Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies haluaa olla parisuhteessa, mutta ei halua muuttaa yhteen
05.11.2022 |
Noin teilun vuoden verran olemme tämän miehen kanssa seurustelleet. Hän asuu omillaan ja minä asun kahdestaan alakouluikäisen lapseni kanssa. Olen puhunut yhteenmuutosta, mutta mies on ollut ajatukselle nihkeä. Toteaa ennen kaikkea, että ei halua sekoittaa lapsen arkielämää. Minusta taas tällainen parisuhde ei tunnu aivan oikealta parisuhteelta, jossa asutaan erillään. Miltä teistä tuntuisi vastaava tilanne?
Kommentit (167)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika tyypillisesti tuntuu menevän niin että nainen haluaa muuttaa yhteen kun hänellä on tarpeita, mies kun hänellä on tarjottavaa.
Vanha 50-lukulainen ajattelu pätee yhä. Mies on elättäjä ja mahdollistaja.
Minulle tuo on ei kiitos. Jos naisella on kotona asuvia lapsia, on yhteen muuttaminen ehdoton ei. Ennen ajattelin että teini-ikäiset lapset voisivat olla ok. Eivät ole. Etenkään teini-ikäiset pojat.
Voin seurustella yksinhuoltajan kanssa, mutta en osallistu lasten kasvatukseen enkä rahoittamiseen. Kyllä, tarkoittaa myös kalliita lahjoja kuten puhelimia, kuskaamista harrastuksiin, ruokaa ja reissuja, juhlia, ym ym ym. Enkä maksa puolia neliöstä josta minulla on käytössäni 1/4 ja naisen perheellä 3/4.
Jos tämä ei naiselle käy, se on fine. Sitten emme ala seurustelemaan.
Tämä.
Herrasmiesmäisyyden aika on ohi.
Naisilla on omat rahat nykyään, eivätkä naiset ole enää leidejä. Ei voi olla niin että patriarkaalisen ajan velvollisuudet jäävät miehille, ja oikeudet naisille.
Nyt on vastavuoroisuuden aika. Ja ei, vastavuoroisuus ei ole sitä että mies saa naisen ja seksiä, ja miehen on kompensoitava tätä tarjoamalla resursseja.
Tässä on sekin ongelma, että miehet kuitenkin tuntuu täysin sokaistuneina haluavan juuri näitä pinnallisia perinteisiä lokkeilija naisia ja me muut ollaan kauheita, pelottavia, rumia feministejä. Miesten pitää myös ymmärtää, ettei kaikkea voi saada samassa paketissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikinä halua muuttaa naisen kanssa yhteen. Ja vielä vähemmän naisen kanssa, jolla on lapsia.
Naiset, me miehet ei olla teidän kotiorjia! Painakaa tämä jo mieleenne!!!
Ap ajattelee, että miesystävä alkaisi sitten elättää myös hänen lastaan, kun he asuisivat yhdessä. Se olisikin hyvä diili ap:lle.
Minulle kelpaisi omillani asuminen vallan mainiosti vaikka loppuelämän. Tai ehkä joskus vanhoilla päivillä voisi muuttaa miehen kanssa yhteen kun ei enää ole työelämä kuormittamassa aivoja. Toivottavasti erillään asumisesta tulisi normaalimpaa, ettei sitä tarvitsisi kenenkään äimistellä sen kummemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika luksusta, rusinat pullasta -ratkaisu, ja vielä miehen ehdottamana.
jos pulla tarkoittaa että seurusteluun kuuluu automaattisesti elättäminen niin saattaapi jäädä pitko homehtumaan yksinään-rusinoineen!
moni yh pulla on löytänyt epätoivoisen miehen elättämään toisen miehen lapsia. ei ehkä pitkäksi ajaksi, mutta onhan noita puutteessaolevia miehiä jonossa lisää. saa niiltä jonkin aikaa nyhdettyä rahaa
Lopettakaa nyt se yh-äideille irvaileminen, yh-äitejä on kaikenlaisia. Itse olen ollut yh siitä lähtien kun lapsi oli 3 v ja nyt lapsi on jo aikuinen. Koko ajan olen ollut hyvätuloinen, asunut omakotitalossa ja hoitanut itse omat asiani. Lapsen isä ei ole osallistunut juurikaan lapsen elatukseen saati hoitoon ja minulle se on se ja se sama, itse hoidan ja elätän lapseni.
Kummasti vaan on aina jossain nurkalla norkoilemassa joku epätoivoinen mieslapsi, joka haluaisi myös tulla elätettäväksi ja passattavaksi. Tai sitten joku alkoholisoitunut traumakasa tai narsistinen rasite, joka tarvitsisi jonkun kiusattavakseen. Kaikki luulevat olevansa jotain jumalan lahjoja naisille ja sitten se naama venähtää, kun ilmoitan etten tee tuollaisella miehellä mitään.
Niin että älkää miehet viitsikö lässyttää...
Melko voimaantunutta settiä. En yhtään ihmettele yksinhuoltajuuttasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika luksusta, rusinat pullasta -ratkaisu, ja vielä miehen ehdottamana.
jos pulla tarkoittaa että seurusteluun kuuluu automaattisesti elättäminen niin saattaapi jäädä pitko homehtumaan yksinään-rusinoineen!
moni yh pulla on löytänyt epätoivoisen miehen elättämään toisen miehen lapsia. ei ehkä pitkäksi ajaksi, mutta onhan noita puutteessaolevia miehiä jonossa lisää. saa niiltä jonkin aikaa nyhdettyä rahaa
Lopettakaa nyt se yh-äideille irvaileminen, yh-äitejä on kaikenlaisia. Itse olen ollut yh siitä lähtien kun lapsi oli 3 v ja nyt lapsi on jo aikuinen. Koko ajan olen ollut hyvätuloinen, asunut omakotitalossa ja hoitanut itse omat asiani. Lapsen isä ei ole osallistunut juurikaan lapsen elatukseen saati hoitoon ja minulle se on se ja se sama, itse hoidan ja elätän lapseni.
Kummasti vaan on aina jossain nurkalla norkoilemassa joku epätoivoinen mieslapsi, joka haluaisi myös tulla elätettäväksi ja passattavaksi. Tai sitten joku alkoholisoitunut traumakasa tai narsistinen rasite, joka tarvitsisi jonkun kiusattavakseen. Kaikki luulevat olevansa jotain jumalan lahjoja naisille ja sitten se naama venähtää, kun ilmoitan etten tee tuollaisella miehellä mitään.
Niin että älkää miehet viitsikö lässyttää...
Melko voimaantunutta settiä. En yhtään ihmettele yksinhuoltajuuttasi.
Ja parasta on miten kujalla hän on itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika tyypillisesti tuntuu menevän niin että nainen haluaa muuttaa yhteen kun hänellä on tarpeita, mies kun hänellä on tarjottavaa.
Vanha 50-lukulainen ajattelu pätee yhä. Mies on elättäjä ja mahdollistaja.
Minulle tuo on ei kiitos. Jos naisella on kotona asuvia lapsia, on yhteen muuttaminen ehdoton ei. Ennen ajattelin että teini-ikäiset lapset voisivat olla ok. Eivät ole. Etenkään teini-ikäiset pojat.
Voin seurustella yksinhuoltajan kanssa, mutta en osallistu lasten kasvatukseen enkä rahoittamiseen. Kyllä, tarkoittaa myös kalliita lahjoja kuten puhelimia, kuskaamista harrastuksiin, ruokaa ja reissuja, juhlia, ym ym ym. Enkä maksa puolia neliöstä josta minulla on käytössäni 1/4 ja naisen perheellä 3/4.
Jos tämä ei naiselle käy, se on fine. Sitten emme ala seurustelemaan.
Tämä.
Herrasmiesmäisyyden aika on ohi.
Naisilla on omat rahat nykyään, eivätkä naiset ole enää leidejä. Ei voi olla niin että patriarkaalisen ajan velvollisuudet jäävät miehille, ja oikeudet naisille.
Nyt on vastavuoroisuuden aika. Ja ei, vastavuoroisuus ei ole sitä että mies saa naisen ja seksiä, ja miehen on kompensoitava tätä tarjoamalla resursseja.
Tässä on sekin ongelma, että miehet kuitenkin tuntuu täysin sokaistuneina haluavan juuri näitä pinnallisia perinteisiä lokkeilija naisia ja me muut ollaan kauheita, pelottavia, rumia feministejä. Miesten pitää myös ymmärtää, ettei kaikkea voi saada samassa paketissa.
Minä haluaisin tasa-arvoisen naisen.
Tässä on kaksi ongelmaa:
- seuraa lähes aina se sama kuvio: "olen feministi..........mutta parisuhteessa haluan..." = pitää kuitenkin olla perinteinen vanhan ajan mies, joka kuitenkin illallispöydässä tukee feminismiä
- liian moni feministi pitää sovinismina toivetta että nainen pitäisi itsensä kuosissa. Enkä tarkoita meikkaamista ja rakennekynsiä, vaan sitä ettei kroppa ole reippaasti ylipainoinen säkki. Pituus-, ym. toivomukset miehelle silti pysyvät
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika tyypillisesti tuntuu menevän niin että nainen haluaa muuttaa yhteen kun hänellä on tarpeita, mies kun hänellä on tarjottavaa.
Vanha 50-lukulainen ajattelu pätee yhä. Mies on elättäjä ja mahdollistaja.
Minulle tuo on ei kiitos. Jos naisella on kotona asuvia lapsia, on yhteen muuttaminen ehdoton ei. Ennen ajattelin että teini-ikäiset lapset voisivat olla ok. Eivät ole. Etenkään teini-ikäiset pojat.
Voin seurustella yksinhuoltajan kanssa, mutta en osallistu lasten kasvatukseen enkä rahoittamiseen. Kyllä, tarkoittaa myös kalliita lahjoja kuten puhelimia, kuskaamista harrastuksiin, ruokaa ja reissuja, juhlia, ym ym ym. Enkä maksa puolia neliöstä josta minulla on käytössäni 1/4 ja naisen perheellä 3/4.
Jos tämä ei naiselle käy, se on fine. Sitten emme ala seurustelemaan.
Tämä.
Herrasmiesmäisyyden aika on ohi.
Naisilla on omat rahat nykyään, eivätkä naiset ole enää leidejä. Ei voi olla niin että patriarkaalisen ajan velvollisuudet jäävät miehille, ja oikeudet naisille.
Nyt on vastavuoroisuuden aika. Ja ei, vastavuoroisuus ei ole sitä että mies saa naisen ja seksiä, ja miehen on kompensoitava tätä tarjoamalla resursseja.
Tässä on sekin ongelma, että miehet kuitenkin tuntuu täysin sokaistuneina haluavan juuri näitä pinnallisia perinteisiä lokkeilija naisia ja me muut ollaan kauheita, pelottavia, rumia feministejä. Miesten pitää myös ymmärtää, ettei kaikkea voi saada samassa paketissa.
Minä haluaisin tasa-arvoisen naisen.
Tässä on kaksi ongelmaa:
- seuraa lähes aina se sama kuvio: "olen feministi..........mutta parisuhteessa haluan..." = pitää kuitenkin olla perinteinen vanhan ajan mies, joka kuitenkin illallispöydässä tukee feminismiä
- liian moni feministi pitää sovinismina toivetta että nainen pitäisi itsensä kuosissa. Enkä tarkoita meikkaamista ja rakennekynsiä, vaan sitä ettei kroppa ole reippaasti ylipainoinen säkki. Pituus-, ym. toivomukset miehelle silti pysyvät
No mutta on joka tapauksessa hyvä, että tiedät mitä haluat. Tällä palstalla on aivan liian paljon miehiä, jotka yrittävät kaikkia ja toistelevat, kuinka miehen pitää tyytyä siihen, jonka onnistuu saamaan. Onnea etsimiseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne eriälläänasumiset toimii justiin kauan kunnes toiselle selviää, ettei se toinen olekaan uskollinen. Siihen kun tapaa olla oikein hyvä syy, miksi maksaa asumisesta kahdenkertainen hinta.
Joo on tuohonkin sääntöön varmasti olemassa se lumihiutalepoikkeus. En vaan ole törmännyt vielä.
Pettäjä löytää kyllä tilaisuuden pettämiseen, asuttiin sitten yhdessä tai erikseen.
Nyt ei ollut kyse pettämisestä, vaan suhteessa jossa ei haluta olla yhdessä edes sen vertaa että asuttaisiin yhdessä. Joo on kokemusta tämmöisestä myös, ja tiedätkö mikä niille suhteille kävi? Ne päättyi, yleensä mun aloitteesta mutta ei aina. Kun löytyi oikeasti sopiva ihminen, yhteisen talon osto vuodessa oli se mitä molemmat tahtoi, ja se suhde on oikeasti hyvä yhä, pari vuosikymmentä myöhemmin.
Mutta aika moni tyytyy tämmöiseen "melkein toimivaan" suhteeseen kun ei paremmasta tiedä. Minä olisin kyllä mieluummin yksin kun suhteessa jossa se yhdessäolo on lähinnä nimellistä, ja jossa luultavasti se toinen lähtee kun löytää oikeasti sellaisen kumppanin jonka kanssa oikeasti haluaa olla.
Mutta elämä opettaa, niin aina.
Sinulle ei nähtävästi ole elämä vielä opettanut että ihmiset ovat erilaisia, erilaisine tarpeineen ja toiveineen. Voi olla että ei koskaan opetakaan, koska kun riittävästi omaan napaan tuijottelee niin vaikeaahan se on maailmankuvaa paljon siitä kauheasti laajentaa. Täällä kuitenkin on jo moni sanonut että se omissa asunnoisakin asuminen voi olla oikeasti hyvä, myös vuosikymmenten jälkeen. Surullista että olet niin itseäsi täynnä ettet sitä tajua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en muuta naisystäväni kanssa yhteen, koska se johtaisi tauottomaan kinuamiseen asunnon suhteen.
Hänellä on asuntohaaveita, mutta unelma-asuntoon ei olisi varaa. Eli klassinen idyllinen omakotitalo isolla pihalla, mutta kaupungin bussilinjojen viereltä. Sellaisen hankkiminen ehkä onnistuisi maksimivelalla ja sen kuntoisena että luvassa olisi pitkä remppaprojekti. Ja jokainen arvaa onko naisystävälläni remppataitoja. Vastaus on : ei ole.
Nyt hän sanoo että ainahan on haaveita, muunkinlainen asunto olisi kiva. Mutta osaan sen verran naiskieltä, että haluamiskäyrä lähtisi nousuun eikä nousu loppuisi ennen kuin olemme pankissa neuvottelemassa ylisuuresta lainasta.
Joten asumme erillään.
Kaunko luulet että suhde jatkuu, kun nainen törmää ihmiseen jonka kanssa hän voisi saada haaveensa? Niinpä.
Jos niin käy, niin mies väistää luodin. Nainen oli alun perinkin kiinnostuneempi unelma-asunnosta kuin miehestä.
Sinä et tajua win-win-tilannetta, molempien elintaso nousee kun maksetaan vaan yhdestä asumisesta. Sillä rahalla kun maksetaan kahta pientä kämppää saisi jo sen yhden ison.
Minusta on kusipäistä roikottaa ihmistä suhteessa jossa ihminen ei koskaan saa sitä unelmaansa, joka kuitenkin on ihan realistinen. Ei se ole mitään rakkautta.
Tuo nainen tulee jättämään ankeuttajamiehen ja ottaa sellaisen, jonka kanssa sitä elämän suurta unelmaa voi edes tosissaan yrittää. Ei yksi talo kahdelle työssäkäyvälle ole mikään mahdoton epärealistinen haave.
Ja se on ihan oikein, ankeuttajia ei elämään tarvita.Tai ellei jätä, katkeroituu ja tekee tuon miehen elämän kurjaksi. Oikein oppikirjaesimerkki suhteesta, johon ei kannata jäädä.
Rakkaus mainittiin mutta ensimmäisessä lauseessa kuitenkin elintaso ja siihen perään lässytystä ankeuttajista ja kusipäistä ja naisen unelmista. Luodin väistäminen vaikuttaa entistäkin todennäköisemmältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on nyt ympärilläni ydinperhe eli on aviomies samassa taloudessa mutta jos jossain vaiheessa sinkkudun ja aloitan uuden suhteen niin en todellakaan muuta yhteen. Itseasiassa en mitä luultavimmin sitoutuisi suhteeseen kenenkään kanssa vaan nauttisin ihan omasta seurastani pienessä kodissa kissojen kera.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en muuta naisystäväni kanssa yhteen, koska se johtaisi tauottomaan kinuamiseen asunnon suhteen.
Hänellä on asuntohaaveita, mutta unelma-asuntoon ei olisi varaa. Eli klassinen idyllinen omakotitalo isolla pihalla, mutta kaupungin bussilinjojen viereltä. Sellaisen hankkiminen ehkä onnistuisi maksimivelalla ja sen kuntoisena että luvassa olisi pitkä remppaprojekti. Ja jokainen arvaa onko naisystävälläni remppataitoja. Vastaus on : ei ole.
Nyt hän sanoo että ainahan on haaveita, muunkinlainen asunto olisi kiva. Mutta osaan sen verran naiskieltä, että haluamiskäyrä lähtisi nousuun eikä nousu loppuisi ennen kuin olemme pankissa neuvottelemassa ylisuuresta lainasta.
Joten asumme erillään.
Kaunko luulet että suhde jatkuu, kun nainen törmää ihmiseen jonka kanssa hän voisi saada haaveensa? Niinpä.
Jos niin käy, niin mies väistää luodin. Nainen oli alun perinkin kiinnostuneempi unelma-asunnosta kuin miehestä.
Aika paska mies, miksi siinä pitäisi roikkua omien haaveiden kustannuksella?
Paska mies kun piti kiinni myös omista haaveistaan eikä lähtenyt vain naisen haaveiden toteuttajaksi ja maksajaksi? Tirsk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asumme miesystävän kanssa omissa asunnoissamme naapureina. Molemmilla on vielä lapsia kotona. Mies haaveilee yhteenmuutosta, mutta minä en näe sitä tarpeellisena. Nähtävillä on jo nyt merkit siitä, että joutuisin taas kotipiiaksi, ihan vain siksi, että olen nainen. Olemme molemmat sitä paitsi introvertteja. Mies ei ihan ymmärrä miten paljon mun läsnäolo kuitenkin kuormittaisi häntä ja hänen minua. Tykätään omasta ajasta.
Pakko kuitenkin tunnustaa, että taloudelliselta kannalta olisi järkevää muuttaa yhteen sitten, kun lapset ovat muuttaneet omilleen. Miehellä on oma asunto, minulla ei. Mies ottaisi minut luokseen asumaan ilman kustannuksia, mikä houkuttelee. Tosin en siihen järjestelyyn suostuisi, vaan vaatisin saada maksaa osani. Muuten suhde olisi äkkiä vääristynyt jollain tapaa.
Tuo on paras järjestely.
Täällä sama, johtuen siitä että ihastuin naapuriini.
Molemmille on tilaa, eikä tule kiistaa siivoamisesta ja sisustuksesta ja muusta. Romantiikka ei ole väistynyt suhteesta arkisuorittamisen tieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asumme miesystävän kanssa omissa asunnoissamme naapureina. Molemmilla on vielä lapsia kotona. Mies haaveilee yhteenmuutosta, mutta minä en näe sitä tarpeellisena. Nähtävillä on jo nyt merkit siitä, että joutuisin taas kotipiiaksi, ihan vain siksi, että olen nainen. Olemme molemmat sitä paitsi introvertteja. Mies ei ihan ymmärrä miten paljon mun läsnäolo kuitenkin kuormittaisi häntä ja hänen minua. Tykätään omasta ajasta.
Pakko kuitenkin tunnustaa, että taloudelliselta kannalta olisi järkevää muuttaa yhteen sitten, kun lapset ovat muuttaneet omilleen. Miehellä on oma asunto, minulla ei. Mies ottaisi minut luokseen asumaan ilman kustannuksia, mikä houkuttelee. Tosin en siihen järjestelyyn suostuisi, vaan vaatisin saada maksaa osani. Muuten suhde olisi äkkiä vääristynyt jollain tapaa.
Tuo on paras järjestely.
Täällä sama, johtuen siitä että ihastuin naapuriini.
Molemmille on tilaa, eikä tule kiistaa siivoamisesta ja sisustuksesta ja muusta. Romantiikka ei ole väistynyt suhteesta arkisuorittamisen tieltä.
Kuulostaa hyvältä.
Naisten mielestä se nyt vain on niin että 28-38v iässä elämä on armotonta arkisuorittamista.
No minun ei ole, elän rennosti. On ok kämppä ja hyvä rahatilanne, aikaa harrastuksille. Enkä aio alkaa raatamaan siksi että naisella on pesänrakennusvaihe elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni oli sellainen tilanne, että exäni olisi halunnut muuttaa yhteen, mutta itse olin nihkeä asian suhteen. Minulla oli yksi "suuri syy", jota käytin syynä. (Ihan niinkuin ap sinunkin kumppanillasi on).
Totuus oli se, että en nähnyt exäni kanssa yhteistä tulevaisuutta, ja pidin meitä pidemmän päälle liian erilaisina saman katon alle. Halusin olla hänen kanssaan, vaikka tiesin suhteen hiipuvan jossain vaiheessa. Ja oikeassa olinkin. Kumpikin halusi erota sitten parin vuoden yhdessä olon jälkeen.
Jos toisen kanssa näkee yhteisen loppuelämän, niin kyllä silloin halutaan muuttaa yhteen. Toki löytyy poikkeuksiakin. Jotkut parit asuvat mieluummin erillään. Mutta tuo on silloin kummankin tahto.
Ei se yhteenmuutto mitään takaa. Oma ensimmäisen pidempi parisuhde oli sellainen että mimmi muutti mun asuntoon hyvinkin nopeasti. Yhtä nopeasti muutti pois kun sai maisterin paperit ulos ja ensimmäisen oikean työpaikkansa. Ei kuulemma ollut enää mitään yhteistä, viiden vuoden jälkeen. Liekö ollutkaan hyvän seksin lisäksi juuri mitään alun alkaenkaan, oli vain käytännöllistä elää siivellä ja huomattavasti paremmalla elintasolla kun opintotuella olisi pystynyt.
Aika moni nainen on sitä mieltä että mies napsii rusinat pullasta jos ei muuteta yhteen. Saa seksiä ja kivaa yhteistä aikaa "ilmaiseksi".
Pysähtykääpä miettimään, mitä tämä tarkoittaa yhteen muuttamisen kannalta.
Lopulta näissä keskusteluissa päädytään samaan ratkaisuun, eli tapailusuhde on paras. Nussitaan paljon, tapaillaan kun siltä tuntuu, muuten eletään omaa elämää eikä tarvitse elättää toista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika tyypillisesti tuntuu menevän niin että nainen haluaa muuttaa yhteen kun hänellä on tarpeita, mies kun hänellä on tarjottavaa.
Vanha 50-lukulainen ajattelu pätee yhä. Mies on elättäjä ja mahdollistaja.
Minulle tuo on ei kiitos. Jos naisella on kotona asuvia lapsia, on yhteen muuttaminen ehdoton ei. Ennen ajattelin että teini-ikäiset lapset voisivat olla ok. Eivät ole. Etenkään teini-ikäiset pojat.
Voin seurustella yksinhuoltajan kanssa, mutta en osallistu lasten kasvatukseen enkä rahoittamiseen. Kyllä, tarkoittaa myös kalliita lahjoja kuten puhelimia, kuskaamista harrastuksiin, ruokaa ja reissuja, juhlia, ym ym ym. Enkä maksa puolia neliöstä josta minulla on käytössäni 1/4 ja naisen perheellä 3/4.
Jos tämä ei naiselle käy, se on fine. Sitten emme ala seurustelemaan.
Tämä.
Herrasmiesmäisyyden aika on ohi.
Naisilla on omat rahat nykyään, eivätkä naiset ole enää leidejä. Ei voi olla niin että patriarkaalisen ajan velvollisuudet jäävät miehille, ja oikeudet naisille.
Nyt on vastavuoroisuuden aika. Ja ei, vastavuoroisuus ei ole sitä että mies saa naisen ja seksiä, ja miehen on kompensoitava tätä tarjoamalla resursseja.
Tässä on sekin ongelma, että miehet kuitenkin tuntuu täysin sokaistuneina haluavan juuri näitä pinnallisia perinteisiä lokkeilija naisia ja me muut ollaan kauheita, pelottavia, rumia feministejä. Miesten pitää myös ymmärtää, ettei kaikkea voi saada samassa paketissa.
Kyllä tuossa välissä on kolmaskin naisryhmä, se jota me ihan tavalliset miehet halutaan.
Alue: Aihe vapaa
Asumme miesystävän kanssa omissa asunnoissamme naapureina. Molemmilla on vielä lapsia kotona. Mies haaveilee yhteenmuutosta, mutta minä en näe sitä tarpeellisena. Nähtävillä on jo nyt merkit siitä, että joutuisin taas kotipiiaksi, ihan vain siksi, että olen nainen. Olemme molemmat sitä paitsi introvertteja. Mies ei ihan ymmärrä miten paljon mun läsnäolo kuitenkin kuormittaisi häntä ja hänen minua. Tykätään omasta ajasta.
Pakko kuitenkin tunnustaa, että taloudelliselta kannalta olisi järkevää muuttaa yhteen sitten, kun lapset ovat muuttaneet omilleen. Miehellä on oma asunto, minulla ei. Mies ottaisi minut luokseen asumaan ilman kustannuksia, mikä houkuttelee. Tosin en siihen järjestelyyn suostuisi, vaan vaatisin saada maksaa osani. Muuten suhde olisi äkkiä vääristynyt jollain tapaa.