastukset täyttävät vain osan päivästäsi tai osan tilaustasi. Vaikka nyt ehkä rakastaisit kutomista, niin vuoden jälkeen kotisi alkaa olla täynnä neuleita, eikä muut halua niitä edes lahjaksi.

Opiskelu ilman päämäärä muuttuu tylsäksi ja kielten opiskelu vain, koska voit sitten matkalla puhua ja tilata baarista ruokaa ei lopulta pitkälle motivoi. Luulet ehkä, että voit urheilla koko päivän, joka päivä, mutta jos et tee sitä lähes kuin ammattilainen se ei päivääsi täytä.

Eläkeläiset pärjäävät, koska puolisokin on kotona ja muut eläkeläiset tuovat seuraa. Nuoret ihmiset jäävät vain yksinäisiksi ellei heillä ole samanlaisia kotona olevia kavereita.

Voihan sitä "harrastuksena" alkaa tekemään töitä vaikka osa-aikaisesti parina päivänä viikossa. Mikä parasta ei tarvitse edes miettiä onko se taloudellisesti kannattavaa. Voi tehdä sellaista työtä kuin haluaa. Koska toimeentulo on joka tapauksessa turvattu. Ja sitten jos tulee mieli ottaa irtiotto työelämästä niin voi ottaa vaikka puoli vuotta vapaata. Ei tartte tyytyä parin viikon lomiin vuodessa.

Eihän vapaaherran elämä sitä tarkota, että täytyy vain möllöttää kotona tylsistyen kuoliaaksi.

Missä tällaisia työantajia on? Tee niin paljon kun haluat ja juuri sellaista kivaa työtä mistä pidät ja vapaata saat puolivuotta silloin kun haluat ja aina vaan se työ on sinua odottamassa.

Tietenkin, jos haluat perustaa oman firman, etkä välitä vaikka tappiota, tulee niin se tietenkin käy. Mutta, jos sitten aiot palkata itsellesi myös työkaverit, ettet aina ole yksin, niin se ei ole enää kovin paljoa harrastamista. Siinä vaiheessa voi jo palkata suoraan siivojan ja kokin ja he siinä työnsä lomassa rupattelevat kanssasi.

Kyllä minä ainakin nykyisiä töitäni saisin tehdä ihan omilla ehdoillani ilmaiseksi,jos hyötyä vaan olisi enemmän kuin haittaa. Tai sitten voisin maksaa pomolle että saisin käyttää tiloja ja koneita ja tehdä omia hommiani muun porukan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostaa osakkeita tai jotain muita sijoituksia. Voi myöhemmin jäädä pääomatulojen turvin vapaaherrana elämää. Ei tartte eläkeikään saakka raataa töissä.

Ihmiset aina sanoo näin, mutta toteutuuko käytännössä? 

Minun tuntemani hyvin tienaavat ihmiset päin vastoin venyttävät työuriaan ja eläkkeelle jääminen voi olla tosi kova pala. Usein eläkkeelle jäätyään perustavat kohta jo jotakin uutta pientä bisnestä.

Yleensä ihmiset, jotka tienaavat poikkeuksellisen hyvin ovat siellä johtoportaassa tai esimerkiksi hyvin menestyviä yrittäjiä, ja eteneminen sinne on taas edellyttänyt yleensä innostusta, osaamista ja kovaa työn imua. Eivät nämä tulotilastojen kärjessä koreilevat ihmiset sen takia töitä tee, että saavat kuukausipalkan. Motiivi on usein jokin muu. 

Ajatus siitä, että viisikymppisenä siirryn golfaamaan sijoitusteni ansiosta on kiva, mutta harva viisikymppinen korkeakoulutettu kuitenkaan haluaisi oikeasti ruveta elämään ilman työyhteisöä, töiden sanelemaa päivärytmiä, tavoitteita jne. Tylsäksi käy elämä.

Itse en ole missään johtoportaassa tai kovin lennokkaalla urallakaan, mutta tunnistan tämän.

Olin kerran 8kk työttömänä ja pää meinasi hajota siihen tylsyyteen alun jälkeen, vaikka taloudellisesti ei ollut mitään hätää, koska mulla oli silloin 100k sijoitussalkku. Ympärillä kaikki ml. mies oli töissä, lapset koulussa. Joo, sai rauhassa hakea uutta suuntaa, mutta elämästä katosi rytmi, koska päivät vietin yksin. Lisäksi toleranssi putosi. Käynti dayspassa tai päiväjumpassa tuntui ihan liian rasittavalta siihen nähden mistä oli kyse. Ehkä jos olisi joku muiden vapaaherrattarien porukka siinä ympärillä ja kaikilla joutilasta aikaa niin ei olisi niin yksin.

Aikaa köyhää elämää jos ainoa sisältö on töissä käyminen.

Minulle ainakin työ on vain keino mahdollistaa se ihan oikea oma elämä. Ei minulla mitään työntekoa vastaan ole ja nautin työstäni. Siltikään en ajattele sen olevan tärkein osa identiteettiäni. Jos voittaisin lotossa niin lopettaisin työnteon sillä samalla silmänräpäyksellä.

Käytännössä se kuitenkin tarkoittaa, että monet sosiaaliset kontaktit häviävät. Moni kun on päivisin töissä tai kouluissa. Ei heillä ole päivisin aikaa mennä lounaalle tai kahville kanssasi. Sitä jää todella helposti yksin.

Harrastukset täyttävät vain osan päivästäsi tai osan tilaustasi. Vaikka nyt ehkä rakastaisit kutomista, niin vuoden jälkeen kotisi alkaa olla täynnä neuleita, eikä muut halua niitä edes lahjaksi.

Opiskelu ilman päämäärä muuttuu tylsäksi ja kielten opiskelu vain, koska voit sitten matkalla puhua ja tilata baarista ruokaa ei lopulta pitkälle motivoi. Luulet ehkä, että voit urheilla koko päivän, joka päivä, mutta jos et tee sitä lähes kuin ammattilainen se ei päivääsi täytä.

Eläkeläiset pärjäävät, koska puolisokin on kotona ja muut eläkeläiset tuovat seuraa. Nuoret ihmiset jäävät vain yksinäisiksi ellei heillä ole samanlaisia kotona olevia kavereita.

Voihan sitä "harrastuksena" alkaa tekemään töitä vaikka osa-aikaisesti parina päivänä viikossa. Mikä parasta ei tarvitse edes miettiä onko se taloudellisesti kannattavaa. Voi tehdä sellaista työtä kuin haluaa. Koska toimeentulo on joka tapauksessa turvattu. Ja sitten jos tulee mieli ottaa irtiotto työelämästä niin voi ottaa vaikka puoli vuotta vapaata. Ei tartte tyytyä parin viikon lomiin vuodessa.

Eihän vapaaherran elämä sitä tarkota, että täytyy vain möllöttää kotona tylsistyen kuoliaaksi.

Jos en koodaisi etätöissä kotonani rahaa vastaan, niin sitten tekisin samaa ilmaiseksi. Erona vaan että palkkatyönä homma on melko bersiistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostaa osakkeita tai jotain muita sijoituksia. Voi myöhemmin jäädä pääomatulojen turvin vapaaherrana elämää. Ei tartte eläkeikään saakka raataa töissä.

Ihmiset aina sanoo näin, mutta toteutuuko käytännössä? 

Minun tuntemani hyvin tienaavat ihmiset päin vastoin venyttävät työuriaan ja eläkkeelle jääminen voi olla tosi kova pala. Usein eläkkeelle jäätyään perustavat kohta jo jotakin uutta pientä bisnestä.

Yleensä ihmiset, jotka tienaavat poikkeuksellisen hyvin ovat siellä johtoportaassa tai esimerkiksi hyvin menestyviä yrittäjiä, ja eteneminen sinne on taas edellyttänyt yleensä innostusta, osaamista ja kovaa työn imua. Eivät nämä tulotilastojen kärjessä koreilevat ihmiset sen takia töitä tee, että saavat kuukausipalkan. Motiivi on usein jokin muu. 

Ajatus siitä, että viisikymppisenä siirryn golfaamaan sijoitusteni ansiosta on kiva, mutta harva viisikymppinen korkeakoulutettu kuitenkaan haluaisi oikeasti ruveta elämään ilman työyhteisöä, töiden sanelemaa päivärytmiä, tavoitteita jne. Tylsäksi käy elämä.

Itse en ole missään johtoportaassa tai kovin lennokkaalla urallakaan, mutta tunnistan tämän.

Olin kerran 8kk työttömänä ja pää meinasi hajota siihen tylsyyteen alun jälkeen, vaikka taloudellisesti ei ollut mitään hätää, koska mulla oli silloin 100k sijoitussalkku. Ympärillä kaikki ml. mies oli töissä, lapset koulussa. Joo, sai rauhassa hakea uutta suuntaa, mutta elämästä katosi rytmi, koska päivät vietin yksin. Lisäksi toleranssi putosi. Käynti dayspassa tai päiväjumpassa tuntui ihan liian rasittavalta siihen nähden mistä oli kyse. Ehkä jos olisi joku muiden vapaaherrattarien porukka siinä ympärillä ja kaikilla joutilasta aikaa niin ei olisi niin yksin.

Aikaa köyhää elämää jos ainoa sisältö on töissä käyminen.

Minulle ainakin työ on vain keino mahdollistaa se ihan oikea oma elämä. Ei minulla mitään työntekoa vastaan ole ja nautin työstäni. Siltikään en ajattele sen olevan tärkein osa identiteettiäni. Jos voittaisin lotossa niin lopettaisin työnteon sillä samalla silmänräpäyksellä.

Käytännössä se kuitenkin tarkoittaa, että monet sosiaaliset kontaktit häviävät. Moni kun on päivisin töissä tai kouluissa. Ei heillä ole päivisin aikaa mennä lounaalle tai kahville kanssasi. Sitä jää todella helposti yksin.

Harrastukset täyttävät vain osan päivästäsi tai osan tilaustasi. Vaikka nyt ehkä rakastaisit kutomista, niin vuoden jälkeen kotisi alkaa olla täynnä neuleita, eikä muut halua niitä edes lahjaksi.

Opiskelu ilman päämäärä muuttuu tylsäksi ja kielten opiskelu vain, koska voit sitten matkalla puhua ja tilata baarista ruokaa ei lopulta pitkälle motivoi. Luulet ehkä, että voit urheilla koko päivän, joka päivä, mutta jos et tee sitä lähes kuin ammattilainen se ei päivääsi täytä.

Eläkeläiset pärjäävät, koska puolisokin on kotona ja muut eläkeläiset tuovat seuraa. Nuoret ihmiset jäävät vain yksinäisiksi ellei heillä ole samanlaisia kotona olevia kavereita.

Jaa, edes työttömänä ollessani ei meinaa tunnit riittää, vaikken edes poistuisi kotoa moneen päivään. Nyt ei sitten ehdi tehdä oikein mitään, kun vapaa-aikaa jää ehkä 6h iltaisin. Tulisipa edes lomautus.

Säästin perhettä varten. Nyt keski-ikäisenä varakkaana en kelpaa suomalaisille naisille. Joudun ehkä jättämään tämän kommunistiläävän.

Hyvä keskustelu, kiitos aloittajalle. Haluan kommentoida, koska olin aiemmin todella impulsiivinen kuluttaja, jolta raha lensi lompakosta suuntaan ja toiseen. Tavaraa virtasi kaappeihin koko ajan lisää ihan tiedostamatta, ihan laadukastakin.

Elämässä kävi monenlaista ja yhtäkkiä oli tosi tiukkaa eikä ollut varaa yhtään mihinkään ylimääräiseen tai ylellisyyteen. Opin rahataidot konkreettisesti aivan uudelleen. Mietin silloin paljon isoäitejäni, noita sotien lapsia, jotka arvostivat omaa rahaa ja osasivat käyttää sitä myös arvokkaasti.

Nyt minulla on ihan mukavat tulot. Shoppailu ei enää kiinnosta, päin vastoin kun pitäisi jotain ostaa, en saa aikaiseksi. Uuden laukun tilasin käytettynä, kun vanhasta hajosi vetoketju. Nuuka en tunnusta olevani, tykkään ostaa esimerkiksi lahjoja. Ei vaan ole enää oikein mielihaluja turhaan osteluun.

Mitä sitten pitäisi ostaa, onko ideoita.

Millä muulla tavalla normaali työssäkäyvä sitten voi jäädä 50-vuotiaana eläkkeelle, kuin säästämällä ja sijoittamalla?

Matkoille. Ja heti kun kevät koittaa niin vielä enemmän.

Tuli meinaan korona-aikana oltua kotona ihan tarpeeksi.

Myös Suomessa on kivoja kohteita.

Vierailija kirjoitti:

Matkoille. Ja heti kun kevät koittaa niin vielä enemmän.

Tuli meinaan korona-aikana oltua kotona ihan tarpeeksi.

Myös Suomessa on kivoja kohteita.

Ääh, viihdyn kotona. Mökille kyllä menen, mutta sekään ei maksa mitään, kun ei onneksi ole oma.

katto pään päälle, ruokaa että pysyy hengissä, sähköt, lasten vaatteet etteivät kulje alasti.

Osakkeita ostamalla tukee suuria veropakolaisyhtiöitä.

Kokoomuslaiset puhuvat yrittäjyyden puolesta. Heidän pitäisi käyttää paljon suomalaisten yritysten palveluja, ja kannustaa pienituloisiakin käyttämään niitä.

Pienituloisille ja pienyrittäjille verohelpotuksia, niin saadaan raha edes vähän pyörimään.

Ei kaupoissa ole muuta ostamisen arvoista kuin ruokaa. Aikaa saisi tietysti rahalla, mutta siihen ei taas rahat riitä.

Vierailija kirjoitti:

Osakkeita ostamalla tukee suuria veropakolaisyhtiöitä.

Kokoomuslaiset puhuvat yrittäjyyden puolesta. Heidän pitäisi käyttää paljon suomalaisten yritysten palveluja, ja kannustaa pienituloisiakin käyttämään niitä.

Pienituloisille ja pienyrittäjille verohelpotuksia, niin saadaan raha edes vähän pyörimään.

Mitä palveluja muka tarvitsisin? Ei ole varaa palkata mitään kodinhoitajaa.

He säästävät ja sijoittavat.

Yksi isäni veljistä sairasti pikkulapsena (eli 30-luvulla) vaikean sairauden ja jäi siksi vähän ns. omaperäiseksi tapaukseksi. Mitään kunnollista työpaikkaa hän ei koskaan saanut, mutta toimi erään harrastustoiminnan puuhamiehenä henkeen ja vereen. Luulen, että hän oli lähes koko ikänsä jollain työkyvyttömyyseläkkeellä (jos sitä menneinä vuosikymmeninä edes maksettiin) tai vastaavalla ja harrastustoimintaan liittyen sai jotain pientä tuloa. 

Hän jäi asumaan vanhempiensa kanssa, kotina tavallinen pienviljelijän pieni talo. Jotain maata ja metsää oli, ja ne perivät kaikki lapset, ei vain tämä heidän kanssaan asunut. Hänelle jäi pelkkä kotitalo ja sen pieni piha.

Tämä velipoika oli oikein kuuluisa siitä, että oli äärimmäisen saita. Poikkeuksellisen nuuka ihan ns. vanhan kansan ihmiseksi. Kaikki olettivatkin, että jotain hänellä oli jäänyt sukanvarteenkin.

Yllätys oli kuitenkin melkoinen, kun hän kuoli, tehtiin pesänselvitys ja laadittiin perunkirja. Mies oli hankkinut isoja metsäpalstoja kotikunnastaan. Arvo useita satoja tuhansia euroja. Samoin hän oli sijoittanut rahaa osakkeisiin. Ei huimia summia, mutta kymmenistä tuhansista oli kuitenkin kyse. Lisäksi pankkitilillä oli joitain tuhansia euroja. 

Hän oli myös laatinut testamentin, jossa osan omaisuudesta saimme me sisarusten lapset. Minullekin tuli pala metsää. 

Vuosikymmenten aikana raha oli siis tuottanut todella hyvin. Tästä sijoittamisessa on juuri kysymys, raha on töissä, eikä makaa tilillä. Se on toinen kysymys, mitä järkeä on säästää ja säästää ilman että käyttää koskaan säästämiään rahoja. Tämä isän velikään ei matkustellut koskaan, ostanut mitään mukavuuksia, jatkoi vain sitä nuukailuaan ja säästi lisää siitä kansaneläkkeestään.