Mies joka ei koskaan ole hoitanut arjen asioita haluaa viikko-viikko

Joo, ja nyt viikonlopun riennoista kun palautui tänne kotiin, missä toistaiseksi yhdessä asutaan. Ei missään tapauksessa ole rupeamassa viikko-viikkoon vaan on lasten kanssa joka toinen viikonloppu. Koskaan ole viikko-viikosta kuulema puhunutkaan.

Koita tommosen kanssa sitten sopia jotain. Mieli muuttuu jatkuvasti. Oli hön välillä sitäkin mieltä että lapset olisi hänellä ja minä näkisin niitä joka toinen viikonloppu. Jne...

Lisäksi on kovin voimakastahtoinen päällepäsmäri jonka kanta on ainoa oikea. En yhtään jaksaisi mitään riitelyä.

Katotaanpa nyt mitä mieltä on huomenna, tai ylihuomenna...

Vierailija kirjoitti:

Joo, ja nyt viikonlopun riennoista kun palautui tänne kotiin, missä toistaiseksi yhdessä asutaan. Ei missään tapauksessa ole rupeamassa viikko-viikkoon vaan on lasten kanssa joka toinen viikonloppu. Koskaan ole viikko-viikosta kuulema puhunutkaan.

Koita tommosen kanssa sitten sopia jotain. Mieli muuttuu jatkuvasti. Oli hön välillä sitäkin mieltä että lapset olisi hänellä ja minä näkisin niitä joka toinen viikonloppu. Jne...

Lisäksi on kovin voimakastahtoinen päällepäsmäri jonka kanta on ainoa oikea. En yhtään jaksaisi mitään riitelyä.

Katotaanpa nyt mitä mieltä on huomenna, tai ylihuomenna...

Otitko àhŧéríiŋ?

Miksi olet k.sipää, joka haluaa omia lapset ja vieraannuttaa isästään.

Ei ole koskaan hoitanut vai eil ole koskaan hoitanut sinun määrittelemällä tavalla? Nuo on kaksi eri asiaa ja jos mies ei tee täsmälleen niin kuin nainen määrittelee niin miestä syytetään että ei tee ollenkaan

Voithan sä antaa lapset sille ja jäädä itse viikonloppumammaksi

Selvää on vain se, että haluaa viikko-viikko systeemin koska siinä ei joudu maksamaan sulle mitään. Voit olla varma, että kaikki lasten hankinnat tulee sun kontolle ja tulee menemään sun kukkarosta. Isän luona ei ole mitään, iskä ei osta mitään "koska viikko-viikko niin ei tartte". Ruokaa ei osta eikä tee eli lapset palautuu sudennälkäisinä pelkillä eineksillä satunnaisesti ruokittuina. Läksyjä ei katsota eikä huolehdita kokeisiin valmistautumissesta, vaatteet (sun ostamat) on likaisia ja risoja.

Aika selvää, että mun neuvo on lyhyt ja ytimekäs, älä suostu. Tulet tekemään paljon enemmän kuin jos olisit yh. Sekä maksamaan enemmän koska lasten iskä ei tule hoitamaan omaa osuuttaan.

Niin, tavattoman monessa erossa se isän rooli kasvaa ja äidin kapenee, kun häneltä viedään se kotitaloudellinen valta ohjata ja säädellä kaikessa.

Toi mies oikeasti pärjää todella hyvin ilman että ap. on kyttäämässä kaikkea tekemistä. Lapsetkin on onnellisia kun iskän kanssa saa olla vain omia itseään. Meillä oli sama juttu. Mies kävi todella hermoille kun siitä paljastui saamaton vätys. Paskan marjat, lapsiviikoillaan on käynyt muksujen kanssa siellä sun täällä, ja mulla taas ei riitä patterit edes siihen vähäänkään.

Vierailija kirjoitti:

Toi mies oikeasti pärjää todella hyvin ilman että ap. on kyttäämässä kaikkea tekemistä. Lapsetkin on onnellisia kun iskän kanssa saa olla vain omia itseään. Meillä oli sama juttu. Mies kävi todella hermoille kun siitä paljastui saamaton vätys. Paskan marjat, lapsiviikoillaan on käynyt muksujen kanssa siellä sun täällä, ja mulla taas ei riitä patterit edes siihen vähäänkään.

Ei noin voi sanoa, kun ei välttämättä pärjää. Omien lasteni isä ei pärjännyt. Hankki itselleen naisystävän ja aika meni siihen. Koti oli sotkuinen, kun kerran kävin. Maksoin lapsista elatusta ja silti oli vailla, että osallistuisin lasten vaateostoksiin. Kuitenkin itse silti ostelin vaikka mitä heille lasten ollessa luonani.

Ap:lle neuvo, että ehdottomasti lastenvalvojalle tekemään sopimukset elatuksesta. Sinne yleensä on pitkä jono niin mies ehtii jo kokeilla viikko-viikko systeemi. Kirjaa ylos kaikki hyvät ja huonot puolet mitä koet ja onko asiat menneet kuten olette sopineet.

Vierailija kirjoitti:

Olen työn kautta huomannut, että jotkut miehet haluavat sen viiko-viikko, etteimtarvis maksaa elareita.

Hahaha, itse en ainakaan sitten toimittaisi isän luo mitään vaatteita, tarvikkeita jne. (miksi vain minun äitinä tarvitsisi hankkia lapselle kaikki, jos isä ei vaivaudu edes maksamaan osuuttaan niistä). Sekin on jo tarpeeksi epäreilua, että vain toinen vanhempi joutuu suunnittelemaan ja toteuttamaan kaikki hankinnat käytännössä, ja toinen selviää siitä yhdellä tilisiirrolla, mutta jos ei tulisi edes sitä tilisiirtoa, jolla kuittaa vajaa puolet siitä, mitä maksan lasten asioista, niin ei tulisi kyllä enää moista palvelua. Siinähän opettelee isäkin sitten ostelemaan lapsille vaatteita jne. (nyt ei tiedä edes lasten vaate- ja kenkäkokoja, kun olemme eronneet ja minä toimitan kamat isänkin luo).

Vierailija kirjoitti:

Kyllä naiset kehtaa...olet kusipää, kai tiedostat sen?

Eikö ennemminkin se ole kusipää, joka on teettänyt yhteiselon aikana lasten arjen pyörittämisen lähes kokonaan puolisollaan? Ap:n tarinasta käy kuitenkin ilmi, että ap on myös työssäkäyvä ihminen, eikä mikään kotiäiti. Ap:n exä on siis pitänyt ap:ta jonain ilmaisena palvelijana (eli orjana), ja nyt meinaa ottaa lapset joka toinen viikko luokseen, ja on ihan mahdollista, ettei ymmärrä, mitä lapset arjessa tarvitsevat, kun ennen ne asiat on tapahtuneet miehen näkökulmasta automaattisesti (lasten äiti hoitanut).

Esim. mun exäni kun kerran kesälomalla piti pieniä lapsia kaksi viikkoa, niin ei ollut esim. leikannut lasten kynsiä ollenkaan. Joskus on tuonut mulle lapsen, jolla hirveä asfaltti-ihottuma, ja kun kysyn, että onko desinfioinut sen, niin ei ole. Isän luona ei syödä d-vitamiinia tai ksylitolipastilleja jne. Ja isä ei selviä mistään extra-jutuista (esim. jos päiväkodille pitäisi olla jotain erikoista mukaan jonain päivänä), tai jos on vanhempainilta tms., niin kun kysyn, onko hän tulossa, kuulee multa asiasta ekaa kertaa, ja kerran kun en kysynyt etukäteen, hän ei ollut paikalla ja jälkikäteen kysyttäessä ei tosiaan ollut huomannut kutsua (kuitenkin hän saa kutsut aivan kuten minäkin). Kyllä lapset aika heikolla minimihoidolla, jolla just ja just pysyy hengissä, olisivat, jos se vain isästään olisi kiinni.

Ja ei, meillä ei ole viikko-viikkoa (pitkät isäviikonloput joka toinen), sentään isä itsekin ymmärtää olla haluamatta sellaista.

Eli nyt ap:n mies olikin muuttanut mieltään lasten asumisjärjestelyistä ja haluaakin lapset vain joka toinen viikonloppu. Taisi olla pelkkää kiusantekoa ap:lle vaatia vuoroviikkoja.

Katsotaan, mitä muuta kiusaa mies vielä keksii.

Kuulin samanlaisesta keissistä juuri viikonloppuna. Olen ystävän perhettä sivusta seuranneena nähnyt, miten mies ei ole vuosikausiin keskittynyt paljoa muuhun kuin omaan perheeseen. Sitten kun vaimo on vaatinut, että miehen pitää viedä lapsia hoitoon ja harrastuksiin, mies on ihan ärtynyt kun joutuu sovittamaan lasten elämiä omiin menoihinsa. Vaimo hoitaa lasten elämien organisoinnin, ruuanlaiton ja kaupassakäynnin, suurimman osan ns. miesten töistä eli leikkaa nurmikot ja huollattaa autot, laittaa naulat seinään  yms. 

Sitten erospekulaatiossa mies on ehdottanut myös viikko-viikko -jakoa. Vaimo oli kysynyt häneltä, että miten oikeasti meinasit järjestää sen 50% lasten elämästä, kun tällä hetkellä sulla ei oo kauheasti kokemusta siitä, mitä oikeasti vaatii tehdä tämä kaikki. Että ootko oikeasti ajatellut mitä se käytännössä tarkoittaisi ja miten esim. 14h työpäivät sopii tähän kuvioon. Mies oli todennut, että "kyllä se sitten jotenkin järjestyy" johon vaimo sanonut että jos se on niin helppo järjestää, miksei tällä hetkellä voi toimia siten, että hoitaisi puolet lasten asioista? Miksi on pitänyt vuosia laittaa kaikki vaimon hoidettavaksi, jos se kuitenkin olisi ollut ihan helposti järjestettävissä?

Tässä on se ydin: ehkä yhteiselo olisi ollut helpompaa, jos olisi toimittu jo aviossa ollessa siten, että jaetaan lasten hoivavastuu puoliksi, eikä vasta sitten kun on jo tehty työläs ero, jota on edeleltänyt vuosien ongelmat, riitely ja kaikkia vahingoittava ilmapiiri kotona.

Isot aikuiset miehet, muututteko te lapsiksi, kun kotona joku aikuinen alkaa puhua itsestään äitinä?

Vierailija kirjoitti:

Kuulin samanlaisesta keissistä juuri viikonloppuna. Olen ystävän perhettä sivusta seuranneena nähnyt, miten mies ei ole vuosikausiin keskittynyt paljoa muuhun kuin omaan perheeseen. Sitten kun vaimo on vaatinut, että miehen pitää viedä lapsia hoitoon ja harrastuksiin, mies on ihan ärtynyt kun joutuu sovittamaan lasten elämiä omiin menoihinsa. Vaimo hoitaa lasten elämien organisoinnin, ruuanlaiton ja kaupassakäynnin, suurimman osan ns. miesten töistä eli leikkaa nurmikot ja huollattaa autot, laittaa naulat seinään  yms. 

Sitten erospekulaatiossa mies on ehdottanut myös viikko-viikko -jakoa. Vaimo oli kysynyt häneltä, että miten oikeasti meinasit järjestää sen 50% lasten elämästä, kun tällä hetkellä sulla ei oo kauheasti kokemusta siitä, mitä oikeasti vaatii tehdä tämä kaikki. Että ootko oikeasti ajatellut mitä se käytännössä tarkoittaisi ja miten esim. 14h työpäivät sopii tähän kuvioon. Mies oli todennut, että "kyllä se sitten jotenkin järjestyy" johon vaimo sanonut että jos se on niin helppo järjestää, miksei tällä hetkellä voi toimia siten, että hoitaisi puolet lasten asioista? Miksi on pitänyt vuosia laittaa kaikki vaimon hoidettavaksi, jos se kuitenkin olisi ollut ihan helposti järjestettävissä?

Tässä on se ydin: ehkä yhteiselo olisi ollut helpompaa, jos olisi toimittu jo aviossa ollessa siten, että jaetaan lasten hoivavastuu puoliksi, eikä vasta sitten kun on jo tehty työläs ero, jota on edeleltänyt vuosien ongelmat, riitely ja kaikkia vahingoittava ilmapiiri kotona.

Isot aikuiset miehet, muututteko te lapsiksi, kun kotona joku aikuinen alkaa puhua itsestään äitinä?

Lapsiperhe-erot usein johtuvat kyllä juuri tästä, että isä ei ota vastuuta, eikä hoida hommia ja siitä aiheutuu riitaisia ilmapiiri ja parisuhde kuolee. Jos temperamenttisempia henkilöitä kyseessä, riitely voi ottaa paljonkin energiaa vielä sen lisäksi, että äiti hoitaa työnsä ja lapset. Itselläni ainakin kuormitus laski huomattavasti eron jälkeen, kun en ole enää ärtyisä ja riidat ei vie energiaa tai valvota.

Ja siis kuormitus laskee silti, vaikka lasten isä pitää lapsia vain joka toinen viikonloppu, eli hoidan arjen yksin. Nyt riitoihin ei mene energiaa ja minulla on kuitenkin joka toinen viikonloppu omaa aikaa, kun parisuhteessa ollessa ei ollut juuri koskaan (tai jos mulla joskus oli joku meno, siitäkin tuli aina riita). Exällä oli menoja kyllä silloinkin, enkä niistä muuten riidellyt, muuta kuin yritin, että voisiko minullakin olla, kun hänelläkin on.

Ja exäni ei olisi halunnut erota. Se on jännä, kuinka se palvelu kelpaa ja sitten ihmetellään, kun toinen ei sitä enää halua jatkaa. Kulut meillä maksettiin aina puoliksi ja eron jälkeen tienaan exääni enemmän (kun hän ei ole painamassa mun urahaaveita alas).

Ihan luonnollista. Mies pääsee ap:sta eroon, niin on enemmän jaksamista puuhailla lasten kanssa. Lapset muutenkin jo isompia, niin voi tehdä parempia juttuja heidän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kuulin samanlaisesta keissistä juuri viikonloppuna. Olen ystävän perhettä sivusta seuranneena nähnyt, miten mies ei ole vuosikausiin keskittynyt paljoa muuhun kuin omaan perheeseen. Sitten kun vaimo on vaatinut, että miehen pitää viedä lapsia hoitoon ja harrastuksiin, mies on ihan ärtynyt kun joutuu sovittamaan lasten elämiä omiin menoihinsa. Vaimo hoitaa lasten elämien organisoinnin, ruuanlaiton ja kaupassakäynnin, suurimman osan ns. miesten töistä eli leikkaa nurmikot ja huollattaa autot, laittaa naulat seinään  yms. 

Sitten erospekulaatiossa mies on ehdottanut myös viikko-viikko -jakoa. Vaimo oli kysynyt häneltä, että miten oikeasti meinasit järjestää sen 50% lasten elämästä, kun tällä hetkellä sulla ei oo kauheasti kokemusta siitä, mitä oikeasti vaatii tehdä tämä kaikki. Että ootko oikeasti ajatellut mitä se käytännössä tarkoittaisi ja miten esim. 14h työpäivät sopii tähän kuvioon. Mies oli todennut, että "kyllä se sitten jotenkin järjestyy" johon vaimo sanonut että jos se on niin helppo järjestää, miksei tällä hetkellä voi toimia siten, että hoitaisi puolet lasten asioista? Miksi on pitänyt vuosia laittaa kaikki vaimon hoidettavaksi, jos se kuitenkin olisi ollut ihan helposti järjestettävissä?

Tässä on se ydin: ehkä yhteiselo olisi ollut helpompaa, jos olisi toimittu jo aviossa ollessa siten, että jaetaan lasten hoivavastuu puoliksi, eikä vasta sitten kun on jo tehty työläs ero, jota on edeleltänyt vuosien ongelmat, riitely ja kaikkia vahingoittava ilmapiiri kotona.

Isot aikuiset miehet, muututteko te lapsiksi, kun kotona joku aikuinen alkaa puhua itsestään äitinä?

Ero on siinä että kun ei ole se pirttihirmu enää pomottamassa, niin mies pystyy paremmin ja tehokkaammin aikatauluttamaan päivänsä ja viikkonsa.

Nimimerkillä "kokemusta on"

Miehet tahtoo viikko-viikko systeemin, jotta heidän ei tarvitse maskaa elatusmaksuja. Joudut sitten yksikseen maksamaan kaikki suuret menot.

Vierailija kirjoitti:

Olen työn kautta huomannut, että jotkut miehet haluavat sen viiko-viikko, etteimtarvis maksaa elareita.

Tähän on ratkaisu.

"Lainaat" mieheltäsi elareita vastaavan summan ja lyhennät sitä takaisin elareita vastaavan määrän kuukaudessa.

Tietysti mitään lainaa ei ole, mutta järjestely kuittaa ne elarit.

Mies maksaa elarit ja sinä maksat elarin heti takaisin lainanlyhennyksenä.

Vierailija kirjoitti:

Miehet tahtoo viikko-viikko systeemin, jotta heidän ei tarvitse maskaa elatusmaksuja. Joudut sitten yksikseen maksamaan kaikki suuret menot.

Ymmärtävätköhän ollenkaan, että joutuvat sitten itse ostamaan ne vaatteet, joita lapsi hänen luonaan käyttää? Jos ei kovin paljoa jaksa nähdä vaivaa niiden hankintaan (vertaillen hintoja, kiertäen kirppareita), niin varmasti menee aika paljon enemmän rahaa, kuin jos vain maksaisi elarin.

Myös jos ei ole elaria, esim. lapsen harrastusmaksut jne. tulee maksaa puoliksi, joten joutuu olemaan exän kanssa jatkuvasti tekemisissä kaiken maailman pikkusummien vuoksi. Kaverillani on tällainen kuvio, enkä ymmärrä miten jaksavat sitä. Siis tyyliin lapsi tarvii talvikengät, niin pitää sopia exän kanssa, millaiset ostetaan ja sitten siirtää se 30 euroa, kun toinen osti 60e kengät ja joka ikisen asian kohdalla sama juttu. Eikö olisi molempien etu, että laittaa vaikka edes 100e/kk oletuksena, ettei tartte jokaisesta kympistä erikseen viestittää. Ylimenevistä/kalliimmistä jutuista sitten vain tarvisi viestitellä. Tuonhan voisi myös hoitaa niin, että avataan tili, jonne molemmat laittaa saman summan aina ja sieltä maksetaan lapsen jutut. Mutta ei, kun on kiva koko ajan chattailla exälle, että voiko ostaa sen 15 euron paidan lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet tahtoo viikko-viikko systeemin, jotta heidän ei tarvitse maskaa elatusmaksuja. Joudut sitten yksikseen maksamaan kaikki suuret menot.

Ymmärtävätköhän ollenkaan, että joutuvat sitten itse ostamaan ne vaatteet, joita lapsi hänen luonaan käyttää? Jos ei kovin paljoa jaksa nähdä vaivaa niiden hankintaan (vertaillen hintoja, kiertäen kirppareita), niin varmasti menee aika paljon enemmän rahaa, kuin jos vain maksaisi elarin.

Myös jos ei ole elaria, esim. lapsen harrastusmaksut jne. tulee maksaa puoliksi, joten joutuu olemaan exän kanssa jatkuvasti tekemisissä kaiken maailman pikkusummien vuoksi. Kaverillani on tällainen kuvio, enkä ymmärrä miten jaksavat sitä. Siis tyyliin lapsi tarvii talvikengät, niin pitää sopia exän kanssa, millaiset ostetaan ja sitten siirtää se 30 euroa, kun toinen osti 60e kengät ja joka ikisen asian kohdalla sama juttu. Eikö olisi molempien etu, että laittaa vaikka edes 100e/kk oletuksena, ettei tartte jokaisesta kympistä erikseen viestittää. Ylimenevistä/kalliimmistä jutuista sitten vain tarvisi viestitellä. Tuonhan voisi myös hoitaa niin, että avataan tili, jonne molemmat laittaa saman summan aina ja sieltä maksetaan lapsen jutut. Mutta ei, kun on kiva koko ajan chattailla exälle, että voiko ostaa sen 15 euron paidan lapselle.

Ei ne mitään vaatteita joudu maksamaan, kun lähettävät lapset vaan äidille huonoissa vaatteissa. On nähty ja kuultu.

Ja juu, ne lapsen harrastukset pitäisi maksaa puoliksi mutta nuo viikko-viikko miehet joita ei aikaisemminkaan ole kiinnostanut lasten hoito ja hyvinvointi ei maksele niitä nytkään. Ne vain toteaa, että koska ne lapset on heillä joka toinen viikko niin se riittää elatukseen.