4-vuotiaalle ADHD-lääkitys
Tyttö täytti vasta 4 vuotta ja oli sairaalassa neuropsykiatrisella osastojaksolla ja sen myötä diagnosoitiin ADHD. Nyt lääkäri on kovasti tuputtamassa lääkitystä, vaikka ikää vasta 4 vuotta! Olen aina ajatellut että mahd. lääkitys aloitettaisiin vasta esikoulu/koulu iässä. Onko muiden lapsille ehdotettu lääkitystä jo ennen kouluikää?
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Joo o annetaan 4 vuotiaalle amfetamiinia.Mitäpä jos kuitenkin pitäisit kuria lapsillesi?Anna kun arvaan, olet nainen?
Kerro vielä miten kuri toimii esimerkiksi impulsiivisuuteen tai omantoiminnanohjauksen ongelmiin? Sen tiedän että omaehtoisuuteen se toki vaikuttaa niin, että parin vuoden päästä ollaan ihmeissään kun lapselle diagnosoidaan uhmakkuushäiriö tai käytöshäiriö muuten vaan.
ADHD-lapsi tarvitsee tottakai rajat ja vahvaa vanhemmuutta, mutta kuri, eli auktoriteetin asettamat perustelemattomat säännöt on jotain ihan turhaa ja ainoastaan vahingollista pasketta.
PS: itse olin (diagnosoimaton) ADHD-lapsi, jolla oli kuri, ja oli fyysistä kuritusta, ja ah kuinka vihasin ja halveksuin vanhempiani, sekä tein kaikkea pahaa ja rikollistakin heti seläntakana kun silmä vältti. Näin en olisi toiminut, ellei olisi ollut niin vahva tarve toimia suoraan niitä kuspäitä vastaan.
Oma lapsi on myös ADHD-lapsi, ja kas kun olen hänet kasvattanut rakkaudella ja kunnioituksella ja keskustelulla ja äärimmäisen harvoilla rangaistuksilla, niin nyt mulla on erittäin oikeudentajuinen ja vahvaitsetuntoinen teini.
Vierailija kirjoitti:
Miten nykyään suomessa voi olla niin paljon adhd diagnooseja?
Täällä syödään mäkissä ja jotain valmisaterioita ja vauvoille jotain pilttejä. Suoliston bakteerikanta aivan surkea, puutostiloja esim. K2, vanhemmat katsoo somea mielummin kuin lastaan. Lisää sokeria sokerin perään.
Kaikki nämä yhdessä johtaa aivojen sekoamiseen varsinkin pikkuiällä.
Leikkikää lasten kanssa, olkaa läsnä, syöttäkää ravintorikasta ruokaa.
Mt-ongelmien syy on surkea aivokemia ja voit hoitaa oiretta lääkkeillä lopun elämäsi. Tai panostaa ravintoon ja liikkumiseen ja poistaa syyn. Ei ole vaikea arvata, kumpaa lääkefirmat haluaa, jotka rahoittavat tutkimuksia.
Olet mitä syöt, terve mieli terveessä ruumissa, jne. Nuo vanhat sanonnat pitää edelleen täysin paikkansa. Mutta jos haluaa päästä helpolla, niin syö ne lääkkeesi.
Itse lopetin paniikkihäiriöt ja ahdistuksen vain alkamalla syömään kananmunia ja maksaa. K2 vitamiini tekee ihmeitä.
Eihän mitkään lääkkeet ole ihmiselle mikään terveyspommi, oli sitten 4v tai 90v.
Mutta jos lääkkeen hyödyt ovat suuremmat, kuin haitat ja ne helpottavat elämää ja parantavat elämänlaatua, niin miksi ei niitä käytettäisi, kun toinen vaihtoehto olisi elämän kaaos, varhaiskasvatuksen ja koulun heikko menestys ja oppimisvaikeudet, jonka vaikutus olisi elinikäinen.
Jos lapsella on synnynnäinen sydänsairaus, niin siihenkin haetaan apua ja helpotetaan elämää lääkkeillä, vaikka niissä olisi sivuvaikutuksia.ja elämä on valintoja, eikä siitä adhd ole poikkeus.
Vierailija kirjoitti:
Miten nykyään suomessa voi olla niin paljon adhd diagnooseja?
Viina, aineet ja tyhmät vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo o annetaan 4 vuotiaalle amfetamiinia.Mitäpä jos kuitenkin pitäisit kuria lapsillesi?Anna kun arvaan, olet nainen?
Jo neljävuotiailla voi olla sellainen amfetamiininpuutospoikkeama aivoissa, että se aiheuttaa ikätasoista heikompaa toiminnanohjausta, keskittymiskyvyttömyyttä ja impulsiivisuutta. ADHD on käytännössä kuvaus aika tavallisen nelivuotiaan käytöksestä, mutta nykyään se ilmaisee lääkäreille amfetamiinin puutetta. Ja koska lääkärit ovat jumalasta seuraavia, niin hänen haastatteluun perustuva mutudiagnoosinsa on aina oikea ja osuva.
Voi jessus mitä potaskaa. ADHD ei ole millään lailla kuvaus tavallisen nelivuotiaan käytöksestä. Mulla on niitä ollut kolme, ja voin kertoa että sen ADHD:n käytös oli kyllä täysin erilaista kuin tavallisten lasten. Eikä meillä ole ollut edes kysymys mistään aggressiivisuudesta, vaan ihan vaan ylipäätään siitä tavasta olla. Täydestä vaarantunnottomuudesta, aistein yli- ja alivirittyneisyydestä. Alentuneesta kipukynnyksestä, omantoiminnanohjauksen puutteesta, impulsiivisuudesta, omaehtoisuudesta, omituisista " kohtauksista", joilla lapsi ylläpiti vireyttään jne.
Tästä lapsesta sanottiin jo alle 2-v iässä päiväkodista, että lapsi ei kykene rauhoittumaan ja pysähtymään ollenkaan. Pidin sitä itse silloin höperehtimisenä, olihan lapsi vielä niin pieni, mutta ihan oikeassa lopulta olivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koe miksi haluaisin lapseni olevan koelapsi lääkitykselle, sillä mitään tutkimustuloksia ei ole kuinka se auttaa autismin kirjon tai ADHD (jotka kulkevat monesti samoissa lasten geeneissä) lapsilla pitkällä tähtäimellä. Päinvastoin niitä kovasti maailmalla arvostellaan. Meillä tehty kotona monta vuotta töitä lapsen eteen ja samaa tehdään nyt koulussa/terapeuttien avulla. Väitän, että enemmän saadaan aikaan näin. Toki on muistettava, että tämä on pitkä tie ja unohdettava nopeat ratkaisut.
T. Se väkivaltaisen lapsen äitiHyvin sanottu. Lisäksi on tragikoomista, että väkivaltaisille lapsille syötetään ADHD lääkitystä, jonka yhtenä merkittävänä haittavaikutuksena on juuri väkivaltaisuus.
Lisäksi on tragikoomista, että nämä pumpulissa kasvattavat tunteiden sanoittajat kasvattavat väkivaltaisia lapsia.
Outoa. Tutkimukset kestävät jonkin aikaa ja ylensä ne aloitetaan vasta lähempänä kouluikää jolloin alkaa selvästi erottua, onko kyseessä vain vilkas taapero vai adhd-oireilua. Omat tyttäret saivat kumpikin diagnoosit eskarissa ja aloittivat sitten ekaluokan pienryhmässä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.madinamerica.com/2020/11/insane-medicine-chapter-3-manufact…
https://www.madinamerica.com/2020/11/insane-medicine-chapter-3-manufact…
Mieti tarkkaan ennen kuin alat tunkemaan spiidiä naperon suusta alas.
Psykologia ja psykiatria eivät ole eksakteja tieteitä ja ne on muuttuneet tietyillä alueilla jo viimeisen 70 vuoden todella paljon.
Mikään ei osoita että ne olisivat nyt "tutkittu" ja "päätöksessä".Tarkistitko lähteen alkuperän, jonka lainasit kommentiisi?
Kirjoittaja on Sami Tamimi on palestiinalainen kokki ja koulutus muutaman kuukauden kokin koulutus.
En laittaisi kovin paljon painoarvoa hänen kirjoitukselleen, koska häneltä puuttuu lääketiett. koulutus ja kansainväliset tutkimukset, vaan on pelkkää mutua.
Katoitko itse? Sami Timimi on nimi, ei Tamimi.
https://www.madinamerica.com/author/stimimi/
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Sami_Timimi
Vierailija kirjoitti:
Miten nykyään suomessa voi olla niin paljon adhd diagnooseja?
Koska meitä on alettu diagnisida vasta nyt. T. 45, adhd ja lievä asperger. diagnoosi 36vuotiaana.
ADD-äitinä jolla on ADD lapsi haluaisin puuttua tässäkin ketjussa ilmenevään harhaluuloon:kurin puute. Tartutaan stereotypiaan että ADHD lapset häiriköi.
Oma lapseni on ajatuksiin vaipuva, sellainen jota ennen kuvattiin haaveilijaksi. Sellainen mikä minäkin olin lapsena. Pikemminkin näkymätön, kuin räyhääjä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli siis vain tutkimusjakso/osastojakso sairaalassa, muutama tunti päivässä tutkimuksia psykologin/toimintaterapeutin ja puheterapeutin kanssa. Näin yleensä tehdään jos epäillään autismikirjon häiriötä, ADHD/ADD jne. Lapsi on vilkas kyllä, mutta ei kyseessä ole ainakaan paha ADHD, mutta selvästi ongelmia tarkkaavaisuuden ja impulssivisuuden kanssa. Ihan hyvin on pärjätty ADHD kanssa kaikesta huolimatta. T.ap
Sinä sen päätöksen lapsen lääkinnästä teet, ei lääkäri. Jotkut lääkärit on ihan järkyttäviä siinä tarpeessaan tuputtaa lääkkeitä. Itsekin yhdelle sanoin, että mulla on yksi toimiva lääke, jotka käytän minimiannoksella, ja se riittää. Niin mitä tekee hän? Määrää kuitenkin vielä kaksi lääkettä lisää ihan varmuuden vuoksi. Samoin kun olin uupunut, niin väkisin mulle kirjoitettiin Venlafaxin-resepti. No en sitä koskaan hakenut, enkä toki noita muitakaan lääkkeitä syö, kun ei kerran ole tarvetta.
Mutta noista ADHD- lapsen lääkityksistä vielä: Meillä oli vahvaa painostusta alaluokilla lapsen lääkitsemiseksi. En siihen koskaan suostunut, koska se lääkitys ei olisi ollut lapsen tarve, vaan opettajan. Ja kun muitakin keinoja on olemassa, niin silloin mentiin niillä. Tosin opettaja noilla luokilla joko ymmärtämättömyyttään tai ihan kiusallaan ei sitten käyttänyt keinoja joita toimintaterapeutti oli käynyt suosittelemassa, vaan usein toimi täysin päinvastoin, ja sitten valitti kun lapsi on hankala.
No nyt lapsi on jo lukiolainen, ja oikein hyvin pärjäävä ihana tyyppi. Tietää, että jos jossain kohtaa alkaa mennä liian raskaaksi keskittyminen tai just omantoiminnanohjauksen ongelmat, niin aina voi kokeillä lääkitystä. Itse aloitin ADHD- lääkityksen vasta 40+ iässä vaikean uupumuksen hoitona, ja en kyllä siitä enää luopuisi.
Tiivistettynä: Sinä sen parhaiten näet, onko lääkitys lapsen tarve vai ei. Jos lapsi on iloinen ja pärjäävä, niin miksi lääkitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten nykyään suomessa voi olla niin paljon adhd diagnooseja?
Täällä syödään mäkissä ja jotain valmisaterioita ja vauvoille jotain pilttejä. Suoliston bakteerikanta aivan surkea, puutostiloja esim. K2, vanhemmat katsoo somea mielummin kuin lastaan. Lisää sokeria sokerin perään.
Kaikki nämä yhdessä johtaa aivojen sekoamiseen varsinkin pikkuiällä.
Leikkikää lasten kanssa, olkaa läsnä, syöttäkää ravintorikasta ruokaa.
Mt-ongelmien syy on surkea aivokemia ja voit hoitaa oiretta lääkkeillä lopun elämäsi. Tai panostaa ravintoon ja liikkumiseen ja poistaa syyn. Ei ole vaikea arvata, kumpaa lääkefirmat haluaa, jotka rahoittavat tutkimuksia.
Olet mitä syöt, terve mieli terveessä ruumissa, jne. Nuo vanhat sanonnat pitää edelleen täysin paikkansa. Mutta jos haluaa päästä helpolla, niin syö ne lääkkeesi.
Itse lopetin paniikkihäiriöt ja ahdistuksen vain alkamalla syömään kananmunia ja maksaa. K2 vitamiini tekee ihmeitä.
Lue tämä. Luulet vähemmän ja tiedät enemmän adhd:sta. Adhd on perinnöllinen ja kulkee useamman sukupolven yli. Esim. Sibelius oli selvä adhd tapaus, vaikka hän eli 1800-luvulla.
https://www.laakarilehti.fi/ajassa/nakokulmat/adhd-ndash-vaikeudesta-va…
Kyllä ihan normaalikin lapsi villiintyy sokerista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten nykyään suomessa voi olla niin paljon adhd diagnooseja?
Viina, aineet ja tyhmät vanhemmat.
Tuo tyhmyys nyt ei sovi adhd:n koska heistä suurimmalla on korkeampi älykkyysosamäärä, kuin taviksella, samoin he ovat luovempia, ottavat suuremmat riskit, jos mieleinen kohde, he paneutuvat siihen 100% jne. johon keskiverto ihminen ei pystyisi.
Vierailija kirjoitti:
ADD-äitinä jolla on ADD lapsi haluaisin puuttua tässäkin ketjussa ilmenevään harhaluuloon:kurin puute. Tartutaan stereotypiaan että ADHD lapset häiriköi.
Oma lapseni on ajatuksiin vaipuva, sellainen jota ennen kuvattiin haaveilijaksi. Sellainen mikä minäkin olin lapsena. Pikemminkin näkymätön, kuin räyhääjä.
Joo, täällä nähdään kaikki adhd lapset häirikkönä ja villinä, joka ei pidä paikkaansa.
Kummilapsella (20v) on ahdh ja on aina ollut rauhallinen, hyvin käyttäytyvä, ystävällinen, epaatinen ja peruskoulun suoritti yli 9. arvosanoin, samoin kirjoitti ylioppilaaksi ja nyt opiskelee yliopistossa.
Mutta arki ilman lääkitystä oli yhtä kaaosta, aikataulut ja oma-aloitteisuus poissa jne.
En ymmärrä, miten adhd:n voi muka diagnosoida 4-vuotiaalla... 4-vuotiaathan yleisestiottaen käyttäytyy ihan miten sattuu. Jos aikuinen käyttäytyy huonosti, sanotaan "Hän käyttäytyy kuin 4-vuotias". Ei niitä lääkkeitä syö aikuisetkaan, muutoin kuin töissäkäydessä ja opiskellessa, joten ei lapsi tarvi niitä ennen kuin koulussa aikaisintaan. Esikouluikäisenä voi ehkä alkaa kokeilemaan, passaako lääke.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihan normaalikin lapsi villiintyy sokerista.
Voi pyhä sylvi sentään. Ei kaikki adhd lapset ole suinkaan villejä, vaan ikuisia haaveilijoita, rauhallisia, kilttejä, empaattisia jne. Adhd ihminen voi unohtaa esim. syömisen ja jos mielenkiintoinen asia, paneutua siihen 24h syömättä ja nukkumatta, kun ei tajua ajan kulua.
Yleisesti ottaen alle kouluikäistä ei diagnosoida. Meillä tutkimukset kestivät lähes kaksi vuotta.
Koska kenellekkään ei saa enää pitää kuria, tuskitaa tai antaa kevyesti piiskaa.
Itsestä tuli varsin järkevä ihminen, vaikka välillä noin kävi. Opin olemaan tekemättä mitä ikinä sitten olinkin tehnyt.
En nyt tarkoita, että pieniestä ipitäisi mutta jos tuhoaa, raivoaa tai muuta isoa hässäkkää aiheuttaa