Mies joka ei koskaan ole hoitanut arjen asioita haluaa viikko-viikko

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen työn kautta huomannut, että jotkut miehet haluavat sen viiko-viikko, etteimtarvis maksaa elareita.

Toinen vanhemmista on silti lähivanhempi. Elareita ei voi välttää. Sinun logiikalla naiset haluavat lapset vain koska haluavat elarit.

Ei se ole pelkästään hänen logiikkansa vaan täyttä totta. Tais osua sua lähelle kun noin älähdit.  :D

No, meillä ei ole kyse puistoista tai vaatteista. Olisin ikionnellinen jos mies olisi joskus vienyt lapset puistoon kun olivat pieniä.

Tai nyt kun ovat isompia tekisi niiden kanssa jotain. Tekeekin toki, mutta todella harvoin. Juttelisi edes. Tärkeää on vain suorittaminen ja hyvät koearvosanat.

Ikävä kyllä, luulen että kyse on elareista. Ei ymmärrä asiaa ollenkaan. Ei ole koskaan maksanut lasten kuluja. Harrastuskuluihin ei ole osallistunut, ei vaatteisiin. Eikä tajua paljonko menee teinien kanssa ruokakauppaan rahaa.

Hänellä on paljon omia velkoja, kuvittelee että niiden varjolla ei tarvitse maksaa elareita.

Mies luulee, ettei silloin olisi elatusmaksuja. Oikeastihan ne määräytyvät tulojen perusteella, joten voi tulla maksettavaksi hänelle silti.

Mutta olisin iloinen tuosta viikko viikko -jaosta, ap saa silloin itse kokonaisen vapaaviikon itselleen ja lapset saavat suhteen isäänsä.

Ei ole kyse ainakaan minun jaksamisesta. Inhoan kun aikuiset sanoo jaksavansa paremmin kun lapset ovat vaan joka toinen viikko. Kyllä minä haluasin olla ihan jokainen päivä, hyvine ja huonoinen hetkineen lasteni elämässä. Erossa kaikista pahinta on se että menetän lasten kanssa olemisesta joka toisen viikon.

Olen tähänkin asti ollut lähes yksin vastuussa kaikesta. Ja todella paljon oikeasti yksin lasten kanssa niin että mies pois kotoa.

Mun elämään tulee todella iso tyhjiö joka toinen viikko.

Ehkä meen vaikka illoiksi toiseen työhön.

Se että lasten suhde isäänsä paranisi on ehdottomasti hyvä asia.

Ap

Omalla kohdalla ex-mies oli aluksi lasten lähivanhempi, mutta ei pystynyt siihen. Lapset oli isällään viikolla, minun luona viikonloput. Ex halusi itse vaihtaa lasten asumisen luokseni. Ei pystynyt, osannut eikä halunnut huolehtia lapsista. Nykyisin hädin tuskin on tekemisissä lastensa kanssa. Kuopus on vielä alaikäinen. Erosta jo vuosia.

Älä sitä mieti. Sinulle tarjotaan kahta vapaaviikkoa kuukaudessa. Kyllä ne lapset viikon aina hengissä pysyy. Nauti kun saat olla vapaa.

Tällaisissa tapauksissa ehdottoman hyvä on kokeilla tuota viikko-viikkoa. Siitä voi seurata paljon hyvää. Isä voi herätä rooliinsa ja luoda suhdetta lapsiin omalla tavallaan. Näkee mitä kaikkea lasten eteen pitää tehdä. Ja jos lapsetkin jo osa ainakin teinejä, niin osaavat kyllä kertoa milloin on nälkä ja hoitaa koulunsa ilman että pitää reppua aamuisin tarkistaa. Ja varmaan vähän sitten alkuun katsovat pienemmän perään jos on tarve ja isä alkuun kuutamolla.

Ap saa aikaa hengähtää ja on varmaan sitten mukava äiti kun on vähän sitä omaakin aikaa ja samalla omaa itsenäistä elämää jo valmiiksi harjoittelemassa, kun ne teini-ikäiset lapset aikanaan lentävät pesästä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kyse ainakaan minun jaksamisesta. Inhoan kun aikuiset sanoo jaksavansa paremmin kun lapset ovat vaan joka toinen viikko. Kyllä minä haluasin olla ihan jokainen päivä, hyvine ja huonoinen hetkineen lasteni elämässä. Erossa kaikista pahinta on se että menetän lasten kanssa olemisesta joka toisen viikon.

Olen tähänkin asti ollut lähes yksin vastuussa kaikesta. Ja todella paljon oikeasti yksin lasten kanssa niin että mies pois kotoa.

Mun elämään tulee todella iso tyhjiö joka toinen viikko.

Ehkä meen vaikka illoiksi toiseen työhön.

Kannattaa hankkia ihan oma persoona ja elämä koska tulee se hetki kun se lapsi ei ole enää ikinä siinä kotona. Olet ihan kuin sinun elämällä ei olisi mitään merkitystä jos et suorita yhtä tehtävääsi vanhempana. Älä ota toista työtä, mene terapiaan.

Ap on siis kontrolloinnillaan ajanut miehen eroamaan ja nyt pännii kun ei pystyisikään eron jälkeen kontrolloimaan enää exän tapaa hoitaa kotia ja lapsia. Case solved.

Kyllä ne miehet osaavat lapset hoitaa ja saattavat hoitaa todella hyvinkin. Mun eksä ei tikkua ristiin laittanut kun oltiin yhdessä, mutta se johtui kuulemma minusta. Itse kyllä sallin hänelle ihan omanlaisen tekemisen ja touhuilun lapsen ja kodin kanssa, mutta jostain syystä koki kuitenkin, että rajoitan häntä. En koskaan sanonut poikkipuolista sanaa hänen tekemisilleen ja autoin jos apua tarvitsi mutta ne tuuppautunut. Ei mun tavat ole ainoat oikeat. Luulen, että tämä on kotoa opittua ja ei vain pystynyt näkemään, että kaikki eivät ole samanlaisia. Hänen äitinsä osaa olla sangen voimakastahtoinen nainen.

Eron jälkeen olemme ystäviä ja voin sanoa, että hän on aivan loistava lapsen kanssa. Olen usein sitä hänelle itselleenkin sanonut, että hienosti menee. Lapsi on todella mielellään isänsä kanssa ja olen siitä tyytyväinen. Olen onnellinen, että ovat nykyään niin hyvää pataa keskenään. Lapsen vaatteiden hankinta jää suurimmaksi osaksi edelleen minulle ja olen myös tavarapuolella se vastuuvanhempi, mutta eipä tuo minua haittaa. Isä ostaa jonkin verran tavaroita ja vaatteita ja niitä kulkee meillä ristiin ja rastiin. Mielestäni lapsella pitää vain olla jotain päällään ja ei ole niin nokonuukaa, onko minun hankkimaa vai eksän hankkimaa. Toisinaan hakevat esimerkiksi lapsen pyörän minun luota tai vaikka pelikonsolin jos tarkoituksena on lähteä pyöräilemään tai viettää peli-ilta tai sitten jotain muuta unohtunut. Miehellä ja lapsella on molemmilla avain asuntooni. 

Ei mun mielestä meidän tarvitse olla vihollisia, vaikka ei parisuhde "onnistunut". Oli se onnistunut sen aikaa kuin oli ja erottiin kun ei tuntunut enää siltä. Lapsi ei saa missään nimessä kärsiä meidän erosta ja hänestä vaikuttaa kasvavan fiksu nuori mies.

Vierailija kirjoitti:

Ap on siis kontrolloinnillaan ajanut miehen eroamaan ja nyt pännii kun ei pystyisikään eron jälkeen kontrolloimaan enää exän tapaa hoitaa kotia ja lapsia. Case solved.

Projisoit omia ongelmiasi eikä liity tähän mitenkään. Sitäpaitsi tämä exähän ei ole hoitanut mitään eikä häntä ole lasten asioilla liiemmin vaivattu, joten turhaan uliset.

Vierailija kirjoitti:

Uli uli taas yksi naislapsi keksimässä tekosyitä miksi isältä pitäisi ottaa oikeudet pois. BUUHUU tiedoksesi että se on myös sen isän lapsi!

Kumma että se isä on huomannut asian vasta eron jälkeen...

Toivottavasti ei tuo viikon likapyykkejä sinun pestäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä naiset kehtaa...olet kusipää, kai tiedostat sen?

Niin, samankaltaiset tunnistavat toisensa hyvin nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Uli uli taas yksi naislapsi keksimässä tekosyitä miksi isältä pitäisi ottaa oikeudet pois. BUUHUU tiedoksesi että se on myös sen isän lapsi!

Luet varmaan eri tekstiä kuin minä koska en näe missään ap:n kieltävän isän oikeuksia. Sulla on varmaan vaikea elämä ja jossain lapsi minkä olet unohtanut? Muistatko missä se on? Mene vaikka etsimään sitä. Tsemppiä.

Minusta lasten etu on että mies yrittää. Tärkeintä olisi tukea lapsia ylläpitämään suhdetta isäänsä, ja lasten hoitoa voi isälle opettaa usealla tavalla. Voit vihjata vanhimmalle lapselle että tämä voisi muistuttaa isää jos isä unohtaa jonkun lapselle tärkeän asian ja kannusta lapsia reippaasti sanoittamaan toiveitaan isälle (vaikka että mentäisiin ulos leikkimään tms.).

Lisäksi jos kuvioissa on isän puolelta sukua (lasten isovanhemmat, sisaruksia, tms.) voisi pyytää että nämä tukisivat isää lasten kanssa.

Seuraa myös lasten kokemusta isäviikoista herkästi. Jos lapset kertovat jotain negatiivista tai oireilevat, ota asia esiin (ei lasten kuulleen) isän kanssa.

Toivottavasti kuitenkin isältä homma alkaa luistaa. Minusta kaikilla isillä ei vain ole käsitystä lastenhoidosta, joten osaavat vain tiukata koulutehtäviä ja äkseerata lapsia kuin alokkaita (sellainen 1940-50 -luvun faijan stereotypia). Luulen että lapset kyllä pidemmän päälle opettavat isän toimimaan heidän kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Tällaisissa tapauksissa ehdottoman hyvä on kokeilla tuota viikko-viikkoa. Siitä voi seurata paljon hyvää. Isä voi herätä rooliinsa ja luoda suhdetta lapsiin omalla tavallaan. Näkee mitä kaikkea lasten eteen pitää tehdä. Ja jos lapsetkin jo osa ainakin teinejä, niin osaavat kyllä kertoa milloin on nälkä ja hoitaa koulunsa ilman että pitää reppua aamuisin tarkistaa. Ja varmaan vähän sitten alkuun katsovat pienemmän perään jos on tarve ja isä alkuun kuutamolla.

Ap saa aikaa hengähtää ja on varmaan sitten mukava äiti kun on vähän sitä omaakin aikaa ja samalla omaa itsenäistä elämää jo valmiiksi harjoittelemassa, kun ne teini-ikäiset lapset aikanaan lentävät pesästä.

Meillä kävi juuri näin. Lapset olivat kyllä pieniä silloin, mutta hyvinhän se isä pärjäsi. Ei edelleenkään ole mikään vuoden isä, mutta mikä tilanne mahtaisi olla jos olisi vain joka toinen viikonloppu nähnyt lapsia? Eivät taatusti olisi näin läheisiä. Ja minä en olisi saanut opiskeltua AMK-tutkintoa, koska talous ei olisi antanut myöden ja olisin muutenkin ollut ihan eri tavalla väsynyt kun olisin huolehtinut lapsista pääsääntöisesti yksin.

Vierailija kirjoitti:

Minusta lasten etu on että mies yrittää. Tärkeintä olisi tukea lapsia ylläpitämään suhdetta isäänsä, ja lasten hoitoa voi isälle opettaa usealla tavalla. Voit vihjata vanhimmalle lapselle että tämä voisi muistuttaa isää jos isä unohtaa jonkun lapselle tärkeän asian ja kannusta lapsia reippaasti sanoittamaan toiveitaan isälle (vaikka että mentäisiin ulos leikkimään tms.).

Lisäksi jos kuvioissa on isän puolelta sukua (lasten isovanhemmat, sisaruksia, tms.) voisi pyytää että nämä tukisivat isää lasten kanssa.

Seuraa myös lasten kokemusta isäviikoista herkästi. Jos lapset kertovat jotain negatiivista tai oireilevat, ota asia esiin (ei lasten kuulleen) isän kanssa.

Toivottavasti kuitenkin isältä homma alkaa luistaa. Minusta kaikilla isillä ei vain ole käsitystä lastenhoidosta, joten osaavat vain tiukata koulutehtäviä ja äkseerata lapsia kuin alokkaita (sellainen 1940-50 -luvun faijan stereotypia). Luulen että lapset kyllä pidemmän päälle opettavat isän toimimaan heidän kanssaan.

Ei lasten kuulu ottaa vastuuta vanhemman opettamisesta vastuulliseksi.

Se ei halua maksaa sulle elareita ja sillä joku varavaimo valmiina