Mies haluaa olla parisuhteessa, mutta ei halua muuttaa yhteen

En jatkaisi etäsuhdetta. Ei siksi että yhteen muutto on itseisarvo, vaan siksi että ellei halua olla toisen kanssa kun joskus ja jouluna niin tunteita ei vaan ole kylliksi.

Parisuhteissa se "melkein toimiva" on ihan susi.

Onkohan ap sen takia tuota mieltä, koska hänellä on unelma perheestä ja kun epäonnistui ensämmäisellä kerralla, niin nyt pitäisi saada tilanne paikattua, ettei tarvitse myöntää itselleen epäonnistuneensa? PARIsuhde ei ole mikään asumisjärjestely, vaikka moni niin tuntuu olettavan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo yhteen muuttaminen vielä nykyaikana pakollista, olipa toisella lapsia tai ei? Itselle sopisi parhaiten tilanne, että asutaan erillään mutta toki toisen luona voi yöpyä ;)

En kaipaa talooni "äitiä" joka pesee pyykit, laittaa ruokaa ja siivoaa. Toki säästäähän siinä jos asuu saman katon alla.

T: M31

Itse yrittänyt virittää parisuhdetta jossa asuttaisiin erillään, mutta joka kerta tyssännyt siihen että kuitenkin mies haluaa muuttaa yhteen. Mistä löytää teitä miehiä jotka haluatte asua omassa asunnossa, mutta kuitenkin parisuhteessa? Itseäni ei edes välimatka suuremmin haittaa kun täysi introvertti olen ja keskityn yhteen mieheen kerrallaan, että turha sitä muiden kanssa vehtailua vetää tähän.

Ja joo, lapsista haaveilen välillä itsellisesti, mutta kumppanin kanssa olisi mielekkäämpää.

T. N30

Onhan meitä aivan kuten naisiakin. Minulla on kokemusta vain naisista jotka haluavat muuttaa yhteen.

Meillä taas on asuttu miehen kanssa välillä yhdessä, välillä erikseen ja viimein ostimme molemmat omat kodit vaikka meillä on yhteiset lapset ja olemme aviossa. Näin elämä vain on meillä onnellisempaa. Sitä on kyllä moneen kertaan ihmetelty, mutta jostain syystä saman katon alla eläminen on vaikeaa. Meillä on vain erilaiset taipumukset ja tavat tehdä asioita. Koen, että meillä on kuitenkin läheinen suhde ja arvostamme toisiamme. Vietämme todella paljon aikaakin yhdessä, enemmän kuin keskiverto aviopari ja soittelemme muuten vain jos emme kyläile tai yövy toisen luona. Lapset ovat jo koululaisia ja olemme joko perheenä tai lapset toisen vanhemman kanssa. Kumpikaan ei ole halunnut koskaan erota, mutta yhdessä asuminenkaan ei tuntunut aina hyvältä. Nuorina kyllä muutimme yhteen koska se vaikutti toimivan useimmilla pareilla hyvin tai riittävän hyvin ja taitaa useimmille sopiakin, mutta ei jostain syystä meillä koskaan. N29

Vierailija kirjoitti:

En jatkaisi etäsuhdetta. Ei siksi että yhteen muutto on itseisarvo, vaan siksi että ellei halua olla toisen kanssa kun joskus ja jouluna niin tunteita ei vaan ole kylliksi. Eihän kukaan ole sanonut että he ovat yhdessä vaan joskus ja jouluna. Mikä ihmisten luetunymmärtämiselle on tullu?

Parisuhteissa se "melkein toimiva" on ihan susi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli aikoinaan saman suuntainen tilanne. Seurustelin naisen kanssa, joka ei halunnut yhteenmuuttoa lapsen takia. 16-vuotiaana lapsi muutti lukion perässä toiselle paikkakunnalle. Sitten nainen alkoikin puhumaan yhteenmuutosta, mutta minä halusin asua omillani. Lopulta tilanne kiristyi ja suhde kaatui. Ensin meni neljä vuotta ihan hyvin olemassa olevilla järjestelyillä, mutta yhtäkkiä ne eivät sitten muka enää kelvanneetkaan.

Ei halunnut yhteenmuuttoa lapsen takia. Tottakai tilanne on sitten eri, kun lapsi ei asu enää kotona, vai mitä kuvittelit?

Luuletko, että sitoutunut parisuhde on sitä, että sanelet toiselle yksipuolisilla intresseillä, miten tullaan toimimaan? Toki voi sanella, mutta ei kannata odottaa siltä pohjalta sen suurempaa pysyvyyttä. Narsistien kannattaa katsoa peiliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo yhteen muuttaminen vielä nykyaikana pakollista, olipa toisella lapsia tai ei? Itselle sopisi parhaiten tilanne, että asutaan erillään mutta toki toisen luona voi yöpyä ;)

En kaipaa talooni "äitiä" joka pesee pyykit, laittaa ruokaa ja siivoaa. Toki säästäähän siinä jos asuu saman katon alla.

T: M31

Itse yrittänyt virittää parisuhdetta jossa asuttaisiin erillään, mutta joka kerta tyssännyt siihen että kuitenkin mies haluaa muuttaa yhteen. Mistä löytää teitä miehiä jotka haluatte asua omassa asunnossa, mutta kuitenkin parisuhteessa? Itseäni ei edes välimatka suuremmin haittaa kun täysi introvertti olen ja keskityn yhteen mieheen kerrallaan, että turha sitä muiden kanssa vehtailua vetää tähän.

Ja joo, lapsista haaveilen välillä itsellisesti, mutta kumppanin kanssa olisi mielekkäämpää.

T. N30

Onhan meitä aivan kuten naisiakin. Minulla on kokemusta vain naisista jotka haluavat muuttaa yhteen.

Meillä taas on asuttu miehen kanssa välillä yhdessä, välillä erikseen ja viimein ostimme molemmat omat kodit vaikka meillä on yhteiset lapset ja olemme aviossa. Näin elämä vain on meillä onnellisempaa. Sitä on kyllä moneen kertaan ihmetelty, mutta jostain syystä saman katon alla eläminen on vaikeaa. Meillä on vain erilaiset taipumukset ja tavat tehdä asioita. Koen, että meillä on kuitenkin läheinen suhde ja arvostamme toisiamme. Vietämme todella paljon aikaakin yhdessä, enemmän kuin keskiverto aviopari ja soittelemme muuten vain jos emme kyläile tai yövy toisen luona. Lapset ovat jo koululaisia ja olemme joko perheenä tai lapset toisen vanhemman kanssa. Kumpikaan ei ole halunnut koskaan erota, mutta yhdessä asuminenkaan ei tuntunut aina hyvältä. Nuorina kyllä muutimme yhteen koska se vaikutti toimivan useimmilla pareilla hyvin tai riittävän hyvin ja taitaa useimmille sopiakin, mutta ei jostain syystä meillä koskaan. N29

Vau! Te olette viisaita! En sano siksi että "kannatan" eri asuntoja henkeen ja vereen, vaan että osaatte löytöä keinot yhdessä. Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli aikoinaan saman suuntainen tilanne. Seurustelin naisen kanssa, joka ei halunnut yhteenmuuttoa lapsen takia. 16-vuotiaana lapsi muutti lukion perässä toiselle paikkakunnalle. Sitten nainen alkoikin puhumaan yhteenmuutosta, mutta minä halusin asua omillani. Lopulta tilanne kiristyi ja suhde kaatui. Ensin meni neljä vuotta ihan hyvin olemassa olevilla järjestelyillä, mutta yhtäkkiä ne eivät sitten muka enää kelvanneetkaan.

Ei halunnut yhteenmuuttoa lapsen takia. Tottakai tilanne on sitten eri, kun lapsi ei asu enää kotona, vai mitä kuvittelit?

Luuletko, että sitoutunut parisuhde on sitä, että sanelet toiselle yksipuolisilla intresseillä, miten tullaan toimimaan? Toki voi sanella, mutta ei kannata odottaa siltä pohjalta sen suurempaa pysyvyyttä. Narsistien kannattaa katsoa peiliin.

Hä? Mieshän hyväksyi tilanteen jatkamalla suhdetta. Ja sitten kun se yhteenmuutto olisikin ollut ajankohtaista, ei enää kelvannutkaan?

Mies pitää sinua varalla, toisaalla varmaan on muita naisia.

Ne eriälläänasumiset toimii justiin kauan kunnes toiselle selviää, ettei se toinen olekaan uskollinen. Siihen kun tapaa olla oikein hyvä syy, miksi maksaa asumisesta kahdenkertainen hinta.

Joo on tuohonkin sääntöön varmasti olemassa se lumihiutalepoikkeus. En vaan ole törmännyt vielä.

Me on oltu onnellisesti avioliitossakin jo kolmatta kymmenettä vuotta, eikä alun lyhyen kokeilun jälkeen ole yhdessä asuttu. Meillä toimii hyvin, mutta ei varmasti toimi jos toinen odottaa parisuhteella myös saman katon alla asumista. Eli varmaan miettimisen paikka kummallekin sen suhteen mitä suhteeltaan haluaa. Jos ne halut ja toiveet ovat liian erilaisia niin on ihan ok todeta että tämä ei tule toimimaan ja kummankin alkaa etsimään sopivampaa kumppania. Väkisin ei kannata liian suuria kompromisseja tehdä, siinä kärsii aina lopulta molemmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli aikoinaan saman suuntainen tilanne. Seurustelin naisen kanssa, joka ei halunnut yhteenmuuttoa lapsen takia. 16-vuotiaana lapsi muutti lukion perässä toiselle paikkakunnalle. Sitten nainen alkoikin puhumaan yhteenmuutosta, mutta minä halusin asua omillani. Lopulta tilanne kiristyi ja suhde kaatui. Ensin meni neljä vuotta ihan hyvin olemassa olevilla järjestelyillä, mutta yhtäkkiä ne eivät sitten muka enää kelvanneetkaan.

Ei halunnut yhteenmuuttoa lapsen takia. Tottakai tilanne on sitten eri, kun lapsi ei asu enää kotona, vai mitä kuvittelit?

Luuletko, että sitoutunut parisuhde on sitä, että sanelet toiselle yksipuolisilla intresseillä, miten tullaan toimimaan? Toki voi sanella, mutta ei kannata odottaa siltä pohjalta sen suurempaa pysyvyyttä. Narsistien kannattaa katsoa peiliin.

Hä? Mieshän hyväksyi tilanteen jatkamalla suhdetta. Ja sitten kun se yhteenmuutto olisikin ollut ajankohtaista, ei enää kelvannutkaan?

Miksi olisi yhtäkkiä pitänyt kelvata, kun moneen vuoteen ei vastapuolellekaan kelvannut? Niin makaa kuin petaa.

Vierailija kirjoitti:

Ne eriälläänasumiset toimii justiin kauan kunnes toiselle selviää, ettei se toinen olekaan uskollinen. Siihen kun tapaa olla oikein hyvä syy, miksi maksaa asumisesta kahdenkertainen hinta.

Joo on tuohonkin sääntöön varmasti olemassa se lumihiutalepoikkeus. En vaan ole törmännyt vielä.

Heh. Luottamus on suhteiden peruskallio. Jos ei kykene luottamaan, ei kannata alkaa parisuhteeseenkaan. Epäluottamus on monelle itse itseään vahvistava kierre. Jos kantaa edellisten suhteiden pettymykset seuraavaan suhteeseen, se seuraava suhde on tuomittu epäonnistumaan.

En minäkään muuttaisi vieraaseen pesään.

Jätäsesika kirjoitti:

Mies pitää sinua varalla, toisaalla varmaan on muita naisia.

Voi olla niinkin. Jos ei luota kumppaniin, silloin todennäköisyys tälle kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Ne eriälläänasumiset toimii justiin kauan kunnes toiselle selviää, ettei se toinen olekaan uskollinen. Siihen kun tapaa olla oikein hyvä syy, miksi maksaa asumisesta kahdenkertainen hinta.

Joo on tuohonkin sääntöön varmasti olemassa se lumihiutalepoikkeus. En vaan ole törmännyt vielä.

Tuo sääntö pätee vain niihin, joille toisen asunnon pitäminen ei ole taloudellisesti kannattavaa. Esimerkiksi toisen vuokran maksaminen on selvästi vähemmän kannattavaa kuin toisenkin asunnon lyhentäminen. Jos toisella on esimerkiksi vuorotyö ja toinen työskentelee etänä kotona voi yhdessä asuminen olla tukalaa vaikka toisesta ihmisestä kuinka pitäisi. Jos toisella tai molemmilla on lapsia, jotka eivät ole kiintyneet tai välttämättä juuri tunnekaan vanhempansa uutta seurustelukumppania voi yhteenmuutto olla suorastaan väärin lapsia kohtaan. Syitä erillään asumiseen on miljoona muutakin kuin sivusuhde. Eihän pettäminen mahdotonta ole vaikkei sitä varten hankkisi erillistä asuntoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli aikoinaan saman suuntainen tilanne. Seurustelin naisen kanssa, joka ei halunnut yhteenmuuttoa lapsen takia. 16-vuotiaana lapsi muutti lukion perässä toiselle paikkakunnalle. Sitten nainen alkoikin puhumaan yhteenmuutosta, mutta minä halusin asua omillani. Lopulta tilanne kiristyi ja suhde kaatui. Ensin meni neljä vuotta ihan hyvin olemassa olevilla järjestelyillä, mutta yhtäkkiä ne eivät sitten muka enää kelvanneetkaan.

Pakko kysyä, kerroitko naiselle heti seurustelun alussa, että et halua koskaan muuttaa yhteen? Eli menittekö tällä naisen periaatteella koko sen neljä vuotta ja sitten vasta kerroit oman ajatuksesi ylipäänsä koko yhdessäasumisesta?

On monia kynnyskysymyksiä, jotka pitää ottaa esille heti suhteen alkuvaiheessa, mieluiten jo tapailuvaiheessa. Näin keski-ikäisenä yleisin lienee juuri tämä mahdollinen yhdessä asuminen. Itse en halua asua kenenkään kanssa, vaikka muuten sitoutusinkin parisuhteeseen, ja teen sen selväksi jo heti alussa. Vaikka voi kuulostaa tökeröltä selvittää jo alussa ne asiat, mistä ei voi tinkiä, on se kuitenkin parempi ettei tuhlata kummankin aikaa.

Jossain vaiheessa olin avoin yhteenmuutolle, mutta kun nainen ei halunnut, niin loppui aikaa myöten kiinnostus itseltänikin. Ei kiinnostanut olla koriste, jonka merkitys on riippuvainen siitä, että mitä kaikkea toinen milloinkin laittaa elämässään itseni edelle.

Okei, eli teille tuli tästä tällainen valtapeli. Jos kyseessä oli kuitenkin vain muutaman vuoden odottelu, niin kuulostaa omituiselta, että ehdit jo niin lyhyen ajan vuoksi katkeroitua. Olisihan tuo varmaan ollut jotenkin keskusteltavissa. Vaikuttaa siltä, että otit itseesi sen että nainen halusi odottaa muutaman vuoden ja sitten "kostoksi" päätit että pitäköön tunkkinsa. No, näinkin voi toki ihmissuhteensa hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne eriälläänasumiset toimii justiin kauan kunnes toiselle selviää, ettei se toinen olekaan uskollinen. Siihen kun tapaa olla oikein hyvä syy, miksi maksaa asumisesta kahdenkertainen hinta.

Joo on tuohonkin sääntöön varmasti olemassa se lumihiutalepoikkeus. En vaan ole törmännyt vielä.

Heh. Luottamus on suhteiden peruskallio. Jos ei kykene luottamaan, ei kannata alkaa parisuhteeseenkaan. Epäluottamus on monelle itse itseään vahvistava kierre. Jos kantaa edellisten suhteiden pettymykset seuraavaan suhteeseen, se seuraava suhde on tuomittu epäonnistumaan.

Juu luottamus on tärkeää. Mutta vain jos se toinen todella on luotettava.

Ulkopuolisille yksin asuva näyttäytyy sinkkuna. Koskaan ei tiedä, koska tulee vähän pontevampi nainen, ja yhtäkkiä mies meneekin tämän kanssa naimisiin ja muuttaa yhteen. Vaikka mies aiemmin oli ihan varma, ettei halua edes asua saati mennä namisiin kenenkään kanssa. Nämä on niin nähty.

Mä en tajua että miksi seurustella edes ellei halua viettää oikeasti aikaa yhdessä. Jos haluaa, mitä järkeä maksaa kahden kodin kulut, kun vain yksi on tarpeen. Miksi maksaa kahta sairasta sähkölaskua, jos on oikeasti tarkoitus olla aina yhdessä. Itsepetosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne eriälläänasumiset toimii justiin kauan kunnes toiselle selviää, ettei se toinen olekaan uskollinen. Siihen kun tapaa olla oikein hyvä syy, miksi maksaa asumisesta kahdenkertainen hinta.

Joo on tuohonkin sääntöön varmasti olemassa se lumihiutalepoikkeus. En vaan ole törmännyt vielä.

Heh. Luottamus on suhteiden peruskallio. Jos ei kykene luottamaan, ei kannata alkaa parisuhteeseenkaan. Epäluottamus on monelle itse itseään vahvistava kierre. Jos kantaa edellisten suhteiden pettymykset seuraavaan suhteeseen, se seuraava suhde on tuomittu epäonnistumaan.

Juu luottamus on tärkeää. Mutta vain jos se toinen todella on luotettava.

Ulkopuolisille yksin asuva näyttäytyy sinkkuna. Koskaan ei tiedä, koska tulee vähän pontevampi nainen, ja yhtäkkiä mies meneekin tämän kanssa naimisiin ja muuttaa yhteen. Vaikka mies aiemmin oli ihan varma, ettei halua edes asua saati mennä namisiin kenenkään kanssa. Nämä on niin nähty.

Mä en tajua että miksi seurustella edes ellei halua viettää oikeasti aikaa yhdessä. Jos haluaa, mitä järkeä maksaa kahden kodin kulut, kun vain yksi on tarpeen. Miksi maksaa kahta sairasta sähkölaskua, jos on oikeasti tarkoitus olla aina yhdessä. Itsepetosta.

Mä en tajua miten kukaan kykenee seurustelemaan sellaisen ihmisen kanssa, joka pitää omia mielipiteitään tärkeämpinä kuin toisen, koska ei ymmärrä toista. Varsinkin asuminen yhdessä on sellaisen kanssa ihan hirveetä. Ootko ymmärtänyt ton "aina yhdessä" väärin, vai sitten et todellakaan ymmärrä että joku saattaa tarvita yksin oloa enemmän kuin sinä, ollakseen sinulle se sama ihana itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne eriälläänasumiset toimii justiin kauan kunnes toiselle selviää, ettei se toinen olekaan uskollinen. Siihen kun tapaa olla oikein hyvä syy, miksi maksaa asumisesta kahdenkertainen hinta.

Joo on tuohonkin sääntöön varmasti olemassa se lumihiutalepoikkeus. En vaan ole törmännyt vielä.

Heh. Luottamus on suhteiden peruskallio. Jos ei kykene luottamaan, ei kannata alkaa parisuhteeseenkaan. Epäluottamus on monelle itse itseään vahvistava kierre. Jos kantaa edellisten suhteiden pettymykset seuraavaan suhteeseen, se seuraava suhde on tuomittu epäonnistumaan.

Juu luottamus on tärkeää. Mutta vain jos se toinen todella on luotettava.

Ulkopuolisille yksin asuva näyttäytyy sinkkuna. Koskaan ei tiedä, koska tulee vähän pontevampi nainen, ja yhtäkkiä mies meneekin tämän kanssa naimisiin ja muuttaa yhteen. Vaikka mies aiemmin oli ihan varma, ettei halua edes asua saati mennä namisiin kenenkään kanssa. Nämä on niin nähty.

Mä en tajua että miksi seurustella edes ellei halua viettää oikeasti aikaa yhdessä. Jos haluaa, mitä järkeä maksaa kahden kodin kulut, kun vain yksi on tarpeen. Miksi maksaa kahta sairasta sähkölaskua, jos on oikeasti tarkoitus olla aina yhdessä. Itsepetosta.

Ihan mielenkiinnosta kysyn, että onko se ok jos sun kumppani kiihottuu jostain muusta kuin sinusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne eriälläänasumiset toimii justiin kauan kunnes toiselle selviää, ettei se toinen olekaan uskollinen. Siihen kun tapaa olla oikein hyvä syy, miksi maksaa asumisesta kahdenkertainen hinta.

Joo on tuohonkin sääntöön varmasti olemassa se lumihiutalepoikkeus. En vaan ole törmännyt vielä.

Heh. Luottamus on suhteiden peruskallio. Jos ei kykene luottamaan, ei kannata alkaa parisuhteeseenkaan. Epäluottamus on monelle itse itseään vahvistava kierre. Jos kantaa edellisten suhteiden pettymykset seuraavaan suhteeseen, se seuraava suhde on tuomittu epäonnistumaan.

Juu luottamus on tärkeää. Mutta vain jos se toinen todella on luotettava.

Ulkopuolisille yksin asuva näyttäytyy sinkkuna. Koskaan ei tiedä, koska tulee vähän pontevampi nainen, ja yhtäkkiä mies meneekin tämän kanssa naimisiin ja muuttaa yhteen. Vaikka mies aiemmin oli ihan varma, ettei halua edes asua saati mennä namisiin kenenkään kanssa. Nämä on niin nähty.

Mä en tajua että miksi seurustella edes ellei halua viettää oikeasti aikaa yhdessä. Jos haluaa, mitä järkeä maksaa kahden kodin kulut, kun vain yksi on tarpeen. Miksi maksaa kahta sairasta sähkölaskua, jos on oikeasti tarkoitus olla aina yhdessä. Itsepetosta.

Oletko lukutaidoton? Tässä ketjussa on eritelty moniakin syitä sille miksi joissain parisuhteissa kaksi asuntoa voi olla toimivin asumisjärjestely eikä se sellaista haluavilla liity monestikaan siihen, ettei seurustelukumppanin kanssa tahtoisi viettää aikaa tai olla yhdessä. Totta toki, että moni ei tahdo olla aina ja ikuisesti yhdessä ihmisen kanssa, jonka ajatukset ovat noin joustamattomia kuin sinulla. On hienoa, että tiedät millaisessa suhteessa ja millaisessa asumismuodossa tahdot ehdottomasti elää eikä sinun kannata tyytyä muuhun kuin mitä haluat. Kuitenkin on todella typerää tuomita muiden ihmisten motiivit tehdä erilaisia asumisjärjestelyjä kuin itse suhteessasi vain koska oma kumppanisi on ilman vahtimista vietävissä. 

eri