Tuntuuko kenestäkään siltä, että korona-aika varasti elämästänne pari-kolme vuotta?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Jaan tuon saman tunteen kuin ap.

Nyt en meinaa saada millään normaalista arjesta kiinni vaikka kuinka yritän jatkaa siitä mihin 2019 jäin.

Mä olin silloin tosi tarmokas ja ilonen ja mulla oli paljon hyviä suunnitelmia. Jouduin korona-ajan takia luopumaan niistä kaikista ja olen hyvin katkera ja vihainen hallituksen koronatoimista, Uudenmaan yms suluista ja median jatkuvasta pelottelusta. En saa sitä aikaa enää takaisin ja nyt en pysty menemään eteenpäin.

Että joo kyllä on vaikeaa nyt. Olen elänyt tähänastisen elämäni raskainta, vaikeinta ja ikävintä aikaa 2020 alkaen.

Anteeksi vaan, mutta mistä hallitus olisi voinut tietää keväällä 2020 kuinka vaarallinen korona on, kun tiedemiehet vasta selvittelivät asiaa? Tottakai alussa tarvittiin jopa ylimitoitettuja toimia kun ei ollut parempaa tietoa. Sehän se vasta olisi katastrofi ollut jos ei oltaisi rajoitettu mitään ja korona olisikin ollut vaarallisempi.

Vierailija kirjoitti:

En ole ollut etätöissä ja pienillä reissuilla käytiin aina kun voitiin.

On tämä silti ollut kaikkea muuta kuin normaalia. Elämä oli muutoksessa muutenkin, mutta koen että korona-aika sotki suunnitelmat lopullisesti.

Sen päälle vielä tämä Ukrainan kriisi, niin ettei elämä vain jatkuisi.

Korona-ajasta on tullut joku ihme pyhä lehmä joillekin ihmisille. Jos joku tekee aloituksen jossa valitetaan jotain koronaan liittyvää niin kyseiset ihmiset ovat heti lyttäämässä sitä koska olettavat että jokaiselle ihmiselle korona on ollut joku ihana kokemus. Enemmistölle ei todellakaan ole ollut.

Tiesin että jotkut ihmiset ovat itsekkäitä ja empatiakyvyttömiä mutta että katse on näin tiukasti omassa navassa oli kyllä yllätys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei oikeastaan. Sain ihan kivasti kerättyä rahaa. Mies tykkäsi etätöistä. Ei tarvinnut matkustaa mihinkään.

Nyt on taas kriiseihinkin varautuminen aivan toisella tasolla kuin ennen koronaa. Jos vaikka sota syttyy.

Miten varaudut sotaan? Ostat panssarivaununko.

Esim sairaaloiden täytyy osata varautua kriiseihin, kuten juuri tällä hetkellä.

Valmiussuunnitelma. Tuntuu julmalta sanoa mutta jokainen kriisi (tsunami Estonia), tarkoittaa entistä parempaa valmistautumista seuraavaan kriisiin.

3 vuotta on mennyt niin että en ole ehtinyt mitään oikeen edes tajuta.

Minulla ei paljon vaikuttanut. Tämä johtuu paljon siitä millaista elämää elän. Olen yksinäinen muutenkin ja en paljon käy missään. Elän hyvin ns erakkomaista elämää muutenkin. Osin vapaasta tahdosta ja osin menneisyyden kokemusten yms takia. Jännitän paljon kaikkea ja en viihdy ihmisjoukossa. Korona aikana oikeastaan monesti mietin sitä kuinka monen elämä kärsii siitä ja omaan elämääni sen vaikutus oli "pelottavan" vähäinen. Tunsin itseni jotenkin oudoksi ja elämäni tyhjäksi, kun en samaistunut monien kokemuksiin. Samalla ymmärrän kuinka moni varmaan kärsi. Itsellä elämä vaan menee jo muutenkin vähän ohi. Tarvin aikaa voimien keräämiseen ja elin "hiljaisesti" vuosia. Sitten voin taas paremmin. Nyt taas vaikeampaa. Ei minusta varmaan enää kovin sosiaalista tule, vaikka yksinäisyyskin ikävää.

Korona-aikana oli vallalla kova sensuuri median taholta. Vauva, Hesari jne jo pienikin arvostelu riitti siihen, että kriittisiä kirjoituksia poistettiin tai niitä ei vaan yksinkertaisesti julkaistu.

Pelko sai aivan järjettömät mittasuhteet sen jälkeen kun Italiassa mummoja ja pappoja kuoli. Muistatteko vielä kuvat armeijan autoletkasta?

Yleisellä tasolla korona-aika on lisännyt epätasa-arvoa. Tuntuu että ne, joilla meni hyvin ennen koronaakin, pärjäsivät korona-ajan yleisesti ottaen hyvin. Huonosti voivilla vointi huononi entisestään. :( Olen huomannut jopa lähipiirissäni että taloudellisesti ja terveydellisesti hyvinvoivat tutut reippailivat luonnossa koko korona-ajan ja köyhemmät ja sairaammat alkoivat uskoa kaiken maailman salalliittojuttuja.

Ei ollenkaan.

Olen elänyt koko ajan kuten aina ennenkin. Jotenkin aina kuulostaa hassulta, kun joku kertoo, että hänen elämäänsä tämä on vaikuttanut paljonkin.

Toki me olemme kaikki erilaisia, mutta kyllähän koronan kauheutta on paisuteltu aivan kohtuuttomasti sen harmeihin nähden.

Vähän sama on Venäjän sodan kanssa. Uutisista voisi joku luulla, että Venäjä hyökkää joka paikkaan koko ajan, mutta totuus on toinen.

Mediaa saamme kiittää näistäkin pelon ja ahdistuksen hetkistä.

Vierailija kirjoitti:

Korona-aikana oli vallalla kova sensuuri median taholta. Vauva, Hesari jne jo pienikin arvostelu riitti siihen, että kriittisiä kirjoituksia poistettiin tai niitä ei vaan yksinkertaisesti julkaistu.

Pelko sai aivan järjettömät mittasuhteet sen jälkeen kun Italiassa mummoja ja pappoja kuoli. Muistatteko vielä kuvat armeijan autoletkasta?

Korona aika osoitti sen kuinka panikointi tarttuu useimpiin ihmisiin nopeammin kuin virukset. Enkä enää ihmettele sitä, miten ihmiset on saatu maailmanhistorian aikana mukaan kaikenlaisiin mielettömyyksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Jaan tuon saman tunteen kuin ap.

Nyt en meinaa saada millään normaalista arjesta kiinni vaikka kuinka yritän jatkaa siitä mihin 2019 jäin.

Mä olin silloin tosi tarmokas ja ilonen ja mulla oli paljon hyviä suunnitelmia. Jouduin korona-ajan takia luopumaan niistä kaikista ja olen hyvin katkera ja vihainen hallituksen koronatoimista, Uudenmaan yms suluista ja median jatkuvasta pelottelusta. En saa sitä aikaa enää takaisin ja nyt en pysty menemään eteenpäin.

Että joo kyllä on vaikeaa nyt. Olen elänyt tähänastisen elämäni raskainta, vaikeinta ja ikävintä aikaa 2020 alkaen.

Anteeksi vaan, mutta mistä hallitus olisi voinut tietää keväällä 2020 kuinka vaarallinen korona on, kun tiedemiehet vasta selvittelivät asiaa? Tottakai alussa tarvittiin jopa ylimitoitettuja toimia kun ei ollut parempaa tietoa. Sehän se vasta olisi katastrofi ollut jos ei oltaisi rajoitettu mitään ja korona olisikin ollut vaarallisempi.

On se kumma kun suomalaiset päättäjät ei yleensä lähde sekoilemaan vaikka muu maailma heittäisi järkensä vaan maltilla katsotaan mitä tapahtuu. Mutta korona oli poikkeus. Muutama kaatuu flunssassa maahan kiinalaisten propaganda videoilla ja nämä alkaa uskoa kaiken mitä näkee ja kuulee somessa. Viis tilastoista ja mistään, hysteriat vaan tulille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan pikku vinkkinä ap:lle, että tuon lauseen perässä ei kuulu olla enää kysymysmerkkiä. Muistutat minua eräästä huonosti kirjoittavasta bloggaajasta.

Koronassa on ollut hyviäkin puolia mutta niitä sinä et varmaan tällä otsikolla hae.

Kerroppa niistä hyvistä puolista, mitä niitä on ollut? Itsellä tulee vain ja ainoastaan yksi sellainen mieleen: Etätyön tekeminen on aikaisempaa hyväksyttävämpää. Mutta kaikki muut pelkästään huonoja puolia.

Huoltovarmuus parantunut, ainakin Suomessa. Infektiosairauksien kehitys mennyt huimin harppauksin eteenpäin. Ihmiset ovat joutuneet miettimään matkustamista uusiksi. Työntekeminen on muuttunut.

Toivoisin myös että ihmisten hygienia olisi parantunut, mutta minusta tuntuu että se on yhtä huonoa kuin ennenkin😬

Ei tunnu. Elin elämäni parasta aikaa korona aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa se korona-aika edelleenkin

Höpö höpö.

Ei todellakaan vaikuta.

Vaikutti sen verran, että lastenhankinta hieman viivästyi. MUTTA. Edellisessä työpaikassa tuli lomautukset koronan takia. Vaihdoin työpaikkaa/alaa ja saan korkeampaa palkkaa pienemmällä työmäärällä. Ei tämäkään helpoin ala ole ollut koronan takia, mutta tällä hetkellä menee oikein hyvin, ja olen raskaana. Lisäksi voin vaikuttaa työhöni ja palkkaani itse, ja teen oikeasti unelmatyötäni.

Etäopiskelu ja etätyö yleistyi kohinalla. Eli aivan täydellistä.

Ei tunnu. Elin keväällä 2020 nykyisen parisuhteeni kuuminta alkuhuumaa ja oli vain aivan ihanaa käpertyä kotiin kaksin täydellisen hyvällä omatunnolla. Etätyöaika oli myös ihanaa ja muutti työelämäni pysyvästi paremmaksi (olen edelleen etätöissä).

Syksystä 2020 olen kyllä elänyt lähes normaalia elämää mitä tulee ihmissuhteisiin ja harrastuksiin. Ainoa vain se, ettei lievissäkään flunssaoireissa ole suotavaa lähteä ihmisten ilmoille (tämä jatkuu omalla kohdallani edelleen) sekä maskin käyttö (jäi minulta pois käytöstä 2022 loppukeväästä).

Koen, että korona-aika oli minulle sellainen pakollinen pysähtyminen. Se laittoi miettimään, mikä elämässä on tärkeintä ja miten ottaa aikaa paremmin itselle. On todella ikävää, että monella kävi ikäviä tuona aikana ja monet myös kuolivat, mutta minä olen tuosta ajasta todella kiitollinen ja muistelen sitä lämmöllä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ollut etätöissä ja pienillä reissuilla käytiin aina kun voitiin.

On tämä silti ollut kaikkea muuta kuin normaalia. Elämä oli muutoksessa muutenkin, mutta koen että korona-aika sotki suunnitelmat lopullisesti.

Sen päälle vielä tämä Ukrainan kriisi, niin ettei elämä vain jatkuisi.

Korona-ajasta on tullut joku ihme pyhä lehmä joillekin ihmisille. Jos joku tekee aloituksen jossa valitetaan jotain koronaan liittyvää niin kyseiset ihmiset ovat heti lyttäämässä sitä koska olettavat että jokaiselle ihmiselle korona on ollut joku ihana kokemus. Enemmistölle ei todellakaan ole ollut.

Tiesin että jotkut ihmiset ovat itsekkäitä ja empatiakyvyttömiä mutta että katse on näin tiukasti omassa navassa oli kyllä yllätys.

Mä tajusin sen jo viime syksynä. Se rokotuspakotus mediassa oli jotain ihan järkyttävää. Se vei kaiken vähäisenkin luottamuksen ihmisiin.

En olisi uskonut, että jotkut lähtevät semmoseen massahysteriaan ja joukkolynkkaamismeininkiin.

Menetin kyllä uskoni ihmiskuntaan. Rokotepakotus paljasti monien suomalaistenkin na-tsiluonteen ja suoranaisen sadismin ja lynkkausmentaliteetin. Aivan uskomattomia kirjoituksia tältäkin palstalta sai lukea. Se mitä monet valtiot mm. Itävalta, Kanada ym. tekivät jää historiaan todella ikävänä muistutuksena ettemme ole oppineet mitään 30-40 lukujen tapahtumista.

Omaa elämääni elin muuten normaaliin tapaan kyllä.

Ei toki, tosin huomasin että kuinka erilaista elämää valtaosa normaalioloissa elää verrattuna omaan persaukiseen todellisuuteeni, kun hekin joutuivat pitäytymään kotona viruksen vuoksi, samoin kuin itse olen joutunut pitäytymään aiemmin jo vuosia ajan köyhyyden vuoksi ennen koronaa.

Ei tunnu. Se oli historiallista aikaa. En haluaisi olla ilman tuota kokemusta.