Lue keskustelun säännöt.
Olenko tosiaan ainoa, jonka mielestä "toinen nainen/mies" on myös syyllinen ja tekee väärin?
04.11.2022 |
Satuin eilen osaksi erikoista keskustelua. Keskustelussa tuotiin ilmi, että yleinen mielipide kuulemma on se, ettei toinen nainen/mies ole syyllistynyt mihinkään väärään, vaan syy on ainoastaan pettäjän.
Minä olen vahvasti eri mieltä.
JOS tämä toinen nainen/mies on tietoinen, että kumppani on varattu, hän tekee myös väärin, vaikka itse olisi vapaa.
Moraali on todellakin kokenut inflaation, samoin kuin epäitsekkyys...
(niin ja olen menneisyydessä myös itse ollut tietoisesti "se toinen nainen", ja kyllä, häpeän ja kaduttaa oma toimintani suuresti!)
Kommentit (465)
Vierailija kirjoitti:
Kun minulla oli avioliiton ulkopuolinen suhde, niin kyllä se mielestäni oli täysin minun vastuullani, ei sen miehen, jonka kanssa se suhde oli. Minä se pettäjä olin.
Olen samaa mieltä. Vapaa osapuoli ei syyllisty mihinkään eikä petä ketään, varattu pettää kumppaniaan ja on vastuussa hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun minulla oli avioliiton ulkopuolinen suhde, niin kyllä se mielestäni oli täysin minun vastuullani, ei sen miehen, jonka kanssa se suhde oli. Minä se pettäjä olin.
Olen samaa mieltä. Vapaa osapuoli ei syyllisty mihinkään eikä petä ketään, varattu pettää kumppaniaan ja on vastuussa hänelle.
Vapaa pettää yhtä lailla miehen kumppania, ja mahdollistaa petoksen. Vastenmielinen ihmistyyppi. Onneksi nämä pettämällä alkaneet suhteet hyvin usein päättyy myös pettämiseen. Sitä vahingonilon määrää ei voi sanoin kuvailla.
Yritetäänkö tässä lievittää omaa pahaa oloa sillä, että tehdään varatun kanssa pelehtijästä syntipukki?
Kyllä se on vain ja ainoastaan se oma kulta mussukka joka pettää ja haluaa pettää, niin on se syyllinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kolmas osapuoli ei tee mitään väärää, voiko hän sanoa, että se on hänen arvojensa mukaista toimintaa? Sanooko hän olevansa ihminen, joka pyrkii aina tekemään niin kuin on oikein? Sanooko hän, että hän pyrkii olemaan hyvä ihminen? Sanooko hän, että hänellä on periaatteita joiden mukaan hän elää?
Onko hän ylpeä siitä mitä tekee, ja puhuuko hän siitä mielellään avoimesti muillekin ihmisille?
Jos kerran siinä ei ole mitään väärää!
Puhutko sinä runkaamisestasi ja seksijutuistasi muille avoimesti kun eihän niissä ole mitään väärää?
Oletko ylipäätään ylpeilevä ihminen, jonka pitää koko ajan olla ylpeilemässä omilla teoillaan? Miksi ihmisellä ei voisi olla periaatteita joiden mukaan elää? Onko sana periaate varattu sinun määriteltäväksesi, ja jos on niin kuka sinut on tähän hommaan aateloinut? Onko lentokoneella lentäminen, tai älylaitteen käyttäminen arvojesi mukaista toimintaa? Pyritkö tekemään oikein kun käytät laitteita joihin pienet lapset kaivavat euron viikkopalkalla metalleja?
Ettet vain kuitenkin olisi ylemmyydentuntoinen vähän rasittava ihminen joka harhakuvitelmissaan on aina ylhäältä tuomitseva muut (eli he jotka tekevät jotain eri tavalla, tai jotka ajattelevat jotain eri tavalla kuin sinä) ??
Ei tarvitse puhua mistään seksijuttujen yksityiskohdista. Jos joku pyytää sinua pelaamaan tennistä lauantaina iltapäivällä, vastaatko, että et pääse, koska sulla on suhde varattuun henkilöön ja tapaat hänet silloin? Kun kerran siinä ei ole mitään väärää!
Tai kun joskus käydään läpi menneisyyttä muuten vain, voitko sanoa huolettomasti, että "joo silloin mulla oli suhde varatun miehen/naisen kanssa"?
Sanotko itse ettet lähde pelaamaan tennistä nyt kun dildottelet kotonasi jjuuri silloin? Kun eihän siinä ole mitään väärää!
Tai kerrotko menneisyydestäsi huolettomasti että käytit silloin aikasi lähinnä itsetyydytykseen, kun olit keksinyt miten kivaa se on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun minulla oli avioliiton ulkopuolinen suhde, niin kyllä se mielestäni oli täysin minun vastuullani, ei sen miehen, jonka kanssa se suhde oli. Minä se pettäjä olin.
Olen samaa mieltä. Vapaa osapuoli ei syyllisty mihinkään eikä petä ketään, varattu pettää kumppaniaan ja on vastuussa hänelle.
Vapaa pettää yhtä lailla miehen kumppania, ja mahdollistaa petoksen. Vastenmielinen ihmistyyppi. Onneksi nämä pettämällä alkaneet suhteet hyvin usein päättyy myös pettämiseen. Sitä vahingonilon määrää ei voi sanoin kuvailla.
Ei petä. Et voi sopia kuin puolisosi kanssa mitä teette, et tuntemattomien ihmisten puolesta voi tehdä sopimuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset tekee virheitä mutta niistä pitää ottaa vastuu. On inhimillistä ajautua sivusuhteeseen mutta ei se oikein ole puolisoa kohtaan. Eikä loppupeleissä ketään osapuolta kohtaan. Kyllä se toinen nainen tai mies on myös syyllinen ja tekee väärin kun ryhtyy varatun kanssa suhteeseen. Ihannetilanne on se että ihminen on vaikeuksienkin keskellä lojaali puolisolleen ja eroaa ennenkuin aloittaa uuden suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset tekee virheitä mutta niistä pitää ottaa vastuu. On inhimillistä ajautua sivusuhteeseen mutta ei se oikein ole puolisoa kohtaan. Eikä loppupeleissä ketään osapuolta kohtaan. Kyllä se toinen nainen tai mies on myös syyllinen ja tekee väärin kun ryhtyy varatun kanssa suhteeseen. Ihannetilanne on se että ihminen on vaikeuksienkin keskellä lojaali puolisolleen ja eroaa ennenkuin aloittaa uuden suhteen.
Ei ole syyllinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos mun mies pettäis mua, niin kyllä syytän häntä itseään! Ei se toinen nainen ole mulle luvannut uskollisuutta.
No. Vastaan joo ja ei. Joo, jos vuosia ja vuosia eletään salasuhteessa ja nainen on tietoinen kaikesta, mutta miehen vaimo ei. Se on minun mielestä iljettävää, mutta joku yksittäinen tapaaminen tai muu suhde - missä tämä toinen nainen ei voi olla ihan 100% varma miehen tilanteesta. Se on vielä ihan Ok. En itsekään kysele alussa oikein mitään. Ainakaan että onko sinkku - oletan että on, kun tapailee minua
Itse olin naimisissa vielä kun tapasin nykyiseni. Olimme oikeasti eronneet henkisesti jo muutama vuotta aikaisemmin ja asumuserossa. Avioeroa haettiin siitä vasta vuoden päästä.
Olen myös tapaillut parisuhteessa olevaa. Meillä oli voimakas yhteys ja mies puhui että haluaisi erota, mutta se on hankalaa. Ymmärsin, mutta en kauan. Annoinkohan kuukauden aikaa? Ei eronnut, estin miehen ja hän meni puolen vuoden päästä naimisiin tämän kanssa. Pohdin että olisin kertonut naiselle, mutta en jaksanut alkaa hämmentämään soppaa. 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun minulla oli avioliiton ulkopuolinen suhde, niin kyllä se mielestäni oli täysin minun vastuullani, ei sen miehen, jonka kanssa se suhde oli. Minä se pettäjä olin.
Olen samaa mieltä. Vapaa osapuoli ei syyllisty mihinkään eikä petä ketään, varattu pettää kumppaniaan ja on vastuussa hänelle.
Vapaa pettää yhtä lailla miehen kumppania, ja mahdollistaa petoksen. Vastenmielinen ihmistyyppi. Onneksi nämä pettämällä alkaneet suhteet hyvin usein päättyy myös pettämiseen. Sitä vahingonilon määrää ei voi sanoin kuvailla.
Vapaa on vapaa pitämään vaikka tusinan varattuja plakkarissaan. Vaikka yhtaikaa kaikki. Vapaa on vapaa eikä mitenkään velvollinen vahtimaan varatun osapuolen kuvioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun minulla oli avioliiton ulkopuolinen suhde, niin kyllä se mielestäni oli täysin minun vastuullani, ei sen miehen, jonka kanssa se suhde oli. Minä se pettäjä olin.
Olen samaa mieltä. Vapaa osapuoli ei syyllisty mihinkään eikä petä ketään, varattu pettää kumppaniaan ja on vastuussa hänelle.
Vapaa pettää yhtä lailla miehen kumppania, ja mahdollistaa petoksen. Vastenmielinen ihmistyyppi. Onneksi nämä pettämällä alkaneet suhteet hyvin usein päättyy myös pettämiseen. Sitä vahingonilon määrää ei voi sanoin kuvailla.
Vapaa on vapaa pitämään vaikka tusinan varattuja plakkarissaan. Vaikka yhtaikaa kaikki. Vapaa on vapaa eikä mitenkään velvollinen vahtimaan varatun osapuolen kuvioita.
Vapaa toimimaan kuin moraaliton paska, kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kolmas osapuoli ei tee mitään väärää, voiko hän sanoa, että se on hänen arvojensa mukaista toimintaa? Sanooko hän olevansa ihminen, joka pyrkii aina tekemään niin kuin on oikein? Sanooko hän, että hän pyrkii olemaan hyvä ihminen? Sanooko hän, että hänellä on periaatteita joiden mukaan hän elää?
Onko hän ylpeä siitä mitä tekee, ja puhuuko hän siitä mielellään avoimesti muillekin ihmisille?
Jos kerran siinä ei ole mitään väärää!
Puhutko sinä runkaamisestasi ja seksijutuistasi muille avoimesti kun eihän niissä ole mitään väärää?
Oletko ylipäätään ylpeilevä ihminen, jonka pitää koko ajan olla ylpeilemässä omilla teoillaan? Miksi ihmisellä ei voisi olla periaatteita joiden mukaan elää? Onko sana periaate varattu sinun määriteltäväksesi, ja jos on niin kuka sinut on tähän hommaan aateloinut? Onko lentokoneella lentäminen, tai älylaitteen käyttäminen arvojesi mukaista toimintaa? Pyritkö tekemään oikein kun käytät laitteita joihin pienet lapset kaivavat euron viikkopalkalla metalleja?
Ettet vain kuitenkin olisi ylemmyydentuntoinen vähän rasittava ihminen joka harhakuvitelmissaan on aina ylhäältä tuomitseva muut (eli he jotka tekevät jotain eri tavalla, tai jotka ajattelevat jotain eri tavalla kuin sinä) ??
Ei tarvitse puhua mistään seksijuttujen yksityiskohdista. Jos joku pyytää sinua pelaamaan tennistä lauantaina iltapäivällä, vastaatko, että et pääse, koska sulla on suhde varattuun henkilöön ja tapaat hänet silloin? Kun kerran siinä ei ole mitään väärää!
Tai kun joskus käydään läpi menneisyyttä muuten vain, voitko sanoa huolettomasti, että "joo silloin mulla oli suhde varatun miehen/naisen kanssa"?
Riittää, kun sanon, että mulla on tapaaminen. Tai että on menoja. Tai että nukun. Tai mitä vaan. Ei ole tarpeen korostaa, että menen VARATUN kanssa treffeille, vaikka siinä ei mun puolelta ole mitään väärää. Olihan täysin hölmöä kieltäytä tenniksestä sanomalla: " mulla on suhde varattuun... ".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kolmas osapuoli ei tee mitään väärää, voiko hän sanoa, että se on hänen arvojensa mukaista toimintaa? Sanooko hän olevansa ihminen, joka pyrkii aina tekemään niin kuin on oikein? Sanooko hän, että hän pyrkii olemaan hyvä ihminen? Sanooko hän, että hänellä on periaatteita joiden mukaan hän elää?
Onko hän ylpeä siitä mitä tekee, ja puhuuko hän siitä mielellään avoimesti muillekin ihmisille?
Jos kerran siinä ei ole mitään väärää!
Puhutko sinä runkaamisestasi ja seksijutuistasi muille avoimesti kun eihän niissä ole mitään väärää?
Oletko ylipäätään ylpeilevä ihminen, jonka pitää koko ajan olla ylpeilemässä omilla teoillaan? Miksi ihmisellä ei voisi olla periaatteita joiden mukaan elää? Onko sana periaate varattu sinun määriteltäväksesi, ja jos on niin kuka sinut on tähän hommaan aateloinut? Onko lentokoneella lentäminen, tai älylaitteen käyttäminen arvojesi mukaista toimintaa? Pyritkö tekemään oikein kun käytät laitteita joihin pienet lapset kaivavat euron viikkopalkalla metalleja?
Ettet vain kuitenkin olisi ylemmyydentuntoinen vähän rasittava ihminen joka harhakuvitelmissaan on aina ylhäältä tuomitseva muut (eli he jotka tekevät jotain eri tavalla, tai jotka ajattelevat jotain eri tavalla kuin sinä) ??
Ei tarvitse puhua mistään seksijuttujen yksityiskohdista. Jos joku pyytää sinua pelaamaan tennistä lauantaina iltapäivällä, vastaatko, että et pääse, koska sulla on suhde varattuun henkilöön ja tapaat hänet silloin? Kun kerran siinä ei ole mitään väärää!
Tai kun joskus käydään läpi menneisyyttä muuten vain, voitko sanoa huolettomasti, että "joo silloin mulla oli suhde varatun miehen/naisen kanssa"?
Voisin sanoa tai olla sanomatta, minä se vapaa olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettämistä ei tapahtuisi, jos selkärangattomia kolmansia osapuolia ei olisi joiden kanssa tehdä pettämistä.
Sinulle olisi ok, että puolisosi himoitsisi muita, fantasioisi heistä, rakastuisi - pääasia ettei pääsisi dippaamaan, koska se fantasioiden kohde ei antaisi?
Ensinnäkin, suurin osa ihmisistä pitkän parisuhteen aikana fantasioi jossain kohtaa muusta. Ei siinä ole mitään väärää.
Toiseksi, kyllä, olisi paljon parempi, että puolisoni himoitsisi ja rakastuisi toiseen, eikä pääsisi dippaamaan koska hän on minun kanssani. Sitten hän ottaisi minusta eron ennen kuin kolmas osapuoli suostuisi hänen kanssaan sänkyyn. Paljon parempi niin, eikö?
Kolmanneksi, moni pettäminen tapahtuu hetken mielijohteesta, kun tulee tilaisuus esim. humalassa. Kyse ei ole mistään rakastumisesta tai edes erityisestä kiinnostuksesta, vaan ihan ohimenevästä mielenhäiriöstä. Silloinkin on paljon parempi, että seksi jää tapahtumatta, vaikka puolisoni olisikin sitä silloin halunnut.
Jos puolisoni pettäisi, en varsinaisesti syyttäisi kolmatta osapuolta. Pitäisi häntä kyllä selkärangattomana moukkana, jolla ei ole periaatteita tai arvoja.
Niskavuoren vanha emäntä julistaa....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun minulla oli avioliiton ulkopuolinen suhde, niin kyllä se mielestäni oli täysin minun vastuullani, ei sen miehen, jonka kanssa se suhde oli. Minä se pettäjä olin.
Oli se mies(kin) huorintekijä.
Miten se mies oli huorintekijä ( what a word!! ? Ketä hän petti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni myös se toinen nainen/mies tekee väärin, mutta ero on siinä että hän ei ole luvannut minulle mitään. Minulle on ihan sama, jos joku random ihminen on moraaliltaan arveluttava ja toimii ikävästi. Hän on varmasti ikävä ihminen, mutta sen enempää minulla ei ole syytä häntä tuomita.
Sen sijaan oma puolisoni on luvannut olla minulle uskollinen. Kun hän pettää lupauksensa, hän on yksin syyllinen lupauksensa pettämiseen. Vieraalla ihmisellä ei ole ollut minulle lupauksia. Tässä se pointti.
Missä tuollainen lupaus on annettu? Kuinka moni oikeasti tekee tuollaisen lupauksen ja kuinka moni vain olettaa (ihan perustellusti), että uskollisuus on osa parisuhdetta? Virallisessa vihkikaavassa ei ainakaan luvata yhtään mitään. Siellä kysytään vain, tahtovatko puolisot osoittaa "uskollisuutta ja rakkautta" ja useimmat tahtovat, mutta vain tahtovat, eivät lupaa sitä.
Ainakin omissa piireissä kyllä nämä puhutaan selväksi, erilaisia suhdeviritelmiä kun on nykyään niin paljon, ettei parane mennä olettamaan mitään.
Kun suhde on edennyt parisuhteeksi, on ihan täysi oikeus olettaa että siihen ei liity muita osapuolia. Se on tässä ajassa vallitseva parisuhteen normi, ja jos siitä haluaa poiketa se on keskusteltava molemmille selväksi. On tietoista toisen harhaanjohtamista jos elää parisuhteessa tai jopa avioliitossa ja mielessään ovelana myhäilee että vihkikaavassakin puhuttiin tahtomisesta, ei lupauksesta, joten on oikeus olla muidenkin kanssa. Ei ole. Jos haluaa jonkun normista poikkeavan virityksen niin sen pitää sopia myös toiselle.
Toki myös uskollisuusodotus on hyvä sanoa ääneen, mutta jos sitä ei nyt ole oikein sanamuodoin luvattu niin ei se tee suhteesta avointa. Jos joku niin ajatteleen, niin kannattaa kysyä toiselta että onhan hänellekin ok että suhteemme on tällainen avoin viritys.
Vihkikaavassa puhutaan tahtomisesta juuri siksi, että ihmiset tekevät virheitä. Avioliiton alussa tarkoitus on toimia oikein eli olla pettämättä, mutta samalla ymmärretään, että lupausten pitäminen ei aina onnistu ja asiat muuttuvat vuosien ja vuosikymmenten aikana. Tietenkään tarkoitus ei ole, että joku vain naureskelee, että en minä mitään luvannut ja saan tehdä mitä huvittaa. Siinä kaavassa asetetaan tavoite (uskollisuus), joka tahdotaan saavuttaa. Juuri siksi siinä kaavassa puhutaan myös hyvistä ja huonoista päivistä tai myötä- ja vastoinkäymisistä. Koen, että tahtominen on enemmän kuin pelkkä lupaus.
Jestas, kun jo Aatami ja Eevakin....Kyllä täällä on tekopyhää sakkia
Faith kirjoitti:
Molemmat tekevät väärin.
Pahimman teon tekee kuitenkin se osapuoli, joka on avioliitossa. Hän on puolisolleen ja Jumalalle luvannut olla uskollinen avioliitossa.
Ei tarvitse kuin vilkaista toisia kulttuureita. Jossain miehellä saa olla vaikka tusina naista, ihan heidän Jumalansa hyväksymänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kolmas osapuoli ei tee mitään väärää, voiko hän sanoa, että se on hänen arvojensa mukaista toimintaa? Sanooko hän olevansa ihminen, joka pyrkii aina tekemään niin kuin on oikein? Sanooko hän, että hän pyrkii olemaan hyvä ihminen? Sanooko hän, että hänellä on periaatteita joiden mukaan hän elää?
Onko hän ylpeä siitä mitä tekee, ja puhuuko hän siitä mielellään avoimesti muillekin ihmisille?
Jos kerran siinä ei ole mitään väärää!
Puhutko sinä runkaamisestasi ja seksijutuistasi muille avoimesti kun eihän niissä ole mitään väärää?
Oletko ylipäätään ylpeilevä ihminen, jonka pitää koko ajan olla ylpeilemässä omilla teoillaan? Miksi ihmisellä ei voisi olla periaatteita joiden mukaan elää? Onko sana periaate varattu sinun määriteltäväksesi, ja jos on niin kuka sinut on tähän hommaan aateloinut? Onko lentokoneella lentäminen, tai älylaitteen käyttäminen arvojesi mukaista toimintaa? Pyritkö tekemään oikein kun käytät laitteita joihin pienet lapset kaivavat euron viikkopalkalla metalleja?
Ettet vain kuitenkin olisi ylemmyydentuntoinen vähän rasittava ihminen joka harhakuvitelmissaan on aina ylhäältä tuomitseva muut (eli he jotka tekevät jotain eri tavalla, tai jotka ajattelevat jotain eri tavalla kuin sinä) ??
Ei tarvitse puhua mistään seksijuttujen yksityiskohdista. Jos joku pyytää sinua pelaamaan tennistä lauantaina iltapäivällä, vastaatko, että et pääse, koska sulla on suhde varattuun henkilöön ja tapaat hänet silloin? Kun kerran siinä ei ole mitään väärää!
Tai kun joskus käydään läpi menneisyyttä muuten vain, voitko sanoa huolettomasti, että "joo silloin mulla oli suhde varatun miehen/naisen kanssa"?
Sanotko itse ettet lähde pelaamaan tennistä nyt kun dildottelet kotonasi jjuuri silloin? Kun eihän siinä ole mitään väärää!
Tai kerrotko menneisyydestäsi huolettomasti että käytit silloin aikasi lähinnä itsetyydytykseen, kun olit keksinyt miten kivaa se on?
Edelleen: ei tarvitse kertoa mitään seksistä, dildottelusta tai itsetyydytyksestä. Ihan kuten on normaalia sanoa, että on parisuhteessa tai tapailee jotakuta, tai että on treffit tulossa, kerrotte varmaan yhtä reippaasti noista pettämissuhteista varatun kanssa? Vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kolmas osapuoli ei tee mitään väärää, voiko hän sanoa, että se on hänen arvojensa mukaista toimintaa? Sanooko hän olevansa ihminen, joka pyrkii aina tekemään niin kuin on oikein? Sanooko hän, että hän pyrkii olemaan hyvä ihminen? Sanooko hän, että hänellä on periaatteita joiden mukaan hän elää?
Onko hän ylpeä siitä mitä tekee, ja puhuuko hän siitä mielellään avoimesti muillekin ihmisille?
Jos kerran siinä ei ole mitään väärää!
Puhutko sinä runkaamisestasi ja seksijutuistasi muille avoimesti kun eihän niissä ole mitään väärää?
Oletko ylipäätään ylpeilevä ihminen, jonka pitää koko ajan olla ylpeilemässä omilla teoillaan? Miksi ihmisellä ei voisi olla periaatteita joiden mukaan elää? Onko sana periaate varattu sinun määriteltäväksesi, ja jos on niin kuka sinut on tähän hommaan aateloinut? Onko lentokoneella lentäminen, tai älylaitteen käyttäminen arvojesi mukaista toimintaa? Pyritkö tekemään oikein kun käytät laitteita joihin pienet lapset kaivavat euron viikkopalkalla metalleja?
Ettet vain kuitenkin olisi ylemmyydentuntoinen vähän rasittava ihminen joka harhakuvitelmissaan on aina ylhäältä tuomitseva muut (eli he jotka tekevät jotain eri tavalla, tai jotka ajattelevat jotain eri tavalla kuin sinä) ??
Ei tarvitse puhua mistään seksijuttujen yksityiskohdista. Jos joku pyytää sinua pelaamaan tennistä lauantaina iltapäivällä, vastaatko, että et pääse, koska sulla on suhde varattuun henkilöön ja tapaat hänet silloin? Kun kerran siinä ei ole mitään väärää!
Tai kun joskus käydään läpi menneisyyttä muuten vain, voitko sanoa huolettomasti, että "joo silloin mulla oli suhde varatun miehen/naisen kanssa"?
Riittää, kun sanon, että mulla on tapaaminen. Tai että on menoja. Tai että nukun. Tai mitä vaan. Ei ole tarpeen korostaa, että menen VARATUN kanssa treffeille, vaikka siinä ei mun puolelta ole mitään väärää. Olihan täysin hölmöä kieltäytä tenniksestä sanomalla: " mulla on suhde varattuun... ".
Ei ole tarpeen korostaa juu, mutta kai sen voisi silti sanoa?
Ei tarvitse puhua mistään seksijuttujen yksityiskohdista. Jos joku pyytää sinua pelaamaan tennistä lauantaina iltapäivällä, vastaatko, että et pääse, koska sulla on suhde varattuun henkilöön ja tapaat hänet silloin? Kun kerran siinä ei ole mitään väärää!
Tai kun joskus käydään läpi menneisyyttä muuten vain, voitko sanoa huolettomasti, että "joo silloin mulla oli suhde varatun miehen/naisen kanssa"?