Minua on noin pari viikkoa vaivannut "positiivinen" unettomuus

Vierailija kirjoitti:

Kellojen siirto vaikuttaa? Minäkin olen valvonut viime öinä vähän pidempään. Sitten muistin että kelloja on siirretty.

Voiko Ap:lla siirto vaikuttaa päivärytmiin ja sitten muu mania on noussut esiin?

Mä oon kanssa ollut ihan sekaisin kellojen siirron jälkeen. Päivärytmi ja rutiinit katosivat, valvon ja nukun ihan milloin sattuu. Ja tämä vaan pahenee iän myötä. En edes tajua, miten voi niin paljon vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Myös jokin masennustyyppi oireilee noin. Mulla oli sellaista, en nukkunut päiviin ja olin motorisesti kiihtynyt ja hirvittävän levoton. Se meni sitten ajallaan ohitse.

Nykyään mulla on univaikeuksia nimenomaan silloin, kun menee hyvin. Valvoskelen ja pää täyttyy ajatuksista, suunnittelen kaikenlaista. Stressaantuneena nukun hyvin.

Niin siis se kaksisuuntainen mielialahäiriötyyppi oireilee noin, ei unipolaari masennus.

Käytätkö päivän tunnit hyvin? Itse jos olen jättänyt paljon juttuja tekemättä niin yöt menee juuri miettiessä että pitäs tehdä sitä sun tätä.

Ottaisin ihan rauhassa ja katesliein tilannetta. Mulla on koko ikäni ollut tuollaista, että on jaksoja kun olen selittämättömän onnellinen ja hyvällä tuulella. Silloin en myöskään nuku juurikaan. Tuo on ihan normaalia vaihtelua ihmisessä, kunhan ei mene siihen että velatkin on saatavia ja alkaa tulla ongelmia.

Osaanhan olla myös selittämättömästi surullinen, ja allapäin ilman sen kummempaa syytä, miksi en siis voisi olla myös iloinen? 

Vain suomalainen menee lääkäriin siksi että on iloinen ja hyvävointinen :D

Vierailija kirjoitti:

Vain suomalainen menee lääkäriin siksi että on iloinen ja hyvävointinen :D

Ei nuku öisin ja tekisi mieli siivota, vaikea olla rauhassa aloillaan?

Itse epäilin bipoa, kun häiden alla valvoin ja suunnittelin... intoa riitti vaikka mihin. Puoliso ihmetteli, kun ei perässä meinannut pysyä. Uni vaan pysyi pois...viikkoja. Pikkuhiljaa masennus, keskivaikea, vaikea. Ei unta.

Ect hoito auttoi.

Vierailija kirjoitti:

Mania on pahempi kuin masennus vaikkei siltä nyt tunnukkaan. Seuraukset voivat olla työttömyys, avioero, luottotiedot paskana, ja lapset huostassa.

Vielä pahempaa maniassa on se, kun sieltä tullaan väistämättä jossain vaiheessa masennuksen puolelle. Se on oikeasti hengenvaarallista. Veljeni kaksisuuntaiselle menettäneenä tiedän valitettavasti kokemuksesta.

Minä olen alkanut epäillä, että saatan sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Masennukseen sain apua terapiasta.

Mieleeni on jäänyt elämän varrelta ajanjaksoja, jolloin otin hurjia riskejä.. no, miessuhteissa. En ole niitä vuosiin miettinyt, mutta pari vuotta sitten vaihdoin pari sanaa erään puolitutun miehen kanssa ja jotain tapahtui päässäni. Mies oli ajatuksissani nonstop. Googlasin kaikki hänestä ja tein todella salapoliisihommaa, että sain edes mitään selville. (Sanon tähän väliin, etten tee näillä tiedoilla mitään enkä ole kertonut niistä missään.) Heräsin usein yöllä ja hän oli ensimmäinen ajatus. Tätä jatkui joitain viikkoja ja sitten se vaan loppui.

Toisenkin kerran näin tapahtui ja hyvin samalla tavalla.

Merkillistä on se, miten se tunne ottaa minut valtaansa. Pystyn hoitamaan arjen hyvin, mutta ajatukset nakuttaa aivan muualla. Niin! Minulla on perhe, mies ja lapsia. Asiat on meillä hyvin, rakkautta riittää. En ole mikään hyljeksitty vaimo, joka normaalisti haikailisi muualle. En.

Apua en ole tähän hakenut, koska en lainkaan kärsi tuosta. Jollei tämä siis mene hullummaksi ja minä vaikka teen jotain. Voihan olla, että se ei ole maniaa vaan hypomaniaa ja pärjäilen sen kanssa. Ehkä koskaan ei enää tule mitään "jaksoa".

Ei tuo positiivista ole, vaikka saattaakin juuri nyt tuntua hyvältä.

Kannattaa käydä lääkärissä.

Vierailija6 kirjoitti:

Minä olen alkanut epäillä, että saatan sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Masennukseen sain apua terapiasta.

Mieleeni on jäänyt elämän varrelta ajanjaksoja, jolloin otin hurjia riskejä.. no, miessuhteissa. En ole niitä vuosiin miettinyt, mutta pari vuotta sitten vaihdoin pari sanaa erään puolitutun miehen kanssa ja jotain tapahtui päässäni. Mies oli ajatuksissani nonstop. Googlasin kaikki hänestä ja tein todella salapoliisihommaa, että sain edes mitään selville. (Sanon tähän väliin, etten tee näillä tiedoilla mitään enkä ole kertonut niistä missään.) Heräsin usein yöllä ja hän oli ensimmäinen ajatus. Tätä jatkui joitain viikkoja ja sitten se vaan loppui.

Toisenkin kerran näin tapahtui ja hyvin samalla tavalla.

Merkillistä on se, miten se tunne ottaa minut valtaansa. Pystyn hoitamaan arjen hyvin, mutta ajatukset nakuttaa aivan muualla. Niin! Minulla on perhe, mies ja lapsia. Asiat on meillä hyvin, rakkautta riittää. En ole mikään hyljeksitty vaimo, joka normaalisti haikailisi muualle. En.

Apua en ole tähän hakenut, koska en lainkaan kärsi tuosta. Jollei tämä siis mene hullummaksi ja minä vaikka teen jotain. Voihan olla, että se ei ole maniaa vaan hypomaniaa ja pärjäilen sen kanssa. Ehkä koskaan ei enää tule mitään "jaksoa".

Tuleeko siis mania/hypomaniajakson jälkeen masennus? Kun sanoit että käyt terapiassa. Oletko maininnut terapiassa näistä jaksoista? Onko masennuslääkitys?

Itsellä kun ailahtelee kans. Ole taiteellinen, kirjoitan runoja yms. Välullä menee "lujaa". Ei kuitenkaan mitään pettämisiä, rahan tuhlausta ym. Ajatukset ja ideat vaan nopeutuu. 2vaikea masennus, lääkkeet ei auta. Ect pelasti. Nyt estolääkitys 2vuotta, olo tasainen, ei intoiluja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija6 kirjoitti:

Minä olen alkanut epäillä, että saatan sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Masennukseen sain apua terapiasta.

Mieleeni on jäänyt elämän varrelta ajanjaksoja, jolloin otin hurjia riskejä.. no, miessuhteissa. En ole niitä vuosiin miettinyt, mutta pari vuotta sitten vaihdoin pari sanaa erään puolitutun miehen kanssa ja jotain tapahtui päässäni. Mies oli ajatuksissani nonstop. Googlasin kaikki hänestä ja tein todella salapoliisihommaa, että sain edes mitään selville. (Sanon tähän väliin, etten tee näillä tiedoilla mitään enkä ole kertonut niistä missään.) Heräsin usein yöllä ja hän oli ensimmäinen ajatus. Tätä jatkui joitain viikkoja ja sitten se vaan loppui.

Toisenkin kerran näin tapahtui ja hyvin samalla tavalla.

Merkillistä on se, miten se tunne ottaa minut valtaansa. Pystyn hoitamaan arjen hyvin, mutta ajatukset nakuttaa aivan muualla. Niin! Minulla on perhe, mies ja lapsia. Asiat on meillä hyvin, rakkautta riittää. En ole mikään hyljeksitty vaimo, joka normaalisti haikailisi muualle. En.

Apua en ole tähän hakenut, koska en lainkaan kärsi tuosta. Jollei tämä siis mene hullummaksi ja minä vaikka teen jotain. Voihan olla, että se ei ole maniaa vaan hypomaniaa ja pärjäilen sen kanssa. Ehkä koskaan ei enää tule mitään "jaksoa".

Tuleeko siis mania/hypomaniajakson jälkeen masennus? Kun sanoit että käyt terapiassa. Oletko maininnut terapiassa näistä jaksoista? Onko masennuslääkitys?

Itsellä kun ailahtelee kans. Ole taiteellinen, kirjoitan runoja yms. Välullä menee "lujaa". Ei kuitenkaan mitään pettämisiä, rahan tuhlausta ym. Ajatukset ja ideat vaan nopeutuu. 2vaikea masennus, lääkkeet ei auta. Ect pelasti. Nyt estolääkitys 2vuotta, olo tasainen, ei intoiluja

Terapiani on lopuillaan. Aluksi söin essitalopraamia ja viimeiseksi Voxraa, jonka sain lopettaa vuosi sitten .Masennuksesta en enää kärsi.

Silloin viimeksi eli pari vuotta sitten olin ensin masentunut, sitten tuli se muutaman outo jakso, taas masennus jatkui, tuli toinen villien ajatusten jakso ja sitten tasaantui. Masennus ei voimakkaasti enää iskenyt päälle, söin Voxraa vielä silloin.

Terapeutille (psykologi) olen kertonut näistä ja hän on kysellyt kaikenlaista tarkentavaa, mutta ei ole ollut huolissaan. Lääkärilleni en sanonut mitään. Halusin lääkkeistä eroon.

Kohta alkaa siis jännät ajat. Terapia loppuu ja viimeisimmästä vöyhötysvaiheesta on yli vuosi. Välillä oikein yritän päästä siihen tunteeseen ja niiden ajatusten vietäväksi, mutta ei se tahdon voimalla onnistu.