Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Todella moni loukkaantuu, jos epäilee yleisesti, etteivät kaikki ADHD-diagnoosit voi olla oikeita?
09.11.2022 |
Vaikka epäilyään ei kohdistaisi kehenkään yksittäiseen henkilöön, niin silti vastustus on mahdotonta. Aiheesta ei voi edes keskustella ilman että joku, jolla on ADHD, suuttuu.
Kaikille luulisi kuitenkin olevan selvää, että jokainen meistä asettuu ns. ADHD-spektrillä johonkin kohtaan ja sitä, milloin oireet haittaavat elämää niin paljon, että kyseessä on häiriö, on lähes mahdoton määrittää. Mitä enemmän tästä puhutaan julkisuudessa, sitä enemmän ADHD-diagnooseja tuntuu asetettavan. Diagnoosin saa kahdella psykiatrikäynnillä, usein ilman 100% varmuutta lapsuuden tietojen paikkansapitävyydestä ja jopa ilman vanhempien puhelin- tai videohaastattelua. Allekirjoittaneelle on sanottu, että lapsuuden tiedoista ja papereista tulisi etsiä edes yksi pieni merkki ADHD:sta, niin se riittää. Tällainen voi olla hyvin vaikka se, että on kerran unohtanut kirjat kotiin ja siitä on reissuvihkossa merkintä.
Eli mistä se johtuu, että tästä aiheesta on sopimatonta puhua?
Kommentit (232)
Mun tuttu jolla on bibo kutsuu sairautta ADHD: ksi koska hyväksyy sen paremmin itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Feikatun diagnoosin yleensä tunnistaa siitä ettei ole sairaudelle tyypillistä ylivilkkautta. Nythän on käynnissä joku ihmeen kampanjointi ettei ylivilkkautta tarvisi olla diagnoosikriteerinä, ihan jotta diagnoosia voisi helpommin käyttää tekosyynä laiskuuteen kuten nykyään on trendikästä.
Vierailija kirjoitti:
Mun tuttu jolla on bibo kutsuu sairautta ADHD: ksi koska hyväksyy sen paremmin itse.
Outoa. Ne kun on aivan eri asia.
Enenmän saisi bipoon apua ja vertaustukea kun hyväksyisi asian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihmetellyt sitä, eikö aikuisena ADHD-dg:n saaneille tarjota automaattisesti tapaamista tai useampia tapaamisia psykologin kanssa. Kun täältäkin saa lukea, että moni on kamppaillut koko elämänsä ja että diagnoosi tulee jopa helpotuksena ja kyse on usein ihmisen koko identiteetistä. Varmasti on elämän aikana ehtinyt omaksua monia haitallisia tapoja ja ajattelumalleja, joita olisi hyvä purkaa ammattilaisen kanssa, ehkä omaksua uusia tapoja ihan arkielämän hoitamiseen.
Osaako joku sanoa, tarjotaanko dg:n saaneelle mahdollisuutta keskusteluun psykologin kanssa? Jos itse haluaa, onko keskusteluapua mahdollista saada?
Aika karuilta kuulostavat täälläkin esim. hygieniaan liittyvät ongelmat. ADHD-dg:n ihmisen elämä kuulostaa samanlaiselta kuin pahasti masentuneen.
Saa keskusteluapua jos tarvitsee tai lähetteen ADHD nettiterapiaan.
Toiminnanohjauksen vaikeudet saattavat näkyä tosiaan myös hygieniassa. ADHD: n tuomat vaikeudet ja haasteet vaikuttavat ihan koko elämään. Tätä on vaikea tajuta, että mitä kaikkea se pitää sisällään, jos ei itsellä ole tai vaikka puolisolla.
Itsellä voi mennä helposti yli viikon harjaamatta hiuksia. En vaan muista koko asiaa, en kiinnitä siihen mitään huomiota. Pitkä tukka mytyllä päässä vaan ponnarilla. Suihkujen väli voi olla viikko helposti. Viikko menee huomaamatta, ja sitten kun sen suihkun muistaa on sellaisessa tilanteessa ettei sitä voi tehdä sillä sekunnilla, niin unohtuu taas. Nämä ovat noloja asioita, noloja vaikeuksia, ei niistä tule puhuttua koskaan. Kuka haluaa kertoa ettei muista syödä tai ettei muista käydä vaikka pissalla, ennen kuin tilanne on akuutti? Ei muista ottaa lääkkeitä. Ei tule koskaan soitettua lääkäriaikaa vaivoihin tai hammaslääkäriin, ennenkuin liian myöhään. Itsestä huolehtiminen, laskujen maksu, tärkeiden päivämäärien muistaminen, tapaamisten ja puheluiden hoitaminen, kotityöt ja lista on loputon... Koko elämä on yhtä paskaa takkuamista ja unohtelua. Melkein kaikki jää kesken tai hoitamatta. Luottotiedotkin menee helposti. Eikä edes siksi ettei ole varaa maksaa laskuja vaan ei vaan saa niitä maksettua. Ei saa tehtyä, pää ei toimi. Ja silloin kun toimii saattaa kohde olla ns. väärä tai hommat jää kesken kun ei riitäkään enää keskittyminen. Tekeminen vaihtuu koko ajan...
Ja todellakin elämänsä varrella on kehittänyt ison määrän haitallisia selviytymiskeinoja.
Tää on niin totta! Joka sana.
Nyt mulla on lääke ja laskut hoituu, hampaat joka aamu, kotona sotku rajoittuu tiettyihin huoneisiin , pystyn vastaa puhelimeen jos joku soittaa ja siivoamaan ehkä 1krt/3vkossa. Pyykkiä sit kun ei oo mitää mitä laittaa päälle .. syödä en muista en yleensä tunne normaalia nälkää niin että olisi pakko syödä ennen ku heikottaa .
Moni saa lääkityksestä helpotusta ja suurtakin apua. Mulla ei vaikuttanut niinkuin olisin toivonut, vaikka annostus aika iso jo. Monet oireet ovat lieventyneet, mutta toimintakyky edelleen heikko ja se harmittaa tosi paljon. En saa aloitettua mitään oikein ja jumitun helposti.... Vain ihan täysin pakolliset asiat hoidan. Mutta impulsiivisuus on aisoissa, on pidempi pinna, enemmän kärsivällisyyttä. Keskittyminen on vähän parempaa, olo vähän tasaisempi ja pää vähän hiljaisempi.
Vierailija kirjoitti:
Feikatun diagnoosin yleensä tunnistaa siitä ettei ole sairaudelle tyypillistä ylivilkkautta. Nythän on käynnissä joku ihmeen kampanjointi ettei ylivilkkautta tarvisi olla diagnoosikriteerinä, ihan jotta diagnoosia voisi helpommin käyttää tekosyynä laiskuuteen kuten nykyään on trendikästä.
Unohdat nyt kuitenkin add:n jota ei nykypäivänä erikseen diagnosoida.
Ja mitä tuohon ylivilkkauteen tulee, niin ei se aina ulospäin näy ja näkyvänäkin saattaa näyttäytyä eri tavoin.
Iän myötä motorinen levottomuus saattaa syystä tai toisesta vähentyä, mutta adhd ei katoa minnekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on adhd ja olen saanut diagnoosini aikuisena, kuitenkin jo yli kymmenen vuotta sitten.
Multa käytiin läpi lapsuus ja oli aika laajat haastattelut psuykologin kanssa.
Välillä kyllä itekin vähän mietin, että hitto onko nyt oikeesti kaikilla julkkiksilla ja bloggaajilla ja instatähdillä adhd. Mutta tuskinpa ne lääkärit sitä huvikseen diagnosoi, toivottavasti ainakaan eivät.
Mulle adhd aiheuttaa aika laaja-alaisesti haasteita elämään, eikä tosiaankaan nyt vaan mitään semmosia "he-heh, kun mulla on tavarat hukassa ja unohtelen enkä voi keskittyä viitta minsaa enempää"- säätöä. Mulla on varsinkin nuorempana ollut päihteiden liikakäyttöä ja siitä seuranneita vaaratilanteita, opiskelut ei onnistuneet, hahmottamisen kanssa on häiriöitä (en esim. osaa mitään käyttö- tai kokamisohjeen kuvia lukea, saatikka että ymmärtäisin miten semmosen perusteella käytetään tai kootaan mitään), päässä en osaa laskea ollenkaan (vaikka muuten olen matemaattisesti ihan lahjakas, mutta jos kysyt paljonko on 178 + 149, niin tartten laskimen), liiat ärsykkeet saa mut aika sekaisin jne.
Kuvailemasi "oireet" eivät ole mitään oireita. Ihan kaikilla on näitä :D
Nää diagnoosihaukat on erikoisuudentavoittelijoita. Tämä on tätä... nykyajan astrologiaa. Ennen oltiin leijonia, joilla nouseva merkki rapu, nyt ei enää kelpaa. Pitää olla nepsy-epätyypillinen (kuulostaa melkein taiteilija-ammatilta, eikö vaan, melkein kuin rokkitähti!), jolla adhd ripauksella ddt:tä.
En mä tavoittele mitään erikoisuutta. Mä haluan ymmärtää, miksi mulle tuottaa vaikeuksia sellaiset asiat, jotka suurimmalle osalle on ihan itsestäänselviä. Kyllä olisin paljon mieluummin ihan tavallinen.
Vierailija kirjoitti:
3kk satsin myyvät , mutta ehkä lapset erijuttu.
Kyllä, mutta seuraavan satsin saatkin sitten 3kk:n päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitähän käytetään nykyään tosi paljon tekosyynä kun ei vain ole itsekuria keskittyä tai esim lihavuuden aiheuttama väsymys häiritsee keskittymistä.
Oikeastihan ADHD ilmenee lähes aina ylivilkkautena, mutta nyt laiskemmat ovat kampanjoineet vahvasti sen puolesta ettei ylivilkkautta tarvisi olla, on siis helppo käyttää tekosyynä laiskuuteen.
ADD ei tänäpäivänä ole erillinen diagnoosi, vaan menee ADHD:n alle. Siksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku psykiatri tätä pohdiskeli kun moni tulee turhaan vastanotolle, "hakemaan diagnoosia" eikä sitä saakaan. Tästä suututtiin mm adhd-facebook ryhmässä ihan täysin, että "ai haetaan turhia diagnooseja". Kukaan ei siellä huomannut punaista lankaa (noh, adhd-aikuiset... ehkä ei ehdi sisäistää lukemaansa??) punainen lanka oli se, että kaikki adhd:ta itsellään epäilevät eivät suinkaan ole adhd.
Perjantaidokkarissa ylellä oli myös juttua. Nuorisolääkäri sanoi, että moni nykypäivän asioista kuten vähäinen uni, stressi, liian kovat vaatimukset koulussa, voi tehdä sen ettei osaa keskittyä. Ero oikeaan adhd;een on se, että adhd-ihminen ei osaa oikeastaan koskaan keskittyä, ei ainakaan käskystä.
Eri juttu, jos joskus on joskus vaikeuksia keskittyä. Silloin syynä on jotain muuta.
Hän sanoi myös, että ihmiselle on helpompaa etsiä syytä jostain muusta kuin itsestään (vähäinen uni). Olisi helpompaa, jos ongelman voisi vain korjata jollain pillerillä. Siksi yritetään hakea diagnooseja joskus myös turhaankin.
Pitkälle koulutetut erikoislääkärit kyllä tunnistaa oikean oireiston, sitä ei yhdellä tai kahdella käynnillä saa. Ei ainakaan julkisella puolella. Psykologin testit yksistään kestivät viisi käyntiä, siihen päälle lääkärikäynnit.
Puhut asiaa mutta tuohon puutun että ADHD ihminen ei oikeastaan koskaan osaa keskittyä. Kyllä osaa jos aihe on kiinnostava ja inspiroiva. Toki siinäkin tapauksessa aivot "leviää" välillä, eli hirveän kauaa ei pysty kerrallaan keskittymään. Tämä siis oma kokemus.
Mulla puolestaan iskee hyperfokus. En muista syödä, en juoda, enkä muista kiinnitää mitään huomiota ympäristöön. Hyperfokusta on vaikea katkaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on aikuisiällä vasta saanut diagnoosin ja lääkityksen niin varmasti on hieman puolustuskannalla sen suhteen.
Sitä on lapsuudesta asti läpi elämän saanut tuntea olevansa tyhmä, huono ja ihmetellyt ja itkenyt miksei osaa normaaleja asioita kuten muut. Sit vuosien jälkeen saa lääkäriltä syyn ja auttavat lääkkeet ja sit pitää hävetä sitä että on diagnoosi.
Asenteesi tuntuu vähättelevältä, ehkä siksi loukkaannutaan.
Täähän oon minä. Onko nuo muka adhd:n oireita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku psykiatri tätä pohdiskeli kun moni tulee turhaan vastanotolle, "hakemaan diagnoosia" eikä sitä saakaan. Tästä suututtiin mm adhd-facebook ryhmässä ihan täysin, että "ai haetaan turhia diagnooseja". Kukaan ei siellä huomannut punaista lankaa (noh, adhd-aikuiset... ehkä ei ehdi sisäistää lukemaansa??) punainen lanka oli se, että kaikki adhd:ta itsellään epäilevät eivät suinkaan ole adhd.
Perjantaidokkarissa ylellä oli myös juttua. Nuorisolääkäri sanoi, että moni nykypäivän asioista kuten vähäinen uni, stressi, liian kovat vaatimukset koulussa, voi tehdä sen ettei osaa keskittyä. Ero oikeaan adhd;een on se, että adhd-ihminen ei osaa oikeastaan koskaan keskittyä, ei ainakaan käskystä.
Eri juttu, jos joskus on joskus vaikeuksia keskittyä. Silloin syynä on jotain muuta.
Hän sanoi myös, että ihmiselle on helpompaa etsiä syytä jostain muusta kuin itsestään (vähäinen uni). Olisi helpompaa, jos ongelman voisi vain korjata jollain pillerillä. Siksi yritetään hakea diagnooseja joskus myös turhaankin.
Pitkälle koulutetut erikoislääkärit kyllä tunnistaa oikean oireiston, sitä ei yhdellä tai kahdella käynnillä saa. Ei ainakaan julkisella puolella. Psykologin testit yksistään kestivät viisi käyntiä, siihen päälle lääkärikäynnit.
Tässä oli muuten kaikki ok ja hyvin ilmaistu ,
Mutta se ei ole totta etteikö adhd ihminen pysty keskittymään yhtään tai käskystä. Kyky keskittyä on vaihteleva, rajallinen, riippuu motivaatiosta ja kiinnostuksesta. Kyky keskittyä yhteen asiaan on heikko. Työelämä esimerkki: Jos käsketään selvittää minkä pituinen on punainen lanka, adhd selvittää sen lisäksi mitä muun värisiä lankoja on ja minkä paksuisia ne ovat ja kuka niitä valmistaa ja miten erilaisin menetelmin , vertaisarvioiden pohjoismaisesti.Sanomattakin selvää, että ne työpaikat jossa tästä kyvystä on hyötyä jatkuvasti on marginaaliset työmarkkinoilla, ja jatkuva ponnistely yrittää ymmärtää miten vain sitä punaista lankaa mitataan aiheuttaa herkästi burn outeja adhd ihmisille.
Puhuin nyt kuvainnollisesti
Tämä on erittäin hyvin esitetty metafora omasta elämästä. Päässä vilisee koko ajan jotain ja huomio lähtee helposti sivuraiteille, vaikka liittyykin tekeillä olevaan asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan huijausta koko juttu. "Keskittymisvaikeudet" johtuu laiskuudesta, luullaan ettei pitäisi tehdä mitään elannon eteen. Että muut kantavat leivän pöytään, kunhan itse tekee vain sitä mikä kiinnostaa ja on hauskaa.
Vai että keskittymishäiriöt johtuu laiskuudesta? 🤦
Itse ainakin koko ajan menen ja touhuan. Mutta kun mikään ei meinaa oikein valmistua, kun siinä kolmea asiaa yhtä aikaa tehdessä tulee kuusi uutta tehtäväksi. Täytyy jatkuvasti jarrutella, etten ota liikaa tehtäväksi.
Työnantajat ei ole oikein tykännyt, kun olen mennyt kyselemättä tekemään uusia tehtäviä sillä välin kun muut pitää taukoa ja odottelee käskyjä.Onko todellakin niin, että aikuinen ihminen ei pysty tekemään noille impulsseilleen yhtään mitään?
On, sitä on ADHD.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan huijausta koko juttu. "Keskittymisvaikeudet" johtuu laiskuudesta, luullaan ettei pitäisi tehdä mitään elannon eteen. Että muut kantavat leivän pöytään, kunhan itse tekee vain sitä mikä kiinnostaa ja on hauskaa.
Vai että keskittymishäiriöt johtuu laiskuudesta? 🤦
Itse ainakin koko ajan menen ja touhuan. Mutta kun mikään ei meinaa oikein valmistua, kun siinä kolmea asiaa yhtä aikaa tehdessä tulee kuusi uutta tehtäväksi. Täytyy jatkuvasti jarrutella, etten ota liikaa tehtäväksi.
Työnantajat ei ole oikein tykännyt, kun olen mennyt kyselemättä tekemään uusia tehtäviä sillä välin kun muut pitää taukoa ja odottelee käskyjä.Onko todellakin niin, että aikuinen ihminen ei pysty tekemään noille impulsseilleen yhtään mitään?
On, sitä on ADHD.
Sehän on sitten kamala sairaus. Pitää toivoa, että se ei leviä enää yhtään enempää, yhä uusille sukupolville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No väitäpä, että Suomessa määrätään masennuslääkkeitä myös ihmisille, joita lääkkeet eivät hyödytä yhtään, tietty osa (huomasitteko miten korrektisti?) kärsii vain haitoista. Eiköhän paikalle säntää tolkuton määrä ihmisiä, jotka uskovat kaikkien mielialalääkittyjen olevan elossa vain koska heillä on ne lääkkeet. Jos ei olisi olisivat tap paneet itsensä vaikka im-aikeet eivät kyllä ole todellakaan ehdoton edellytys näiden reseptien saamiselle...
Vierailija kirjoitti:
No väitäpä, että Suomessa määrätään masennuslääkkeitä myös ihmisille, joita lääkkeet eivät hyödytä yhtään, tietty osa (huomasitteko miten korrektisti?) kärsii vain haitoista. Eiköhän paikalle säntää tolkuton määrä ihmisiä, jotka uskovat kaikkien mielialalääkittyjen olevan elossa vain koska heillä on ne lääkkeet. Jos ei olisi olisivat tap paneet itsensä vaikka im-aikeet eivät kyllä ole todellakaan ehdoton edellytys näiden reseptien saamiselle...
Miten tämä liittyy ADHD:n diagnosointiin?
Vierailija kirjoitti:
No väitäpä, että Suomessa määrätään masennuslääkkeitä myös ihmisille, joita lääkkeet eivät hyödytä yhtään, tietty osa (huomasitteko miten korrektisti?) kärsii vain haitoista. Eiköhän paikalle säntää tolkuton määrä ihmisiä, jotka uskovat kaikkien mielialalääkittyjen olevan elossa vain koska heillä on ne lääkkeet. Jos ei olisi olisivat tap paneet itsensä vaikka im-aikeet eivät kyllä ole todellakaan ehdoton edellytys näiden reseptien saamiselle...
Ei kai mielialalääkityksen ainoa tavoite ole estää itsemurhia? Kyllä itselläni masennuslääkitys on parantanut toimintakykyä, vaikka itsetuhoinen en ole koskaan ollutkaan. Mulle hyödyt on olleet haittoja isommat (tosin en ole kärsinyt sivuvaikutuksista mielestäni lainkaan).
Aika moni loukkaantuu, kun petikumppanina on ADHD, joka kyllä tykkää seksistä, mutta ei jaksa keskittyä siihenkään kun päässä vilisee niin 😂
No jos on diagnosoinut itse itsensä, saa epäillä. Mutta ei sitä diagnoosia virallisesti kovin helposti anneta.
Vierailija kirjoitti:
No jos on diagnosoinut itse itsensä, saa epäillä. Mutta ei sitä diagnoosia virallisesti kovin helposti anneta.
Joskus aloite tai kehoitus tutkimuksiin tulee ulkopuolelta, mutta monesti oivallus kuitenkin syntyy ihmisellä itsellään, varsinkin näin aikuisiällä. Itse ei voi itselleen diagnoosia antaa, mutta jos syntyy vahva tunne siitä, että HETKINEN, tämähän on kuin minä, tämä on mun elämää, nämä haasteet ja oireet ovat samoja kuin itselläni... Ja lapsuudessa myös. Niin kannattaa niihin tutkimuksiin hakea.
Alue: Aihe vapaa
Tää on niin totta! Joka sana.
Nyt mulla on lääke ja laskut hoituu, hampaat joka aamu, kotona sotku rajoittuu tiettyihin huoneisiin , pystyn vastaa puhelimeen jos joku soittaa ja siivoamaan ehkä 1krt/3vkossa. Pyykkiä sit kun ei oo mitää mitä laittaa päälle .. syödä en muista en yleensä tunne normaalia nälkää niin että olisi pakko syödä ennen ku heikottaa .