Mistä tiesit, että tässä on ihminen, jonka kanssa haluan viettää loppuelämäni?

Käykö joku kateellinen täällä alapeukuttamassa? :D

Vierailija kirjoitti:

Miksi noin edes pitäisi ajatella?

Miksi et vain tarttuisi siihen hetkeen ja viihtyisi mukavan ihmisen kanssa ajattelematta, miten kauan se ehkä kestää?

Ja sitten tänne ulisemaan kuinka hän vei sen ja sen verran elämästäsi.

Sairastuin nuorena vakavasti, hieman tapaamisemme jälkeen. Olin väliin pahasti alipainoinen, sitten pahasti ylipainoinen, välillä tukkaa lähti tukkoina. Mies pysyi rinnalla ja jaksoi lohduttaa. 17 vuotta myöhemmin olen edelleen sitä mieltä, että minulla on käynyt tuuri, ja toivon yhteisen matkan jatkuvan vielä vuosikymmeniä.

Vierailija kirjoitti:

Tiesin sen saman tien kun näin hänet ekaa kertaa. Mieheni soitti ekan kerran ovikelloani, avasin oven ja se oli siinä, oikeasti. Molemmilla.

Mistä syystä hän soitti ovikelloasi?

Näin hänen nimensä paikallislehden verotietolistan kärkikymmenikössä ja tiesin, että meidät on tarkoitettu yhteen.

Tuli vaan se fiilis. Heti sanoin ystäville, et jos tää ei oo se, ni sit ei kukaan. Ja mentiin yli satojen muurien ollaksemme yhdessä, muutin ulkomaille, mentiin naimisiin 7 vuoden jälkeen. Lapset ym ym. MUTTA ei se sitten ollutkaan until death us aparts, vaan juuri se mitä pitikin. Täydellinen rakkaus joka päätyi eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiesin sen saman tien kun näin hänet ekaa kertaa. Mieheni soitti ekan kerran ovikelloani, avasin oven ja se oli siinä, oikeasti. Molemmilla.

Mistä syystä hän soitti ovikelloasi?

Hän tuli käymään yhteisen harrastuksemme tiimoilta :)

Jotenkin tunne oli niin vahva etten vaan voinut kuvitella eläväni enää ilman häntä. Yhdessä oltu yli 21 vuotta ja edelleen meillä kipinöi positiivisessa mielessä

Vierailija kirjoitti:

Näin hänen nimensä paikallislehden verotietolistan kärkikymmenikössä ja tiesin, että meidät on tarkoitettu yhteen.

Minä tapasin kivan tyypin ja käytiin muutama kerta kahvilla ja leikkipuistossa kuopukseni kanssa, kun tajusin, että tyyppihän on siellä kärkikymmenikössä. Kiitin seurasta, enkä antanut yhteystietojani. Olin sitä mieltä, että olimme eri maailmoista.

Vierailija kirjoitti:

Miksi noin edes pitäisi ajatella?

Miksi et vain tarttuisi siihen hetkeen ja viihtyisi mukavan ihmisen kanssa ajattelematta, miten kauan se ehkä kestää?

Jotkut ihmiset haluaa tietynlaisen elämän, johon kuuluu esimerkiksi lapsia ja yhteinen koti. Erilaisten suhteiden kokeileminen ja fiilispohjalla ajelehtiminen on ihan järkevää noin 25v. asti mutta varsinkin jos haluaa perhettä perustaa, niin sitten kannattaa alkaa vähän miettiä.

Ja vaikka ei haluaisikaan lapsia, niin ikää kun tulee lisää, hyvät vaihtoehdot alkaa vähetä.

Niin monet palaset vaan loksahti heti kohdalleen enkä ollut vastaavaa aiemmin kokenut. Oli fyysistä vetovoimaa, samanlaiset arvot, huumori, kiinnostuksenkohteet, haaveet, toiveet parisuhteeseen liittyen jne. En voisi kuvitellakaan ketään paremmin vierelleni sopivaa ihmistä. Heti alusta asti oli selkeä ja rauhallinen tunne siitä, että tässä tämä nyt on.

Ensi rakkaus. Tunnettu aina, mutta eletty omaa elämää. Kunnes aika oli oikea ja päädyimme yhteen.

Tarpeeks samanlainen elämän katsomus ja aatteet ovat tärkeitä. Ja kumppanini on tehnyt minusta paremman ihmisen.

Tiesin sen siitä kun ero hänestä teki niin järkyttävän kipeää.

Sittemmin ajauduin tylsään tottumussuhteeseen täysin eri ihmisen kanssa.

Katse, kohta 20v. avioliittoa takana. Ja edelleen se katse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiesin sen saman tien kun näin hänet ekaa kertaa. Mieheni soitti ekan kerran ovikelloani, avasin oven ja se oli siinä, oikeasti. Molemmilla.

Mistä syystä hän soitti ovikelloasi?

Hän tuli käymään yhteisen harrastuksemme tiimoilta :)

Tunsitteko siis jo valmiiksi ja tuttavuus muuttui rakkaudeksi kun hän soitti ovikelloasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiesin sen saman tien kun näin hänet ekaa kertaa. Mieheni soitti ekan kerran ovikelloani, avasin oven ja se oli siinä, oikeasti. Molemmilla.

Mistä syystä hän soitti ovikelloasi?

Hän tuli käymään yhteisen harrastuksemme tiimoilta :)

Tunsitteko siis jo valmiiksi ja tuttavuus muuttui rakkaudeksi kun hän soitti ovikelloasi?

Emme tunteneet entuudestaan. Tiesin hänet harrastuksemme parista, mutta en ollut koskaan tavannut häntä aiemmin. Kysyin häneltä sähköpostilla neuvoa harrastukseemme liittyvässä asiassa ja hän sanoi tulevansa käymään. Loppu on historiaa :)

Oltiin tapailtu rennosti jo pidempään, yhtenä yönä en saanut unta ja taustalla soi jotain tunteikasta musiikkia. Tuijottelin vieressä makaavaa tyyppiä ja totesin, että taidan olla rakastunut. En silloin ajatellut, että loppuelämää välttämättä oltaisiin yhdessä, mutta silloin ajatus muuttui siitä tapailusta parisuhteeseen.

Myöhemmin tulin vahingossa raskaaksi, en silloinkaan vielä ollut varma, että suhde kestäisi mutta sen verran tiesin, että tässä on joka tapauksessa vastuullinen ihminen jonka kanssa lapsen voi varmasti kasvattaa vaikka parisuhde päättyisi, siitäkin keskusteltiin. 

Vauvavuosi oli äärimmäisen raskas, mutta hitsasi meitä enemmän yhteen. Siinä sitten kun alettiin perheenä suunnitella ja tehdä yhdessä asioita, kaikki tuntui niin hyvältä ja oikealta. Muistan, että tuolloin laitoimme taaperon nukkumaan ja käperryimme sohvalle, jolloin kävimme sen keskustelun, että meillä on käynyt valtava tuuri, tämä on varmasti loppuelämän juttu ja haluamme ehdottomasti lisää lapsia. Sillä tiellä ollaan vuosikymmeniä myöhemmin, eikä mielessäni ole ollut enää epäilystäkään.

No kesällä vielä luulin, että keväällä kohtaamani ihminen on se ihminen, jonka kanssa haluan loppuelämäni viettää ja että hän haluaa sitä minunkin kanssani. Mutta niin vain hän sitten syyskuussa lähtikin toisen miehen mukaan, kun tältä kuuleman mukaan saa parempaa seksiä kuin minä. Tuo henkilö joka minut jätti on mies kuten minäkin.

Oli vaan niin hyvä olla tämän ihmisen lähellä heti alusta alkaen. Mies sai minut nauramaan omalaatuisella huumorillaan joka kerta, kun nähtiin. Ei ilotulituksia eikä rakkautta ensi silmäyksellä, vaan luonnollista, mukavaa ja hauskaa yhdessäoloa. Sillä tiellä mennään jo 16. vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi noin edes pitäisi ajatella?

Miksi et vain tarttuisi siihen hetkeen ja viihtyisi mukavan ihmisen kanssa ajattelematta, miten kauan se ehkä kestää?

Tämä. Tapasin mieheni opintoihin liittyvässä kesäharjoittelussa. Kummallakaan ei ollut aikomusta muuta kuin hengailla kesä yhdessä ja jatkaa sitten omaa elämää omilla opiskelupaikkakunnilla. Mies vielä oli seurustellut toisen kanssa . Harjoittelu loppui ,kumpikin muutti opiskelupaikkakunnalleen, mutta illat huokailtiin puhelimessa ja viikonloput vietettiin yhdessä vaikka välimatkaa oli lähes 500 km. Mentiin kihloihin ja naimisiin nopeasti.