Mistä tiesit, että tässä on ihminen, jonka kanssa haluan viettää loppuelämäni?

Olen luullut tietäväni mutta en tiennytkään

synkkasi vaan niin hyvin heti alusta alkaen

Miksi noin edes pitäisi ajatella?

Miksi et vain tarttuisi siihen hetkeen ja viihtyisi mukavan ihmisen kanssa ajattelematta, miten kauan se ehkä kestää?

Oltiin oltu jo pidempään kavereita, mutta sitten kun ihastuttiin, niin molemmat tiesi aika lailla heti. Kaikki arkinenkin yhdessä tekeminen kauppareissuista alkaen tuntui kivalta ja erityiseltä, ja sama meininki on edelleen 20 vuotta myöhemmin.

No en tiedä, ihastuin ja tiesin että tässä on lasteni isä. Koskaan en ole ollut varma että koko loppuelämä oltaisiin yhdessä. Hyvä isä on.

Ikävää tuommoisessa ajattelutavassa on se, että aika harvoin se toinen osapuoli ajattelee samoin. Nykyään yhä harvemmin. Elämänmittainen parisuhde yhden ihmisen kanssa ei enää kuulu monenkaan toivelistalle. Se voi jopa kauhistuttaa, siksi sitoutumispelko.

En tiennytkään. Elämässä vaan pitää ottaa riskejä. 

No tiesin vaan, en kaipaa muuta. Olen yhden miehen nainen. Ja uskon, ja tiedän melko varmasti, että miehenikin on yhden naisen eli minun.

Vierailija kirjoitti:

Miksi noin edes pitäisi ajatella?

Miksi et vain tarttuisi siihen hetkeen ja viihtyisi mukavan ihmisen kanssa ajattelematta, miten kauan se ehkä kestää?

Ei tuossa sanottu, että niin pitäisi ajatella. Kysymys on osoitettu niille, joilla on tuosta asiasta kokemusta. Kaikilla ei tarvitse olla.

Ekalla kerralla luulin tietäväni. Samat arvot ja elinpiiri. No vituiks män. Tokalla kerralla, menin tapaamaan yhdeltä keskustelupalstalta tuttua ihmistä, fiksuja ajatuksia ja samanlaista tyhmää huumoria oli ollut jo kauan. Okei, tunnustan, olin lähinnä jäätävässä seksin puutteessa... Mutta kun kohdattiin, meni vaan jalat alta ihan sillä sekunnilla kun toisemme nähtiin. Sille ei vaan voinut mitään. Kaikki oli helppoa ja mutkatonta, on edelleen 15 v jälkeen.

Sen vain tiesi, kun huomasin, etten ole koskaan rakastanut ketään yhtä paljon. Tosin emme viettäneet loppuelämäämme yhdessä, koska hän ei rakastanut minua, mutta se ei tullut yllätyksenä.

No ei minulla erityisesti sellaista tunnetta ole koskaan ollut. Rakastuin, tulin raskaaksi, päätimme mennä naimisiin ja elää perheenä.

Samanlainen tausta ja arvomaailma. "Tahdon" sinetöi valinnan.

Jotenkin vaan tajuttiin toisiamme tavalla joka oli kummallekin täysin ainutlaatuista. Rakastuttiin lujasti ja ollaan yhdessä selätetty vaikeita aikoja pysyen toistemme puolella. Yhdessä 14v ja yhä sanotaan toisillemme että rakastetaan, joka päivä.

No hei se kuuluisa "sen vaan tietää".

Meilläkin on ollut vaikeuksia vaikka millä mitalla, mutta tässä sitä ollaan edelleen 15v jälkeen! Viimeksi tänään ajattelin, miten hieno mies mulla on.

Tiesin sen saman tien kun näin hänet ekaa kertaa. Mieheni soitti ekan kerran ovikelloani, avasin oven ja se oli siinä, oikeasti. Molemmilla.

Vierailija kirjoitti:

Sen vain tiesi, kun huomasin, etten ole koskaan rakastanut ketään yhtä paljon. Tosin emme viettäneet loppuelämäämme yhdessä, koska hän ei rakastanut minua, mutta se ei tullut yllätyksenä.

Sama kohtalo. Katkeransuloista, että sen sai kuitenkin kokea.

iso muna

Tunsin heti olevani kotonani hänen kanssaan ja hänestä tuli heti myös paras ystäväni.

Nuorena näin hänet kaupassa, sanoin ystävälleni, että tuossa likassa oli jotain... Se oli outo tunne. En ollut koskaan aiemmin nähnyt. Meillä alkoi sellanen pieni kissa hiiri leikki mikä kesti muutamia vuosia, yhdessä oltiin about vuosi.. Mä ite tyrin koko jutun koska olin itsekäs ja sokee ja tosi diootti.. Mutta lämmöllä muistelen vieläki. Hän oli mun ensirakkaus ja se tunne mikä siinä oli siitä ihan ekasta hetkestä lähtien oli ihan älytön, en oo ikinä kokenut samaa.