Kaipaisin muilta pitkässä avioliitossa olevilta nyt tukea

Itse just hiljattain olin pakkomielteisen ihastunut yhteen mieheen, jossa onneksi oli riittävästi luotaantyöntäviä piirteitä niin että järjen tasolla tiesin koko ajan, ettei suhteesta mitään tulisi. Tunne oli silti iso ja siitä irrottautumisprosessi on edelleen käynnissä. Oon lopettanut kaiken viestittelyn, pari kertaa tullaan vielä näkemään harrastuksen merkeissä. Huomaan, että mitä vähemmän ollaan tekemisissä, sitä vähemmän myöskään haikailen tän miehen perään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hitto kun välillä harmittaa, kun olen nähnyt ihmisten tekevän typeryyksiä. Ihan todellako kuvitellaan sen pari kertaa eronneen olevan täydellinen sielunkumppani tai tyypin, joka lepertelee niin kauniisti (= lähes jokaiselle muullekin naiselle). Voi olla varma, että on vain yksi listalla.

Kyllä sitä voi löytää todella mukavaakin miehen, eilen toisen tarvitse olla mikään lepertelevä ällötys, vaan vaikka ihan tavallinen mies, joka katsoo silmiin, hymyilee, kuuntelee ja on läsnä.

Silloin pitää oikeasti miettiä, että olisiko nyt hyvä aika parantaa omaa parisuhdettaan miehensä kanssa. Olisiko hyvä keskittyä häneen, jutella hänen kanssan, antaa hänelle tilaisuus katsoa sinua silmiin, kuinnella sinua hymyillen ja silmät sädehtien ja antaa miehelle sängyssä sellaiset kyydit, että mies hymyilee seuraavan päivänä tasan varmasti? Oma mies on siinä jo valmiina, hän on sinua varten ilman mitään epämääräistä ja ikävää, mutta ehkä vanha parisuhde pitä vain hieman lämmitellä ensin.

Keskity ap olennaiseen, älä epäolennaiseen, eli vieraaseen tyyppiin. Vaikka vieras mies kutkuttaisi, niin ota mielummin se oma parisuhde tarkkailuun hyvässä mielessä ja tee kaikkesi, että sinä olet hyvä vaimo.

Kukapa lepertelevään ällötykseen ihastuisikaan. Ei, se on se tosi mukava työkaveri tai muu tuttu, joka katsoo silmiin ja osaa kuunnella, mutta niinhän hänellä on tapana muidenkin naisten kanssa. 

Sama ongelma täällä, liki 30v naimissa ja ihastuin yhteen mieheen. En kylläkään usko, että mies oli minusta kiinnostunut. Oli kyllä ystävällinen ja jutteli usein, välillä ohi mennessään iski silmää, mutta oli varmaan vain hänen tapansa.

Työ ajoi erilleen ja en ole häntä kahteen vuoteen nähnyt, mutta vieläkin on usein mielessä. Eli ei nuo ihastukset ihan niin helposti katoa. Jos ei ole hetkeen ihmistä ajatellut, niin sitten voi tulla vaikka uniin ja taas on ihminen ajatuksissa. No, kai tämä joskus ohi menee

Jos se toinen mies on kiinnostunut myös sinusta (eli hänellä on muitakin), niin miksi ihmeessä unelmoit yhtään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hitto kun välillä harmittaa, kun olen nähnyt ihmisten tekevän typeryyksiä. Ihan todellako kuvitellaan sen pari kertaa eronneen olevan täydellinen sielunkumppani tai tyypin, joka lepertelee niin kauniisti (= lähes jokaiselle muullekin naiselle). Voi olla varma, että on vain yksi listalla.

Kyllä sitä voi löytää todella mukavaakin miehen, eilen toisen tarvitse olla mikään lepertelevä ällötys, vaan vaikka ihan tavallinen mies, joka katsoo silmiin, hymyilee, kuuntelee ja on läsnä.

Silloin pitää oikeasti miettiä, että olisiko nyt hyvä aika parantaa omaa parisuhdettaan miehensä kanssa. Olisiko hyvä keskittyä häneen, jutella hänen kanssan, antaa hänelle tilaisuus katsoa sinua silmiin, kuinnella sinua hymyillen ja silmät sädehtien ja antaa miehelle sängyssä sellaiset kyydit, että mies hymyilee seuraavan päivänä tasan varmasti? Oma mies on siinä jo valmiina, hän on sinua varten ilman mitään epämääräistä ja ikävää, mutta ehkä vanha parisuhde pitä vain hieman lämmitellä ensin.

Keskity ap olennaiseen, älä epäolennaiseen, eli vieraaseen tyyppiin. Vaikka vieras mies kutkuttaisi, niin ota mielummin se oma parisuhde tarkkailuun hyvässä mielessä ja tee kaikkesi, että sinä olet hyvä vaimo.

Äh, kun kirjoitin niin vauhdilla, että en huomannut kuinka puhelin korjaili sanoja eri sanoiksi ihan itse...

Mutta joka tapauksessa jos ihastuu, niin voi vaikka ajatella tämä "uusi parisuhde" alusta loppuun ihan niin kuin se saattaisi mennä, eli alkaen siitä, kuinka kerrot omalle miehellesi, että olet eroamassa. Kuvittele miten keskustelu menisi teidän välillä. Kuvittele miten kertoisit päätöksestäsi mahdollisille lapsillenne, vanhemmillesi, ystävillesi jne. miten perustelisit heille, että tämä uusi mies on Niin Mielettömän Upea Mies, että olet valmis rikkomaan hänen takiaan kaiken, mitä olette näiden yli 20 vuoden aikana rakentaneet. Kuvittele miehesi ja lastesi reaktio, sanomiset, surut, itkut, vihat ja kaikki kysymykset. Pysytkö selkä suorana ja päättäväisenä heidän edessään varmana asiastasi ja siitä, että teet oikein?

Entä mitä sitten tapahtuisi? Alkaisit pakkaamaan omia tärkeitä tavaroitasi kodistanne, siis ihan kaiken. Kuka pitää vaikka lasten vauvakuvat ja teidän perhewn kuvat ja muistot? Jäävätkö ne kotiin? Entä yhdessä ostamanne petivaatteet, joista pidät kovasti, mutta jotka muistuttavat aina kodistasi? Tai ihan kaikki muutkin tavarat, mitkä ovat periaatteessa sinulle tärkeitä, mutta jotka ovat olleet koko perheen ja yhteisiä? Voitko pakata ne mukaasi itkemättä ja määrätietoisesti? Ja kuvittelet tietenkin lasten itkevän vieressä, kun pakkaat.

Miten arkenne sitten etenisi? Olisitko heti valmis sujahtamaan uuden miehen kainaloon ja unohtamaan historiasi ja kaiken kotiin jääneen? Olisiko mielesi täysin valmis ja avoin uuden miehen jutuille ja asioille, etkä miettisi vanhoja yhtään?

Ei, sinulla menisi uudesta elämästä ainakin vuosi erilaisiin järjestelyihin ja mitäs jos uusi mies olisikin outo? Olisiko paluuta? Ottaisiko perheesi sinut vastaan mielellään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hitto kun välillä harmittaa, kun olen nähnyt ihmisten tekevän typeryyksiä. Ihan todellako kuvitellaan sen pari kertaa eronneen olevan täydellinen sielunkumppani tai tyypin, joka lepertelee niin kauniisti (= lähes jokaiselle muullekin naiselle). Voi olla varma, että on vain yksi listalla.

Kyllä sitä voi löytää todella mukavaakin miehen, eilen toisen tarvitse olla mikään lepertelevä ällötys, vaan vaikka ihan tavallinen mies, joka katsoo silmiin, hymyilee, kuuntelee ja on läsnä.

Silloin pitää oikeasti miettiä, että olisiko nyt hyvä aika parantaa omaa parisuhdettaan miehensä kanssa. Olisiko hyvä keskittyä häneen, jutella hänen kanssan, antaa hänelle tilaisuus katsoa sinua silmiin, kuinnella sinua hymyillen ja silmät sädehtien ja antaa miehelle sängyssä sellaiset kyydit, että mies hymyilee seuraavan päivänä tasan varmasti? Oma mies on siinä jo valmiina, hän on sinua varten ilman mitään epämääräistä ja ikävää, mutta ehkä vanha parisuhde pitä vain hieman lämmitellä ensin.

Keskity ap olennaiseen, älä epäolennaiseen, eli vieraaseen tyyppiin. Vaikka vieras mies kutkuttaisi, niin ota mielummin se oma parisuhde tarkkailuun hyvässä mielessä ja tee kaikkesi, että sinä olet hyvä vaimo.

Kukapa lepertelevään ällötykseen ihastuisikaan. Ei, se on se tosi mukava työkaveri tai muu tuttu, joka katsoo silmiin ja osaa kuunnella, mutta niinhän hänellä on tapana muidenkin naisten kanssa. 

No ei, ei välttämättä yhä vieläkään. Usko jo, että kaikki miehet eivät ole mitään naistenmiehiä, vaan toinen mies saattaa olla oikeasti todella hyvä tyyppi. Ei se ole ollenkaan harvinaista.

Olen kerran ollut ihastunut toiseen mieheen, joka hänkin oli tahollaan varattu ja hyvin pitkässä liitossa kuten itsekin olen. Mitään ei tapahtunut, kerran tanssimme yhdessä ja siinä kaikki. Hän toi usein esille (täysin korrektisti, ei flirttiä), että arvostaa minua eri asioissa ja tunsin, että hänkin pitää minusta. 

Voin sanoa, että jos hän olisi ollut flirtti, olisi oma ihastukseni laantunut enkä olisi ainakaan rakastunut häneen enkä muistelisi mitenkään, koska en todellakaan arvosta pettäjiä. Mutta koska hän ei tehnyt mitään niin muistan hänet vielä tänäkin päivänä tosi lämpimästi. Harmi, ettei enää olla yhteyksissä, kun asumme nykyään eri paikkakunnilla. 

Sellaisia miehiä, joista kiinnostun vakavasti, on ollut elämäni aikana vain oma mies ja tuo mies, josta kerroin. Nuoruuden seurustelukumppanit eivät olleet ihan sellaisia joista olisi ollut kumppaneiksi liiallisen erilaisuuden takia, joka paljastui seurustelussa. Mutta tämän miehen tavat, maun, arvot yms. osuivat samoihin asioihin. Mutta eihän hän välttämättä olisi minusta edes kiinnostunut, vaikka olisimmekin olleet molemmat vapaita.

Tällaisissa asioissa pitää kyllä olla tarkka tai käy huonosti. En oikein osaa ajatella, että ihastuisin johonkin, jota en edes tunne niin paljon, että olisi vaara pettää. Enkä voisi kunnioittaa miestä, joka pettää, vaan ottaisin eron. Tunnen itseni, en pääsisi yli tuollaisesta, kun kunnioitus vain menee. Valehtelu ja luottamuksen pettäminen on asia, jota en vain siedä, ystävissäkään.

Tartu tilaisuuteen. Kerran täällä vaan eletään. Aloita ensin salasuhteena ja jos menee puolisen vuotta hyvin, jätä miehesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hitto kun välillä harmittaa, kun olen nähnyt ihmisten tekevän typeryyksiä. Ihan todellako kuvitellaan sen pari kertaa eronneen olevan täydellinen sielunkumppani tai tyypin, joka lepertelee niin kauniisti (= lähes jokaiselle muullekin naiselle). Voi olla varma, että on vain yksi listalla.

Kyllä sitä voi löytää todella mukavaakin miehen, eilen toisen tarvitse olla mikään lepertelevä ällötys, vaan vaikka ihan tavallinen mies, joka katsoo silmiin, hymyilee, kuuntelee ja on läsnä.

Silloin pitää oikeasti miettiä, että olisiko nyt hyvä aika parantaa omaa parisuhdettaan miehensä kanssa. Olisiko hyvä keskittyä häneen, jutella hänen kanssan, antaa hänelle tilaisuus katsoa sinua silmiin, kuinnella sinua hymyillen ja silmät sädehtien ja antaa miehelle sängyssä sellaiset kyydit, että mies hymyilee seuraavan päivänä tasan varmasti? Oma mies on siinä jo valmiina, hän on sinua varten ilman mitään epämääräistä ja ikävää, mutta ehkä vanha parisuhde pitä vain hieman lämmitellä ensin.

Keskity ap olennaiseen, älä epäolennaiseen, eli vieraaseen tyyppiin. Vaikka vieras mies kutkuttaisi, niin ota mielummin se oma parisuhde tarkkailuun hyvässä mielessä ja tee kaikkesi, että sinä olet hyvä vaimo.

Kukapa lepertelevään ällötykseen ihastuisikaan. Ei, se on se tosi mukava työkaveri tai muu tuttu, joka katsoo silmiin ja osaa kuunnella, mutta niinhän hänellä on tapana muidenkin naisten kanssa. 

No ei, ei välttämättä yhä vieläkään. Usko jo, että kaikki miehet eivät ole mitään naistenmiehiä, vaan toinen mies saattaa olla oikeasti todella hyvä tyyppi. Ei se ole ollenkaan harvinaista.

Hyviä tyyppejä on maailma täynnä, mutta naimisissa oleville naisille flirtti ei useinkaan sellainen ole. Näin ainakin itse ajattelen. Tietysti voihan se olla niinkin, ettei ole edes flirtattu tai oltu sen mukavampia kuin muillekaan ja ap on silti ihastunut. Mutta kyllähän näissä usein on molemmat mukana, kun tällaista tapahtuu. En ainakaan itse uskoisi, jos tällaista ilmenisi, että oli yksipuolista.

Jätä se sika, eli sun miehes. Muutat sit Porvooseen tän uuden ihastukses kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Sama ongelma täällä, liki 30v naimissa ja ihastuin yhteen mieheen. En kylläkään usko, että mies oli minusta kiinnostunut. Oli kyllä ystävällinen ja jutteli usein, välillä ohi mennessään iski silmää, mutta oli varmaan vain hänen tapansa.

Työ ajoi erilleen ja en ole häntä kahteen vuoteen nähnyt, mutta vieläkin on usein mielessä. Eli ei nuo ihastukset ihan niin helposti katoa. Jos ei ole hetkeen ihmistä ajatellut, niin sitten voi tulla vaikka uniin ja taas on ihminen ajatuksissa. No, kai tämä joskus ohi menee

Olitko ihastunut tuohon mieheen VAI mielikuvaan miehestä? Veikkaan vahvasti, että mielikuvaan.

Olit kehitellyt mielessäsi miehen kanssa kaikkea ihanaa, rakastavaa ja upeaa, et huolinut huomisesta vaan kunhan vain annoit mielikuvituksen lentää, annoit miehelle mieleiset vuorosanat suuhun ja teit hänestä elämäsi miehen. Arki ei ollut kuitenkaan sitä ja tiedät sen hyvin itsekin.

Mielikuvitusihastukset ovat kuitenkin ihan hyviä ja niissä ei ole periaatteessa mitään vikaa. Ne ovat kuin oman pään sisäisiä rakkausromaaneja tai -leffoja, joissa sinä olet sankaritar. Mielikuvitus on ihana renki, mutta huono isäntä, joten kannattaa pitää arki vahvasti elämässä mukana ja elää siinä omassa arjessa muistaen, että sinä olet muille tärkeä.

Vierailija kirjoitti:

Sama arki se siinäkin suhteessa tulisi vastaan.Harvinaista löytää kumppani,jonka kanssa olla yli 20v,joten unohda!Paremmaksi ei ainakaan muutu.

Osa totta, mutta joskus se vaan voi tapahtua että jossain vaiheessa tulee se tunne ja tyhjyys joka ajaa avioeroon. Huomasin itse noin 17 vuoden avioliiton jälkeen että aloin miettimään sitä että voiko jokin muuttua vielä takaisin hyväksi? 20 vuoden jälkeen haimme avioeroa meidän molempien halusta. Joskus on vain jonkun ajan loppu. Ei ollut kolmansia pyöriä tms. mitään muutakaan.

Ei se ole sen kummempaa.

Nyt elän vain hyvin avoimessa suhteessa. Mihin se johtaa, vai johtaako mihinkään, en tiedä. Uusi aika alkaa kun vanha aika päättyy.

Mies näkökulma.

Älä lähde! Oma kulta on pitkässä juoksussa paras ja se, joka lopulta ymmärtää sua vaikealla hetkellä parhaiten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hitto kun välillä harmittaa, kun olen nähnyt ihmisten tekevän typeryyksiä. Ihan todellako kuvitellaan sen pari kertaa eronneen olevan täydellinen sielunkumppani tai tyypin, joka lepertelee niin kauniisti (= lähes jokaiselle muullekin naiselle). Voi olla varma, että on vain yksi listalla.

Kyllä sitä voi löytää todella mukavaakin miehen, eilen toisen tarvitse olla mikään lepertelevä ällötys, vaan vaikka ihan tavallinen mies, joka katsoo silmiin, hymyilee, kuuntelee ja on läsnä.

Silloin pitää oikeasti miettiä, että olisiko nyt hyvä aika parantaa omaa parisuhdettaan miehensä kanssa. Olisiko hyvä keskittyä häneen, jutella hänen kanssan, antaa hänelle tilaisuus katsoa sinua silmiin, kuinnella sinua hymyillen ja silmät sädehtien ja antaa miehelle sängyssä sellaiset kyydit, että mies hymyilee seuraavan päivänä tasan varmasti? Oma mies on siinä jo valmiina, hän on sinua varten ilman mitään epämääräistä ja ikävää, mutta ehkä vanha parisuhde pitä vain hieman lämmitellä ensin.

Keskity ap olennaiseen, älä epäolennaiseen, eli vieraaseen tyyppiin. Vaikka vieras mies kutkuttaisi, niin ota mielummin se oma parisuhde tarkkailuun hyvässä mielessä ja tee kaikkesi, että sinä olet hyvä vaimo.

Kukapa lepertelevään ällötykseen ihastuisikaan. Ei, se on se tosi mukava työkaveri tai muu tuttu, joka katsoo silmiin ja osaa kuunnella, mutta niinhän hänellä on tapana muidenkin naisten kanssa. 

No ei, ei välttämättä yhä vieläkään. Usko jo, että kaikki miehet eivät ole mitään naistenmiehiä, vaan toinen mies saattaa olla oikeasti todella hyvä tyyppi. Ei se ole ollenkaan harvinaista.

Hyviä tyyppejä on maailma täynnä, mutta naimisissa oleville naisille flirtti ei useinkaan sellainen ole. Näin ainakin itse ajattelen. Tietysti voihan se olla niinkin, ettei ole edes flirtattu tai oltu sen mukavampia kuin muillekaan ja ap on silti ihastunut. Mutta kyllähän näissä usein on molemmat mukana, kun tällaista tapahtuu. En ainakaan itse uskoisi, jos tällaista ilmenisi, että oli yksipuolista.

Niin, ihmiset ihastuvat toisiinsa läpi elämän, oli heidän tilanteensa mikä vain. Se on ok, mutta miten asian käsittelee itse tai sitä jatkaa, on jokaisen omissa käsissä.

Minä olen ollut mieheni kanssa 25 vuotta ja olen ollut ihastunut parisuhteemme aikana muutaman kerran. Tiedän, että myös mieheni on ollut ihastunut toiseen naiseen pari kertaa. Ihastus on mukavan lämmittävä ja hyrisevä tunne, joka saa arjen tuntumaan hienolta hetken. Jos toinen osapuolikin on mukavan tuntuinen, ja juttua riittäisi, niin ok, sehän on vain mukavaa, mutta en etenisi siitä yhtään, vaan perääntyisin määrätietoisesti ja kuitenkin kohteliaasti.

Varattu on varattu ja syystä. Jos itse ei tunne enää mitään syytä miksi on varattu, niin sitten ehkä pitä miettiä tulevaa elämää uudelleen eri kanteilta ja rehellisesti kaikkien osapuolien kannalta. Eroon ei kannata sotkea kolmansia osapuolia, vaan tehdä se puolisonsa kanssa kahdestaan aivan kuin on liiton alunperin hänen kanssaan sitonutkin. Jos mukana on yli lapsia, niin heistä ei erota, vaan vain siitä puolisosta, mutta lasten kanssa asiat tulee hoitaa myös rehellisesti ja pohjamutia myöten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama ongelma täällä, liki 30v naimissa ja ihastuin yhteen mieheen. En kylläkään usko, että mies oli minusta kiinnostunut. Oli kyllä ystävällinen ja jutteli usein, välillä ohi mennessään iski silmää, mutta oli varmaan vain hänen tapansa.

Työ ajoi erilleen ja en ole häntä kahteen vuoteen nähnyt, mutta vieläkin on usein mielessä. Eli ei nuo ihastukset ihan niin helposti katoa. Jos ei ole hetkeen ihmistä ajatellut, niin sitten voi tulla vaikka uniin ja taas on ihminen ajatuksissa. No, kai tämä joskus ohi menee

Olitko ihastunut tuohon mieheen VAI mielikuvaan miehestä? Veikkaan vahvasti, että mielikuvaan.

Olit kehitellyt mielessäsi miehen kanssa kaikkea ihanaa, rakastavaa ja upeaa, et huolinut huomisesta vaan kunhan vain annoit mielikuvituksen lentää, annoit miehelle mieleiset vuorosanat suuhun ja teit hänestä elämäsi miehen. Arki ei ollut kuitenkaan sitä ja tiedät sen hyvin itsekin.

Mielikuvitusihastukset ovat kuitenkin ihan hyviä ja niissä ei ole periaatteessa mitään vikaa. Ne ovat kuin oman pään sisäisiä rakkausromaaneja tai -leffoja, joissa sinä olet sankaritar. Mielikuvitus on ihana renki, mutta huono isäntä, joten kannattaa pitää arki vahvasti elämässä mukana ja elää siinä omassa arjessa muistaen, että sinä olet muille tärkeä.

Aika usein ihastutaan toisesta olevaan mielikuvaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää avioliittoa ei kannata uhrata ohimenevän ihastuksen takia. Sen sijaan kannattaa miettiä, mitä sellaista tuolta ihastukseltasi kaipaat, mitä et tällä hetkellä omassa avioliitossasi saa? Nähdyksi tulemista? Hyväksyntää? Arvostusta? Käytä mieluummin energiasi oman avioliittosi kohentamiseen ja yritä saada noita asioita omaan avioliittoosi. Työstä tarvittaessa liittosi ongelmia puolisosi kanssa. :)

Hyvääavioliittoaei kannatakaan.

Entä jos se avioliitto ei olekaan niin hyvä, vaan todella väljähtänyt.

Aina voi myös erota ilman kolmansia osapuolia.

Se olisi paras vaihtoehto kaikille.

Haluatko loukata kumppaniasi? Vai kunnioitatko , arvostat ja rakastat häntä?

Olet jo senverran vanha ettei kannata vaihtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hitto kun välillä harmittaa, kun olen nähnyt ihmisten tekevän typeryyksiä. Ihan todellako kuvitellaan sen pari kertaa eronneen olevan täydellinen sielunkumppani tai tyypin, joka lepertelee niin kauniisti (= lähes jokaiselle muullekin naiselle). Voi olla varma, että on vain yksi listalla.

Kyllä sitä voi löytää todella mukavaakin miehen, eilen toisen tarvitse olla mikään lepertelevä ällötys, vaan vaikka ihan tavallinen mies, joka katsoo silmiin, hymyilee, kuuntelee ja on läsnä.

Silloin pitää oikeasti miettiä, että olisiko nyt hyvä aika parantaa omaa parisuhdettaan miehensä kanssa. Olisiko hyvä keskittyä häneen, jutella hänen kanssan, antaa hänelle tilaisuus katsoa sinua silmiin, kuinnella sinua hymyillen ja silmät sädehtien ja antaa miehelle sängyssä sellaiset kyydit, että mies hymyilee seuraavan päivänä tasan varmasti? Oma mies on siinä jo valmiina, hän on sinua varten ilman mitään epämääräistä ja ikävää, mutta ehkä vanha parisuhde pitä vain hieman lämmitellä ensin.

Keskity ap olennaiseen, älä epäolennaiseen, eli vieraaseen tyyppiin. Vaikka vieras mies kutkuttaisi, niin ota mielummin se oma parisuhde tarkkailuun hyvässä mielessä ja tee kaikkesi, että sinä olet hyvä vaimo.

Kukapa lepertelevään ällötykseen ihastuisikaan. Ei, se on se tosi mukava työkaveri tai muu tuttu, joka katsoo silmiin ja osaa kuunnella, mutta niinhän hänellä on tapana muidenkin naisten kanssa. 

No ei, ei välttämättä yhä vieläkään. Usko jo, että kaikki miehet eivät ole mitään naistenmiehiä, vaan toinen mies saattaa olla oikeasti todella hyvä tyyppi. Ei se ole ollenkaan harvinaista.

Hyviä tyyppejä on maailma täynnä, mutta naimisissa oleville naisille flirtti ei useinkaan sellainen ole. Näin ainakin itse ajattelen. Tietysti voihan se olla niinkin, ettei ole edes flirtattu tai oltu sen mukavampia kuin muillekaan ja ap on silti ihastunut. Mutta kyllähän näissä usein on molemmat mukana, kun tällaista tapahtuu. En ainakaan itse uskoisi, jos tällaista ilmenisi, että oli yksipuolista.

Niin, ihmiset ihastuvat toisiinsa läpi elämän, oli heidän tilanteensa mikä vain. Se on ok, mutta miten asian käsittelee itse tai sitä jatkaa, on jokaisen omissa käsissä.

Minä olen ollut mieheni kanssa 25 vuotta ja olen ollut ihastunut parisuhteemme aikana muutaman kerran. Tiedän, että myös mieheni on ollut ihastunut toiseen naiseen pari kertaa. Ihastus on mukavan lämmittävä ja hyrisevä tunne, joka saa arjen tuntumaan hienolta hetken. Jos toinen osapuolikin on mukavan tuntuinen, ja juttua riittäisi, niin ok, sehän on vain mukavaa, mutta en etenisi siitä yhtään, vaan perääntyisin määrätietoisesti ja kuitenkin kohteliaasti.

Varattu on varattu ja syystä. Jos itse ei tunne enää mitään syytä miksi on varattu, niin sitten ehkä pitä miettiä tulevaa elämää uudelleen eri kanteilta ja rehellisesti kaikkien osapuolien kannalta. Eroon ei kannata sotkea kolmansia osapuolia, vaan tehdä se puolisonsa kanssa kahdestaan aivan kuin on liiton alunperin hänen kanssaan sitonutkin. Jos mukana on yli lapsia, niin heistä ei erota, vaan vain siitä puolisosta, mutta lasten kanssa asiat tulee hoitaa myös rehellisesti ja pohjamutia myöten.

Jotkut ihastuvat hyvin helposti, kun taas toiset ovat harkitsevampia. Siksi kyse on myös mies- ja naismausta. Jos ihastuu vilkkaaseen ja impulsiiviseen ihmiseen, niin hänelle sattuu ja tapahtuu jo luonteenkin puolesta. Ja kukaanhan ei luonteelleen mitään mahda, joten voihan se flirttailija ihan mukava oikeastikin olla. Eri asia sitten, olisiko kovin mukava kumppani.

Mutta on vaikea muuttaa sitä millaisiin ihmisiin ihastuu. 

Vierailija kirjoitti:

Tartu tilaisuuteen. Kerran täällä vaan eletään. Aloita ensin salasuhteena ja jos menee puolisen vuotta hyvin, jätä miehesi.

Sarkasmi hirveän huonosti menestyy tällä palstalla.