Miksi leponexia edelleen käytetään?

Vierailija kirjoitti:

Erinomainen lääke, joka on pelastanut monen pahasti kroonistuneen ja pahasti psykoottisen ihmisen elämän. Siskoni käyttää Leponexia ja se on pelastanut hänen elämänsä. Harhat ovat hävinneet lähes olemattomiin, aikaisemmin hän kuuli niitä koko ajan ja joutui sairaalaan vähän väliä. Kun Leponex aloitettiin. hänen vointinsa ja elämänsä parani ihan huomattavasti. Lääkkeessä on riskinsä, mutta veriarvoja seurataan tarkasti kuukausittain.

Siis toipuiko siskosi ihan työkykyiseksi, vai onko kyse pelkästä näennäisestä toipumisesta? Jos siskosi asuu jossain tukikämpässä ja tekee tuettua työtä (jos sitäkään) niin eihän se mitään toipumista ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, ja ihmisarvon mukaista on sekoilla psykoottisena ja olla vaaraksi itselleen ja muille. Sitten kun joku näistä vahingoittaa itseään/muita, niin johan nousee älämölö siitä, kuinka psykiatria ei ole hoitanut hommiaan.

Jostain syystä psykiatrit ja psykiatriset sairaanhoitajat perustelevat epäinhimmillisiä ja ihmisarvon vastaisia "hoitoja" juuri näin. Että ihmisarvon vastaiset, julmat, nöyryyttävät ja täysin epäinhimilliset toimet olisivat hyväksyttäviä koska sairaus itsessään muka olisi jollain tavoin ihmisarvon vastainen.

Tiedoksi: oikea tapa hoitaa psykoottisia ihmisiä on ihmisarvoa kunnioittava, laadukas ja hyvä hoito jossa ei käytetä vakavia haittavaikutuksia aiheuttavia lääkkeitä eikä turvauduta rangaistuksiin tai autoritäärisyyteen.

Eli jätetään hoitamatta, koska haittavaikutuksia aiheuttamattomia lääkkeitä ei ole olemassa eikä tule, ja kaikki on mielestäsi autoritääristä ja ihmisarvoa loukkaavaa. Totuus on juuri tuo että olet vaaraksi itsellesi ja muille ja sen takia on hillittävä pahinta hulluttelua akuuttivaiheessa pakkokeinoinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, ja ihmisarvon mukaista on sekoilla psykoottisena ja olla vaaraksi itselleen ja muille. Sitten kun joku näistä vahingoittaa itseään/muita, niin johan nousee älämölö siitä, kuinka psykiatria ei ole hoitanut hommiaan.

Jostain syystä psykiatrit ja psykiatriset sairaanhoitajat perustelevat epäinhimmillisiä ja ihmisarvon vastaisia "hoitoja" juuri näin. Että ihmisarvon vastaiset, julmat, nöyryyttävät ja täysin epäinhimilliset toimet olisivat hyväksyttäviä koska sairaus itsessään muka olisi jollain tavoin ihmisarvon vastainen.

Tiedoksi: oikea tapa hoitaa psykoottisia ihmisiä on ihmisarvoa kunnioittava, laadukas ja hyvä hoito jossa ei käytetä vakavia haittavaikutuksia aiheuttavia lääkkeitä eikä turvauduta rangaistuksiin tai autoritäärisyyteen.

Olisi kiva tietää mikä se sellainen hoito on, silloIn kun ihminen kiipeilee seinille, on hyvin aggressiivinen ja vainoharhainen, ja uudemmilla lääkkeillä ei ole mitään vaikutusta. Valitettavasti usein tilanne on se, että tässä kunnossa olevat ihmiset eivät ole halukkaita mihinkään hoitoon tai kontakiin hoitohenkilöiden kanssa.

Pahat ja pelottavat harhat, vai seurantaa vaativa lääkitys? Skitsofreenikoiden harhat ovat joskus todella pelottavia ja todentuntuisia, siinä vaiheessa saattaa Leponex olla hyvä vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, ja ihmisarvon mukaista on sekoilla psykoottisena ja olla vaaraksi itselleen ja muille. Sitten kun joku näistä vahingoittaa itseään/muita, niin johan nousee älämölö siitä, kuinka psykiatria ei ole hoitanut hommiaan.

Eivät kaikki psykoottiset ihmiset ole vaaraksi kellekään tai välttämättä edes sekoile. Osa elelee kaikessa rauhassa omassa kodissaan häiritsemättä ketään.

Elävät rauhassa lääkityksen johdosta?

Rauhassa elävää ei pakolla lääkitä nykylakien mukaan.

Kyllä rauhassa elävääkin valitettavasti voidaan pakkolääkitä ilman että mikään laki sitä varsinaisesti estäisi.

Homma toimii näin:

Potilas voidaan toimittaa pakkohoitoon jos hänellä on mielisairaus, sairaus pahenisi ilman pakkohoitoa eivätkä avohoidon palvelut riitä (esim. jos potilas kieltäytyy niistä). Potilaan ei siis tarvitse olla vaaraksi itselleen tai muille jotta hänet voitaisiin laittaa pakkohoitoon, riittää että sairaus pahenisi ilman sitä.

Pakkohoidon jälkeen aloitetaan ns. pakollinen avohoito, eli jos potilas kieltäytyy siitä niin hänet voidaan mielenterveyslain nojalla toimittaa uudestaan pakkohoitoon.

Jollei oikein muu auta.

Kai se joskus vpi olla niin, että vaikka sivuvaikutukset olisivat isoja, niin hyödyt on silti isommat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, ja ihmisarvon mukaista on sekoilla psykoottisena ja olla vaaraksi itselleen ja muille. Sitten kun joku näistä vahingoittaa itseään/muita, niin johan nousee älämölö siitä, kuinka psykiatria ei ole hoitanut hommiaan.

Jostain syystä psykiatrit ja psykiatriset sairaanhoitajat perustelevat epäinhimmillisiä ja ihmisarvon vastaisia "hoitoja" juuri näin. Että ihmisarvon vastaiset, julmat, nöyryyttävät ja täysin epäinhimilliset toimet olisivat hyväksyttäviä koska sairaus itsessään muka olisi jollain tavoin ihmisarvon vastainen.

Tiedoksi: oikea tapa hoitaa psykoottisia ihmisiä on ihmisarvoa kunnioittava, laadukas ja hyvä hoito jossa ei käytetä vakavia haittavaikutuksia aiheuttavia lääkkeitä eikä turvauduta rangaistuksiin tai autoritäärisyyteen.

Usein kukkivassa psykoosissa olevat ihmiset voivat todella huonosti, eivätkä siltikään halua hoitoa, koska eivät kykene tekemään realistisia arvioita tilastaan ja hoidon tarpeesta. Pakkohoito lääkkeillä ei ole mikään julma rangaistus tällaisessa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Pahat ja pelottavat harhat, vai seurantaa vaativa lääkitys? Skitsofreenikoiden harhat ovat joskus todella pelottavia ja todentuntuisia, siinä vaiheessa saattaa Leponex olla hyvä vaihtoehto.

Leponexin käyttäjien elämä on koko ajan vaarassa, siksi he joutuvat ravaamaan verikokeissa. Ei siis mikään ihan tavallinen seurantaa vaativa lääkitys.

Sillä hiljennetään hankalat potilaat.

Niitä ei liene pakko syödä, jos ei taho.

Vierailija kirjoitti:

Leponexilta otettiin jo 70-luvulla myyntilupa pois, mutta jostain ihmeen syystä se palautettiin. Pelkästään tällä vuosituhannella yli 200 suomalaista on kuollut siihen. Psykiatrit pitäisi laittaa vastuuseen.

Leponexin myyntilupa poistettiin vähäksi aikaa, koska löytyi harvinainen vakava haittavaikutus, agranulosytoosi. Kun myyntilupa palautettiin, niin otettiin käyttön turvatoimet, jotka minimoivat riskin. Valkosolujen ja neutrofiilien määrää seurataan viikoittain ensimmäisten 18 viikon aikana ja 4 viikon välein sen jälkeen. Lisäksi potilasta muistutetaan hakeutumaan lääkäriin heti jos ilmaantuu neutropeniaan tai infektioon viittaavia oireita. Klotsapiinin käyttöön liittyen ei ole ilmoitettu kahtasataa vaan 31 kuolemaa, joista 14 tapauksessa kuolema johtui agranulosytoosista ja sitä seuranneesta infektiosta. Kannattaa ottaa huomioon että lääke on ollut käytössä puoli vuosisataa, joten määrät eivät ole suuria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, ja ihmisarvon mukaista on sekoilla psykoottisena ja olla vaaraksi itselleen ja muille. Sitten kun joku näistä vahingoittaa itseään/muita, niin johan nousee älämölö siitä, kuinka psykiatria ei ole hoitanut hommiaan.

Eivät kaikki psykoottiset ihmiset ole vaaraksi kellekään tai välttämättä edes sekoile. Osa elelee kaikessa rauhassa omassa kodissaan häiritsemättä ketään.

Elävät rauhassa lääkityksen johdosta?

Rauhassa elävää ei pakolla lääkitä nykylakien mukaan.

Kyllä rauhassa elävääkin valitettavasti voidaan pakkolääkitä ilman että mikään laki sitä varsinaisesti estäisi.

Homma toimii näin:

Potilas voidaan toimittaa pakkohoitoon jos hänellä on mielisairaus, sairaus pahenisi ilman pakkohoitoa eivätkä avohoidon palvelut riitä (esim. jos potilas kieltäytyy niistä). Potilaan ei siis tarvitse olla vaaraksi itselleen tai muille jotta hänet voitaisiin laittaa pakkohoitoon, riittää että sairaus pahenisi ilman sitä.

Pakkohoidon jälkeen aloitetaan ns. pakollinen avohoito, eli jos potilas kieltäytyy siitä niin hänet voidaan mielenterveyslain nojalla toimittaa uudestaan pakkohoitoon.

Tällöin kyseessä on tilanne, jossa tiedetään historian perusteella että ilman lääkitystä oireet lisääntyvät nopeasti = sairaus pahenee, potilas ei ole rauhallisesti kotonaan.

Meidän yksikössä viimeinen kokeiltava lääke. Haitat tiedostetaan ja oireita yritetään hoitaa ensin muilla lääkityksillä. Jos muista ei saada vastetta, kokeillaan Leponexia ja seurataan vaikutuksia tiiviisti. Haittoja on, mutta Leponex voi lopulta parantaa elämänlaatua huimasti - myös potilaiden mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, ja ihmisarvon mukaista on sekoilla psykoottisena ja olla vaaraksi itselleen ja muille. Sitten kun joku näistä vahingoittaa itseään/muita, niin johan nousee älämölö siitä, kuinka psykiatria ei ole hoitanut hommiaan.

Jostain syystä psykiatrit ja psykiatriset sairaanhoitajat perustelevat epäinhimmillisiä ja ihmisarvon vastaisia "hoitoja" juuri näin. Että ihmisarvon vastaiset, julmat, nöyryyttävät ja täysin epäinhimilliset toimet olisivat hyväksyttäviä koska sairaus itsessään muka olisi jollain tavoin ihmisarvon vastainen.

Tiedoksi: oikea tapa hoitaa psykoottisia ihmisiä on ihmisarvoa kunnioittava, laadukas ja hyvä hoito jossa ei käytetä vakavia haittavaikutuksia aiheuttavia lääkkeitä eikä turvauduta rangaistuksiin tai autoritäärisyyteen.

Usein kukkivassa psykoosissa olevat ihmiset voivat todella huonosti, eivätkä siltikään halua hoitoa, koska eivät kykene tekemään realistisia arvioita tilastaan ja hoidon tarpeesta. Pakkohoito lääkkeillä ei ole mikään julma rangaistus tällaisessa tilanteessa.

On se, koska se pahentaa tilannetta entisestään. Pelkästään se että syytön ihminen laitetaan lukkojen taakse on hyvin traumaattista, etenkin kun potilaat eivät edes tiedä milloin pääsevät pois.

Yksityisyyden ja oman rauhan puute on myös vahingollista. Mitään omaa tilaa ei ole mihin vetäytyä esim. lukemaan tai puhumaan puhelimessa.

Puhumattakaan siitä, että pakkopiikittäminen ja lepositeisiin laittaminen sitä varten on ihan hirveää. Kuvittele itse että saisit ensin tablettilääkkeistä niin pahat pakkoliikkeet ettet voisi niitä enää syödä, ja sitten hoitaja tulee kertomaan että lääkäri on määrännyt saman lääkkeen annettavaksi tahdonvastaisena injektiona. Siinä sitten hoitajat riisuvat väkisin, kohtelevat kovakouraisesti, sitovat ja antavat kivuliaan injektion.

Lääkkeiden myötä tulee mm. lihomista, pakkoliikkeitä, Parkinson-oireita, masennusta, tunteettomuutta ja pahimmassa tapauksessa tardiivi dyskinesia joka vammauttaa täysin.

Jotkut harhat ovat ihan pikkujuttu noihin verrattuna.

Leponex on hyvä lääke, porukka ei rupea hulluttelemaan liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leponexilta otettiin jo 70-luvulla myyntilupa pois, mutta jostain ihmeen syystä se palautettiin. Pelkästään tällä vuosituhannella yli 200 suomalaista on kuollut siihen. Psykiatrit pitäisi laittaa vastuuseen.

Leponexin myyntilupa poistettiin vähäksi aikaa, koska löytyi harvinainen vakava haittavaikutus, agranulosytoosi. Kun myyntilupa palautettiin, niin otettiin käyttön turvatoimet, jotka minimoivat riskin. Valkosolujen ja neutrofiilien määrää seurataan viikoittain ensimmäisten 18 viikon aikana ja 4 viikon välein sen jälkeen. Lisäksi potilasta muistutetaan hakeutumaan lääkäriin heti jos ilmaantuu neutropeniaan tai infektioon viittaavia oireita. Klotsapiinin käyttöön liittyen ei ole ilmoitettu kahtasataa vaan 31 kuolemaa, joista 14 tapauksessa kuolema johtui agranulosytoosista ja sitä seuranneesta infektiosta. Kannattaa ottaa huomioon että lääke on ollut käytössä puoli vuosisataa, joten määrät eivät ole suuria.

Nuo 31 olivat kaikki ihan oikeita ihmisiä, ja useimpia varmaan jäi joku kaipaamaankin. Jokainen klotsapiinikuolema on hirveä tragedia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahat ja pelottavat harhat, vai seurantaa vaativa lääkitys? Skitsofreenikoiden harhat ovat joskus todella pelottavia ja todentuntuisia, siinä vaiheessa saattaa Leponex olla hyvä vaihtoehto.

Leponexin käyttäjien elämä on koko ajan vaarassa, siksi he joutuvat ravaamaan verikokeissa. Ei siis mikään ihan tavallinen seurantaa vaativa lääkitys.

Ammattini puolesta olen perehtynyt melko syvällisesti aiheeseen.

Joten Leponex, jos muilla lääkkeillä ei saada vastetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, ja ihmisarvon mukaista on sekoilla psykoottisena ja olla vaaraksi itselleen ja muille. Sitten kun joku näistä vahingoittaa itseään/muita, niin johan nousee älämölö siitä, kuinka psykiatria ei ole hoitanut hommiaan.

Eivät kaikki psykoottiset ihmiset ole vaaraksi kellekään tai välttämättä edes sekoile. Osa elelee kaikessa rauhassa omassa kodissaan häiritsemättä ketään.

Elävät rauhassa lääkityksen johdosta?

Rauhassa elävää ei pakolla lääkitä nykylakien mukaan.

Kyllä rauhassa elävääkin valitettavasti voidaan pakkolääkitä ilman että mikään laki sitä varsinaisesti estäisi.

Homma toimii näin:

Potilas voidaan toimittaa pakkohoitoon jos hänellä on mielisairaus, sairaus pahenisi ilman pakkohoitoa eivätkä avohoidon palvelut riitä (esim. jos potilas kieltäytyy niistä). Potilaan ei siis tarvitse olla vaaraksi itselleen tai muille jotta hänet voitaisiin laittaa pakkohoitoon, riittää että sairaus pahenisi ilman sitä.

Pakkohoidon jälkeen aloitetaan ns. pakollinen avohoito, eli jos potilas kieltäytyy siitä niin hänet voidaan mielenterveyslain nojalla toimittaa uudestaan pakkohoitoon.

Tervetuloa tähän päivään, suosittelen tutustumaan millaisessa jamassa suomen mielenterveyshoito on. Hoitoon ei tosiaan pääse vaikka potilas itse olisi halukaskin. Rikoksen kautta pääsee niuvaan pidemmäksiaikaa, mutta esim itsetuhoisille potilaille jotka itse haluaisivat hoitoa, kirjoitetaan lääkeresepti ja passitetaan kotiin. Aina ei tarjota edes mitään seurantaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, ja ihmisarvon mukaista on sekoilla psykoottisena ja olla vaaraksi itselleen ja muille. Sitten kun joku näistä vahingoittaa itseään/muita, niin johan nousee älämölö siitä, kuinka psykiatria ei ole hoitanut hommiaan.

Eivät kaikki psykoottiset ihmiset ole vaaraksi kellekään tai välttämättä edes sekoile. Osa elelee kaikessa rauhassa omassa kodissaan häiritsemättä ketään.

Elävät rauhassa lääkityksen johdosta?

Rauhassa elävää ei pakolla lääkitä nykylakien mukaan.

Kyllä rauhassa elävääkin valitettavasti voidaan pakkolääkitä ilman että mikään laki sitä varsinaisesti estäisi.

Homma toimii näin:

Potilas voidaan toimittaa pakkohoitoon jos hänellä on mielisairaus, sairaus pahenisi ilman pakkohoitoa eivätkä avohoidon palvelut riitä (esim. jos potilas kieltäytyy niistä). Potilaan ei siis tarvitse olla vaaraksi itselleen tai muille jotta hänet voitaisiin laittaa pakkohoitoon, riittää että sairaus pahenisi ilman sitä.

Pakkohoidon jälkeen aloitetaan ns. pakollinen avohoito, eli jos potilas kieltäytyy siitä niin hänet voidaan mielenterveyslain nojalla toimittaa uudestaan pakkohoitoon.

Tällöin kyseessä on tilanne, jossa tiedetään historian perusteella että ilman lääkitystä oireet lisääntyvät nopeasti = sairaus pahenee, potilas ei ole rauhallisesti kotonaan.

Potilas voi olla sairauden akuuttivaiheessakin täysin rauhassa omassa kodissaan häiritsemättä ketään. Silti pakkohoitoon toimittaminen on mahdollista mielenterveyslain nojalla, jos potilas ei suostu avohoitoon (=lääkitykseen) ja hänellä on mt-diagnoosi.

On yleinen väärinkäsitys, että pakkohoitoon joutuvat vain itselleen tai muille vaaralliset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahat ja pelottavat harhat, vai seurantaa vaativa lääkitys? Skitsofreenikoiden harhat ovat joskus todella pelottavia ja todentuntuisia, siinä vaiheessa saattaa Leponex olla hyvä vaihtoehto.

Leponexin käyttäjien elämä on koko ajan vaarassa, siksi he joutuvat ravaamaan verikokeissa. Ei siis mikään ihan tavallinen seurantaa vaativa lääkitys.

Ammattini puolesta olen perehtynyt melko syvällisesti aiheeseen.

Joten Leponex, jos muilla lääkkeillä ei saada vastetta.

Ja minkäs arvoinen se Leponexilla saatu vaste on, jos potilas lihoo lääkkeen takia kymmeniä kiloja, menettää tunne-elämänsä, oman tahtonsa ja seksuaalisuutensa, on jatkuvasti unelias, käy hitaalla, ei pysty keskittymään eikä pysty saavuttamaan elämässään yhtään mitään?