Olenko tosiaan ainoa, jonka mielestä "toinen nainen/mies" on myös syyllinen ja tekee väärin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni myös se toinen nainen/mies tekee väärin, mutta ero on siinä että hän ei ole luvannut minulle mitään. Minulle on ihan sama, jos joku random ihminen on moraaliltaan arveluttava ja toimii ikävästi. Hän on varmasti ikävä ihminen, mutta sen enempää minulla ei ole syytä häntä tuomita. 

Sen sijaan oma puolisoni on luvannut olla minulle uskollinen. Kun hän pettää lupauksensa, hän on yksin syyllinen lupauksensa pettämiseen. Vieraalla ihmisellä ei ole ollut minulle lupauksia. Tässä se pointti.

Missä tuollainen lupaus on annettu? Kuinka moni oikeasti tekee tuollaisen lupauksen ja kuinka moni vain olettaa (ihan perustellusti), että uskollisuus on osa parisuhdetta? Virallisessa vihkikaavassa ei ainakaan luvata yhtään mitään. Siellä kysytään vain, tahtovatko puolisot osoittaa "uskollisuutta ja rakkautta" ja useimmat tahtovat, mutta vain tahtovat, eivät lupaa sitä.

Ainakin omissa piireissä kyllä nämä puhutaan selväksi, erilaisia suhdeviritelmiä kun on nykyään niin paljon, ettei parane mennä olettamaan mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun minulla oli avioliiton ulkopuolinen suhde, niin kyllä se mielestäni oli täysin minun vastuullani, ei sen miehen, jonka kanssa se suhde oli. Minä se pettäjä olin.

No sinä olet päävastuussa, mutta oletko oikeasti sitä mieltä, että tämä sivumiehesi toimi moraalisesti oikein ollessaan tietoisesti(?) ihmisen kanssa, jolla on puoliso? (eikä ilmeisesti avointa suhdetta)

Miten perustelet, kiinnostaisi ihan oikeasti tietää ajatusmalli näin ajattelevilta, itse kun en ymmärrä?

Onhan esim. varastetun tavarankin ostaminen laissa määritelty rikokseksi. Vaikket itse olekaan varastanut sitä, mutta ostat sen. Voi mielestäni verrata asiaan.

Ap

Et voi rinnastaa ihmistä varastettuun tavaraan etkä seksiä rikokseen. Varastaminen on rikos, pettäminen ei. Ihminen ei ole tavara vaan hän päättää itse teoistaan (oletan, että nyt puhutaan täysi-ikäisistä ei-holhouksen alla olevista ihmisistä).

Minulla on ollut tietämättäni suhde varattuun mieheen, lopetin sen, kun minulle selvisi että heille oli juuri tullut vauva. Ja olen ollut tietoisesti suhteessa varattuun mieheen, hän kertoi sen heti tutustuessamme ja sen enempää emme asiasta puhuneet. Olin itse vapaa, joten en pettänyt ketään.

No kyllä petit. Vai eikö sinun mielestä tämän miehen vaimo ei ole ihminen? Mutta tästä näkyy hyvin tämä naisten asennoituminen toisiin naisiin. Kunnioitus täysi nolla.

Miten on mahdollista pettää ihmistä, jota ei edes tunne? Ei tiedä nimeä, ei mitään?

Tämä on vain semanttista asioiden hämärtämistä. Pettäjän kanssa touhua sivullinen osallistuu petokseen. Hän ei ehkä ole varsinaisesti "pettäjä", mutta kylläkin pettäjän toiminnan mahdollistaja ja siten vastuussa.  Onko oikein vahingoittaa tietoisesti jotakuta, vain siksi ettei "tunne tai tiedä nimeäkään"? Voiko täysin puhtain omatunnoin tehdä pahaa tuntemattomalle? Vain siksi, että tämä on tuntematon?

Kun ei siinä nimenomaan tehdä pahaa tuntemattomalle, kun ei hänelle ole luvattu yhtään mitään. Pettäjä on ainoa, joka rikkoo antamansa lupauksen.

Tätä on nyt yritetty selittää moneen kertaan, mutta ei näytä menevän jakeluun. Vaikka ei olisi mitään luvannut kenellekään, on silti osallinen petokseen. Eihän kukaan yksin petä, vaan jonkun kanssa, ja tuo joku mahdollistaa pettämisen. Ja on siten vastuussa teostaan "avunantajana petokseen".

Minulla menee tämä jakeluun, mutta ei se että mitä te kolmatta osapuolta syyllistävät sillä saavutatte? Minulle hän on p*ska ihminen, mutta mitä teen sillä tiedolla? P*skoja ihmisiä on olemassa, olen tiennyt sen ennenkin. Hän ei kuitenkaan ole tehnyt mitään laitonta joten miten hänet voi saattaa vastuuseen teostaan? Pettävä puolisoni sen sijaan on pettänyt lupauksensa minulle joten hän joutuu kantamaan vastuunsa, mikä tarkoittaa että eroamme. Kolmannesta osapuolesta en voi erota koska en ole hänen kanssaan suhteessa. Välillä tuntuu että tuo kolmannen osapuolen "vastuu" on kehitelty vain jotta kun asiasta syyttää häntä, tuntuu kuin oman puolison vastuu pienenisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni myös se toinen nainen/mies tekee väärin, mutta ero on siinä että hän ei ole luvannut minulle mitään. Minulle on ihan sama, jos joku random ihminen on moraaliltaan arveluttava ja toimii ikävästi. Hän on varmasti ikävä ihminen, mutta sen enempää minulla ei ole syytä häntä tuomita. 

Sen sijaan oma puolisoni on luvannut olla minulle uskollinen. Kun hän pettää lupauksensa, hän on yksin syyllinen lupauksensa pettämiseen. Vieraalla ihmisellä ei ole ollut minulle lupauksia. Tässä se pointti.

Missä tuollainen lupaus on annettu? Kuinka moni oikeasti tekee tuollaisen lupauksen ja kuinka moni vain olettaa (ihan perustellusti), että uskollisuus on osa parisuhdetta? Virallisessa vihkikaavassa ei ainakaan luvata yhtään mitään. Siellä kysytään vain, tahtovatko puolisot osoittaa "uskollisuutta ja rakkautta" ja useimmat tahtovat, mutta vain tahtovat, eivät lupaa sitä.

Ainakin omissa piireissä kyllä nämä puhutaan selväksi, erilaisia suhdeviritelmiä kun on nykyään niin paljon, ettei parane mennä olettamaan mitään.

Kun suhde on edennyt parisuhteeksi, on ihan täysi oikeus olettaa että siihen ei liity muita osapuolia. Se on tässä ajassa vallitseva parisuhteen normi, ja jos siitä haluaa poiketa se on keskusteltava molemmille selväksi. On tietoista toisen harhaanjohtamista jos elää parisuhteessa tai jopa avioliitossa ja mielessään ovelana myhäilee että vihkikaavassakin puhuttiin tahtomisesta, ei lupauksesta, joten on oikeus olla muidenkin kanssa. Ei ole. Jos haluaa jonkun normista poikkeavan virityksen niin sen pitää sopia myös toiselle. 

Toki myös uskollisuusodotus on hyvä sanoa ääneen, mutta jos sitä ei nyt ole oikein sanamuodoin luvattu niin ei se tee suhteesta avointa. Jos joku niin ajatteleen, niin kannattaa kysyä toiselta että onhan hänellekin ok että suhteemme on tällainen avoin viritys. 

Vierailija kirjoitti:

Onko teidän mielestänne oikeasti merkittävästi pahempi pettää oikeasti, kuin jatkuvasti yrittää pettää? Pettävällä ihmisellä menee pieleen jo siinä vaiheessa, kun hänelle syntyy tahtotila sivusuhteesta tai yhdenillan jutusta.

Jos mietitte omaa suhdettanne ja puolisonne olisi jatkuvasti ns. haku päällä ja lirkuttelisi toisille, syntyisikö suhteeseenne enää merkittävää lisädamagea siitä, että joku näihin lirkutteluihin lähtee mukaan? Omalla kohdallani sanon, että olisi sen verran kuvottavaa, että ei syntyisi. Moka on tapahtunut siinä, kun puoliso ei ole eronnut minusta alkaessaan havitella muiden perään, pettäminen on vain seuraus tästä.

Tästä syystä olen sitä mieltä, että vika on vain ja ainoastaan pettäjässä.

Ymmärrän perustelusi ja totta tuo on, pettäjä on pääsyyllinen.

Mutta vikaa on myös siinä toisessa joka osallistuu pettämiseen, jos hän tietää toisen olevan varattu.

Minun ex on pettänyt minua aikoinaan eikä se/ne naiset olleet siihen mitenkään syyllisiä. Se, että osa syystä sälytetään sen "toisen" päälle, vähentää kivasti sitä puolisoa kohtaan tuntemaa pettymystä, raivoa, surua ym. Ainoastaan jos se toinen on ystäväni, niin silloin he molemmat olisivat pettäneet minut. Rakkauden ja ystävyyden. Tämä on minusta jopa huvittavaa itsepetosta, joka kääritään johonkin eettiseen kaapuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun minulla oli avioliiton ulkopuolinen suhde, niin kyllä se mielestäni oli täysin minun vastuullani, ei sen miehen, jonka kanssa se suhde oli. Minä se pettäjä olin.

No sinä olet päävastuussa, mutta oletko oikeasti sitä mieltä, että tämä sivumiehesi toimi moraalisesti oikein ollessaan tietoisesti(?) ihmisen kanssa, jolla on puoliso? (eikä ilmeisesti avointa suhdetta)

Miten perustelet, kiinnostaisi ihan oikeasti tietää ajatusmalli näin ajattelevilta, itse kun en ymmärrä?

Onhan esim. varastetun tavarankin ostaminen laissa määritelty rikokseksi. Vaikket itse olekaan varastanut sitä, mutta ostat sen. Voi mielestäni verrata asiaan.

Ap

Et voi rinnastaa ihmistä varastettuun tavaraan etkä seksiä rikokseen. Varastaminen on rikos, pettäminen ei. Ihminen ei ole tavara vaan hän päättää itse teoistaan (oletan, että nyt puhutaan täysi-ikäisistä ei-holhouksen alla olevista ihmisistä).

Minulla on ollut tietämättäni suhde varattuun mieheen, lopetin sen, kun minulle selvisi että heille oli juuri tullut vauva. Ja olen ollut tietoisesti suhteessa varattuun mieheen, hän kertoi sen heti tutustuessamme ja sen enempää emme asiasta puhuneet. Olin itse vapaa, joten en pettänyt ketään.

No kyllä petit. Vai eikö sinun mielestä tämän miehen vaimo ei ole ihminen? Mutta tästä näkyy hyvin tämä naisten asennoituminen toisiin naisiin. Kunnioitus täysi nolla.

Miten on mahdollista pettää ihmistä, jota ei edes tunne? Ei tiedä nimeä, ei mitään?

Tämä on vain semanttista asioiden hämärtämistä. Pettäjän kanssa touhua sivullinen osallistuu petokseen. Hän ei ehkä ole varsinaisesti "pettäjä", mutta kylläkin pettäjän toiminnan mahdollistaja ja siten vastuussa.  Onko oikein vahingoittaa tietoisesti jotakuta, vain siksi ettei "tunne tai tiedä nimeäkään"? Voiko täysin puhtain omatunnoin tehdä pahaa tuntemattomalle? Vain siksi, että tämä on tuntematon?

Kun ei siinä nimenomaan tehdä pahaa tuntemattomalle, kun ei hänelle ole luvattu yhtään mitään. Pettäjä on ainoa, joka rikkoo antamansa lupauksen.

Tätä on nyt yritetty selittää moneen kertaan, mutta ei näytä menevän jakeluun. Vaikka ei olisi mitään luvannut kenellekään, on silti osallinen petokseen. Eihän kukaan yksin petä, vaan jonkun kanssa, ja tuo joku mahdollistaa pettämisen. Ja on siten vastuussa teostaan "avunantajana petokseen".

Minulla menee tämä jakeluun, mutta ei se että mitä te kolmatta osapuolta syyllistävät sillä saavutatte? Minulle hän on p*ska ihminen, mutta mitä teen sillä tiedolla? P*skoja ihmisiä on olemassa, olen tiennyt sen ennenkin. Hän ei kuitenkaan ole tehnyt mitään laitonta joten miten hänet voi saattaa vastuuseen teostaan? Pettävä puolisoni sen sijaan on pettänyt lupauksensa minulle joten hän joutuu kantamaan vastuunsa, mikä tarkoittaa että eroamme. Kolmannesta osapuolesta en voi erota koska en ole hänen kanssaan suhteessa. Välillä tuntuu että tuo kolmannen osapuolen "vastuu" on kehitelty vain jotta kun asiasta syyttää häntä, tuntuu kuin oman puolison vastuu pienenisi.

En minä sillä henkilökohtaisesti mitään saavuta. Haluan vain, että jokainen pysähtyisi noin yleensäkin miettimään ja ottamaan vastuun omista teoistaan. Pettäjän vastuu on selvästi suurempi, mutta minusta on omituinen se ajattelutapa, ettei petoskumppanin tarvitsisi lainkaan välittää siitä, mitä hänen tekonsa aiheuttaa muille ihmisille. Se, ettei häntä voi saattaa vastuuteen laittomuudesta, on epäolennaista. Moraalinen vastuu on aina olemassa, jokaisella, jokaisesta teostaan ja tekemättä jättämisestään. Joo, p*skoja ihmisiä on olemassa, mutta ehkä heitä olisi vähemmän, jos tällainen itsekäs piittaamattomuus ja "mitä se mulle kuuluu" -asenne ei olisi niin yleistä ja kuten tämän ketjun perusteella näyttää, hämmästyttävän laajasti hyväksyttyä.

Vierailija kirjoitti:

Itse koen, ettei pettäjä ole ainoa väärintekijä, mikäli toinenkin osapuoli tietää pettäjän suhdestatuksen. Älä tee sellaista, mitä et haluaisi itsellesi tehtävän. Mielestäni ihmisillä on vastuu kohdella muita ihmisiä hyvin. Niin minut on kasvatettu.

Koska minua on parikin kertaa petetty, niin nyt on siis free pass iskeä varattuja. Nice, pitääpä alkaa katsella ympärilleen

Vierailija kirjoitti:

Tää on tää sama syy kun rikollisillakin. Jos minä en sitä tee, niin joku muu tekee... ja niinhän se kyllä menee.

Mitään rikosta ei vaan tapahdu tässä

Ite oon sitä mieltä, että pettäjä, ja myös toinen nainen/mies (jos on tietoinen olevansa se toinen), tekevät oikeastaan väärin itseään kohtaan. Ja kylkiäisenä satuttavat myös muita siinä. Ei itseään arvostava ihminen tyydy olemaan jonkun kakkonen, eikä itseään arvostava ihminen ole suhteessa jonkun toisen kanssa vaan siksi että "täytyy olla" ja samalla tapaile muita. 

"Epäitsekkyys" on mielestäni aika hassu käsite. Olemalla "itsekäs", sitä pistää oman hyvinvointinsa etusijalle, ja näin ollen ihmisellä on enemmän resursseja olla rakastavampi myös muita kohtaan, ilman että se tuntuu siltä kuin uhraisi jotain. Itse koen epäitsekkyyden vähän sellaisena uhrauksena, että eletään vähän niinkuin muita miellyttäen. Ainakin ite oon huomannu sellaisen jännän ilmiön, että kun päätän pistää oman hyvinvointini etusijalle (eli olemalla "itsekäs") niin minä jaksa paremmin auttaa muita ja ihmiset tuntuvat viihtyvän paremmin seurassani. Joku voisi silloin sanoa minusta että olen niin "epäitsekäs", kun itse ajattelen pikemminkin olevani itsekäs. 

Miten paradoksaalista. O______o  

Ja hassua miten eri tavalla ihmiset käsittää eri asiat.  

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asia ei ole mitenkään mustavalkoinen eikä näiden kuvioiden osapuolia voi tuomita millään yleisellä säännöstöllä, että toinen nainen/mies olisi aina syyllinen tai syytön, vaan jokainen tapaus on omanlaisensa.

Olen ollut osallisena kuviossa, jossa pettäjällä oli useita sivusuhteita, minä siis yksi heistä. Pettäjän toimintaan ei olisi vaikuttanut se, että minä olisin lakannut olemasta hänen kanssaan, koska hän olisi jatkanut pettämistä niiden muiden sivusuhteidensa kanssa. Kuka tai ketkä tässä kuviossa ovat niitä syyllisiä?

Haluaisin raadilta nyt vastauksen tähän, että olenko ollut syyllinen tilanteessa, jossa olen itse ollut yksi pettäjän monista sivusuhteista. Tiesin pettäjän olevan varattu ja tiesin myös noiden muiden suhteiden olemassaolosta, eli minua ei vedätetty vaan olin omasta tahdostani tuossa kevyessä, seksipainotteisessa tapailusuhteessa tämän monipettäjän kanssa.

En ole kaikkia kommentteja lukenut, mutta minulle on tullut mielikuva, että monen mielestä et ole syyllinen pettämiseen, joskin ehkä hiukan moraaliltaan löyhä. Osa varmaan myös miettii mikä tuollaiseen järjestelyyn saa suostumaan.

Itse mietin, että onko tämä pettäjä ollut todellinen peto ja hirmu, vai onko kyseessä sinänsä normaali ilmiö, että kun muillekin kelpaa niin kiinnostus herää. Toki myös mietin, millä tavoin korvaamaton sen pettäjän kumppanin pitääkään olla, kun hänestä ei kuitenkaan halua hurjasteluistaan huolimatta luopua. Mutta se on vähän toinen aihe se.

En tiedä mistä tuo käsitys tulee, että jos on varattu ja todistetusti kelpaa yhdelle, niin kelpaisi muillekin. Normaalille ihmiselle asia ei ole lainkaan näin, vaan haluaa suhteeseen ns oman ihmisensä kanssa. Ennemminkin luotaantyöntävä piirre yrittää suhteeseen jos on vaikka vielä naimisissa ja on niin tossukka ettei saa erottua. 

Pettäjän eroamattomuutta kumppanista puolestaan voi selittää myös sellainen seikka, josko vaikka kumppani on narsistin piirteitä omaava, raivokas, kostamiseen (mm lasten kautta) ja mahdollisesti väkivaltaisuuteen taipuvainen mies tai nainen. Että ei siinä mitään korvaamattomuutta useinkaan ole, kyse on useimmiten siitä, että pettäjä pelkää kostoa tai et tuleva eksä kostaisi lapsille.

Eräs tapaus tuttavapiirissä juuri tällainen. Mies ei tahtoisi pahaa kärpäsellekään, vaimo on varsinainen riivinrauta ja pomottaja. Kaikki tapahtuu vaimon pillin mukaan, ja tämä vielä miesparkaa aina läksyttää. Mies hommasi sivusuhteen, rakastui. Mutta ei saa erottua, kun pelkää rouvan kostoa lapsille. Nyt sitten viimeisimpänä tämä pirttihirmu on keksinyt tulla miehensä kanssa samaan työpaikkaan. Ai ettien että. On katastrofin ainekset koossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun minulla oli avioliiton ulkopuolinen suhde, niin kyllä se mielestäni oli täysin minun vastuullani, ei sen miehen, jonka kanssa se suhde oli. Minä se pettäjä olin.

No sinä olet päävastuussa, mutta oletko oikeasti sitä mieltä, että tämä sivumiehesi toimi moraalisesti oikein ollessaan tietoisesti(?) ihmisen kanssa, jolla on puoliso? (eikä ilmeisesti avointa suhdetta)

Miten perustelet, kiinnostaisi ihan oikeasti tietää ajatusmalli näin ajattelevilta, itse kun en ymmärrä?

Onhan esim. varastetun tavarankin ostaminen laissa määritelty rikokseksi. Vaikket itse olekaan varastanut sitä, mutta ostat sen. Voi mielestäni verrata asiaan.

Ap

Et voi rinnastaa ihmistä varastettuun tavaraan etkä seksiä rikokseen. Varastaminen on rikos, pettäminen ei. Ihminen ei ole tavara vaan hän päättää itse teoistaan (oletan, että nyt puhutaan täysi-ikäisistä ei-holhouksen alla olevista ihmisistä).

Minulla on ollut tietämättäni suhde varattuun mieheen, lopetin sen, kun minulle selvisi että heille oli juuri tullut vauva. Ja olen ollut tietoisesti suhteessa varattuun mieheen, hän kertoi sen heti tutustuessamme ja sen enempää emme asiasta puhuneet. Olin itse vapaa, joten en pettänyt ketään.

No kyllä petit. Vai eikö sinun mielestä tämän miehen vaimo ei ole ihminen? Mutta tästä näkyy hyvin tämä naisten asennoituminen toisiin naisiin. Kunnioitus täysi nolla.

Miten on mahdollista pettää ihmistä, jota ei edes tunne? Ei tiedä nimeä, ei mitään?

Tämä on vain semanttista asioiden hämärtämistä. Pettäjän kanssa touhua sivullinen osallistuu petokseen. Hän ei ehkä ole varsinaisesti "pettäjä", mutta kylläkin pettäjän toiminnan mahdollistaja ja siten vastuussa.  Onko oikein vahingoittaa tietoisesti jotakuta, vain siksi ettei "tunne tai tiedä nimeäkään"? Voiko täysin puhtain omatunnoin tehdä pahaa tuntemattomalle? Vain siksi, että tämä on tuntematon?

Kun ei siinä nimenomaan tehdä pahaa tuntemattomalle, kun ei hänelle ole luvattu yhtään mitään. Pettäjä on ainoa, joka rikkoo antamansa lupauksen.

Tätä on nyt yritetty selittää moneen kertaan, mutta ei näytä menevän jakeluun. Vaikka ei olisi mitään luvannut kenellekään, on silti osallinen petokseen. Eihän kukaan yksin petä, vaan jonkun kanssa, ja tuo joku mahdollistaa pettämisen. Ja on siten vastuussa teostaan "avunantajana petokseen".

Minulla menee tämä jakeluun, mutta ei se että mitä te kolmatta osapuolta syyllistävät sillä saavutatte? Minulle hän on p*ska ihminen, mutta mitä teen sillä tiedolla? P*skoja ihmisiä on olemassa, olen tiennyt sen ennenkin. Hän ei kuitenkaan ole tehnyt mitään laitonta joten miten hänet voi saattaa vastuuseen teostaan? Pettävä puolisoni sen sijaan on pettänyt lupauksensa minulle joten hän joutuu kantamaan vastuunsa, mikä tarkoittaa että eroamme. Kolmannesta osapuolesta en voi erota koska en ole hänen kanssaan suhteessa. Välillä tuntuu että tuo kolmannen osapuolen "vastuu" on kehitelty vain jotta kun asiasta syyttää häntä, tuntuu kuin oman puolison vastuu pienenisi.

En minä sillä henkilökohtaisesti mitään saavuta. Haluan vain, että jokainen pysähtyisi noin yleensäkin miettimään ja ottamaan vastuun omista teoistaan. Pettäjän vastuu on selvästi suurempi, mutta minusta on omituinen se ajattelutapa, ettei petoskumppanin tarvitsisi lainkaan välittää siitä, mitä hänen tekonsa aiheuttaa muille ihmisille. Se, ettei häntä voi saattaa vastuuteen laittomuudesta, on epäolennaista. Moraalinen vastuu on aina olemassa, jokaisella, jokaisesta teostaan ja tekemättä jättämisestään. Joo, p*skoja ihmisiä on olemassa, mutta ehkä heitä olisi vähemmän, jos tällainen itsekäs piittaamattomuus ja "mitä se mulle kuuluu" -asenne ei olisi niin yleistä ja kuten tämän ketjun perusteella näyttää, hämmästyttävän laajasti hyväksyttyä.

Pakko sanoa tähän, että jos kumppanini minua pettäisi, vain ja ainoastaan hänet tästä hirttäisin ja tuomiolle vaatisin, en ketään muuta.

Se on hyvä että kadut, niin ei tule enää tehtyä samaa virhettä.

Vierailija kirjoitti:

Ite oon sitä mieltä, että pettäjä, ja myös toinen nainen/mies (jos on tietoinen olevansa se toinen), tekevät oikeastaan väärin itseään kohtaan. Ja kylkiäisenä satuttavat myös muita siinä. Ei itseään arvostava ihminen tyydy olemaan jonkun kakkonen, eikä itseään arvostava ihminen ole suhteessa jonkun toisen kanssa vaan siksi että "täytyy olla" ja samalla tapaile muita. 

"Epäitsekkyys" on mielestäni aika hassu käsite. Olemalla "itsekäs", sitä pistää oman hyvinvointinsa etusijalle, ja näin ollen ihmisellä on enemmän resursseja olla rakastavampi myös muita kohtaan, ilman että se tuntuu siltä kuin uhraisi jotain. Itse koen epäitsekkyyden vähän sellaisena uhrauksena, että eletään vähän niinkuin muita miellyttäen. Ainakin ite oon huomannu sellaisen jännän ilmiön, että kun päätän pistää oman hyvinvointini etusijalle (eli olemalla "itsekäs") niin minä jaksa paremmin auttaa muita ja ihmiset tuntuvat viihtyvän paremmin seurassani. Joku voisi silloin sanoa minusta että olen niin "epäitsekäs", kun itse ajattelen pikemminkin olevani itsekäs. 

Miten paradoksaalista. O______o  

Ja hassua miten eri tavalla ihmiset käsittää eri asiat.  

 

Pakko vielä lisätä, että vaikka oishan se kiva että jos ihmiset ei valehtelisi itselleen, eikä toisille, niin mielestäni on turha jäädä kantamaan kaunaa tai syyllisyyttä yhtään mistään. Mitä apua siitä on? Jos siitä tulee paska fiilis, niin sitten voi ehkä todeta että jatkossa elelee itseään (ja sitä kautta myös muita kohtaan) rehellisemmin, niin ei tarvitse tulevaisuudessa tehdä näin. 

Vierailija kirjoitti:

Kun minulla oli avioliiton ulkopuolinen suhde, niin kyllä se mielestäni oli täysin minun vastuullani, ei sen miehen, jonka kanssa se suhde oli. Minä se pettäjä olin.

Tasan samaa mieltä. Se varattu on vannonut uskollisuutta ja on suhteessa, eli petollisuutensa on ihan omalla vastuullaan.

Ei voi edellyttää, että joku kolmas osapuoli varjelee toisten parisuhdetta ja miehen/naisen uskollisuutta. Millainen paikka te oikein kuvittelette tämän maailman olevan?

Jos joku haluaa pettää, mutta sinä et siihen lankea, niin joku muu aivan varmasti lankeaa. Ei se suhde sillä pelastu, että joku yksi poka ei myönny seksiin. Sitten etsii jonkun toisen. Monesti pettäjillä on muitakin ongelmia: päihteet, seksiaddiktio, luonnehäiriö jne.

Vierailija kirjoitti:

Ite oon sitä mieltä, että pettäjä, ja myös toinen nainen/mies (jos on tietoinen olevansa se toinen), tekevät oikeastaan väärin itseään kohtaan. Ja kylkiäisenä satuttavat myös muita siinä. Ei itseään arvostava ihminen tyydy olemaan jonkun kakkonen, eikä itseään arvostava ihminen ole suhteessa jonkun toisen kanssa vaan siksi että "täytyy olla" ja samalla tapaile muita. 

"Epäitsekkyys" on mielestäni aika hassu käsite. Olemalla "itsekäs", sitä pistää oman hyvinvointinsa etusijalle, ja näin ollen ihmisellä on enemmän resursseja olla rakastavampi myös muita kohtaan, ilman että se tuntuu siltä kuin uhraisi jotain. Itse koen epäitsekkyyden vähän sellaisena uhrauksena, että eletään vähän niinkuin muita miellyttäen. Ainakin ite oon huomannu sellaisen jännän ilmiön, että kun päätän pistää oman hyvinvointini etusijalle (eli olemalla "itsekäs") niin minä jaksa paremmin auttaa muita ja ihmiset tuntuvat viihtyvän paremmin seurassani. Joku voisi silloin sanoa minusta että olen niin "epäitsekäs", kun itse ajattelen pikemminkin olevani itsekäs. 

Miten paradoksaalista. O______o  

Ja hassua miten eri tavalla ihmiset käsittää eri asiat.  

 

  Ja pakko vielä taas lisätä. Onko se jotenkin vähäpätöisempää vaikka jeesata jossain asiassa (sellaista ihmistä joka haluaa ja tarvitsee apua), mutta ihan vaan puhtaasti siksi että nauttii auttamisesta? Kuin että jeesaa siksi että täytyy olla "hyvä ihminen". Ite ottaisin ennemmin sellaisen ihmisen avun vastaan joka tykkää siitä eikä vaan siksi että meitä kannustetaan olemaan marttyyreitä. Ei tää nyt enää oikein tähän asiaan liittynyt, mutta en voi ajatuksilleni ja sormilleni mitään. 

Onhan se löysämoraalista lähteä suhteeseen varatun kanssa. Sellaisia naisia kutsuttiin ennen kevytkenkäisiksi ja miehiä häntäheikeiksi. Varattu on tilivelvollinen parisuhteessa yhdessä tehtyjen sääntöjen rikkomisesta puolisolleen.

Olen lukenut sen toisen naisen fiilistä, että hän ei kadu mitään. Ylpeästi hän julistaa tätä sanomaansa.

Minulle tulee siitä sellainen kuva hänestä että hän kuvittelee olevansa muiden yläpuolella ja voivansa tehdä mitä haluaa.

Olisiko hän samaa mieltä vielä jos hänellä olisi mies, jolla olisi toinen nainen ja tämä nainen sanoisi samaa?

En usko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun minulla oli avioliiton ulkopuolinen suhde, niin kyllä se mielestäni oli täysin minun vastuullani, ei sen miehen, jonka kanssa se suhde oli. Minä se pettäjä olin.

No sinä olet päävastuussa, mutta oletko oikeasti sitä mieltä, että tämä sivumiehesi toimi moraalisesti oikein ollessaan tietoisesti(?) ihmisen kanssa, jolla on puoliso? (eikä ilmeisesti avointa suhdetta)

Miten perustelet, kiinnostaisi ihan oikeasti tietää ajatusmalli näin ajattelevilta, itse kun en ymmärrä?

Onhan esim. varastetun tavarankin ostaminen laissa määritelty rikokseksi. Vaikket itse olekaan varastanut sitä, mutta ostat sen. Voi mielestäni verrata asiaan.

Ap

Et voi rinnastaa ihmistä varastettuun tavaraan etkä seksiä rikokseen. Varastaminen on rikos, pettäminen ei. Ihminen ei ole tavara vaan hän päättää itse teoistaan (oletan, että nyt puhutaan täysi-ikäisistä ei-holhouksen alla olevista ihmisistä).

Minulla on ollut tietämättäni suhde varattuun mieheen, lopetin sen, kun minulle selvisi että heille oli juuri tullut vauva. Ja olen ollut tietoisesti suhteessa varattuun mieheen, hän kertoi sen heti tutustuessamme ja sen enempää emme asiasta puhuneet. Olin itse vapaa, joten en pettänyt ketään.

No kyllä petit. Vai eikö sinun mielestä tämän miehen vaimo ei ole ihminen? Mutta tästä näkyy hyvin tämä naisten asennoituminen toisiin naisiin. Kunnioitus täysi nolla.

Miten on mahdollista pettää ihmistä, jota ei edes tunne? Ei tiedä nimeä, ei mitään?

Tämä on vain semanttista asioiden hämärtämistä. Pettäjän kanssa touhua sivullinen osallistuu petokseen. Hän ei ehkä ole varsinaisesti "pettäjä", mutta kylläkin pettäjän toiminnan mahdollistaja ja siten vastuussa.  Onko oikein vahingoittaa tietoisesti jotakuta, vain siksi ettei "tunne tai tiedä nimeäkään"? Voiko täysin puhtain omatunnoin tehdä pahaa tuntemattomalle? Vain siksi, että tämä on tuntematon?

Kun ei siinä nimenomaan tehdä pahaa tuntemattomalle, kun ei hänelle ole luvattu yhtään mitään. Pettäjä on ainoa, joka rikkoo antamansa lupauksen.

Tätä on nyt yritetty selittää moneen kertaan, mutta ei näytä menevän jakeluun. Vaikka ei olisi mitään luvannut kenellekään, on silti osallinen petokseen. Eihän kukaan yksin petä, vaan jonkun kanssa, ja tuo joku mahdollistaa pettämisen. Ja on siten vastuussa teostaan "avunantajana petokseen".

Minulla menee tämä jakeluun, mutta ei se että mitä te kolmatta osapuolta syyllistävät sillä saavutatte? Minulle hän on p*ska ihminen, mutta mitä teen sillä tiedolla? P*skoja ihmisiä on olemassa, olen tiennyt sen ennenkin. Hän ei kuitenkaan ole tehnyt mitään laitonta joten miten hänet voi saattaa vastuuseen teostaan? Pettävä puolisoni sen sijaan on pettänyt lupauksensa minulle joten hän joutuu kantamaan vastuunsa, mikä tarkoittaa että eroamme. Kolmannesta osapuolesta en voi erota koska en ole hänen kanssaan suhteessa. Välillä tuntuu että tuo kolmannen osapuolen "vastuu" on kehitelty vain jotta kun asiasta syyttää häntä, tuntuu kuin oman puolison vastuu pienenisi.

En minä sillä henkilökohtaisesti mitään saavuta. Haluan vain, että jokainen pysähtyisi noin yleensäkin miettimään ja ottamaan vastuun omista teoistaan. Pettäjän vastuu on selvästi suurempi, mutta minusta on omituinen se ajattelutapa, ettei petoskumppanin tarvitsisi lainkaan välittää siitä, mitä hänen tekonsa aiheuttaa muille ihmisille. Se, ettei häntä voi saattaa vastuuteen laittomuudesta, on epäolennaista. Moraalinen vastuu on aina olemassa, jokaisella, jokaisesta teostaan ja tekemättä jättämisestään. Joo, p*skoja ihmisiä on olemassa, mutta ehkä heitä olisi vähemmän, jos tällainen itsekäs piittaamattomuus ja "mitä se mulle kuuluu" -asenne ei olisi niin yleistä ja kuten tämän ketjun perusteella näyttää, hämmästyttävän laajasti hyväksyttyä.

Luulen että ajattelemme aika samoin, sinä vain katsot asiaa enemmän sen kolmannen osapuolen kannalta, minä sen petetyn kannalta. Minulle petettynä sillä kolmannella osapuolella ei ole mitään merkitystä. Tuskaani ei yhtään helpota ajatella että hänkin on syyllinen. Hänen osuutensa ei kiinnosta minua vaan minua kiinnostaa vain puolisoni teot, koska hän on ihminen jonka tunnen ja jota olen rakastanut. 

Näen kuitenkin mitä tarkoitat, ja olen samaa mieltä että jokaisen pitäisi ottaa vastuuta teoistaan jotta voi kasvaa ihmisenä ja maailmakin voisi olla parempi paikka. Mutta en voi sanoa että olisin kauhean innokas tietämään saavuttaako toinen nainen henkistä kasvua tekonsa jälkeen. En edes tiedä mitä se käytännössä tarkoittaisi jos hän kokisi olevansa vastuussa tai ottaisi vastuun teostaan. Ei mikään hänen tekonsa voisi muuttaa minun tilannettani ja avioliittoni tuhoutumista millään tavalla.

Joku tuossa kirjoitti että kolmannen osapuolen korkea moraali ei auta mitään jos oma puoliso haluaa pettää. Olen samaa mieltä. Jos mieheni haluaisi pettää ja liehittelisi jotakuta kolmatta osapuolta niin eipä sillä minulle ole käytännön merkitystä lähteekö tuo kolmas mukaan peliin vai ei. Luotto ja halu mieheeni on joka tapauksessa mennyttä.

Pettäjä sabotoi samalla myös itseään. Kaikki kärsivät, kotona on konflikteja ja toinen nainen ikävöi.

Olen niin monesti miettinyt, miksi pettäjä ei halua rakentaa suhdetta kumppaniinsa, sen sijaan, että käyttää aikansa omiin sivusuhteisiinsa? Elämästä saisi irti niin paljon enemmän jos osaisi rakastaa syvästi.

Ja miksi se toinen nainen ei uskalla olla vapaan ihmisen kanssa suhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun minulla oli avioliiton ulkopuolinen suhde, niin kyllä se mielestäni oli täysin minun vastuullani, ei sen miehen, jonka kanssa se suhde oli. Minä se pettäjä olin.

No sinä olet päävastuussa, mutta oletko oikeasti sitä mieltä, että tämä sivumiehesi toimi moraalisesti oikein ollessaan tietoisesti(?) ihmisen kanssa, jolla on puoliso? (eikä ilmeisesti avointa suhdetta)

Miten perustelet, kiinnostaisi ihan oikeasti tietää ajatusmalli näin ajattelevilta, itse kun en ymmärrä?

Onhan esim. varastetun tavarankin ostaminen laissa määritelty rikokseksi. Vaikket itse olekaan varastanut sitä, mutta ostat sen. Voi mielestäni verrata asiaan.

Ap

Et voi rinnastaa ihmistä varastettuun tavaraan etkä seksiä rikokseen. Varastaminen on rikos, pettäminen ei. Ihminen ei ole tavara vaan hän päättää itse teoistaan (oletan, että nyt puhutaan täysi-ikäisistä ei-holhouksen alla olevista ihmisistä).

Minulla on ollut tietämättäni suhde varattuun mieheen, lopetin sen, kun minulle selvisi että heille oli juuri tullut vauva. Ja olen ollut tietoisesti suhteessa varattuun mieheen, hän kertoi sen heti tutustuessamme ja sen enempää emme asiasta puhuneet. Olin itse vapaa, joten en pettänyt ketään.

No kyllä petit. Vai eikö sinun mielestä tämän miehen vaimo ei ole ihminen? Mutta tästä näkyy hyvin tämä naisten asennoituminen toisiin naisiin. Kunnioitus täysi nolla.

Miten on mahdollista pettää ihmistä, jota ei edes tunne? Ei tiedä nimeä, ei mitään?

Tämä on vain semanttista asioiden hämärtämistä. Pettäjän kanssa touhua sivullinen osallistuu petokseen. Hän ei ehkä ole varsinaisesti "pettäjä", mutta kylläkin pettäjän toiminnan mahdollistaja ja siten vastuussa.  Onko oikein vahingoittaa tietoisesti jotakuta, vain siksi ettei "tunne tai tiedä nimeäkään"? Voiko täysin puhtain omatunnoin tehdä pahaa tuntemattomalle? Vain siksi, että tämä on tuntematon?

Kun ei siinä nimenomaan tehdä pahaa tuntemattomalle, kun ei hänelle ole luvattu yhtään mitään. Pettäjä on ainoa, joka rikkoo antamansa lupauksen.

Tätä on nyt yritetty selittää moneen kertaan, mutta ei näytä menevän jakeluun. Vaikka ei olisi mitään luvannut kenellekään, on silti osallinen petokseen. Eihän kukaan yksin petä, vaan jonkun kanssa, ja tuo joku mahdollistaa pettämisen. Ja on siten vastuussa teostaan "avunantajana petokseen".

Minulla menee tämä jakeluun, mutta ei se että mitä te kolmatta osapuolta syyllistävät sillä saavutatte? Minulle hän on p*ska ihminen, mutta mitä teen sillä tiedolla? P*skoja ihmisiä on olemassa, olen tiennyt sen ennenkin. Hän ei kuitenkaan ole tehnyt mitään laitonta joten miten hänet voi saattaa vastuuseen teostaan? Pettävä puolisoni sen sijaan on pettänyt lupauksensa minulle joten hän joutuu kantamaan vastuunsa, mikä tarkoittaa että eroamme. Kolmannesta osapuolesta en voi erota koska en ole hänen kanssaan suhteessa. Välillä tuntuu että tuo kolmannen osapuolen "vastuu" on kehitelty vain jotta kun asiasta syyttää häntä, tuntuu kuin oman puolison vastuu pienenisi.

En minä sillä henkilökohtaisesti mitään saavuta. Haluan vain, että jokainen pysähtyisi noin yleensäkin miettimään ja ottamaan vastuun omista teoistaan. Pettäjän vastuu on selvästi suurempi, mutta minusta on omituinen se ajattelutapa, ettei petoskumppanin tarvitsisi lainkaan välittää siitä, mitä hänen tekonsa aiheuttaa muille ihmisille. Se, ettei häntä voi saattaa vastuuteen laittomuudesta, on epäolennaista. Moraalinen vastuu on aina olemassa, jokaisella, jokaisesta teostaan ja tekemättä jättämisestään. Joo, p*skoja ihmisiä on olemassa, mutta ehkä heitä olisi vähemmän, jos tällainen itsekäs piittaamattomuus ja "mitä se mulle kuuluu" -asenne ei olisi niin yleistä ja kuten tämän ketjun perusteella näyttää, hämmästyttävän laajasti hyväksyttyä.

Pakko sanoa tähän, että jos kumppanini minua pettäisi, vain ja ainoastaan hänet tästä hirttäisin ja tuomiolle vaatisin, en ketään muuta.

Minä jättäisin, ja saattaisin uhrata sille toisellekin ajatuksen, että moraaliton saasta sekin, pthyi.