Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miten hoitaisit tämän tilanteen lapsen kanssa?

Vierailija
08.11.2022 |

Usein kun minun pitäisi tehdä jokin oma lyhyt asia, vaikkapa kirjoittaa yksi sähköposti, lukea jonkin lääkkeen ohjeteksti, soittaa ihan lyhyt puhelu, käydä yksin vessassa jotta saan vaihdettua tamponin tms asia, jossa vain kestää muutama minuutti, joudun keskittymän hetken vain siihen enkä voi samalla puhua muuta ja joudun olemaan ehkä yksin siinä huoneessa, niin lapsi järjestää aivan järkyttävän itkukiukkukohtauksen. Ja näin en saa asiaani hoidettua, koska meteli on niin kova että en kuule puhelimessa mitään vaikka menisin vaikka kylppäriin ja laittaisin oven lukkoon. Lapsi pahimmillaan alkaa potkimaan ovea täysiä itkun lisäksi.

Olen yrittänyt ennakkoon laittaa lapselle leikin alkuun, selittää miten minulla menee vain pieni hetki, hermostunutkin olen. Ei toimi. Ei myöskään kehut siitä jos joskus suostui leikkimään hiljaa sen hetken. Lopulta hoidan sen asiani kyllä mutta pää kipeänä siitä että taas piti kuunnella tällaista kiukkua siitä kun yrittäisin vaikka vaihtaa tamponin. Minun on vaikea tuntea empatiaa lasta ja itkua kohtaan näissä tilanteissa. Pitäisikö edes?

Kommentit (57)

Vierailija
41/57 |
08.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi on ihan pieni, niin hoitaisin mahdollisimman pitkälti viestinnän lapsen yöunien aikana ja ottaisin lapsen suosiolla mukaan vessaan. Samoin jos on jotain kehitysviivettä tai stressiä tms.

Jos lapselta voi odottaa tuollaisten opettelua, niin laittaisin hänelle mieluisaa musiikkia soimaan tai antaisin vanhan käsilaukkuni tutkittavaksi asioitteni ajaksi.

Hoidankin muun kuin kiireellisen viestinnän lapsen yöunien aikana tai kun isä on kotona tai lapsi hoidossa. Mutta välillä se ei ole mahdollista ja on pakko soittaa lyhyt puhelu jonnekin.

Lapsi saa tulla mukaan vessaan välillä, mutta kun on menkat vuodan kuin seula eikä se ole lapsen silmille sopivaa.

Ap

Tuohonhan se kauhukakara on tottunut, että vielä 4-vuotiaana ei tarvitse antaa äidille edes vessarauhaa. Nyt kovat piippuun ja lakkaat viihdyttämästä sitä apinaa vuorokauden ympäri. Leikki-ikäinen osaa jo olla tovin itsekseenkin. Tai jos ei niin nyt on korkea aika opetella.

Osaa se olla helpostikin, vaikka puolikin tuntia. Paitsi kun huomaa että minulla on jokin sellainen oma asia, jossa hän ei saa olla mukana alkaa huutokohtaus. Eli jos vaikka laittelen pyykkiä, lapsi leikkii mielellään omassa huoneessaan omia leikkejään pitkäänkin. Koska tietää että saisi olla myös seurassani, jos haluaisi. Mutta kun on tilanne että ei saa (esim se tamponin vaihto, tosin lapsi tietää tästä vain että äidin pitää käydä äkkiä yksin vessassa, niin tulee räjähdys. Ap

Tunnistatko jotain eroa omassa käytöksessäsi eli mistä lapsi tietää milloin 'kannattaa' kiukutella?

Kokeilisin ehkä sellaista, että järjestäisin tuollaisia tilanteita useita pitkin päivää harjoitusmielessä, ole puhuvinasi asiapuhelua tai käpäise vessassa.  Tällöin tunnereaktiosi on vaimea ja lapsi tottuu.

Tunnereaktioni on vaimea muutenkin, mutta noissa tilanteissa ajatukseni on puoliksi muualla kuin lapsessa. Eli se ero minussa on. Ap

Vierailija
42/57 |
08.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku kommentoida tuota empatia-asiaa. Tuntisitteko te muut noissa tilanteissa empatiaa näin ison lapsen kanssa?

Ap

Onko sillä oikeasti niin iso merkitys, tunnetko näissä tilanteissa empatiaa vai et? Kaikki tunteet on sallittuja. Voit hetkittäin myös olla todella ärsyyntynyt lapsen käytökseen tai välinpitämätön tai mitä tahansa. Se ratkaisee, miten kohtelet lasta eli mitä teet ja sanot.

Mutta minusta vaikuttaa siltä, että kannattaa yrittää olla menemättä lapsen tunnetilaan mukaan. Pysyt siis itse rauhallisena ja toteat ääneen, että sinä näet lapsen harmin/hädän, mutta tästä kyllä selvitään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/57 |
08.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi on ihan pieni, niin hoitaisin mahdollisimman pitkälti viestinnän lapsen yöunien aikana ja ottaisin lapsen suosiolla mukaan vessaan. Samoin jos on jotain kehitysviivettä tai stressiä tms.

Jos lapselta voi odottaa tuollaisten opettelua, niin laittaisin hänelle mieluisaa musiikkia soimaan tai antaisin vanhan käsilaukkuni tutkittavaksi asioitteni ajaksi.

Hoidankin muun kuin kiireellisen viestinnän lapsen yöunien aikana tai kun isä on kotona tai lapsi hoidossa. Mutta välillä se ei ole mahdollista ja on pakko soittaa lyhyt puhelu jonnekin.

Lapsi saa tulla mukaan vessaan välillä, mutta kun on menkat vuodan kuin seula eikä se ole lapsen silmille sopivaa.

Ap

Tuohonhan se kauhukakara on tottunut, että vielä 4-vuotiaana ei tarvitse antaa äidille edes vessarauhaa. Nyt kovat piippuun ja lakkaat viihdyttämästä sitä apinaa vuorokauden ympäri. Leikki-ikäinen osaa jo olla tovin itsekseenkin. Tai jos ei niin nyt on korkea aika opetella.

Osaa se olla helpostikin, vaikka puolikin tuntia. Paitsi kun huomaa että minulla on jokin sellainen oma asia, jossa hän ei saa olla mukana alkaa huutokohtaus. Eli jos vaikka laittelen pyykkiä, lapsi leikkii mielellään omassa huoneessaan omia leikkejään pitkäänkin. Koska tietää että saisi olla myös seurassani, jos haluaisi. Mutta kun on tilanne että ei saa (esim se tamponin vaihto, tosin lapsi tietää tästä vain että äidin pitää käydä äkkiä yksin vessassa, niin tulee räjähdys. Ap

Anna lapsen huutaa ja lopeta vessaan mukaanotto kokonaan. Kun tulet vessasta, niin ole kuin ei mitään huutoa olisi koskaan ollutkaan. Jos lapsi jatkaa karjumista, niin totea iloisesti, että jos huuto ei lopu, niin menen vessaan tunniksi. Ja sitten puhelin ja kirja mukaan, vessan ovi lukkoon ja anna lapsen karjua.

Vierailija
44/57 |
08.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unohtui sanoa, että lapsi on 12v. Anopin mielestä olen huono äiti.

Ap

Ootko ihan tosisas`? 12v? Luulin, että joku 1-3v välillä. Taitaa oll aprovo koko juttu tai oot ihan kädetön lasten kanssa

Ei nyt jumakeuta 12v enää tollasta tee

Niinhän sitä luulisi, ettei 12-vuotias enää tuollaista tee. Mutta niin häiriintyneitä lapsia on koulussa teidänkin lasten luokilla, että tuota tapahtuu 12-vuotiaidenkin kanssa.

Tämä nyt ei liittynyt ap:hen ainakaan vielä. Mutta ette usko miten sairaita lapsia kouluissa on.

Vierailija
45/57 |
08.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Antaisin huutaa.

Vierailija
46/57 |
08.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi on ihan pieni, niin hoitaisin mahdollisimman pitkälti viestinnän lapsen yöunien aikana ja ottaisin lapsen suosiolla mukaan vessaan. Samoin jos on jotain kehitysviivettä tai stressiä tms.

Jos lapselta voi odottaa tuollaisten opettelua, niin laittaisin hänelle mieluisaa musiikkia soimaan tai antaisin vanhan käsilaukkuni tutkittavaksi asioitteni ajaksi.

Hoidankin muun kuin kiireellisen viestinnän lapsen yöunien aikana tai kun isä on kotona tai lapsi hoidossa. Mutta välillä se ei ole mahdollista ja on pakko soittaa lyhyt puhelu jonnekin.

Lapsi saa tulla mukaan vessaan välillä, mutta kun on menkat vuodan kuin seula eikä se ole lapsen silmille sopivaa.

Ap

Tuohonhan se kauhukakara on tottunut, että vielä 4-vuotiaana ei tarvitse antaa äidille edes vessarauhaa. Nyt kovat piippuun ja lakkaat viihdyttämästä sitä apinaa vuorokauden ympäri. Leikki-ikäinen osaa jo olla tovin itsekseenkin. Tai jos ei niin nyt on korkea aika opetella.

Osaa se olla helpostikin, vaikka puolikin tuntia. Paitsi kun huomaa että minulla on jokin sellainen oma asia, jossa hän ei saa olla mukana alkaa huutokohtaus. Eli jos vaikka laittelen pyykkiä, lapsi leikkii mielellään omassa huoneessaan omia leikkejään pitkäänkin. Koska tietää että saisi olla myös seurassani, jos haluaisi. Mutta kun on tilanne että ei saa (esim se tamponin vaihto, tosin lapsi tietää tästä vain että äidin pitää käydä äkkiä yksin vessassa, niin tulee räjähdys. Ap

Tunnistatko jotain eroa omassa käytöksessäsi eli mistä lapsi tietää milloin 'kannattaa' kiukutella?

Kokeilisin ehkä sellaista, että järjestäisin tuollaisia tilanteita useita pitkin päivää harjoitusmielessä, ole puhuvinasi asiapuhelua tai käpäise vessassa.  Tällöin tunnereaktiosi on vaimea ja lapsi tottuu.

Tunnereaktioni on vaimea muutenkin, mutta noissa tilanteissa ajatukseni on puoliksi muualla kuin lapsessa. Eli se ero minussa on. Ap

Ilmeisesti teidän pitää sitten harjoitella paljon enemmän sellaisia tilanteita arjessa, jolloin ajatuksesi on puoliksi muualla kuin lapsessa. Teet kauppalistaa ja keskityt siihen. Ruokakaupassa hetken luet pakkausselostetta. Luet jotakin lehteä kotona. Teet ruokaa etkä voi keskeyttää jotakin juuri sillä sekunnilla kun lapsi haluaa. Jne jne.

Opeta siis sekä itsellesi että lapsellesi, että välillä lapsen täytyy odottaa. Se on ihan hyvä taito elämässä. Kaikilla n. 3-vuotiailla odottaminen ei vielä suju kovin helposti vaan sitä pitää harjoitella. Anna lapselle tilaa harjoitella, vielä ei siis tarvitse osata, mutta harjoitella pitää päivittäin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
47/57 |
08.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku kommentoida tuota empatia-asiaa. Tuntisitteko te muut noissa tilanteissa empatiaa näin ison lapsen kanssa?

Ap

Minä en ainakaan tunne kauheasti empatiaa silloin, kun lapsi kiukkuaa turhaan. Siis siksi ettei saa tahtoaan läpi. En usko että useimmat vanhemmat tuntee.

Vierailija
48/57 |
08.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi on ihan pieni, niin hoitaisin mahdollisimman pitkälti viestinnän lapsen yöunien aikana ja ottaisin lapsen suosiolla mukaan vessaan. Samoin jos on jotain kehitysviivettä tai stressiä tms.

Jos lapselta voi odottaa tuollaisten opettelua, niin laittaisin hänelle mieluisaa musiikkia soimaan tai antaisin vanhan käsilaukkuni tutkittavaksi asioitteni ajaksi.

Hoidankin muun kuin kiireellisen viestinnän lapsen yöunien aikana tai kun isä on kotona tai lapsi hoidossa. Mutta välillä se ei ole mahdollista ja on pakko soittaa lyhyt puhelu jonnekin.

Lapsi saa tulla mukaan vessaan välillä, mutta kun on menkat vuodan kuin seula eikä se ole lapsen silmille sopivaa.

Ap

Ei ehkäolisi kannata opettaa siihen että lapsi saa olla mukana esim. wc:ssä

En ole ap mutta minustakaan lapsen ei pidä nähdä mitään verisen tamponin vaihtoa.

Lapseni ovat pienenä käyneet aina kanssani vessassa. Itse menin pöntölle, lapsi potalle. Olen ihan normaalisti vaihtanut kuukautissuojan lapsen aikana ja selittänyt jo parivuotiaalle että äidillä on kuukautiset ja pitää vaihtaa suoja ettei vaatteet mene likaiseksi. Täysin tavallinen asia. Lasten ollessa isompia kuukautiset ovat edelleen arkinen asia, myös teinipojan mielestä. Hän on pienestä asti tiennyt asiasta ja minusta tämä on hyvä juttu. Tosi moni aikuinen mies luulee esimerkiksi että kuukautisverta voi pidätellä tai että veri ja pissa tulevat samasta reiästä - tuotahan se on kun ei ole selitetty mistä on kyse.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
49/57 |
08.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika oleellinen kysymys minkä ikäinen lapsi?

3 v 11 kk.

Ap

Uhmaikää ja rajojen kokeilua. Ignoroi perseily täydellisesti. Sillä se häiriökäyttäytyminen loppuu.

Lapsia kuuluu opettaa kuten koiranpentuja, huomiota saa kun käyttäytyy halutulla tavalla, ei-toivottu käytös sammutetaan ingnoroimalla.

Tietysti jos lapsi itkee surua tai on vaikka kaatunut, pitää lohduttaa, mutta huutoraivareissa ei tietenkään. Silloinhan se juuri oppii, että rähjäämällä saa maailmassa tahtonsa perille. Niin kuin tietysti usein saakin.

Kiukkurääkymisen kohdalla ei myöskään empatia ole tarpeen. Tunnet kyllä luonnostasi empatiaa silloin kun sitä tarvitaan.

Vierailija
50/57 |
08.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi on ihan pieni, niin hoitaisin mahdollisimman pitkälti viestinnän lapsen yöunien aikana ja ottaisin lapsen suosiolla mukaan vessaan. Samoin jos on jotain kehitysviivettä tai stressiä tms.

Jos lapselta voi odottaa tuollaisten opettelua, niin laittaisin hänelle mieluisaa musiikkia soimaan tai antaisin vanhan käsilaukkuni tutkittavaksi asioitteni ajaksi.

Hoidankin muun kuin kiireellisen viestinnän lapsen yöunien aikana tai kun isä on kotona tai lapsi hoidossa. Mutta välillä se ei ole mahdollista ja on pakko soittaa lyhyt puhelu jonnekin.

Lapsi saa tulla mukaan vessaan välillä, mutta kun on menkat vuodan kuin seula eikä se ole lapsen silmille sopivaa.

Ap

Ei ehkäolisi kannata opettaa siihen että lapsi saa olla mukana esim. wc:ssä

En ole ap mutta minustakaan lapsen ei pidä nähdä mitään verisen tamponin vaihtoa.

Lapseni ovat pienenä käyneet aina kanssani vessassa. Itse menin pöntölle, lapsi potalle. Olen ihan normaalisti vaihtanut kuukautissuojan lapsen aikana ja selittänyt jo parivuotiaalle että äidillä on kuukautiset ja pitää vaihtaa suoja ettei vaatteet mene likaiseksi. Täysin tavallinen asia. Lasten ollessa isompia kuukautiset ovat edelleen arkinen asia, myös teinipojan mielestä. Hän on pienestä asti tiennyt asiasta ja minusta tämä on hyvä juttu. Tosi moni aikuinen mies luulee esimerkiksi että kuukautisverta voi pidätellä tai että veri ja pissa tulevat samasta reiästä - tuotahan se on kun ei ole selitetty mistä on kyse.

Jooh. Tämä varmaan on tilanne, jos on ns. normaalit kuukautiset ja suojan saa vaihdettua nopeasti ja siististi. Mutta kuten kirjoitin vuodan kuin seula, mikä tarkoittaa, että verta on paljon ja vaikka miten siististi yrittäisi toimia sitä roiskuu pöntön renkaalle, lattialle ja tulos on välillä kuin teurastuksen jäljiltä ja aikaa kuluu siivotessa. Ei minun mielestä lapsen TARVITSE sellaista nähdä. Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
51/57 |
08.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi on ihan pieni, niin hoitaisin mahdollisimman pitkälti viestinnän lapsen yöunien aikana ja ottaisin lapsen suosiolla mukaan vessaan. Samoin jos on jotain kehitysviivettä tai stressiä tms.

Jos lapselta voi odottaa tuollaisten opettelua, niin laittaisin hänelle mieluisaa musiikkia soimaan tai antaisin vanhan käsilaukkuni tutkittavaksi asioitteni ajaksi.

Hoidankin muun kuin kiireellisen viestinnän lapsen yöunien aikana tai kun isä on kotona tai lapsi hoidossa. Mutta välillä se ei ole mahdollista ja on pakko soittaa lyhyt puhelu jonnekin.

Lapsi saa tulla mukaan vessaan välillä, mutta kun on menkat vuodan kuin seula eikä se ole lapsen silmille sopivaa.

Ap

Ei ehkäolisi kannata opettaa siihen että lapsi saa olla mukana esim. wc:ssä

Tämä. Vanhemmillakin on oikeus yksityisyyteen. Lapset pitää opettaa kunnioittamaan muiden ihmisten yksityisyyttä, myös vanhempiensa.

Vierailija
52/57 |
08.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku kommentoida tuota empatia-asiaa. Tuntisitteko te muut noissa tilanteissa empatiaa näin ison lapsen kanssa?

Ap

Kukaan ei tunne empatiaa silloin, kun lapset huutorääkyy kiukkuaan ja huomiota. Ihan oikeasti ei tunne. Koska kyllähän sen jokainen tajuaa, että mitään oikeaa hätää lapsella ei ole vaan rääkyy ns. "ilkeyttään".

Ongelmahan tässä on, että olet ollut lapsellesi liiankin kiltti, mitä se nyt käyttää hyväkseen. Ei tietenkään tietoisesti, vaan samaan tapaan kuin koira alkaa dominoida kun huomaa pystyvänsä siihen. Refleksinomaisesti.

Joku jo neuvoi, että ala totuttaa lasta siihen, että luet lehteä tms. niin, että hän EI saa häiritä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
53/57 |
08.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika oleellinen kysymys minkä ikäinen lapsi?

3 v 11 kk.

Ap

Uhmaikää ja rajojen kokeilua. Ignoroi perseily täydellisesti. Sillä se häiriökäyttäytyminen loppuu.

Lapsia kuuluu opettaa kuten koiranpentuja, huomiota saa kun käyttäytyy halutulla tavalla, ei-toivottu käytös sammutetaan ingnoroimalla.

Tietysti jos lapsi itkee surua tai on vaikka kaatunut, pitää lohduttaa, mutta huutoraivareissa ei tietenkään. Silloinhan se juuri oppii, että rähjäämällä saa maailmassa tahtonsa perille. Niin kuin tietysti usein saakin.

Kiukkurääkymisen kohdalla ei myöskään empatia ole tarpeen. Tunnet kyllä luonnostasi empatiaa silloin kun sitä tarvitaan.

Tuosta tuli mieleen yksi kerta kaupassa, lapseni päätti vetäistä itkupotkuraivarit kassajonossa. Vanhempi rouva tuli siihen ja kysyi lapselta ystävällisesti että mikäs sinulla nyt noin on hätänä. Lapsi hämmentyi niin että lopetti siihen paikkaan. Eikä sen jälkeen kehdannut myöhemminkään kaupassa kiukutella.

Muistelen tätä tapausta lämmöllä, mutta en itse ole arvannut puuttua vastaaviin tilanteisiin, nykyään kun tuntuu että kaikesta loukkaannutaan niin herkästi.

Vierailija
54/57 |
08.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi on ihan pieni, niin hoitaisin mahdollisimman pitkälti viestinnän lapsen yöunien aikana ja ottaisin lapsen suosiolla mukaan vessaan. Samoin jos on jotain kehitysviivettä tai stressiä tms.

Jos lapselta voi odottaa tuollaisten opettelua, niin laittaisin hänelle mieluisaa musiikkia soimaan tai antaisin vanhan käsilaukkuni tutkittavaksi asioitteni ajaksi.

Hoidankin muun kuin kiireellisen viestinnän lapsen yöunien aikana tai kun isä on kotona tai lapsi hoidossa. Mutta välillä se ei ole mahdollista ja on pakko soittaa lyhyt puhelu jonnekin.

Lapsi saa tulla mukaan vessaan välillä, mutta kun on menkat vuodan kuin seula eikä se ole lapsen silmille sopivaa.

Ap

Jos lapsi olisi vauvasta asti nähnyt ne toimet, niin ei hätkähtäisi yhtään. Pian myös alkaa pärjätä pari minuuttia oven toisella puolella ja unohtaa ne menkkajutut ennen kuin alkaa pitämään niitä ällöinä.

Ei kyse ole hätkähtämisestä vaan jotkut asiat vain on aikuisten asioita.

Kyllä tuo on ihan ongelmaton osa elämää, jos siitä ei tee ongelmaa. Mutta moni varsinkin takavuosina teki, ja sitten tytöt meni ihan paniikkiin kun omat kuukautiset alkoivat. Tai pojat kiusasivat tyttöjä koulussa kuukautisista.

Ei enää semmoista, kiitos vaan.

Tottakai lasten täytyy tietää, mistä kuukautisissa on kyse hyvissä ajoin ennen kuin ne alkavat.

Se, että tietää mistä on kyse, ei tarkoita, että pitäisi nähdä äidin verinen tamponi. Lasten täytyy myös tietää mistä seksissä on kyse, mutta silti ei pidetä suotavana että ne näkevät äidin ottavan isältä suihin.

Lasten on nimittäin tärkeää oppia myös kunnioittamaan muiden yksityisyyttä, myös äidin. TÄLLÄ vältetään ne menkkakiusaamisjutut, kun lapset ymmärtävät että asia kuuluu yksityisyyden piirin ja on pyhä ja loukkaamaton.

Vai vaihdatko sinä tamponia tai tyhjennät kuukuppia kavereidesi tai miestesi nähden? Itse en ainakaan tee niin. Voin harrastaa seksiä, jopa suuseksiä, menkkojen aikaan, eli kyse ei ole turhasta häveliäisyydestä. Vaan siitä, että täytyy sitä jumaliste minullakin olla yksityisyyttä, asioita, jotka nyt vaan eivät kuulu kenellekään muulle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
55/57 |
08.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi on ihan pieni, niin hoitaisin mahdollisimman pitkälti viestinnän lapsen yöunien aikana ja ottaisin lapsen suosiolla mukaan vessaan. Samoin jos on jotain kehitysviivettä tai stressiä tms.

Jos lapselta voi odottaa tuollaisten opettelua, niin laittaisin hänelle mieluisaa musiikkia soimaan tai antaisin vanhan käsilaukkuni tutkittavaksi asioitteni ajaksi.

Hoidankin muun kuin kiireellisen viestinnän lapsen yöunien aikana tai kun isä on kotona tai lapsi hoidossa. Mutta välillä se ei ole mahdollista ja on pakko soittaa lyhyt puhelu jonnekin.

Lapsi saa tulla mukaan vessaan välillä, mutta kun on menkat vuodan kuin seula eikä se ole lapsen silmille sopivaa.

Ap

Ei ehkäolisi kannata opettaa siihen että lapsi saa olla mukana esim. wc:ssä

En ole ap mutta minustakaan lapsen ei pidä nähdä mitään verisen tamponin vaihtoa.

Lapseni ovat pienenä käyneet aina kanssani vessassa. Itse menin pöntölle, lapsi potalle. Olen ihan normaalisti vaihtanut kuukautissuojan lapsen aikana ja selittänyt jo parivuotiaalle että äidillä on kuukautiset ja pitää vaihtaa suoja ettei vaatteet mene likaiseksi. Täysin tavallinen asia. Lasten ollessa isompia kuukautiset ovat edelleen arkinen asia, myös teinipojan mielestä. Hän on pienestä asti tiennyt asiasta ja minusta tämä on hyvä juttu. Tosi moni aikuinen mies luulee esimerkiksi että kuukautisverta voi pidätellä tai että veri ja pissa tulevat samasta reiästä - tuotahan se on kun ei ole selitetty mistä on kyse.

Niin minäkin otin mukaan taaperona kun ei ollut väliksi. Ja tietää tuo poika mitkä menkat ovat ja että naiset käyttävät suojia. Vaikken enää lähes 4v päästänytkään katsomaan vaihtoja kyllä senikäinen jo pärjää sen hetken kun äiti käy vessassa.

Vierailija
56/57 |
08.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Antaisin huutaa.

Vierailija
57/57 |
08.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mitä ihmettä. Ei todellakaan tuon ikäinen voi katsoa vierestä kun äiti vetelee sisältään jotain verta roiskuvia tamponeja ja kuukuppeja.