!!!!Uuteen viikkoon MARRAKSET 05!!!!
Kommentit (68)
Onko kukaan marrasvauvoista sairastanut vielä vesirokkoa ?
Mun kummitytöllä on vesirokko ja käytiin kyläilemässä niillä. Ihan tietoisena tartunnasta. Nyt vaan odotellaan 2 vkoa, tarttuiko vai ei. En tiedä päästäänkö helpommalla jos nyt sairastais näin nuorena poika sen. Sen näkee. Toivottavasti päästään helpolla ja tulee immuuniksi sille.
Meillä myös otettiin eilen pari askelta ihan issekseen. Mutta harjoittelu jäi siihen.
1v kuvaa en nyt sitten varannut vielä, odotellaan ensin se rokko ja parannutaan siitä. Sitten kuvaukseen.
Perjantaijatkoja!
-Marika
Pottailusta. Meillä on pottailtu kesästä saakka. 1-2 kertaa päivässä laitan unien jälkeen potalle ja aika usein saaliina pissa. Kakan tekee aina niin nopsaan ettei ehdi viedä. Meillä malttaa hyvin istuskella potalla, kun antaa käteen jotain katseltavaa... varsinkin äidin kynsilakkaputelit on ihania=) Ei meilläkään mitään paineita ole tuon suhteen, kunhan vain potta tulisi tutuksi kapineeksi.
Auringonkukka, vertaistukea todellakin kaivataan juomisen suhteen! Tänään ajattelin antaa välipalaksi pirtelöä, sitä kun poika on aiemmin edes vähän yrittänyt hörppiä mukista loukkantumatta ja suuttumatta mulle.
Äsken kävimme kaupassa ostamassa isälle sunnuntaiksi aamupalaherkkuja, jemmasin ne jääkaappiin muovipussiin ettei näe mitä siellä on=)
Nyt välipalan tekoon!
Manna
Jos vähän ehtis kirjotella nyt, kun Anni on toisilla unilllaan. On koko viikon nukkunut päikkärinsä puolen tunnin pätkissä niin ei oikein kerkee koneelle.
Marrasfantille onnittelut plussasta!
Joku kyseli rattaiden ottamisesta lentokoneeseen. Meillä oli mukana kun lennettiin Ouluun ja Finnairilla ainakin sai sellasen ison pussin mihin rattaat tungettiin ja sitten menivät eri kautta ruumaan, kuin muut matkatavarat. Ja ehjänä säilyivät... niin siis jos sitä pelkäsit, että menevät rikki.
Pottailtu on meilläkin jo puol vuotiaasta saakka. Aina ruuan päälle vien potalle. Useimmiten tulee saalista, mutta välillä Anni haluaa vaan nousta potalta seisomaan ja välillä kiukutellaan koko potalle. Hiljaa hyvää tulee, pääasia, että potta ei ole mikään mörkö, niin sitten kun tosissaan kuivaksi opetellaan niin on tuttu kapistus.
Tiistaina oli tosiaan 1.v- neuvola. Olikos meillä joku pino mitoille? No jokatapauksessa. Anni oli 75,9 cm pitkä ja painoa 9740g. Hoikkunut neiti on ja pituutta tullut 8kk neuvolasta melkein 6 cm. Ja minä huolehdin onko Anni ollenkaan kasvanut.
No, nyt lähen imuroimaan kun Annin puolen tunnin unista on vielä hetki jäljellä...
Hertta
Meillä ei sellaista ole ollut, ja toivottavasti poika ei sellaista saakaan pitkään aikaan. Nimittäin minäkään en ole sitä sairastanut ja aikuisellehan se voi olla tosi paha juttukin. (sisareni sairastivat sen vasta 15- ja 19-vuotiaina yhtä aikaa, oli aika hurjaa)
Raskausaika oli ihan kamalaa kun koko ajan pelkäsin saavani sen. Äitiyslomalla oli pitkä aika etten uskaltanut käydä työpaikallani kylässä kun siellä oli rokkoa liikkeellä (työskentelen siis lasten parissa). Nyt aion heti alkuvuodesta marssia työterveyshuoltoon ja keskustella itselleni rokotteesta. Sitten kun olen sen itselleni saanut, voi poikakin sairastaa sen turvallisemmilla mielin...
Eipä muuta.
Manna
Oltiin viikonloppu Tampereella ja nyt ollaan palattu normaaliin viikkojärjestykseen :)
Onnille on iskenyt eroahdistus. Koko ajan pitää äidin tai isin olla vieressä tai muuten alkaa mahdoton itku. Perjantaina, kun mies oli töissä, poika istui yhteen menoon 3 tuntia sylissäni (tämä lapsi kun ei todellakaan ole mikään sylikissa normaalisti). En saanut liikahtaakaan, muuten alkoi lohdutun itku, oikein sellainen kiljuva. Tämä on sitä, kun lapsi on oppinut kävelemään ja tajuaa, että " itsenäisyytensä" , sen, että osaakin liikkua pois äidin luota. Tilanteen rauhoittumista odotellessa :)
Mulla on muuten alkanut jo raskauspahoinvointi. Alkoi viimeksikin jo ennen plussaa, jolloin en osannut yhdistää etovaa fiilistä raskauteen. Tosi outoa, että näin aikaisin jo oksettaa. Kauhulla odotan jatkoa tältä etovuusrintamalta. Viimeksi oksentaminen alkoin rv 6 ja loppui vasta rv 16. Pidän peukkuja pystyssä, että nyt ei tarvitsisi oksentaa, merkit tosin kertovat muuta.
Kuulemiin ystäväiset!
Noema
Pitkästä aikaa kirjoittelen. Kyllä aika vaan menee hurjaa vauhtia! Keskiviikkona vietetään jo 1-vuotissynttäreitä ja vastahan se pieni käärö tuotiin sairaalasta kotiin...
Mitenkäs muilla, meinaatteko järjestää isot kutsut? Me tässä vielä pähkäillään, järjestääkö sukulaisten juhlien lisäksi juhlat kavereille, joilla on kanssa pieniä lapsia. Hulinaahan siitä tulisi, mutta toisaalta se voisi olla kivakin asia...
Entä onko moni palannut jo töihin? Itselläni se on edessä heti vuodenvaihteen jälkeen ja kyllä kauhistuttaa. Toisaalta odotan kyllä itse töitä, mutta se hoitoon jättäminen.. Kauhistuttaa! Mietityttää, millaiseen paikkaan poika pääsee ja mistä sen tietää, onko siellä hyvä olla, miten vähän poikaa sitten näkee päivässä, kun hän menee kuitenkin melko aikaisin nukkumaan ja tietenkin se, miten sinne hoitoon jääminen sujuu... ja mitä omista töistä tulee, kun ajatukset kuitenkin pyörivät vain päivähoidossa. Täytyypi vaan nauttia näistä viimeisistä lomakuukausista ja toivoa parasta sen hoidon suhteen! Parin viikon sisään pitäisi selvitä, pääseekö poika perhepäivähoitoon.
Noema: Meilläkin on eroahdistusta ilmassa ja olen ajatellut samaa, että varmaan johtuu tosta kävelystä. Yöunet oli myös välillä aiempaa katkonaisemmat, nyt viimeyö meni jo paremmin. :)
Pidetään myös peukkuja, ettei pahoinvointi ylly kovin pahaksi!
Terveisin, pj78
Eroahdistuksesta. Meillä ei sellaista varsinaisesti ole koskaan ollut, mutta viime aikoina on kyllä itseasiassa tuntunut, että poika käy päivän mittaan tiheemmin tarttumassa paitani helmaan, pistää peukun suuhun ja hetken nuuhkii paitaani. Tankkaa siis läheisyyttä ja sitten taas jaksaa touhuta. Poika on nukkunut nyt 3 yötä yöpäitani kanssa, yöt on menneet paremmin ja hän selvästi pitää paitaani nyt öisin turvanlähteenä. Haalaa sitä sängyssä mukanaan jos siirtyy vaikka jalkopäähän nukkumaan. Ennen hänellä ei ole ollut mitään ereityistä unikaveria. Aika ihanaa=)
Poika kyllä yrittää käyttää tätä minulta hellyyden hakemista hyväkseen=) Viikonloppuna olimme käymässä minun isovanhempien luona ja siellä poikaa kiinnosti kovasti isomummun ja -ukin lehdet ja kirjat. Isänsä sitten kielsi topakasti ja Otti pojan pois penkomasta syliinsä. Kauhea huuto ja kiukku! Sitten kun poika pääsi lattialle, tuli kärppänä minun luo ja oikein alkoi hangata kasvojaan paitaani ja imi peukaloa oikein suloisesti. Sitten katsoi minua sievästi ja lähti taas penkomaan kirjoja ja lehtiä. Varmaan ajatteli, että äiti kyllä heltyy ja antaa luvan kun oikein on hellyyttävä=)
Ja oikein paljon voimia ja jaksamista Noema sulle pahoinvoinnin kanssa. Toivottavasti se ei ylly kovin pahaksi. Oikea sylivauva tuo teidän Onni nykyään=)
Töihinpaluusta ja hoitoonviennistä. Mullakin on sama edessa tammikuun alussa, kuten sullakin pj78. Vähän hirvittää miten sitä töissä saa taas aivot rullaamaan, tuntuu pahalta se miten poikaa sitten enää näkee. Palkkapäivää odotan kyllä kovasti. Minua ei ole luotu miehen tienaamilla tahoilla elämään, vaikka kuinka yhteisiä ovatkin.
Meille ei ole tullut vielä tietoa hoitopaikasta, haimme muutamaan päiväkotiin jo elokuussa. Tosin täällä on nyt hoitotilanne tosi huono, paikkoja vähän vapaana ja paljon lapsia jonossa. Saas nähä minne tuon pojan sitten saa. Pitääkö ostaa selkärinkka ja ottaa mukaan töihin (poika varmasti kyllä viihtyisikin siinä hulinassa) =)
Ulkona satelee hiljalleen lunta, meillä on tänään liikunta-kerhopäivä pojan kanssa. Kivaa. Mies tulee illalla kotiin vasta klo 20 jälkeen (kuten tästä eteenpäin aina maanantaisin), hän jatkaa taas opintojensa suorittamista loppuun työn ohella ja on aina ma-illat luennolla. Eli meillä on nämä maanantait sitten aika pitkiä päiviä poitsun kanssa.
Pitäis joku päivää lähteä isänpäivälahjaostoksille ja vois katsella vaikka joululahjojakin.... mutta kun ei vain huvita tuo kaupoissa kiertely yhtään. Se hyvä juttu tässä äitiyslomassa on ollut, että olen kyllä täysin vieroittunut shoppailusta. Riittää kun käy kerran viikossa Prismassa ruokaostoksilla ja pari kertaa lähikaupassa. Varsinaisesti kaupungille meneminen ärsyttää. Sama inhoreaktio mulla on tullut myös kännykkään. Pidän helposti koko päivän puhelinta äänettömällä jossain laukun pohjalla, enkä edes vilkaise sitä. ENkä todellakaan pidä sitä aina mukanani jos lähden jonnekin ulos, kauppoihin tms.
No eipä nyt muuta, pitää lähteä katsomaan joko potut kypsiä ja alkaa poitsun kanssa syömähommiin.
Manna
Piti tulla hehkuttamaan, että meillä sit vähä niin kuin ehkä kävellään!!!
Voi kääk! Vasta keskiviikko-torstaina rupesi nousemaan yläs seisomaan ilman tukea ja eilen otti jo kahdeksan askelta!!! Mun vauvasta on todellakin tulossa taapero. Sniiiifk! On se niin lutusta!
Niistä rasvausasioista sen verran että apteekista ostin sellaista Ceralan nimistä rasvaa. Oli aika hintavaa, mutta miellyttävän tuntuista ja apteekista sitä suosittelivat. Vielä ei ainakaan suunta iholla ole parempaan päin, mutta katellaan nyt. Ensi maanantaina 1 v neuvola, niin voihan siellä sitte terkka sanoo mielipiteensä.
Kuka nyt päivittäisi meijän kasvulistan vai ilmoitellaanko vaan täällä mittoja? Mä en ainaskaan osaa päivittää sitä. Ja mites ne 1 vee kuvien jaot?? Ajattelin itse että lähetän niille, joiden osoitteen mulla on, ja toivon saavani takasin sitten kuvia, mutta uusien kannattaa sit jossain vaiheessa ilmoittaa osoitteensa, jotta kaikki kiinnostuneet ovat mukana kuvien vaihdossa.
Vähä harmittaa, kun ei toi tyttö tykkää yhtään ku sille sulloo noi talvitamineet päälle. Itketään pukiessa eikä ulkonakaan ole kivaa :(
Tottakait on ällöö olla niin topattuna, mutta minkäs teet. Pulkan kyydissä viihtyi ja liukumäessä mutta yhtään ei suostu ite liikkumaan. Kait se jossain vaiheessa ohi menee. Vinkkejä peukalon laittamisesta toppahanskan sisään kaivataan! Olen koettanut laittaa mut ei siitä mitään tule, ja sit ei pysty tekemään käsilläkään mitään kun peukko on samassa missä muutkin sormet.
Ei muuta kuin mukavaa viikon alkua kaikille! Meillä 1 veet ensi lauantaina. Ite ei tarvi tehä kuin kakku ku anoppi tekee voileipäkakun ja mun äiti maustekakun. Sehän jo riittää kun ei porukkaa niin kauheasti edes tule, kun synttäritkin joudutaan rempan vuoksi pitää mummilassa. Tulkaahan viikonloppuna juhlineet kertomaan miten meni, ja millaisia lahjoja tuli.
terkuin Tiituliitu ja likat
Tyttö oppinut kävelemään päivä päivältä paremmin joten eiköhän se viikon päästä synttäreillään jo viiletä kovaa vauhtia :)
Onnittelut jo nyt kaikille tällä viikolla synttäreitä juhliville!
Meillä juhlat taitaa mennä samassa humussa häiden kanssa, koitan tehdä sunnuntaina kakkupohjan valmiiksi ja ostan pakaste pasteijoita ym sitten lisäksi. Kaverit tulevat sitten päivällä ja sukulaiset illalla.
Töihin paluu olisi vuodenvaihteessa edessä, ahdstaa jo valmiiksi vaikka tyttö meneekin kaverilleni hoitoon. Vähän piristi tänään viesti pomolta, että milloin pidän talviloman, eli ei tarvitse riutua töissä lomatta kesään asti!
Tää viikko menee noissa hääjärjestelyissä täysin joten eiköhän me palailla loppuviikosta tai ens viikolla lueskelemaan synttärijuttuja!
Huomenia.
Ajattelin kysäistä, että katsotaanko teillä tv:tä? Meillä katsotaan joka aamua big cook, little cook ja eväkään ei värähdä sen aikana =) Joitain muitakin ohjelmia on, mutta yleensä kaikki missä lauletaan vähäkään enemmän on mukavia.
Meillä on sitten ilmeisesti tuo yösyöminen jäänyt historiaan ja äitikin saa nukuttua oikein kunnolla. Parii yöhön ei ole herännyt kertaakaan tai no ei se nyt koskaan oikein herännyt kunhan pyöriskeli puoliunissaan ja rauhoittui vasta, kun sai tisun suuhun. Olen myös alkanut antamaan maitoa ruoan kanssa, ennen juotiin vettä.
Tämän päivän uusia hokemia on tämmönen ja kaa kaa kakka.
Tuolta osaamislistalta jäi varmaan pois käsien taputtaminen ja high five osaa lyödä ylä ja ala kautta =) Niille jotka haluaa lukea muita kuulumisiani, niin kirjoitin tuohon vanhaan listaan sivulle seitsemän rämpsyn =)
Kaunista viikoa kaikille.
Le Cheile ja Kaapo Einari
Niin oli juttua tuosta töihin menosta. Aion sanoa Suomen työpaikasta itseni irti nyt tammikuussa ja varmaan uutta työtä täältä en ala vielä katselemaan, kun olis se pikku kakkonen unelmissa. Asumme täällä kohtalaisen pienellä paikkakunnalla ja työpaikkoja ei kasva joka oksalla, kylläkin niitä on, mutta en halua hakea sen vuoksi, että äitiysloma on, oliko se nyt neljä kuukautta, ja jos sen kakksoen onnistumme saamaan, niin en todellakaan halua mennä töihin neljän kuukauden päästä ja viedä pikkuista hoitoon, ei ikuna. Eli sitten täytyis sanoo itsensä irti ja miltä se nyt sitten näyttäis täällä, ei varmaankaan kovin hyvältä eli odotellaan mitä tapahtuu =)
Auts Auts Auts, kauheen päänsärky mulla ollut koko päivän... vihdoinkin päästiin kaupungilta kotiin, pojalle ruoka ja monen itkun kautta hän myöhäisille päiväunille... nyt oottelen että lääke tepsisi.
Olenkin täällä ehkä maininnut meidän talonrakennushaaveista, nyt niistä näyttäisi tulevan totta! Saamme nimittäin tontin, kaiken lisäksi saamme valita kahdesta haluamastamme tontista kumman vuokraamme. Olimme myös valmiita ostamaan, mutta nyt mahdollisuus myös ottaa vuokralle (emme uskoneet siihen olevan edes mahdollisuuksia). Uskomatonta! Me jännitettiin ja ootettiin että saadaanko tonttia lainkaan.... Siinä sitä onkin sitten meidän perheelle harrastusta ensi vuodeksi=)
Kaupungilla jaksoin ja ehdin tänään sen verran kierrellä, että sain ostettua pojalle uuden hyvän talvihatun. Sellainen Fredriksonin musta toppahattu jossa korvaläpät ja ruskea " karvalippa" otsalla, hintaa vain 20e, kun oikea hinta 33e. Oli kai jotain viime vuoden jämiä. Tuli hyvä mieli löydöstä. Lindexiltä ostin 2 paitaa pukinkonttiin, hintaa niillekin jäi vain yht 8e, siellä oli joku alejen ale....
Synttäreistä piti vielä jotain kirjotella, mutta nyt on pää niin sekaisin tuosta tonttiasiasta, että ei tuu mieleen=)
Manna
Le Cheile, mukava kuulla sinusta ja teidän kuulumisistanne! :)
CalZal, Onnea toivottelen jo hääjuhlaanne ja varamsti ihanat juhlat teillä luvassa! :)
Kyllä odotan jo niin sormet syyhyten omia! Jospa ne meidänkin kohdalla joskus edessä ovat. Mekkoa olen joskus miettinyt, että mimmosta sitä sitten tahtoisinkaan. Kotikadusta bongasin Niinan ja hänen Marilyn mekkonsa! Aivan ihana!!! Juuri sellaisen tahdon, aivan minun näköiseni mekko :)
Noemalle jaksuja pahoinvoinnin kanssa! Toivottavasti pian menee ohi!
Ei ole mukava huono vointisena taaperon perässä juosta, nimimerkillä kokemusta on :)
Pertusta on tullut myös enempi sylipoika. Ja tahtoo vähän väliä syliin ja kulkee perässä mitä touhuilenkin. Leikkihuoneessakaan ei kauaa yksin viihdy.
Vihdoinkin Pertulle hampaita on tuloillaan! Ei vielä ole puhjennut, mutta selkeesti tuntuvat alhaalla, kun sormella koittaa :) Ei tarvii pukilta tekareita toivoa, ihan vaan leikki legoja :)
Pukeminen on täälläkin aina välillä aikamoisen urakan takana. Huutoa ja huutoa, kiemurtelua ja vääntöä. Kenkiä laitettaessa Perttu vääntää jalan ihan jäykäksi. Ulkona ei oikeen pääse liikkumaan kuin tukea vasten. Sisällä kävelee koko ajan, hyvin harvoin enää konttaa.
Minulla samoja juttuja kuin Mannalla. Eli oikeen kaupoissa kiertely innosta, varsinkin jos oikeen pitää joku juttu ostaa. Eikä puhelimessa aina äänet ole päällä.
Mukavia synttärijuhlia tällä viikolla juhliville ja Onnea viikareille yhden vuoden etapista! =)
Nalle Puh kakusta oli puhetta, oliko se semmoinen mihin päälle tulee appelsiinituorejuustoa ja hedelmäsoseita? Onko se päällynen hyvää?
Oli ainakin ihanan näköinen kakku :)
Kahville menee Hilda
Lumista viikkoa!
onnea vaan kaikille synttärisankareille :)
meillä teemu kävelee jo hyvää vauhtia, veikeen näköstä menoa. eroahdistusta meilläkin oli tuossa joku aika sitten, mutta on mennyt jo ohi, onneksi oli niin rasittavaa ku mitään ei voinu tehä ku toinen roikku lahkeessa tai sylissä tai sitten jos ei voinu pitää niin huusi suoraa huutoa.
yöt menee meillä vaihtelevasti, välillä nukutaan oikeinkin hyvin ja välillä valvotaan ja heräillään.
surullisiakin uutisia on, meidän heinätuhisija ei ollutkaan vielä valmis tulemaan meidän luokse:(( eilen meni kesken, osasin tähän kyllä varautua, mutta kirpaseehan se aina. nyt on vaan epäselvää että tuliko kaikki pois vai oliko kenties kaksoisraskaus ja toinen olisi ulkopuolinen, kävin gynellä tänään ja ultran mukaan kohtu on ookoo, mutta oikea puoli kipuilee samalla tavalla ku oviksen aikaan, verikokeet otettiin ja eiköhän en ala selventää tilannetta.
Tamatulle lämmin halaus ja rutistus. Sanattomaksi vetää keskenmenosi=( Mainitsit jotain, että osasitkin vähän epäillä näin käyvän, mistä päättelit niin?
Hildaliinalle Nalle Puh-kakusta. Minä olen kerran tehnyt kyseisen kakun, oli helppo tehdä ja päällinenkin oikein hyvää (aika makeaa vain). Mutta väliinhän voi laittaa jotain raikasta vähän tasoittamaan makua. Ja ne silmät, nenä yms. kannattaa laittaa kakun päälle vasta kun laittaa kakun tarjolle, niistä leviää väri nopeasti. Mutta näyttävän näköinen kakku se kyllä on!
Meillä tulossa Muumi-synttärit, onkohan esim. muumi-lautasliinoja tai kertakäyttöastioita olemassa? Tai muuta pientä juhlasälää?
Manna
Voi tamatu! En tiedä mitä sanoisin. Kyyneleet silmissä kirjoitan. Tiedän tiedän että keskenmenoja paljon tulee, mutta se on silti iso menetys sille sattuvalle. Toivottavasti saat pian tiedon, miten sinulle käy. Voisiko masussa vielä olla salamatkustaja...
Iteselläni oli maaliskuussa 2004 kohdunulkoinen raskaus, joka jouduttiin leikkaamaan pois. En vieläkään ole toipunut henkisesti, en varmaan koskaan tule olemaankaan.
Iso hali täältä. Kerrohan mitä saat tietää ja kuten Hildaliinakin kysäisi, miten osasit arvella asiaa?
Paljon ajatuksia sinulle!
Tiituliitu
Olen niin pahoillani puolestasi. Vaikka sitä kuinka varautuisi siihen pahimpaan, niin kyllä se aina samalla voimalla kirpaisee. Paljon voimia sinulle.
Helsinkiin on satanut tämän päivän aikana järkyttävä määrä lunta. Ulos kun menee, niin tulee ihan Lappi fiilis. Ollaan oltu Onnin kanssa pulkkailemassa ja muutenkin peuhattu lumessa. Onni nauttii suu hymyssä.
GalZalille tsemppiä häähumuun! Voi vitsit, että se on ihanaa aikaa, tulee muistot mieleen.
Kiva kuulla sinustakin LeCheile!
Mannalle onnittelut tontista :) Mahtavaa, että pääsette rakentamaan sitä " oikeaa omaa kotia" . Minulla on ainakin sellainen fiilis, että ihanaa päästä siihen kotiin, jonka toivoo lasten muistavan omana lapsuuden kotinaan. Ettei Onnille ja tulevalle pienokaiselle (toivotavasti kaikki menee hyvin ja hänkin pääsee tähän kotiin asukkaaksi) jää sellainen fiilis, ettei mitään varsinaista lapsuuden kotia ole olemassa jatkuvien muuttojen takia. Minä olen muuttanut elämäni aikana yhdeksän kertaa ja nyt alkaa riittää osoitteen vaihtaminen.
Taidan mennä väsäämään jonkun herkkumätön valmiiksi Täydellisiä Naisia varten. Mahtavaa :)
Noema
Mun on pakko laittaa tähän tämä runo joka aina saa mut itkemään.
*****
Katselen täältä kaukaa
Rakas Taivaan Isä, miksi äiti itkee?
Miksi isällä on niin raskaat askeleet?
Minäkö heille olen surua tuottanut,
kun vain katselen täältä kaukaa.
Enkä tule vaikka he odottavat niin kovasti,
että raskain sydämin käyvät iltaisin nukkumaan.
Voitko, Taivaan Isä, äitiä lohduttaa,
pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?
Voitko isän olkaa taputtaa,
ettei niin kumarassa hän ois?
Kerro heille, Taivaan Isä,
etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.
Kerro, että jotkut lapset taivaassa niin rakkaita on
luojalleen ettei heitä malttaisi millään antaa pois.
Huomaisipa äiti, kun hänen luokseen
lennän perhosena ikkunaan.
Tietäisipä isä, miten tuulen mukana
hänen poskeaan silittää saan.
Vielä joskus saan siemenenä kasvaa äidin vatsassa
ja isän vahvat käsivarret ympärilläni tuntea.
Ja kun vihdoin kohtaamme,
löytää tarkoituksensa pettymys jokainen
Ne on kestettävä jotta juuri minä syntyisin.
Niin ikävä on kaukana täällä äitiä ja isää
Koska saan mennä, Taivaan Isä,
joko pian pääsen omaan kotiin?
*****
Tuulista on taas. Jesse oikein henkeään haukkoi alkuun kun pihalle lähdettiin. Vaikka ei siellä kyllä mielestäni ihan niin tuulista ole... ;-)
Marrasfantille isot onnittelut uudesta raskaudesta! Paljon onnea matkaan! :-)
Meillä on pottailtu myös jo aika pitkään (kesästä saakka) ja pissasaaliita yleensä saadaankin silloin kun herra vaan malttaa potalla istua. Muutaman kakankin on sinne onnistuneesti saanut. Nyt on taas vaihteeksi sellainen vaihe menossa ettei Jesseä nappaa potalla istua, kun käveleminen on niin ihanaa. Varsinkin ilman vaippoja. Ilmakylvytkin on nykyään sitä että alaston pikkumies taapertaa täällä ympäriinsä hymy huulillaan, ei malta hetkeäkään pysyä paikallaan. :-) En ole ottanut paineita pottailusta, kun valmiuksia kuivaksi oppimiseen ei meidän sällillä kyllä vielä ole. Potalle kyllä istutetaan vaipan vaihtojen yhteydessä, mutta sitten kun poika siitä karkaa niin karatkoon. Ehtiihän sitä vielä opetella.
Noema: Meilläkin on taikamuki, mutta sitä Jesse vaan ravistelee innoissaan ja puhaltaa nokkaan imemisen sijaan. Että se siitä sitten... Pitäis kai hankkia nokkahuilu. :-)
10kaks: Onnittelut Jeren ensimmäisistä askelista!
Hilda: Joko kävitte kuvauksissa? Miten meni?
Manna: Tsemppiä tuttipullosta vierottamiseen! Pitäisiköhän munkin aloittaa sama homma Jessen kanssa niin voitais antaa toisillemme vertaistukea...? Veikkaan ettei tule olemaan helppoa täälläkään. Sellainen jäärä tuo meidän pojan pallero.
CalZal: Ihania, ikimuistoisia hääjuhlia teille! Ja rauhallista mieltä ennen H-hetkeä! ;-)
Railakkaat viikonlopun toivotukset myös täältä Tampesterista!