Kaipaisin muilta pitkässä avioliitossa olevilta nyt tukea

Odota, niin tuo tunne menee ohi. Se on vaan omaa mielikuvitustasi.

Älä ruoki tunnetta. Välttele miestä, että tunnekuohu menee aikanaan ohi. Monilla on ihastumisentunteita muihin ihmisiin pitkän suhteen aikana. Sitä paitsi moni on "rakastunut" enemmän mielikuvaan vieraasta ihmisestä kuin todelliseen luonteeseen. Se kun yleensä paljastuu vasta ajan kanssa.

Just samaa mieltä edellä olevien kanssa, välttele ja odota niin menee ohi.

Älä tee virhettä! Olin salasuhteessa puoli vuotta muka sielunkumppanin kanssa ja äkkiä sekin kiihko laimeni ja siitäkin miehestä löytyi ties mitä outouksia. Onneksi kukaan ei saanut tietää tästä, joten vanhassa vara parempi.

Usein joku toinen nostaa esille sinussa olevan puolen, joka on kaivannut huomiota. Taitavat pelimiehet etsivät naisista tuota kohtaa, joten mietipä tämän ihastuksesi suhdehistoriaa ja luonnetta. Jos teillä on ikää, se kertoo paljon millaisesta miehestä on kyse. 

Toinen asia on miettiä mikä nykyisessä suhteessasi mahdollisesti ei ole hyvin ja korjata sitä yhdessä miehesi kanssa. Älä kuitenkaan kerro miehellesi ihastuksesta.

Kolmas asia on miettiä oletko sinä vain seikkailun- ja vaihtelunhaluinen. Sellaiset ihmiset tekevät helposti asioita, joita katuvat jälkikäteen. Kaikki suhteet eivät kestä pettämistä, vaan kaatuvat heti tai sitten myöhemmin, koska rikottua ei saa ehjäksi enää.

Kiitos. Järki on lentänyt täysin päästäni ja oma puoliso (joka vielä hetki sitten oli se oma ja ihana rakas) tuntuu muka vieraalta.

Ja en tosiaan tunne tätä toista miestä täysin, hän on kyllä hieno tyyppi mutta elämänarvoiltaan ehkä hieman erilainen. Ap

Sama arki se siinäkin suhteessa tulisi vastaan.Harvinaista löytää kumppani,jonka kanssa olla yli 20v,joten unohda!Paremmaksi ei ainakaan muutu.

Hitto kun välillä harmittaa, kun olen nähnyt ihmisten tekevän typeryyksiä. Ihan todellako kuvitellaan sen pari kertaa eronneen olevan täydellinen sielunkumppani tai tyypin, joka lepertelee niin kauniisti (= lähes jokaiselle muullekin naiselle). Voi olla varma, että on vain yksi listalla.

Hyvää avioliittoa ei kannata uhrata ohimenevän ihastuksen takia. Sen sijaan kannattaa miettiä, mitä sellaista tuolta ihastukseltasi kaipaat, mitä et tällä hetkellä omassa avioliitossasi saa? Nähdyksi tulemista? Hyväksyntää? Arvostusta? Käytä mieluummin energiasi oman avioliittosi kohentamiseen ja yritä saada noita asioita omaan avioliittoosi. Työstä tarvittaessa liittosi ongelmia puolisosi kanssa. :)

Pöh, sinulla on nyt joku ikäkriisi ja se menee ohi. Minäkin ihastuin muutamankin kerran noin 39-45 vuotiaana, vaikka olinkin naimisissa ja aika onnellinen. Ne ihastukset menivät kuitenkin ohi ja laimenivat mukavaksi ihan kaveruudeksi ja sitä ne ovat vieläkin.

Oma mies on se ikioma mies, joka tietää ja tuntee minut hyvin, meillä on pitkä historia, upeat lapset, kaunis yhteinen koti, ihania asioita tuhansittain, hyvää seksiä, samanlainen huumorintaju ja vaikka mitä hyvää.

Mitä uuden tyypin kanssa olisi ollut sen jälkeen, jos olisin pilannut kaiken mitä minulla oli mieheni kanssa? Vähiin olisi jäänyt, jos mies olisi edes katsonut tilannetta niin pitkään, kun olisin eroa mieheeni ja kaikkeen tehnyt. En pystynyt edes ajattelemaan eroa ja jos yritinkin ajatella sitä, niin aloin näkemään painajaisia asiasta. Ei, en halunnut pilata elämääni, ihastuksen jatkuminen ei todellakaan ollut sen väärti.

Aloin määrätietoisesti parantamaan suhdettani omaan mieheeni, tein hyvää ruokaa, pukeuduin nätisti, olin ihana hänelle ja teimme koko perheen kanssa kaikkea mukavaa ja hauskaa, sellaista meidän perheen näköistä ja josta isot teinitkin pitivät. Kun istuin perheeni kanssa pelaamassa keittiönpöydän ääressä vaikka Uunoa, nauroimme, kisailimme, söimme herkkuja ja vain olimme, niinbihastukset unohtuivat nopeasti. N48

Ei muuta kuin salasuhde pystyyn ja vieraan miehen spermaa pimppi täyteen.

Kyllä sen noin  50:n panokerran jälkeen tietää tuleeko suhteesta jotain suurempaa

Vierailija kirjoitti:

Hyvää avioliittoa ei kannata uhrata ohimenevän ihastuksen takia. Sen sijaan kannattaa miettiä, mitä sellaista tuolta ihastukseltasi kaipaat, mitä et tällä hetkellä omassa avioliitossasi saa? Nähdyksi tulemista? Hyväksyntää? Arvostusta? Käytä mieluummin energiasi oman avioliittosi kohentamiseen ja yritä saada noita asioita omaan avioliittoosi. Työstä tarvittaessa liittosi ongelmia puolisosi kanssa. :)

Hyvääavioliittoaei kannatakaan.

Entä jos se avioliitto ei olekaan niin hyvä, vaan todella väljähtänyt.

Ihastumisia tulee ja menee. Mä olen päässyt monista tunteista eroon antamalla niiden tulla ja vallata mielen, niin että tunnen ne loppuun asti. Koskee aekä vihaa, että ihastusta. Mitta. En oikeassa elämässä antautunut niiden valtaan niin, että olisin TEHNYT mitään. Eli en tappanut sitä ihmistä, joka teki mulle todella inhottanan tempun, vaikka mielikuvissani paloittelin hänet kirveellä. Se helpotti, ja nykyään hän on minulle ihminen, jota kohtaan en tunne mitään, en vihaa enkä muutakaan. No sääliä joskus vähän. Voimakkaan ihastukseni kävin läpi mielikuvissani, ai miten herkullisia ne fantasiat olivatkaan. Oikeassa elämässä käyttäydyin häntä kohtaan normaalisti, no okei joskus jäin kiinni tuijottamasta ja hymyilystä. No tunteet laimeni ja se oma ukko on pohjimmiltaan kuitenkin aina se rakkain. Ei hän näistä ihastuksista tiedä, eilä tarvitsekaan tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää avioliittoa ei kannata uhrata ohimenevän ihastuksen takia. Sen sijaan kannattaa miettiä, mitä sellaista tuolta ihastukseltasi kaipaat, mitä et tällä hetkellä omassa avioliitossasi saa? Nähdyksi tulemista? Hyväksyntää? Arvostusta? Käytä mieluummin energiasi oman avioliittosi kohentamiseen ja yritä saada noita asioita omaan avioliittoosi. Työstä tarvittaessa liittosi ongelmia puolisosi kanssa. :)

Hyvääavioliittoaei kannatakaan.

Entä jos se avioliitto ei olekaan niin hyvä, vaan todella väljähtänyt.

Aina voi myös erota ilman kolmansia osapuolia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää avioliittoa ei kannata uhrata ohimenevän ihastuksen takia. Sen sijaan kannattaa miettiä, mitä sellaista tuolta ihastukseltasi kaipaat, mitä et tällä hetkellä omassa avioliitossasi saa? Nähdyksi tulemista? Hyväksyntää? Arvostusta? Käytä mieluummin energiasi oman avioliittosi kohentamiseen ja yritä saada noita asioita omaan avioliittoosi. Työstä tarvittaessa liittosi ongelmia puolisosi kanssa. :)

Hyvääavioliittoaei kannatakaan.

Entä jos se avioliitto ei olekaan niin hyvä, vaan todella väljähtänyt.

Lapsellinen pettää, kypsä tekee kaikkensa, että väljähtynyt liitto virkistyy ja menee vaikka terapiaan. Eri

Jos ei muu auta, ajattele mitä menetät, jos alat toteuttaa "sielunkumppanuutta" jonkun ventovieraan kanssa.

Kestää puoli vuotta, kuten esim. kokemus, josta nro 4/4 kertoo.

Hyvässä tai pahassa lykyssä ohimenevä salasuhde paljastuu.

Rikkoutuu entinen liitto ja uutta ei edes synny.

Ajattele, miten käy totuttujen, turvallisten perhejoulujen (jos on lapsia), mitä ajattelevat sukulaiset/ ystävät.

On myös todennäköistä, että vaikka olet tottunut rakastamaan myös nyksäsi likapyykkiä pyykkikorissa, uuden suhteen likapyykki yllättäen haiseekin erilaiselta ja alkaa inhottaa. - Siinä sitä sitten ollaan.

Mitä luultavimmin uudella siel.kumpp.:lla on myös aikuisehkoja lapsia, jotka vihaavat sinua ja tekevät elämäsi sietämättömäksi ensitapaamisesta alkaen.

Ehdotan, että muistelet, miten se kipinä syttyi sen nyksäsi kanssa ja elvyttelet sen valmiin ja tutun suhteen. Lämmitelkää vaikka toisianne viltin alla näinä lähellä oloa suosivina kalliin sähkön aikoina.

Vierailija kirjoitti:

Hitto kun välillä harmittaa, kun olen nähnyt ihmisten tekevän typeryyksiä. Ihan todellako kuvitellaan sen pari kertaa eronneen olevan täydellinen sielunkumppani tai tyypin, joka lepertelee niin kauniisti (= lähes jokaiselle muullekin naiselle). Voi olla varma, että on vain yksi listalla.

Kyllä sitä voi löytää todella mukavaakin miehen, eilen toisen tarvitse olla mikään lepertelevä ällötys, vaan vaikka ihan tavallinen mies, joka katsoo silmiin, hymyilee, kuuntelee ja on läsnä.

Silloin pitää oikeasti miettiä, että olisiko nyt hyvä aika parantaa omaa parisuhdettaan miehensä kanssa. Olisiko hyvä keskittyä häneen, jutella hänen kanssan, antaa hänelle tilaisuus katsoa sinua silmiin, kuinnella sinua hymyillen ja silmät sädehtien ja antaa miehelle sängyssä sellaiset kyydit, että mies hymyilee seuraavan päivänä tasan varmasti? Oma mies on siinä jo valmiina, hän on sinua varten ilman mitään epämääräistä ja ikävää, mutta ehkä vanha parisuhde pitä vain hieman lämmitellä ensin.

Keskity ap olennaiseen, älä epäolennaiseen, eli vieraaseen tyyppiin. Vaikka vieras mies kutkuttaisi, niin ota mielummin se oma parisuhde tarkkailuun hyvässä mielessä ja tee kaikkesi, että sinä olet hyvä vaimo.

Vierailija kirjoitti:

Ei muuta kuin salasuhde pystyyn ja vieraan miehen spermaa pimppi täyteen.

Kyllä sen noin  50:n panokerran jälkeen tietää tuleeko suhteesta jotain suurempaa

Painu helvettiin!

Näin siistiä ketjua en ole koskaan nähnyt av:llä. Ainoastaan tuo yksi paskiainen.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei muu auta, ajattele mitä menetät, jos alat toteuttaa "sielunkumppanuutta" jonkun ventovieraan kanssa.

Kestää puoli vuotta, kuten esim. kokemus, josta nro 4/4 kertoo.

Hyvässä tai pahassa lykyssä ohimenevä salasuhde paljastuu.

Rikkoutuu entinen liitto ja uutta ei edes synny.

Ajattele, miten käy totuttujen, turvallisten perhejoulujen (jos on lapsia), mitä ajattelevat sukulaiset/ ystävät.

On myös todennäköistä, että vaikka olet tottunut rakastamaan myös nyksäsi likapyykkiä pyykkikorissa, uuden suhteen likapyykki yllättäen haiseekin erilaiselta ja alkaa inhottaa. - Siinä sitä sitten ollaan.

Mitä luultavimmin uudella siel.kumpp.:lla on myös aikuisehkoja lapsia, jotka vihaavat sinua ja tekevät elämäsi sietämättömäksi ensitapaamisesta alkaen.

Ehdotan, että muistelet, miten se kipinä syttyi sen nyksäsi kanssa ja elvyttelet sen valmiin ja tutun suhteen. Lämmitelkää vaikka toisianne viltin alla näinä lähellä oloa suosivina kalliin sähkön aikoina.

Tavallisin tapaus taitaa olla, että petetään ja paljastutaan eikä se sielunkumppani olekaan kiinnostunut mistään suhteesta, vaan olikin vain hetken huvia hänelle. Jatkaa puolisonsa kanssa tai sinkkuna kuten ennenkin.

On nimittäin ihmisiä, joita nimenomaan varatut kiinnostavat viettelymielessä. Se on kateuteen ja kilpailunhaluun liittyvä psykologinen syndrooma, olen lukenut tästä psykoanalyyttisen artikkelin ja nähnyt myös tosielämässä muutaman.

Sitten ollaan surkeina yksin, jos puolisonkin kanssa tulee ero. Romanttisesta hölmöydestä saavat sitten kärsiä myös lapset.