Miten hoitaisit tämän tilanteen lapsen kanssa?

Puhu oven läpi rauhoittavasti ja kehu lasta. Pidä ääni positiivisena ja ystävällisenä. Lapsi ei ehkä ymmärrä miksi tai mihin katoat, ja kauaksiko aikaa. Ja pelkää, ahdistuu, haluaa suojaa. Joku tilasi pahvisen kuvansa taustalle ja lapsi ei hätääntynyt, ei taida toimia kaikilla. Lapsi voi kokea suojattomuutta ja kylmyyttä silloin kun ketään ei ole, ei aikuisen tavoin käsittele ajatusprosesseja. Aikuinen voi taas ahdistua ja raivostua kun ei saa hetken rauhaa, varmaan tekisi mieli huutaa ilmaan kauheasti, mutta lapsi saisi siitäkin kauhean trauman ja ymmärtäisi sen väärin. Jotain niksejä näihin tilanteisiin on olemassa, takuulla. Jotkut laittavat lastenohjelman pyörimään. Ehkä jotkut harjoittelevat tilanteita tai ovi auki.

Älä ota asiaa liian vakavasti/raskaasti. Nämä jutut ns ongelmat lasten kanssa ovat vain väliaikaisia. Lapsi kasvaa ja kehittyy. Se kannattaa aina muistaa. Nyt on vähän vaikeampaa hoitaa omia asioitaan mutta aikansa kutakin..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi on ihan pieni, niin hoitaisin mahdollisimman pitkälti viestinnän lapsen yöunien aikana ja ottaisin lapsen suosiolla mukaan vessaan. Samoin jos on jotain kehitysviivettä tai stressiä tms.

Jos lapselta voi odottaa tuollaisten opettelua, niin laittaisin hänelle mieluisaa musiikkia soimaan tai antaisin vanhan käsilaukkuni tutkittavaksi asioitteni ajaksi.

Hoidankin muun kuin kiireellisen viestinnän lapsen yöunien aikana tai kun isä on kotona tai lapsi hoidossa. Mutta välillä se ei ole mahdollista ja on pakko soittaa lyhyt puhelu jonnekin.

Lapsi saa tulla mukaan vessaan välillä, mutta kun on menkat vuodan kuin seula eikä se ole lapsen silmille sopivaa.

Ap

Ei ehkäolisi kannata opettaa siihen että lapsi saa olla mukana esim. wc:ssä

En ole ap mutta minustakaan lapsen ei pidä nähdä mitään verisen tamponin vaihtoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi on ihan pieni, niin hoitaisin mahdollisimman pitkälti viestinnän lapsen yöunien aikana ja ottaisin lapsen suosiolla mukaan vessaan. Samoin jos on jotain kehitysviivettä tai stressiä tms.

Jos lapselta voi odottaa tuollaisten opettelua, niin laittaisin hänelle mieluisaa musiikkia soimaan tai antaisin vanhan käsilaukkuni tutkittavaksi asioitteni ajaksi.

Hoidankin muun kuin kiireellisen viestinnän lapsen yöunien aikana tai kun isä on kotona tai lapsi hoidossa. Mutta välillä se ei ole mahdollista ja on pakko soittaa lyhyt puhelu jonnekin.

Lapsi saa tulla mukaan vessaan välillä, mutta kun on menkat vuodan kuin seula eikä se ole lapsen silmille sopivaa.

Ap

No se ongelma on juuri siinä, että olet totuttanut lapsen siihen, ettei sinulla ole "omaa elämää" hänen ollessaan läsnä. Oikeasti lapsen leikkiessä vieressä pitäisi pystyä soittamaan vaikka joku vähemmän kiireellinenkin puhelu (no ei maratonsellaista kuitenkaan). Ei sillä ole lapselle mitään väliä onko joku asianhoito pakollinen tai lyhyt, hän on tottunut siihen, että olet täysin hänen käytettävissään. Siihen pitää nyt lähteä hakemaan muutosta. Kannattaa aloittaa sillä, että teet jotain vähemmän tärkeää ja vain pieniä aikoja kerrallaan. Sanot, että nyt luet tämän lehtijutun, leiki tällä ja tällä sen aikaa. Sitten tuijotat lehteä (tai puhelinta) kolme minuuttia ja olet kuin lapsi ei huutaisi kuin syötävä. Tsemppiä. Ei se aina helppoa ole, temperamenttikin vaikuttaa. (Tästä on kirjoittanut loistavasti ainakin Liisa Keltikangas-Järvinen.)

Voisiko joku kommentoida tuota empatia-asiaa. Tuntisitteko te muut noissa tilanteissa empatiaa näin ison lapsen kanssa?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku kommentoida tuota empatia-asiaa. Tuntisitteko te muut noissa tilanteissa empatiaa näin ison lapsen kanssa?

Ap

Sori vastasin pienen lapsen mukaan, en ison. Käsitin että trolli puhui isosta lapsesta. Sainkin jo alanuolen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi on ihan pieni, niin hoitaisin mahdollisimman pitkälti viestinnän lapsen yöunien aikana ja ottaisin lapsen suosiolla mukaan vessaan. Samoin jos on jotain kehitysviivettä tai stressiä tms.

Jos lapselta voi odottaa tuollaisten opettelua, niin laittaisin hänelle mieluisaa musiikkia soimaan tai antaisin vanhan käsilaukkuni tutkittavaksi asioitteni ajaksi.

Hoidankin muun kuin kiireellisen viestinnän lapsen yöunien aikana tai kun isä on kotona tai lapsi hoidossa. Mutta välillä se ei ole mahdollista ja on pakko soittaa lyhyt puhelu jonnekin.

Lapsi saa tulla mukaan vessaan välillä, mutta kun on menkat vuodan kuin seula eikä se ole lapsen silmille sopivaa.

Ap

Jos lapsi olisi vauvasta asti nähnyt ne toimet, niin ei hätkähtäisi yhtään. Pian myös alkaa pärjätä pari minuuttia oven toisella puolella ja unohtaa ne menkkajutut ennen kuin alkaa pitämään niitä ällöinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi on ihan pieni, niin hoitaisin mahdollisimman pitkälti viestinnän lapsen yöunien aikana ja ottaisin lapsen suosiolla mukaan vessaan. Samoin jos on jotain kehitysviivettä tai stressiä tms.

Jos lapselta voi odottaa tuollaisten opettelua, niin laittaisin hänelle mieluisaa musiikkia soimaan tai antaisin vanhan käsilaukkuni tutkittavaksi asioitteni ajaksi.

Hoidankin muun kuin kiireellisen viestinnän lapsen yöunien aikana tai kun isä on kotona tai lapsi hoidossa. Mutta välillä se ei ole mahdollista ja on pakko soittaa lyhyt puhelu jonnekin.

Lapsi saa tulla mukaan vessaan välillä, mutta kun on menkat vuodan kuin seula eikä se ole lapsen silmille sopivaa.

Ap

Tuohonhan se kauhukakara on tottunut, että vielä 4-vuotiaana ei tarvitse antaa äidille edes vessarauhaa. Nyt kovat piippuun ja lakkaat viihdyttämästä sitä apinaa vuorokauden ympäri. Leikki-ikäinen osaa jo olla tovin itsekseenkin. Tai jos ei niin nyt on korkea aika opetella.

Osaa se olla helpostikin, vaikka puolikin tuntia. Paitsi kun huomaa että minulla on jokin sellainen oma asia, jossa hän ei saa olla mukana alkaa huutokohtaus. Eli jos vaikka laittelen pyykkiä, lapsi leikkii mielellään omassa huoneessaan omia leikkejään pitkäänkin. Koska tietää että saisi olla myös seurassani, jos haluaisi. Mutta kun on tilanne että ei saa (esim se tamponin vaihto, tosin lapsi tietää tästä vain että äidin pitää käydä äkkiä yksin vessassa, niin tulee räjähdys. Ap

Mistä se lapsi tietää, millainen asia sinulla on milloinkin toimitettavana? Jos vaan mene vessaan ilman, että ilmoitat nyt olevan sellainen kerta, kun äiti haluaa olla rauhassa. Tai vaan soitat puhelun muina miehinä, kun lapsi leikkii omiaan, kertomatta lapselle, että nyt on tosi tärkeä puhelu. Tuleeko lapsi aina kokeilemaan, saako hän vessareissun/puhelun keskeytettyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi on ihan pieni, niin hoitaisin mahdollisimman pitkälti viestinnän lapsen yöunien aikana ja ottaisin lapsen suosiolla mukaan vessaan. Samoin jos on jotain kehitysviivettä tai stressiä tms.

Jos lapselta voi odottaa tuollaisten opettelua, niin laittaisin hänelle mieluisaa musiikkia soimaan tai antaisin vanhan käsilaukkuni tutkittavaksi asioitteni ajaksi.

Hoidankin muun kuin kiireellisen viestinnän lapsen yöunien aikana tai kun isä on kotona tai lapsi hoidossa. Mutta välillä se ei ole mahdollista ja on pakko soittaa lyhyt puhelu jonnekin.

Lapsi saa tulla mukaan vessaan välillä, mutta kun on menkat vuodan kuin seula eikä se ole lapsen silmille sopivaa.

Ap

Jos lapsi olisi vauvasta asti nähnyt ne toimet, niin ei hätkähtäisi yhtään. Pian myös alkaa pärjätä pari minuuttia oven toisella puolella ja unohtaa ne menkkajutut ennen kuin alkaa pitämään niitä ällöinä.

Ei kyse ole hätkähtämisestä vaan jotkut asiat vain on aikuisten asioita.

Meikäläisen järki sanoo, että ihan ekana voisi vaikka lopettaa lapsen päästämisen vessaan mukaan. Saat heti todella monta tilaisuutta päivässä harjoitella tätä lapsen kanssa.

Puheluasiaa voit harjoitella esittämällä soittavasi puheluita vaikka oikeasti et ole puhelimessa. Tässä on vielä se hyvä puoli, ettei lasta tarvitse edes jättää oven taakse ylsin karjumaan niinkuin vessa-asiassa. Alat siis vain puhua puhelimeen jossa ei ole ketään toisessa päässä ja kun lapsi alkaa karjua niin jatkat puhumista muina miehinä, kunnes lopettaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi on ihan pieni, niin hoitaisin mahdollisimman pitkälti viestinnän lapsen yöunien aikana ja ottaisin lapsen suosiolla mukaan vessaan. Samoin jos on jotain kehitysviivettä tai stressiä tms.

Jos lapselta voi odottaa tuollaisten opettelua, niin laittaisin hänelle mieluisaa musiikkia soimaan tai antaisin vanhan käsilaukkuni tutkittavaksi asioitteni ajaksi.

Hoidankin muun kuin kiireellisen viestinnän lapsen yöunien aikana tai kun isä on kotona tai lapsi hoidossa. Mutta välillä se ei ole mahdollista ja on pakko soittaa lyhyt puhelu jonnekin.

Lapsi saa tulla mukaan vessaan välillä, mutta kun on menkat vuodan kuin seula eikä se ole lapsen silmille sopivaa.

Ap

Tuohonhan se kauhukakara on tottunut, että vielä 4-vuotiaana ei tarvitse antaa äidille edes vessarauhaa. Nyt kovat piippuun ja lakkaat viihdyttämästä sitä apinaa vuorokauden ympäri. Leikki-ikäinen osaa jo olla tovin itsekseenkin. Tai jos ei niin nyt on korkea aika opetella.

Osaa se olla helpostikin, vaikka puolikin tuntia. Paitsi kun huomaa että minulla on jokin sellainen oma asia, jossa hän ei saa olla mukana alkaa huutokohtaus. Eli jos vaikka laittelen pyykkiä, lapsi leikkii mielellään omassa huoneessaan omia leikkejään pitkäänkin. Koska tietää että saisi olla myös seurassani, jos haluaisi. Mutta kun on tilanne että ei saa (esim se tamponin vaihto, tosin lapsi tietää tästä vain että äidin pitää käydä äkkiä yksin vessassa, niin tulee räjähdys. Ap

Mistä se lapsi tietää, millainen asia sinulla on milloinkin toimitettavana? Jos vaan mene vessaan ilman, että ilmoitat nyt olevan sellainen kerta, kun äiti haluaa olla rauhassa. Tai vaan soitat puhelun muina miehinä, kun lapsi leikkii omiaan, kertomatta lapselle, että nyt on tosi tärkeä puhelu. Tuleeko lapsi aina kokeilemaan, saako hän vessareissun/puhelun keskeytettyä?

Usein hän jollain tavalla tulee kokeilemaan tai vähintään kysyy ja vastauksestani aistii mistä kyse vaikka yrittäisin aina vastata neutraalisti. Ap

Vierailija kirjoitti:

Meikäläisen järki sanoo, että ihan ekana voisi vaikka lopettaa lapsen päästämisen vessaan mukaan. Saat heti todella monta tilaisuutta päivässä harjoitella tätä lapsen kanssa.

Puheluasiaa voit harjoitella esittämällä soittavasi puheluita vaikka oikeasti et ole puhelimessa. Tässä on vielä se hyvä puoli, ettei lasta tarvitse edes jättää oven taakse ylsin karjumaan niinkuin vessa-asiassa. Alat siis vain puhua puhelimeen jossa ei ole ketään toisessa päässä ja kun lapsi alkaa karjua niin jatkat puhumista muina miehinä, kunnes lopettaa.

Olen kokeillut, hän ei lopeta vaan karjuu vaikka tunnin. Ap

Joskus (mutta ei aina) auttaa myös käänteinen psykologia: sanot, että nyt äidillä on sellainen vessareissu/puhelu, että nyt lapsen pitää ihan hirveästi möykätä. Näytät vielä itse mallia, menet lattialle makaamaan ja huudat ja potkit ovea, ja sanot lapselle, että nyt ihan ehdottomasti pitää näin käyttäytyä seuraavat 5 min. Missään nimessä ei saa olla hiljaa! Voipi olla, että huomionhakemisesta menee aika nopeasti hohto.

Vierailija kirjoitti:

Unohtui sanoa, että lapsi on 12v. Anopin mielestä olen huono äiti.

Ap

Ilmeisesti ei ole terve päästään !

Ei normaali tuon ikäinen välitä pätkääkään vessakäynnistä jne....

Vierailija kirjoitti:

Meikäläisen järki sanoo, että ihan ekana voisi vaikka lopettaa lapsen päästämisen vessaan mukaan. Saat heti todella monta tilaisuutta päivässä harjoitella tätä lapsen kanssa.

Puheluasiaa voit harjoitella esittämällä soittavasi puheluita vaikka oikeasti et ole puhelimessa. Tässä on vielä se hyvä puoli, ettei lasta tarvitse edes jättää oven taakse ylsin karjumaan niinkuin vessa-asiassa. Alat siis vain puhua puhelimeen jossa ei ole ketään toisessa päässä ja kun lapsi alkaa karjua niin jatkat puhumista muina miehinä, kunnes lopettaa.

Tässä on kyllä ideaa! Lapsella tässä tilanteessa ole mitään oikeaa hätää. Hän voi toki hätääntyä, mutta oikeaa vaaraa ei ole. Kun ap tietää sen itsekin, niin ehkä osaa käyttäytyä rauhallisesti ja rennosti, eikä mene lapsen tunnetilaan mukaan. Jos taas ap soittaa jotain oikeasti tärkeää puhelua, ap:lla on itselläänkin panokset korkeammalla ja lapsi aistii aikuisen stressin.

Ja ap: kun seuraavan kerran soitat sitä tärkeää puhelua tai vaihdat tamponia, mieti, mikä on pahinta, mitä voisi tapahtua. Ehkä joudut sopimaan uuden puhelinajan. Ehkä lapsi huutaa hetken vessan oven takana. Mutta tapahtuikko jotain oikeasti katastrofaalista? Ei.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku kommentoida tuota empatia-asiaa. Tuntisitteko te muut noissa tilanteissa empatiaa näin ison lapsen kanssa?

Ap

EN

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi on ihan pieni, niin hoitaisin mahdollisimman pitkälti viestinnän lapsen yöunien aikana ja ottaisin lapsen suosiolla mukaan vessaan. Samoin jos on jotain kehitysviivettä tai stressiä tms.

Jos lapselta voi odottaa tuollaisten opettelua, niin laittaisin hänelle mieluisaa musiikkia soimaan tai antaisin vanhan käsilaukkuni tutkittavaksi asioitteni ajaksi.

Hoidankin muun kuin kiireellisen viestinnän lapsen yöunien aikana tai kun isä on kotona tai lapsi hoidossa. Mutta välillä se ei ole mahdollista ja on pakko soittaa lyhyt puhelu jonnekin.

Lapsi saa tulla mukaan vessaan välillä, mutta kun on menkat vuodan kuin seula eikä se ole lapsen silmille sopivaa.

Ap

Jos lapsi olisi vauvasta asti nähnyt ne toimet, niin ei hätkähtäisi yhtään. Pian myös alkaa pärjätä pari minuuttia oven toisella puolella ja unohtaa ne menkkajutut ennen kuin alkaa pitämään niitä ällöinä.

Ei kyse ole hätkähtämisestä vaan jotkut asiat vain on aikuisten asioita.

Kyllä tuo on ihan ongelmaton osa elämää, jos siitä ei tee ongelmaa. Mutta moni varsinkin takavuosina teki, ja sitten tytöt meni ihan paniikkiin kun omat kuukautiset alkoivat. Tai pojat kiusasivat tyttöjä koulussa kuukautisista.

Ei enää semmoista, kiitos vaan.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku kommentoida tuota empatia-asiaa. Tuntisitteko te muut noissa tilanteissa empatiaa näin ison lapsen kanssa?

Ap

Ei lapselle tarvitse olla empaattinen joka hetki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi on ihan pieni, niin hoitaisin mahdollisimman pitkälti viestinnän lapsen yöunien aikana ja ottaisin lapsen suosiolla mukaan vessaan. Samoin jos on jotain kehitysviivettä tai stressiä tms.

Jos lapselta voi odottaa tuollaisten opettelua, niin laittaisin hänelle mieluisaa musiikkia soimaan tai antaisin vanhan käsilaukkuni tutkittavaksi asioitteni ajaksi.

Hoidankin muun kuin kiireellisen viestinnän lapsen yöunien aikana tai kun isä on kotona tai lapsi hoidossa. Mutta välillä se ei ole mahdollista ja on pakko soittaa lyhyt puhelu jonnekin.

Lapsi saa tulla mukaan vessaan välillä, mutta kun on menkat vuodan kuin seula eikä se ole lapsen silmille sopivaa.

Ap

Tuohonhan se kauhukakara on tottunut, että vielä 4-vuotiaana ei tarvitse antaa äidille edes vessarauhaa. Nyt kovat piippuun ja lakkaat viihdyttämästä sitä apinaa vuorokauden ympäri. Leikki-ikäinen osaa jo olla tovin itsekseenkin. Tai jos ei niin nyt on korkea aika opetella.

Osaa se olla helpostikin, vaikka puolikin tuntia. Paitsi kun huomaa että minulla on jokin sellainen oma asia, jossa hän ei saa olla mukana alkaa huutokohtaus. Eli jos vaikka laittelen pyykkiä, lapsi leikkii mielellään omassa huoneessaan omia leikkejään pitkäänkin. Koska tietää että saisi olla myös seurassani, jos haluaisi. Mutta kun on tilanne että ei saa (esim se tamponin vaihto, tosin lapsi tietää tästä vain että äidin pitää käydä äkkiä yksin vessassa, niin tulee räjähdys. Ap

Mistä se lapsi tietää, millainen asia sinulla on milloinkin toimitettavana? Jos vaan mene vessaan ilman, että ilmoitat nyt olevan sellainen kerta, kun äiti haluaa olla rauhassa. Tai vaan soitat puhelun muina miehinä, kun lapsi leikkii omiaan, kertomatta lapselle, että nyt on tosi tärkeä puhelu. Tuleeko lapsi aina kokeilemaan, saako hän vessareissun/puhelun keskeytettyä?

Usein hän jollain tavalla tulee kokeilemaan tai vähintään kysyy ja vastauksestani aistii mistä kyse vaikka yrittäisin aina vastata neutraalisti. Ap

Auttaisiko siedätys? Monta kertaa päivässä olet soittavinasi tärkeitä puheluita ja vaihtavinasi tamponia. Lapsi oppii, että mitään pahaa ei oikeasti tapahdu ja tottuu tilanteeseen. Voit vaikka aloittaa ihan pikkuhiljaa, eli älä tee ensin kokonaista vessareissua/puhelua. Eli ensin toteat ääneen neutraalisti "äiti soittaa nyt puhelun/äiti menee nyt vessaan" ja sitten puhut muutaman lauseen puhelimeen/käyt vessan oven takana vain pikaisesti. Kun lapsi tottuu tähän, voit pikkuhiljaa pidentää vessareissun/puhelun kestoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi on ihan pieni, niin hoitaisin mahdollisimman pitkälti viestinnän lapsen yöunien aikana ja ottaisin lapsen suosiolla mukaan vessaan. Samoin jos on jotain kehitysviivettä tai stressiä tms.

Jos lapselta voi odottaa tuollaisten opettelua, niin laittaisin hänelle mieluisaa musiikkia soimaan tai antaisin vanhan käsilaukkuni tutkittavaksi asioitteni ajaksi.

Hoidankin muun kuin kiireellisen viestinnän lapsen yöunien aikana tai kun isä on kotona tai lapsi hoidossa. Mutta välillä se ei ole mahdollista ja on pakko soittaa lyhyt puhelu jonnekin.

Lapsi saa tulla mukaan vessaan välillä, mutta kun on menkat vuodan kuin seula eikä se ole lapsen silmille sopivaa.

Ap

Tuohonhan se kauhukakara on tottunut, että vielä 4-vuotiaana ei tarvitse antaa äidille edes vessarauhaa. Nyt kovat piippuun ja lakkaat viihdyttämästä sitä apinaa vuorokauden ympäri. Leikki-ikäinen osaa jo olla tovin itsekseenkin. Tai jos ei niin nyt on korkea aika opetella.

Osaa se olla helpostikin, vaikka puolikin tuntia. Paitsi kun huomaa että minulla on jokin sellainen oma asia, jossa hän ei saa olla mukana alkaa huutokohtaus. Eli jos vaikka laittelen pyykkiä, lapsi leikkii mielellään omassa huoneessaan omia leikkejään pitkäänkin. Koska tietää että saisi olla myös seurassani, jos haluaisi. Mutta kun on tilanne että ei saa (esim se tamponin vaihto, tosin lapsi tietää tästä vain että äidin pitää käydä äkkiä yksin vessassa, niin tulee räjähdys. Ap

Tunnistatko jotain eroa omassa käytöksessäsi eli mistä lapsi tietää milloin 'kannattaa' kiukutella?

Kokeilisin ehkä sellaista, että järjestäisin tuollaisia tilanteita useita pitkin päivää harjoitusmielessä, ole puhuvinasi asiapuhelua tai käpäise vessassa.  Tällöin tunnereaktiosi on vaimea ja lapsi tottuu.