Mies haluaa olla parisuhteessa, mutta ei halua muuttaa yhteen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne eriälläänasumiset toimii justiin kauan kunnes toiselle selviää, ettei se toinen olekaan uskollinen. Siihen kun tapaa olla oikein hyvä syy, miksi maksaa asumisesta kahdenkertainen hinta.

Joo on tuohonkin sääntöön varmasti olemassa se lumihiutalepoikkeus. En vaan ole törmännyt vielä.

Pettäjä löytää kyllä tilaisuuden pettämiseen, asuttiin sitten yhdessä tai erikseen.

Nyt ei ollut kyse pettämisestä, vaan suhteessa jossa ei haluta olla yhdessä edes sen vertaa että asuttaisiin yhdessä. Joo on kokemusta tämmöisestä myös, ja tiedätkö mikä niille suhteille kävi? Ne päättyi, yleensä mun aloitteesta mutta ei aina. Kun löytyi oikeasti sopiva ihminen, yhteisen talon osto vuodessa oli se mitä molemmat tahtoi, ja se suhde on oikeasti hyvä yhä, pari vuosikymmentä myöhemmin.

Mutta aika moni tyytyy tämmöiseen "melkein toimivaan" suhteeseen kun ei paremmasta tiedä. Minä olisin kyllä mieluummin yksin kun suhteessa jossa se yhdessäolo on lähinnä nimellistä, ja jossa luultavasti se toinen lähtee kun löytää oikeasti sellaisen kumppanin jonka kanssa oikeasti haluaa olla.

Mutta elämä opettaa, niin aina.

Kummasti lapsettomat naiset eivät ole innoissaan yksinhuoltajamiehistä, tai heitä köyhemmistä miehistä.

Vierailija kirjoitti:

Minä en muuta naisystäväni kanssa yhteen, koska se johtaisi tauottomaan kinuamiseen asunnon suhteen.

Hänellä on asuntohaaveita, mutta unelma-asuntoon ei olisi varaa. Eli klassinen idyllinen omakotitalo isolla pihalla, mutta kaupungin bussilinjojen viereltä. Sellaisen hankkiminen ehkä onnistuisi maksimivelalla ja sen kuntoisena että luvassa olisi pitkä remppaprojekti. Ja jokainen arvaa onko naisystävälläni remppataitoja. Vastaus on : ei ole.

Nyt hän sanoo että ainahan on haaveita, muunkinlainen asunto olisi kiva. Mutta osaan sen verran naiskieltä, että haluamiskäyrä lähtisi nousuun eikä nousu loppuisi ennen kuin olemme pankissa neuvottelemassa ylisuuresta lainasta.

Joten asumme erillään.

Kaunko luulet että suhde jatkuu, kun nainen törmää ihmiseen jonka kanssa hän voisi saada haaveensa? Niinpä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en muuta naisystäväni kanssa yhteen, koska se johtaisi tauottomaan kinuamiseen asunnon suhteen.

Hänellä on asuntohaaveita, mutta unelma-asuntoon ei olisi varaa. Eli klassinen idyllinen omakotitalo isolla pihalla, mutta kaupungin bussilinjojen viereltä. Sellaisen hankkiminen ehkä onnistuisi maksimivelalla ja sen kuntoisena että luvassa olisi pitkä remppaprojekti. Ja jokainen arvaa onko naisystävälläni remppataitoja. Vastaus on : ei ole.

Nyt hän sanoo että ainahan on haaveita, muunkinlainen asunto olisi kiva. Mutta osaan sen verran naiskieltä, että haluamiskäyrä lähtisi nousuun eikä nousu loppuisi ennen kuin olemme pankissa neuvottelemassa ylisuuresta lainasta.

Joten asumme erillään.

Kaunko luulet että suhde jatkuu, kun nainen törmää ihmiseen jonka kanssa hän voisi saada haaveensa? Niinpä.

Jos niin käy, niin mies väistää luodin. Nainen oli alun perinkin kiinnostuneempi unelma-asunnosta kuin miehestä.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän joku fb-suhde ole tuossa elämäntilanteessa paras ratkaisu.

Tämä. En ole paritellut kuuteen vuoteen.

-lapseton n31

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en muuta naisystäväni kanssa yhteen, koska se johtaisi tauottomaan kinuamiseen asunnon suhteen.

Hänellä on asuntohaaveita, mutta unelma-asuntoon ei olisi varaa. Eli klassinen idyllinen omakotitalo isolla pihalla, mutta kaupungin bussilinjojen viereltä. Sellaisen hankkiminen ehkä onnistuisi maksimivelalla ja sen kuntoisena että luvassa olisi pitkä remppaprojekti. Ja jokainen arvaa onko naisystävälläni remppataitoja. Vastaus on : ei ole.

Nyt hän sanoo että ainahan on haaveita, muunkinlainen asunto olisi kiva. Mutta osaan sen verran naiskieltä, että haluamiskäyrä lähtisi nousuun eikä nousu loppuisi ennen kuin olemme pankissa neuvottelemassa ylisuuresta lainasta.

Joten asumme erillään.

Kaunko luulet että suhde jatkuu, kun nainen törmää ihmiseen jonka kanssa hän voisi saada haaveensa? Niinpä.

Jos niin käy, niin mies väistää luodin. Nainen oli alun perinkin kiinnostuneempi unelma-asunnosta kuin miehestä.

Sinä et tajua win-win-tilannetta, molempien elintaso nousee kun maksetaan vaan yhdestä asumisesta. Sillä rahalla kun maksetaan kahta pientä kämppää saisi jo sen yhden ison.

Minusta on kusipäistä roikottaa ihmistä suhteessa jossa ihminen ei koskaan saa sitä unelmaansa, joka kuitenkin on ihan realistinen. Ei se ole mitään rakkautta.

Tuo nainen tulee jättämään ankeuttajamiehen ja ottaa sellaisen, jonka kanssa sitä elämän suurta unelmaa voi edes tosissaan yrittää. Ei yksi talo kahdelle työssäkäyvälle ole mikään mahdoton epärealistinen haave.

Ja se on ihan oikein, ankeuttajia ei elämään tarvita.

Tai ellei jätä, katkeroituu ja tekee tuon miehen elämän kurjaksi. Oikein oppikirjaesimerkki suhteesta, johon ei kannata jäädä.

Jos tilanne ei sovi sinulle niin eroat. Simple.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en muuta naisystäväni kanssa yhteen, koska se johtaisi tauottomaan kinuamiseen asunnon suhteen.

Hänellä on asuntohaaveita, mutta unelma-asuntoon ei olisi varaa. Eli klassinen idyllinen omakotitalo isolla pihalla, mutta kaupungin bussilinjojen viereltä. Sellaisen hankkiminen ehkä onnistuisi maksimivelalla ja sen kuntoisena että luvassa olisi pitkä remppaprojekti. Ja jokainen arvaa onko naisystävälläni remppataitoja. Vastaus on : ei ole.

Nyt hän sanoo että ainahan on haaveita, muunkinlainen asunto olisi kiva. Mutta osaan sen verran naiskieltä, että haluamiskäyrä lähtisi nousuun eikä nousu loppuisi ennen kuin olemme pankissa neuvottelemassa ylisuuresta lainasta.

Joten asumme erillään.

Kaunko luulet että suhde jatkuu, kun nainen törmää ihmiseen jonka kanssa hän voisi saada haaveensa? Niinpä.

Jos niin käy, niin mies väistää luodin. Nainen oli alun perinkin kiinnostuneempi unelma-asunnosta kuin miehestä.

Aika paska mies, miksi siinä pitäisi roikkua omien haaveiden kustannuksella?

Vierailija kirjoitti:

Minä en muuta naisystäväni kanssa yhteen, koska se johtaisi tauottomaan kinuamiseen asunnon suhteen.

Hänellä on asuntohaaveita, mutta unelma-asuntoon ei olisi varaa. Eli klassinen idyllinen omakotitalo isolla pihalla, mutta kaupungin bussilinjojen viereltä. Sellaisen hankkiminen ehkä onnistuisi maksimivelalla ja sen kuntoisena että luvassa olisi pitkä remppaprojekti. Ja jokainen arvaa onko naisystävälläni remppataitoja. Vastaus on : ei ole.

Nyt hän sanoo että ainahan on haaveita, muunkinlainen asunto olisi kiva. Mutta osaan sen verran naiskieltä, että haluamiskäyrä lähtisi nousuun eikä nousu loppuisi ennen kuin olemme pankissa neuvottelemassa ylisuuresta lainasta.

Joten asumme erillään.

Jep, materialistiin ei kannata haksahtaa, ellei ole samaa sorttia. Sukupuolen kanssa sillä ei ole tekemistä, arvomaailmojen pitää olla yhteensopivat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne eriälläänasumiset toimii justiin kauan kunnes toiselle selviää, ettei se toinen olekaan uskollinen. Siihen kun tapaa olla oikein hyvä syy, miksi maksaa asumisesta kahdenkertainen hinta.

Joo on tuohonkin sääntöön varmasti olemassa se lumihiutalepoikkeus. En vaan ole törmännyt vielä.

Pettäjä löytää kyllä tilaisuuden pettämiseen, asuttiin sitten yhdessä tai erikseen.

Nyt ei ollut kyse pettämisestä, vaan suhteessa jossa ei haluta olla yhdessä edes sen vertaa että asuttaisiin yhdessä. Joo on kokemusta tämmöisestä myös, ja tiedätkö mikä niille suhteille kävi? Ne päättyi, yleensä mun aloitteesta mutta ei aina. Kun löytyi oikeasti sopiva ihminen, yhteisen talon osto vuodessa oli se mitä molemmat tahtoi, ja se suhde on oikeasti hyvä yhä, pari vuosikymmentä myöhemmin.

Mutta aika moni tyytyy tämmöiseen "melkein toimivaan" suhteeseen kun ei paremmasta tiedä. Minä olisin kyllä mieluummin yksin kun suhteessa jossa se yhdessäolo on lähinnä nimellistä, ja jossa luultavasti se toinen lähtee kun löytää oikeasti sellaisen kumppanin jonka kanssa oikeasti haluaa olla.

Mutta elämä opettaa, niin aina.

Sun kans on kyllä aika vaikeeta kuvitella olevansa, oli asumisjärjestelyt mitkä tahansa.

Mikä ihmeen kriteeri parisuhteelle on se, että pitäisi asua samassa osoitteessa?!

Ymmärrän hyvin nuorilta tällaisen ajattelun, mutta en aikuisilta ihmisiltä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen kriteeri parisuhteelle on se, että pitäisi asua samassa osoitteessa?!

Ymmärrän hyvin nuorilta tällaisen ajattelun, mutta en aikuisilta ihmisiltä.

Jollei se aikuisten ihmisten parisuhde toimi eri osoitteista käsin, niin ei tule toimimaan yhdessä asumallakaan - päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en muuta naisystäväni kanssa yhteen, koska se johtaisi tauottomaan kinuamiseen asunnon suhteen.

Hänellä on asuntohaaveita, mutta unelma-asuntoon ei olisi varaa. Eli klassinen idyllinen omakotitalo isolla pihalla, mutta kaupungin bussilinjojen viereltä. Sellaisen hankkiminen ehkä onnistuisi maksimivelalla ja sen kuntoisena että luvassa olisi pitkä remppaprojekti. Ja jokainen arvaa onko naisystävälläni remppataitoja. Vastaus on : ei ole.

Nyt hän sanoo että ainahan on haaveita, muunkinlainen asunto olisi kiva. Mutta osaan sen verran naiskieltä, että haluamiskäyrä lähtisi nousuun eikä nousu loppuisi ennen kuin olemme pankissa neuvottelemassa ylisuuresta lainasta.

Joten asumme erillään.

Kaunko luulet että suhde jatkuu, kun nainen törmää ihmiseen jonka kanssa hän voisi saada haaveensa? Niinpä.

Tämähän se ongelma naisten kans on kun miehen mielipiteellä ei ole mitään väliä eikä merkitystä kun naisten tahto on toteuduttava

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en muuta naisystäväni kanssa yhteen, koska se johtaisi tauottomaan kinuamiseen asunnon suhteen.

Hänellä on asuntohaaveita, mutta unelma-asuntoon ei olisi varaa. Eli klassinen idyllinen omakotitalo isolla pihalla, mutta kaupungin bussilinjojen viereltä. Sellaisen hankkiminen ehkä onnistuisi maksimivelalla ja sen kuntoisena että luvassa olisi pitkä remppaprojekti. Ja jokainen arvaa onko naisystävälläni remppataitoja. Vastaus on : ei ole.

Nyt hän sanoo että ainahan on haaveita, muunkinlainen asunto olisi kiva. Mutta osaan sen verran naiskieltä, että haluamiskäyrä lähtisi nousuun eikä nousu loppuisi ennen kuin olemme pankissa neuvottelemassa ylisuuresta lainasta.

Joten asumme erillään.

Kaunko luulet että suhde jatkuu, kun nainen törmää ihmiseen jonka kanssa hän voisi saada haaveensa? Niinpä.

Jos niin käy, niin mies väistää luodin. Nainen oli alun perinkin kiinnostuneempi unelma-asunnosta kuin miehestä.

Aika paska mies, miksi siinä pitäisi roikkua omien haaveiden kustannuksella?

Ei pidäkkään jos se materia kiihottaa niin paljon, että se menee muuten hyvän parisuhteen edelle. Mies voi sitten etsiä naisen jota se ei kiihota. Molemmat saavat mitä haluavat. Nainen on onnellinen kun saa rahaa seksiä vastaan ja mies kun on hyvä parisuhde. Näin kärjistetysti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne eriälläänasumiset toimii justiin kauan kunnes toiselle selviää, ettei se toinen olekaan uskollinen. Siihen kun tapaa olla oikein hyvä syy, miksi maksaa asumisesta kahdenkertainen hinta.

Joo on tuohonkin sääntöön varmasti olemassa se lumihiutalepoikkeus. En vaan ole törmännyt vielä.

Pettäjä löytää kyllä tilaisuuden pettämiseen, asuttiin sitten yhdessä tai erikseen.

Nyt ei ollut kyse pettämisestä, vaan suhteessa jossa ei haluta olla yhdessä edes sen vertaa että asuttaisiin yhdessä. Joo on kokemusta tämmöisestä myös, ja tiedätkö mikä niille suhteille kävi? Ne päättyi, yleensä mun aloitteesta mutta ei aina. Kun löytyi oikeasti sopiva ihminen, yhteisen talon osto vuodessa oli se mitä molemmat tahtoi, ja se suhde on oikeasti hyvä yhä, pari vuosikymmentä myöhemmin.

Mutta aika moni tyytyy tämmöiseen "melkein toimivaan" suhteeseen kun ei paremmasta tiedä. Minä olisin kyllä mieluummin yksin kun suhteessa jossa se yhdessäolo on lähinnä nimellistä, ja jossa luultavasti se toinen lähtee kun löytää oikeasti sellaisen kumppanin jonka kanssa oikeasti haluaa olla.

Mutta elämä opettaa, niin aina.

Aaaaaaa, okei. Sulle oikea ihminen tahtoi ostaa talon kanssasi. Sulle ei sopinut ihminen, joka osta yhteistä taloa koska yksin sulla ei ollut varaa ostaa taloa. Siis sulla ei ollut varaa haluamaasi taloon ja elintasoon ilman ihmistä, joka tahtoo viettää kaiken aikansa ja asua sun kanssa siinä talossa ja maksaa sun kanssa siitä samasta talosta. 

Mitäpä jos toiset vain tahtovat viettää aikaa yhdessä eikä heillä ole tuollaisia talohaaveita kuin sinulla? Nekö on mielestäsi joko pettämässä tai muuten vilkuilevat muita partnereita, joiden kanssa sitten kuitenkin ostavat ja muuttavat siihen yhteiseen taloon? Koska kaikkihan nyt sellaisessa talossa haluaa asua.

eri

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen kriteeri parisuhteelle on se, että pitäisi asua samassa osoitteessa?!

Ymmärrän hyvin nuorilta tällaisen ajattelun, mutta en aikuisilta ihmisiltä.

Kaikki ei ole sikuisia, vaikka olemassaolomittari olisi punaisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en muuta naisystäväni kanssa yhteen, koska se johtaisi tauottomaan kinuamiseen asunnon suhteen.

Hänellä on asuntohaaveita, mutta unelma-asuntoon ei olisi varaa. Eli klassinen idyllinen omakotitalo isolla pihalla, mutta kaupungin bussilinjojen viereltä. Sellaisen hankkiminen ehkä onnistuisi maksimivelalla ja sen kuntoisena että luvassa olisi pitkä remppaprojekti. Ja jokainen arvaa onko naisystävälläni remppataitoja. Vastaus on : ei ole.

Nyt hän sanoo että ainahan on haaveita, muunkinlainen asunto olisi kiva. Mutta osaan sen verran naiskieltä, että haluamiskäyrä lähtisi nousuun eikä nousu loppuisi ennen kuin olemme pankissa neuvottelemassa ylisuuresta lainasta.

Joten asumme erillään.

Kaunko luulet että suhde jatkuu, kun nainen törmää ihmiseen jonka kanssa hän voisi saada haaveensa? Niinpä.

Jos niin käy, niin mies väistää luodin. Nainen oli alun perinkin kiinnostuneempi unelma-asunnosta kuin miehestä.

Sinä et tajua win-win-tilannetta, molempien elintaso nousee kun maksetaan vaan yhdestä asumisesta. Sillä rahalla kun maksetaan kahta pientä kämppää saisi jo sen yhden ison.

Minusta on kusipäistä roikottaa ihmistä suhteessa jossa ihminen ei koskaan saa sitä unelmaansa, joka kuitenkin on ihan realistinen. Ei se ole mitään rakkautta.

Tuo nainen tulee jättämään ankeuttajamiehen ja ottaa sellaisen, jonka kanssa sitä elämän suurta unelmaa voi edes tosissaan yrittää. Ei yksi talo kahdelle työssäkäyvälle ole mikään mahdoton epärealistinen haave.

Ja se on ihan oikein, ankeuttajia ei elämään tarvita.

Tai ellei jätä, katkeroituu ja tekee tuon miehen elämän kurjaksi. Oikein oppikirjaesimerkki suhteesta, johon ei kannata jäädä.

Kerrataanpa hieman.

Idyllinen omakotitalo isolla pihalla hyvällä sijainnilla kaupungin bussilinjan vierestä. Puhutaan yli 400 000 euron hintalapusta, remppaprojektina voisi ehkä löytyä sellaisella hinnalla että jotain pieniä mahdollisuuksia olisi. Mutta sitten ei puhuta kivasta pintaremontista kynttilänvalossa, vaan siitä että seiniä revitään auki, kattoa tehdään uusiksi, ym. Remppataitoja minulla on erittäin vähän, naisystävälläni ei ollenkaan.

Minun bruttotuloni ovat 2 700 eur/kk, naisystäväni 23 00 eur/kk. Minulla on säästöjä 10 000 euroa, naisystävälläni zero, nada. Eikä säästäminen tunnu onnistuvan. Osaatko arvata mikä olisi pankin vastaus meille?

Sinä olet sitä mieltä että minun kuuluisi jotenkin pyrkiä mahdollistamaan tämä unelma tai naisystäväni lähtee rikkaamman miehen matkaan joka mahdollistaa sen? Ok.

Minun mielestäni lähdettäisin siitä että naisystäväni tekisi osansa sen eteen että unelma tulisi mahdolliseksi, sellaisella tavalla että siitä tulisi molempien unelma. Mikä tarkoittaa sitä ettei ylivelkaannuta ja käytetä parin vuoden ajan jokaista iltaa ja viikonloppua remppatyöleiriin.

Mutta ehkä sinun silmissäsi mies on maksaja ja seurustelu on huutokauppaa jossa korkeimman tarjouksen esittäjä "saa" naisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en muuta naisystäväni kanssa yhteen, koska se johtaisi tauottomaan kinuamiseen asunnon suhteen.

Hänellä on asuntohaaveita, mutta unelma-asuntoon ei olisi varaa. Eli klassinen idyllinen omakotitalo isolla pihalla, mutta kaupungin bussilinjojen viereltä. Sellaisen hankkiminen ehkä onnistuisi maksimivelalla ja sen kuntoisena että luvassa olisi pitkä remppaprojekti. Ja jokainen arvaa onko naisystävälläni remppataitoja. Vastaus on : ei ole.

Nyt hän sanoo että ainahan on haaveita, muunkinlainen asunto olisi kiva. Mutta osaan sen verran naiskieltä, että haluamiskäyrä lähtisi nousuun eikä nousu loppuisi ennen kuin olemme pankissa neuvottelemassa ylisuuresta lainasta.

Joten asumme erillään.

Kaunko luulet että suhde jatkuu, kun nainen törmää ihmiseen jonka kanssa hän voisi saada haaveensa? Niinpä.

Silti yhteenmuuttaminen ei ole ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en muuta naisystäväni kanssa yhteen, koska se johtaisi tauottomaan kinuamiseen asunnon suhteen.

Hänellä on asuntohaaveita, mutta unelma-asuntoon ei olisi varaa. Eli klassinen idyllinen omakotitalo isolla pihalla, mutta kaupungin bussilinjojen viereltä. Sellaisen hankkiminen ehkä onnistuisi maksimivelalla ja sen kuntoisena että luvassa olisi pitkä remppaprojekti. Ja jokainen arvaa onko naisystävälläni remppataitoja. Vastaus on : ei ole.

Nyt hän sanoo että ainahan on haaveita, muunkinlainen asunto olisi kiva. Mutta osaan sen verran naiskieltä, että haluamiskäyrä lähtisi nousuun eikä nousu loppuisi ennen kuin olemme pankissa neuvottelemassa ylisuuresta lainasta.

Joten asumme erillään.

Kaunko luulet että suhde jatkuu, kun nainen törmää ihmiseen jonka kanssa hän voisi saada haaveensa? Niinpä.

Jos niin käy, niin mies väistää luodin. Nainen oli alun perinkin kiinnostuneempi unelma-asunnosta kuin miehestä.

Sinä et tajua win-win-tilannetta, molempien elintaso nousee kun maksetaan vaan yhdestä asumisesta. Sillä rahalla kun maksetaan kahta pientä kämppää saisi jo sen yhden ison.

Minusta on kusipäistä roikottaa ihmistä suhteessa jossa ihminen ei koskaan saa sitä unelmaansa, joka kuitenkin on ihan realistinen. Ei se ole mitään rakkautta.

Tuo nainen tulee jättämään ankeuttajamiehen ja ottaa sellaisen, jonka kanssa sitä elämän suurta unelmaa voi edes tosissaan yrittää. Ei yksi talo kahdelle työssäkäyvälle ole mikään mahdoton epärealistinen haave.

Ja se on ihan oikein, ankeuttajia ei elämään tarvita.

Tai ellei jätä, katkeroituu ja tekee tuon miehen elämän kurjaksi. Oikein oppikirjaesimerkki suhteesta, johon ei kannata jäädä.

Unelman pitää olla yhteinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en muuta naisystäväni kanssa yhteen, koska se johtaisi tauottomaan kinuamiseen asunnon suhteen.

Hänellä on asuntohaaveita, mutta unelma-asuntoon ei olisi varaa. Eli klassinen idyllinen omakotitalo isolla pihalla, mutta kaupungin bussilinjojen viereltä. Sellaisen hankkiminen ehkä onnistuisi maksimivelalla ja sen kuntoisena että luvassa olisi pitkä remppaprojekti. Ja jokainen arvaa onko naisystävälläni remppataitoja. Vastaus on : ei ole.

Nyt hän sanoo että ainahan on haaveita, muunkinlainen asunto olisi kiva. Mutta osaan sen verran naiskieltä, että haluamiskäyrä lähtisi nousuun eikä nousu loppuisi ennen kuin olemme pankissa neuvottelemassa ylisuuresta lainasta.

Joten asumme erillään.

Kaunko luulet että suhde jatkuu, kun nainen törmää ihmiseen jonka kanssa hän voisi saada haaveensa? Niinpä.

Jos niin käy, niin mies väistää luodin. Nainen oli alun perinkin kiinnostuneempi unelma-asunnosta kuin miehestä.

Sinä et tajua win-win-tilannetta, molempien elintaso nousee kun maksetaan vaan yhdestä asumisesta. Sillä rahalla kun maksetaan kahta pientä kämppää saisi jo sen yhden ison.

Minusta on kusipäistä roikottaa ihmistä suhteessa jossa ihminen ei koskaan saa sitä unelmaansa, joka kuitenkin on ihan realistinen. Ei se ole mitään rakkautta.

Tuo nainen tulee jättämään ankeuttajamiehen ja ottaa sellaisen, jonka kanssa sitä elämän suurta unelmaa voi edes tosissaan yrittää. Ei yksi talo kahdelle työssäkäyvälle ole mikään mahdoton epärealistinen haave.

Ja se on ihan oikein, ankeuttajia ei elämään tarvita.

Tai ellei jätä, katkeroituu ja tekee tuon miehen elämän kurjaksi. Oikein oppikirjaesimerkki suhteesta, johon ei kannata jäädä.

Niin mies, miksi et toteuta naisen unelmaa, kun hän ei siihen itse pysty? Olet ankeuttaja 🤗 Minkä helkkarin takia se nainen ei toteuta miehen unelmaa ja pidä päätään kiinni, se olisi halvempaakin?

Vierailija kirjoitti:

Ne eriälläänasumiset toimii justiin kauan kunnes toiselle selviää, ettei se toinen olekaan uskollinen. Siihen kun tapaa olla oikein hyvä syy, miksi maksaa asumisesta kahdenkertainen hinta.

Joo on tuohonkin sääntöön varmasti olemassa se lumihiutalepoikkeus. En vaan ole törmännyt vielä.

Minä ja puolisoni emme alunperin suunnitelleet yhteenmuuttoa. Sitten, noin neljän vuoden seurustelun jälkeen sattui kuitenkin tulemaan tilanne, jossa se osoittautui järkevimmäksi. Keskustelimme asiasta paljon ja pitkään, useita kuukausia ennen kuin olimme puolin ja toisin valmiita siihen sitoutumaan. Merkitsihän se minulle oman kotini ja entisen kotipaikkakuntani menettämistä.

Silti olimme jo silloin seurustellessa täysin sitoutuneet parisuhteeseemme. Meillä oli mm. yhteinen pankkitli ja vietimme viikonloput ja lomat yhdessä.

Jos pettää haluaisimme, niin se kyllä onnistuisi avoliitossakin. Korona on viime vuosina hieman vähentänyt menoja, mutta itse olen tehnyt matkatyötä, jossa ollaan pois kotoa useita viikkoja kerrallaan, samoin ulkomaankeikkoja. Ja vapaa-ajalla molemmat matkustavat myös yksin tai kavereiden kanssa.

Jos puolisoni olisi sanonut, että hän haluaa muuttaa kanssani yhteen asumiskulujen pienentämiseksi, niin en varmasti olisi tässä nyt.