Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Todella moni loukkaantuu, jos epäilee yleisesti, etteivät kaikki ADHD-diagnoosit voi olla oikeita?
09.11.2022 |
Vaikka epäilyään ei kohdistaisi kehenkään yksittäiseen henkilöön, niin silti vastustus on mahdotonta. Aiheesta ei voi edes keskustella ilman että joku, jolla on ADHD, suuttuu.
Kaikille luulisi kuitenkin olevan selvää, että jokainen meistä asettuu ns. ADHD-spektrillä johonkin kohtaan ja sitä, milloin oireet haittaavat elämää niin paljon, että kyseessä on häiriö, on lähes mahdoton määrittää. Mitä enemmän tästä puhutaan julkisuudessa, sitä enemmän ADHD-diagnooseja tuntuu asetettavan. Diagnoosin saa kahdella psykiatrikäynnillä, usein ilman 100% varmuutta lapsuuden tietojen paikkansapitävyydestä ja jopa ilman vanhempien puhelin- tai videohaastattelua. Allekirjoittaneelle on sanottu, että lapsuuden tiedoista ja papereista tulisi etsiä edes yksi pieni merkki ADHD:sta, niin se riittää. Tällainen voi olla hyvin vaikka se, että on kerran unohtanut kirjat kotiin ja siitä on reissuvihkossa merkintä.
Eli mistä se johtuu, että tästä aiheesta on sopimatonta puhua?
Kommentit (232)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Traumaattinen lapsuus voi "aiheuttaa" aivoissa adhd:n puhkeamisen. Mielenkiintoista, koska kyseessä pitäisi olla synnynnäinen ominaisuus. Voiko olla, että ilman lapsuuden stressitekijöitä mitään ADHD:ta ei puhkeaisi vaikka alttius olisi? Olisko näyttää jotain tutkimusta ADHD-ihmisistä ja heidän lapsuuden elinolosuhteistaan? Kuinka moni on kasvanut täysin turvallisessa ympäristössä? Miten erottaa ADHD ja C-PTSD aikuisella? Miten jokin synnynnäinen neurologinen ominaisuus voi olla häiriö, jota tulee lääkitä stimulanteilla? Eikö yhteiskunta hyväksy erilaisuutta?
Voi mikä ääliö olet.
Etkö ymmärrä että ADHD EI OLE VAIN SE MIKÄ NÄKYY SINULLE ERILAISUUTENA ULOSPÄIN?!
adhd on jatkuvaa levottomuutta, unettomuutta, tuskaisuutta, ahdistusta, masennusta , ja näihin liittyviä lieveilmiöitä kuten syömishäiriöitä, päihteiden käyttöä, riskikäyttäytymistä tai itsetuhoisuutta.
ETKÖ TAJUA !! miten tyhmä voit olla??
Luuletko että ihmiset syövät lääkkeitä jotta he käyttäytyisivät eri tavalla neurotyypillisten mieliksi???
Lääkkeitä syödään jotta säilyy toimintakyky ja sitä myötä elämänhalu ihmisellä!
Voi Jeesus että voi olla kamalia ihmisiä olemassa . Tule seuraavaksi kiusaamaan siitä että nyt adhd ihminen hermostui. Anna tulla! Kyllä mä kestän kun kuullut sitä koko ikäni. Se on ollut toisten suurinta huvia katsella sitä.
Oli puhetta ADHD-diagnoosin saaneen huonosta käyttäytymisestä... Miksi pitää vahvistaa näitä stereotypioita tieten tahtoen?
hv
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö kuinka monta hyvin kasvatettua lasta, joilla on ADHD?
Tiedättekö kuinka monta vähän vähemmän hyvin kasvatettua lasta, joilla on ADHD?
On vain käynyt mielessä...
Olisi terveellisempää palauttaa peruskouluun tarkkailuluokat ja apukoulut kuin syöttää lapsille mömmöjä. Opettajien voimat menevät muutaman ongelmatapauksen takia ja muut oppilaat joutuvat seuraamaan vierestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku psykiatri tätä pohdiskeli kun moni tulee turhaan vastanotolle, "hakemaan diagnoosia" eikä sitä saakaan. Tästä suututtiin mm adhd-facebook ryhmässä ihan täysin, että "ai haetaan turhia diagnooseja". Kukaan ei siellä huomannut punaista lankaa (noh, adhd-aikuiset... ehkä ei ehdi sisäistää lukemaansa??) punainen lanka oli se, että kaikki adhd:ta itsellään epäilevät eivät suinkaan ole adhd.
Perjantaidokkarissa ylellä oli myös juttua. Nuorisolääkäri sanoi, että moni nykypäivän asioista kuten vähäinen uni, stressi, liian kovat vaatimukset koulussa, voi tehdä sen ettei osaa keskittyä. Ero oikeaan adhd;een on se, että adhd-ihminen ei osaa oikeastaan koskaan keskittyä, ei ainakaan käskystä.
Eri juttu, jos joskus on joskus vaikeuksia keskittyä. Silloin syynä on jotain muuta.
Hän sanoi myös, että ihmiselle on helpompaa etsiä syytä jostain muusta kuin itsestään (vähäinen uni). Olisi helpompaa, jos ongelman voisi vain korjata jollain pillerillä. Siksi yritetään hakea diagnooseja joskus myös turhaankin.
Pitkälle koulutetut erikoislääkärit kyllä tunnistaa oikean oireiston, sitä ei yhdellä tai kahdella käynnillä saa. Ei ainakaan julkisella puolella. Psykologin testit yksistään kestivät viisi käyntiä, siihen päälle lääkärikäynnit.
"noh, adhd-aikuiset... ehkä ei ehdi sisäistää lukemaansa??" Tämä on tosi tärkeää huomioida! Kun tunnen useampia ADHD-diagnoosin aikuisena saaneita sekä ADHD:ta aikuisiällä itsellään epäilemään ryhtyneitä ihmisiä (joilla kyökkipsykologian perusteella on esim. kroonistunutta työuupumusta, univaikeuksia sekä joillakin ehkä em. syistä alkanutta, orastavaa alkoholismia), olen tullut siihen tulokseen, että ADHD-diagnoosin saaneilta puuttuu joko kyky itsereflektioon tai halu siihen. Tai ainakin sen viemiseen loogiseen johtopäätökseen. ADHD-diagnoosin saaneilta, vaikka he avoimesti asiasta puhuvat, tuntuu lääkkeistä huolimatta puuttuvan ns. peruskyky havainnoida, minkälaisen vaikutuksen he ympäristöön tekevät. Olen tosi, tosi pahoillani, että sanon tämän, mutta joskus tuntuu, että ADHD-diagnoosin saaneilta yksinkertaisesti puuttuvat käytöstavat. Ja sitten vedotaan ADHD:hen, se oikeuttaa kaiken. Ajatellaan, että se oma kokemus maailmasta ja sosiaalisista tilanteista on aito ja oikea - vaikka pitäisi tietää, että se oma ADHD vaikuttaa paitsi omaan olemiseen (joka muille näyttäytyy aivan holtittomana) myös siihen, miten maailman havainnoi. Sen sijaan nuo ADHD:ta epäilevät, muuten ongelmaiset sen sijaan tuntuvat ymmärtävän, että oma käsitys maailmasta saattaa olla esim. masentunut eikä siksi oikea, ja ylipäänsä käyttäytyvät paremmin. Tämä on nyt minun henkilökohtainen mielipiteeni rajallisin kokemuksin (ja aiheesta netistä ja naistenlehdistä lukeneena). Mutta sen nojalla neuvoisin kaikkia jotka itsellään ADHD:ta epäilevät, kysymään sekä läheisiltä että tuttavilta, onko omassa käytöksessä jotain huomautettavaa ulkopuolisten kannalta. Arvelen, että jos vastaukset vain ovat rehellisiä, tämä antaa osviittaa siihen, kannattaako lähteä tutkimuksiin.
Tätä olen monasti oman lapsen kohdalla katsonut. Tuntuu siltä, että hän ei yksinkertaisesti ehdi tulkita toisten eleitä tai ilmeitä oikein.
Osaa kyllä, jos aikaa annetaan, tunnekorteista tunnistaa ihan hyvin, mutta tavallisissa sosiaalisissa tilanteissa ei "pysy kärryillä" kun on montaa ärsykettä, monta ihmistä, monta asiaa.
Ja usein sitten tulkitsee väärin.
Ei myöskään ollenkaan huomaa oman käytöksensä olevan normien vastaista. Esim puhuu päälle, keskeyttää tai menee liian lähelle, ns "toisen omaan tilaan" josta toinen sitten taas ei tykkää.
Kiitos vastauksestasi, ja asian avaamisesta. Onko tuo asia, jolle vanhempi tai muu kasvattaja esim. päiväkodissa ei voi tehdä mitään? Eikö esim. tilanteen pysäyttäminen ja toisto auta ollenkaan? Että sanoisi vain sinnikkäästi lapselle (ja pyytäisi esim. leikkitovereita sanomaan myös), että taas sinä keskeytit, ei saa keskeyttää toista? Jos ja kun lapsi on älykäs ja muuten kykeneväinen oppimiseen, eivätkö nämä asiat (käytöstavat) ole ihan opittavissa olevia asioita?
Tämä kuulostaa siltä, että nepsykirjon lasten todellakin tulisi saada kasvaa ja oppia mahdollisimman pienessä pienryhmässä. Liisa Keltikangas-Järvinen on aikoinaan kirjoittanut siitä, miten jokainen uusi ihminen ryhmässä merkitsee ihmissuhteiden ja siten vuorovaikutustilanteiden eksponentiaalista kasvua. Myös aikuisten ryhmissä, tietenkin, mutta lapsiryhmissä, joissa pieni ihminen vasta opettelee sosiaalista kanssakäymistä, liian monen ihmisen oleminen samassa ryhmässä kuormittaa ihan ns. perusnormi-ihmistäkin, jolla ei ole nepsy-diagnoosia. Meni vähän sivuun asiasta, mutta halusin nostaa tämän asian esiin.
Olisiko vanhemmilla mitään mahdollisuuksia suojella nepsy-lapsiaan liian suurilta lapsiryhmiltä, jotta omatahtinen sosiaalisen kanssakäymisen oppiminen onnistuisi paremmin? Perhepäivähoito?
Olen aikuinen mutta vastaan.
1) pieni ryhmä auttaa omalla kohdalla. 5 opiskelijan ryhmässä olen aivan eri ihminen kuin 15 opiskelijan
2) ei, se hokeminen ei auta. Siitä tulee ihan helvetin raskasta, saada kielteistä huomiota koko ajan. Mä olen 35 v ja tunnistan tuon että sitä mulle on koko iän hoettu ei noin, ei saa, ei, ei, ei sitä ei tätä.
Pienryhmä oman näkemykseni mukaan on vähiten traumatisoiva adhd ihmiselle. Koska siihen päälle isossa ryhmässä tulee muiden pilkka, että taas toi sekoilee. Taaskaan toi ei usko. Taas se häiritsee. Taas se on ekana jonossa, taas se vastasi ennen ku kysyttiin jne.
Voit kuvitella miltä se tuntuu kun kuvittelet että teet kaikki samat asiat mitä yleensä, elät sun normaalia elämää ja joku tulisi sanomaan sulle 10min-30 min välein että ei noin.
Kuulostaa aika raskaalta eikö?
Lisäksi kun aivot toimii ja havainnoi eri tavalla, tieto välittyy aivoissa eri tavalla, se ero tulee olemaan aina. Käyttäytymisterapialla voidaan saada joitain tuloksia sekä lääkkeellä , mutta se ei poista sitä että se adhdn luontainen käytös- ja toimintatyyli sekä kommunikaatiotyyli ja maailman hahmottamisen tapa on eri.
nii että miksi kanssaihmisten vaivojen ylimielistä vähättelyä joku pitäisi ikävänä asiana?
Tittaliini kirjoitti:
Isäni on 70vuotias ja hänellä on varmasti adhd.
Isä pärjäsi kun sai kouluttamattonana yksinkertainen tehdastyön ja äiti siivosi,trli ruuat ja maksoi laskut.
NYKYYHTEIKUKTA EI VAIN ENÄÄ TOIMI NOIN.
Meillä "nuoremilla" (olen 40) addeilla on vaikeaa. Hyvin vaikeaa. Minä itse kävin läpi kolme koulunvaihtoa,tarkkisluokan, viisi epäonnistunutta opiskeluyritutä,kymmeniä työpaikkoja joissa yhdessäkään en ollut vuottakaan kunnes 25-vuotoaana sain Työkyvyttömyys eläkkeen.
Lapsia on kaksi joilla molemmilla adhd myös.
Tässä näkee mitä hoitamaton adhd tekee. Ja sanon tämän ihan ilman kettuilua. Kirjoitustaito ja itseilmaisu jää vajavaiseksi. Toivottavasti kirjoittajalla on lastensa isä tukena ja apuna kuten omalla isällään oli äitinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan huijausta koko juttu. "Keskittymisvaikeudet" johtuu laiskuudesta, luullaan ettei pitäisi tehdä mitään elannon eteen. Että muut kantavat leivän pöytään, kunhan itse tekee vain sitä mikä kiinnostaa ja on hauskaa.
Vai että keskittymishäiriöt johtuu laiskuudesta? 🤦
Itse ainakin koko ajan menen ja touhuan. Mutta kun mikään ei meinaa oikein valmistua, kun siinä kolmea asiaa yhtä aikaa tehdessä tulee kuusi uutta tehtäväksi. Täytyy jatkuvasti jarrutella, etten ota liikaa tehtäväksi.
Työnantajat ei ole oikein tykännyt, kun olen mennyt kyselemättä tekemään uusia tehtäviä sillä välin kun muut pitää taukoa ja odottelee käskyjä.Onko todellakin niin, että aikuinen ihminen ei pysty tekemään noille impulsseilleen yhtään mitään?
Sanottu täällä jo muutaman kerran ja sanon taas:
Tutustu neurologiaan.Adhdn toiminnan ohjauksen vaikeudet tuntuu joskus siltä, kuin yrittäisit telekineettisesti siirtää norsua. Haluat tehdä jotain, haluat pestä hampaat. Ajattelet tunnin sitä että haluat pestä hampaat mutta et pääse ylös sängystä esimerkiksi. Sitä on vaikea kuvailla mutta jos teet tuon mielikuvaharjoituksen miltä tuntuisi yrittää siirtää ajatuksen voimalla norsua, siltä ne adhdn toiminnanohjauksen vaikeudet pahimmillaan tuntuu. T.adhd
Mutta pitääkö niihin omiin tunteisiin mennä mukaan? Reaalimaailmassa on helpompaa pestä hampaat kuin nostaa elefanttia ajatuksen voimalla.
Jos ihminen ei pysty ohjaamaan omaa toimintaansa niin, että pesee hampaat silloin kun on sen tarve, sairashan ihminen silloin on. Toivottavasti lääkitys auttaa. Niin ADHD/ADD kuin masentuneellekin (jolla myös voi olla vaikeuksia harjata hampaansa ajallaan, ymmärrän sen).
Kiitos! Jotenkin tuntui tosi hyvältä, että ymmärsit tämän. Minkälaisia ne adhd vaikeudet on. Oikeasti tällaista validointia minä adhd ihmisenä tarvitsen. Kiitos!
Lääkitys auttaa kyllä ja ihan juuri niihin arjen toimintoihin. Esimerkiksi suihkussa käymiseen ja peseytymiseen ja pukeutumiseen (jotka olleet inhokkiasioitani lapsesta saakka).
T. Adhd joka ei edelleenkään onnistu pesemään hampaitaan iltaisin, mutta aamuisin nykyään kyllä.
Alan ihmisenä voin todeta, että monesti autismi tulkitaan virheellisesti ADHD:ksi, sillä autismiin liittyy spesiaalit mielenkiinnot (special interests) jotka voivat aiheuttaa ylivilkkaisuutta (hyperfixation).
Tämä ylivilkkaisuus voi muistuttaa hyvin paljon ADHD:ssa esiintyvää. Ero on siinä, että autismissa se on aika tarkkarajainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö kuinka monta hyvin kasvatettua lasta, joilla on ADHD?
Tiedättekö kuinka monta vähän vähemmän hyvin kasvatettua lasta, joilla on ADHD?
On vain käynyt mielessä...
Olisi terveellisempää palauttaa peruskouluun tarkkailuluokat ja apukoulut kuin syöttää lapsille mömmöjä. Opettajien voimat menevät muutaman ongelmatapauksen takia ja muut oppilaat joutuvat seuraamaan vierestä.
Suomalainen koulutusjärjestelmä on äärimmäisen tulos- ja tutkintopohjainen, joten nämä kauniit ajatukset eivät nykysysteemissä onnistu.
Todella vähälle on jäänyt kiinnostus hyvinvoinnista ja ideana on vain maksimoida valmistuvien määrä. Likuhihnalta todistuksia ja tutkintoja. Rahoitus kiittää.
Hyvinvointivaltio?
Ei sitä enää ole.
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö kuinka monta hyvin kasvatettua lasta, joilla on ADHD?
Tiedättekö kuinka monta vähän vähemmän hyvin kasvatettua lasta, joilla on ADHD?
On vain käynyt mielessä...
Itse tiedän 4 lasta, joilla todettu ADHD ja heillä on lääkitykset. 2 tunnen paremmin ja 2 etäisemmin. Jokainen heistä on saanut pienestä pitäen tehdä kuten haluaa. Jos jostain kiellettiin niin vanhemmat eivät valvoneet, että sitä noudatettiin. Sitten naureskeltiin, että ei tuo Vili-Veera kyllä yhtään tottele... Miksi olisi kun ei tarvinnut?
Yksi näistä nuppusista sai mummoltaan synttärilahjan. Saaja ei ollut tyytyväinen ja nosti kauhean metakan haukkuen mummoaan. Vanhemmat melkein säestivät tätä sättimistä ja totesivat lopuksi, että on kyllä hyvä kun lapsi sanoo mitä mieltä on asioista!!
En ole perehtynyt kyseiseen asiaan, mutta näillä omakohtaisilla kokemuksilla itseänikin ihmetyttää, että miten onkin osunut nämä ADHD-lapset juurikin vanhemmille, jotka eivät ole jaksaneet kasvattaa jälkikasvuaan kunnioittamaan muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan huijausta koko juttu. "Keskittymisvaikeudet" johtuu laiskuudesta, luullaan ettei pitäisi tehdä mitään elannon eteen. Että muut kantavat leivän pöytään, kunhan itse tekee vain sitä mikä kiinnostaa ja on hauskaa.
Vai että keskittymishäiriöt johtuu laiskuudesta? 🤦
Itse ainakin koko ajan menen ja touhuan. Mutta kun mikään ei meinaa oikein valmistua, kun siinä kolmea asiaa yhtä aikaa tehdessä tulee kuusi uutta tehtäväksi. Täytyy jatkuvasti jarrutella, etten ota liikaa tehtäväksi.
Työnantajat ei ole oikein tykännyt, kun olen mennyt kyselemättä tekemään uusia tehtäviä sillä välin kun muut pitää taukoa ja odottelee käskyjä.Onko todellakin niin, että aikuinen ihminen ei pysty tekemään noille impulsseilleen yhtään mitään?
Sanottu täällä jo muutaman kerran ja sanon taas:
Tutustu neurologiaan.Adhdn toiminnan ohjauksen vaikeudet tuntuu joskus siltä, kuin yrittäisit telekineettisesti siirtää norsua. Haluat tehdä jotain, haluat pestä hampaat. Ajattelet tunnin sitä että haluat pestä hampaat mutta et pääse ylös sängystä esimerkiksi. Sitä on vaikea kuvailla mutta jos teet tuon mielikuvaharjoituksen miltä tuntuisi yrittää siirtää ajatuksen voimalla norsua, siltä ne adhdn toiminnanohjauksen vaikeudet pahimmillaan tuntuu. T.adhd
Mutta pitääkö niihin omiin tunteisiin mennä mukaan? Reaalimaailmassa on helpompaa pestä hampaat kuin nostaa elefanttia ajatuksen voimalla.
Jos ihminen ei pysty ohjaamaan omaa toimintaansa niin, että pesee hampaat silloin kun on sen tarve, sairashan ihminen silloin on. Toivottavasti lääkitys auttaa. Niin ADHD/ADD kuin masentuneellekin (jolla myös voi olla vaikeuksia harjata hampaansa ajallaan, ymmärrän sen).
Ja nämä on asioita, joista ei kauhean mielellään puhu julkisesti. Vaikeudet huolehtia omasta hygieniasta, sotkuisuuden taso ym. Miten työssäkäyvä ihminen esimerkiksi voi olla viikon ilman suihkua pesemällä otsatukan vessanlavuaarissa aamuisin ja käyttämällä hajusteita . Ei näistä puhuta.
Koska se hävettää aivan saatanasti. Miksi olen tällainen ihminen. Ei näistä kerrota. Muuta kun sille tutkivalle lääkärille .
T.adhd
Vierailija kirjoitti:
Mulla on adhd ja olen saanut diagnoosini aikuisena, kuitenkin jo yli kymmenen vuotta sitten.
Multa käytiin läpi lapsuus ja oli aika laajat haastattelut psuykologin kanssa.
Välillä kyllä itekin vähän mietin, että hitto onko nyt oikeesti kaikilla julkkiksilla ja bloggaajilla ja instatähdillä adhd. Mutta tuskinpa ne lääkärit sitä huvikseen diagnosoi, toivottavasti ainakaan eivät.
Mulle adhd aiheuttaa aika laaja-alaisesti haasteita elämään, eikä tosiaankaan nyt vaan mitään semmosia "he-heh, kun mulla on tavarat hukassa ja unohtelen enkä voi keskittyä viitta minsaa enempää"- säätöä. Mulla on varsinkin nuorempana ollut päihteiden liikakäyttöä ja siitä seuranneita vaaratilanteita, opiskelut ei onnistuneet, hahmottamisen kanssa on häiriöitä (en esim. osaa mitään käyttö- tai kokamisohjeen kuvia lukea, saatikka että ymmärtäisin miten semmosen perusteella käytetään tai kootaan mitään), päässä en osaa laskea ollenkaan (vaikka muuten olen matemaattisesti ihan lahjakas, mutta jos kysyt paljonko on 178 + 149, niin tartten laskimen), liiat ärsykkeet saa mut aika sekaisin jne.
Kuvattiinko aivosi ennenkuin sait diagnoosin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö kuinka monta hyvin kasvatettua lasta, joilla on ADHD?
Tiedättekö kuinka monta vähän vähemmän hyvin kasvatettua lasta, joilla on ADHD?
On vain käynyt mielessä...
Olisi terveellisempää palauttaa peruskouluun tarkkailuluokat ja apukoulut kuin syöttää lapsille mömmöjä. Opettajien voimat menevät muutaman ongelmatapauksen takia ja muut oppilaat joutuvat seuraamaan vierestä.
Monet lapset käyvät "erityiskoulua" ja osa joutuu silti syömään "mömmöjä".
Ilman diagnoosia on vaikeampi saada tarvittavia tukitoimia kun ei niitä välttämättä saa diagnooseistakaan huolimatta.
Mainitsemiini kouluihin ei niin vaan mennä. Täällä osa repii p e r s e t t ä ä n siitä että "vanhemmat hankkimalla hankkivat lapsilleen diagnoosin kun eivät osaa kasvattaa" ja sitten myös kehdataan valittaa kun nämä häiriköivät normiluokissa.
Ennen elämä oli ankaraa ja työt oli raskaita, sairauksia ei ehtinyt edes ajatella, paitsi jos kaatui työn ääreen. Sota-aikana vanhemmat pakeni sodan jaloista,oli sotalapsia, lapset itki ikävää ja vanhemmat itki lastensa perään kun juna vei lapset pois, tietämättä näkevätkö koskaan ei enää toisiaan.
Lapset joutui jo pienestä tekemään raskaita töitä, eikä heitä säälitelty.
Ennen oli huutolaislapsia joita saatettiin kohdella sen arvon mukaisesti että he olivat vain huutolaisia.
Omat vanhemmat ja isovanhemmat ei sairastuneet nykyajan eliittisairauksiin. Välillä flunssat ja rasituskivut vaivasi, mutta ei ollut vielä olemassa Adhd;tä ja muita eliittiajan sairauksia. Niihin ei voinut sairastua koska sellaisia sairauksia ei ollut olemassa edes niissä lapsissa, jotka pienestä alkaen näkivät ja kokivat ympärillään pelon, sodan ja turvattomuuden vanhempiensa kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan huijausta koko juttu. "Keskittymisvaikeudet" johtuu laiskuudesta, luullaan ettei pitäisi tehdä mitään elannon eteen. Että muut kantavat leivän pöytään, kunhan itse tekee vain sitä mikä kiinnostaa ja on hauskaa.
Vai että keskittymishäiriöt johtuu laiskuudesta? 🤦
Itse ainakin koko ajan menen ja touhuan. Mutta kun mikään ei meinaa oikein valmistua, kun siinä kolmea asiaa yhtä aikaa tehdessä tulee kuusi uutta tehtäväksi. Täytyy jatkuvasti jarrutella, etten ota liikaa tehtäväksi.
Työnantajat ei ole oikein tykännyt, kun olen mennyt kyselemättä tekemään uusia tehtäviä sillä välin kun muut pitää taukoa ja odottelee käskyjä.Onko todellakin niin, että aikuinen ihminen ei pysty tekemään noille impulsseilleen yhtään mitään?
Sanottu täällä jo muutaman kerran ja sanon taas:
Tutustu neurologiaan.Adhdn toiminnan ohjauksen vaikeudet tuntuu joskus siltä, kuin yrittäisit telekineettisesti siirtää norsua. Haluat tehdä jotain, haluat pestä hampaat. Ajattelet tunnin sitä että haluat pestä hampaat mutta et pääse ylös sängystä esimerkiksi. Sitä on vaikea kuvailla mutta jos teet tuon mielikuvaharjoituksen miltä tuntuisi yrittää siirtää ajatuksen voimalla norsua, siltä ne adhdn toiminnanohjauksen vaikeudet pahimmillaan tuntuu. T.adhd
Mutta pitääkö niihin omiin tunteisiin mennä mukaan? Reaalimaailmassa on helpompaa pestä hampaat kuin nostaa elefanttia ajatuksen voimalla.
Jos ihminen ei pysty ohjaamaan omaa toimintaansa niin, että pesee hampaat silloin kun on sen tarve, sairashan ihminen silloin on. Toivottavasti lääkitys auttaa. Niin ADHD/ADD kuin masentuneellekin (jolla myös voi olla vaikeuksia harjata hampaansa ajallaan, ymmärrän sen).
Ja nämä on asioita, joista ei kauhean mielellään puhu julkisesti. Vaikeudet huolehtia omasta hygieniasta, sotkuisuuden taso ym. Miten työssäkäyvä ihminen esimerkiksi voi olla viikon ilman suihkua pesemällä otsatukan vessanlavuaarissa aamuisin ja käyttämällä hajusteita . Ei näistä puhuta.
Koska se hävettää aivan saatanasti. Miksi olen tällainen ihminen. Ei näistä kerrota. Muuta kun sille tutkivalle lääkärille .T.adhd
Tämä. Hajuvettä peittämään se tosiasia etten ole käynyt suihkussa viikkoon. Pestyt pyykit haisee koneessa. Ikkunat niin likaiset ettei läpi näe. Pitäisi ja pitäisi, mutten saa ajatuksia yhdistettyä toimintaan.
Ja masennusta ei ole ole. Se suljettiin pois ensin.
Ei aivojen dopamiinitasoa mitata.
Vierailija kirjoitti:
Ennen elämä oli ankaraa ja työt oli raskaita, sairauksia ei ehtinyt edes ajatella, paitsi jos kaatui työn ääreen. Sota-aikana vanhemmat pakeni sodan jaloista,oli sotalapsia, lapset itki ikävää ja vanhemmat itki lastensa perään kun juna vei lapset pois, tietämättä näkevätkö koskaan ei enää toisiaan.
Lapset joutui jo pienestä tekemään raskaita töitä, eikä heitä säälitelty.
Ennen oli huutolaislapsia joita saatettiin kohdella sen arvon mukaisesti että he olivat vain huutolaisia.
Omat vanhemmat ja isovanhemmat ei sairastuneet nykyajan eliittisairauksiin. Välillä flunssat ja rasituskivut vaivasi, mutta ei ollut vielä olemassa Adhd;tä ja muita eliittiajan sairauksia. Niihin ei voinut sairastua koska sellaisia sairauksia ei ollut olemassa edes niissä lapsissa, jotka pienestä alkaen näkivät ja kokivat ympärillään pelon, sodan ja turvattomuuden vanhempiensa kautta.
Mun toisen vanhemman suvussa oli adhdta jo menneissä sukupolvissa. Useampi isovanhempani sisarus joutui aikuisiällä parantolaan , siis hullujen huoneelle hoitoon. Pari lähti oman käden kautta. Vanhempani sisaruskatraassa taas oli alkoholismia ja elämänhallinnan ongelmia . Minun sukupolveni ja serkkuni ensimmäiset joilla adhd todettu lääketieteellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan huijausta koko juttu. "Keskittymisvaikeudet" johtuu laiskuudesta, luullaan ettei pitäisi tehdä mitään elannon eteen. Että muut kantavat leivän pöytään, kunhan itse tekee vain sitä mikä kiinnostaa ja on hauskaa.
Vai että keskittymishäiriöt johtuu laiskuudesta? 🤦
Itse ainakin koko ajan menen ja touhuan. Mutta kun mikään ei meinaa oikein valmistua, kun siinä kolmea asiaa yhtä aikaa tehdessä tulee kuusi uutta tehtäväksi. Täytyy jatkuvasti jarrutella, etten ota liikaa tehtäväksi.
Työnantajat ei ole oikein tykännyt, kun olen mennyt kyselemättä tekemään uusia tehtäviä sillä välin kun muut pitää taukoa ja odottelee käskyjä.Onko todellakin niin, että aikuinen ihminen ei pysty tekemään noille impulsseilleen yhtään mitään?
Sanottu täällä jo muutaman kerran ja sanon taas:
Tutustu neurologiaan.Adhdn toiminnan ohjauksen vaikeudet tuntuu joskus siltä, kuin yrittäisit telekineettisesti siirtää norsua. Haluat tehdä jotain, haluat pestä hampaat. Ajattelet tunnin sitä että haluat pestä hampaat mutta et pääse ylös sängystä esimerkiksi. Sitä on vaikea kuvailla mutta jos teet tuon mielikuvaharjoituksen miltä tuntuisi yrittää siirtää ajatuksen voimalla norsua, siltä ne adhdn toiminnanohjauksen vaikeudet pahimmillaan tuntuu. T.adhd
Mutta pitääkö niihin omiin tunteisiin mennä mukaan? Reaalimaailmassa on helpompaa pestä hampaat kuin nostaa elefanttia ajatuksen voimalla.
Jos ihminen ei pysty ohjaamaan omaa toimintaansa niin, että pesee hampaat silloin kun on sen tarve, sairashan ihminen silloin on. Toivottavasti lääkitys auttaa. Niin ADHD/ADD kuin masentuneellekin (jolla myös voi olla vaikeuksia harjata hampaansa ajallaan, ymmärrän sen).
Ja nämä on asioita, joista ei kauhean mielellään puhu julkisesti. Vaikeudet huolehtia omasta hygieniasta, sotkuisuuden taso ym. Miten työssäkäyvä ihminen esimerkiksi voi olla viikon ilman suihkua pesemällä otsatukan vessanlavuaarissa aamuisin ja käyttämällä hajusteita . Ei näistä puhuta.
Koska se hävettää aivan saatanasti. Miksi olen tällainen ihminen. Ei näistä kerrota. Muuta kun sille tutkivalle lääkärille .T.adhd
Tämä. Hajuvettä peittämään se tosiasia etten ole käynyt suihkussa viikkoon. Pestyt pyykit haisee koneessa. Ikkunat niin likaiset ettei läpi näe. Pitäisi ja pitäisi, mutten saa ajatuksia yhdistettyä toimintaan.
Ja masennusta ei ole ole. Se suljettiin pois ensin.
Varmaan pitäs alkaa vastaamaan näille diagnoosin epäilijöille että tiedätkö miltä haarat haisee kun niitä ei oo viikkoon pesty?! MINÄ TIEDÄN 🤣🤣
Loppuisko kyseenalaistaminen..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan huijausta koko juttu. "Keskittymisvaikeudet" johtuu laiskuudesta, luullaan ettei pitäisi tehdä mitään elannon eteen. Että muut kantavat leivän pöytään, kunhan itse tekee vain sitä mikä kiinnostaa ja on hauskaa.
Vai että keskittymishäiriöt johtuu laiskuudesta? 🤦
Itse ainakin koko ajan menen ja touhuan. Mutta kun mikään ei meinaa oikein valmistua, kun siinä kolmea asiaa yhtä aikaa tehdessä tulee kuusi uutta tehtäväksi. Täytyy jatkuvasti jarrutella, etten ota liikaa tehtäväksi.
Työnantajat ei ole oikein tykännyt, kun olen mennyt kyselemättä tekemään uusia tehtäviä sillä välin kun muut pitää taukoa ja odottelee käskyjä.Onko todellakin niin, että aikuinen ihminen ei pysty tekemään noille impulsseilleen yhtään mitään?
Sanottu täällä jo muutaman kerran ja sanon taas:
Tutustu neurologiaan.Adhdn toiminnan ohjauksen vaikeudet tuntuu joskus siltä, kuin yrittäisit telekineettisesti siirtää norsua. Haluat tehdä jotain, haluat pestä hampaat. Ajattelet tunnin sitä että haluat pestä hampaat mutta et pääse ylös sängystä esimerkiksi. Sitä on vaikea kuvailla mutta jos teet tuon mielikuvaharjoituksen miltä tuntuisi yrittää siirtää ajatuksen voimalla norsua, siltä ne adhdn toiminnanohjauksen vaikeudet pahimmillaan tuntuu. T.adhd
Mutta pitääkö niihin omiin tunteisiin mennä mukaan? Reaalimaailmassa on helpompaa pestä hampaat kuin nostaa elefanttia ajatuksen voimalla.
Jos ihminen ei pysty ohjaamaan omaa toimintaansa niin, että pesee hampaat silloin kun on sen tarve, sairashan ihminen silloin on. Toivottavasti lääkitys auttaa. Niin ADHD/ADD kuin masentuneellekin (jolla myös voi olla vaikeuksia harjata hampaansa ajallaan, ymmärrän sen).
Ja nämä on asioita, joista ei kauhean mielellään puhu julkisesti. Vaikeudet huolehtia omasta hygieniasta, sotkuisuuden taso ym. Miten työssäkäyvä ihminen esimerkiksi voi olla viikon ilman suihkua pesemällä otsatukan vessanlavuaarissa aamuisin ja käyttämällä hajusteita . Ei näistä puhuta.
Koska se hävettää aivan saatanasti. Miksi olen tällainen ihminen. Ei näistä kerrota. Muuta kun sille tutkivalle lääkärille .T.adhd
Tämä. Hajuvettä peittämään se tosiasia etten ole käynyt suihkussa viikkoon. Pestyt pyykit haisee koneessa. Ikkunat niin likaiset ettei läpi näe. Pitäisi ja pitäisi, mutten saa ajatuksia yhdistettyä toimintaan.
Ja masennusta ei ole ole. Se suljettiin pois ensin.
Varmaan pitäs alkaa vastaamaan näille diagnoosin epäilijöille että tiedätkö miltä haarus haisee kun niitä ei oo viikkoon pesty?! MINÄ TIEDÄN 🤣🤣
Loppuisko kyseenalaistaminen..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan huijausta koko juttu. "Keskittymisvaikeudet" johtuu laiskuudesta, luullaan ettei pitäisi tehdä mitään elannon eteen. Että muut kantavat leivän pöytään, kunhan itse tekee vain sitä mikä kiinnostaa ja on hauskaa.
Vai että keskittymishäiriöt johtuu laiskuudesta? 🤦
Itse ainakin koko ajan menen ja touhuan. Mutta kun mikään ei meinaa oikein valmistua, kun siinä kolmea asiaa yhtä aikaa tehdessä tulee kuusi uutta tehtäväksi. Täytyy jatkuvasti jarrutella, etten ota liikaa tehtäväksi.
Työnantajat ei ole oikein tykännyt, kun olen mennyt kyselemättä tekemään uusia tehtäviä sillä välin kun muut pitää taukoa ja odottelee käskyjä.Onko todellakin niin, että aikuinen ihminen ei pysty tekemään noille impulsseilleen yhtään mitään?
Sanottu täällä jo muutaman kerran ja sanon taas:
Tutustu neurologiaan.Adhdn toiminnan ohjauksen vaikeudet tuntuu joskus siltä, kuin yrittäisit telekineettisesti siirtää norsua. Haluat tehdä jotain, haluat pestä hampaat. Ajattelet tunnin sitä että haluat pestä hampaat mutta et pääse ylös sängystä esimerkiksi. Sitä on vaikea kuvailla mutta jos teet tuon mielikuvaharjoituksen miltä tuntuisi yrittää siirtää ajatuksen voimalla norsua, siltä ne adhdn toiminnanohjauksen vaikeudet pahimmillaan tuntuu. T.adhd
Mutta pitääkö niihin omiin tunteisiin mennä mukaan? Reaalimaailmassa on helpompaa pestä hampaat kuin nostaa elefanttia ajatuksen voimalla.
Jos ihminen ei pysty ohjaamaan omaa toimintaansa niin, että pesee hampaat silloin kun on sen tarve, sairashan ihminen silloin on. Toivottavasti lääkitys auttaa. Niin ADHD/ADD kuin masentuneellekin (jolla myös voi olla vaikeuksia harjata hampaansa ajallaan, ymmärrän sen).
Ja nämä on asioita, joista ei kauhean mielellään puhu julkisesti. Vaikeudet huolehtia omasta hygieniasta, sotkuisuuden taso ym. Miten työssäkäyvä ihminen esimerkiksi voi olla viikon ilman suihkua pesemällä otsatukan vessanlavuaarissa aamuisin ja käyttämällä hajusteita . Ei näistä puhuta.
Koska se hävettää aivan saatanasti. Miksi olen tällainen ihminen. Ei näistä kerrota. Muuta kun sille tutkivalle lääkärille .T.adhd
Tämä. Hajuvettä peittämään se tosiasia etten ole käynyt suihkussa viikkoon. Pestyt pyykit haisee koneessa. Ikkunat niin likaiset ettei läpi näe. Pitäisi ja pitäisi, mutten saa ajatuksia yhdistettyä toimintaan.
Ja masennusta ei ole ole. Se suljettiin pois ensin.
Varmaan pitäs alkaa vastaamaan näille diagnoosin epäilijöille että tiedätkö miltä haarus haisee kun niitä ei oo viikkoon pesty?! MINÄ TIEDÄN 🤣🤣
Loppuisko kyseenalaistaminen..
Mut ei ku sekin on laiskuutta ja oma valinta..
Mä niin tykkään jatkuvista tulehduksista alapäässä.
Alue: Aihe vapaa
Täällä nepsy, jolle pitkin elämää diagnosoitu ensin tourette, lukihäiriö ja sitten ADHD. Ja varsinkin ADHD-diagnoosi tuli viiveellä, vasta aikuisiällä. Olen kompensoinut oireita ja ollut ilmeisemmin lahjakas. Olen ysärin alun lapsi.
Lisäksi masennusta, ahdustusta ja vakavia univaikeuksia. Burn outit sun muut koettu. Kaikki liittyy toisiinsa. Elämä on kuormittavaa ja olen tuntenut olevani aina erilainen. En osaa vielä tähän ikään mennessä ohjata itseäni ja elämääni, vaan elän jotain "sirkusta". Kaiken lisäksi suvussani on ihan selkeitä tapauksia ilman diagnoosia, koska ovat vanhempaa sukupolvea. Perinnöllisyys vahva siis.
Voin sanoa, että olen ärsyyntynyt aidosti siitä, että ADHD:sta on tullut nykyään jokin trendikäs diagnoosi. Ihan kuin se selittäisi 'kaikki" ihmisten ongelmat, jotka valitettavasti osin johtuvat vain nykyajasta. Ei nenttejä ja nepsyjä voi verrata keskenään, se aivotoiminta (= siten muukin toiminta) on niin erilaista! En siis haluaisi, että meitä nepsyjen ongelmia vähäteltäisiin. Diagnoosille pitää olla kunnon perustelut, testaukset ja rajat. Mielellään myös perimän tutkiskelua. Jos löytää suvustaan selviä nepsyoireisia, niin siinä on vain lisätodisteita. Lisäksi se, että on useita nepsyjä ystävänä, kertoo jotain yhteistä olevan (nimim. kokemusta on)!
Onhan tämä alidiagnosoitu eli on hyvä, että ne oikeasti kärsivät saavat apua ja diagnoosin helpommin kuin ennen muinoin. Edes selityksen identiteettinsä osaksi. Jokainen ADHD on tietysti erilainen persoonansa, se pitää silti muistaa.