Lue keskustelun säännöt.
Olenko tosiaan ainoa, jonka mielestä "toinen nainen/mies" on myös syyllinen ja tekee väärin?
04.11.2022 |
Satuin eilen osaksi erikoista keskustelua. Keskustelussa tuotiin ilmi, että yleinen mielipide kuulemma on se, ettei toinen nainen/mies ole syyllistynyt mihinkään väärään, vaan syy on ainoastaan pettäjän.
Minä olen vahvasti eri mieltä.
JOS tämä toinen nainen/mies on tietoinen, että kumppani on varattu, hän tekee myös väärin, vaikka itse olisi vapaa.
Moraali on todellakin kokenut inflaation, samoin kuin epäitsekkyys...
(niin ja olen menneisyydessä myös itse ollut tietoisesti "se toinen nainen", ja kyllä, häpeän ja kaduttaa oma toimintani suuresti!)
Kommentit (465)
Vierailija kirjoitti:
Asia ei ole mitenkään mustavalkoinen eikä näiden kuvioiden osapuolia voi tuomita millään yleisellä säännöstöllä, että toinen nainen/mies olisi aina syyllinen tai syytön, vaan jokainen tapaus on omanlaisensa.
Olen ollut osallisena kuviossa, jossa pettäjällä oli useita sivusuhteita, minä siis yksi heistä. Pettäjän toimintaan ei olisi vaikuttanut se, että minä olisin lakannut olemasta hänen kanssaan, koska hän olisi jatkanut pettämistä niiden muiden sivusuhteidensa kanssa. Kuka tai ketkä tässä kuviossa ovat niitä syyllisiä?
Haluaisin raadilta nyt vastauksen tähän, että olenko ollut syyllinen tilanteessa, jossa olen itse ollut yksi pettäjän monista sivusuhteista. Tiesin pettäjän olevan varattu ja tiesin myös noiden muiden suhteiden olemassaolosta, eli minua ei vedätetty vaan olin omasta tahdostani tuossa kevyessä, seksipainotteisessa tapailusuhteessa tämän monipettäjän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän nainen ole koskaan syyllinen tai vastuussa kun aikaisemmin on aina miesten vikaa ja miesten vastuulla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun minulla oli avioliiton ulkopuolinen suhde, niin kyllä se mielestäni oli täysin minun vastuullani, ei sen miehen, jonka kanssa se suhde oli. Minä se pettäjä olin.
No sinä olet päävastuussa, mutta oletko oikeasti sitä mieltä, että tämä sivumiehesi toimi moraalisesti oikein ollessaan tietoisesti(?) ihmisen kanssa, jolla on puoliso? (eikä ilmeisesti avointa suhdetta)
Miten perustelet, kiinnostaisi ihan oikeasti tietää ajatusmalli näin ajattelevilta, itse kun en ymmärrä?
Onhan esim. varastetun tavarankin ostaminen laissa määritelty rikokseksi. Vaikket itse olekaan varastanut sitä, mutta ostat sen. Voi mielestäni verrata asiaan.
Ap
Et voi rinnastaa ihmistä varastettuun tavaraan etkä seksiä rikokseen. Varastaminen on rikos, pettäminen ei. Ihminen ei ole tavara vaan hän päättää itse teoistaan (oletan, että nyt puhutaan täysi-ikäisistä ei-holhouksen alla olevista ihmisistä).
Minulla on ollut tietämättäni suhde varattuun mieheen, lopetin sen, kun minulle selvisi että heille oli juuri tullut vauva. Ja olen ollut tietoisesti suhteessa varattuun mieheen, hän kertoi sen heti tutustuessamme ja sen enempää emme asiasta puhuneet. Olin itse vapaa, joten en pettänyt ketään.
No kyllä petit. Vai eikö sinun mielestä tämän miehen vaimo ei ole ihminen? Mutta tästä näkyy hyvin tämä naisten asennoituminen toisiin naisiin. Kunnioitus täysi nolla.
Miten on mahdollista pettää ihmistä, jota ei edes tunne? Ei tiedä nimeä, ei mitään?
Tämä on vain semanttista asioiden hämärtämistä. Pettäjän kanssa touhua sivullinen osallistuu petokseen. Hän ei ehkä ole varsinaisesti "pettäjä", mutta kylläkin pettäjän toiminnan mahdollistaja ja siten vastuussa. Onko oikein vahingoittaa tietoisesti jotakuta, vain siksi ettei "tunne tai tiedä nimeäkään"? Voiko täysin puhtain omatunnoin tehdä pahaa tuntemattomalle? Vain siksi, että tämä on tuntematon?
Kun ei siinä nimenomaan tehdä pahaa tuntemattomalle, kun ei hänelle ole luvattu yhtään mitään. Pettäjä on ainoa, joka rikkoo antamansa lupauksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia ei ole mitenkään mustavalkoinen eikä näiden kuvioiden osapuolia voi tuomita millään yleisellä säännöstöllä, että toinen nainen/mies olisi aina syyllinen tai syytön, vaan jokainen tapaus on omanlaisensa.
Olen ollut osallisena kuviossa, jossa pettäjällä oli useita sivusuhteita, minä siis yksi heistä. Pettäjän toimintaan ei olisi vaikuttanut se, että minä olisin lakannut olemasta hänen kanssaan, koska hän olisi jatkanut pettämistä niiden muiden sivusuhteidensa kanssa. Kuka tai ketkä tässä kuviossa ovat niitä syyllisiä?
Haluaisin raadilta nyt vastauksen tähän, että olenko ollut syyllinen tilanteessa, jossa olen itse ollut yksi pettäjän monista sivusuhteista. Tiesin pettäjän olevan varattu ja tiesin myös noiden muiden suhteiden olemassaolosta, eli minua ei vedätetty vaan olin omasta tahdostani tuossa kevyessä, seksipainotteisessa tapailusuhteessa tämän monipettäjän kanssa.
Et tule saamaan vastausta, koska tähän asiaan ei ole olemassa mitään yksimielistä raatia. Jos luet tätä kesksutelua, huomaat sen kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tietää, että toinen on varattu, niin silloin on syyllinen. Vastuun vieritys muille on samansukuista logiikkaa kuin varkaalla, joka vie vaikka polkupyörän. "Kun se ei ollut kettingillä kiinni ja lukkojen takana, niin kyllä sen saa viedä."
Toinen juttu on sitten ne koijarit, jotka huijaavat sekä puolisoaan että sitä toista, joka luulee olevansa sinkun kanssa tekemisissä.
Pöyrävertaus ontuu. Toisen omaisuuden varastaminen on rikos, vaikka omaisuutta ei olisi suojattu lukoin. Pettäjä on omalla tahdolla varustettu, omista toimistaan vastuussa oleva ihminen, ei mikään varastettava esine. Eikä hän myöskään ole kenenkään omaisuutta.
Tietenkään analogia ei ole täydellinen, siksi käytinkin sanaa "samansukuista logiikkaa". Tarkoitan tällä sitä, ettei oteta vastuuta omista tekemisistä. Ja miksi pitäisi tuntea vastuuta, no ihan siksi, että ihmisen noin yleensäkin pitää toimia vastuullisesti. Varattu ihminen on sitoutunut toiseen ihmiseen, ja jos hänellä on alaikäisiä huollettavia, niin sen pahempi. Varatun kanssa vehtaava ihminen rikkoo tietoisesti perheitä, mistä koituu valtavasti ongelmia. Tällainen ihminen mahdollistaa pettäjän toiminnan, ja kyllä siitä pitäisi tuntea vastuuta.
Millä tavalla varatun kanssa oleva rikkoo perheitä, mikäli ei itse ole perheeseen missään yhteydessä? Pettäjä on tehnyt päätöksen pettämisestä sekä perheelle kertomisesta.
Edelleen painotan sitä, että pettäjä on itsenäisesti ajatteleva ja toimiva henkilö, ei kenenkään pahan käärmeen houkuteltavissa oleva tahdoton lastu laineilla. Tai jos on, puhutaan huomattavasti vakavammasta teosta kuin pettämisen mahdollistamisesta.
No et sitten ymmärtänyt vieläkään. Pettäjän kanssa vehtaava osallistuu pettämiseen, mahdollistaa tämän toiminnan, on "rikoskumppani". Pettäminen on huijausta ja siksi moraalisesti väärin. Miten tämän voi enää selvemmin sanoa?
Ketä se pettäjän kanssa vehtaava pettää tai huijaa?
Rautalangasta: Se vehtaaja mahdollistaa pettäjän toiminnan. Jos otetaan vertaus rikollisuudesta, niin hän on kuin rikoskumppani, pakoauton kuljettaja, varastetun tavaran kätkijä. Nämäkin saavat oikeudessa tuomion, vaikka eivät suoraan ryöstä ketään. Ja älä nyt rupea vänkäämään siitä, ettei pettäminen ole rikos. Ei se rikoslaissa sitä olekaan, mutta moraalisesti se on väärin ja siitä voi koitua tuhoisia seurauksia. Antaisitko sinä tulitikut henkilölle, jonka tiedät pyromaaniksi? Ja sitten sanoisit, "en minä mitään polttanut, tulitikkuja vain lainasin."
Veikkaanpa, että yhdeltäkään pyromaanilta ei jää tulipalo sytyttämättä vain sen takia, että joku ei lainaa hänelle tulitikkuja. Kuten ei varmasti pettäjältä jää pettämättä, vaikka juuri sen hetkinen kiinnostuksen kohde kieltäytyisikin.
Ihan mielenkiinnosta, kuinka syyllinen minä olen mielestäsi ollut erään liiton rikkoutumiseen? Työkaverini ihastui minuun, tai oikeastaan omien sanojensa mukaan rakastui. Torjuin hänet, koska hän oli naimisissa (+ kaksi ala-asteikäistä lasta), työkaverini, eikä muutenkaan kiinnostanut minua romanttisessa mielessä, vaikka hänestä pidinkin. Mies päätyi ottamaan eron ja vaihtoi työpaikkaa luodakseen meille mahdollisuudet olla yhdessä. Tätä ei kuitenkaan koskaan tapahtunut, koska tuo kolmas tekijä ei muuttunut näiden kahden muun muuttumisen myötä mihinkään.
Eli, olinko osasyyllinen perheen rikkoutumiseen? Lopputuloshan olisi ollut sama, vaikka olisinkin tehnyt jotan miehen kanssa.
No tässä kuviossa ei kukaan pettänyt. Eikä olisi pettänyt, vaikka olisit suhteen lopettamisen jälkeen mennytkin hänen kanssaan yhteen. Pointti on nyt se, mitä tapahtuu suhteen aikana. Toiseen ihastuminen ja rakastuminen ei ainakaan omassa suhteessani ole kiellettyä. Jos jostain jotain parempaa löytyy niin en halua sitä estää. Toki toivon, että päätös on silloin loppuun saakka harkittu. Pettäminen sen sijaan on suhteessamme kiellettyä.
Eli pettäminen on sinulle vain fyysinen teko? Toiseen saa rakastua ja suhteen päättää, mutta se muuttuu pettämiseksi vain jos tähän prosessiin liittyy myös jotain fyysistä.
Entä olisiko pettämistä tapahtunut siinä tapauksessa, että olisin vastannut miehen tunteisiin, mutta kieltäytynyt kaikesta fyysisestä ennen eroa?
Siis ei todellakaan ole vain fyysinen teko, henkinen pettäminen on pahempaa. Eli jälkimmäiseen kysymykseen, pelkkä tunteisiin vastaaminen ei minusta vielä olisi pettämistä, mutta sen jälkeen olisi kyllä hyvin nopeasti avattava asia myös miehen vaimolle, jos niiden tunteiden perässä päädyttäisiin myös toimimaan. Eli romanttinen vuorovaikutus, viestittely, tapailu, jonkinlainen suhteen rakentelu selän takana olisi minun kirjoissani mennyt pettämiseksi.
Voisin siis vielä korostaa, että edellisen kommenttini "loppuun saakka harkittu" ei tietenkään tarkoittanut uuden suhteen petaamista mahdollisimman valmiiksi ja sen potentiaalin selvittelyä, vaan tarkkaan harkittua päätöstä haluta lopettaa tämä edellinen suhde.
Eli vastauksesi perusteella pettäminen tapahtuu silloin, kun myös toinen osapuoli osoittaa pettäjän lisäksi aktiivisuutta. Nyt ymmärrän paremmin meidän näkemyseron tästä asiasta. Minä taas näen pettämisen tapahtuvan silloin kun toinen toimii yhteisistä asioista sovitun vastaisesti riippumatta siitä liittyykö siihen kolmansia osapuolia.
Sivuhuomiona sanon, että tarkoitukseni ei ole vängätä saati riidellä tästä asiasta kanssasi. Mielestäni aihe on kiinnostava ja pidän tällaisten moraalikysymysten pohdinnasta, vallankin kaltaisesi ihmisen kanssa, joka perustelee mielipiteensä asiallisesti ja hyvin argumentoiden :)
Aivan, mielenkiintoista pohdintaa. :) Onhan se totta, että jo pettämisen yrityksenkin voisi katsoa pettämiseksi. Vaikka jotkut vonkausviestit tms. Itse kuitenkin määrittelisin niin, että pettämiseen tarvitaan tosiaan siltä kolmanneltakin osapuolelta jonkinlaista aktiivisuutta. Ne yritykset voisivat sitten olla vaikka törkeyttä, k-päisyyttä tai ainakin totaalista kunnioituksen puutetta omaa puolisoa kohtaan.
Mutta ihastus ei molemminpuolisenakaan minusta ole vielä itsessään näistä mitään. Tunteet ja teot ovat asia erikseen. Toisaalta tässäkin on varmasti eroja siinä, onko ihastuksen ilmaiseminen kohteelle rajanylitys. Minusta ei, vaikka kehottaisinkin sitä miettimään aika tarkkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole ainoa. Olen aina ollut samaa mieltä tuosta että toinen mies/nainen tekee myös väärin. Olen usein huomannut myös tuon että suurimman osan mielestä toinen mies/nainen ei tee mitään väärää koska ei petä ketään. Ajattelen kuitenkin että onhan se toinenkin mukana tekemässä vääryyttä. Eli se toinen mies/nainen ei mielestäni ole yhtä syyllinen kuin se varsinainen pettäjä, mutta kaukana mistään puhtaasta pulmusesta, on siis osasyyllinen.
Vierailija kirjoitti:
Et ole ainoa. Olen aina ollut samaa mieltä tuosta että toinen mies/nainen tekee myös väärin. Olen usein huomannut myös tuon että suurimman osan mielestä toinen mies/nainen ei tee mitään väärää koska ei petä ketään. Ajattelen kuitenkin että onhan se toinenkin mukana tekemässä vääryyttä. Eli se toinen mies/nainen ei mielestäni ole yhtä syyllinen kuin se varsinainen pettäjä, mutta kaukana mistään puhtaasta pulmusesta, on siis osasyyllinen.
Tähän vielä lisäyksenä että kyllähän myymälävarkaudesta sanktioita voi seurata myös sellaiselle, joka ei itse varasta, mutta joka tietää että varkaus tapahtuu. Tyyliin toinen kaveruksista pöllii ja toinen on vain mukana, mutta kuitenkin molemmat joutuvat vastuuseen. Minusta se että on tietoisesti mukana jossakin väärässä, tekee ihmisestä osasyyllisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et ole ainoa. Olen aina ollut samaa mieltä tuosta että toinen mies/nainen tekee myös väärin. Olen usein huomannut myös tuon että suurimman osan mielestä toinen mies/nainen ei tee mitään väärää koska ei petä ketään. Ajattelen kuitenkin että onhan se toinenkin mukana tekemässä vääryyttä. Eli se toinen mies/nainen ei mielestäni ole yhtä syyllinen kuin se varsinainen pettäjä, mutta kaukana mistään puhtaasta pulmusesta, on siis osasyyllinen.
Ei se toinen henkilö ole syyllinen siihen tilanteeseen millään tavalla, koska se pettäjä on se joka päättää tapahtuuko pettämistä vai ei. Se toinen henkilö on vain paha/huono ihminen, kun lähtee tuollaiseen mukaan.
Voihan se mies pettää vaikka ammattilaisen itseään myyvän kanssa. Se henkilö vain tekee "työtäänsä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ap:n kanssa samaa mieltä. Tietoinen, moraaliton valinta ryhtyä suhteeseen varatun kanssa.
On, ja ihan varmasti tietää, että julki tullessaan se loukkaa petettyä ihmistä todella paljon. Ihan turha yrittää piiloutua sen taakse, että parisuhteessa oleva pettämisestään on yksin vastuussa. Vastuussa on tietysti, mutta myös se toinen tietoisesti loukkaa kolmatta osapuolta.
Itse en voisi enkä haluaisi koskaan loukata toista ihmistä, en millään tavalla, joten pysyn kyllä erossa varatuista.
Entä jos petetty on itse ihan hirveä ihminen ja tiedät sen. Voisko jopa vähän tuntea vahingoniloa?
Ai ei?
No mitäpä jos se petetty on itse ollut aiemmissa suhteissaan se pettäjä :D Joo, niin minä vähän ajattelinkin :)
Tää on vähän naistenlehdistä omaksuttu tunnepohjainen ajatus, että vain ihania ihmisiä, tai edes ihan ok kivoja ihmisiä petetään. Mutta miksi ihmeessä juuri heitä petettäisi, eikä ilkeitä, itsekkäitä ja petollisia ihmisiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia ei ole mitenkään mustavalkoinen eikä näiden kuvioiden osapuolia voi tuomita millään yleisellä säännöstöllä, että toinen nainen/mies olisi aina syyllinen tai syytön, vaan jokainen tapaus on omanlaisensa.
Olen ollut osallisena kuviossa, jossa pettäjällä oli useita sivusuhteita, minä siis yksi heistä. Pettäjän toimintaan ei olisi vaikuttanut se, että minä olisin lakannut olemasta hänen kanssaan, koska hän olisi jatkanut pettämistä niiden muiden sivusuhteidensa kanssa. Kuka tai ketkä tässä kuviossa ovat niitä syyllisiä?
Haluaisin raadilta nyt vastauksen tähän, että olenko ollut syyllinen tilanteessa, jossa olen itse ollut yksi pettäjän monista sivusuhteista. Tiesin pettäjän olevan varattu ja tiesin myös noiden muiden suhteiden olemassaolosta, eli minua ei vedätetty vaan olin omasta tahdostani tuossa kevyessä, seksipainotteisessa tapailusuhteessa tämän monipettäjän kanssa.
En ole kaikkia kommentteja lukenut, mutta minulle on tullut mielikuva, että monen mielestä et ole syyllinen pettämiseen, joskin ehkä hiukan moraaliltaan löyhä. Osa varmaan myös miettii mikä tuollaiseen järjestelyyn saa suostumaan.
Itse mietin, että onko tämä pettäjä ollut todellinen peto ja hirmu, vai onko kyseessä sinänsä normaali ilmiö, että kun muillekin kelpaa niin kiinnostus herää. Toki myös mietin, millä tavoin korvaamaton sen pettäjän kumppanin pitääkään olla, kun hänestä ei kuitenkaan halua hurjasteluistaan huolimatta luopua. Mutta se on vähän toinen aihe se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia ei ole mitenkään mustavalkoinen eikä näiden kuvioiden osapuolia voi tuomita millään yleisellä säännöstöllä, että toinen nainen/mies olisi aina syyllinen tai syytön, vaan jokainen tapaus on omanlaisensa.
Olen ollut osallisena kuviossa, jossa pettäjällä oli useita sivusuhteita, minä siis yksi heistä. Pettäjän toimintaan ei olisi vaikuttanut se, että minä olisin lakannut olemasta hänen kanssaan, koska hän olisi jatkanut pettämistä niiden muiden sivusuhteidensa kanssa. Kuka tai ketkä tässä kuviossa ovat niitä syyllisiä?
Haluaisin raadilta nyt vastauksen tähän, että olenko ollut syyllinen tilanteessa, jossa olen itse ollut yksi pettäjän monista sivusuhteista. Tiesin pettäjän olevan varattu ja tiesin myös noiden muiden suhteiden olemassaolosta, eli minua ei vedätetty vaan olin omasta tahdostani tuossa kevyessä, seksipainotteisessa tapailusuhteessa tämän monipettäjän kanssa.
no jos multa kysytään, niin petollisin olit itseäsi kohtaan tuossa. Itseltäs sun pitäisi pyytää anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia ei ole mitenkään mustavalkoinen eikä näiden kuvioiden osapuolia voi tuomita millään yleisellä säännöstöllä, että toinen nainen/mies olisi aina syyllinen tai syytön, vaan jokainen tapaus on omanlaisensa.
Olen ollut osallisena kuviossa, jossa pettäjällä oli useita sivusuhteita, minä siis yksi heistä. Pettäjän toimintaan ei olisi vaikuttanut se, että minä olisin lakannut olemasta hänen kanssaan, koska hän olisi jatkanut pettämistä niiden muiden sivusuhteidensa kanssa. Kuka tai ketkä tässä kuviossa ovat niitä syyllisiä?
Haluaisin raadilta nyt vastauksen tähän, että olenko ollut syyllinen tilanteessa, jossa olen itse ollut yksi pettäjän monista sivusuhteista. Tiesin pettäjän olevan varattu ja tiesin myös noiden muiden suhteiden olemassaolosta, eli minua ei vedätetty vaan olin omasta tahdostani tuossa kevyessä, seksipainotteisessa tapailusuhteessa tämän monipettäjän kanssa.
Et välittänyt pettäjän kumppanin tunteista. En tajua, miten kukaan voi nautiskella "kevyestä" suhteesta tietäen, että siinä samalla jotakuta onnetonta petetään.
Vierailija kirjoitti:
Kun minulla oli avioliiton ulkopuolinen suhde, niin kyllä se mielestäni oli täysin minun vastuullani, ei sen miehen, jonka kanssa se suhde oli. Minä se pettäjä olin.
Tämä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia ei ole mitenkään mustavalkoinen eikä näiden kuvioiden osapuolia voi tuomita millään yleisellä säännöstöllä, että toinen nainen/mies olisi aina syyllinen tai syytön, vaan jokainen tapaus on omanlaisensa.
Olen ollut osallisena kuviossa, jossa pettäjällä oli useita sivusuhteita, minä siis yksi heistä. Pettäjän toimintaan ei olisi vaikuttanut se, että minä olisin lakannut olemasta hänen kanssaan, koska hän olisi jatkanut pettämistä niiden muiden sivusuhteidensa kanssa. Kuka tai ketkä tässä kuviossa ovat niitä syyllisiä?
Haluaisin raadilta nyt vastauksen tähän, että olenko ollut syyllinen tilanteessa, jossa olen itse ollut yksi pettäjän monista sivusuhteista. Tiesin pettäjän olevan varattu ja tiesin myös noiden muiden suhteiden olemassaolosta, eli minua ei vedätetty vaan olin omasta tahdostani tuossa kevyessä, seksipainotteisessa tapailusuhteessa tämän monipettäjän kanssa.
En ole kaikkia kommentteja lukenut, mutta minulle on tullut mielikuva, että monen mielestä et ole syyllinen pettämiseen, joskin ehkä hiukan moraaliltaan löyhä. Osa varmaan myös miettii mikä tuollaiseen järjestelyyn saa suostumaan.
Itse mietin, että onko tämä pettäjä ollut todellinen peto ja hirmu, vai onko kyseessä sinänsä normaali ilmiö, että kun muillekin kelpaa niin kiinnostus herää. Toki myös mietin, millä tavoin korvaamaton sen pettäjän kumppanin pitääkään olla, kun hänestä ei kuitenkaan halua hurjasteluistaan huolimatta luopua. Mutta se on vähän toinen aihe se.
Syy, miksi lähdin tuollaiseen kuvioon, oli se, että tämä tyyppi oli hauska ja mukava, ja minä halusin seikkailua, hyvää seuraa ja seksiä, mutta en vakavaa suhdetta.
jouduin joskus haluamattani vähän osapuoleksi tällaseen erodraamaan. Työkaverilla oli kumppanin kanssa vissiin jotain kriisiä ja tämä alkoi työntämään mulle sitten viestiä. Emme työkaverin kanssa juuri viettäneet vapaa-aikaa yhdessä, mutta joskus olin tähän pariskuntaan törmännyt jossain eli oltiin naamatuttuja ton puolisonkin kanssa. No, hän oli saanut päähänsä, että työkaverilla on jotain yhteisen tutun kanssa ja alkoi multa utelemaan asiaa. Vastailin asiallisesti, etten kyllä tiedä asiasta mitään ja vaihdettiin senkin jälkeen muutama viesti niitä näitä. Meni joku kuukausi niin tyyppi ilmestyy ovelle! Tällä kertaa erokriisi päällä. Lohduttelin ja saattelin kotiinsa, jonka jälkeen viestittely alkoi olla ainakin viikottaista. Välillä ihan harmittomia viestejä, mutta alkoi käydä niin selväksi, että yritti kauttani vaan vakoilla tätä työkaveria, että pistin lopulta pisteen koko hommalle. Myöhemmin erosivat ja selvisi, että oli ottanut yhteyttä ainakin yhteen työkaveriin mun lisäksi ja joihinkin muihinkin tuttuihin. Jotkut ei vaan hyväksy sitä, että toinen haluu lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun minulla oli avioliiton ulkopuolinen suhde, niin kyllä se mielestäni oli täysin minun vastuullani, ei sen miehen, jonka kanssa se suhde oli. Minä se pettäjä olin.
No sinä olet päävastuussa, mutta oletko oikeasti sitä mieltä, että tämä sivumiehesi toimi moraalisesti oikein ollessaan tietoisesti(?) ihmisen kanssa, jolla on puoliso? (eikä ilmeisesti avointa suhdetta)
Miten perustelet, kiinnostaisi ihan oikeasti tietää ajatusmalli näin ajattelevilta, itse kun en ymmärrä?
Onhan esim. varastetun tavarankin ostaminen laissa määritelty rikokseksi. Vaikket itse olekaan varastanut sitä, mutta ostat sen. Voi mielestäni verrata asiaan.
Ap
Et voi rinnastaa ihmistä varastettuun tavaraan etkä seksiä rikokseen. Varastaminen on rikos, pettäminen ei. Ihminen ei ole tavara vaan hän päättää itse teoistaan (oletan, että nyt puhutaan täysi-ikäisistä ei-holhouksen alla olevista ihmisistä).
Minulla on ollut tietämättäni suhde varattuun mieheen, lopetin sen, kun minulle selvisi että heille oli juuri tullut vauva. Ja olen ollut tietoisesti suhteessa varattuun mieheen, hän kertoi sen heti tutustuessamme ja sen enempää emme asiasta puhuneet. Olin itse vapaa, joten en pettänyt ketään.
No kyllä petit. Vai eikö sinun mielestä tämän miehen vaimo ei ole ihminen? Mutta tästä näkyy hyvin tämä naisten asennoituminen toisiin naisiin. Kunnioitus täysi nolla.
Miten on mahdollista pettää ihmistä, jota ei edes tunne? Ei tiedä nimeä, ei mitään?
Tämä on vain semanttista asioiden hämärtämistä. Pettäjän kanssa touhua sivullinen osallistuu petokseen. Hän ei ehkä ole varsinaisesti "pettäjä", mutta kylläkin pettäjän toiminnan mahdollistaja ja siten vastuussa. Onko oikein vahingoittaa tietoisesti jotakuta, vain siksi ettei "tunne tai tiedä nimeäkään"? Voiko täysin puhtain omatunnoin tehdä pahaa tuntemattomalle? Vain siksi, että tämä on tuntematon?
Kun ei siinä nimenomaan tehdä pahaa tuntemattomalle, kun ei hänelle ole luvattu yhtään mitään. Pettäjä on ainoa, joka rikkoo antamansa lupauksen.
Tätä on nyt yritetty selittää moneen kertaan, mutta ei näytä menevän jakeluun. Vaikka ei olisi mitään luvannut kenellekään, on silti osallinen petokseen. Eihän kukaan yksin petä, vaan jonkun kanssa, ja tuo joku mahdollistaa pettämisen. Ja on siten vastuussa teostaan "avunantajana petokseen".
Vierailija kirjoitti:
Ainoa syyllinen on se itse pettäjä.
Koska mitään pettämistä ei koskaan tapahtuisi, jos se henkilö sanoisi ei sille toiselle osapuolelle.
Siksi aina vain se pettäjä on syyllinen.
Maailmassa on aina sellaisia helppoja miehiä ja naisia jotka ovat valmiita hyppäämään varattujen syliin. Siksi se syyllinen on ainoastaan se pettäjä, koska se on täysin hänestä kiinni tapahtuuko sitä pettämistä vai ei.
En sanoisi noin yksioikoisesti. Myös se toinen nainen/mies voi olla syyllinen, jos hän on tiennyt pettämisestä. Ei ole myöskään täysin mahdotonta, että pettäjä on jossain poikkeuksellisista tapauksissa syytön tai lähes syytön.
Ajatellaanpa vaikkapa vakoilua tai muuta vastaavaa rikosta, jossa kohdehenkilöä halutaan kiristää. Aivan varmasti se, joka houkuttelee toisen pettämään voidakseen myöhemmin kiristää, on syyllinen. Tuollaisessa tilanteessa saatetaan vaikkapa juottaa alkoholia tai käyttää sopivia lääkeaineita, jotta kiristyksen kohteen kyky toimia harkitusti heikkenee. Tuollaisessa tilanteessa pettäjän voisi jopa sanoa olevan syytön pettämiseen.
Oma lukunsa ovat sitten ne tilanteet, joissa pettämiseen päädytään lähes vahingossa. Pidän täysin mahdollisena sellaista tilannetta, jossa "pettäjällä" ei ole minkäänlaista aikomusta pettää, mutta sopivissa oloissa tilanne muuttuu sellaiseksi, että pettämisen raja ylittyy. Yhden tuttavan mielestä riski on erityisen suuri niillä, jotka eivät voisi edes kuvitella pettävänsä puolisoaan, koska heillä on paljon suurempi riski huomaamattaan tilanteeseen, jossa perääntyminen on vaikeaa. Riski on pienempi niillä, jotka ymmärtävät, että ihmiset tekevät virheitä ja osaavat siksi olla paremmin varuillaan, eivätkä päästä tilannetta kehittymään liian läheiseksi.
Esimerkiksi pitkä työkeikka toisella paikkakunnalla tai jopa ulkomailla tai pitkä työpesti pienellä porukalla jossain syrjäisessä paikassa voivat johtaa tilanteeseen, jossa aikaa käytetään paljon paikallisen tuttavan tai työkaverin kanssa. Netti ei edelleenkään toimi kaikkialla kovin nopeasti ja aikavyöhykekin voi asettaa rajoitteita päivittäiselle yhteydenpidolle kotiin. Ihmiset ovat ihmisiä ja kaipaavat seuraa, joten noissa oloissa aikaa vietetään niiden kanssa, jotka ovat paikalla. Runsas ajanvietto mukavan ihmisen seurassa voi ihan oikeasti johtaa tilanteisiin, joissa pettämisen raja on lähellä ja jollakin kerralla se raja voi ylittyä, eikä kukaan ole varsinaisesti päättänyt pettää ketään.
Olen itsekin kuullut tuollaisista tapauksista ja niissä "pettäjä" on usein ihminen, jota kaikki pitivät ehdottoman uskollisena. Joskus ihmisillä on väärä käsitys siitä, millainen toinen ihminen on ja joskus kyse on vain siitä, että ihmiset ovat ihmisiä ja elämäntilanteet muuttuvat.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni myös se toinen nainen/mies tekee väärin, mutta ero on siinä että hän ei ole luvannut minulle mitään. Minulle on ihan sama, jos joku random ihminen on moraaliltaan arveluttava ja toimii ikävästi. Hän on varmasti ikävä ihminen, mutta sen enempää minulla ei ole syytä häntä tuomita.
Sen sijaan oma puolisoni on luvannut olla minulle uskollinen. Kun hän pettää lupauksensa, hän on yksin syyllinen lupauksensa pettämiseen. Vieraalla ihmisellä ei ole ollut minulle lupauksia. Tässä se pointti.
Missä tuollainen lupaus on annettu? Kuinka moni oikeasti tekee tuollaisen lupauksen ja kuinka moni vain olettaa (ihan perustellusti), että uskollisuus on osa parisuhdetta? Virallisessa vihkikaavassa ei ainakaan luvata yhtään mitään. Siellä kysytään vain, tahtovatko puolisot osoittaa "uskollisuutta ja rakkautta" ja useimmat tahtovat, mutta vain tahtovat, eivät lupaa sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni myös se toinen nainen/mies tekee väärin, mutta ero on siinä että hän ei ole luvannut minulle mitään. Minulle on ihan sama, jos joku random ihminen on moraaliltaan arveluttava ja toimii ikävästi. Hän on varmasti ikävä ihminen, mutta sen enempää minulla ei ole syytä häntä tuomita.
Sen sijaan oma puolisoni on luvannut olla minulle uskollinen. Kun hän pettää lupauksensa, hän on yksin syyllinen lupauksensa pettämiseen. Vieraalla ihmisellä ei ole ollut minulle lupauksia. Tässä se pointti.
Missä tuollainen lupaus on annettu? Kuinka moni oikeasti tekee tuollaisen lupauksen ja kuinka moni vain olettaa (ihan perustellusti), että uskollisuus on osa parisuhdetta? Virallisessa vihkikaavassa ei ainakaan luvata yhtään mitään. Siellä kysytään vain, tahtovatko puolisot osoittaa "uskollisuutta ja rakkautta" ja useimmat tahtovat, mutta vain tahtovat, eivät lupaa sitä.
Olipa outo kommentti :D Mihin tällä pyrit? Olen tuon lainaamasi kommentin kirjoittaja ja kyllä, olen jokaisessa seurustelusuhteessani melko alkuvaiheessa sopinut että emme harrasta seksiä muiden kanssa. Luulisin että niin tekevät useimmat muutkin ihmiset.
Niin, tämä vain kertoo miten erilaisia suhteita ja ihmisiä on, ei tosiaankaan mitään kahta leiriä. Myös ne syyt miksi rakkaus viilenee ja ero on mielessä, ovat kaikilla erilaisia. Minulla syynä ei ollut tilan tarve, ja jos mieheni olisi tuossa tilanteessa antanut minulle tilaa, olisin kokenut jälleen kerran järjestäväni asioita yksin ja olevani yksin vastuussa itsestäni. Sen sijaan tuo mitä hän teki, oli parasta mitä hän olisi voinut tehdä. Meidän tilanteessa miehen toiminta ei jyrännyt mielipidettäni vaan päinvastoin pitkästä aikaa tunsin itseni kuulluksi, koska hän halusi aidosti parantaa asioita ja mistäpä se lähtee muuten kuin keskustelusta. Meillä niiden keskustelujen lopputulos oli onnistunut.