Kuinka usein te säännölliset liikkujat joudutte tsemppaamaan itsenne liikkumaan?

Mua ennemmin harmittaa, jos jostain syystä en ehdi. En tarvitse erikseen mitään tsemppaamista. Väärä laji, jos ei ole haluja siihen

Oma koira auttaa paljon :) Aivan sama paljonko sataa, lenkille on lähdettävä. (valitse semmoinen rotu, joka viihtyy pihalla ja on aktiivinen) ja palkkaa oma pt. Silloin täytyy käydä salillakin.

Joka kerta joudun tsemppaamaan, ei ole mitään iloa löytynyt. Rutiinilla menee ihan ok, vähän kuin hampaidenpesu iltaisin. Kauheastiei huvittaisi, mutta en jää miettimään, menen ja teen sen mikä on tehtävä.

Joka kerta.

Ota sellainen laji mikä oikeasti kiinnostaa.

Ovesta ulos ja menoksi

Pari kolme kertaa viikossa. 

En yhtään. Otin koiran lenkkikaveriksi ja mielelläni lenkkeilen sen 2-3 tuntia päivässä. 

Vierailija kirjoitti:

Mua ennemmin harmittaa, jos jostain syystä en ehdi. En tarvitse erikseen mitään tsemppaamista. Väärä laji, jos ei ole haluja siihen

Se ettei "ehdi" on tekosyy vähän kaikkeen. Kyllä ehtii jos oikeesti haluaa.

En joudu juurikaan tsemppaamaan, keho vaatii ulkoilua.

Jos vaikka päätän, että tänään on löhöpäivä, halu päästä raittiiseen ilmaan liikkumaan voittaa viimeistään iltapivällä.

Mitä enemmän sä teet, sitä enemmän sä alat nauttimaan ja haluamaan sitä. Tsemiä, oikee asenne!

Mullakaan ei ole koskaan motivaation puutetta liikkumiseen, tsempata ei siis tarvitse. En ehdi liikkua ihan tarpeeksi, kun on istumatyö ja kaksi pientä lasta.

En siis osaa neuvoa miten saisi sisäistä motivaatiota lisää liikkumiseen, mutta uskoisin kyllä että ns. helpottaa sitten, kun keho tottuu säännölliseen liikuntaan ja alkaa kaivata sitä.

Vierailija kirjoitti:

Ota sellainen laji mikä oikeasti kiinnostaa.

No just. Sitten mä en ainakaan liikkuisi lainkaan, jos harrastaisin vain niitä lajeja jotka oikeasti kiinnostaa.

Nykyisin ainoa säännöllinen liikuntani on yksi pelivuoro viikossa + päivittäinen kävelylenkkeily koiran kanssa, mutta aikaisemmin olen käynyt 2-3 x viikossa kuntosalilla, 1-2 x vesijuoksussa ja kävellyt (reipasta kävelyä ilman koiraa). Ikinä en ole nauttinut liikkumaan lähtemisestä, aina on pitänyt pakottaa itsensä.

Olen kokeillut useita eri liikuntamuotoja itämaisesta tanssista ja sambasta pilatekseen, joogaan, kahvakuulailuun, uintiin jne. Mikään ei ole ollut sellaista, josta olisin innostunut.

Joutuu tsemppaamaan lähes joka kerta. Kävelylle lähtö onnistuu helposti, siksi kävelen enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Mua ennemmin harmittaa, jos jostain syystä en ehdi. En tarvitse erikseen mitään tsemppaamista. Väärä laji, jos ei ole haluja siihen

Tai sitten on ihminen, joka ei saa liikunnasta endorfiineja.

https://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mieli/liikunta-tuo-euforian-tai-si…

nro 14

Itse harrastan kuntoparittelua ja se on hyvin motivoivaa.

Vierailija kirjoitti:

Joka kerta joudun tsemppaamaan, ei ole mitään iloa löytynyt. Rutiinilla menee ihan ok, vähän kuin hampaidenpesu iltaisin. Kauheastiei huvittaisi, mutta en jää miettimään, menen ja teen sen mikä on tehtävä.

Sama juttu. Liikunnan tuomista endorfiineista en ole ikinä päässyt nauttimaan, mutta sekin auttaa motivoimaan itseään liikkumaan kun tietää millainen olo siitä voikaan seurata kun ei liiku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ennemmin harmittaa, jos jostain syystä en ehdi. En tarvitse erikseen mitään tsemppaamista. Väärä laji, jos ei ole haluja siihen

Se ettei "ehdi" on tekosyy vähän kaikkeen. Kyllä ehtii jos oikeesti haluaa.

Mielelläni nipistän esimerkiksi ttöpäivän pituudesta päästäkseni urheilemaan. Tähän asti työnantaja on vain ollut eri mieltä.

Aina. Jos tekisin vaan mitä huvittaisi, niin aika menisi pitkälti sohvalla makoillen ja syöden. Suihkussakaan ei huvittaisi käydä kuin ehkä kerran viikossa, siivous ei huvittaisi ikinä, eikä työt.