Vihaan maallista isääni
En olisi halunnut olla hänen lapsi. Vihaan sitä miten hän glorifioi "sotaveteraani" ukkia. Ja aina puhuu kuin itsekkin olisi maanpuolustaja sankari. Itä naapurin kiroaa alinpaan rakoon. Lapsena uhkasi mua tappamisella kun joi ja on pedannut minusta jatkajaa suvun perinnölle vihata itänaapuria. Itse pidän tätä kaikkea vanhoillisena enkä koe mitään antipatiaa itänaapuria kohtaan. Itseasiassa koen vihaavani maallista isääni niin paljon että teen päinvastoin mitä hän haluaa eli "liityn" itänaapurin puoleen jotta saisin suututettua maallisen isäni.
Kommentit (12)
Igor se ei vaan tajua, että itäinen sonta ei uppoa suomalaisiin. Voi korkeintaan itse vastata ulostuksiinsa.
Toivottavasti isäsi älyää virheensä ja sijoittaa luodin saastaiseen pääkoppaasi. Suuri häpeä että lapsi on tuollainen kotir-yssä.
Tiäks, sussa haisee ihan tyypillinen teinipoika, jolla on aikuistumisprosessi kesken. Teet ns. henkistä isänmurhaa, joka liittyy psykoseksuaalisen kehityksen oidipaalivaiheeseen. Olet rakastunut äitiisi. Jatka, kasva, kypsy.
Tuon horinan "maallisesta isästä" voit lopettaa koska se haisee kaalilta. Ei Suomessa puhuta maallisesta isästä vaan ihan isästä vaan.
Eikö olekin jännää, että sinun isäsi jo ihailee omaa isäänsä mutta sinä et vielä kykene. Sä oot siis keskeneräinen. Jotain max. 13 v
On tiedossa että te sinimustapallit olette venäjämielisiä. Siksi
Venäjän rotan suoltama paska ilmiannettu. Ketju poistuu.
On yleisesti tunnettua, että ryssssssän kätyreiksi kääntyvät suomalaiset ovat juopon isänsä hakkaamia tai muuten elämässään epäonnistuneita ja rikkinäisiä reppanoita.
Lapsuuden käsittelemätön viha voi näkyä aikuisena vaikeutena luottaa muihin. Koska ensisijainen miehen tai vanhemman malli on aiheuttanut pettymyksen tai turvattomuutta, ihminen saattaa odottaa myös muiden ihmisten – erityisesti auktoriteettien tai miespuolisten kumppanien – tuottavan pettymyksen. Konfliktitilanteet voivat tuntua ylitsepääsemättömän pelottavilta tai ne kohdataan puolustusreaktioilla, kuten hyökkäävyydellä tai täydellisellä vaikenemisella.
Jos tunne on hyvin syvä, liittyy traumoihin tai lamaannuttaa arjen ihmissuhteet, sen purkaminen yksin voi olla vaikeaa. Psykoterapia (esimerkiksi integratiivinen tai kognitiivinen psykoterapia) on erittäin tehokas keino purkaa vanhoja kiintymyssuhdemalleja ja oppia uusia tunnesäätelytaitoja turvallisessa ympäristössä.
Menneisyys vaikuttaa meihin, mutta se ei määritä tulevaisuuttamme. Aikuisena omia toimintamallejaan voi muuttaa oppimalla sanoittamaan tunteitaan ja ymmärtämällä oman historiansa vaikutukset. Monet hyötyvät lapsuuden kokemusten käsittelystä terapiassa, itsemyötätunnon harjoittamisesta sekä avoimesta keskustelusta
Se, että lapsi – ja myöhemmin nuori tai aikuinen – syyttää vanhempiaan ja kääntyy heitä vastaan, tuntuu vanhemmasta usein kohtuuttomalta, kiitämättömältä ja raskaalta. Tämä ilmiö on kuitenkin psykologinen välttämättömyys, joka liittyy ihmisen kehitykseen, aivojen kypsymiseen ja tarpeeseen itsenäistyä.
Lapset todellakin pitävät vanhempiaan aluksi "yli-ihmisinä", ja tästä illuusiosta luopuminen on pitkä ja usein kivuliaskin prosessi.
Joskus syyttely jatkuu aikuisiässä asti. Se johtuu siitä, että lapsi kantoi nuorena taakkaa vanhemman osaamattomuudesta tai epäkypsyydestä. Aikuinen lapsi saattaa syyttää vanhempiaan, koska hän yrittää saada vanhemman vihdoin ymmärtämään ja myöntämään ne virheet, jotka haavoittivat häntä lapsena.
Vanhempien inhimillisyyden ja puutteiden hyväksyminen tapahtuu yleensä vasta aikuisiässä, ja se vaatii lapselta tiettyä emotionaalista kypsyyttä.
Vanhemmuus on yksi voimakkaimmista ihmiselämän kriiseistä ja muutosvaiheista, joka aktivoi oman lapsuuden traumoja, haavoja ja ratkaisemattomia ristiriitoja.
Kukaan ei saa vanhemmuuteen täydellistä ohjekirjaa.
Viimeistään silloin, kun vanhemmat alkavat vanhentua ja haurastua, aikuinen lapsi usein hyväksyy, että "he tekivät parhaansa niillä korteilla ja taidoilla, joita heillä silloin oli".
Ap on todella sisäistänyt kristinuskon periaatteet.
Vierailija kirjoitti:
On yleisesti tunnettua, että ryssssssän kätyreiksi kääntyvät suomalaiset ovat juopon isänsä hakkaamia tai muuten elämässään epäonnistuneita ja rikkinäisiä reppanoita.
Kuten Turtiaisen Anus
Igorin aamusatu.